https://apowiki.fi/api.php?action=feedcontributions&user=Apollos&feedformat=atomApoWiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]2024-03-29T01:13:13ZKäyttäjän muokkauksetMediaWiki 1.39.6https://apowiki.fi/index.php?title=Lent%C3%A4v%C3%A4_spagettihirvi%C3%B6&diff=12734Lentävä spagettihirviö2021-03-12T14:30:47Z<p>Apollos: linkkifix</p>
<hr />
<div>Lentävä spagettihirviö on erityisesti [[suunnitteluteoria]]a (intelligent design, ID) vastaan usein esitetty parodia. Sen mukaan suunnittelija, jonka identiteettiä ei luonnontieteellisen aineiston avulla voi osoittaa, voisi olla vaikka lentävä spagettihirviö. Tämän 'argumentin' ajatellaan todistavan ID vääräksi, tai vähintäänkin [[AW:S#absurdi|absurdiksi]]. Todellisuudessa vastaavanlainen naurettava alihypoteesi voidaan esittää mille tahansa tieteelliselle teorialle koska tieteellinen teoria jättää aina avoimeksi jatkokysymyksiä, joihin pahantahtoinen kriitikko voi halutessaan sijoittaa jotain naurettavaa ja leikkiä, että näin alkuperäinen teoria on kumottu. <br />
<br />
Samalla tavoin 'perustellen' kvarkkien olemassaolo voitaisiin osoittaa vääräksi seuraavasti: "Kvarkit voivat koostua vaikka lentävistä materialistisista teekupeista. Tämä on naurettavaa, joten kvarkkeja ei ole olemassa."<br />
<br />
Lentävä spagettihirviö on siis yksi monista ja valitettavan yleisistä älyllisesti epärehellisistä keinoista, joilla suunnitteluteoriaa kritisoidaan. Nämä argumentit osoittavat valitettavasti vain sen, kuinka vähän kiihkeimmillä [[evoluutioteoria]]n auktoriteettiuskoisilla puolustajilla on itsekritiikkiä.<br />
<br />
== Suunnittelijan identiteetti ==<br />
<br />
Ensimmäisenä parodian esitti Bobby Henderson vuonna 2005.<ref>[http://www.venganza.org/about/open-letter/ Bobby Henderson: Open Letter To Kansas School Board]</ref> Henderson lähetti Kansasin osavaltion opetuslautakunnalle avoimen kirjeen, jossa hän vaati, että kouluissa opetettaisiin biologian tunnilla tasapuolisuuden nimissä [[evoluutioteoria]]n rinnalla kahta vaihtoehtoa: älykästä suunnittelua, sekä pastafarianismia. Henderson kertoi olevansa pastafarianismin kannattaja, ja uskovansa että maailman on luonut spagetista ja kahdesta lihapullasta koostuva lentävä spagettihirviö. Spaghettihirviö on vain luonut maailman niin, että elämä näyttää syntyneen evoluutioteorian mukaisesti, koetellakseen pastafarianistien uskoa.<br />
<br />
Koko parodian suurin ongelma on siinä, että pastafarianismi on suunnitteluteorian alainen hypoteesi, joskin harvinaisen absurdi sellainen. Pastafarianismi ei siis ole yleisen suunnitteluteorian vaihtoehto, vaan ainoastaan eräs suunnitteluteorian muunnelma. Pastafarianismin absurdius ei siksi osoita suunnitteluteoriaa absurdiksi. Lentävä spaghettihirviö on tosin hyvä keino osoittaa, ettei tieteellisen todistusaineiston perusteella voida todeta suunnittelijan identiteettiä, eli vaikka voisimme olla varmoja että suunnitteluteoria on oikeassa, emme voisi silti vielä päätellä tästä, että suunnittelija olisi juuri kristinuskon tai jonkun muun uskonnon jumala. Voisimme ainoastaan päätellä tästä sen, että joskus on ainakin ollut joku suunnittelija, joka on ollut riittävän kyvykäs tuottaakseen paitsi elämän, myös koko [[kosminen hienosäätö|maailmankaikkeuden]].<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== ApologetiikkaWiki ===<br />
* [[Suunnitteluteoria]]<br />
* [[Tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka]]<br />
* [[Rushmore-vuoren kansallinen muistomerkki]]<br />
* [[Aukkojen Jumala]]<br />
<br />
=== Internet ===<br />
* [http://raapustus.net/?id=109 Jasu Markkanen: Älä puhu pastaa &ndash; Lentävä spagettihirviö ja älykäs suunnittelu]<br />
* [<!-- http://www.reasonablefaith.org/site/News2?page=NewsArticle&id=5933 -->https://www.reasonablefaith.org/writings/question-answer/god-and-the-flying-spaghetti-monster/ William Lane Craig: God and the Flying Spaghetti Monster]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet}}<br />
<br />
[[Luokka:Suunnitteluteoria]][[Luokka:Parodiaa käsittelevät artikkelit]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Projektiivinen_ateistinen_teoria&diff=12687Projektiivinen ateistinen teoria2021-02-16T14:43:54Z<p>Apollos: väliotsikointeja (sekä pilkkuja, oikeinkirjoitusta, tehostuksia)</p>
<hr />
<div>'''Projektiivinen ateistinen teoria''' on yksi tunnetuimmista esitetyistä kumoajista [[teismi]]lle. Sen ytimessä on ajatus, että Jumalaa ei todella ole olemassa, vaan että jumalusko on uskovan toiveiden projisiointia, kuvittelua tai toiveajattelua.<br />
<br />
== Teorian kannattajia ==<br />
<br />
'''Philip L. Quinn'''<ref>Quinn, Philip L: ''Defeating Theistic Beliefs'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = [[William Lane Craig|Craig, William Lane]] (toim.) | Nimeke = Philosophy of Religion. A Reader and Guide | Julkaisija = Edinburgh: Edinburgh University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = }}</ref> argumentoi, että usko Jumalaan ei voi olla pätevä [[perususkomus]] useille [[AW:S#teisti|teisteille]], koska tälle uskolle on olemassa monia kumoajia, kuten maailmassa olevaan kärsimykseen perustuva [[AW:S#argumentti|argumentti]] Jumalan olemassaoloa vastaan sekä niin sanotut projektiiviset ateistiset teoriat, joiden mukaan usko Jumalaan on seurausta siitä, että ihmiset [[AW:S#projisoida|projisoivat]] itselleen rakastavan ja huolehtivan isä-Jumalan selvitäkseen uhkaavassa ja julmassa maailmassa. Näistä kärsimyksen olemassaoloon perustuva argumentti on ''kiistävä kumoaja'' ja projektiiviset teoriat ovat ''tyhjäksi tekeviä kumoajia''. <br />
<br />
Projektiivisen ateistisen teorian kaksi tunnetuinta puolustajaa länsimaisessa ajattelussa ovat '''[[Sigmund Freud]]''' ja '''[[Karl Marx]]'''. Freudin ja Marxin teoriat ovat klassisia esimerkkejä yrityksestä selittää ihmisen tarvetta luoda itselleen kuva Jumalasta, jota todellisuudessa ei ole olemassa. Ne molemmat olettavat, että Jumala on ihmismielen luomus, jolla ei ole vastaavuutta todellisuudessa.<br />
<br />
== Teorian kritiikkiä ==<br />
<br />
Freudin ja Marxin teoriat olettavat, ettei ole perusteita uskoa Jumalaan. Ne eivät kuitenkaan esitä perusteita tämän väitteen puolesta. Ne vain ilmaisevat tämän ateistisen vakaumuksen värikkäästi ja vaikuttavasti keskittyen selittämään, miten ihmiset luovat erilaisia käsityksiä Jumalasta, vaikka Jumalaa ei oletettavasti olekaan olemassa. Näiden teorioiden pätevyys lepää sen olettamuksen varassa, että Jumala ei ole olemassa eikä ihminen voi saada muuta tietoa Jumalasta kuin sen, ettei häntä ole olemassa. Ne eivät kuitenkaan kerro meille, mihin tämä ateistinen olettamus perustuu. Ne ilmeisesti olettavat, että Jumalan olemassaolo riippuu ihmisten kyvystä todistaa hänen olemassaolonsa. Toisin sanoen, oletettavasti kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento, joka on luonut ihmisen ja koko universumin, voi olla olemassa ainoastaan, jos hänen luomansa ihminen haluaa ja pystyy rakentamaan sellaisen todistuksen hänen olemassaolostaan, jonka ihmiset kokevat kiistattomaksi ja vastaansanomattomaksi. Se, että Freudin ja Marxin kirjoitukset pystyvät tuottamaan voimakkaan ateistisen vakaumuksen, vaikka ne eivät tarjoa järkisyitä Jumalan olemassaoloa vastaan, on mielenkiintoinen uskonnonpsykologinen tosiasia, johon ei toistaiseksi ole kiinnitetty riittävästi huomiota.<br />
<br />
Lisäksi projektiivinen ateistinen teoria on kaksiteräinen miekka sikäli, että sen pohjalta voidaan myös selittää ateistisen vakaumuksen johtuvan salaisista kaipuuntunteista ja pelosta. Ateismi voidaan ymmärtää uskonnolliseksi käsitykseksi, johon ihmisellä on tarve uskoa. Esimerkiksi ''Tohtori Živago''n kirjoittaja '''Boris Pasternak''' (1890–1960) suhtautuu ateismiin näin sanoessaan: "Olen ateisti, joka on menettänyt uskonsa."<ref name="Mcgrath23" /> Usko siihen, ettei Jumalaa ole, voi perustua toivoon ja haluun, että asia todella olisi näin. Ateistisen uskon voidaan tulkita saavan motivaationsa kaipauksesta täydelliseen itsemääräämiseen. '''Alister McGrath''' pohtii tällaista mahdollisuutta:<br />
<br />
{{sitaatti|Ei ole vaikea keksiä henkilöitä, joilla näyttäisi olevan erinomainen syy toivoa ja uskoa, että Jumalaa ei ole. Ajatellaanpa vaikka jotakin [[AW:S#likvidoida|likvidointiryhmän]] johtajaa Stalinin puhdistusten aikana 1930-luvulla tai natsien keskitysleirin päällikköä toisen maailmansodan aikana. Tällainen henkilö saattaisi kokea ajatuksen Jumalasta erittäin uhkaavana. Entä jos Jumala pitäisikin hänen toimintaansa, suurten ihmisjoukkojen teurastusta, äärimmäisen vastenmielisenä ja päättäisi rangaista häntä siitä? Eikö tällaisella henkilöllä olisi erittäin hyvä syy toivoa, että Jumalaa ei ole? Vältettyään rangaistuksen tähän asti ihminen luultavimmin toivoo, että näin tapahtuisi ikuisiksi ajoiksi.<ref name="Mcgrath23">{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Tuntematon Jumala: Kohti hengellistä täyttymystä | Selite=(The unknown God: Searching for spiritual fulfilment, 1999.) Suomentanut Ulla Salava | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Sley-kirjat | Vuosi=2000 | Sivu=23 | Tunniste=ISBN 951-618-421-9}}</ref>}}<br />
<br />
'''[[Alvin Plantinga]]''' on perusteellisesti käsitellyt Freudin ja Marxin argumentteja kirjassaan [[Warranted Christian Belief (kirja) | ''Warranted Christian Belief'']], joka on kokonaisuudessaan luettavissa netissä. <br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== ApologetiikkaWiki ===<br />
* Daniel Nylund: [[A3:II#Toiveuni, jonka mukaan Jumala olisi vain toiveuni|Toiveuni, jonka mukaan Jumala olisi vain toiveuni]]<br />
<br />
=== Internet ===<br />
* Jasu Markkanen: [http://raapustus.net/?id=117 Turvaa olemattomasta? &ndash; Onko usko vain kainalosauva lohtua tarvitseville?]<br />
<br />
{{Uskonnonfilosofia}} <br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
<br />
[[Luokka: Jumala]][[Luokka:Ateismi]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&diff=12686Uskonnon määritelmä2021-02-16T14:03:59Z<p>Apollos: /* Supranaturalismiin viittaava määritelmä */ typofix, viitefix</p>
