Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation seurauskriteeri

== Indoktrinoitu yksilö ==

Vaikka tavallisesti puhutaankin uskomusten indoktrinoimisesta, on seurauskriteerin pohjalta mielekkäämpää puhua yksilöiden indoktrinoimisesta. Kleinig (1982: 63) väittää, että uskomuksia tuskin pystytään indoktrinoimaan ilman asenteiden ja arvojen muokkausta. Ne eivät kuitenkaan ole välttämättä samanaikaisia tapahtumia. Lasten kodeissaan saama varhaiskasvatus voi tässä suhteessa olla hyvinkin erilaista myöhemmän indoktrinaation onnistumisen mahdollisuuksia ajatellen. Kotikasvatus, jossa ei perustella annettuja ohjeita, selitetä omaksuttuja käsityksiä, pohdita vaihtoehtoisia näkökulmia tai siedetä vastaväitteitä, helpottanee myöhemmin tapahtuvaa indoktrinointia. Uskomusten opettamisesta tulee indoktrinaatiota, kun ne asetetaan tietynlaiseen asiayhteyteen. 
	
Esimerkkinä tästä voi olla se, että uskomukset asetetaan vääristettyyn moraaliseen taustaan, jossa yksilö saadaan tuntemaan syyllisyyttä siitä, että hän epäilee joidenkin käsitysten pätevyyttä. Jos yksilön asenteita muokataan niin, että hän tuntee syyllisyyttä kyseenalaistaessaan tiettyjä käsityksiä ja pohtiessaan niiden pätevyyttä, nämä uskomukset saavat tuekseen psykologisen suojamekanismin, joka on esteenä rationaaliselle avoimuudelle. Oppilas voidaan saada pysyvästi uskomaan tietyllä tavalla käyttämällä hyväksi syyllisyydentunteiden tarjoamia suojamekanismeja. Tämä on kuitenkin epätarkoituksenmukaista totuuden etsimisen näkökulmasta. 
	
Tietenkään ihmiset eivät käytännössä voi koko ajan kyseenalaistaa kaikkia uskomuksiaan. Ihmisellä on tavallisesti syviä vakaumuksia, joihin hän on päätynyt asioita pitkään ja perusteellisesti harkittuaan ja joita hän ei pidä tarpeellisena kyseenalaistaa uudestaan joka päivä. Tällaisten perustavien vakaumusten muovautuminen vie pitkän aikaa. Vaikka yksilö joutuukin pohtimaan niitä perusteellisesti kehityksensä eri vaiheissa, ne eivät tavallisesti ole jatkuvasti aktiivisen pohdinnan kohteena. 
	
Keskeinen ero indoktrinoidun ja sivistyneen ihmisen välillä onkin lähinnä valmiudessa pohtia uusia esiintulevia näkökohtia. Niinpä indoktrinaation kielteisiä seurauksia voi kiteyttää toteamalla, että indoktrinaatiossa oppilaan ajattelu ja asenteet sulkeutuvat. Hän ei pysty kyseenalaistamaan indoktrinoituja käsityksiä. Indoktrinaatiossa oppilas omaksuu uskomuksia, asenteita ja arvoja siten, että hän ei ole enää avoin niiden järkiperäiselle arvioinnille. 
	
Avoimuus uskomusten järkiperäiselle arvioinnille ei kuitenkaan merkitse, että ihmisen pitäisi pystyä perustelemaan kaikki uskomuksensa. Kaikkia uskomuksia ei voida perustella toisilla uskomuksilla ilman että joudutaan päättymättömään todistelujen sarjaan. Jotkin uskomukset on omaksuttava niiden oman todistusvoiman takia. Nämä perususkomukset eivät vaadi tuekseen muita uskomuksia. Jokainen ihminen pitää monista uskomuksistaan, asenteistaan ja arvoistaan kiinni ilman erityisiä perusteluja. Monet uskomuksista, asenteista ja arvoista omaksutaan ilman tietoista harkintaa, koskaan tietoisesti pohtimatta niiden pätevyyttä rationaalisesti. Tämä johtuu siitä, että arkielämässä kohdataan lukemattomia asioita ja kokemuksia tuntematta tarvetta pohtia niitä kaikkia tietoisesti. Olennaista on, että niiden rationaaliselle arvioinnille ei ole mitään estettä, mikäli ilmenee syitä kyseenalaistaa jokin käsityksistä, asenteista tai arvoista. 
	
Indoktrinoidulle ihmiselle puolestaan ei välttämättä ole ominaista se, että hän ei pysty perustelemaan uskomuksiaan järkisyillä. Hän voi hyvinkin pystyä siihen. Hän saattaa pystyä perustelemaan uskomuksensa hyvin yksityiskohtaisesti ja vakuuttavasti. Olennaista on kuitenkin se, että hän ei pysty itsenäisesti arvioimaan näiden uskomusten pätevyyttä, hän ei ole avoin pohtimaan niille vasta-argumentteja. (Kleinig 1982: 62-63.)