Muokataan osiota sivusta Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret (kirja)

== Ote kirjan johdannosta ==

Seksuaalisen vapauden aate ilmenee populaarissa keskustelussa ja joukkotiedotuksessa tunteisiin vaikuttavan kertomuksen muodossa, joka kiteytyy Antti Tuiskun laulussa Peto on irti: ”maailma aukee, estot lähtee”. Myyttinen kertomus elämän mahdollisuuksien avautumisesta seksuaalisen holtittomuuden myötä esitetään lukemattomina erilaisina muunnelmina televisiosarjoissa, elokuvissa, dokumenteissa ja päivälehtien sivuilla. 

Glynn Harrison (51−52) on kiteyttänyt kertomuksen ytimen näin:
”Vuosisatojen ajan perinteinen moraali on pitänyt meitä kaikkia tukehduttavassa otteessaan. Vuosi toisensa jälkeen samat menneisyyteen sidotut säännöt ovat kasanneet häpeää tavallisten miesten ja naisten (ja poikien ja tyttöjen) päälle, joiden ainoa rikos oli olla erilainen. Nämä vanhat ideologiat ovat tukeneet kiihkoilijoita ja rohkaisseet pahantahtoisia ihmisiä. Ne ovat suojanneet ulkokultaisuutta ja tarjonneet suojaa hyväksikäyttäjille. 

”Näin ei ole enää. Muutos on tapahtumassa. Vapaudumme kiihkoilun kahleista ja kuolleen perinteen käsistä. Aikamme on tullut. Aika olla oma itsensä. Aika olla aidosti sellaisia kuin olemme. Aika juhlia rakkautta missä tahansa sitä löydämmekin. Nyt on aika ihmishengen jälleen kukoistaa. Ja jos te ihmiset ette siirry pois tieltämme, me aiomme työntää teidät pois tieltä.”

Kertomus asettaa esikuvaksi ihmisyyden, joka elää todeksi ja juhlii eroottista rakkautta missä tahansa sitä löytääkin. Ahdistavan moralistinen aikakausi vaihtuu onnelliseen vapauden aikaan. Uuden aikakauden eetos kiteytyy iskulauseissa kuten: ”Mitä väärää voi olla siinä, että kaksi ihmistä vain rakastaa toisiaan?”

Seksuaalivallankumous on saanut inspiraatiota ranskalaisen valistusfilosofin Jean-Jacques Rousseaun (1712–1778) ajatuksesta, että ihminen ja hänen halunsa ovat luonnostaan hyviä ja että pahuus ja kärsimys johtuvat sivistyksen asettamista rajoituksista ja moraalisäännöistä.  Rousseaun mukaan ihmisyyden ydin on tunteessa ja vapaudessa ja ihmisen luonnollinen päämäärä on itsensä toteuttaminen. Tämä merkitsee luonnollisten tunteiden, vaistojen ja viettien mukaan ohjautumista. Hänen mielestään sivistyksellä on näitä luonnollisia tunteita ja viettejä turmeleva vaikutus. ”Kaikki on hyvää sellaisena kuin luonto sen tuottaa, mutta ihmisen käsissä se turmeltuu.” (Rousseau 9)

Keskeinen merkitys on ollut myös Sigmund Freudin (1856−1939) väitteellä, että moraalisääntöjen seksuaalisuudelle asettamat rajoitukset johtavat neuroosien kehittymiseen: ”Kävi ilmi, että ihminen kehittyy neuroottiseksi, kun hän ei enää jaksa kestää sitä kieltäymysten määrää, minkä yhteiskunta kulttuuri-ihanteiden nimissä häneltä vaatii.” (Freud 1982: 35.) Neurooseja kehittyy, koska ihminen torjuu seksuaalisia halujaan sopeuttaakseen käyttäytymistään moraalisääntöihin ja moraalisääntöjen rikkomukset synnyttävät hänessä tietoista ja tiedostamatonta syyllisyyttä.

