Muokataan sivua Elsberry–Shallit–2003:n kritiikki: Osa 2

{| {{prettytable}}
|-
!{{hl2}} | Luvun asema
!{{hl2}} | Luvun otsikko
!{{hl2}} | Otsikkosivun numero
!{{hl2}} | Sisällön tiivistelmä
!{{hl2}} | Kommentteja

|-valign="top"
| 9
| ''The Law of Conservation of Information'' (Informaation säilymislaki [ISL; Dembskin käsite])
| 25
| 
# Väitetään tässä kohdassa osoitettavan, että informaation säilymislaki ei lainkaan pidä paikkaansa.<ref>''We will see that there is simply no reason to accept Dembski's "Law", and that his justification is fatally flawed in several respects.'' (s. 25)</ref>
# Väitetään Dembskin rinnastusta Paul Medawarin ja oman informaationsäilymislakinsa välillä virheelliseksi.<ref>''Certainly there is no reason to think that Medawar's "information" has anything to do with CSI.'' (s.25)</ref>
# Väitetään Dembskin väittäneen, että mitkään funktiot eivät voi tuottaa (generoida) MTI:tä mutta että Dembski ei päinvastaisista väitteistään huolimatta ole pystynyt tätä todistamaan<ref>''Dembski's "proof" of this claim, given on pages 152–154 of No Free Lunch, is flawed in several ways.'' (s. 25)</ref> ja että seuraavaksi Dembskin virheet osoitetaan.
# Tämä koetetaan toteuttaa merkkijonofunktioita tarkastelemalla<ref>''By this we mean that events are strings of symbols.'' (s. 26)</ref>.
# Lisäksi halutaan käyttää "tasaisen todennäköisyysjakauman MTI-tulkintaa"<ref>''let us consider the uniform probability interpretation of CSI'' (s. 26)</ref>.
# Sivumennen todetaan Dembskin perustelun toimivan käytettäessä "syy-yhteyshistoriatulkintaa".<ref>''This is reasonable under the causal-history-based interpretation.'' (s. 26)</ref>
# Esitetään "vastaesimerkki" informaation säilymislaille "tasaisen tn-jakauman tulkintaa" ja bittijonon pituutta lisääviä funktioita käyttäen.
# Väitetään samalla löydetyn Dembskin määrittelystä johtuva järjenvastaiselta vaikuttava seuraus<ref>''This example also suggests a paradox inherent in Dembski's view of specification.'' (s. 26)</ref>, joka saisi aikaan sen, että kaikkia bittijonoja olisi pidettävä "määrittyneinä", jolloin koko määrittyneisyydestä tulisi merkityksetön käsite<ref>''We conclude that every binary string is specified, and specification becomes a vacuous concept.'' (s. 26)</ref>. Ainoa keino selviytyä tilanteesta olisi kuulemma turvautuminen A-liitteen esittämään määrittyneisyyskäsitteen uuteen määritelmään tms.
# Väitetään Dembskin erehtyneen tavassa, jolla hän yhdistää suunnittelusignaalin tunnistamiseksi (tietyssä tarkoituksellisuuspäättelyn formalisoinnissa) tarpeellisen hylkäysalueen määrittelevän ''g''-funktion ja informaatiota siirtävän ''f''-funktion viimemainitun määrittelyjoukon hylkäysalueen määrittämiseksi. Väitetty virhe on se, että yhdistetty funktio ei välttämättä ole Dembskin vaatimalla tavalla tarkoituksellisuuspäättelijän taustainformaation avulla tunnistuva<ref>''There is simply no reason for (g o f) to be identifiable'' (s. 27; sulkeet yhdistetyn funktion ympärille lisätty selvyyden vuoksi)</ref>.
# Varmemmaksi vakuudeksi annetaan vielä "esimerkkikin" tilanteesta, jossa tällainen virheellisyys esiintyisi: jokin tuntematon funktio tuottaisi järkevää englanninkielistä tekstiä dekryptaamalla sitä jostain käsittämättömästä "kryptosyötteestä", jolloin havaitsijasta, joka ei tuntenut funktiota, vaikuttaisi siltä kuin tämä MTI olisi syntynyt tyhjästä (siis tilanteesta, jossa MTI:tä ei ollut) eikä vain siirtynyt kyseisen funktion määrittelyjoukosta. Hänen pitäisi voida tuntea siirtofunktio vakuuttuakseen, ettei informaatio syntynyt tyhjästä, mutta silloin jouduttaisiin esittämään siirtofunktiolle vaatimus, jota Dembski ei ollut sille esittänyt.
# Väitetään, että "syy-yhteyshistoriatulkinnassa" tarkoituksellisuuspäättelyä ei voitaisi soveltaa, koska kaikki yksityiskohdat pitäisi tuntea, mikä on täysin mahdotonta.
# Aikaisemmilla "saavutuksilla" mahtailemisen lisäksi väitetään lopuksi, että käsittelemällä erikseen mahdollisuutta, että funktio voisi lisätä informaatiota, Dembski olisi ristiriidassa itsensä kanssa ja että lisäksi hänen tapansa käsitellä informaatiota lisääviä funktioita epäonnistuu, koska hän ei esitä, miten funktion sisältämää informaatiota voitaisiin mitata.
# Päivitellään (s. 28, 1. kokonainen kappale), miten ISL nyt epäonnistuukaan surkeasti, jos ajatellaan "tulkintaa", että funktio tässä vastaa jotain luonnonlakia.
# Esimerkkinä tästä "luonnonlakitulkinnasta" käsitellään Dawkinsin "weasel-algoritmia" (SIC!) ja päädytään omastakin mielestä naurettavaan tulokseen, joka ei tosin ole Dembskin esittämä, mutta kun "emme tiedä mitään muutakaan tapaa, jota Dembski voisi käyttää"<ref>"''We regard this implication as evidently absurd&mdash;the fitness function can be described by a computer program of a few dozen characters&mdahs;but do not know how else Dembski would evaluate the amount of information in f.''"</ref>.
# Ongelmaksi väitetään syötettään pidentäviä merkkijonofunktioitakin, jotka edelliskierroksen tulostettaan iteratiivisesti syötteenä käytettäessä taikovat kuulemma uutta MTI:tä kierros kierrokselta<ref>"''the amount of CSI added by applying f could itself increase with every iteration of f''" (s. 28)</ref>.
# Varmuuden maksimoimiseksi esitetään vielä satunnaisen binääripalindromin generoiva systeemi, joka kirjoittajien mielestä pystyy tahkoamaan kokoon miten paljon MTI:tä hyvänsä.

