Muokataan sivua Kari Enqvist

'''Kari-Pekka Enqvist ''' (s. 16. helmikuuta 1954, Lahti) on Helsingin yliopiston [[wp:fysiikka|fysikaalisten tieteiden]] laitoksen [[wp:teoreettinen fysiikka|teoreettisen fysiikan]] [[wp:professori|professori]]. Enqvist väitteli vuonna 1983 teoreettisen fysiikan alalta [[wp:filosofian tohtori|filosofian tohtori]]ksi. 

Enqvist on toiminut [[wp:kosmologia|kosmologia]]n professorina Helsingin yliopistossa vuosina 2001–2005. Hänet tunnetaan myös [[Skepsis ry]]:n tieteellisen neuvottelukunnan entisenä varapuheenjohtajana ja nykyisenä puheenjohtajana. Vuoden 2010 alusta Enqvist on nimitetty viisivuotiseen [[wp:akatemiaprofessori|akatemiaprofessori]]n virkaan.

==Ajattelu==

===Uskonnottomuus===
Professori Enqvist on ilmoittanut uskonnolliseksi kannakseen ''uskonnottomuuden''. Uskonnottomuuden määritelmä on toistaiseksi epäselvä<ref>Kari Enqvistin ''Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat'' -teoksen kirja-arvostelun (HS 24.12.2009, s. C1) mukaan "Uskonnoton ei ymmärrä, mitä lause 'Jumala on olemassa' tarkoittaa."</br>Oletettavasti tämä ajatus on peräisin arvosteltavasta kirjasta. Joka tapauksessa se on "uskonnottomuuden" määritelmäksi monin tavoin ongelmallinen.</ref>. Kanta ei järkevästi ajatellen voi tarkoittaa ainakaan uskonvaraisten uskomusten täydellistä puuttumista, sillä jokaisella ihmisellä on joku maailmankatsomus, jonka oletukset ovat uskonvaraisia. Lisäksi maailmankatsomusta pitäisi<ref>[[argumentum_ad_ignorantiam|käänteisen todistustaakan]] argumentointivirheen välttämiseksi</ref> pystyä perustelemaan muutenkin kuin kritikoimalla muita katsomuksia. Professori [[Tapio Puolimatka]]n kanssa käymässään [http://www.youtube.com/view_play_list?p=0E9D3296B46DDACC Johtaako tiede ateismiin] -väittelyssä professori Enqvist myönsi, että ateismille ei ole tieteellisiä perusteluita.

===Fysikalismi===
Kari Enqvist on usein antanut ''fysikalistisia''<ref>Fysikalismi on [[AW:S#ontologia|ontologia]]n alaan kuuluva filosofinen katsomus, jonka mukaan todella olemassa ei perimmältään ole mitään muuta kuin fysiikan hiukkaset ja kentät, jotka yksin saavat aikaan kaikki havaittavat ilmiöt, myös ihmisten tietoisuuden.</ref> kannanottoja. Niinpä hän on mm. väittänyt, että sähkömagneettinen vuorovaikutus on käytännössä ihmisen<ref>Fysikalismiin eläytyen tämän lienee tulkittava tarkoittavan lähinnä neurofysiologisten ilmiöiden mittakaavaa.</ref> kaiken teoria<ref>Varsinainen "kaiken teoria" (engl. ''theory of everything'', lyh. ''TOE'') on eräänlainen fysikalistien vastine alkemistien "viisasten kivelle": tutkimuksen tavoiteltu päämäärä, kaikki (fysikaaliset) havainnot kattava, sisäisesti johdonmukainen matemaattinen malli.</br>Kari Enqvist on antanut julkisesti ymmärtää, että TOE-projekti onnistuessaan olisi jonkinlainen tieteellinen todiste Jumalan olemassaoloa vastaan. "Kaiken teorian" löydyttyä hän siis ainakin henkilökohtaisesti, ellei mieli ole sittemmin muuttunut, olisi ilmeisesti valmis vaihtamaan "uskonnottomuutensa" puhtaaseen ''ateismiin''. &ndash; Toisaalta jo ajatus siitä, että TOE olisi todiste Jumalan olemassaoloa vastaan, edellyttää ''jotain'' (edes virheellistä) ''käsitystä'' siitä, mitä "Jumala on olemassa" -lause tarkoittaa. Joskus prof. Enqvistillä on siis jonkinlainen käsitys asiasta ilmeisesti täytynyt olla, ja jos TOEsta kuuluisi tarpeeksi lupaavia uutisia, niin ehkäpä tämä käsitys voisi vielä uudestaankin muistua mieleen.</br>Puhe jostain "ihmisen kaiken teoriasta" viitannee kuitenkin siihen suuntaan, että hän joko ei enää oikein luota TOE-projektin mahdollisuuksiin tai ei ainakaan malta jäädä odottelemaan sen mahdollista onnistumista.</ref>, joka määrää ihmisen ajatukset ja kehon toiminnan.

