Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation metodikriteeri

=== Tiedonhankinnan periaatteiden rikkominen ===

Indoktrinaationa on pidetty myös opetusta, jossa perustelut esitetään niin, että ne loukkaavat kyseiselle alalle ominaisia tiedonhankinnan periaatteita (Crittenden 1972: 139-40, 146, 148-9).
Nämä hyväksyttävän tiedonhankinnan kriteerit sulkevat kouluopetuksesta pois kaikki sellaiset pedagogiset menetelmät, jotka kyllä muuttavat tehokkaasti opiskelijan ajattelu- ja toimintatapoja, mutta loukkaavat tiedonhankinnan yleiseen luonteeseen sisältyviä oppimisen ehtoja. Oppijan tulee esimerkiksi pystyä vapaasti tutkimaan todistusaineistoa ja herättämään kysymyksiä ja vastaväitteitä. Poissuljettu on jokainen tekniikka, joka merkityksellisessä opetus-oppimisyksikössä edistää käyttäytymisen muutoksia ymmärryksen kustannuksella. (Crittenden 1972: 139.)

Kasvatuksellisen opetuksen kriteerinä on, että siinä kunnioitetaan tiedonhankinnan yleisiä ehtoja. Opetuksen tulee välittää opetettavat asiat tiedollisessa muodossa niin, että oppilaat pystyvät vapaasti tutkimaan todistusaineistoa ja herättämään kysymyksiä ja vastaväitteitä. Tätä tiedollista ehtoa ei täytä opetus, joka edistää pelkästään asioiden mieleenpainamista. Keskeistä tässä kriteerissä on se, että oppilaat oppivat hankkimaan tietoa (sen sijaan että he vain omaksuisivat opettajan suosittelemia mielipiteitä). Oppilaita on autettava tiedostamaan ne periaatteet, joita noudattamalla he voivat hankkia tiedollisesti hyväksyttävän käsityksen asioista.
 	
Tämä kriteeri näyttäisi melko selkeästi määrittelevän erään kasvatuksellisesti hyväksyttävää opetusta luonnehtivan kriteerin. Ongelmia tulee silloin, kun tätä kriteeriä aletaan soveltaa yksityiskohtaisesti eri tieteenaloille. Tässä yhteydessä joudutaan käsittelemään eri tieteenaloille ominaisia tiedonhankinnan menetelmiä. Tällöin kohdataan kiistat siitä, mitä on pidettävä kyseiselle alalle ominaisina tieteellisen tutkimuksen periaatteina. Tieteellisen tutkimuksen periaatteista vallitsee jonkinlainen yksimielisyys vain hyvin yleisellä ja periaatteellisella tasolla. Konkreettisen tutkimuksen tasolla kiistat ovat merkittäviä. Jos opetuksessa mennään konkreettisen tutkimuksen tasolle, joutuu opettaja ottamaan kantaa näihin kiistoihin. Silloin ongelmaksi tulee, että kiistan osapuolet ovat eri mieltä siitä, miten oikea tai objektiivinen kunkin valitsema kanta on. Niinpä asian kasvatuksellisesti hyväksyttävä opettaminen näyttäisi edellyttävän, että opettaja kertoo näistä kiistoista ja niiden vaikutuksesta tiedon hankintaan.
	
Ajateltakoon esimerkiksi kiistoja positivistisen, hermeneuttisen ja kriittisen lähestymistavan välillä käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteissä. Tietenkin on olemassa välittäviä kantoja ja näkemyksiä, joiden mukaan nämä tutkimukselliset lähestymistavat ovat ennemminkin toisiaan täydentäviä kuin keskenään ristiriitaisia. Tällainen välittävä näkemys on kuitenkin neljäs näkemys kolmen edellä mainitun lisäksi. Nämä erimielisyydet eivät tietenkään merkitse sitä, että kyseisillä tieteenaloilla vallitsisi täydellinen metodologinen anarkismi, vaan sitä, että edellä esitetyn kriteerin soveltaminen ei ole aina yksiselitteistä. Kasvatuksellisesti hyväksyttäväksi voitaneen luonnehtia opetusta, jossa opettaja kertoo erilaisten tutkimuksellisten lähestymistapojen välisistä eroista ja perustelee oman kantansa. Ongelmana on, ettei kouluopetuksen kaltaisessa tilanteessa ole mahdollista edetä kovinkaan pitkälle tällaisissa metodologisissa ja tieteenfilosofisissa pohdinnoissa. Lienee realistisempaa ajatella, että kouluopetuksessa luodaan vasta edellytyksiä tällaiseen pohdintaan ja että näiden metodologisten ja tieteenfilosofisten pohdintojen yksityiskohtaisempi kehittely kuuluu varsinaisesti yliopisto-opetukseen.