| 
# [Palataan asiaan.]
# Perusteluna on taaskin käänteinen todistustaakka, "koska emme näe näillä käsitteillä mitään yhteistä, Dembski on väärässä" -tyyliin. Mitään järjellisesti sitovaa osoitusta tälle väitteelle ei esitetä.
# [Palataan asiaan.]
# Merkkijonoesimerkki on edellä A.1-kohdan käsittelyn yhteydessä todetusta syystä tarkoituksellisuuspäättelyn logiikan vastainen: abstraktit merkkijonot eivät ole mitään empiirisiä tutkimuskohteita eikä niihin sellaisinaan liity mitään todennäköisyyksiäkään. Toisin sanoen tässä taas rakennellaan olkinukkea, jolla ei ole mitään tekemistä Dembskin esittämän tarkoituksellisuuspäättelyn kanssa.
# "Tasaisen tn-jakauman MTI-tulkinta" ei ole peräisin Dembskiltä vaan on hänen kriitikoidensa oma aivoitus: olkinuken rakennusmateriaalia.
# "Syy-yhteyshistoriatulkinta" ei sekään ole Dembskiltä peräisin oleva käsite ("tulkinnat" ovat tulkitsijoiden), mutta ainakin tässä yhteydessä se viittaa tarkoituksellisuuspäättelyn logiikan mukaiseen (Dembskiltä peräisin olevaan) ajatukseen. Vaikka siis mahtipontisesti todettu tarkoitus oli osoittaa Dembskin olevan väärässä, tässä itse asiassa myönnetään hänen olevan kriitikkojensakin järjen mukaan '''oikeassa'''. Paradoksi siis löytyy näiden omasta tekstistä.
# Saatiin siis se olkinukke aikaiseksi.
# Olkinukelle keksittiin jatkokäyttöäkin.
# Taas luullaan ymmärrettävän Dembskin määritelmiä paremmin kuin Dembski itse. Pitää kyllä paikkansa, että tarkoituksellisuuspäättelyn läpiviemiseksi ''g''-funktion on oltava sanotulla tavalla tunnistuva (kuten Dembski tietenkin edellyttää olevankin). Siitä sitten suoraan seuraa, että myös (''g'' o ''f'') on vaaditulla tavalla tunnistuva. Tarkoituksellisuuspäättelyn logiikassa ei ole mitään, mikä vaatisi jotain erillistä tunnistuvuutta. Eihän Dembski tässä edes puhu siitä, miten tarkoituksellisuuspäättely on tehtävä, vaan siitä, miksi informaation säilymislaki pätee. Arvostelijareppanat eivät yksinkertaisesti ole ymmärtäneet kontekstia, ei siis ihme, että yksityiskohdatkin jäävät heille hämäriksi. Tunnistuminen ei ole mikään funktiolta vaadittu ominaisuus vaan päättelijän ja kyseisen funktion välinen suhde. Päättelijän on siis osattava määritellä ''g'' mielekkäästi, tutkimuskohteen ominaisuuksista riippumattomasti. Sen jälkeen (''g'' o ''f'') riippuu vain ''f'':stä, joka ei voi aiheuttaa sitä, että ''g'' lakkaisi olemasta vaaditunlainen, ja tämä riittää siihen, että myös (''g'' o ''f'') on vaaditunlainen. Informaation säilymislaki ei millään tavoin riipu siitä, mitä joku tiesi tai ei tiennyt ''f'':stä tai sen määrittelyjoukosta. Se riippuu vain ja ainoastaan siitä, että koska ''f'' on funktio, se kuvaa määrittelyjoukkonsa alkiot ''g'':n määrittelyjoukolle yksikäsitteisesti. Siksi hylkäysalueen ''f''-alkukuvan todennäköisyys omassa määrittelyjoukossaan (mikä se sitten olikin) ja siten myös se informaatio, jonka säilymisestä koko laissa on kysymys, on täsmälleen sama kuin ''g'':n määrittämän hylkäysalueen todennäköisyys ja siihen liittyvä informaatio ''g'':n määrittelyjoukossa. Juuri tästähän koko informaation säilymislaissa on kysymys. Kritiikki paljastaa vain kriitikoiden kyvyttömyyden ymmärtää koko asiaa, josta he olivat löytävinään virheen<ref>Tai sitten kyse on pelkästä härskistä FUD-taktiikasta: oletetaan, että lukijat eivät kuitenkaan tajua asian oikeaa laitaa, joten propagandistisia valheita voi levittää estottomasti.</ref>.
# Esimerkki on paradoksaalinen: sehän edellyttää, että '''todellisuudessa''' kyseinen MTI vain siirtyi (dekryptaamalla), vaikka havaitsijasta '''näyttikin''' siltä kuin se olisi syntynyt ilman edeltävää MTI:tä. Tilanne siis tosiasiassa on se, mitä informaation säilymislaki edellyttääkin, vaikka havaitsijalla olikin vaikeuksia asian ymmärtämisessä. Jos nyt havaitsija kuitenkin tuntee informaation säilymislain, hän juuri sillä perusteella pystyy päättelemään, että kyse oli vain informaation siirtymisestä eikä sen syntymisestä. Siis hän ei tarvitsekaan tarkempia tietoja siirtofunktiosta vaan pääsee oikeaan ymmärrykseen ilman niitäkin. Toisin sanoen tämä esimerkki siitä, miten Dembski muka oli väärässä, onnistuikin todistamaan nimenomaan sen, että Dembski oli '''oikeassa''' juuri siinä, ettei vaatinut siirtofunktion tuntemista: informaation säilymislaki pätee ja sitä voidaan siksi luotettavasti soveltaa silloinkin, kun informaationsiirtofunktioiden yksityiskohtia ei tunneta. &ndash; Lisäksi tämä esimerkki havainnollistaa sitä, miksi kriitikot olivat väärässä väittäessään Dembskin "unohtaneen", että (''g'' o ''f'') olisi pystyttävä erikseen tunnistamaan, jotta sitä voisi pitää vaaditunlaisena hylkäysalueen määrityksenä: jos tietää, että tietty selkoteksti saadaan (vaikka tuntemattomankin) dekryptausfunktion tulosteena tietyllä syötteellä, tämä seikka itsessään määrittää myös kyseisen syötteen, nimittäin kyseisen selkotekstin kryptatuksi muodoksi. Esimerkki siis valaisee sitä em. yleispätevää asiaintilaa, että ''g''-funktion tunnistuvuus laajenee (''g'' o ''f'')-funktioon silloinkin, kun ''f'' muuten jää täysin tuntemattomaksi.<ref>Tämä on myös hyvä esimerkki niistä näköaloista, joiden avaamisen johdosta Dembskin työtä on syystä kehuttu uraauurtavaksi, mitä kriitikot heti tekstinsä alussa tyylilleen uskollisina ehättivät irvailemaan.</ref> &ndash; Edelleen tämä esimerkki osoittaa vielä senkin, että informaation säilymislain tunteva suunnitteluteorian kannattaja osaa arvioida tällaisia modernin tietotekniikan mahdollistamia ilmiöitä realistisemmin kuin Dembskiä mollaava evolutionisti, joka kyseisessä tilanteessa voisi todellakin (jo valmiiksi uskomiensa muiden evolutionististen "tarkoituksettomasti itsestään" -ilmaantumistarinoiden jatkoksi) olla taipuvainen kuvittelemaan kyseisen tekstin vain jotenkin mystisesti "ilmaantuneen"<ref>Ja suorastaan pitää tilannetta osoituksena siitä, ettei ISL ole yleispätevä vaan että tuntemattomat funktiot voivatkin synnyttää MTI:tä ihan itsestään ja että hän voi olla siitä aivan varma, kun on itsekin havainnut tällaista toistuvasti tapahtuneen</ref>. &ndash; Näin ollen tämä esimerkki havainnollistaa osuvasti vielä sitäkin, miten naturalistinen kehäpäättely toimii: kun kritiikittömästi uskotaan naturalististen auktoriteettien virheellisiä väitteitä, päädytään tulkitsemaan omia havaintoja virheellisesti ja sitä myöten luulemaan oman kokemuksen osoittaneen naturalismin kriitikoiden olevan väärässä, vaikka tosiasiassa kyse onkin vain oman harhautuneen auktoriteettiuskon synnyttämästä, itselle tiedostamattomasta havaintotulkintavirheestä. &ndash; Siispä tässä saadaan esimerkki vieläpä siitäkin, miten oikeassa Puolimatka on kiinnittäessään huomiota siihen, miten naturalismi johtaa siihen, että ihmisen itsekriittiset kyvyt jäävät kehittymättömiksi, ja kuinka tämä on omiaan rampauttamaan tieteellisen tutkimuksen itseäänkorjaavaa kykyä: koko kritiikkitekstihän vaikuttaisi viime kädessä syntyneen tieteen kehitysmahdollisuuksille tuhoisasta halusta ja tarpeesta ylimielisen itsevarmasti torjua vallitsevan paradigman perusteet kyseenalaistava argumentointi pyrkimättäkään todella ymmärtämään sen sisältöä.<ref>Tämä "vastaesimerkki" on kaiken kaikkiaan todella outo. Oletettavasti "itse keksittynä" se ei selity vielä sillä, että Dembskin tekstiä ei ymmärretä, eikä sillä juuri [[wp:FUD|FUD]]-arvoakaan näyttäisi olevan (johtopäätös ''Dembski's claim about conservation of CSI is greatly weakened, since it no longer applies to all functions, but only functions specifiable through A's background knowledge K'' on tekstin roisissa kontekstissa varsin vaisu yksityiskohta ja itse asiassa viittaa siihen kuin ISL olisi joka tapauksessa kriitikkojenkin mielestä periaatteessa voimassa, joskaan ei Dembskin väittämässä laajuudessa). Ei liene täysin mahdotonta, että se olisi jonkun "saladembskiläisen" kriitikoille ehdottama ihan vain sen kokeilemiseksi, ymmärtäisivätkö nämä edes tämän esimerkin todellista sanomaa, Dembskin tekstistä puhumattakaan (eivät näköjään ymmärtäneet). &ndash; Toinen skenaario: ehkä tämä onkin aiemmin roisimman väitteen jonkinlaisen julkaisua edeltäneen vertaispalautteen johdosta heikennetty muoto. Siinä tapauksessa se olisi voitu säilyttää tekstissä (paitsi ehkä lukijan FUD-taktiseksi väsyttämiseksi tekstiä kaikin tavoin venyttämällä) siksi, että siitä uskottiin olevan hyötyä jatkossa; ainakin siihen palataan heti seuraavassa kappaleessa. &ndash; Tai ehkäpä tämä on ihan vain suoranainen käytännön esimerkki Puolimatkan esille ottaman ongelman kärjistyneisyydestä: kriitikot voivat olla naturalisminsa niin sokaisemia, että ihan aktiivisesti ja kenenkään ulkopuolisen asiaan vaikuttamatta tai tekonsa merkitystä aavistamatta tuovat innolla esiin esimerkin, joka lähemmin tarkasteltuna vie pohjan koko heidän todisteluyritykseltään.</ref>
# Edelläsanotusta syystä<ref>Informaation säilymislaki on voimassa riippumatta siitä, tunnettiinko kulloinkin tarkasteltavaan tilanteeseen liittyvät funktiot vai ei; ts. se aiempi kritiikki, johon tämänkertainen vastaväite perustui, oli edellä jo kumottu.</ref> tämä kriitikkojen väite siitä, että kaikki yksityiskohdat olisi tunnettava, on virheellinen. Tapa, jolla se esitetään, osoittaa lisäksi taas kerran, etteivät he lainkaan osaa lukea Dembskiä eivätkä pysty järkevän kriittiseen tilannearvioon: "miljardien vuosien kehityshistorian" uskominen on heidän mielestään pätevä tieteellinen asennoitumistapa, vaikka juuri mitään varmaa koko oletetusta historiasta ei tiedetäkään. Juuri tähän tietämättömyyteen vetoamalla<ref>"Koska emme voi koskaan tuntea kehityksen yksityiskohtia, emme voi koskaan kyseenalaistaa kehityksen tosiasiaa" -tyyliin</ref> he sitten haluavat torjua kilpailevan paradigman. &ndash; Kritiikin virheellisyyden osoittamiseksi edelläsanottu riittäisi, mutta koska tämä kysymys on tarkoituksellisuuspäättelyn logiikan kannalta keskeinen, yksityiskohdat voivat olla paikallaan: Dembski käyttää analyysissään MTI-muuntofunktioita (''f'') sillä perusteella, että sikäli kuin kysymys on säännönmukaisuudesta, empiristä todellisuutta voi luontevasti kuvata funktioiden avulla (kuten esim. fysiikassa kaiken aikaa tehdään). Tällaisissa tilanteissa lähtötilan tuntemisesta voi siis laskea lopputilanteen eli mitään uutta informaatiota (MTI:tä) ei tarvita tilanteen laskemiseksi, koska '''mitään uutta informaatiota (MTI:tä) ei tällaisten prosessien aikana synny'''. Mikään "MTI-evoluutio" ei toisin sanoen voi edistyä lainomaisten, säännönmukaisten prosessien kautta, ja on sikäli herttaisen yhdentekevää, monessako osassa tai kuinka pitkien ajanjaksojen kuluessa nämä säännönmukaisuudet jossain yksityiskohtaisessa historiassa tai historiaskenaariossa esiintyivät: nolla pysyy nollana millä hyvänsä (äärellisellä) luvulla kerrottunakin. Siksi evoluution teoreettiseksi käyttövoimaksi jää pelkkä satunnaisuus: kaiken uuden MTI:n olisi synnyttävä sattumalta, koska mikään lainomaisuus ei saa syntymään mitään osaa siitä. Evolutionismi on viime kädessä eräänlaista orwellilaista kaksoisajattelua &ndash; sama asia yhtä aikaa sekä myönnetään että kielletään: periaatteessa kyllä myönnetään, että koko evoluutioidea nojaa satunnaismutaatioiden oletettuun kykyyn tuottaa alun perin kaikki se geneettinen informaatio, josta luonnonvalinta sitten käy karsimaan epäkelvommat osat pois. Tämä karsinta ei sinänsä minkään evolutionistisenkaan hypoteesin mukaan saa aikaan mitään uutta informaatiota, mutta kuitenkin evolutionistileiri on valmis syyttämään vaikkapa Dembskin olevan väärässä<ref>Tämä syytös ei useimmissa tapauksissa liene tietoista valehtelua vaan pelkkä suora seuraus naturalistisen uskomusjärjestelmän kritiikittömästä omaksumisesta: ei osata edes kuvitella sellaista vaihtoehtoa, etteikö '''jonkinlainen''' tarkoitukseton prosessi olisi '''voinut''' synnyttää koko havaittavan biodiversiteetin. Kun sitten Dembski ja muut suunnitteluteoreetikot kyseenalaistavat juuri tämän naturalistitutkijoiden kaikkein perustavimman uskomuksen, näissä syntyy tahdosta riippumaton primitiivireaktio siitä, että on hyökätty "tiedettä" vastaan. Tämä syytös sitä paitsi pitääkin paikkansa sikäli kuin "tiede" määritellään naturalistisen demarkaatiokriteerin pohjalta. Tieteenfilosofian puitteissa kuitenkin jo tiedetään, ettei tätä kriteeriä voi millään järkevällä tavalla perustella vaan se on viime kädessä pelkkä naturalistisen uskontunnustuksen heijastuma &ndash; tiedettä siis voi tehdä tältä'''kin''' pohjalta, mutt'''ei vain ja ainoastaan''' tältä pohjalta. Informaation säilymislaki osoittaa naturalismin monopoliasemaan takertumisen myös eksaktin luonnontieteen kehitystä jarruttavaksi, alkemiaan vertautuvaksi, tietämättömyyden mahdollistamaksi ja vain näennäisesti havaintojen kanssa yhteensopivaksi uskomuksellisuudeksi, johon takertuminen ei suinkaan ole mikään tieteen kehityksen tae vaan päinvastoin nimenomaan estää tiedettä korjautumasta havaintojen ja järjen edellyttämällä tavalla ja "seuraamasta todistusaineistoa, minne sen jäljet sitten johtavatkin" eli etsimästä kaikelle havaitulle parasta mahdollista loogista selitystä.</ref> väittäessään, että kontingenttien vaihtoehtojen väliltä suoritettava aito valinta on nimenomaan tarkoituksellisille (persoonallisille, aidosti älyllisille) syille luonteenomainen, ne kaikista tarkoituksettomista prosesseista erottava ominaisuus<ref>Vaikka usein niin väitetäänkin, Dembski ei suinkaan päädy tähän käsitykseen jonkinlaisen mielivaltaisen, julistuksenomaisen, kotikutoisen määritelmän esittämällä, vaan kyseisen eron olemassaolo seuraa loogisesti seuraavista, itsenäisesti tosiksi osoitettavissa olevista seikoista:
# On olemassa älyllisiä agentteja, jotka pystyvät tekemään kontingenttien vaihtoehtojen välillä aitoja valintoja.
#* Perustelu: Välitön havainto omista inhimillisistä kyvyistämme: juuri näinhän pystymme itsekin tekemään ja kaiken aikaa teemmekin.
#** Näin toimiessamme tuotamme väistämättä suunnattomia määriä MTI:tä, esim. puhuttuja ja kirjoitettuja tekstejä.
# Ei ole olemassa tarkoituksettomia prosesseja, jotka sanotunlaiseen aitoon valitsemiseen pystyisivät.
#* Perustelu: Seuraa sattuman ja välttämättömyyden määrittelevistä ominaisuuksista, jotka Dembski on vääntänyt rautalangasta kirjoissaan.
#**Dembskin työ ei ole syntynyt tyhjästä, vaan sen taustana on jo valmis probabilistinen stokastiikan teoria, jonka puitteissa on johdettu aivan yhtä eksakteja tuloksia kuin muillakin matematiikan aloilla &ndash; nämä tulokset vain koskevat todennäköisyysjakaumien ominaisuuksia, yksittäistapausta ei voi eksaktisti ennustaa.
#***Tällä alalla Dembskillä on tunnustettu tieteellinen pätevyys. Hän on mm. kirjoittanut ''The Routledge Encyclopedia of Philosophy'' -tietosanakirjan satunnaisuutta (engl. ''randomness'') käsittelevän artikkelin. Myös kriitikkojenkin myöntämä Dembskin (väitöskirjatöiden ohella) vertaisarvioidusti julkaistu matemaattinen artikkeli (''Randomness by Design''. '''''Nous''''', 25(1):75&ndash;106) on juuri tältä alalta. (Sopii kysyä, mitä nämä kriitikot ovat siinä suhteessa osoittaneet osaavansa. Miksi heitä olisi pidettävä pätevinä Dembskin työn "julkisiksi vertaisarvioijiksi" saati "tuomareiksi"?)
#**Tällainen pelkästään tilastollinen säännönmukaisuus on mm. nykyfysiikan perusteorioihin lukeutuvan kvanttimekaniikankin pohjana.
#* Dembskin esittämää teoreettista tulosta tukee se käytännön havainto, ettei ole ainuttakaan esimerkkiä tilanteesta, jossa tarkoituksettomaksi tiedetty syy olisi todistettavasti tuottanut MTI:tä.
#**Naturalistien keskuudessa liikkuu kyllä urbaaneja legendoja tällaisten vastaesimerkkien olemassaolosta, mutta kuten tämä kritiikin kritiikkikin osoittaa, edes Dembskin tunnetuimmat naturalistikriitikot eivät ole ymmärtäneet hänen tekstiään. Miten uskottavana voi pitää ajatusta, että jonkin teorian olisi pystynyt pätevästi falsifioimaan joku, joka todistettavasti ei edes ole itsekään ymmärtänyt koko falsifioimakseen luulemaansa teoriaa?
#**Asian empiirinen ulottuvuus merkitsee sitä, että ISL toteuttaa esim. popperilaisen tieteenfilosofian tieteellisiltä teorioilta edellyttämän '''falsifikaatiokriteerin''': jos voitaisiin osoittaa (eikä vain olettaa) MTI:tä syntyvän tarkoituksettomastikin, ISL olisi (ainakin yleisessä muodossaan) empiirisesti falsifioitu.
#***Naturalistiaktivistien tarjoilemat "vastaesimerkit" itse asiassa osoittavat, että hekin ainakin jollain tasolla tajuavat ja myöntävät tämän empiirisen falsifioitavuuden.
Kokoavasti voi tässä todeta vielä seuraavat seikat:
# Ainut tunnettu syy, johon perustautuen ISL:ää voisi väittää suoralta kädeltä torjuttavaksi, ilmeisen epätieteelliseksi käsitykseksi, on (tieteenfilosofiassa jo romuttunut) naturalistis-positivistinen "tieteen demarkaatiokriteeri" ("Eihän olla voi, mi ei olla saa" -periaate).
# Kaikki tunnettu Dembskin työn epäpätevyyssyyttely on lähemmässä tarkastelussa ainakin toistaiseksi paljastunut perustuvaksi sen kriitikkoina esiintyneiden tahojen omaan epäpätevyyteen sen kriitikoiksi.
# "Lue enemmän, luulet vähemmän!" &ndash; Koska Dembskin työ osuu vallitsevan naturalistisen kulttuurihegemonian ytimeen kuin vaarna vampyyrin sydämeen, puolueetonta tahoa ei tässä kysymyksessä hevin löydy. Ken siis ei vaivaudu '''itse''' ottamaan näistä asioista selvää &ndash; kummankin puolen argumentointiin omakohtaisen kannan muodostamiseksi riittävällä tarkkuudella tutustumalla &ndash; ei voi välttyä menemästä ympäristönsä uskomusten mukana, "minne virta vie". Ajopuuna seilaaminen on tietenkin (ainakin lyhyellä tähtäimellä) helpoin vaihtoehto, mutta tuskinpa kukaan pitäisi sellaista älyllisesti kunnioitettavana.
</ref>. Luonnonvalinnan olemassaolo riittää heidän mielestään osoittamaan Dembskin olevan väärässä. Tämä syytös sisältää lähinnä sanamagiaa<ref>"Totta kai luonnonvalinta voi valita, eihän sitä muuten sanottaisi luonnonvalinnaksi" -tyyliin</ref> ja luonnollisten prosessien mystifiointia<ref>"Totta kai evoluutio on tosiasia, emmehän muuten olisi täällä siitä kiistelemässä" -tyyliin</ref>. Tieteen edistymiselle historian eri vaiheissa ratkaisevia sysäyksiä antaneen supranaturalistisen paradigman edustajana Dembski<ref>Tähän problematiikkaan syvällisesti perehtynyt ja siihen omassa tutkimustyössään pureutunut kaksinkertainen tohtori</ref> on vapaa tällaisesta myyttisestä ajattelusta ja pystyy eksaktien matemaattisten menetelmien avulla tarkoituksettomien tekijöiden mahdollisuuksien kriittiseen analyysiin<ref>Koko tarkoituksellisuuspäättelyn logiikan ytimessä on juuri tarkoituksettomien prosessien mahdollisuuksien rajallisuuden kuvaus, josta ISL on yksi olennainen osa.</ref>. Tämä analyysi johtaa toteamaan, ettei evolutionistien keskeisellä väitteellä<ref>Että luonnovalintaan liittyvä "kelpoisimman eloonjääminen" tekisi siitä pelkkiä satunnaisprosesseja tehokkaamman "biosfäärin kehityksen moottorin"</ref> ole mitään järjellistä pohjaa<ref>Se on siis esim. Puolimatkan käyttämän terminologian mukaan puhtaasti myyttinen käsitys todellisuudesta.</ref>.
# Kritiikki "onnistuu" tässäkin kohden lähinnä vain oman epäpätevyytensä osoittamisessa. Jos (matemaattista) funktion käsitettä käytetään kuvaamaan determinististä tapahtumista "luonnossa", tällaiset funktiot nimenomaan eivät lisää informaatiota, sillä lähtötilanne määrää lopputilanteen (luonnossa) ja matemaattinen funktio vain kuvaa tämän asiaintilan (kyseisen ilmiön tieteellisessä kuvauksessa). Tämä periaate pätee silloinkin, kun kyseisiä ilmiöitä tai niitä kuvaavia funktioita ei tunneta: jos kysymys oli determinismistä (säännönmukaisuudesta, "välttämättömyydestä"), sitä voidaan periaatteessa aina kuvata jollain tällaisella funktiolla (eli ''kuvauksella''), joka yksinkertaisesti vain liittää toisiinsa alkutilan (matemaattisella terminologialla ''alkukuvan'') ja siihen yksikäsitteisesti liittyvän lopputilan (mat. ''kuvan''). Tässä tapauksessa ei siis ole tarpeen kysyä, paljonko informaatiota kyseinen funktio sisältää<ref>Kirjallisuudessa tosin esim. (tunnettujen) fysiikan lakien sisältämää informaatiomäärää on kyllä (jotain informaatiokäsitettä käyttäen) arvioitu, mutta nämä arviot eivät nyt kuulu tähän.</ref>, joten mitään ongelmaakaan ei synny. Tämä analyysi on yleispätevä. Dembski ei siis unohtanut mitään, kriitikot vain eivät päässeet kärryille siitä, mistä oli kysymys. &ndash; Jos toisaalta puhutaan (geneettisten tai muiden) algoritmien mahdollisuuksista tuottaa tietokoneajoissa uutta informaatiota (mitä mahdollisuutta evolutionistit ovat väittäneet suoraksi todisteeksi evoluution toimivuudesta), "funktiot" ovatkin osittain eri juttu kuin fysiikassa (ja matematiikassa): nyt kyse on tietokoneohjelmien (merkkijono)informaatiota muokkaavista rakenneosista ja niiden mahdollisista vaikutuksista. Tällaiset funktiot voivat ihan vapaasti "lisätä informaatiota" (vaikka lukea koko apowikin sisällön ja liittää sen tulosteessaan varsinaisen syötteensä perään &ndash; tai vaihtoehtoisesti tämä sisältö on ehkä jo ennen ajon käynnistymistä kopioitu johonkin ko. funktion merkkijonovakioon, josta se sitten kopioidaan tulosteeseen). Tämäkin toiminto on luonteeltaan deterministinen (sama funktio suorittaa joka kerta saman ohjelmakoodin), mutta sen lähtötila ja tulos ovat nyt erilaiset kuin luonnonlain tapauksessa (kumpikin on pikemminkin merkkijono kuin varsinainen empiirinen asiaintila, joskin itse ohjelmaa ajavan laitteen alku- ja lopputilat [siihen väliin sattuvine ajonaikaisine muutoksineen] ovatkin periaatteessa empirian piirissä). Tällöin kysymys funktion (koodin) ja sen syötteen (tai syötteiden) sisältämästä MTI:stä nousee merkitseväksi, sillä ISL:llä on sanottavaa juuri tästä suhteesta. Toisin kuin kriitikot päivittelevät, itse funktion sisältämä informaatio (MTI) on tässä tapauksessa yleisistä määritelmistä lähtien arvioitavissa, koska kaikki, mitä tietokoneessa on, siis myös funktioiden koodit, ovat, kuten sanottu, nimenomaan (ihmisten laatimia) merkkijonoja ja niihin siis periaatteessa päästään aina käsiksi.<ref>On jokseenkin käsittämätöntä, mikä määrä omalla asiantuntemattomuudella ylpeilyä onkaan saatu mahtumaan tähän "Dembskin väitteiden tieteelliseen kritiikkiin"!</ref>
# Kritiikki epäonnistuu tässä kohden surkeasti, koska nyt ei puhuta mistään luonnonlakitulkinnasta (ks. edellinen kohta).
# Kas, kun ei tullut mitään muutakaan tapaa mieleen, vaikka siellä siis ainakin vilahti ajatus siitä, kuinka paljon (tai vähän) tilaa tällaisen kelpoisuusfunktion koodaaminen oikeasti vaatii!
# Voi poika parat: kun kerran kyseiset funktiot ovat deterministisiä, niin niiden kullakin kierroksella saama arvo on jo etukäteen tiedossa eikä mitään uutta MTI:tä ole näin saatu syntymään &ndash; jos puhutaan abstraktista matematiikasta, sillä ei ole tässä ISL:n kanssa mitään tekemistä, jos taas tietokonesimulaatiosta (kuten edellä tämän väitteen esittelyssä käytetyt ilmaisut edellyttävät &ndash; alkuteksti tosin viittaa pikemminkin jo valmiiksi "kuolleena syntyneeseen" puhtaasti matemaattiseen ideaan), niin alkuperäinen MTI vain muuttaa ISL:n puitteissa muotoaan &ndash; jos tietää kyseisen iteratiivisen funktion ja halutun iteraatiokierroksen järjestysluvun, funktion sillä kierroksella saama arvo on määritettävissä periaatteessa todennäköisyydellä 1, siinä kaikki. MTI:n kannalta välttämätön pieni todennäköisyys siis suorastaan loistaa poissaolollaan. Tämä "esimerkki" siis on vain lisäsekoilua itse keksittyyn "tasaisen todennäköisyysjakauman tulkintaan" liittyvän hölmöilyn alalla. Toisaalta se tässä esitetyllä tavalla analysoituna käy kyllä ISL:n merkitystä havainnollistavasta esimerkistä. Olennaista on nimenomaan se Dembskin selvästi esittämä vaatimus, että tarkoituksellisuuspäättelyn mahdollistamiseksi tiettyyn tilanteeseen liittyvien tapahtumatodennäköisyyksien ylärajoja on pystyttävä mielekkäästi arvioimaan. Helpompaa se tuskin koskaan voisi ollakaan kuin nyt.
# Binääripalindromiesimerkki kompastuu välittömästi omiin jalkoihinsa kuten edellisetkin: taaskin sen koko jujuna on kriitikkojen keksaisema "yleiskäyttöinen tasaisen todennäköisyysjakauman tulkinta"; jos kerran tiedettiin palindromin syntyneen tällä tavoin, kyseistä "tulkintaa" ei voitu järkevästi (siis Dembskin menetelmän oikean soveltamisen edellyttämällä tavalla) käyttää eikä mitään vastaesimerkkiä liioin saatu syntymään. &ndash; Jotta tästäkin sekoilusta voisi jotain oppia, tässä tilanteen tarkempi analyysi: Jos jostain löytyisi tällaisen algoritmin avulla tuotettu binääripalindromi ja joku ehättäisi sen perusteella testaamaan suunnitteluhypoteesia ja saisi mielestään päätellyksi, että juuri kyseinen bittijono oli palindromiominaisuuteensa liittyvän MTI:nsä perusteella aikaansaatu tarkoituksellisesti, niin tämä (kummallinen) esimerkki osoittaisi vain sen, että päättelijä ei ollut selvittänyt tilanteeseen liittyviä tekijöitä tarkemmin, ei siis ollut ottanut huomioon tällaisen ohjelman mahdollisuutta vaan pitäytynyt johonkin "tasaisen jakauman tulkintaan" ja sen perusteella väittämään, että juuri tämä bittijono oli haluttu tuottaa, koska on niin epätodennäköistä, että se olisi palindromi ihan sattumalta. Toisin tulkiten tarkoituksellisuustulos ei tässä silti olisi väärä: jos tutkija päättelisi, että tulosteen takana voi olla tällainen algoritmi, joka on laadittu tuottamaan palindromeja, niin olisihan aivan oikein päätellä, että syntynyt palindromi oli palindromi juuri siksi, että oli joku älyllinen suunnittelija, joka oli tahtonut laatia ja laatinutkin pelkkiä palindromeja tulostavan ohjelman (sikäli kuin sellaisen satunnainen synty kyseisessä tilanteessa oli liian epätodennäköinen satunnaisselittyväksi) ja sitä oli käytetty kyseisen bittijonon generointiin; tällöin siis palindromiominaisuus oli suunniteltu, kyseisen merkkijonon muut ominaisuudet satunnaisia ja sen aikaansaanti valmiin ohjelman avulla (ainakin pääosin) deterministinen, ja suunnittelusignaali saatiin, koska kaikkea havaittua ei voitu järjellisesti selittää pelkkien tarkoituksettomien syiden varassa. Käytännön tarkoituksellisuuspäättelyissä, kuten kaikessa tieteellisessä tutkimustyössä, on siis oltava tarkkana siinä suhteessa, että itse tiedostaa ja tutkimuksen kuvauksessa selvästi esittää<ref>ja mahdollisuuksien mukaan perusteleekin</ref> kaikki ne oletukset, joiden varassa päättely tapahtui. Riittävillä lähtötiedoilla oikein sovelletun Dembskin menetelmän väärät positiiviset tulokset ehkäisevä luotettavuus on vain yksi osa kunkin yksittäisen käytännön tarkoituksellisuuspäättelyn yhteydessä tehdyistä oletuksista.

