Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation metodikriteeri

=== Kiistanalaisen asian yksipuolinen esittäminen ===

Yhtenä indoktrinaation tuntomerkkinä pidetään sitä, että kiistanalainen asia esitetään yksipuolisesti ja ennakkoluuloisesti ja käsitystä vastaan puhuva todistusaineisto tukahdutetaan.
Indoktrinaatiota kuvataan yksipuoliseksi tai ennakkoluuloiseksi tavaksi esittää näkemys kiistanalaisesta kysymyksestä. Sen tarkoituksena on "varmistaa myönteinen asennoituminen edeltämääriteltyyn näkemykseen". ─ ─ tällainen opetustapa lepää sen oletuksen varassa, että vain harvat yhteiskunnan jäsenet pystyvät itse ajattelemaan puolestaan ja loput ovat riippuvaisia näiden harvojen ohjauksesta. (Moore 1972: 93.)
Tämä luonnehdinta tuo esiin sen perustellun normin, että opetuksessa tulisi pyrkiä välttämään yksipuolisuutta ja ennakkoluuloisuutta. Indoktrinaatiolle on ominaista, että opetettavaa käsitystä vastaan puhuva todistusaineisto tukahdutetaan. Tämän luonnehdinnan ongelmana on kuitenkin se, että opettaja ei ole kaikkitietävä. Opettaja ei ole kaikkitietävä missään opettamassaan asiassa. Opetus on siis aina jossain määrin yksipuolista, koska opettaja ei voi tuoda esiin kaikkia käsiteltävään asiaan liittyviä seikkoja. Sitä paitsi opettajalla ei ole mahdollisuutta käyttää rajattomasti aikaa yhden asian opettamiseen. Hänen käytettävissään oleva aika on niin rajoitettu, että hän ehtii käsittelemään perusteluja parhaimmillaankin hyvin pinnallisesti. Hän joutuu valikoimaan esitettävistä perusteluista ja näkökulmista ne, joita hän pitää tärkeinä ja olennaisina. Tämä valinta heijastelee hänen näkökulmaansa käsiteltäviin asiohin. Tässä mielessä kaikkia opettajia voitaisiin syyttää ennakkoluuloisuudesta, koska heidän ennakkokäsityksensä määrää sen, mitä perusteluja he valikoivat luokassa käsiteltäväksi. Tietysti hyvä opettaja pyrkii parhaansa mukaan tasapainottamaan ja lieventämään omien ennakkokäsitystensä heijastumista opetukseen ja antamaan oppilaille mahdollisimman objektiivisen kuvan asioista. Kukaan tuskin onnistuu tässä täydellisesti. 
	
Kuitenkin on mielekästä tarkastella indoktrinaation ja opetuksen eroa tästä näkökulmasta. Kasvatuksellisessa opetuksessa pyritään tietoisesti välttämään yksipuolisuutta ja ennakkoluuloisuutta juuri siksi, että tiedostetaan miten vaikeaa sitä on käytännössä välttää. Opettaja, joka on tietoinen siitä, että hän tahtomattaankin antaa oppilaille yksipuolisen näkemyksen asioista tavalla, jota hän ei itse yksityiskohtaisesti pysty analysoimaan, pyrkii ehkä saattamaan tämän asiantilan oppilaidensa tietoon. Samalla hän pyrkii tekemään tilaa oppilaiden näkemyksille, joiden voi olettaa vähentävän tätä yksipuolisuutta.