Muokataan osiota sivusta Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (kirja)

== Ote kirjan Johdannosta ==

Maailmankatsomus eli käsitys todellisuuden alkuperästä, tarkoituksesta ja perimmäisestä järjestyksestä muokkaa kulttuuria ja ihmiselämää. Filosofi '''Harry Jellema''' käyttää uskonyhteisön käsitettä kuvatakseen erilaisia henkisiä ajattelu- ja toimintakulttuureja. Jokainen ihminen kuuluu johonkin uskonyhteisöön, jonka henkinen ja hengellinen ilmapiiri ohjaa hänen tunteitaan, havaintojaan, ajatteluaan ja toimintaansa. Uskonyhteisön keskuksessa on kannanotto Jumalaan, mikä määrää koko muun todellisuuden ymmärtämistä ja elämäntapaa. Yksikään ihminen ei voi välttää tällaista kannanottoa – myös ateismi ja agnostismi ovat uskonyhteisöjä, jotka ottavat kannan Jumalaan ja tuottavat kannanotolleen ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä. Historian kulku määräytyy sen mukaan, mitkä uskonyhteisöt tulevat vallitseviksi ihmisyhteisöissä ja näin pääsevät ohjaamaan ihmisten tunteita, ajattelua ja toimintaa. 

{{lainaus|Niinpä uskonnollinen ratkaisu on kaikkien valintojen ydin, myös moraalisen valinnan ydin. Valittu uskonyhteisö on jatkuva elävä ilmaus ihmisen uskonnollisesta uskosta. Se on ihmisen suurin kirjaimin kirjoittama vastaus kysymykseen, kuka Jumala on. Kyseessä on uskonnollinen vastaus, joka ei ole yksi vastaus muiden ”moraalisten vastausten” joukossa, vaan vastaus, joka määrittelee itse moraalin.|Harry Jellema<ref>Jellema 1951: 121</ref>}}

Jeesuksen tunnetun opetuksen mukaan puu tunnetaan hedelmistään. ”Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.” ({{rp|Matt. 7:17}}) Tätä periaatetta voidaan käyttää myös uskonyhteisöjen ja kulttuurien vertailuun. Jos kulttuuri tuottaa hyvää hedelmää, sen perustana olevan maailmankatsomuksen voidaan olettaa olevan terve. Jos se taas tuottaa kelvotonta hedelmää, se kärsii jostakin sen elinvoimaa hivuttavasta sairaudesta. Tämän kirjan tarkoituksena on tehdä tällaista kulttuurien vertailua.
	
Ensinnä tarkoituksena on osoittaa, että ihminen joutuu sisäisiin ristiriitoihin, jos hänen uskonyhteisöllään ja sen mukana hänellä itsellään on väärä käsitys todellisuuden perimmäisestä luonteesta eli Jumalasta. Tarkemmin sanottuna pyrin tässä kirjassa perustelemaan, että ihminen joutuu ajattelussaan ja toiminnassaan ristiriitoihin, jos hän ei ota ajattelunsa lähtökohdaksi evankeliumien ilmoittamaa Kristusta, jossa Kolossalaiskirjeen sanoin ilmaistuna ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”.
	
Paitsi, että ihminen ilman Kristusta joutuu ajattelussaan sisäisiin ristiriitoihin, hän joutuu käytännön elämässään ristiriitaan todellisuuden kanssa ja siksi erilaisten tuhovoimien vaikutuksen alaiseksi. Kirjan loppuosassa annetaan historiallisia esimerkkejä siitä, miten Kristuksen evankeliumi kehittää kulttuuria, jossa jokaiselle ihmiselle taataan ehdottomat ihmisoikeudet, uskonnon ja mielipiteen vapaus, ja jossa köyhistä ja vammaisista huolehditaan ja sorrettuja puolustetaan. Lisäksi Kristuksen tarjoama näkökulma todellisuuteen edistää tiedon kehitystä: tieteellinen vallankumous 1500–1700 -luvuilla kehittyi juutalais-kristillisen kulttuurin keskellä. Kristus luo perustan sekä itsensä uhraavalle hyvyydelle että objektiiviselle tiedolle, koska Hän rakkaudessaan uhrasi itsensä sorrettujen, orjuutettujen ja syyllisten edestä ja oli valmis kärsimään totuuden puolesta, kuten evankelista Johannes todistaa: ”armon ja totuuden toi Jeesus Kristus” ({{rp|Joh. 1:17}}). Näin kristinusko loi pohjan sekä modernin kokeellisen luonnontieteen vallankumoukselle että hyväntekeväisyyden ja ehdottomien ihmisoikeuksien varaan rakentuvalle moraaliselle kulttuurille. Mikään muu maailmankulttuuri ei ole samalla tavalla onnistunut yhdistämään rakkauden sanomaa, köyhien, vammaisten ja sairaiden hyvinvoinnin turvaamista, tiedon ja tutkimuksen vapautta ja tiedon räjähdysmäistä edistystä: puu tunnetaan hedelmistään.
	
Jeesuksen maailmanhistoriallinen merkitys herättää kysymyksen: Kuka oli Jeesus ja mihin hänen vaikutuksensa perustuu? On kiistatonta, että Jeesuksen persoona on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan, vaikka hän eli syrjäisessä Rooman provinssissa, oli tavallinen käsityöläinen, ei saavuttanut merkittävää asemaa yhteiskunnassaan, ei koskaan kirjoittanut yhtään kirjaa ja vaikka hänet lopulta tuomittiin tuskalliseen ja häpeälliseen kuolemaan jumalanpilkkaajana, kansankiihottajana ja kapinallisena. Tässä kirjassa tarkoitukseni on antaa aavistus siitä, miten hän vaikutti kulttuurin kehitykseen, sekä inhimillisen hyvyyden että inhimillisen tiedon kehitykseen. Jeesuksen persoonan myönteistä vaikutusta inhimillisyyden edellytysten kehittämiseen on vaikea kiistää. Hänen arvonsa myöntävät monet hänen kiihkeimmistä vastustajistaankin. Tässä kirjassa annan joitakin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten hän on vaikuttanut myönteisesti lasten ja naisten asemaan, orjien vapauttamiseen, vammaisten ja köyhien kohteluun, ehdottomien ihmisoikeuksien ja mielipiteen vapauden turvaamiseen ja tieteen kehitykseen ja miten hänen persoonansa tekee mahdolliseksi ihmispersoonan kaikkein arvokkaimpien ulottuvuuksien eheytymisen. Hänessä ja erityisesti Hänen ristikuolemassaan yhdistyvät ihmiselämän ulottuvuudet niin, että ihminen voi kohdata sekä oman turmeluksensa että ihmisyyteen sisältyvät arvomahdollisuudet.