Muokataan osiota sivusta Tieteellinen maailmankatsomus

===2.5.1. Metodin yhtenäisyys ja naturalismi===

Niiniluodon mukaan on olemassa yksi yhtenäinen tieteellinen menetelmä, joka on ainoa tapa luotettavan maailmaa koskevan tiedon hankkimiseksi. Tämä näkemys ei ole neutraali, vaan se edustaa tiettyä tutkimusohjelmallista näkemystä, jota voidaan kutsua metodologiseksi naturalismiksi. Niiniluodon ajattelu on esimerkki pyrkimyksestä tehdä naturalistisesta lähestymistavasta tieteellisen maailmankuvan ainoa edustaja.

Naturalismi tarkoittaa lähestymistapaa, jossa pyritään mahdollisimman paljon kaikessa ajattelussa toimimaan luonnontieteen kriteerien, menettelytapojen ja tulosten pohjalta. Naturalismi pitää ainoastaan luonnontieteen metodeja luotettavan tiedon lähteenä. On vaikea sanoa, mitä luonnontieteen metodeihin tulisi lukea kuuluvaksi. Niihin kuuluvat biologian, kemian ja fysiikan tutkimuksessa käytetyt ja kunnioitetut menetelmät, mukaan luettuna hyvän argumentoinnin periaatteet ja teorian valinnan kriteerit. Luottamus muistiin ja todistukseen kuuluu tieteen metodeihin, samoin luottamus matemaattisiin, loogisiin ja käsitteellisiin totuuksiin. Näiden menetelmien luonne voi jossakin määrin muuttua tieteen kehityksen myötä.<ref>Rea 2002: 67</ref>

Naturalismin mukaan kaikki järjen päättely perustuu lopulta tietoon, jonka saamme aistihavaintojen välityksellä. Tiedettä ei tarvitse perustella millään tieteen ulkopuolelta haetuilla perusteluilla, koska ei ole mitään tiedettä korkeampaa auktoriteettia. Fysikaalisilla teorioilla ja käsitejärjestelmillä on etusija maailman kuvaamisessa muihin teorioihin nähden.<ref>Rea 2002: 48</ref>

Naturalismin mukaan luonnontieteen menettelytavat ovat ainoita luotettavia tapoja saada tietoa maailmasta. Jos filosofia ei ota huomioon luonnontieteen tutkimustuloksia, se ei auta ihmistä sopeutumaan ympäristöönsä ja ratkaisemaan käytännön ongelmia. Siksi kysymykset, joita ei voida ratkaista empiirisesti, on hylättävä ja huomio on kohdistettava niihin, jotka voidaan ratkaista empiirisen tutkimuksen pohjalta. Filosofisen teorianmuodostuksen on siksi tarkoitus olla praktinen laajentuma luonnontieteestä. Filosofian tehtävänä on tutkia arvoja, päämääriä ja tarkoituksia, mutta tuottaa näistä teorioita, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa, minkä tiedämme luonnontieteellisen tutkimuksen pohjalta. Filosofian tehtävänä on soveltaa tieteen tutkimustuloksia pyrittäessä vastaamaan kysymykseen, miten meidän tulisi elää ja ratkaista sosiaaliset, poliittiset ja kasvatukselliset ongelmamme. Järki ei anna ihmiselle tietoa ehdottomista arvoista eikä ikuisia totuuksia yliluonnollisesta maailmasta.<ref>Rea 2002: 37–38</ref>

Vaikka naturalismin edustajat korostavat kriittisyyttä ja avoimuutta, he käytännössä ratkaisevat perinteiset filosofiset kysymykset jo tutkimusohjelmallisen ratkaisunsa pohjalta. Naturalismin metodinen oletus luonnontieteellisen ja filosofisen menetelmän yhtenäisestä perustasta empiirisessä lähestymistavassa tekee monien perinteisten filosofisten kysymysten avoimen tutkimisen mahdottomaksi. Monia perinteisiä filosofisia kysymyksiä ei ole mahdollista tutkia tieteellisesti kontrolloidun havaintotiedon varassa. Esimerkiksi "Mikä tekee teosta oikean tai väärän? tai "Mikä on elämän tarkoitus?" Vaikka nämä perinteiset filosofiset kysymykset ovat perustavia ihmiselämän kannalta, niihin ei naturalistisesta näkökulmasta ole mahdollista ajatella löytyvän mitään tiedollista vastausta, koska niihin ei pystytä etsimään vastausta tieteellisesti kontrolloidun havaintotiedon varassa.

Kun yhdelle tutkimusmenetelmälle annetaan etuoikeutettu asema sen määrittelemisessä, mikä on todellista, todellisuus rajataan tämän tutkimusmenetelmän rajoitusten pohjalta. Tätä rajaamista ei kuitenkaan ole mahdollista perustella järjenmukaisesti. Naturalismin perustavaa oletusta luonnontieteellisen menetelmän luotettavuudesta ei naturalismin mukaan ole mahdollista tutkia filosofisesti, koska silloin luonnontieteellinen menetelmä etsisi oikeutustaan jostakin luonnontieteen ulkopuolisesta tiedon lähteestä, tässä tapauksessa filosofiasta. Usko luonnontieteen menetelmän luotettavuuteen ja sen erityisasema todellisuutta koskevan tiedon hankkimisessa jätetään kyseenalaistamisen ulkopuolelle.

Naturalismi määrittelee todellisuuden rajat tutkimusohjelman rajoitusten pohjalta. Sen mukaan tieteellinen menetelmä on ainoa luotettava menetelmä maailmaa koskevan tiedon hankkimiseksi. Niiniluodon mukaan "Tieteellinen maailmankatsomus sitoutuu tieteelliseen metodiin todellisuutta koskevien väitteiden perustelemisessa – –."<ref name="N138">Niiniluoto 2003: 138</ref> Pitäessään luonnontieteen menetelmää ainoana luotettavan tiedon lähteenä, Niiniluoto samalla vetää todellisuuden rajat tämän tutkimusohjelmallisen rajauksen pohjalta. Näin suljetaan pois esimerkiksi arvotiedon mahdollisuus, koska tieteen menetelmillä ei ole mahdollisuutta saada tietoa arvoista. Jos tiedettä pidetään ainoana tapana saada tietoa todellisuudesta, kielletään samalla objektiivisten arvojen mahdollisuus. Arvot ovat pelkkiä inhimillisiä konstruktioita ilman todellisuuspohjaa. Niinpä naturalistisen tutkimusohjelman pohjalta määritelty "tieteellinen maailmankatsomus" sisältää julkilausumattomasti arvoja koskevan kannanoton, joka omaksutaan tutkimusohjelmallisen valinnan pohjalta.

Yleisemmin voidaan sanoa, että ne ihmisyyden ulottuvuudet, joista ei ole luonnontieteellisen menetelmän avulla mahdollista saada tietoa, eivät ole todellisia. Ihmisen ydin ei voi "tieteellisen maailmankatsomuksen" mukaan olla arvo-olemus tai se, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, koska tieteen menetelmien avulla ei ole mitään mahdollisuutta saada tietoa näistä ulottuvuuksista. Tämä tieteellisen menetelmän rajoitus tulkitaan tässä yhteydessä itse todellisuuden rajaksi.