Lähdekoodi sivulle Evolutiivinen argumentti naturalismia vastaan

{{viestipohja| kuva = [[Kuva:nutshell.png]] | sisältö = Tämä on tiivistelmä [[Alvin Plantinga]]n artikkelista. Voit lukea suomennetun artikkelin kokonaisuudessaan [[Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan (suom)|tältä sivulta.]]}}
Evolutiivinen argumentti naturalismia vastaan on [[Alvin Plantinga]]n muotoilema argumentti järjen teistiselle alkuperälle.

Teistille on luonnollista olettaa, että ihmisen mieli on suunniteltu (tämä ei poissulje ohjattua evoluutiota) tuottamaan luotettavia havaintoja, jolloin teistillä on rationaaliset perusteet uskoa havaintojensa luotettavuuteen. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, jos kyseessä on ateisti, joka uskoo ihmismielen syntyneen sokean luonnonvalinnan avulla.

Uskomista ihmisen kognitiivisten kykyjen luotettavuuteen niiden antamien tulosten perusteella voidaan verrata siihen, että uskotaan henkilön puheen totuudenmukaisuuteen, vain koska hän itse väittää niin.

Evoluutioteorian mukaan ihmisen hermosto ei ole alunperin kehittynyt käsittelemään luotettavasti totuuskysymyksiä, vaan se on kehittynyt johonkin aivan muuhun:

Patricia Churchland - The four F:s of the nervous system:

feeding fleeing fighting reproducing

Luonnonvalinnan ei ole päämäärää. Se ei siis myöskään pyri tuottamaan olentoa, joka voi saada selville perimmäisen totuuden. Darwinkin tiedosti ongelman: luottaisitko simpanssiyhteisössä kehittyneeseen maailmankatsomukseen? Jos ihmismieli on luonnonvalinnan tuote, miten voimme olla varmoja siitä, että mielemme tuottaa järkeviä maailmankatsomuksia, jos luonnonvalinta ei karsi ihmisiä maailmankatsomuksen perusteella.

Jos maailmankatsomukset ovat meemejä, parhaalta tuntuva maailmankatsomus ei ole välttämättä tosi, vaan se on ainoastaan parhaiten leviävä. Nykyisen tietoteorian mukaan meillä ei ole varmaa tietoa Jumalaa/jumalia koskevista kysymyksistä. Kovimmat tietoteoreetikot jakautuvatkin sekä teisteihin, agnostikkoihin että ateisteihin. Meillä ei siis ole tiedollisia mahdollisuuksia rationaalisesti osoittaa teismiä eikä ateismia epätodeksi, eikä ole myöskään syytä olettaa ateismin olevan tosi, vaikka se näistä kahdesta näyttäisikin järkevämmältä, koska tiedolliset kykymme ovat rajoittuneet. Järkevin vaihtoehto on siis vain hyvä meemi. Se, että meemi on hyvä, ei kerro meille mitään sen totuusarvosta. Sokean valinnan tuottamalla mielellä valitsisimme maailmankatsomuksemme harhaanjohtavilla perusteilla. Itseasiassa kaikki uskomukset olisivat täysin kyseenalaisia. Mukaanlukien naturalistinen evoluutioteoria.

Miten valinta sitten muuttaa kykyä valita uskomuksia? Uskomukset eivät itsessään aiheuta tietynlaista käyttäytymistä, vaan käyttäytyminen riippuu monista muistakin tekijöistä. Valinta taas voi vaikuttaa uskomukseen vain sen tuottaman käyttäytymisen perusteella. Uskomuksen hyöty ei riipu sen totuusarvosta, vaan valintapaineesta. Voi olla monia uskomuksia, jotka voivat tuottaa halutun käyttäytymisen. Suurin osa näistä uskomuksista on harhaisia. Valinta voi siis tuottaa täysin harhaanjohtavia uskomuksia, jos niistä sattuu olemaan hyötyä:

Esimerkki:

Väite: Ihminen oppii välttämään tiikeriä, koska luonnonvalinta antaa etua yksilölle, joka

:a) uskoo että tiikeri yrittää syödä hänet, eikä halua tulla syödyksi.

Vaihtoehtoja:

:b) haluaisi kovasti tulla syödyksi, mutta uskoo että paras tapa tulla syödyksi on välttää tiikeriä, koska hän uskoo ettei tiikeri nyt halua syödä häntä, vaan myöhemmin olisi paremmat tsäänssit.

:c) uskoo tiikerin olevan iso, kiva, suloinen kissa, jota hän haluaa silittää. Samalla hän uskoo kuitenkin, että paras tapa onnistua tässä on juosta karkuun tiikeriä.

:d) uskoo tiikerin olevan usein ilmenevä illuusio. Hän uskoo illuusion liittyvän hänen ylipainoonsa, joten pitääkseen painonsa kurissa hän juoksee aina kymmenen kilometriä nähdessään tämän illuusion.

:e) haluaa voittaa 600 m juoksukilpailun, joten hän harjoittelee paljon, uskoen samalla, että tiikerin näkyminen tarkoittaa lähtölaukausta.

:f) jne.

== Johtopäätökset ==

Jos aivot ovat kehittyneet käsittelemään monimutkaisia sosiaalisia kuvioita, voidaanko uskoa sen antavan samalla luotettavan kyvyn arvioida totuuskysymyksiä?

# Epifenomenalismi: uskomukset eivät aiheuta käyttäytymistä. -> Valinta voi vaikuttaa vain käyttäytymiseen vaikuttaviin uskomuksiin.
#Uskomukset aiheuttavat käyttäytymistä, mutta vain sähkökemiallisten ominaisuuksiensa takia, eivät sisältönsä takia. Jos esimerkiksi uskomus vaikuttaa neuronien kytkentöihin, se vaikuttaa käyttäytymiseen. Valintaa ei kiinnosta uskomuksen totuus, vaan sen aiheuttamien kytkentöjen vaikutus yksilön selviytymiseen. Se että neuronit on kytketty valintapositiivisella tavalla, ei kerro meille mitään siitä, että onko niiden aiheuttama uskomus sisällöltään oikea.
#Uskomukset aiheuttavat käyttäytymistä sekä sisältönsä että sähkökemiallisten ominaisuuksiensa takia. Uskomukset eivät yksinään aiheuta käyttäytymistä, vaan siihen liittyy myös haluja, tarpeita jne.

:* Todennäköisyyttä luotettavan mielen syntymiselle ei voida tietää -> Kumoaja jokaiselle uskomukselle -> agnostisismi

:* Todennäköisyys on alhainen -> Kumoaja jokaiselle uskomukselle -> agnostisismi

Jos ateismi siis on totta, meillä ei ole perusteita luottaa järkeemme, joten meillä ei ole myöskään perusteita uskoa ateismiin. Plantingan argumentti painostaa luopumaan ateismista ja ryhtymään vähintäänkin agnostikoksi.

[[Luokka:Filosofia]]
[[Luokka:Naturalismi]]