|-valign="top"
| 9.1
| ''Natural law'' (Luonnonlaki)
| 28
| Kritisoidaan Dembskin esittämää ajatusta determinististen luonnonlakien ja matemaattisten funktioiden vastaavuudesta sillä perusteella, että nämä lait esitetään yleensä yhtälöinä eikä funktioina. Tästä kuulemma seuraa se syvällisempi asia, että koska yhtälöinä on esitetty myös sellaisia keskinäisriippuvuuksia, joita vastaavien funktioiden arvoja ei aina periaatteessakaan pystytä laskemaan, nämä funktiot sisältäisivät äärettömästi informaatiota ja voisivat siksi periaatteessa tuottaa rajattomia määriä MTI:tä<ref>"''Hence, in principle, an arbitrarily large amount of CSI could be harvested from such equations through natural processes.''" (s. 29)</ref>.
| Päinvastaisesta väitteestä huolimatta tämäkin kritiikki on perimmältään tyhjänpäiväistä epäluulonnostatusta. Yhtälöt ja funktiothan eivät ole joko-tai- vaan sekä-että-suhteessa: yhtälöiden avulla<ref>siis niitä jonkin niissä esiintyvän suureen suhteen ratkaisemalla</ref> voidaan määrittää funktioiden lausekkeita, ja funktion ja sen määrittävän lausekkeen arvojen samuus ilmaistaan vastaavasti yhtälönä. Funktionäkökulma kuitenkin tuo yhtälönäkökulmaa selkeämmin esille molemmat ISL:n kannalta keskeiset seikat<ref>tilanteen deterministisyyden sekä siitä johtuvan uuden MTI:n synnyn mahdottomuuden</ref>, joten Dembskillä on ISL-yhteyksissä hyvä syy käyttää juuri tätä näkökulmaa. Kriitikot lyövät rumpua joidenkin fysikaalisesti merkittävien yhtälöiden laskennallisesta ratkeamattomuudesta, mutta koska ISL on voimassa kaikille eikä vain laskettaville funktioille, mitään periaatteellista ongelmaa tämäkään ei synnytä. Sekoilu ratkeamattoman funktion "äärettömän informaatiosisällön"<ref>Kuten edellä on todettu, luonnonilmiöissä esiintyviä deterministisiä riippuvuuksia ilmaisevat funktiot eivät lisää informaatiota eikä kysymys funktion omasta MTI:stä siksi lainkaan liity niihin.</ref> ja siihen perustuvan "luonnollisten prosessien periaatteessa rajattoman MTI-tuottokyvyn" kanssa käy lähinnä "mätäkuun jutusta", kun kriitikot itsekin toteavat, etteivät tässäkään kohden pysty vetoamaan mihinkään Dembskin tekstiin vaan ainoastaan omaan kotikutoiseen "mielekkääseen tulkintaansa"<ref>"''Dembski never considers this question, but under a reasonable interpretation of his approach, the information content could be infinite.''" (s. 29)</ref>.

