Muokataan osiota sivusta Sukupuoli muutoksessa (kirja)

== Ote kirjan esipuheesta ja johdannosta ==

Luonnontieteellisen käsityksen mukaan ihmisen sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen. Sukupuoli on muuttumaton luonnollinen tosiasia. Ihmisen vapaus on elämistä parhaan tiedon pohjalta todellisuuden ehdoilla. 

Kristillinen käsitys, jonka mukaan Jumala alussa loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, on sopusoinnussa luonnontieteellisen käsityksen kanssa. Kristinuskon mukaan kaksiarvoinen sukupuolisuus merkitsee samalla normatiivista haastetta kasvaa äidiksi tai isäksi.

Tässä kirjassa kutsun transaatteeksi tai transideologiaksi näkemystä, jonka mukaan ihmisen vapaus edellyttää itseluomisen prosessia, jossa ihminen luo itsensä oman sisäisen kokemuksensa mukaisesti. Sikäli kuin biologinen sukupuoli on ristiriidassa henkilön sisäisesti kokeman sukupuolen kanssa, kehon sukupuoli voidaan muuttaa hormonihoidoilla ja sukupuolenkorjausleikkauksilla. Transaatteen kannattaja kieltäytyy tunnustamasta, että sukupuoli määräytyy biologian pohjalta, ja ajattelee voivansa itse luoda sukupuolensa oman sisäisen kokemuksensa mukaisesti. 

Transaate vaikuttaa konkreettisesti monien nuorten elämään, koska sen vaikutuksesta monet nuoret omaksuvat ajatuksen, että he ovat syntyneet väärään kehoon ja tarvitsevat hormonihoitoja ja sukupuolenkorjausleikkauksia voidakseen elää aidosti sisäisen olemuksensa ehdoilla. Transaatteen yläkäsite sukupuoliaate vaikuttaa kulttuuriin myös laajemmin, koska se murentaa pohjan elinikäisen ja puolisouskollisen avioliiton pohjana olevilta seksuaalinormeilta. Kun sukupuoli ymmärretään subjektiiviseksi tunteeksi tai kokemukseksi, avioliittonormien velvoittavuus hajoaa objektiivisen sukupuolen hajoamisen myötä.
Tässä kirjassa analysoin transaatteen ja luonnontieteellisen näkemyksen välistä jännittettä ja sen heijastuksia kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään.

Oppi sukupuolen vaihdettavuudesta eli niin sanottu transaate (transideologia) on osa laajempaa sukupuoliaatetta eli sukupuoli-ideologiaa, jota on länsimaissa kehitelty erityisesti 1950-luvulta lähtien. Sukupuoliaate puolestaan on jatke länsimaisessa yhteiskunnassa viime vuosisatoina edenneelle maallistumiskehitykselle, jossa korostetaan yksilön riippumattomuutta luonnollisesta olemuksestaan ja kaikista ulkoapäin asetetuista arvoista ja normeista. Korkeimmaksi arvoksi nostetaan yksilön valinnanvapaus, jota eivät rajoita yleispätevät moraaliperiaatteet tai ihmisluonnon rakenteet. Ihmispersoonaa ei haluta nähdä naisen ja miehen rakkaudesta syntyneenä luonnollisen sukupuolisuutensa ehdoilla elävänä naisena tai miehenä, vaan itseriittoisena "yksilökansalaisena", joka voi vapaasti määritellä sukupuoli-identiteettinsä irrallaan luonnollisista rakenteista.

