Muokataan osiota sivusta Anselm Canterburylainen

== Elämä ==

=== Varhainen elämä ===

Anselm syntyi [[wp:Aosta|Aosta]]ssa, [[wp:Burgundi|Burgundi]]ssa. Aosta sijaitsee Italian [[wp:Alpit|Alpeilla]] [[wp:Aostan laakso|Aostan laakso]]ssa (''Valle d'Aosta''), lähellä 1100-luvun [[wp:Ranska|Ranska]]n ja [[wp:Sveitsi|Sveitsi]]n rajaa. Hän oli syntyisin [[wp:aateli|aateli]]sperheestä ja hän oli melko varakas. Hänen isänsä Gundulph oli syntyjään [[wp:lombardia|lombardia]]lainen ja vaikuttaa olleen luonteeltaan ankara ja väkivaltainen. Hänen äitinsä Ermenberga oli puolestaan viisas ja hyveellinen ja antoi nuorelle Anselmille uskonnollisen kasvatuksen. 15-vuotiaana Anselm halusi siirtyä [[wp:luostari|luostari]]in, mutta ei saanut siihen lupaa isältään. Pettymys vaikuttaa tuottaneen hänelle [[wp:psykosomaattinen sairaus|psykosomaattisen sairauden]], ja parannuttuaan hän vaikuttaa luopuneen opinnoistaan joksikin aikaa ja eläneen huolettomampaa elämää. Tänä aikana hänen äitinsä kuoli ja hänen isänsä käytös muuttui sietämättömäksi. Vuonna 1059 hän lähti kotoa, ylitti Alpit ja matkasi Burgundian ja Ranskan läpi. Anselm päätyi [[wp:Normandia|Normandia]]an, jonne häntä houkutteli hänen maanmiehensä, [[wp:Bec|Bec]]in [[wp:benediktiinit|benediktiiniläisluostarin]] esimiehen [[wp:Lanfranc|Lanfranc]]in maine. Vietettyään ensin jonkun aikaa [[wp:Avranches|Avranches]]issa hän astui seuraavana vuonna luostariin 27-vuotiaana [[wp:noviisi|noviisi]]na.

=== Vuodet Becissä ===

Kun Lanfrancista tuli kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1063, [[wp:Caen|Caen]]in luostarin apotti, Anselm valittiin luostarin esimieheksi. Hän toimi virassa viisitoista vuotta. Vuonna 1078 Anselm valittiin luostarin apotiksi luostarin perustajan ja ensimmäisen apotin, soturimunkki [[wp:Herluin|Herluin]]in kuoltua. Hänen toimikaudellaan Becistä tuli Euroopan oppimisen keskus, vaikkakin Anselm ei vaikuta olleen kovin kiinnostunut hankkimaan luostariin ulkopuolelta tulleilta opiskelijoita. Näinä hiljaisina vuosina Anselm kirjoitti ensimmäiset filosofiset teoksensa, ''[[wp:Monologion|Monologion]]in'' ja ''[[wp:Proslogion|Proslogion]]in'' (suomennettu nimellä ''Ymmärrystä etsivä usko''). Näitä seurasivat ''Keskustelut totuudesta'', ''Vapaa tahto'' ja ''Paholaisen lankeaminen''.

Samaan aikaan luostarin vauraus ja maine lisääntyivät, ja sillä oli [[wp:Englanti|Englannissa]] merkittävä omaisuus. Anselmin velvollisuudeksi tuli käydä tarkastamassa omistuksia säännöllisesti. Luonteensa lempeydellä ja järkähtämättömällä rehellisyydellään hän ansaitsi englantilaisten arvostuksen siinä määrin, että he katsoivat hänen olevan luonnollinen Lanfrancin seuraaja Canterburyn arkkipiispan virkaan. Lanfrancin kuoltua kuningas [[wp:Vilhelm II Punainen|Vilhelm II]] kuitenkin anasti piispanistuimen omaisuuden ja tulot eikä tehnyt uusia virkanimityksiä.

Nelisen vuotta myöhemmin, vuonna 1092, Anselm palasi Englantiin [[wp:Chester|Chester]]in jaarlin [[wp:Hugh d'Avranches|Hugh d'Avranches]]in kutsusta. Hän viipyi matkalla lähes neljä kuukautta, ja kun hän oli palaamassa, kuningas kielsi häntä. Seuraavana vuonna Vilhelm sairastui ja pelkäsi olevansa kuolemaisillaan. Hän oli halukas sovittamaan arkkipiispuutta koskevat syntinsä ja nimesi Anselmin virkaan. Anselm hankki vapautuksen tehtävistään Normandiassa, ja hänet vihittiin piispaksi vuonna 1093.

