Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation seurauskriteeri

=== Persoonan moraalinen ja sosiaalinen avautuminen ===

Kriittisen avoimuuden ihanteen määrittelyyn ei kuitenkaan vielä riitä luonnehdinta, jossa se ymmärretään taipumukseksi tai asenteeksi soveltaa loogis-analyyttisia taitoja käytäntöön, vaikkakin tällainen henkinen valmius tai taipumus epäilemättä kuuluu osana kriittiseen avoimuuteen. Kriittisen avoimuuden ihanne pyrkii tavoittamaan ihmisille ominaisen halun löytää totuus ja käyttää ajatuksellisia ja tutkimuksellisia lähestymistapoja, jotka edistävät totuuden löytymistä. Näin määriteltynä kriittisestä avoimuudesta tulee hyve, tai tarkemmin sanoen kriittinen avoimuus koostuu joukosta älyllisiä ja moraalisia hyveitä. 
	 
Kriittinen avoimuus koostuu useista toisiinsa liittyvistä hyveistä, jotka ilmentävät läheisesti toisiinsa liittyviä arvoja. Kriittisesti avoin ihminen suhtautuu avoimesti sekä sellaiseen todistusaineistoon, joka tukee hänen käsitystään, että sellaiseen, joka puhuu sitä vastaan. Tämä avoimuus ilmenee niin todistusaineiston keräämisessä kuin arvioimisessakin. Hän tekee oikeutta muiden esittämille perusteluille, koska hänelle on ominaista älyllinen nöyryys, johon sisältyy tietoisuus omasta rajallisuudesta ja erehtyväisyydestä. Hänellä on kyky tunnistaa asiaankuuluvia tosiasioita, ja hän on herkkä yksityiskohdille. Hänellä on "salapoliisin hyveitä", kuten kyky löytää johdonmukaisia selityksiä tosiasioille. Hän kykenee tunnistamaan luotettavia auktoriteetteja, joihin hän nojautuu, koska hän ei pysty itsenäisesti tarkistamaan kaikkia tosiasioita ja käsityksiä. Älyllisten hyveiden käytännöllinen soveltaminen edellyttää lukuisia älyllisiä taitoja.
	
Modernissa keskustelussa pidetään kriittisen ajattelun kehitystä kasvatuksellisesti hyväksyttävän opetuksen keskeisenä myönteisenä seurauksena. Vaikka tämä korostus onkin tärkeä, koska opetus on paljolti keskittynyt luomaan edellytyksiä loogis-analyyttisten kykyjen avautumiselle, se on yksipuolinen. Loogis-analyyttiset hyveet eivät ole itseriittoisia, ne eivät toimi riippumattomina muista hyveistä. Loogis-analyyttinen toimintarakenne on vain yksi monista normatiivisista toimintarakenteista, eikä ole syytä ajatella, että se olisi olennaisempi kuin esimerkiksi esteettinen tai moraalinen toimintarakenne. Sen lisäksi kasvatuksellisesti hyväksyttävän opetuksen tulisi kehittää esimerkiksi tunne-elämää, tarjota oppilaille välineitä omien tunteidensa tunnistamiseen ja niiden kielelliseen ja käsitteelliseen ilmaisuun.  
	
Nykyisessä keskustelussa esiintyy melko yleisesti näkemys, jonka mukaan kriittinen ajattelu koostuu ajattelun taidoista ja tottumuksista yhdessä niiden käyttämistä suosivan taipumuksen kanssa. Nykyisessä keskustelussa ei oteta riittävästi huomioon, että loogis-analyyttisen potentiaalin avautuminen ja kehittyminen kriittiseksi ajatteluksi on riippuvaista kultturisesta, kielellisestä, sosiaalisesta, esteettisestä ja moraalisesta kehityksestä. Kriittisen ajattelun kehittyminen edellyttää useiden normatiivisten toimintataipumusten avautumista. Ilman inhimillisen toimintarakenteen tasapainoista avautumista ajattelulta puuttuu kokemuksellinen pohja.
	
Jotta ihminen voisi ajatella kypsästi, hänen täytyy kehittyä persoonana monipuolisesti. Hänen on vaikea ajatella perustellusti esimerkiksi moraalisista kysymyksistä, jos hän on moraalisesti paatunut. Vaikka hän olisi äärimmäisen kriittinen ja huolellinen ajattelussaan, hän ei pysty omaksumaan moraalista näkökulmaa, jos häneltä puuttuu perustava moraalinen taju. Moraalinen tietoisuus puolestaan jää kehittymättömäksi, jos lapsi varhaislapsuudessa jää vaille riittävää kiintymystä ja henkilökohtaista huomiota (Goldfarb 1945; McCord 1956; Lickona 1985: 44-45). Eräs olennainen puoli ihmisen persoonallisuudesta jää tällöin kehittymättä. Se estää häntä kokonaisvaltaisesti suhteutumasta moraaliseen todellisuuteen. Pelkkä kriittis-analyyttinen ajattelu ei takaa kehittynyttä moraalista ajattelua. 
	
Sama pätee moniin muihin ihmiselämän ulottuvuuksiin. Ihminen tarvitsee sosiaalista ymmärrystä tutustuakseen toisiin ihmisiin, pystyäkseen suhtautumaan heihin luonnollisesti ja elämään inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Jos joku ei ole sisäistänyt vuorovaikutuksen dynamiikkaa, jos hän kokee itsensä ulkopuoliseksi, hän myös jää ulkopuoliseksi, koska vuorovaikutus hänen kanssaan ei ole palkitsevaa. Sosiaalisten taitojen puuttuminen haittaa myös älyllistä kehitystä, koska silloin ihminen jää ajattelua rikastuttavan vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Hän jää vaille monia mahdollisuuksia avartaa kokemus- ja ajattelumaailmaansa, koska häneltä puuttuu kokemusta ihmisten välisen vuorovaikutuksen luonnollisesta palkitsevuudesta. 
	
Argumenttini on siis tässä yhteydessä, että kriittinen avoimuus edellyttää aktivoitumista useilla eri persoonallisuuden ulottuvuuksilla, ei pelkästään loogis-analyyttisella. Kriittisen avoimuuden ihannetta sellaisena kuin se on tyypillisesti ilmaistu humanistisessa sivistysihanteessa ei ole mielekästä ymmärtää irrallaan ihanteesta, jonka mukaan ihmisen persoonallisuutta tulisi kehittää monipuolisesti. Vasta kun nämä ihanteet nähdään yhdessä, toisiaan täydentävinä ja toisistaan riippuvaisina, tulee kriittisen avoimuuden ihanne ymmärretyksi riittävän monipuolisesti.