|-valign="top"
| 9.2
| ''CSI holism'' (CSI-holismi [Mutkikkaan täsmäinformaation kokonaisvaltaisuus])
| 29
| 
# Dembskin "''weasel''-esimerkki" siitä, miten kokonaisuuden MTI on aidosti suurempi kuin osiensa summa, on kuulemma triviaali ja merkityksetön.
# Dembskin väitetty tapa vaatia määrittelyiltä staattisuutta on kuulemma tarkoitushakuisen mielivaltainen ja siitä luopuminen johtaakin koko MTI-holismin vähittäisten muutosten kautta eteneville evolutiivisille prosesseille aiheuttaman esteen katoamiseen.
| 
# Kriitikot eivät edelleenkään ymmärrä Dembskin käsitteitäkään. Eipä siis ihmekään, etteivät heidän vastaväitteensä toimi. Tässä tapauksessa vastaväitteenä oli, että täsmäinformaatiota syntyisi yksinkertaisesti lisäämällä välilyönnit sanaväleihin. Totta kyllä, että jos jostakin tekstistä poimitaan erilliset sanat mutta välilyönnit jätetään poimimatta, niin tekstiä uudelleen koottaessa sanaväleihin on vastaavasti lisättävä välilyöntejä. Totta sekin, ettei näin koottu teksti sisällä tasaisen jakauman arvontaoletuksen pohjalta arvioitua informaatiota sen enempää kuin saadaan sen osien summana.<ref>Tällainen summautuvuus toteutuu aina, kun peräkkäisten osien välillä ei ole probabilistisia riippuvuuksia eli edellisten merkkien näkeminen ei auta arvaamaan seuraavaa merkkiä. Tasaisen jakauman arvontaoletus (tässä tapauksessa: "kaikki sanajärjestykset yhtä todennäköisiä") sisältää tämän ominaisuuden.</ref> Pelkkään irrallisten sanojen joukkoon ei kuitenkaan sisälly mitään tietoa siitä, miten<ref>siis missä järjestyksessä</ref> ne olisi koottava alkuperäistekstiksi. ''Weasel''-repliikin kuusi sanaa voidaan järjestää kaikkiaan 720:een eri järjestykseen<ref>kun siis kutakin niistä käytetään tasan yhden kerran</ref>, joista jokainen sisältää saman määrän mainitunlaista informaatiota kuin oikea repliikkikin, mutta 719 ei vastaa Shakespearen tekstistä löytyvää määritystä eikä siten sisällä tässä puheena olevaa holistista "suurempi kuin osiensa summa"<ref>Täsmäinformaation määritelmästä seuraa, että kokonaisuuden täsmäinformaatio voi olla joko suurempi, yhtä suuri tai pienempi kuin osiensa täsmäinformaatioiden summa; tämä riippuu myös siitä, millaisia osia halutaan tarkastella. Täsmäinformaatioon liittyvä holistisuus on näin ollen luontevinta ymmärtää määrittyneen kokonaisuuden ominaisuutena pikemminkin (useimpiin) samoista osista muodostuviin vaihtoehtoihinsa verrattuna kuin suhteessa osiinsa. Holismin ydin sekä tässä tapauksessa että ylipäänsäkin on se, että osien ominaisuudet eivät määrää niistä rakennetun kokonaisuuden ominaisuuksia vaan kukin kokonaisuus on "punnittava" kerralla.</ref> -ominaisuutta. Kukin vaihtoehtoinen sanajärjestys siis on kyllä<ref>käytetyn satunnaisen syntyoletuksen mukaan</ref> yhtä epätodennäköinen, mutta vain yksi niistä täyttää "Shakespeare-sitaattimäärittyneisyysvaatimuksen". Tästä sitten seuraa Dembskin selvästi esittämien määritelmien mukaan se, että ne 719 eivät sisällä samaa määrää täsmäinformaatiota (TI; engl. ''specified information'') kuin tämä yksi ainoa vaihtoehto; täsmäinformaation holistisuus on siis juuri sitä, että vaikka kaikissa vaihtoehtoteksteissä on samat osat (sanat ja välilyönnit), '''juuri tämä sanajärjestysvalinta lisää täsmäinformaatiota''' osiensa sisältämään verrattuna, '''muut eivät'''. Havaitun kohteen relevantti todennäköisyys<ref>siis se todennäköisyys, josta sen sisältämä täsmäinformaatio lasketaan</ref> ei näet ole juuri tämän kohteen esiintymistodennäköisyys sinänsä, vaan minkä hyvänsä samoin määrittyneen kohteen todennäköisyys eli '''kyseisen määrityksen toteutumistodennäköisyys'''<ref>Vielä rautalankaa: Jos lähdetään 27 merkin aakkostosta (englannin aakkosten isot kirjaimet ja välilyönti), ehjän sitaatin pituudesta ("''METHINKS IT IS LIKE A WEASEL''", yhteensä 28 merkkiä) ja tasaisen jakauman tarkastelusta (eli jos tarkasteltavan merkkijonon ajatellaan syntyneen arpomalla kullekin paikalle yksi merkki täysin satunnaisesti), kaikki 27<sup>28</sup> tapaa rakentaa tämänpituinen merkkijono kyseisistä merkeistä ovat yhtä (epä)todennäköisiä; siispä kukin niistä sisältää tasan -log<sub>2</sub>27<sup>28</sup> eli hieman yli 133 bittiä "Shannon-informaatiota" (tämä tarkoittaa sitä, että kun sovitaan sopivasta koodauksesta, kukin tällainen merkkijono voidaan esittää bittijonona, jonka pituus on enintään 134 merkkiä). Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mielivaltainen tällainen merkkijono sisältäisi saman verran täsmäinformaatiota (naturalistikriitikot tyypillisesti puhuvat ''CSI'':stä, vaikka tarkoittavat jotain aivan muuta, kuten juuri Shannon-informaatiota tai Kolmogorov-kompleksisuutta, ja vielä höystävät nämä virheanalyysinsä syytöksillä siitä, että havaitut ongelmat johtuisivat jostakin, mitä Dembski on tai ei ole tehnyt, vaikka ongelman ydin onkin se, etteivät he itse ole "alentuneet" opettelemaan Dembskin määritelmiä ja käyttämään ''CSI''-käsitettä niiden edellyttämällä tavalla). Alun perin kukin tällainen merkkijono itse asiassa sisältää tasan 0 bittiä TI:tä (se toteuttaa vain jo annetun määritelmän, eli kuuluu näin muodostettujen merkkijonojen joukkoon; koska tarkastelu kohdistui vain tällaisiin merkkijonoihin, on selvää, että kukin tarkasteltava yksittäinen jonokin siihen kuului, siis se kuului siihen todennäköisyydellä 1, ja log<sub>2</sub>1 = 0). Vasta sitten, kun esillä oleva jono toteuttaa muutakin kuin vain triviaalin määrittyneisyytensä (että se kuuluu tarkasteltaviin tapauksiin ja on juuri se tapaus, joka se on), TI voi poiketa 0 bitistä. Jos se sitä paitsi poikkeaa siitä riittävän paljon eli kyseisen määrityksen toteutumisen epätodennäköisyyttä mittaavia bittejä on tarpeeksi (yleisessä tapauksessa vähintään 500, yksittäistapauksissa vähempikin voi riittää ja usein riittäisikin, mutta tämän toteamiseksi ja tapauskohtaisen vähimmäisrajan määräämiseksi kutakin tapausta olisi tarkasteltava ja arvioitava erikseen, joten on helpointa ja turvallisinta pitäytyä 500 bitin rajaan, väärien negatiivisten luokitusten lisääntymisen uhallakin), on perusteet sanoa kohteen sisältävän mutkikasta täsmäinformaatiota (MTI:tä).</ref>. Jos ei tätä ymmärrä, ei pysty sanomaan mitään siitä, paljonko täsmäinformaatiota jostain kohteesta olisi löydettävissä (tai löytyisikö siitä MTI:tä vai ei). Myös algoritmisesti asiaa tarkastellen olennainen ero on periaatteessa helppo nähdä: tämä Shakespeare-sitaatti sisältää aidosti enemmän täsmäinformaatiota kuin sanojensa summa siksi, että ehjä sitaatti on helppo jakaa sanoihin<ref>onnistuu nopeasti deterministisellä algoritmilla</ref> mutta irtosanat sen sijaan vaikea koota sitaatiksi<ref>Tehtävän hankaluus selviää tarkastelemalla vaihtoehtoisia toteutusratkaisutyyppejä yksi kerrallaan:
# Tämä ei lainkaan onnistu ''deterministisellä algoritmilla'', paitsi 
## koodaamalla siihen tavalla tai toisella tieto tavoitteena olevasta merkkijonosta (jolloin täsmäinformaatiota ei synny vaan pelkästään siirtyy)  tai 
## tulostamalla kaikki vaihtoehdot, missä tapauksessa siis nimenomaan ei ole pystytty valitsemaan sitä oikeaa eikä täsmäinformaatiota siis syntynyt ohjelmaa ajettaessa vaan vasta siinä vaiheessa, kun ihminen ehkä jälkikäteen älykkäästi valikoi näkemästään tulosteesta juuri sen oikean vaihtoehdon ja jättää muut huomiotta.
# ''Satunnaisalgoritmilla'' sitaatin kasaaminen saattaa onnistuakin, mutta ellei ole mitään tietoa tavoitteesta, onnistumistodennäköisyys on vain 1/720; jos taas jotain tietoa olisi käytetty hyväksi tämän todennäköisyyden kasvattamiseksi, niin samaan tahtiin vähenisi myös suotuisassa tapauksessa syntyvän täsmäinformaation määrä. (Satunnaisuus siis todellakin '''voi''' lisätä '''täsmäinformaatiota''', mutta juuri mutkikkuusehto aiheuttaa sen, ettei '''MTI:n''' satunnaissyntyselitys silti ole mielekkäästi uskottavissa.)
# Jollain "Dawkins-algoritmin" tapaisella ''satunnaisuutta ja determinismiä yhdistelevällä algoritmilla'' tehtävä
## onnistuu varmasti vain siinä tapauksessa, että tavoite on koodattu itse algoritmiin; satunnaiset elementit ovat siis tällaisissa algoritmeissa viime kädessä näennäisiä (ne vaikuttavat kyllä algoritmin toiminnan yksityiskohtiin mutteivät sen tulokseen), ja kyse on tosiasiassa deterministisistä "yhden asian algoritmeista", jotka eivät pysty tuottamaan uutta täsmäinformaatiota vaan ainoastaan kierrättämään vanhaa.
## Jos taas tehtävä ei onnistu varmasti vaan jää ainakin jossain määrin sattuman varaan, kyse on viime kädessä ihan normaalista satunnaisalgoritmista, joihin ylipäänsäkin kuuluu enimmäkseen deterministisiä vaiheita, niin että satunnaisuutta on vain yhdessä tai muutamassa kriittisessä kohdassa. (Näiden kohtien lisääminen ei sinänsä auttaisi onnistumista mitenkään, sillä olennaista tilanneanalyysissä on se, mikä todennäköisyysjakauma kuvaa tulosteiden riippuvuutta syötteistä, ja sama jakauma voidaan toteuttaa eri algoritmeilla &ndash; mutkikkaasti toteutettuna kukin jakauma toimii ihan samoin kuin siististikin koodattuna ja kääntäen.)
ISL on siis voimassa kaikissa tapauksissa: uutta MTI:ta ei saatu tarkoituksettomalla prosessilla syntymään.</ref>. Tämä ilmiö on yleispätevä ja epäsymmetria sitä selvempi, mitä pitemmästä sitaatista on kyse.
# Käsitemääritelmien tuntemattomuuden piikkiin menee jälkimmäinenkin "kritiikki": Dembski ei kiellä määrittelemästä "niin monta kertaa kuin ehtii" eli kokeilemasta eri määritelmiä, kunhan se vain tehdään ymmärrettävällä ja mielekkäällä tavalla<ref>Määritettä saa siis vaihtaa, mutta määrittämisen on joko tapahduttava ennen tutkittavaa ilmiötä ("Seuraavaksi kaatuu vain oikeanpuolimmaisin keila ja muut jäävät pystyyn") tai oltava yleispätevä (keilaaja pysyy tuppisuuna, mutta kaikkien keilojen kaatuminen riittää puhumaan puolestaan); havaintotuloksen täsmäinformaatio riippuu käytetyn määritteen toteutumistodennäköisyydestä, ei senkertaisen tapahtuman toteutumistodennäköisyydestä (joka voi olla paljon pienempi). <!-- Erityisesti on huomattava, että matemaattista notaatiota käyttäen on mahdollista viitata yhdellä lyhyellä merkinnällä vaikkapa äärettömän moniin (abstrakteihin) kohteisiin, mutta tämäntapainen viittaus mahdollisten määritteiden joukkoon ei  abstraktia "määritegeneraattoria" käyttäen. Hyväksyttävä määrittäminen on (muiden edellytystensä täyttymisen ohella) historian tapahtuma, ei platonisen ideamaailman alkio. --></ref>, mutta mitä "lepsumpi" määrite kulloinkin esitetään, sitä useampi tapausvaihtoehto sen toteuttaa ja sitä suurempi on silloin sen toteutumiseen liittyvä todennäköisyys ja pienempi vastaavasti mutkikkuus ja siitä riippuva täsmäinformaatio. Vähittäismuutosten ongelmana ei siis ole mikään mielivaltaisten käsitteiden aiheuttama keinotekoinen este vaan se, että ohjaamattomat prosessit eivät<ref>mitä todennäköisimmin eli [[Tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka#Luotettavuuden logiikka ja aritmetiikka|käytännöllisesti katsoen varmasti]]</ref> pysty etsiytymään määritetyille alueille, kun satunnaisonnistumisen todennäköisyys on infinitesimaalinen<ref>niin pieni, ettei satunnaisonnistuminen ole realistinen vaihtoehto</ref>; helpommin täytettäviin määrityksiin turvautuminenkaan ei auta asiaa, ne kun eivät pysty täyttämään mutkikkuusehtoa. Mielekkäästi arvioitavissa olevien, kaikissa olennaisissa suhteissa rajallisten resurssien maailmassa tällä tavoin toimiva mutkikkuusehto on aina esitettävissä, ja Dembski on sen vallitsevan jymypaukkukosmologian puitteissa johtanut<ref>niihin 500 bittiin eli vastaavaan todennäköisyysrajaan (½ * 10<sup>-150</sup>) on päädytty argumentoimalla, ei julistamalla (ks. ''The Design Inference'', s. 203&ndash;214)</ref>. Koko [[tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka]] nojaa juuri tähän seikkaan, jota nämä kriitikot eivät näköjään kerta kaikkiaan suostu käsittämään.