<hr />
<div>Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Mitä uskonto on? Uskonnon määritelmiä | Sivu = 5 | Selite = | Tunniste = }} (''Uskonto-käsitteen määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse<br />
yksimielisyyttä.'')</ref> Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko [[ateismi]] uskontoa. Kuten sanalla [[evoluutio]], myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan. <br />
<br />
== Uskonnon määritelmiä ==<br />
Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Tiedollinen määritelmä===<br />
Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = T. Puolimatka | Nimeke = [[Usko, tiede ja evoluutio]] | Julkaisija = | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-619-498-4}}</ref> ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan [[teismi]], [[ateismi]], [[wp:dualismi|dualismi]] ja [[naturalismi]] ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta, sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.<br />
<br />
=== Toiminnallinen määritelmä ===<br />
Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa, kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa ([[wp:rituaali|rituaaleja]]) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen, koska edes kaikissa [[wp:valtauskonnot|valtauskonnoissa]] ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat [[wp:uusateismi|uusateistien]] tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä ([[Richard Dawkins|R. Dawkins]]in kirja [[Jumalharha]], Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Telegraph: Atheist summer camp launched in Somerset | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/religion/5922810/Atheist-summer-camp-launched-in-Somerset.html | Viitattu =3.10.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Telegraph Media Group | Ajankohta = 28.6.2009 }} (''An atheist summer camp for children has been launched in Somerset to offer an alternative to religious camps for youngsters.'')</ref>{{,}}<ref><br />
{{Verkkoviite | Nimeke = Richard Dawkins launches children's summer camp for atheists | Osoite = <nowiki>http://www.arn.org/blogs/index.php/3/2009/07/02/richard_dawkins_launches_children_s_summ</nowiki> | Viitattu = 5.7.2009| Selite = | Tekijä = Tom Magnuson | Julkaisija = Access Research Network| Ajankohta = 2.7.2009 }}</ref> ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.<br />
<br />
=== Teoin miellyttämisen määritelmä ===<br />
Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena, johon sisältyy toimintaa, jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Valen Sendstad | Nimeke = Jäähyväiset uskonnolle | Julkaisija = Perussanoma Oy | Vuosi = | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi, mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.<br />
<br />
=== Valtauskontoihin viittaava määritelmä ===<br />
Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee, ja on vaikeaa perustella, miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä ===<br />
Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita ([[AW:S#fideismi|fideistinen]] käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa [[Jeesus]] itse, [[wp:apostolit|apostolit]] ja sittemmin [[wp:kirkkoisät|kirkkoisät]] (erityisesti [[Augustinus]], [[Tuomas Akvinolainen]], [[Anselm]]) ovat [[Kristinuskon perustelut|perustelleet]] kristinuskon totuudellisuutta. Itse asiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys.<!--lähde?--> Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta [[Älyllisten kykyjen luotettavuus|järjen luotettavuuteen]], joka mm. [[Alvin Plantinga]]n mukaan [[Alvin Plantinga: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan|ei ole perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa]].<br />
<br />
=== Teistisyyteen viittaava määritelmä ===<br />
Teistisyyteen perustuvissa määritelmissä uskonto määritellään uskoksi [[Jumala|jumaliin]].<br />
<br />
Tämän määritelmän ongelmana voidaan pitää sitä, että joihinkin vahvasti uskonnoiksi miellettyihin uskomusjärjestelmiin, kuten [[wp:buddhalaisuus|buddhalaisuuteen]] ja [[wp:kungfutselaisuus|kungfutselaisuuteen]], ei sisälly uskoa yliluonnolliseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 9 | Selite = | Tunniste = }} (''Esimerkiksi Siddhartha Gautaman - - opettamassa buddhalaisuudessa ihminen ei saavuta valaistumista jumaliin tukeutumalla vaan kiinnittämällä huomion vain itseensä. Aikoinaan sanottiin jopa, että buddhalaisuus olisi ateistinen uskonto, mutta nykyään pidetään parempana sanoa sen olevan ei-teistinen uskonto. Myös kungfutselaisuudessa keskitytään tämänpuoleiseen elämään enemmän kuin yliluonnollisiin asioihin.'')</ref><br />
<br />
=== Supranaturalismiin viittaava määritelmä ===<br />
Joskus uskonto määritellään uskoksi [[Yliluonnollinen|yliluonnolliseen]] ja/tai yliluonnollisiin olentoihin. Supranaturalismiin viittaava määritelmä on yleisin [[wp:uskontotiede|uskontotieteessä]] käytetty uskonnon määritelmä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 8 | Selite = | Tunniste = }} (Uskonnon määritteleminen uskomiseksi yliluonnollisiin olioihin tai todellisuuksiin on uskontotieteen oppihistoriassa yleisimmin käytetty uskonnon määritelmä.'')</ref><br />
<br />
Määritelmän ongelma on yliluonnollisen määritteleminen.<ref>Myöskään yliluonnollisen määritteleminen ei ole osoittautunut erityisen helpoksi tehtäväksi.</ref> Kyseisen määritelmän sisältö riippuu lähes täysin yliluonnollisen määritelmästä.<br />
<br />
===Uskonnottomuus===<br />
Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
<br />
{{tägit|mitä on uskonto}}<br />
{{Uskonnonfilosofia}}</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&diff=12685Uskonnon määritelmä2021-02-16T14:00:06Z<p>Apollos: /* Teistisyyteen viittaava määritelmä */ vieläkin pilkku</p>
<hr />
<div>Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Mitä uskonto on? Uskonnon määritelmiä | Sivu = 5 | Selite = | Tunniste = }} (''Uskonto-käsitteen määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse<br />
yksimielisyyttä.'')</ref> Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko [[ateismi]] uskontoa. Kuten sanalla [[evoluutio]], myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan. <br />
<br />
== Uskonnon määritelmiä ==<br />
Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Tiedollinen määritelmä===<br />
Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = T. Puolimatka | Nimeke = [[Usko, tiede ja evoluutio]] | Julkaisija = | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-619-498-4}}</ref> ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan [[teismi]], [[ateismi]], [[wp:dualismi|dualismi]] ja [[naturalismi]] ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta, sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.<br />
<br />
=== Toiminnallinen määritelmä ===<br />
Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa, kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa ([[wp:rituaali|rituaaleja]]) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen, koska edes kaikissa [[wp:valtauskonnot|valtauskonnoissa]] ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat [[wp:uusateismi|uusateistien]] tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä ([[Richard Dawkins|R. Dawkins]]in kirja [[Jumalharha]], Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Telegraph: Atheist summer camp launched in Somerset | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/religion/5922810/Atheist-summer-camp-launched-in-Somerset.html | Viitattu =3.10.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Telegraph Media Group | Ajankohta = 28.6.2009 }} (''An atheist summer camp for children has been launched in Somerset to offer an alternative to religious camps for youngsters.'')</ref>{{,}}<ref><br />
{{Verkkoviite | Nimeke = Richard Dawkins launches children's summer camp for atheists | Osoite = <nowiki>http://www.arn.org/blogs/index.php/3/2009/07/02/richard_dawkins_launches_children_s_summ</nowiki> | Viitattu = 5.7.2009| Selite = | Tekijä = Tom Magnuson | Julkaisija = Access Research Network| Ajankohta = 2.7.2009 }}</ref> ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.<br />
<br />
=== Teoin miellyttämisen määritelmä ===<br />
Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena, johon sisältyy toimintaa, jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Valen Sendstad | Nimeke = Jäähyväiset uskonnolle | Julkaisija = Perussanoma Oy | Vuosi = | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi, mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.<br />
<br />
=== Valtauskontoihin viittaava määritelmä ===<br />
Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee, ja on vaikeaa perustella, miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä ===<br />
Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita ([[AW:S#fideismi|fideistinen]] käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa [[Jeesus]] itse, [[wp:apostolit|apostolit]] ja sittemmin [[wp:kirkkoisät|kirkkoisät]] (erityisesti [[Augustinus]], [[Tuomas Akvinolainen]], [[Anselm]]) ovat [[Kristinuskon perustelut|perustelleet]] kristinuskon totuudellisuutta. Itse asiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys.<!--lähde?--> Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta [[Älyllisten kykyjen luotettavuus|järjen luotettavuuteen]], joka mm. [[Alvin Plantinga]]n mukaan [[Alvin Plantinga: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan|ei ole perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa]].<br />
<br />
=== Teistisyyteen viittaava määritelmä ===<br />
Teistisyyteen perustuvissa määritelmissä uskonto määritellään uskoksi [[Jumala|jumaliin]].<br />
<br />