Tiede ei kuitenkaan ole todistanut, että fysiikan vuorovaikutukset olisivat kaikki, mitä on olemassa, tai että ihmisellä ei olisi sielua<ref>joka myös pystyy vaikuttamaan kehon liikkeisiin ja sitä kautta muuhunkin fyysiseen todellisuuteen</ref>. Fysikalismi on siis tunnetun fysiikan absolutisoiva ja muut toimijat kieltävä ''puhtaasti filosofinen'' kanta, jonka prof. Enqvist kuitenkin esittää ''tieteellisenä'' kantana. Tällä tavoin [[tiede|tieteen]]<ref>etenkin ns. kovien luonnontieteiden, ennen muuta fysiikan</ref> kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme nauttimaa arvovaltaa siirretään [[naturalistinen kehäpäättely#Ulkoisiin auktoriteetteihin vetoaminen|naturalistisen auktoriteettiuskon]] käyttövoimaksi.

===Ristiriitainen suhde tieteeseen ja filosofiaan===
Prof. Enqvist on useaan otteeseen ilmaissut halveksuntaa ''filosofisia perusteluja''<ref>Ja kun filosofisia perusteluja kerran halveksii, on toki vain johdonmukaista, ettei niitä juuri katso tarpeelliseksi itsekään esittää.</ref> kohtaan ja peräänkuuluttanut ''tieteellisen metodin'' tärkeyttä. 
[http://www.youtube.com/view_play_list?p=0E9D3296B46DDACC Johtaako tiede ateismiin] -väittelyssä hän kuitenkin myönsi, että ''ateismille ei ole tieteellisiä perusteluja''. Koska ateismia ja uskonnottomuutta ei siis voida perustella tieteellisesti, niin näiden kantojen perustelu on välttämättä filosofinen. Kun prof. Enqvistin maailmankatsomuksen perustelu siis on filosofinen, ei tieteellinen, ja kun hän toisaalta nimenomaisesti halveksuu filosofisia perusteluja, jollaisiin hänen uskonnottomuutensakin perustuu, on ristiriitaista, että hän kuitenkin pitää uskonnottomuuttaan arvossa<ref>Se, että hän pitää sitä arvossa, on pääteltävissä hänen omasta julkisesta esiintymisestään &ndash; onhan hän kirjoittanut aiheesta kirjankin.</ref>.

