Muokataan osiota sivusta Uskonnon olemus, logiikka ja myytit

== Mitä oikeastaan sanottiin ==

Seuraava taulukko tiivistää sen, mitä Helsingin käräjäoikeuden kyseisestä lausumasta voi välittömästi todeta:

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Helsingin KO:n tekstikohta<ref name="HginKO" />
!{{hl2}} | tulkinta
!{{hl2}} | kommentti
!{{hl2}} | kritiikki
!{{hl2}} | johtopäätös

|-
| ''"objektiivisesti arvioiden ..."''
| julistautuminen objektiivisen totuuden haltijaksi käsiteltävässä asiassa
| pelkkä perustelematon julistus
| filosofisesti kestämätöntä isottelua
| oletettu yleisesti hyväksytyksi näkemykseksi

|-
| ''"... jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu ..."''
| väittämän yleistäminen kaikkia uskontoja koskevaksi 
| perustuu edeltävään objektiivisuusväittämään, joka puolestaan on luulonvarainen julistus
| naturalistisen ontologian varainen johtopäätös
| oletettu yleisesti hyväksytyksi näkemykseksi

|-
| ''"sen ["minkä hyvänsä uskonnon"] käsitteisiin liittyvä totuus oli suhteellista"''
| oman oletetun objektiivisuuden varaan rakennettu toisten subjektiivisuuden julistus
| perustuu filosofisesti kestämättömän luulon varaan
| loukkaa kokemustasolla kenen hyvänsä uskonrauhaa, joka ei pidä "omaa uskontoaan" tällaisena
| oletettu yleisesti hyväksytyksi tai "kunnon kansalaisilta" nyky-Suomessa vaadituksi näkemykseksi

|-
| ''"Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ollut todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."''
| pääväite
| ei tosiasiallisesti edes perustu pelkkien edellisluulojen varaan vaan sisältää uusiakin: oletettu "suhteellinen totuus" ei vielä riittäisi tekemään logiikkaa ja "ns." järkiperusteluja tykkänään merkityksettömiksi
| siirtää oikeudenkäytön suorastaan kafkamaiseen "syytetty tiesi tai olisi ainakin pitänyt tietää, ettei logiikka tässä tapauksessa pätenyt eikä järkiperusteluja saanut käyttää" -tilaan
| oikeusjutun ratkaisun perusteluna suoranaisesti väitetty yleisesti hyväksytyksi tai "kunnon kansalaisilta" nyky-Suomessa vaadituksi näkemykseksi, josta poikkeamisesta saa muiden edellytysten täyttyessä rikosoikeudellisesti rangaistakin

|}

Tutkistelun tulos on näin ollen se, että tällaisilla päätösperusteilla ja -perusteluilla maamme oikeuslaitos on ainakin joiltain osin jo "maalannut itsensä nurkkaan" eli päätynyt ''loogiseen umpikujaan'': jos virallisesti ajatellaan olevan olemassa elämänalueita, joilla logiikka ja järkiperustelut ovat asiaankuulumattomia, ja jos oikeuslaitos katsoo voivansa käyttää tällaista kantaa ratkaisuperusteenaan, koko oikeusvaltion perusidea on menetetty: kun oikeusistuin niin halutessaan irtautuu ratkaisuissaan logiikan ja järkiperusteiden asettamista rajoista, ratkaisuja ei enää voi ennakoida järjellä eikä niistä voi jälkikäteenkään vakuuttua niiden järkiperusteluihin tutustumalla, vaan eletään oikeudellisen mielivallan alaisuudessa – jos nyt logiikka ja järkiperusteet ovat muutoin "tarkoituksenmukaiseksi" harkitun oikeusistuinratkaisun tiellä, sen pahempi logiikalle ja järkiperusteille: "oikeushan" voi pelkällä omalla julistuksellaan niistä vapaasti irtisanoutuakin.

Näin oikeusistuinten toiminta "esoterisoituu" kaiken "maalaisjärkisen" kontrollin ulottumattomiin, jolloin kansalaisten oikeussuojan kannalta olisi parempi ratkoa jutut vaikkapa arpomalla<ref>väärinkäytösten välttämiseksi kaikkien kulloinkin asianosaisten tahojen edustajien yhdessä kontrolloiman järjestelyn mukaisesti tietenkin</ref>: todennäköisyyslait sentään antaisivat ratkaisuille tietynlaisen ennakoitavuuden, jolloin ainakin todetunkaltaiselta kafkamaisuudelta varmasti vältyttäisiin.