|-valign="top"
| 9.3
| ''Naturally-occurring CSI'' (Luonnossa esiintyvä / itsestään syntyvä MTI)
| 29
| 
# Dembskin kuulemma olisi pidettävä jääkiteiden säännöllista muotoa MTI:n esiintymänä, perusteluna (tietenkin) taaskin "tasaisen jakauman MTI-tulkinta"; silti nämä luokittuvat säännönmukaisuuden aikaansaannoksiksi.
# Ihmetellään, miksi Dembski kuitenkin pitää eräiden kasvinlehtien Fibonacci-järjestäytyneisyyttä esimerkkinä epäsuoran MTI:n (kasvin "ohjelmakoodin") vaikutuksesta eikä jääkiteen kaltaisena säännönmukaisuutena.
# Todetaan jo etukäteen, ettei ole luultavaa, että jäljempänä esitettävät esimerkit Dembskiä mitenkään järkyttäisivät<ref>''let us note that it seems unlikely Dembski will accept these as invalidating his specified complexity filter'' (s. 30)</ref>.
# Dembski on pitänyt (itsestäänsyntyneiksi virallisesti luokiteltujen) muinaisten Oklo-ydinreaktoreiden alkuperää todennäköisesti tarkoituksettomana mutta jättänyt tarkoituksellisuusvaihtoehdonkin jatkotutkimusten varaan ja lisäksi todennut, ettei kumpikaan mahdollisuus olisi ongelma tarkoituksellisuuspäättelyn pätevyyden kannalta; tätä väitetään osoitukseksi siitä, ettei Dembskin suunnitteluteoria ole falsifioituva eikä siksi luonteeltaan tieteellinen<ref>''In other words, Dembski's claims are unfalsifiable. We find this good evidence that Dembski's case for intelligent design is not a scientific one.'' (s. 30)</ref>.
| 
# Kuten todettu, koko "tulkinta" perustuu kriitikkojen ymmärtämättömyyteen eikä kummempaa kommenttia kaipaa.
# Joidenkin kasvien lehdillä on tällainen ominaisuus, toisilla taas ei. Kontingenssi osoittaa tilanteiden erilaisuuden: jääkidemuodot eivät poikkea toisistaan kasveihin verrattavalla tavalla. Eivät kriitikotkaan uskone, että kullekin kasvilajille olisi olemassa ikioma luonnonlaki, joka sen kasvutapaa ohjaa.
# [Palataan vielä tähän kohtaan.]
# Tässä näkyy selvästi [[naturalistinen kehäpäättely]]: kun "tiedetään", miten asiat ovat, tutkimusmenetelmiä ei hyväksytä luotettaviksi varmistumatta ensin siitä, että ne tuottavat vaadittuja tuloksia. Naturalistisen kertomuksen puitteissa Oklo-reaktorit eivät voi olla tarkoituksella aikaansaatuja, supranaturalistille tilanne on aidosti avoin. Siksi Dembskin vastaus oli aivan oikea: menetelmä on olemassa siksi, että riittävien taustatietojen avulla tätäkin tilannetta voitaisiin puolueettomasti arvioida, ja oikea tulos riippuu<ref>toistaiseksi tekemättömästä</ref> tutkimuksesta eikä valmiiksi omaksutusta ja lukkoonlyödystä uskomuskertomuksesta. Tilanteessa ei ole mitään, mikä kyseenalaistaisi Dembskin menetelmän tieteellisyyden ainakaan popperilaisen falsifioitavuuskriteerin näkökulmasta: menetelmän falsifioiva<ref>Tieteellisten tutkimusmenetelmien falsifiointi ei yleisesti ottaen ole aivan yksinkertainen kysymys. Tieteellisiä menetelmiä ei oteta käyttöön siksi, että niitä ei ole onnistuttu falsifioimaan, vaan siksi, että niiden mielekkyys on järkevästi [[Tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka|perusteltu]]. Periaatteellinen falsifioitavuus on loppuviimeksi pikemminkin tieteellisten teorioiden kuin tieteellisten menetelmien toivottu tai vaadittu ominaisuus. Esim. radiometriset iänmääritysmenetelmät voivat antaa samaakin näytettä tutkittaessa keskenään hyvinkin poikkeavia tuloksia, joten ainakaan kaikki niitä käyttäen saadut tulokset eivät selvästikään voi olla luotettavia; silti näitä menetelmiä ei ole katsottu "falsifioituina" epätieteellisiksi vaan niitä käytetään ongelmista huolimatta, koskapa tutkimusta ei voi tehdä ilman menetelmiä. Tarkoituksellisuuspäättely sitä vastoin ei tiettävästi ole antanut vielä yhtään ilmeisen virheellistä tulosta. Sitä vastaan kohdistettu myrkyllinen kritiikki ei siksi voikaan johtua menetelmän kelvottomuudesta vaan pikemminkin koko kysymyksenasettelun vastustuksesta: ei haluta, että tarkoituksellisuutta voitaisiin käydä tieteen puitteissa tutkimaan, siksi halutaan joka tapauksessa estää sen tutkimisen mahdollistavien menetelmien käyttöönotto ja yleistyminen. Vastustuksen motiivina ei siis ole tieteellinen vaan tiedepoliittinen intressi.</ref> todistettavasti virheellinen positiivinen tulos tarkoittaisi suunnittelusignaalin "löytymistä" tutkittaessa<ref>huolellisesti tietoa keräten ja arvioiden sekä menetelmää oikein soveltaen</ref> tilannetta, jonka kausaalihistoria todella '''tiedetään tarkoituksettomaksi'''<ref>[[wp:Turingin testi|Turingin testi]]n tapainen koeasetelma voisi tulla tässä kyseeseen.</ref>; pelkät naturalistisen '''uskomusjärjestelmän loogiset seuraukset''' eivät voi tällaista tietoa antaa<ref>paitsi jos ne on korotettu auktoritatiiviseksi totuudeksi, toisin sanoen julistettu erehtymättömiksi, siis falsifioimattomissa oleviksi &ndash; ja näin ollen siirretty nimenomaan popperilaisen falsifioitavuuskriteerin mielessä tieteen ulkopuolelle. Kysymys on siis viime kädessä siitä, onko tieteellisempää falsifioida uskomuksia tutkimusmenetelmiä soveltaen saaduilla tuloksilla (näin Dembski) vaiko tutkimusmenetelmiä sillä perusteella, vastaavatko niiden antamat tulokset vallitsevia uskomuksia (näin Dembskin kriitikot). Kumpi tapa lienee tähän mennessä pikemmin ollut omiaan tiedettä edistämään, sitä voi itse kukin joutessaan pohdiskella.</ref>.