===Ristiriitainen suhde tieteisuskoon===
[http://www.youtube.com/view_play_list?p=0E9D3296B46DDACC Johtaako tiede ateismiin] - väittelyssä prof. Enqvist myönsi myös, että tieteellinen tieto ei ole tietomme summa. Hän myöntää siis aivan oikein, että on olemassa muutakin luotettavaa tietoa kuin tieteellinen tieto (ja ettei tieteellinenkään tieto toisaalta ole aina luotettavaa). Kuitenkaan hän ei hyväksynyt prof. Puolimatkan esittämiä, kristinuskoa tukevia filosofisia perusteluja vaan vaati tieteellisen metodin alaisia todisteita. Prof. Enqvist siis myöntää, että [[tieteisusko]] ei ole uskottavaa, mutta silti käytännössä soveltaa uskonnottomuutensa perustelemiseksi juuri tieteisuskoa.<ref>Ei liene kovin kaukaa haettua olla näkevinään jonkinlaista yhteyttä prof. Enqvistin filosofianvastaisuuden ja sen seikan välillä, että filosofisilla keskusteluareenoilla tällaisilla sisäisesti ristiriitaisilla kannanmäärityksillä ei olisi menestymisen mahdollisuuksia. "Suurelle yleisöllehän" voi sen sijaan tiedemiehen auktoriteetilla ratsastaen nykyisessä jälkikristillisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä jokseenkin estottomasti esittää, mitä mielii.</ref>

== Retorinen toimintamalli ==

===Kirjojen propagandistinen luonne===
Kirjailija Enqvist on julkisesti luonnehtinut teoksiaan seuraavasti: "Kirjani ovat tiedevalistusta ja maailmankuvan rakentamista. &ndash; &ndash; Kyllä ne ovat varmasti vähän provosoivia, tarkoituksellisestikin. Täytyy muistaa, että niitä ei ole kirjoitettu filosofeille tai tutkijoille. Tarkoituksena on saavuttaa &ndash; &ndash; yleisöni &ndash; &ndash;. Silloin täytyy kärjistää ja pelkistää." Kärjistykset ovat Enqvistin mielestä "[p]arempia kuin epämääräiseltä vaikuttava käsiteanalyysi".<ref>Lähde: ''Eno etsii elämän tarkoitusta'', HS 24.12.2009, s. C1</ref>

Kun tämän yhdistää Enqvistin esiintymiseen kirjoissaan, avautuu mielenkiintoinen näköala. Näin Enqvist: "Olemassaoloon ei liity syvää filosofiaa. Se on pohjimmiltaan fysiikan kysymys. &ndash; &ndash; Filosofeille riittää se, miten asiat voisivat olla. Fyysikko haluaa tietää, miten asiat ovat oikeasti."<ref>Sitaatit ovat Enqvistin ''Olemisen porteilla'' -kirjasta; ne on otettu HS:n ''Eno etsii elämän tarkoitusta'' -artikkeliin esimerkkeinä ko. teoksen sisällöstä.</ref> Vaikuttaisi siltä kuin Enqvist tahtoisi antaa "maallikoille" vaikutelman siitä, että hän jakaa näille jotain arvokasta tietoa, vaikka itse hyvin tietääkin, että kyse on pikemminkin retorisesta kärjistelystä, joka ei toimisi asiantuntijatason viestinnässä.

Enqvistin tarkoituksena näkyy siis olevan pikemminkin varustaa lukijansa materialistista todellisuuskäsitystä<ref>Enqvistin (tai vähintäänkin hänen haastattelijansa) kielellä ''Olemisen porteilla'' -teoksen kirjoittajasta tuli "tieteellisen maailmankuvan virallinen puolustaja" (HS 24.12.2009, s. C1).</ref> pönkittävien purevien Enqvist-sitaattien arsenaalilla kuin yrittääkään opettaa näitä hahmottamaan saati arvioimaan todellisuuskäsitysvaihtoehtoja millään älyllisesti kestävällä tavalla. Tällaista toimintaa voi määritelmän nojalla perustellusti kutsua [[AW:S#propaganda|propagandistiseksi]].