Tältä pohjalta aborttioikeuden puolustaja Margaret Sanger (1879−1966) päätteli, että moraalin asettamat seksuaaliset kiellot vääristävät ja köyhdyttävät ihmisluontoa. Sanger vastusti tiukasti ”’moralisteja’, jotka saarnaavat pidättyvyyttä, itsekieltäymystä ja torjuntaa”. Sangerin mukaan seksuaaliset rajoitukset johtavat seksuaalisten halujen torjuntaan ja siten vahingoittavat terveyttä ja tylsistyttävät älykkyyttä. Hän kuvasi kristillistä etiikkaa ”itsekieltäymyksen ja ’synnin’ julmaksi moraaliksi”. Hän halusi korvata sen omalla seksuaalisen vapautuksen moraalillaan luvaten, että seksuaalisen energian vapauttaminen on ”ainoa menetelmä”, jonka avulla ihminen voi saavuttaa ”sisäisen rauhan ja turvallisuuden ja kauneuden” (Sanger 238−239). Sanger lupaa, että ihmisistä tulee neroja, kun ”poistetaan fysiologiset ja psykologiset estot ja rajoitukset niin, että tulee mahdolliseksi vapautua ja kanavoida ihmisen alkuenergia täyteen jumalalliseen ilmaisuunsa” (233). Sanger uskoi seksuaalisen vapauden olevan myös ainoa tapa voittaa yhteiskunnalliset epäkohdat. ”Poista rajoitukset ja kiellot, jotka nyt häiritsevät sisäisten energioiden vapautumista, ja suurin osa laajemmista yhteiskunnallisista epäkohdista katoaa.” (232)
Sangerin julistaman maallistuneen pelastusopin mukaan seksuaalimoraali on kaiken pahan alku ja juuri; vapaa seksuaalisuuden ilmaus on tie pelastukseen. Hän haastoi ihmisiä ”poistamaan moraaliset tabut, jotka nyt sitovat ihmisruumiin ja hengen, vapauttamaan yksilön perinteen kahleista ja ennen kaikkea vastaamaan lisääntyviin pyyntöihin saada tietoa, joka mahdollistaisi itseohjautuvuuden ja pelastuksen.” (232) Sanger puolusti utopistista mielikuvaa seksuaalisen vapauden kyvystä luoda uusi ja parempi ihminen. ”Seksuaalisuuden avulla ihmiskunta voi saavuttaa suuren henkisen valaistuksen, joka muuttaa maailman ja joka valaisee ainoan tien maanpäälliseen paratiisiin.” (270−271.) Hänen mielestään seksuaalisen vapauden aate on ilmausta ennakkoluulottomasta ja puolueettomasta tavasta tarkastella seksuaalisuutta ja ihmiselämää yleensä. Hän uskoo vapaan seksuaalisuuden johtavan estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehitykseen. 

Freudin koulukuntaan kuuluneen itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin (1897−1957) mukaan melkein jokainen ihminen on jossain määrin neuroottinen ja jokainen neuroosi puolestaan on oire seksuaalisesta häiriöstä. Niinpä vastaus kaikkiin inhimillisiin toimintahäiriöihin on kehittää ”kykyä antautua biologisen energian voimalle ilman estoja, kykyä purkaa kaikki patoutunut seksuaalinen kiihottuneisuus ruumiin tahdosta riippumattomien nautinnollisten kouristusten avulla” (Reich; sit. Chesser 44). Reichin mukaan ihmiset ovat pelkkiä biologisia olentoja, jotka saavuttavat pelastuksen antautuessaan seksuaalisten refleksien valtaan. Ihmiskunnan hyvinvoinnin vihollisia ovat perinteinen uskonto ja moraali eli ”tuo murhanhimoinen filosofia”, joka luo syyllisyyttä, vääristää viettimme, ja synnyttää persoonallisuushäiriöitä (Reich 1973: 9). 

Lesbofeministiaktivisti Donna Minkowitz kuvaa seksuaalisen vapauden johtavan ”nautintoon ilman rajoituksia ja herkkyyteen ilman hyväksikäyttöä”. Teoksessaan Ferocious Romance hän kirjoittaa: ”Minulle ja useimmille meistä homoseksuaalinen rakkaus tarkoittaa kaikkia näitä ja enemmän – ekstaattista tietoa (gnosis) siitä, että seksi on mahdollista niiden hirvittävien tiheikköjen ulkopuolella, joilla muu kulttuuri on sitä ympäröinyt.”

Kaikkia näitä käsityksiä yhdistää ajatus, että ihmisyys alkaa kukoistaa seksuaalinormien murentuessa. Normien katsotaan tukahduttavan aitoa seksuaalisuuden ilmaisua ja johtavan neurooseihin. Tunnettu psykoanalyytikko ja logoterapian perustaja Viktor Frankl kuitenkin pitää tätä näkemystä perustavasti harhaisena. Ihmisolemukseen kuuluu välttämättä tietoisuus jännitteestä sen välillä, mitä ihminen on ja mitä hänen pitäisi olla. ”Ei ole mitään ajateltavissa olevaa inhimillistä tilannetta, jossa ihminen voitaisiin vapauttaa jännitteestä sen välillä, mitä hän on tehnyt ja mitä hänen olisi pitänyt tehdä tai mitä hänen vielä pitäisi tehdä. Rajallisena olentona ihminen ei koskaan ole täysin täyttänyt elämäntehtäväänsä. Valmius kantaa oman epätäydellisyytensä taakkaa merkitsee oman rajallisuutensa tunnustamista. Tämä rajallisuuden hyväksyminen on mielenterveyden ja inhimillisen edistyksen edellytys, kun taas kyvyttömyys sen hyväksymiseen on luonteenomaista neuroottiselle persoonallisuudelle.” (1970: 47.) Pyrkimys poistaa arvojen ja normien ihmiselle asettamaa jännitettä ja antautua itsekeskeiseen tarpeiden tyydyttämiseen tai itsensä toteuttamiseen ”ei ole suinkaan normaali vaan neuroottinen lähestymistapa. Neuroottinen yksilö ei pysty kestämään normaalia elämän jännitettä olipa se fyysistä, psyykkistä tai moraalista.” (47-48.)