Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation seurauskriteeri

== Kooste ==

Intentiokriteerin mukaan indoktrinaation tunnusmerkkinä on opettajan tarkoitus indoktrinoida oppilaitaan. Opettajan tietoinen tarkoitus määrää, onko opetusta luonnehdittava indoktrinaatioksi vai ei. Jos opettajan vilpittömänä tarkoituksena on antaa oppilaille monipuolinen ja mahdollisimman puolueeton käsitys asioista, hänen opetustaan ei voida luonnehtia indoktrinaatioksi intentiokriteerin pohjalta, vaikka se olisikin yksipuolista ja harhaanjohtavaa. 
	
Indoktrinaatiokeskustelussa on intentio ymmärretty sekä opetusta että opettajaa luonnehtivaksi piirteeksi, vaikkakin ollaan enemmän kiinnostuttu erottamaan kasvatuksellisesti hyväksyttävä opetus indoktrinaatiosta kuin kasvatuksellisesti hyväksyttävä opettaja indoktrinoijasta. Paljon on keskusteltu siitä, miten intention käsite olisi tässä yhteydessä ymmärrettävä. Sisältyvätkö opettajan intentioon hänen halunsa ja opetuksen odotetut seuraukset? Tämän määrittelyongelman ratkaisuksi on ehdotettu suoran ja epäsuoran intention erottelua. Opettajan voidaan sanoa epäsuorasti intentoivan tekojensa odotettuja seurauksia, vaikka ne eivät olisikaan hänen suoranaisena tarkoituksenaan. Opettajan ei voida kuitenkaan sanoa tarkoittavan kaikkia piilo-opetussuunnitelman kautta välittyviä asenteita ja käsityksiä, koska piilo-opetussuunnitelma ei ole kokonaan hänen hallinnassaan.  
	
Intentiokriteeriä voidaan kritisoida, koska indoktrinaatio ei ole välttämättä tarkoituksellista. Indoktrinaatiota voi tapahtua, vaikka opettajan tietoisena tarkoituksena ei olisikaan indoktrinoida oppilaitaan. Jos opettajaa itseään on menestyksellisesti indoktrinoitu niin, että hän on saanut harhaanjohtavasti yksisuuntaisen ja kapea-alaisen käsityksen asioista, hän voi opettaa tätä käsitystään vilpittömästi pyrkien antamaan oppilaille monipuolisen ja puolueettoman käsityksen asioista. Koska hänen oma käsityksensä on kuitenkin hyvin yksipuolinen ja kapea-alainen onnistuneen indoktrinaation takia, hän itse siirtää tämän harhaanjohtavasti yksisuuntaisen ja kapea-alaisen käsityksen oppilailleen ja siinä mielessä itse asiassa indoktrinoi oppilaitaan. Tämän kritiikin pohjalta on esitetty, ettei indoktrinaatiota voida yksiselitteisesti tunnistaa opettajan intention perusteella. Sen sijaan indoktrinaation tunnistaminen edellyttää myös sen seurausten huomioon ottamista.
	
Seurauskriteeri tarkastelee ennemminkin indoktrinaation lopputulosta, indoktrinoitua ihmistä, kuin itse indoktrinaatiota. Verraten yksimielisiä ollaan siitä, että yksi indoktrinoitua ihmistä luonnehtiva piirre on rationaalisen avoimuuden puute. Sen sijaan melkoinen erimielisyys vallitsee siitä, mitä rationaalisella avoimuudella tarkoitetaan. On käsitteellisesti ongelmallista ymmärtää rationaalinen avoimuus asenteeksi, jossa ihmisellä ei ole ollenkaan kantaa käsiteltäviin asioihin ja jossa hän epäilee yhtä lailla kaikkia käsityksiä. On mielekkäämpää ajatella, että rationaalisesti avoimella ihmisellä on vahvoja vakaumuksia, joita hän ei joka päivä aseta uudelleen kyseenalaiseksi.
 	
Indoktrinoidulta ihmiseltä ei kuitenkaan puutu ainoastaan rationaalinen avoimuus, vaan häneltä puuttuu myös yleisemmin avoimuus arvokokemuksille, jotka antaisivat hänelle itsekriittisen otteen omaan elämäänsä ja omaan kulttuuriinsa. Tällaisten arvokokemusten edellytyksenä on, että ihminen on pohtivassa suhteessa arvoihin tavalla, joka ei rajoitu niihin mahdollisuuksiin, joita kulttuurinen sosialisaatio ja indoktrinaatio tarjoavat.

{{viestipohja| <!-- kuva = [[Kuva:Opetuksenteoria.jpg|30px]]
| -->sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''Opetusta vai indoktrinaatiota? Valta ja manipulaatio opetuksessa'' sisältöä tekijän luvalla.}}

{{indoktrinaatio}}
[[Luokka:Kasvatusfilosofia]]