Muokataan osiota sivusta Konstruktivismi vs. Realismi: Maailmankatsomus ja uskonto

== Elämän tarkoitus ==

Tämä ilmenee esimerkiksi suhtautumisessa elämän tarkoitukseen. Ihmisen elämää ohjaa näkemys siitä, mikä on tärkeää ja olennaista. Elämän tärkeimmät asiat kiteytyvät elämän tarkoitukseksi. Sikäli kuin ihminen ei tiedosta elämänsä tarkoitusta tai sitä, mitä hän pitää elämänsä tarkoituksena, hän ei tunne itseään. 
	Konstruktivistisen oletuksen mukaan elämän objektiivista tarkoitusta ei voi tuntea. Koska ihmisille on kuitenkin tärkeä kokea elämänsä tarkoitukselliseksi, kulttuurin on tarjottava heille sellaisia ajatusmalleja, jotka auttavat heitä kokemaan elämänsä tarkoitukselliseksi. Nämä konstruktiot ovat puhtaasti illusorisia, mutta yhden näkemyksen mukaan niiden muodostamista tulisi kuitenkin kasvatuksessa rohkaista, koska ihminen tarvitsee merkityksellisyyden tunnetta synnyttäviä ajatuksia ja tunteita.

=== Konstruoitu tarkoitus ===
 
Peter Winchin mukaan illusoriset käsitykset laajentavat mahdollisuuksia, joiden avulla ihmiset löytävät merkityksen tunnun elämälleen. Kulttuuritekijöiden merkitys on elämän merkityksen ja merkitsevyyden tunnun antajina. Merkitsevyyden tuntu puolestaan liittyy ihmisen kykyyn nähdä elämänsä kokonaisuutena. 

Se näkeekö ihminen tekemisillään olevan jonkin merkityksen, riippuu siitä, kykeneekö hän näkemään ykseyden moninaisissa toimissaan, pyrkimyksissään ja suhteissaan muihin ihmisiin. Se, minkälaisen merkityksen hän elämällään näkee olevan, riippuu tämän ykseyden laadusta. Kyky tämäntapaisen merkityksen näkemiseen ei riipu pelkästään kyseessä olevasta yksilöstä, joskaan tämä ei tarkoita, etteikö se lainkaan riippuisi hänestä. Se riippuu myös niistä tällaisten merkitysten antamisen mahdollisuuksista, joita hänen elinympäristönsä muodostava kulttuuri hänelle tarjoaa tai on tarjoamatta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Winch, Peter | Nimeke = Understanding a Primitive Society | Julkaisija = Oxford: Basil Blackwell | Vuosi = 1970 | Sivu = 106}}, teoksessa B. R. Wilson (toim.) ''Rationality'', ss. 78-111. Suomennos {{Kirjaviite | Tekijä = Kannisto, Heikki | Nimeke = Ymmärtäminen, kritiikki ja hermeneutiikka | Julkaisija = Porvoo: WSOY | Vuosi = 1986 | Sivu = 231-232}}, teoksessa I. Niiniluoto & E. Saarinen (toim.) Vuosisatamme filosofia</ref>

Winch pitää omaa kulttuuriamme epäonnistuneena, koska se ei enää tarjoa riittävästi rakennusaineksia elämän merkityksen mieltämiseen. Monet muutkin konstruktivistit pitävät ongelmana nimenomaan subjektiivisen merkityksen tunnun katoamista kulttuurista. He olettavat, ettei elämällä voi olla objektiivista merkitystä, mutta ajattelevat, että kulttuurin tulisi silti tarjota aineksia merkityksen tunnun kokemiseen. Kulttuurissa tulisi olla aineksia, jotka harhauttavat ihmiset pois ihmiselämän (oletetusta) objektiivisesta merkityksettömyydestä ja auttavat heitä pitämään sitä merkityksellisenä. Kulttuuri-instituutioita ja toimintamuotoja voidaan arvioida sen mukaan, miten ne auttavat tai estävät ihmistä yhdentämästä elämänsä mielekkään tuntuiseksi kokonaisuudeksi.<ref>vrt. {{Kirjaviite | Tekijä = Kannisto, Heikki | Nimeke = Ymmärtäminen, kritiikki ja hermeneutiikka | Julkaisija = Porvoo: WSOY | Vuosi = 1986 | Sivu = 234-235}}, teoksessa I. Niiniluoto & E. Saarinen (toim.) Vuosisatamme filosofia</ref>