Tämän määritelmän ongelmana voidaan pitää sitä, että joihinkin vahvasti uskonnoiksi miellettyihin uskomusjärjestelmiin, kuten [[wp:buddhalaisuus|buddhalaisuuteen]] ja [[wp:kungfutselaisuus|kungfutselaisuuteen]], ei sisälly uskoa yliluonnolliseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 9 | Selite = | Tunniste = }} (''Esimerkiksi Siddhartha Gautaman - - opettamassa buddhalaisuudessa ihminen ei saavuta valaistumista jumaliin tukeutumalla vaan kiinnittämällä huomion vain itseensä. Aikoinaan sanottiin jopa, että buddhalaisuus olisi ateistinen uskonto, mutta nykyään pidetään parempana sanoa sen olevan ei-teistinen uskonto. Myös kungfutselaisuudessa keskitytään tämänpuoleiseen elämään enemmän kuin yliluonnollisiin asioihin.'')</ref><br />
<br />
=== Supranaturalismiin viittaava määritelmä ===<br />
Joskus uskonto määritellään uskoksi [[Yliluonnollinen|yliluonnolliseen]] ja/tai yliluonnollisiin olentoihin. Supranaturalistismiin viittaava määritelmä on yleisin [[wp:uskontotiede|uskontotiede]] uskontotieteessä käytetty uskonnon määritelmä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 8 | Selite = | Tunniste = }} (Uskonnon määritteleminen uskomiseksi yliluonnollisiin olioihin tai todellisuuksiin on uskontotieteen oppihistoriassa yleisimmin käytetty uskonnon määritelmä.'')</ref><br />
<br />
Määritelmän ongelma on yliluonnollisen määritteleminen.<ref>Myöskään yliluonnollisen määritteleminen ei ole osoittautunut erityisen helpoksi tehtäväksi.</ref> Kyseisen määritelmän sisältö riippuu lähes täysin yliluonnollisen määritelmästä.<br />
<br />
===Uskonnottomuus===<br />
Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
<br />
{{tägit|mitä on uskonto}}<br />
{{Uskonnonfilosofia}}</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&diff=12684Uskonnon määritelmä2021-02-16T13:57:22Z<p>Apollos: /* Teistisyyteen viittaava määritelmä */ typofix, pilkku, oikeinkirjoitus</p>
<hr />
<div>Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Mitä uskonto on? Uskonnon määritelmiä | Sivu = 5 | Selite = | Tunniste = }} (''Uskonto-käsitteen määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse<br />
yksimielisyyttä.'')</ref> Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko [[ateismi]] uskontoa. Kuten sanalla [[evoluutio]], myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan. <br />
<br />
== Uskonnon määritelmiä ==<br />
Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Tiedollinen määritelmä===<br />
Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = T. Puolimatka | Nimeke = [[Usko, tiede ja evoluutio]] | Julkaisija = | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-619-498-4}}</ref> ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan [[teismi]], [[ateismi]], [[wp:dualismi|dualismi]] ja [[naturalismi]] ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta, sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.<br />
<br />
=== Toiminnallinen määritelmä ===<br />
Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa, kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa ([[wp:rituaali|rituaaleja]]) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen, koska edes kaikissa [[wp:valtauskonnot|valtauskonnoissa]] ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat [[wp:uusateismi|uusateistien]] tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä ([[Richard Dawkins|R. Dawkins]]in kirja [[Jumalharha]], Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Telegraph: Atheist summer camp launched in Somerset | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/religion/5922810/Atheist-summer-camp-launched-in-Somerset.html | Viitattu =3.10.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Telegraph Media Group | Ajankohta = 28.6.2009 }} (''An atheist summer camp for children has been launched in Somerset to offer an alternative to religious camps for youngsters.'')</ref>{{,}}<ref><br />
{{Verkkoviite | Nimeke = Richard Dawkins launches children's summer camp for atheists | Osoite = <nowiki>http://www.arn.org/blogs/index.php/3/2009/07/02/richard_dawkins_launches_children_s_summ</nowiki> | Viitattu = 5.7.2009| Selite = | Tekijä = Tom Magnuson | Julkaisija = Access Research Network| Ajankohta = 2.7.2009 }}</ref> ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.<br />
<br />
=== Teoin miellyttämisen määritelmä ===<br />
Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena, johon sisältyy toimintaa, jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Valen Sendstad | Nimeke = Jäähyväiset uskonnolle | Julkaisija = Perussanoma Oy | Vuosi = | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi, mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.<br />
<br />
=== Valtauskontoihin viittaava määritelmä ===<br />
Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee, ja on vaikeaa perustella, miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä ===<br />
Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita ([[AW:S#fideismi|fideistinen]] käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa [[Jeesus]] itse, [[wp:apostolit|apostolit]] ja sittemmin [[wp:kirkkoisät|kirkkoisät]] (erityisesti [[Augustinus]], [[Tuomas Akvinolainen]], [[Anselm]]) ovat [[Kristinuskon perustelut|perustelleet]] kristinuskon totuudellisuutta. Itse asiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys.<!--lähde?--> Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta [[Älyllisten kykyjen luotettavuus|järjen luotettavuuteen]], joka mm. [[Alvin Plantinga]]n mukaan [[Alvin Plantinga: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan|ei ole perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa]].<br />
<br />
=== Teistisyyteen viittaava määritelmä ===<br />
Teistisyyteen perustuvissa määritelmissä uskonto määritellään uskoksi [[Jumala|jumaliin]].<br />
<br />
Tämän määritelmän ongelmana voidaan pitää sitä, että joihinkin vahvasti uskonnoiksi miellettyihin uskomusjärjestelmiin, kuten [[wp:buddhalaisuus|buddhalaisuuteen]] ja [[wp:kungfutselaisuus|kungfutselaisuuteen]] ei sisälly uskoa yliluonnolliseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 9 | Selite = | Tunniste = }} (''Esimerkiksi Siddhartha Gautaman - - opettamassa buddhalaisuudessa ihminen ei saavuta valaistumista jumaliin tukeutumalla vaan kiinnittämällä huomion vain itseensä. Aikoinaan sanottiin jopa, että buddhalaisuus olisi ateistinen uskonto, mutta nykyään pidetään parempana sanoa sen olevan ei-teistinen uskonto. Myös kungfutselaisuudessa keskitytään tämänpuoleiseen elämään enemmän kuin yliluonnollisiin asioihin.'')</ref><br />
<br />
=== Supranaturalismiin viittaava määritelmä ===<br />
Joskus uskonto määritellään uskoksi [[Yliluonnollinen|yliluonnolliseen]] ja/tai yliluonnollisiin olentoihin. Supranaturalistismiin viittaava määritelmä on yleisin [[wp:uskontotiede|uskontotiede]] uskontotieteessä käytetty uskonnon määritelmä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 8 | Selite = | Tunniste = }} (Uskonnon määritteleminen uskomiseksi yliluonnollisiin olioihin tai todellisuuksiin on uskontotieteen oppihistoriassa yleisimmin käytetty uskonnon määritelmä.'')</ref><br />
<br />
Määritelmän ongelma on yliluonnollisen määritteleminen.<ref>Myöskään yliluonnollisen määritteleminen ei ole osoittautunut erityisen helpoksi tehtäväksi.</ref> Kyseisen määritelmän sisältö riippuu lähes täysin yliluonnollisen määritelmästä.<br />
<br />
===Uskonnottomuus===<br />
Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
<br />
{{tägit|mitä on uskonto}}<br />
{{Uskonnonfilosofia}}</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&diff=12683Uskonnon määritelmä2021-02-16T13:53:40Z<p>Apollos: /* Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä */ oikeinkirjoitus</p>
<hr />
<div>Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Mitä uskonto on? Uskonnon määritelmiä | Sivu = 5 | Selite = | Tunniste = }} (''Uskonto-käsitteen määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse<br />
yksimielisyyttä.'')</ref> Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko [[ateismi]] uskontoa. Kuten sanalla [[evoluutio]], myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan. <br />
<br />
== Uskonnon määritelmiä ==<br />
Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Tiedollinen määritelmä===<br />
Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = T. Puolimatka | Nimeke = [[Usko, tiede ja evoluutio]] | Julkaisija = | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-619-498-4}}</ref> ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan [[teismi]], [[ateismi]], [[wp:dualismi|dualismi]] ja [[naturalismi]] ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta, sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.<br />
<br />
=== Toiminnallinen määritelmä ===<br />
Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa, kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa ([[wp:rituaali|rituaaleja]]) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen, koska edes kaikissa [[wp:valtauskonnot|valtauskonnoissa]] ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat [[wp:uusateismi|uusateistien]] tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä ([[Richard Dawkins|R. Dawkins]]in kirja [[Jumalharha]], Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Telegraph: Atheist summer camp launched in Somerset | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/religion/5922810/Atheist-summer-camp-launched-in-Somerset.html | Viitattu =3.10.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Telegraph Media Group | Ajankohta = 28.6.2009 }} (''An atheist summer camp for children has been launched in Somerset to offer an alternative to religious camps for youngsters.'')</ref>{{,}}<ref><br />
{{Verkkoviite | Nimeke = Richard Dawkins launches children's summer camp for atheists | Osoite = <nowiki>http://www.arn.org/blogs/index.php/3/2009/07/02/richard_dawkins_launches_children_s_summ</nowiki> | Viitattu = 5.7.2009| Selite = | Tekijä = Tom Magnuson | Julkaisija = Access Research Network| Ajankohta = 2.7.2009 }}</ref> ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.<br />
<br />
=== Teoin miellyttämisen määritelmä ===<br />
Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena, johon sisältyy toimintaa, jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Valen Sendstad | Nimeke = Jäähyväiset uskonnolle | Julkaisija = Perussanoma Oy | Vuosi = | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi, mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.<br />
<br />
=== Valtauskontoihin viittaava määritelmä ===<br />
Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee, ja on vaikeaa perustella, miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä ===<br />
Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita ([[AW:S#fideismi|fideistinen]] käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa [[Jeesus]] itse, [[wp:apostolit|apostolit]] ja sittemmin [[wp:kirkkoisät|kirkkoisät]] (erityisesti [[Augustinus]], [[Tuomas Akvinolainen]], [[Anselm]]) ovat [[Kristinuskon perustelut|perustelleet]] kristinuskon totuudellisuutta. Itse asiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys.<!--lähde?--> Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta [[Älyllisten kykyjen luotettavuus|järjen luotettavuuteen]], joka mm. [[Alvin Plantinga]]n mukaan [[Alvin Plantinga: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan|ei ole perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa]].<br />
<br />
=== Teistisyyteen viittaava määritelmä ===<br />
Teistisyyteen perustuvissa määritelmissä uskonto määritellään uskoksi [[Jumala|jumaliin]].<br />
<br />
Tämän määritelmän ongelmana voidaan pitää sitä, että joihinkin vahvasti uskonnoiksi miellettyihin uskomusjärjestelmiin, kuten [[wp:buddhalaisuus|buddhalaisuuteen]] ja [[wp:kungfutselaisuus|kungutselaisuuteen]] ei sisälly uskoa yliluonnolliseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 9 | Selite = | Tunniste = }} (''Esimerkiksi Siddhartha Gautaman - - opettamassa buddhalaisuudessa ihminen ei saavuta valaistumista jumaliin tukeutumalla vaan kiinnittämällä huomion vain itseensä. Aikoinaan sanottiin jopa, että buddhalaisuus olisi ateistinen uskonto mutta nykyään pidetään parempana sanoa sen olevan ei-teistinen uskonto. Myös kungfutselaisuudessa keskitytään tämän puoleiseen elämään enemmän kuin yliluonnollisiin asioihin.'')</ref><br />
<br />
=== Supranaturalismiin viittaava määritelmä ===<br />
Joskus uskonto määritellään uskoksi [[Yliluonnollinen|yliluonnolliseen]] ja/tai yliluonnollisiin olentoihin. Supranaturalistismiin viittaava määritelmä on yleisin [[wp:uskontotiede|uskontotiede]] uskontotieteessä käytetty uskonnon määritelmä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 8 | Selite = | Tunniste = }} (Uskonnon määritteleminen uskomiseksi yliluonnollisiin olioihin tai todellisuuksiin on uskontotieteen oppihistoriassa yleisimmin käytetty uskonnon määritelmä.'')</ref><br />
<br />
Määritelmän ongelma on yliluonnollisen määritteleminen.<ref>Myöskään yliluonnollisen määritteleminen ei ole osoittautunut erityisen helpoksi tehtäväksi.</ref> Kyseisen määritelmän sisältö riippuu lähes täysin yliluonnollisen määritelmästä.<br />
<br />
===Uskonnottomuus===<br />
Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
<br />
{{tägit|mitä on uskonto}}<br />
{{Uskonnonfilosofia}}</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&diff=12682Uskonnon määritelmä2021-02-16T13:47:44Z<p>Apollos: /* Valtauskontoihin viittaava määritelmä */ parin pilkun lisäys</p>
<hr />
<div>Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Mitä uskonto on? Uskonnon määritelmiä | Sivu = 5 | Selite = | Tunniste = }} (''Uskonto-käsitteen määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse<br />
yksimielisyyttä.'')</ref> Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko [[ateismi]] uskontoa. Kuten sanalla [[evoluutio]], myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan. <br />
<br />
== Uskonnon määritelmiä ==<br />
Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Tiedollinen määritelmä===<br />
Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = T. Puolimatka | Nimeke = [[Usko, tiede ja evoluutio]] | Julkaisija = | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-619-498-4}}</ref> ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan [[teismi]], [[ateismi]], [[wp:dualismi|dualismi]] ja [[naturalismi]] ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta, sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.<br />
<br />
=== Toiminnallinen määritelmä ===<br />
Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa, kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa ([[wp:rituaali|rituaaleja]]) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen, koska edes kaikissa [[wp:valtauskonnot|valtauskonnoissa]] ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat [[wp:uusateismi|uusateistien]] tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä ([[Richard Dawkins|R. Dawkins]]in kirja [[Jumalharha]], Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Telegraph: Atheist summer camp launched in Somerset | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/religion/5922810/Atheist-summer-camp-launched-in-Somerset.html | Viitattu =3.10.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Telegraph Media Group | Ajankohta = 28.6.2009 }} (''An atheist summer camp for children has been launched in Somerset to offer an alternative to religious camps for youngsters.'')</ref>{{,}}<ref><br />
{{Verkkoviite | Nimeke = Richard Dawkins launches children's summer camp for atheists | Osoite = <nowiki>http://www.arn.org/blogs/index.php/3/2009/07/02/richard_dawkins_launches_children_s_summ</nowiki> | Viitattu = 5.7.2009| Selite = | Tekijä = Tom Magnuson | Julkaisija = Access Research Network| Ajankohta = 2.7.2009 }}</ref> ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.<br />
<br />
=== Teoin miellyttämisen määritelmä ===<br />
Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena, johon sisältyy toimintaa, jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Valen Sendstad | Nimeke = Jäähyväiset uskonnolle | Julkaisija = Perussanoma Oy | Vuosi = | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi, mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.<br />
<br />
=== Valtauskontoihin viittaava määritelmä ===<br />
Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee, ja on vaikeaa perustella, miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä ===<br />
Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita ([[AW:S#fideismi|fideistinen]] käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa [[Jeesus]] itse, [[wp:apostolit|apostolit]] ja sittemmin [[wp:kirkkoisät|kirkkoisät]] (erityisesti [[Augustinus]], [[Tuomas Akvinolainen]], [[Anselm]]) ovat [[Kristinuskon perustelut|perustelleet]] kristinuskon totuudellisuutta. Itseasiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys.<!--lähde?--> Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta [[Älyllisten kykyjen luotettavuus|järjen luotettavuuteen]], joka mm. [[Alvin Plantinga]]n mukaan [[Alvin Plantinga: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan|ei ole perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa]].<br />
<br />
=== Teistisyyteen viittaava määritelmä ===<br />
Teistisyyteen perustuvissa määritelmissä uskonto määritellään uskoksi [[Jumala|jumaliin]].<br />
<br />
Tämän määritelmän ongelmana voidaan pitää sitä, että joihinkin vahvasti uskonnoiksi miellettyihin uskomusjärjestelmiin, kuten [[wp:buddhalaisuus|buddhalaisuuteen]] ja [[wp:kungfutselaisuus|kungutselaisuuteen]] ei sisälly uskoa yliluonnolliseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 9 | Selite = | Tunniste = }} (''Esimerkiksi Siddhartha Gautaman - - opettamassa buddhalaisuudessa ihminen ei saavuta valaistumista jumaliin tukeutumalla vaan kiinnittämällä huomion vain itseensä. Aikoinaan sanottiin jopa, että buddhalaisuus olisi ateistinen uskonto mutta nykyään pidetään parempana sanoa sen olevan ei-teistinen uskonto. Myös kungfutselaisuudessa keskitytään tämän puoleiseen elämään enemmän kuin yliluonnollisiin asioihin.'')</ref><br />
<br />
=== Supranaturalismiin viittaava määritelmä ===<br />
Joskus uskonto määritellään uskoksi [[Yliluonnollinen|yliluonnolliseen]] ja/tai yliluonnollisiin olentoihin. Supranaturalistismiin viittaava määritelmä on yleisin [[wp:uskontotiede|uskontotiede]] uskontotieteessä käytetty uskonnon määritelmä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 8 | Selite = | Tunniste = }} (Uskonnon määritteleminen uskomiseksi yliluonnollisiin olioihin tai todellisuuksiin on uskontotieteen oppihistoriassa yleisimmin käytetty uskonnon määritelmä.'')</ref><br />
<br />
Määritelmän ongelma on yliluonnollisen määritteleminen.<ref>Myöskään yliluonnollisen määritteleminen ei ole osoittautunut erityisen helpoksi tehtäväksi.</ref> Kyseisen määritelmän sisältö riippuu lähes täysin yliluonnollisen määritelmästä.<br />
<br />
===Uskonnottomuus===<br />
Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
<br />
{{tägit|mitä on uskonto}}<br />
{{Uskonnonfilosofia}}</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&diff=12681Uskonnon määritelmä2021-02-16T13:46:25Z<p>Apollos: /* Teoin miellyttämisen määritelmä */ muutaman pilkun lisäys</p>
<hr />
<div>Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Mitä uskonto on? Uskonnon määritelmiä | Sivu = 5 | Selite = | Tunniste = }} (''Uskonto-käsitteen määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse<br />
yksimielisyyttä.'')</ref> Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko [[ateismi]] uskontoa. Kuten sanalla [[evoluutio]], myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan. <br />
<br />
== Uskonnon määritelmiä ==<br />
Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Tiedollinen määritelmä===<br />
Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = T. Puolimatka | Nimeke = [[Usko, tiede ja evoluutio]] | Julkaisija = | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-619-498-4}}</ref> ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan [[teismi]], [[ateismi]], [[wp:dualismi|dualismi]] ja [[naturalismi]] ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta, sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.<br />