|-valign="top"
| 9.3.1
| ''Dendrites'' (Dendriitit [puumaiset kiteytymärakenteet])
| 30
| Ensin esitellään käsiteltävä ilmiö, sitten aprikoidaan, kävisikö "puumaisuus" (tai yleisemmin "kasvimaisuus") määrityksestä ja lopuksi väitetään, että ennen ilmiön selittymistä Dembskin menetelmä olisi edellyttänyt sitä tarkoituksellisuuden aikaansaannokseksi ja että "tasaisen jakauman MTI-tulkinnassa" voisi yhä käydä samoin.
| Mitään selvää ja tarkkaa ei siis osata väittää sen enempää määrittyneisyyden kuin epätodennäköisyydenkään suhteen (paitsi virheellisen "tulkinnan" puitteissa). Asia antaa kuitenkin tilaisuuden esitellä hieman tarkoituksellisuuspäättelyn käyttömahdollisuutta tilanteessa, jossa tutkittavan ilmiön selitys on tuntematon<ref>eli siis tyypillisessä tutkimustilanteessa: mitäpä enää tutkia sellaisen ilmiön mahdollista tarkoituksellisuutta, jolla jo on tunnettu säännönmukaisuus- tai satunnaisuusselitys?</ref>. Menetelmän käytön edellytyksenä on ensinnäkin se, että tilanteesta on tarvittavia pohjatietoja. Varsinaisen selityksen puuttuessakin näiden rakenteiden säännönmukainen synty tietyissä olosuhteissa ([http://www.ept.tkk.fi/Teaching/S1133100/jahmettyminen.pdf], aukeama 3/8, ''Rajapinnan muodon riippuvuus kasvunopeudesta'') on jo sinänsä vastaus kysymykseen, miten ne on luokiteltava. "Jonkinlainen puu- tai sammalmainen rakenne" voisi sinänsä käydäkin määrityksestä<ref>joskin se olisi satunnaissyntyselityksen mahdollisuuksien arvioimiseksi jotenkin täsmennettävä, jos näet säännönmukaisuusselitys olisi ollut tilanteen kontingenssin perusteella hylättävissä (nythän vaihtoehtojen läpikäynnissä ei tosiasiallisesti päästy niinkään pitkälle)</ref>, mutta säännönmukainen synty tietyissä tilanteissa ei jätä edes satunnaisselitykselle juuri tilaa (paitsi yksityiskohdissa). Itse rakenneominaisuus (puumaisuus) luokittuisi säännönmukaiseksi ja kunkin tapauksen yksityiskohdat satunnaisiksi varsin suoraviivaisesti pelkän koetulostilastoinnin perusteella ilmiön syntymekanismia tuntematta. Jos taas jutun jujuksi ajatellaan sitä, että '''pahasti puutteellisten tietojen varassa''' olisi saatu tai voitu saada väärä positiivinen tulos, niin sellaisen päättelijä olisi kyllä toiminut yltiöpäisesti, sillä menetelmää ei voi soveltaa ilman riittäviä pohjatietoja. Kyseessähän ei ole mikään arvausheuristiikka vaan empiirisen tutkimuksen teoreettisesti hyvin perusteltu menetelmä, jota voi sanoa soveltaneensa ainoastaan siinä tapauksessa, että on dokumentoinut huolellisesti kaiken, mihin päätelmä perustuu, ja pystyy sillä perusteella '''todella laskemaan vaaditut MTI-bitit''' ja julkistamaan laskelmansa muidenkin arvioitavaksi<ref>Edes auttavat pohjatiedot yleisen tilastollisen päättelemisen alalta voisivat asian ymmärtämiseksi olla hyvinkin hyödylliset. Dembskin menetelmä nimittäin jatkaa juurevasti klassisen tilastotieteen traditiota, joskin sitä monella tapaa rikastaen.</ref>.