=== Canterburyn arkkipiispana ===

Anselmin ehtona virkaan astuessa oli, että kuninkaan tuli palauttaa kaikki piispanistuimen omaisuus, hyväksyä Anselm hengelliseksi neuvonantajakseen ja hyväksyä [[wp:Autuas Urbanus II|Urbanus II]] paavina [[wp:vastapaavi|vastapaavi]] [[wp:Klemens III|Klemens III]]:n sijasta. Hän sai ainoastaan osittaisen myöntymyksen näille vaatimuksille, ja viimeksi mainittu saattoi hänet suuriin vaikeuksiin kuninkaan kanssa. Kirkon sääntönä oli, että piispojen vihkimykset eivät olleet täydellisiä ennen kuin he saivat ''[[wp:pallium|pallium]]in'' eli paariliinan paavin kädestä. Anselm vaati samoin, että hänen tuli matkata Roomaan saamaan palliumin. Vilhelm ei kuitenkaan sallinut tätä, koska hän ei ollut tunnustanut Urbanusta ja hän piti itsellään oikeuden estää ketään tunnustamasta ketään paaviksi ilman hänen lupaansa. Asian sovittamiseksi kokoontui suuri kirkonmiesten ja aateliston kokous, joka neuvoi Anselmia alistumaan kuninkaan tahtoon. Anselm taipui ja asia siirtyi myöhemmäksi. Vilhelm kuitenkin lähetti samaan aikaan viestinviejänsä Roomaan. He hyväksyivät paavin ja saivat tämän lähettämään legaatin kuninkaan luokse arkkipiispan pallium mukanaan. Näin saatiin aikaan sopu, ja palliumin kysymyksessä saatiin aikaan kompromissi. Kuningas ei antanut sitä Anselmille, vaan se laitettiin Canterburyn alttarille josta Anselm otti sen.

Hieman yli vuotta myöhemmin Anselmin ja kuninkaan väliseen suhteeseen kehittyi uusia ongelmia, ja Anselm matkusti [[wp:Rooma|Rooma]]an saadakseen neuvoja [[wp:paavi|paavi]]lta. Hän sai vaivoin kuninkaalta luvan lähteä. Lokakuussa 1097 hän lähti kohti Roomaa. Vilhelm anasti välittömästi piispanistuimen tulot ja piti ne kuolemaansa saakka. Urbanus otti Anselmin vastaan suurella kunnioituksella [[wp:Capuan piiritys|Capuan piirityksen]] aikaan. Anselmin kerrotaan saaneen ylistystä myös piiritykseen osallistuneilta [[wp:saraseeni|saraseeni]]joukoilta. <!--At a great council held at Bari, Anselm was put forward to defend the doctrine of the procession of the Holy Ghost against the representatives of the Greek Church.--> Urbanus oli kuitenkin liian varovainen sekaantuakseen riitoihin Englannin kuninkaan kanssa, ja Anselm totesi, ettei hän saa aikaan tuloksia. Hän lähti Roomasta ja vietti jonkin aikaa Schiavin pienessä kylässä, jossa hän viimeisteli [[Jeesus|Jeesuksen]] sovitustyötä koskevan teoksena ''Cur Deus homo''. Tämän jälkeen hän vetäytyi [[wp:Lyon|Lyon]]iin. Kun hän yritti palata Englantiin, kuningas ei antanut hänelle lupaa tulla maahan.

=== Selkkaus kuningas Henrik I:n kanssa ===

Vilhelm surmattiin vuonna 1100 ja hänen seuraajansa, [[wp:Henrik I (Englanti)|Henrik I]], kutsui Anselmin palaamaan takaisin Englantiin. Henrik kuitenkin vaati, että Anselmin tuli ottaa häneltä uudelleen henkilökohtainen arkkipiispan virkaanasettaminen. Paavilliset ohjeet tätä asiaa koskien olivat kuitenkin selvät: kaikki kunnianosoitukset ja virkaanasettamiset maallisilta viranomaisilta olivat kiellettyjä. Anselm esitti tämän kuninkaalle, mutta Henrik ei halunnut luopua edeltäjiensä etuoikeudesta ja ehdotti, että asia tuli käsitellä Pyhän Istuimen edessä. Paavin vastaus vahvisti sen mitä Anselm oli sanonut. Kuningas lähetti toisen lähetystön, joka sai saman vastauksen. Henrik piti kuitenkin päänsä, ja vuonna 1103 Anselm ja kuninkaan lähettiläs lähtivät Roomaan. Paavi [[wp:Paschal II|Paschal II]] piti kiinni virkaanasettamisen säädöksistä ja määräsi kirkonkiroukseen kaikki säädöksen rikkojat, pois lukien kuningas Henrik.

Tämä jätti asiat niin kuin ne olivat olleetkin, ja Anselm, jota oli kielletty palaamasta Englantiin ilman kuninkaalle suotuista päätöstä, vetäytyi Lyoniin, jossa hän odotti, ryhtyykö Paschal vahvempiin toimenpiteisiin. Lopulta vuonna 1105 paavi päätyi julistamaan Henrikin [[wp:kirkonkirous|kirkonkiroukseen]]. Kuningas sai tiedon tästä sisareltaan, ja se sai hänet huolestumaan. Järjestettiin kokous jossa saatiin aikaan sovinto. Vuonna 1106 Anselm palasi Englantiin mukanaan paavilta saadut oikeudet perua kirkonkiroukset. Vuonna 1107 pitkä kiista virkaanasettamisesta päättyi, kun kuningas luopui oikeuksistaan. Loput kaksi vuotta Anselm käytti arkkipiispan tehtävien hoitamiseen. Hän kuoli 21. huhtikuuta 1109. Paavi [[wp:Aleksanteri VI|Aleksanteri VI]] julisti hänet [[wp:pyhimys|pyhimykseksi]] vuonna 1494.