<br />
=== Toiminnallinen määritelmä ===<br />
Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa, kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa ([[wp:rituaali|rituaaleja]]) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen, koska edes kaikissa [[wp:valtauskonnot|valtauskonnoissa]] ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat [[wp:uusateismi|uusateistien]] tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä ([[Richard Dawkins|R. Dawkins]]in kirja [[Jumalharha]], Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Telegraph: Atheist summer camp launched in Somerset | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/religion/5922810/Atheist-summer-camp-launched-in-Somerset.html | Viitattu =3.10.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Telegraph Media Group | Ajankohta = 28.6.2009 }} (''An atheist summer camp for children has been launched in Somerset to offer an alternative to religious camps for youngsters.'')</ref>{{,}}<ref><br />
{{Verkkoviite | Nimeke = Richard Dawkins launches children's summer camp for atheists | Osoite = <nowiki>http://www.arn.org/blogs/index.php/3/2009/07/02/richard_dawkins_launches_children_s_summ</nowiki> | Viitattu = 5.7.2009| Selite = | Tekijä = Tom Magnuson | Julkaisija = Access Research Network| Ajankohta = 2.7.2009 }}</ref> ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.<br />
<br />
=== Teoin miellyttämisen määritelmä ===<br />
Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena, johon sisältyy toimintaa, jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Valen Sendstad | Nimeke = Jäähyväiset uskonnolle | Julkaisija = Perussanoma Oy | Vuosi = | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi, mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.<br />
<br />
=== Valtauskontoihin viittaava määritelmä ===<br />
Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee ja on vaikeaa perustella miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä ===<br />
Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita ([[AW:S#fideismi|fideistinen]] käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa [[Jeesus]] itse, [[wp:apostolit|apostolit]] ja sittemmin [[wp:kirkkoisät|kirkkoisät]] (erityisesti [[Augustinus]], [[Tuomas Akvinolainen]], [[Anselm]]) ovat [[Kristinuskon perustelut|perustelleet]] kristinuskon totuudellisuutta. Itseasiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys.<!--lähde?--> Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta [[Älyllisten kykyjen luotettavuus|järjen luotettavuuteen]], joka mm. [[Alvin Plantinga]]n mukaan [[Alvin Plantinga: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan|ei ole perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa]].<br />
<br />
=== Teistisyyteen viittaava määritelmä ===<br />
Teistisyyteen perustuvissa määritelmissä uskonto määritellään uskoksi [[Jumala|jumaliin]].<br />
<br />
Tämän määritelmän ongelmana voidaan pitää sitä, että joihinkin vahvasti uskonnoiksi miellettyihin uskomusjärjestelmiin, kuten [[wp:buddhalaisuus|buddhalaisuuteen]] ja [[wp:kungfutselaisuus|kungutselaisuuteen]] ei sisälly uskoa yliluonnolliseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 9 | Selite = | Tunniste = }} (''Esimerkiksi Siddhartha Gautaman - - opettamassa buddhalaisuudessa ihminen ei saavuta valaistumista jumaliin tukeutumalla vaan kiinnittämällä huomion vain itseensä. Aikoinaan sanottiin jopa, että buddhalaisuus olisi ateistinen uskonto mutta nykyään pidetään parempana sanoa sen olevan ei-teistinen uskonto. Myös kungfutselaisuudessa keskitytään tämän puoleiseen elämään enemmän kuin yliluonnollisiin asioihin.'')</ref><br />
<br />
=== Supranaturalismiin viittaava määritelmä ===<br />
Joskus uskonto määritellään uskoksi [[Yliluonnollinen|yliluonnolliseen]] ja/tai yliluonnollisiin olentoihin. Supranaturalistismiin viittaava määritelmä on yleisin [[wp:uskontotiede|uskontotiede]] uskontotieteessä käytetty uskonnon määritelmä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 8 | Selite = | Tunniste = }} (Uskonnon määritteleminen uskomiseksi yliluonnollisiin olioihin tai todellisuuksiin on uskontotieteen oppihistoriassa yleisimmin käytetty uskonnon määritelmä.'')</ref><br />
<br />
Määritelmän ongelma on yliluonnollisen määritteleminen.<ref>Myöskään yliluonnollisen määritteleminen ei ole osoittautunut erityisen helpoksi tehtäväksi.</ref> Kyseisen määritelmän sisältö riippuu lähes täysin yliluonnollisen määritelmästä.<br />
<br />
===Uskonnottomuus===<br />
Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
<br />
{{tägit|mitä on uskonto}}<br />
{{Uskonnonfilosofia}}</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&diff=12680Uskonnon määritelmä2021-02-16T13:44:20Z<p>Apollos: /* Toiminnallinen määritelmä */ parin pilkun lisäys</p>
<hr />
<div>Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Mitä uskonto on? Uskonnon määritelmiä | Sivu = 5 | Selite = | Tunniste = }} (''Uskonto-käsitteen määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse<br />
yksimielisyyttä.'')</ref> Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko [[ateismi]] uskontoa. Kuten sanalla [[evoluutio]], myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan. <br />
<br />
== Uskonnon määritelmiä ==<br />
Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Tiedollinen määritelmä===<br />
Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = T. Puolimatka | Nimeke = [[Usko, tiede ja evoluutio]] | Julkaisija = | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-619-498-4}}</ref> ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan [[teismi]], [[ateismi]], [[wp:dualismi|dualismi]] ja [[naturalismi]] ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta, sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.<br />
<br />
=== Toiminnallinen määritelmä ===<br />
Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa, kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa ([[wp:rituaali|rituaaleja]]) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen, koska edes kaikissa [[wp:valtauskonnot|valtauskonnoissa]] ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat [[wp:uusateismi|uusateistien]] tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä ([[Richard Dawkins|R. Dawkins]]in kirja [[Jumalharha]], Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Telegraph: Atheist summer camp launched in Somerset | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/religion/5922810/Atheist-summer-camp-launched-in-Somerset.html | Viitattu =3.10.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Telegraph Media Group | Ajankohta = 28.6.2009 }} (''An atheist summer camp for children has been launched in Somerset to offer an alternative to religious camps for youngsters.'')</ref>{{,}}<ref><br />
{{Verkkoviite | Nimeke = Richard Dawkins launches children's summer camp for atheists | Osoite = <nowiki>http://www.arn.org/blogs/index.php/3/2009/07/02/richard_dawkins_launches_children_s_summ</nowiki> | Viitattu = 5.7.2009| Selite = | Tekijä = Tom Magnuson | Julkaisija = Access Research Network| Ajankohta = 2.7.2009 }}</ref> ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.<br />
<br />
=== Teoin miellyttämisen määritelmä ===<br />
Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena johon sisältyy toimintaa jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Valen Sendstad | Nimeke = Jäähyväiset uskonnolle | Julkaisija = Perussanoma Oy | Vuosi = | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.<br />
<br />
=== Valtauskontoihin viittaava määritelmä ===<br />
Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee ja on vaikeaa perustella miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä ===<br />
Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita ([[AW:S#fideismi|fideistinen]] käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa [[Jeesus]] itse, [[wp:apostolit|apostolit]] ja sittemmin [[wp:kirkkoisät|kirkkoisät]] (erityisesti [[Augustinus]], [[Tuomas Akvinolainen]], [[Anselm]]) ovat [[Kristinuskon perustelut|perustelleet]] kristinuskon totuudellisuutta. Itseasiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys.<!--lähde?--> Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta [[Älyllisten kykyjen luotettavuus|järjen luotettavuuteen]], joka mm. [[Alvin Plantinga]]n mukaan [[Alvin Plantinga: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan|ei ole perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa]].<br />
<br />
=== Teistisyyteen viittaava määritelmä ===<br />
Teistisyyteen perustuvissa määritelmissä uskonto määritellään uskoksi [[Jumala|jumaliin]].<br />
<br />
Tämän määritelmän ongelmana voidaan pitää sitä, että joihinkin vahvasti uskonnoiksi miellettyihin uskomusjärjestelmiin, kuten [[wp:buddhalaisuus|buddhalaisuuteen]] ja [[wp:kungfutselaisuus|kungutselaisuuteen]] ei sisälly uskoa yliluonnolliseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 9 | Selite = | Tunniste = }} (''Esimerkiksi Siddhartha Gautaman - - opettamassa buddhalaisuudessa ihminen ei saavuta valaistumista jumaliin tukeutumalla vaan kiinnittämällä huomion vain itseensä. Aikoinaan sanottiin jopa, että buddhalaisuus olisi ateistinen uskonto mutta nykyään pidetään parempana sanoa sen olevan ei-teistinen uskonto. Myös kungfutselaisuudessa keskitytään tämän puoleiseen elämään enemmän kuin yliluonnollisiin asioihin.'')</ref><br />
<br />
=== Supranaturalismiin viittaava määritelmä ===<br />
Joskus uskonto määritellään uskoksi [[Yliluonnollinen|yliluonnolliseen]] ja/tai yliluonnollisiin olentoihin. Supranaturalistismiin viittaava määritelmä on yleisin [[wp:uskontotiede|uskontotiede]] uskontotieteessä käytetty uskonnon määritelmä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 8 | Selite = | Tunniste = }} (Uskonnon määritteleminen uskomiseksi yliluonnollisiin olioihin tai todellisuuksiin on uskontotieteen oppihistoriassa yleisimmin käytetty uskonnon määritelmä.'')</ref><br />