|-
| 9.3.2
| ''Atmospheric phenomena'' (Ilmakehän ilmiöitä)
| 30
| Sateenkaari ja haloilmiöt mainitaan, samoin sateenkaaren merkittävyys juutalais-kristillisen tradition kannalta &ndash; ja tietysti se tavanomainen "tasaisen jakauman MTI-tulkinta".
| Tarkoituksellisuuspäättelyn suorittaminen ei ole<ref>tässä vihjatulla tavalla</ref> traditiosidonnaista eivätkä edes käsitteet tässä yhteismitallisia<ref>Myös säännönmukaisuudet vaativat viime kädessä selitystä, mutta kysymyksenasettelu on tällöin toisella tasolla: ei kysytä, "miksi juuri tämä omena putosi juuri tällä kertaa nimenomaan alaspäin", vaan "miksi maailma on sellainen, että siinä toteutuu kokonainen säännönmukaisuuksien järjestelmä, joka vieläpä on meidän ihmisten käyttämällä ja ymmärtämällä matematiikalla kuvattavissa". (Eikä naturalismi tarjoa toimivaa vastausta tälläkään tasolla.)</ref>. Nämä ilmiöt syntyvät tietyissä tilanteissa täysin säännönmukaisesti. Millaisen tutkimusaineiston perusteella ne siis voitaisiin luokittaa muutoin kuin säännönmukaisiksi? Totta kyllä, että niihin liittyy tietynlainen, määrityksestäkin periaatteessa käyvä rakenne, mutta ilman kontingenssia ei päättelyssä päästä edes satunnaisuuteen, tarkoituksellisuudesta puhumattakaan.