===Auktoriteettiviesti ja vastakaiku===
Asiaan kuuluu sekin, että kirjailija Enqvist myös korostetusti ratsastaa fyysikkoudellaan, vaikka
* fysiikan menetelmin ei tietenkään voida periaatteessakaan ratkaista kysymystä, voidaanko kaikki todellisuutta koskevat olennaiset kysymykset fysiikan menetelmin ratkaista,  ja vaikka
* on periaatteessa yleisesti tiedossa, etteivät kaikki fyysikot suinkaan allekirjoita Enqvistin näkemyksiä<ref>Tunnettu suomalaisesimerkki tästä on nyttemmin edesmennyt fysiikan professori ja suomalaisen teoreettisen fysiikan tutkimuksen uranuurtaja, Enqvistin tavoin kirjailijanakin tunnettu [[wp:K. V. Laurikainen|K. V. Laurikainen]].</br>Professori Laurikainen muuten kävi todellisuuskäsityskysymyksistä julkista debattia mm. senaikaisen teoreettisen filosofian professorin, nyttemmin Helsingin yliopiston kanslerin Ilkka Niiniluodon kanssa. Sitä keskustelua Enqvist tuskin suostuisi luonnehtimaan slogaanillaan, jonka mukaan "Filosofeille riittää se, miten asiat voisivat olla. Fyysikko haluaa tietää, miten asiat ovat oikeasti."</ref>.

Tämä taktiikka myös puree käytännössä, kuten seuraava "kirja-arvostelun"<ref>Lainausmerkit siksi, että teksti ei sisällä mitään arvostelun tapaistakaan vaan pelkkää kehuvaa esittelyä.</ref> otsikkokin osoittaa: "Lohduttaa, kun fyysikko ei lupaa mitään"<ref>HS 24.12.2009, s. C1</ref>. Kyseinen "arvostelu" summaa seuraavasti: "Teos<ref>''Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat''</ref> on Enqvistiä parhaimmillaan, kylmän universumin ilosanomaa, joka lohduttomuuttaan, ja ehkä juuri sen tähden, lohduttaa enemmän kuin tuhat tyhjää lupaavaa filosofiaa."

Ilmeisesti Enqvist on siis ainakin joillekin mediatahoille saanut varsin hyvin myydyksi retorisen perusteesinsä, joka asiallisesti ottaen näkyy merkitsevän jotakuinkin seuraavaa:
# Filosofeista poiketen nimenomaan fyysikot tietävät, miten asiat oikeasti ovat.
# Kari Enqvist on huippufyysikko.
# Siispä Kari Enqvist tietää huippuhyvin, miten asiat oikeasti ovat.
# Useimmista muista fyysikoista poiketen Kari Enqvist ystävällisyyttään vieläpä jakaa tietonsa tavallisillekin kuolevaisille.
# Jos siis et itse ole kaksinenkaan fyysikko, niin Kari Enqvistin teoksia lukematta et oikeastaan voi tietää tai oppia, miten asiat oikeasti ovat.
# Olematta fyysikko et sitä paitsi voi itse pätevästi arvioida Enqvistin esittämiä asioita, sillä olemassaolohan on fysiikan kysymys, joten varsinaisesti vain fyysikot (ja toissijaisesti ne, jotka uskovat fyysikoita) voivat tietää tämän kysymyksen vastauksen.
# Jos siis joku ei usko, mitä Kari Enqvist sanoo, se johtuu vain siitä, että tämä epäilijä ei kestä kohdata todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on.
Edelläolevan voi tiivistää: älä ajattele itse äläkä kyseenalaista, vaan usko, että Kari Enqvist on tiedollinen auktoriteettisi ja että se, mitä hän sanoo, on totuus.

Edellä analysoituun retoriikkaan näköjään täysin kritiikittömästi suostuttuaan Helsingin Sanomien "kirja-arvostelija" siis lisäsi omana panoksenaan vielä sen, että Enqvistin lukeminen "lohduttomuuttaan lohduttaa". Mistä mahtanee olla kysymys? Sitä voi vähintäänkin [http://touchstonemag.com/archives/article.php?id=21-05-020-f arvailla].


== Viitteet ==

{{viitteet}}