<br />
Määritelmän ongelma on yliluonnollisen määritteleminen.<ref>Myöskään yliluonnollisen määritteleminen ei ole osoittautunut erityisen helpoksi tehtäväksi.</ref> Kyseisen määritelmän sisältö riippuu lähes täysin yliluonnollisen määritelmästä.<br />
<br />
===Uskonnottomuus===<br />
Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
<br />
{{tägit|mitä on uskonto}}<br />
{{Uskonnonfilosofia}}</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Uskonnon_m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4&diff=12679Uskonnon määritelmä2021-02-16T13:40:37Z<p>Apollos: /* Tiedollinen määritelmä */ pilkun lisäys</p>
<hr />
<div>Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Mitä uskonto on? Uskonnon määritelmiä | Sivu = 5 | Selite = | Tunniste = }} (''Uskonto-käsitteen määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse<br />
yksimielisyyttä.'')</ref> Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko [[ateismi]] uskontoa. Kuten sanalla [[evoluutio]], myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan. <br />
<br />
== Uskonnon määritelmiä ==<br />
Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Tiedollinen määritelmä===<br />
Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = T. Puolimatka | Nimeke = [[Usko, tiede ja evoluutio]] | Julkaisija = | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-619-498-4}}</ref> ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan [[teismi]], [[ateismi]], [[wp:dualismi|dualismi]] ja [[naturalismi]] ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta, sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.<br />
<br />
=== Toiminnallinen määritelmä ===<br />
Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa ([[wp:rituaali|rituaaleja]]) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen koska edes kaikissa [[wp:valtauskonnot|valtauskonnoissa]] ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat [[wp:uusateismi|uusateistien]] tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä ([[Richard Dawkins|R. Dawkins]]in kirja [[Jumalharha]], Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Telegraph: Atheist summer camp launched in Somerset | Osoite = http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/religion/5922810/Atheist-summer-camp-launched-in-Somerset.html | Viitattu =3.10.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Telegraph Media Group | Ajankohta = 28.6.2009 }} (''An atheist summer camp for children has been launched in Somerset to offer an alternative to religious camps for youngsters.'')</ref>{{,}}<ref><br />
{{Verkkoviite | Nimeke = Richard Dawkins launches children's summer camp for atheists | Osoite = <nowiki>http://www.arn.org/blogs/index.php/3/2009/07/02/richard_dawkins_launches_children_s_summ</nowiki> | Viitattu = 5.7.2009| Selite = | Tekijä = Tom Magnuson | Julkaisija = Access Research Network| Ajankohta = 2.7.2009 }}</ref> ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.<br />
<br />
=== Teoin miellyttämisen määritelmä ===<br />
Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena johon sisältyy toimintaa jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Valen Sendstad | Nimeke = Jäähyväiset uskonnolle | Julkaisija = Perussanoma Oy | Vuosi = | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.<br />
<br />
=== Valtauskontoihin viittaava määritelmä ===<br />
Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee ja on vaikeaa perustella miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.<br />
<br />
=== Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä ===<br />
Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita ([[AW:S#fideismi|fideistinen]] käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa [[Jeesus]] itse, [[wp:apostolit|apostolit]] ja sittemmin [[wp:kirkkoisät|kirkkoisät]] (erityisesti [[Augustinus]], [[Tuomas Akvinolainen]], [[Anselm]]) ovat [[Kristinuskon perustelut|perustelleet]] kristinuskon totuudellisuutta. Itseasiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys.<!--lähde?--> Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta [[Älyllisten kykyjen luotettavuus|järjen luotettavuuteen]], joka mm. [[Alvin Plantinga]]n mukaan [[Alvin Plantinga: Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan|ei ole perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa]].<br />
<br />
=== Teistisyyteen viittaava määritelmä ===<br />
Teistisyyteen perustuvissa määritelmissä uskonto määritellään uskoksi [[Jumala|jumaliin]].<br />
<br />
Tämän määritelmän ongelmana voidaan pitää sitä, että joihinkin vahvasti uskonnoiksi miellettyihin uskomusjärjestelmiin, kuten [[wp:buddhalaisuus|buddhalaisuuteen]] ja [[wp:kungfutselaisuus|kungutselaisuuteen]] ei sisälly uskoa yliluonnolliseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 9 | Selite = | Tunniste = }} (''Esimerkiksi Siddhartha Gautaman - - opettamassa buddhalaisuudessa ihminen ei saavuta valaistumista jumaliin tukeutumalla vaan kiinnittämällä huomion vain itseensä. Aikoinaan sanottiin jopa, että buddhalaisuus olisi ateistinen uskonto mutta nykyään pidetään parempana sanoa sen olevan ei-teistinen uskonto. Myös kungfutselaisuudessa keskitytään tämän puoleiseen elämään enemmän kuin yliluonnollisiin asioihin.'')</ref><br />
<br />
=== Supranaturalismiin viittaava määritelmä ===<br />
Joskus uskonto määritellään uskoksi [[Yliluonnollinen|yliluonnolliseen]] ja/tai yliluonnollisiin olentoihin. Supranaturalistismiin viittaava määritelmä on yleisin [[wp:uskontotiede|uskontotiede]] uskontotieteessä käytetty uskonnon määritelmä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pohjanheimo, Outi | Nimeke = Uskontotieteen perusteet | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Vuosi = | Kappale = Yliluonnollisen kautta määrittely | Sivu = 8 | Selite = | Tunniste = }} (Uskonnon määritteleminen uskomiseksi yliluonnollisiin olioihin tai todellisuuksiin on uskontotieteen oppihistoriassa yleisimmin käytetty uskonnon määritelmä.'')</ref><br />
<br />
Määritelmän ongelma on yliluonnollisen määritteleminen.<ref>Myöskään yliluonnollisen määritteleminen ei ole osoittautunut erityisen helpoksi tehtäväksi.</ref> Kyseisen määritelmän sisältö riippuu lähes täysin yliluonnollisen määritelmästä.<br />
<br />
===Uskonnottomuus===<br />
Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
<br />
{{tägit|mitä on uskonto}}<br />
{{Uskonnonfilosofia}}</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Evidentialismi&diff=12678Evidentialismi2021-01-27T15:25:30Z<p>Apollos: /* Evidentialismi, fideismi ja eksperientialismi */ kursivointi lisätty</p>
<hr />
<div>Evidentialismi on uskonnonfilosofiassa näkemys, jonka mukaan uskonnolliset uskomukset voidaan rationaalisesti hyväksyä ainoastaan, jos voidaan rakentaa argumentti, joka osoittaa käytettävissä olevan todistusaineiston tukevan niitä. Todistusaineistolla tarkoitetaan kaikkia muita väitteitä, joita yksilö tietää tai oikeutetusti uskoo tosiksi. <br />
<br />
== Evidentialismi, fideismi ja eksperientialismi ==<br />
<br />
Evidentialismin vastakohtaa kutsutaan tavallisesti [[Fideismi|fideismiksi]]. Fideismin mukaan uskonnollisia vakaumuksia ei tule ollenkaan alistaa järjen arvioitaviksi, koska uskonnollisilla vakaumuksilla ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa. Evidentialistien tavallinen strategia on esittää fideismi ainoana vaihtoehtona evidentialismille. ''The Cambridge Dictionary of Philosophy'' kuitenkin esittää evidentialismin ja fideismin lisäksi myös kolmannen vaihtoehdon, jota kutsutaan nimellä [[Eksperientialismi|eksperientialismi]]. Eksperientialismin mukaan ihmisen on mahdollista omaksua uskonnollisia vakaumuksia tiedollisesti oikeutetulla tavalla välittömän kokemuksen perusteella. Eksperientialismi eroaa evidentialismista siinä, että uskonnolliset vakaumukset voivat olla järjenmukaisia, vaikka niitä ei johdettaisi muista uskomuksista. Eksperientialismi ei kuitenkaan ole fideismiä. Eksperientialismin mukaan uskonnolliset vakaumukset voivat olla tiedollisesti oikeutettuja välittömän kokemuksen perusteella aivan kuten aineellisia esineitä koskevat uskomukset voivat olla tiedollisesti oikeutettuja aistihavaintojen perusteella.<ref>Hasker, William: "''Evidentialism''", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Audi, Robert (toim.) | Nimeke = The Cambridge Dictionary of Philosophy | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 1996 | Sivu = }}</ref><br />
<br />
== Evidentialistit sekoittavat perusteet ja perustelut ==<br />
<br />
Evidentialismiksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan Jumalan olemassaolo pitäisi voida todistaa argumenteilla eli järkiperusteluilla ennen kuin Jumalaan olisi mielekästä uskoa. Sen mukaan "uskontoa koskeville myönteisille ja kielteisille väitteille on annettava perusteluja eli evidenssiä"<ref>Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Julkaisija=Porvoo Helsinki: WSOY | Vuosi=2003 |Sivu=139 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}}</ref>. Evidentialistit vaativat, että Jumalan olemassaolo pitäisi todistaa ennen kuin siihen olisi järkevää uskoa.<br />
<br />
Evidentialistit käyttävät usein perusteiden, perustelujen, todistusaineiston ja evidenssin käsitettä epämääräisesti. Esimerkiksi Niiniluoto määrittelee evidentialismin yllä olevassa lainauksessa käsitykseksi, jonka mukaan uskontoa koskeville väitteille on annettava perusteluja eli evidenssiä. Myöhemmin samassa artikkelissa hän kuitenkin siirtyy käyttämään perusteiden käsitettä ja toteaa:<br />
<br />
{{sitaatti|Maailmankatsomuksien valinta ilman perusteita on mielivallan asia, jolloin samalla metodilla voitaisiin päästä mihin tahansa tuloksiin: uskallettu hyppy ja kohtalokas valinta ilman järjen ja moraalin kontrollia voivat viedä esimerkiksi huuhaan syövereihin, saatanan palvontaan, maailmanlopun lahkoihin tai natsismiin.|Niiniluoto<ref>Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Julkaisija=Porvoo Helsinki: WSOY | Vuosi=2003 |Sivu=142 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}}</ref>}}<br />