|-valign="top"
| 9.3.3
| ''Triangular ice crystals'' (Kolmiomaiset jääkiteet)
| 31
| Mainitaan, että tietyissä harvinaisissa olosuhteissa syntyvistä jääkiteistä tulee kolmiomaisia tavanomaisen kuusisakaraisen lumihiutaleen asemesta eikä ilmiölle tunneta yksityiskohtaista fysikaalista selitystä. "Tasaisen jakauman MTI-tulkintaa" apuna käyttäen tästäkin ilmiöstä koetetaan saada esimerkki tarkoituksellisuuspäättelyn epäonnistumisesta: kun ilmiölle ei tunneta yksityiskohtaista kausaaliselitystä, sitä ei kuulemma voi pitää säännönmukaisena vaan olisi turvauduttava vain satunnaisuushypoteesiin ja kolmiomuoto tekisi siitä määrittyneen: taas uusi hassu esimerkki epäonnistuneesta tarkoituksellisuuspäättelystä.
| Taas uusi hassu esimerkki epäonnistuneesta tarkoituksellisuuspäättelyn epäonnistumisen osoittavan esimerkin laatimisyrityksestä: jokseenkin kaikki on tässä esimerkissä pielessä. Ensinnäkään tarkoituksellisuuspäättely ei ylipäänsäkään vetoa tunnettuihin kausaaliselityksiin vaan suoraan havaintodataan. Siksi ei pidä paikkaansa, ettei säännönmukaisuusselitystä voisi käyttää ilman jotain kausaalimallia; asiahan on juuri päinvastoin: havaittu säännönmukaisuus antaa aiheen ennustaa, että kyseisellä ilmiöllä on jokin välttämättömyysluontoinen selitys, tunnettiinpa sitä sitten tai ei. Ei siis päätellä selityksen olemassaolosta ilmiön luonteeseen vaan ilmiön luonteesta selityksen olemassaoloon.<ref>Miten kukaan, joka ei tätä käsitä, voi pitää itseään pätevänä tarkoituksellisuuspäättelyn arvostelijana? Näköjään edes sekään minimalistinen oletus, että olisi nähty ''The Design Inference'' -teoksen s. 37 esitetty selityssuodin (''The Explanatory Filter''; niin rautalangasta väännetty, että sen tunnistavat monet sellaisetkin, joilla ei ole aavistustakaan Dembskin argumentoinnin yksityiskohdista) tuli näin kumotuksi: näköjään voimakas naturalistinen vakaumus riittää toisinaan tekemään ihmisen niin itsevarmaksi, että hän uskoo pystyvänsä julkisesti kumoamaan asian, johon ei ole laisinkaan tutustunut. Suotimen vieläkin selkokielisempi versio löytyy helposti [http://www.discovery.org/a/4207 netistäkin], ja kuinka ollakaan, siinä ei mainita yhtikäs mitään mistään kausaaliselityksiin tutustumisesta, vaan ensimmäisessä valintavaiheessa on otettava kantaa ilmiöön nimeltä kontingenssi (vapausasteisuus, engl. ''contingency'').</ref> Jos siis on käytettävissä näissä tietyissä<ref>''Triangular snowflakes are rare, and form when the ambient air temperature is about -2 degrees Celsius.'' (http://physics.suite101.com/article.cfm/the_symmetry_of_snowflakes Varieties-osio)</ref> harvinaisissa olosuhteissa syntyneitä jääkiteitä koskevaa havaintodataa, siitä heti näkee, että näissä olosuhteissa kiteiden muoto on tämä, siispä siinä ei ole kontingenssia vaan selitysmalliksi valikoituu "välttämättömyys" (engl. ''necessity'')<ref>Näin ollen tulee siinä sivussa kumotuksi sekin harhakäsitys, ettei suunnitteluteoreettisilla menetelmillä voitaisi laatia tieteellisiä ennusteita: tämäkin ilmiö nimenomaan ennustetaan välttämättömyydellä selittyväksi jo ennen kuin mahdollisesta selityksestä on mitään tietoa.</ref>. Jos taas käytettävissä olisi vain erilaisissa olosuhteissa syntyneitä hiutaleita ja kiteitä koskevaa havaintodataa, olisi pääteltävä, että siinä on kontingenssia (tässä tapauksessa erilaisia muotoja). Näillä muodoilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä ja samanlaisia löytyy maan päälläkin jäätyneistä kiteistä. Ei siis ole perusteltua olettaa kontingenssin olevan rajatonta vaan tiettyihin kidemuotoihin sidottua, joten sikäli kuin aineistosta ei sen kummempaa havaita, ei voida päätyä tarkoituksellisuusselitykseen vaan jäädään satunnaisuuteen (engl. ''chance'') &ndash; ja tämä on oikein, kun tutkitaan eri olosuhteissa syntyneitä kiteitä: olosuhteiden satunnaisuus heijastuu kiderakenteiden tietynlaisena satunnaisuutena, eikä tällaisesta datasta voi pätevästi muuta päätellä kuin että siinä näkyy jonkin satunnaisen tekijän vaikutuksia.

|-valign="top"
| 9.3.4
| ''Self-ordering in collections of spheres of different sizes'' (Erikokoisista palloista muodostuvien joukkojen itsejärjestäytyminen)
| 31
| Tietyissä olosuhteissa erikokoisten pikkupallojen seokset itsejärjestäytyvät "mystisesti'", paitsi että se onkin entropian seuraus. Tämä kuulemma olisi TMI:tä, "ainakin tasaisen todennäköisyysjakauman tulkinnassa".
| Koko "tulkinta" siis oli pelkkä<ref>oletettavasti "lukutaidottomuudesta" johtunut</ref> kriitikkojen harha-ajatus. Muutenkaan tämä lyhyt viittaus ei sisällä mitään, mikä antaisi aihetta olettaa siinä olevan vakavasti otettavan vastaesimerkin aineksia.

|-valign="top"
| 9.3.5
| ''Fairy rings'' (Keijurenkaat [sienirihmastojen ympyrämäiset kasvukuviot])
| 31
| Tietyt maanalaiset sienirihmastot kasvavat itämiskohdastaan ympyrämäisesti joka suuntaan ja tukahduttavat ruohon kasvun siellä, minne ovat yltäneet. Koska näin syntyvät ruohottomat kuviot ovat ympyränmuotoisia, niistä väitetään saatavan MTI:tä "tasaisen todennäköisyysjakauman tulkinnassa".
| Niinpä niin: "tasaisen todennäköisyysjakauman tulkinnassa". Ja tätä roskaa on levitetty netissä vuosikaudet! &ndash; Ympyrä on kyllä kuvio, joka voi käydä määritteestä, mutta tilanteessa olisi oltava todellista kontingenssia. Jo pelkkä ilmiön toistuminen aina samanmuotoisena antaa ymmärtää, ettei sellaista ole, eikä silloin voi olla MTI:täkään.

|-valign="top"
| 9.3.6
| ''Patterned ground'' (Maaperäkuviot)
| 31
| Jäätymis-sulamissyklit voivat aiheuttaa maaperään ympyrän tai monikulmion muotoisia kuvioita, mistä saadaan kuulemma MTI:tä "tasaisen todennäköisyysjakauman tulkinnassa".
| No niin, eiköhän jo tullut kyllin selväksi, etteivät kriitikot alkuunkaan ymmärtäneet asiaa, josta olivat löytävinään virheitä. &ndash; Aina jokseenkin samanlaisina toistuvat ilmiöt nyt kerta kaikkiaan vain määritelmän nojalla eivät synnytä MTI:tä. Se kontingenssi ei ole ihan turhan takia selityssuotimen heti ensimmäiseksi tarkastettavana kohtana.

|}

{{Tarkoituksellisuuspäättely}}
==Viitteet==
{{Viitteet|sarakkeet}}

[[Luokka:Suunnitteluteorian kritiikki]]