Vaikka kriteerittömän valinnanvapauden voisi ajatella johtavan vapaaseen yhteiskuntaan, näin ei todellisuudessa tapahdu. Ehdottomasta valinnanvapaudesta nimittäin johdetaan myös "suvaitsevuuden" nimissä periaate, ettei erilaisia sukupuolisia ja seksuaalisia valintoja ja elämäntapoja saa arvioida eikä kritisoida. Kaikki erilaiset seksuaaliset elämäntavat on kouluopetuksessa ja julkisessa tiedotuksessa esitettävä samanarvoisina, jottei uhattaisi kenenkään haurasta sukupuolista tai seksuaalista identiteettiä eikä aiheutettaisi kenessäkään turvattomuuden tunnetta. Yliopiston opettajaa voidaan vaatia sensuroimaan opetustaan, jos opiskelija kertoo pidätelleensä kyyneliä hänen luennollaan ja pahoittaneensa mielensä siitä, että opettaja on hänen kanssaan eri mieltä (Kotimäki 2018; Tuokko 2018). Erityisen loukkaavina pidetään väitteitä, että lapsen perustaviin ihmisoikeuksiin kuuluisi oikeus isään ja äitiin (sitä pidetään osoituksena "homofobiasta") tai että sukupuolia olisi vain kaksi (sitä pidetään osoituksena "transfobiasta"). Tältä pohjalta näennäisesti valinnanvapauteen perustuva yhteiskunnallinen liike vaatii jyrkkää sananvapauden rajoittamista. Kriteerittömän valinnanvapauden ideologia johtaa epä-älylliseen kulttuuriin, jossa kriittistä keskustelua ihmiselämän keskeisistä asioista rajoitetaan ideologisilla perusteilla.

Sukupuoli-ideologia hylkää luonnontieteellisen käsityksen sukupuolesta, eli että sukupuoli on täsmällisesti määriteltävä kehollinen ominaisuus, joka jakaa elävät olennot nais- ja miespuolisiin kromosomien ja lisääntymiselinten perusteella. Luonnontieteellisen käsityksen mukaan ihmisen sukupuoli on kaksijakoinen ja muuttumaton ominaisuus. Ihminen on hedelmöityksestään saakka joko nais- tai miespuolinen, vaikka hänen naiseutensa ja mieheytensä tietysti käy läpi erilaisia kehitysvaiheita kuten kaikki muutkin keholliset ominaisuudet. Ihmisen sukupuolen kaksijakoisuus on perusta ihmisen lisääntymiskyvylle: "XX" ja "XY" ovat geneettisiä merkkejä nais- ja miessukupuolesta, ja ne on kirjoitettu jokaiseen ihmissoluun, myös ihmisen aivosoluihin.

Luonnontieteellisessä viitekehyksessä sukupuoli-identiteetin ymmärretään olevan yksilön tietoisuutta kehonsa muuttumattomasta sukupuolesta. Sukupuoli-identiteetti voi olla joko kehon tosiasioita vastaava tai kehon tosiasioiden kanssa ristiriidassa. Ihmiset voivat olla joko tyytyväisiä tai tyytymättömiä kehollisiin sukupuoliominaisuuksiinsa, mutta tyytyväisyys tai tyytymättömyys ei muuta sukupuolen kehollista tosiasiaa. Sukupuolta ei myöskään voida muuttaa hormonihoidoilla tai sukupuolenkorjausleikkauksilla, vaikka niiden avulla voidaankin tuottaa kehoon kosmeettisia muutoksia.

Sukupuoli-ideologia puolestaan väittää, että ihmisen omassa olemuksessaan kokema ja sosiaalisessa elämässään ilmaisema sukupuoli-identiteetti voi olla riippumaton hänen biologisesta, kehollisesta sukupuolestaan. Ajatellaan, että sukupuolen voi määrittää subjektiivinen sukupuoli-identiteetti, joka voi olla ristiriidassa kehollisen sukupuolen kanssa. Sukupuoli-identiteetin uskotaan olevan muuttumaton, vaikka ihmisen kehosta, aivoista tai DNA:sta ei löydy mitään sellaista piirrettä, johon tämä oletettavasti muuttumaton ja kehollisesta sukupuolesta eriävä sukupuoli-identiteetti voisi perustua.

Sukupuoli-ideologisesta uskomusjärjestelmästä on tullut sukupuolikasvatuksen normi useissa länsimaissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain johtava seksuaalikasvatusjärjestö SIECUS katsoo sukupuoli-identiteetin viittaavan "henkilön sisäiseen kokemukseen siitä, onko hän mies, nainen tai näiden yhdistelmä". Niinpä "ihmisten ymmärrys omasta sukupuoli-identiteetistään voi vaihdella elämän kuluessa" (Pearcey, s. 203). Suomen terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa verkkosanastossaan: "Yksilötasolla itse määritelty sukupuoli-identiteetti on suositeltavin tapa ymmärtää sukupuoli."

