Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation valtakriteeri

=== Hume: autonomia on halujen mukaan ohjautumista ===

Esimerkkinä järjellisyyden ja siten myös autonomian käsitteestä, joka poikkeaa Kantin näkemyksestä, on David Humen teoria. Humen mukaan pelkkä järki ei koskaan ole riittävä ohjaamaan ihmisen toimintaa eivätkä järkisyyt voi saada ihmistä toimimaan tunteidensa vastaisesti. Hume olettaa, että järki ei koskaan ole itsessään riittävä synnyttämään ihmisessä haluja ja tunteita. "Järki on tunteiden orja." 
 	
Humelainen näkemys autonomiasta on minimalistinen. Sen mukaan ihminen on autonominen, jos hän toimii halujensa mukaan, erityisesti voimakkaimpien halujensa mukaan, edellyttäen että hän ei tee päättelyssään virheitä. Humen mielestä ihmisen toiminnan perimmäisiä päämääriä ei voi koskaan oikeuttaa järjellisesti. Ne perustuvat haluihin ja tunteisiin, jotka eivät koskaan voi lopullisesti perustua järkisyihin. Humen mukaan ihmisen on mielekästä toimia kaikkein voimakkaimpien yhtenäisten halujensa mukaisesti.  	
	
Humelainen perinne sisältää kuitenkin ajatuksen, että järjen tulisi vaikuttaa tunteiden muodostukseen. Tämän perinteen mukaisesti Richard Brandt pitää tärkeänä sitä, että ihminen pyrkii muokkaamaan halujaan kaikkien asiaankuuluvien tosiasioiden valossa. Brandt (1989) suosittelee sitä, että ihminen pyrkii pitämään asiaan liittyvät tosiasiat mahdollisimman elävinä mielessään, niin että ne voivat vaikuttaa hänen halujensa muodostukseen. Tällä tavalla on Brandtin mukaan mahdollista muokata rationaalisia haluja, joiden tulisi olla myös moraalin perustana.  
	
Lindley (1986: 36-37) kuitenkin kritisoi tämäntyyppistä teoriaa siitä, että täydellisen informaation pohjalta muovautuvat halut eivät välttämättä ole rationaalisesti kaikkein haluttavimpia. Oletetaan, että joku yksilö haluaisi tehdä itsemurhan, jos hän kaikin puolin tiedostaisi maailmassa olevan kärsimyksen. Olisiko hänen silloin rationaalista tulla maailman kärsimyksestä tietoiseksi, vai olisiko hänen rationaalisempaa elää elämänsä onnellisena pitämättä kaikkia maailmassa tapahtuvia kauheuksia elävästi mielessään? 
	
Lindleyn mielestä halujen rationaalisuuden edellytyksenä ei tulisi pitää sitä, että kaikki asiaankuuluvat tosiasiat on otettu huomioon, vaan sitä, että virheellinen päättely tai virheellinen harkinta ei ole päässyt vaikuttamaan halujen syntymiseen. Vaikka ihmisen autonomia merkitseekin ohjautumista omien halujen ja arvostusten mukaisesti, on tehtävä ero erilaisten halujen välillä. Ihmiselle voi tulla äkillinen halu hypätä alas jyrkänteeltä, mutta hänellä on hyviä syitä vastustaa haluaan. Se on ristiriidassa hänen pysyvämpien halujensa ja arvostustensa kanssa, koska se estää niiden toteutumisen. (Lindley 1986: 40-41.)
	
Autonomian määritteleminen halujen mukaiseksi toiminnaksi ei riittävästi ota huomioon ihmisen kykyä harkita vaihtoehtoisia toimintamalleja ja valita niistä järkisyiden perusteella. Halut yksin eivät riitä. Niiden lisäksi tarvitaan järkiperäisiä keinoja arvioida haluja ja asettaa niitä tärkeysjärjestykseen (Lindley 1986: 42). Humen teoria ei ota riittävästi huomioon ihmisen valmiutta arvioida omia halujaan ja arvostuksiaan ja ohjata toimintaansa järjellisen harkinnan pohjalta.