=== Realistinen kritiikki ===

Arvorealistista näkemystä edustava englantilainen filosofi David Wiggins kritisoi konstruktivistista lähestymistapaa pyrkimyksestä ratkaista ihmiselämän oletettu objektiivinen tarkoituksettomuus ja merkityksettömyys tietoisesti hylkäämällä objektiivinen, ulkoinen näkökulma. Sen sijaan valitaan yksilön sisäinen, osallistuva näkökulma, josta käsin ihminen voi tuntea elämänsä merkitykselliseksi tehdessään sitä, mikä hänestä subjektiivisesti tuntuu merkitykselliseltä, vaikkei se sitä objektiivisesti olekaan. Tässä ratkaisussa koetaan ongelmattomaksi, että sisäinen ja ulkoinen näkökulma elämän tarkoituksesta ovat keskenään ristiriidassa. Postmodernin konstruktivismin mukaan kasvatuksen yhdeksi tehtäväksi tulee pienten paikallisten tarinoiden tarjoaminen, jotta kasvatettavat niiden avulla löytäisivät merkityksen tunnun elämälleen. Se merkitsee asennetta, jonka mukaan keskeisiä kasvatustavoitteita ei voida arvioida kriittisesti.

Wiggins<ref name=”Wiggins”>{{Kirjaviite | Tekijä = Wiggins, David | Nimeke = Needs, Values, Truth. Essays in the Philosophy of Value | Julkaisija = Aristotelian Society Series vol. 6. Oxford: Basil Blackwell | Vuosi = 1987| Sivu = 108-109 }}</ref> korostaa, ettei ristiriita ulkoisen ja sisäisen näkökulman välillä suinkaan ole ongelmaton. Kun esinettä, oliota tai ilmiötä tarkastellaan eri näkökulmista, näiden tulisi täydentää toisiaan siten, että ilmiö eri puolilta tarkasteltuna säilyttää yhtenäisyytensä ja tulee täydellisemmin ja monipuolisemmin kuvatuksi. Ei ole järjellisesti mahdollista hyväksyä suoranaisia ristiriitoja eri näkökulmista tehtyjen kuvausten välillä, vaan ne on onnistuttava yhdistämään todellisen esineen, olion tai ilmiön yhtenäiseksi ja luotettavaksi kuvaukseksi. 

Näin ajateltuna tulee mahdottomaksi hyväksyä konstruktivistien oletus, että elämän tarkoituksen ulkoinen ja sisäinen näkökulma voisivat olla ongelmattomasti ristiriidassa toistensa kanssa. Tietty toiminta on joko objektiivisesti arvokasta tai ei ole. Ei ole mahdollista pitää toimintaa objektiivisesti arvottomana ulkoisesta näkökulmasta ja samalla ajatella, että tekijän sisäisestä näkökulmasta katsottuna sillä voisi olla objektiivista arvoa. Ei osoita erityistä filosofista taitoa pyrkiä tarkastelemaan kysymystä elämän tarkoituksesta sitoutumatta kumpaankaan näistä näkökulmista tai sitoutumatta kumpaankaan ja samanaikaisesti sitoutuen molempiin.<ref name=”Wiggins”/> On perustellumpaa pysytellä mahdollisuuksissa, joita kriittinen keskustelu tarjoaa, kuin omaksua sellainen subjektivismi ja relativismi, jotka itse asiassa tuhoaisivat mielekkään keskustelun mahdollisuuden.

Jos konstruktivistinen näkökulma ei tarjoa perusteita ihmisen syvälle tarpeelle löytää elämälleen kestävä tarkoitus, voi olla mielekästä tutustua vaihtoehtoihin, joiden pohjalta tarkasteltuna ihmiselämällä voi olla objektiivinen merkitys. Palaan näihin vaihtoehtoihin myöhemmin, kun siirryn tarkastelemaan realistista todellisuuskäsitystä ja sen uskonnollisia muunnelmia.  