Joukkotiedotusvälineiden ja kouluopetuksen välityksellä tämä sukupuoliajattelu on siirtynyt osaksi nuorisokulttuuria. Seurauksena on sukupuoli-identiteetin hämmennyksestä kärsivien nuorten lisääntyvä määrä.

Sukupuoli-ideologia ei pyri pelkästään sukupuolten väliseen tasa-arvoon, vaan koko kehollisen sukupuolieron merkityksen poistamiseen yhteiskuntaelämästä ja sen instituutioista. Ihmisen perusolemuksena pidetään seksuaalista suuntautumista, joka määrittää ihmisen ydinidentiteettiä lapsesta saakka.

Seksuaalisen suuntautumisen käsittäminen ihmisen hallinnan ulkopuolella olevaksi synnynnäiseksi piirteeksi yhdistettynä oppiin, että seksuaalisuus on ihmisyyden ydin, johtaa siihen, että sen pohjalta aletaan johtaa "ihmisoikeuksia". Sukupuoli-ideologian kannattajat ovat alkaneet vaatia jokaiselle ihmiselle lisääntymiseen ja seksuaalisuuteen liittyviä oikeuksia, joihin kuuluviksi he lukevat oikeuden sukupuolenvaihdokseen, oikeuden keinotekoisten lisääntymismenetelmien käyttöön, oikeuden ehkäisyyn ja oikeuden aborttiin. 

Sukupuoli-ideologia kyseenalaistaa feminiinisen ja maskuliinisen identiteetin luonnonmukaisuuden ja sen, että ne täydentävät toisiaan. Sen mukaan naisen ontologinen rakenne puolisona, äitinä ja kasvattajana ei ole myönteinen luonnollinen tosiasia, joka luo edellytykset hyvälle elämälle, vaan kahle ja orjuuttava rakenne, joka estää naisen aidon yksilöllisyyden ilmenemistä. Sama pätee miehen elämään puolisona ja isänä.

Sukupuoli-ideologian mukaan naisen ja miehen toisiaan täydentävyys, kaikissa suurissa maailmankulttuureissa vallitseva naisen ja miehen avioliiton ensisijaisuus ja isä–äiti–lapsi-kolmoissidoksen varaan rakentuva perhe eivät ole luonnollisia tosiasioita, jotka ovat hyviä itsessään. Sen sijaan ne ovat yhteiskunnallisesti rakennettuja sosiologisia ilmiöitä ja ajan myötä muokkautuneita sosiologisia toimintatapoja, stereotyyppejä, jotka pitäisi purkaa kasvatuksen ja kulttuurivaikuttamisen kautta, koska niitä pidetään syrjivinä ja tasa-arvon vastaisina.

Kirjan ensimmäisessä luvussa esitellään sukupuoli-ideologian käsitettä ja sen poliittista sovellusta sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimintaohjelmassa. Seuraavissa kolmessa luvussa huomio kohdistetaan sukupuoliahdistuneeseen lapseen ja pyrkimykseen käyttää sukupuoliahdistuneen lapsen hätää poliittisen vallankäytön välineenä. Viidennessä luvussa siirrytään tarkastelemaan lapsen sukupuoliahdistuksen hoitamisessa käytettyä kahta erilaista terapialinjaa, jotka eroavat toisistaan suhteessa lapsen todellisuudentajun tukemiseen. Seuraavassa luvussa esitetään joitakin huomioita äkillisesti teini-iässä puhkeavasta sukupuoliahdistuksen muodosta, jonka synnyssä sosiaalinen tartunta näyttäisi olevan keskeisessä osassa. Seitsemännessä luvussa tarkastellaan sukupuolenvaihdosta katuvia ihmisiä ja heidän kokemansa suuren menetyksen aiheuttamaa surua. Kirjan lopussa tarkastellaan transideologian syntyyn ja kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä ja näiden tekijöiden vaikutusta transideologian avulla toteutettavaan yhteiskunnalliseen muutosohjelmaan.