<br />
Niiniluoto siis katsoo, että jos ihminen ei pysty esittämään perusteluja uskonsa puolesta, hänen uskonsa on vailla perusteita oleva mielivaltainen valinta, joka on täysin ilman järjen ja moraalin kontrollia. Tässä evidentialistisessa lähestymistavassa ei tehdä eroa sen välillä, mitä voidaan teoreettisesti todistaa oikeaksi ja mikä voidaan tietää oikeaksi. Siinä ei tehdä eroa sen välillä, onko ihmisellä perusteita uskolleen ja sen välillä, pystyykö hän esittämään perusteluja uskonsa puolesta. Peruste on laaja käsite, johon sisältyy esimerkiksi havainnon ja kokemuksen välityksellä saatava todistusaineisto, kun taas perustelu tarkoittaa väitelausein ilmaistua päättelyä, jossa tätä todistusaineistoa käytetään argumentin tai teoreettisen todistuksen muodossa. Perustelut voivat lisäksi olla hyvin eritasoisia vakuuttavuudeltaan ja kiistattomuudeltaan. Parhaimmassa tapauksessa ihminen pystyy vastaansanomattomasti todistamaan käsityksensä oikeaksi. Tavallisempaa on, että ihminen pystyy esittämään hyviä järkisyitä käsityksensä puolesta. Ihminen voi esittää hyviä järkisyitä käsityksensä puolesta ilman, että hän pystyy vakuuttamaan muita keskusteluun osallistujia perusteluillaan. Yksimielisyyden puute ei välttämättä tarkoita sitä, etteivätkö kyseiset järkisyyt muodostaisi riittävää perustetta uskoa kyseisellä tavalla.<br />
<br />
Jos ihminen esimerkiksi uskoo edessään olevien esineiden olemassaoloon näköhavainnon perusteella, hänen uskonsa perustuu evidenssiin, todistusaineistoon, jonka näköhavainto hänelle välittää. Hänellä on siis perusteita uskolleen, vaikka hän ei pystyisikään esittämään näitä perusteita argumentin tai perustelujen muodossa. Itse asiassa kukaan ei ole vielä onnistunut rakentamaan havaintojen välityksellä saatavaa evidenssiä sellaisen argumentin muotoon, joka vastaansanomattomasti todistaisi tajunnan ulkopuolisten esineiden olemassaolon. Tämä epäonnistuminen johtuu siitä, että argumentissa joudutaan olettamaan havaintojen luotettavuus ilman että sen perusteluksi voitaisiin lopulta vedota muuhun kuin havaintoihin. Todistus on siis kehäinen. <br />
<br />
Usein Jumalan olemassaoloa koskevassa keskustelussa sekoitetaan keskenään kolme asiaa: <br />
<br />
# Onko Jumalan olemassaolon puolesta olemassa perusteita, todistusaineistoa tai evidenssiä laajassa mielessä? <br />
# Voidaanko Jumalan olemassaolon puolesta esittää väitelausein ilmaistavia perusteluja? <br />
# Voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa teoreettisesti vastaansanomattomalla tavalla? <br />
<br />
Laajassa mielessä todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta voi olla esimerkiksi kokemus Jumalan läsnäolosta. Väitelausein ilmaistavan perustelun muotoon tämä todistusaineisto voidaan pukea, kun rakennetaan argumentti, jossa kokemuksellista tietoa Jumalasta käytetään perusteluna uskoa Jumalan olemassaoloon. Tällainen perustelu voi tarjota hyviä järkisyitä uskoa Jumalaan, vaikka se ei olekaan teoreettisesti vastaansanomaton. Evidentialistin mielestä usko on vailla perusteita oleva mielivaltainen valinta, jos uskova ei pysty esittämään argumentteja tai perusteluja uskonsa puolesta. Jotkut evidentialistit saattavat pitää perustellun uskon edellytyksenä, että voidaan esittää vastaansanomaton todistus uskon puolesta. Kuten jo totesimme, perusteet ja perustelut ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Lapsi voi olla sanavarastoltaan tai päättelykyvyltään niin kehittymätön, ettei hän pysty perustelemaan uskoaan äitinsä olemassaoloon tai esittämään minkäänlaista argumenttia äitinsä olemassaolon puolesta. Hän on tavallisesti kuitenkin välittömässä kokemuksellisessa yhteydessä äitiinsä, niin että hänellä on perusteita uskoa äitinsä olemassaoloon. Kun ihminen pääsee kokemukselliseen yhteyteen Jumalan kanssa, häneltä voi puuttua riittävä käsitteistö tai päättelykyky voidakseen esittää järkiperäisiä perusteluja uskonsa puolesta. Hänellä saattaa silti olla riittävästi kokemuksellista todistusaineistoa Jumalan olemassaolon puolesta, niin että hän voi uskoa Jumalaan tiedollisesti oikeutetulla tavalla. Tiedon ja päättelykyvyn kehittyessä uskovalta odotetaan myös kykyä esittää perusteluja uskonsa puolesta.<br />
<br />
== Ateistinen ja agnostinen evidentialismi ==<br />
<br />
Ateistisen ja agnostisen evidentialistin mukaan väite Jumalan olemassaolosta on sellainen, ettei sen puolesta voida esittää todistusaineistoa ollenkaan tai ei ainakaan riittävästi. Tämä agnostinen näkemys laajennetaan usein koskemaan kaikkia teistisiä väitteitä ja ilmaistaan muodossa, ettei teististen uskonnollisten uskomusten puolesta ole esittää "mitään julkisesti hyväksyttyä todistusaineistoa"<ref>Wilson, John: ''Education and Indoctrination'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Hollins, T. H. B. (toim.) | Nimeke = Aims in Education. The Philosophic Approach | Julkaisija = Manchester: Manchester University Press | Vuosi = 1964 | Sivu = 27-28 }}</ref> Kyseiset uskomukset ovat tämän käsityksen mukaan vailla perusteita eikä niihin ole järkevää uskoa. <br />
<br />
Ateistisen ja agnostisen evidentialismin mukaan teistiset uskonnolliset uskomukset ovat siis sellaisia, ettei niiden puolesta voida esittää todistusaineistoa. Tämän väitteen ongelmana on se, ettei nykyisin vallitse yksimielisyyttä siitä, mitä olisi hyväksyttävä todistusaineistoksi tai mitä olisi pidettävä riittävänä todistusaineistona. Myös tieteellisten teorioiden todistusaineisto saattaa olla osittain epäselvä. Parhaimmillakin tieteellisillä teorioilla on anomalioita (poikkeuksia), havaintoja, jotka näyttäisivät olevan yhteensopimattomia teorian pohjalta tehtyjen ennusteiden kanssa. Lisäksi herää seuraava kysymys: Merkitseekö vaatimus riittävästä todistusaineistosta sitä, että jokainen uskomus pitäisi pystyä perustelemaan vetoamalla toisiin uskomuksiin, jotka tukevat sen pätevyyttä?<br />
<br />
== Todistuksen taakka ==<br />
<br />
Tietoteoreettiset evidentialistit siis vaativat, että Jumalan olemassaolo pitäisi todistaa ennen kuin siihen olisi järkevää uskoa. Tässä evidentialistisessa vaatimuksessa siirretään todistuksen taakka teistille. Hänen pitäisi pystyä todistamaan Jumalan olemassaolo, tai muussa tapauksessa ei ole järkisyytä uskoa Jumalan olevan olemassa. Esimerkiksi '''Michael Scrivenin'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Scriven, Michael | Nimeke = Primary Philosophy | Julkaisija = Hew York: McGraw-Hill | Vuosi = 1966 | Sivu = 87 }}</ref> mukaan uskonnolliset uskomukset ovat tyyppiesimerkkejä täysin perusteettomista uskomuksista. Näiden uskomusten todenperäisyyden tueksi ei ole esittää perusteita. Usko ateismiin ei Scrivenin mukaan ole tiedollisesti kyseenalainen siinä mielessä kuin uskonnolliset uskomukset, koska on järkevää uskoa ateismiin juuri siksi, että uskonnon puolesta ei ole esittää todistusaineistoa. <br />
<br />
Scriven olettaa päteväksi seuraavan periaatteen: jos ei voida esittää todistusaineistoa myönteisen väitelauseen puolesta (Jumala on olemassa), silloin kielteinen väite (Jumala ei ole olemassa) on ainoa, mikä voidaan järkevästi hyväksyä. Jos ei voida todistaa, että Jumala on olemassa, silloin voidaan tietää, että Jumala ei ole olemassa.<br />
<br />
Tämä oletus on kuitenkin ongelmallinen. Sen ongelmallisuus tulee ilmi, jos tarkastellaan toista esimerkkiä. Otetaan esimerkiksi lause:<br />
<br />
{{sitaatti|On olemassa ainakin yksi ihminen, jota Jumala ei ole luonut}}<br />
<br />
Jos kukaan ei pysty todistamaan oikeaksi tätä lausetta, olisi meidän Scrivenin periaatteen pohjalta järkevää uskoa sen kieltävään väitteeseen: <br />
<br />
{{sitaatti|Ei ole olemassa yhtään ihmistä, jota Jumala ei ole luonut.}}<br />
<br />
Scrivenin periaate johtaa meidät siten loogiseen ristiriitaan. Koska Jumalan olemassaoloa ei pystytä todistamaan, on järkevää uskoa ateismiin. Koska ei ole mahdollista todistaa, että on olemassa ihminen, jota Jumala ei ole luonut, on järkevää uskoa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset, mikä merkitsee sitä, että Jumala on olemassa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =[[Alvin Plantinga]] | Nimeke =[[Warrant: The Current Debate]] | Julkaisija =New York: Oxford University Press | Vuosi =1993 | Kappale = | Sivu = 27-29 | Selite = | Tunniste =ISBN 0-19-507861-6}}</ref><br />
<br />
Ennen kääntymistään teismin kannattajaksi Antony Flew oli yksi tunnetuimmista ateismin puolestapuhujista. Ajattelunsa ateistisessa vaiheessa Flew pyrki välttämään Scrivenin kohtaaman loogisen ongelman puolustamalla kielteistä ateismia. Kielteinen ateisti ei suoranaisesti kiellä Jumalan olemassaoloa. Hän vain pidättyy muodostamasta uskomusta, että Jumala on olemassa. Flew perusteli kielteistä ateismia sillä, että Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa. Tällä perusteella hän pitää uskoa ateismiin perustavana:<br />
<br />
{{sitaatti|Ateismin ensisijaisuus voidaan oikeuttaa vetoamalla siihen, että uskomuksilla täytyy olla perusteita. Jos halutaan osoittaa todeksi, että on olemassa Jumala, silloin meillä täytyy olla hyviä perusteita uskoa, että asia on todella niin. Siihen asti kunnes hyviä perusteita esitetään, meillä ei yksinkertaisesti ole mitään syytä uskoa ja tässä tilanteessa ainoa järjellinen asenne on joko kielteinen ateismi tai agnostismi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Antony Flew | Nimeke=The presumption of atheism: And other philosophical essays on God, freedom and immortality | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Elek/Pemberton | Vuosi=1976 | Sivu = 22 | Tunniste=ISBN 0-301-75016-5}}</ref>}}<br />
<br />