=== Naturalismi ja supranaturalismi ===

Konstruktivistisessa maailmankatsomuksessa painottuu ihmisen luova panos oman maailmansa luojana, koska perimmäistä todellisuutta ei ole mahdollista tuntea. Yhtäältä konstruktivismi rohkaisee itsenäisiin konstruktioihin perimmäisestä todellisuudesta. Toisaalta konstruktivismi suhtautuu epäilevästi siihen, että mikään näistä konstruktioista voisi antaa meille tietoa perimmäisestä todellisuudesta. Koska ihmisten käsitykset perimmäisestä todellisuudesta määrittelevät paljolti sitä maailmaa, missä he elävät, konstruktivismin mukaan eri ihmiset elävät eri maailmoissa. Realismin kanta on tässä suhteessa vastakkainen. Kaikki ihmiset elävät samassa maailmassa, vaikka heillä voikin olla siitä erilaisia käsityksiä. Realistisen maailmankatsomuksen mukaan ihminen elää maailmankaikkeudessa, jonka olennaisia rakenteita hän ei ole itse luonut. Realismin ja konstruktivismin välinen vastakkaisuus voidaan ilmaista kysymyksen avulla: Onko olemassa vain yksi maailma, vai elävätkö eri yhteisöt ja yksilöt eri maailmoissa? 	

Koska perimmäisestä todellisuudesta ei konstruktivismin mukaan ole mahdollista saada tietoa, konstruktivisteilla on taipumus suhtautua kriittisesti supranaturalistisiin näkemyksiin, jonka mukaan on olemassa yliluonnollinen todellisuus, josta ihmiset voivat saada tietoa. Niinpä useiden konstruktivistien näkemykset käytännössä heijastelevat naturalismia, jonka mukaan mitään yliluonnollista ei ole olemassa, vaan kaikki on selitettävä luonnollisten syiden perusteella. Tästä seuraa, että kaikki supranaturalistiset olennot ja tapahtumat ovat inhimillisiä konstruktioita ilman vastaavuutta todellisuudessa. Eri kulttuureilla ja jopa eri yksilöillä voi olla tässä suhteessa erilaisia konstruktioita ilman että olisi mitään syytä pitää yhtä niistä toista parempana kuvauksena todellisuudesta. Nämä kulttuurit ja ihmiset elävät tässä suhteessa eri maailmoissa, koska heidän uskonnolliset maailmansa ovat heidän omaa luomustaan. Niinpä naturalistiseen maailmankatsomukseen niveltyy luontevasti konstruktivistinen tapa selittää ihmisten usko Jumalaan jonkinlaiseksi projisioksi tai ajatuskonstruktioksi.  

Maailmankatsomuksellisen konstruktivismin vastakohtana on tässä suhteessa realistinen supranaturalismi. Supranaturalismin mukaan maailmankaikkeuden alkuperää ei voi selittää siitä itsestään käsin, koska aineellinen todellisuus ei ole voinut itsestään syntyä tyhjästä. Niinpä täytyy olla olemassa aineellisen todellisuuden ulkopuolinen selitys maailmankaikkeuden alkuperälle. Yhden hyvin yleisen supranaturalistisen selityksen mukaan on olemassa ääretön persoonallinen olento, joka on luonut maailmankaikkeuden. Tällaista käsitystä kutsutaan teologiseksi realismiksi. Tässä tapauksessa erilaiset konstruktiot tästä äärettömästä persoonallisesta olennosta eivät ole samanarvoisia, vaan jotkut niistä voivat olla lähempänä totuutta kuin toiset. Kaikki ihmiset elävät samassa maailmassa, mutta kaikilla ei ole yhtä oikeaan osuva käsitystä siitä maailmasta, jossa he elävät. Teologisen realismin mukaan on olemassa ääretön, moraalisesti täydellinen, kaikkivaltias ja kaikkitietävä persoona, joka on luonut maailmankaikkeuden. Jumala on todella olemassa, hän ei ole pelkkä ihmismielen konstruktio.