Flew argumentoi, ettei ole olemassa "hyviä perusteita" uskoa Jumalan olevan olemassa. Olennainen kysymys koskee sitä, mitä olisi pidettävä "hyvinä perusteina" uskoa Jumalan olemassaoloon. Tässä on kiistan ydin. On selvää, että jos ei ole hyviä perusteita uskoa Jumalan olemassaoloon, silloin kukaan järkevä ihminen ei voi olla teisti. Yhtä lailla on selvää, että jos on hyviä perusteita uskoa Jumalan olemassaoloon, silloin kukaan järkevä ihminen ei voi olla ateisti. Ongelmana on, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, mitkä ovat hyviä perusteita. Ne perusteet, joita teistit pitävät hyvinä, eivät vakuuta ateisteja. Ja ne perusteet, joita ateistit pitävät hyvinä, eivät vakuuta teistejä. Molemmilla puolilla on oletettavasti yhtä älykkäitä ihmisiä, jotka lisäksi tuntevat toistensa argumentit. Miten on mahdollista, että kaksi yhtä älykästä ihmistä, jotka tuntevat samat argumentit ja samat tosiasiat, päätyvät kyseisestä asiasta vastakkaisiin päätelmiin? <br />
<br />
On huomattava, ettei tämä ongelma koske ainoastaan kysymystä Jumalan olemassaolosta. Se koskee lähes jokaista muutakin filosofista ongelmaa. Jokaisen merkittävän filosofisen ongelman suhteen käsitykset eroavat toisistaan. Esimerkkinä voi olla vaikkapa kysymys tahdon vapaudesta. Filosofit ovat eri mieltä esimerkiksi siitä, sopiiko vapaa tahto yhteen determinismin kanssa. Kiistan molemmat osapuolet katsovat, että heillä on hyvät perusteet katsomuksiinsa, vaikka toiset filosofit, jotka tuntevat samat tosiasiat ja argumentit, uskovat päinvastoin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Peter van Inwagen]] | Nimeke = God, Knowledge & Mystery: Essays in Philosophical Theology | Julkaisija = Ithaca: cornell University Press | Vuosi = 1995 | Sivu = 138 }}</ref><br />
<br />
Flew'n kriteerin ytimessä on vaatimus, että hyviksi perusteiksi kelpaavat vain sellaiset perusteet, jotka vakuuttavat kiistan kaikki osapuolet. Flew ei kuitenkaan sovella kriteeriään mihinkään muuhun filosofiseen ongelmaan kuin kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Tämä on ymmärrettävää, sillä jos hän soveltaisi sitä johdonmukaisesti, hän joutuisi sanomaan, ettei kenelläkään filosofilla ole hyviä perusteita omaksua mitään kantaa mihinkään filosofiseen ongelmaan, koska jokaisen ongelman kohdalla on pysyviä ja syviä erimielisyyksiä. Tämä johtaisi filosofiseen skeptisismiin, näkemykseen, jonka mukaan ei ole mahdollista ratkaista kiistoja esimerkiksi nominalistien ja realistien, dualistien ja monistien, tavallisen kielen filosofien ja fenomenologien välillä. Filosofiset skeptikot tuntevat monia filosofisia vaihtoehtoja, mutta eivät omaksu niistä mitään, he ovat kuunnelleet monia filosofisia väittelyjä, mutta eivät koskaan ole päätyneet mihinkään nimenomaiseen näkemykseen mistään asiasta. Flew ei ole valmis soveltamaan filosofista skeptisismiä mihinkään muuhun kysymykseen kuin kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Syykin on ilmeinen. Filosofinen skeptisismi on sisäisesti ristiriitainen kanta: filosofinen skeptikko kieltää, että olisi hyviä perusteita omaksua kanta, josta vallitsee pysyviä erimielisyyksiä, ja kuitenkin hän omaksuu filosofisen skeptisismin, joka on itsessään kiistanalainen kanta. Flew'n lähestymistavan ongelmana on, ettei hän anna mitään perusteita soveltaa kriteeriään näin valikoivasti.<ref>Vrt. {{Kirjaviite | Tekijä = [[Peter van Inwagen]] | Nimeke = God, Knowledge & Mystery: Essays in Philosophical Theology | Julkaisija = Ithaca: cornell University Press | Vuosi = 1995 | Sivu = 149-153 }}</ref><br />
<br />
'''Paul Hirst''' (1927–) soveltaa Flew'n edustamaa lähestymistapaa kasvatuksen alueelle. Hän pitää luonteeltaan primitiivisenä sellaista kasvatusta, jossa pyritään "siirtämään omat uskomukset lapsille, niin että he puolestaan uskovat ne totuudeksi". Hirstin mukaan "kasvatuksen ei tulisi määräytyä sen perusteella mitä jokin ryhmä yksinkertaisesti uskoo, vaan sen perusteella, mitä julkisesti tunnustettujen järkisyiden perusteella voimme väittää tietävämme ja ymmärtävämme" <ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Paul Hirst | Otsikko = Christian Education: A Contradiction in Terms? | Julkaisu = Learning for Living | Ajankohta = 1972 | Numero = 11:4 | Sivut = 7-8 }}</ref>. Objektiivisuuteen ja järjenmukaisuuteen pyrkivä kasvatus ei johda lapsia omistautumaan millekään uskonnollisten uskomusten järjestelmälle, vaan opettaa "kaikkien sellaisten väitteiden syvästi kiistanalaista luonnetta"<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Paul Hirst | Otsikko = Christian Education: A Contradiction in Terms? | Julkaisu = Learning for Living | Ajankohta = 1972 | Numero = 11:4 | Sivut = 9 }}</ref>. Aitoon kasvatukseen kuuluu "lasten kehittäminen autonomisina rationaalisina olentoina", mikä merkitsee, että "aidosti kiistanalaisisssa kysymyksissä - - on kasvatuksen vastaista esittää erityisiä vakaumuksia ikään kuin ne eivät olisi syvästi kiistanalaisia"<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Paul Hirst | Otsikko = Education, Cathechis and the Church School | Julkaisu = British Journal of Religous Education | Ajankohta = 1981 | Numero = 3:3 | Sivut = 87 }}</ref><br />
<br />
Hirstin mukaan on siis olemassa uskomusten joukko, joka on vailla riittäviä perusteita ja joka on kiistanalainen, niin että sen opettaminen on kasvatuksen vastaista. Hirst olettaa, että tämä kiistanalaisten uskomusten joukko on mahdollista rajata käyttäen kriteereitä, jotka eivät ole ainakaan samassa mielessä kiistanalaisia. Hirstin kriteerinä tälle rajaukselle on se, "mitä julkisesti tunnustettujen järkisyiden perusteella voimme väittää tietävämme tai ymmärtävämme". Tämän kriteerin keskeisenä oletuksena on, että "julkisesti tunnustettu järkisyy" on jotakin ongelmatonta ja että sitä voidaan käyttää rajaamaan hyväksyttäviä perusteluja tavalla, joka ratkaisee tähän asti kiistanalaiset kysymykset. Kyseisten uskomusten opettaminen on kasvatuksen vastaista, koska ne ovat epätosia, vailla riittäviä perusteita tai järjenvastaisia. <br />
<br />
Tämä ratkaisu on niin yksinkertaisen tuntuinen, että on outoa, ettei sitä ole aikaisemmin ymmärretty käyttää vuosituhansia jatkuneiden älyllisten kiistojen ratkaisuksi. Jos on olemassa julkisesti tunnustetut järkisyyt, jotka tekevät mahdolliseksi määritellä sen, mitä voidaan perustellusti väittää tiedettävän ja ymmärrettävän, niin tuntuu oudolta, että tällaisia pitkäaikaisia kiistoja on yleensä ollut olemassa. Hirst olettaa voivansa tämän kriteerin pohjalta rajata niiden uskomusten joukon, joita ei järkisyiden perusteella voida hyväksyä. Hirstin mielestä tällaisia kiistanalaisia oppeja ovat erityisesti uskonnolliset uskomukset. Hirst olettaa, että se, jolla on uskonnollisia vakaumuksia, uskoo koko ajan julkisesti tunnustettujen järkisyiden vastaisesti. Hän siis olettaa, että koko se älyllinen perinne, joka on vuosituhansien ajan puolustanut esimerkiksi teistisiä uskomuksia, ei ole soveltanut ajattelussaan julkisesti tunnustettuja järkisyitä. Hirstin mukaan julkisesti tunnustettuja järkisyitä eivät ole kunnioittaneet sellaiset klassiset ajattelijat kuin [[Augustinus|Aurelios Augustinus]] (354–430), [[Tuomas Akvinolainen]] (1225–1274), [[wp:Descartes|René Descartes]] (1596–1650), [[Blaise Pascal]] (1623–1662), John Locke (1632–1704), George Berkeley (1685–1753), Thomas Reid (1710–1796), [[wp:Leibniz|Gottfried Wilhelm Leibniz]] (1646–1716), Soren Kierkegaard (1813–1855), [[Max Scheler]] (1874–1928) ja Lev Sestov (1866–1938) tai sellaiset kasvatusajattelijat kuin esimerkiksi Johan Amos Comenius (1592–1670). Nykyisessä filosofisessa keskustelussa tällaisen syytöksen kohteeksi joutuvat sellaiset ajattelijat kuin [[William Alston|William P. Alston]] (1921–), Alasdair MacIntyre (1929–), [[Alvin Plantinga]] (1932–), Nicholas Rescher (1928–), [[Eleonore Stump|Eleanor Stump]], [[Charles Taylor]] (1931–), [[Peter van Inwagen]], [[Nicholas Wolterstorff]] ja Linda Zagzebski, muutamia mainitakseni. Jos he olisivat käyttäneet järkeään, he olisivat hylänneet uskonnolliset uskomuksensa. Yksi kiistan osapuolista ei yksinkertaisesti käytä järkeään.<br />
<br />
Jos siis ratkaisu näihin älyllisiin kiistoihin on näin helppo, on vaikea ymmärtää, miksi nämä kiistat ovat jatkuneet niin pitkään. Juuri ratkaisun näennäinen helppous herättää epäilyksen, että Hirstiltä itseltään on jäänyt jotakin olennaista huomaamatta. Ehkä Hirst painottaa sanaa "julkinen" puhuessaan julkisesti hyväksytyistä järkisyistä. Tällöin kriteerit voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla. Ensinnäkin voidaan tarkoittaa järkisyitä, jotka suuri osa ihmisistä voi julkisesti tunnustaa hyväksyvänsä. Toiseksi voidaan tarkoittaa järkisyitä, jotka niin suuri osa yhteisön jäsenistä hyväksyy, että ne saavat yhteisössä julkisesti tunnustettujen kriteerien aseman. Kummassakin tapauksessa nämä kriteerit näin määriteltyinä voivat periaatteessa vaihtua yhteisöstä ja historiallisesta aikakaudesta toiseen. Hirst ei riittävästi kiinnitä huomiota siihen, että modernin filosofian parissa on lukuisa joukko ihmisiä, jotka päätyvät näiden samojen järkisyiden pohjalta erilaiseen ratkaisuun käsiteltävässä asiassa. Kiistan ytimessä on kysymys hyväksyttävistä järkisyistä. Tämän kysymyksen älyllisesti tyydyttävä ratkaisu edellyttää pyrkimystä laaja-alaiseen ja tasapuoliseen näkökulmaan. Ongelmallista on pyrkimys ratkaista kiistat keinotekoisesti käyttämällä retoriikkaa, joka vetoaa objektiivisen tuntuisiin kriteereihin ja soveltaa niitä omien ennakkoluulojen oikeuttamiseen.<br />
<br />
== Katso myös: ==<br />
<br />
* [[Eksperientialismi]]<br />
* [[Fideismi]]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
{{Uskonnonfilosofia}}<br />
[[Luokka: Filosofia]] [[Luokka: Epistemologia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=%22Miksei_Jumala_ilmoita_itse%C3%A4%C3%A4n_selv%C3%A4sti%3F%22&diff=12674"Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?"2020-12-15T10:34:15Z<p>Apollos: /* Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? */ kh</p>
<hr />
<div>{{väite-alku}}Jos Jumala haluaa, että uskon häneen, hän voisi kai hoitaa asian helposti. Miksi Jumala ei kerro olemassaolostaan kaikille niin kertakaikkisen selvästi ja vastaansanomattomasti, että tyhmätkin ymmärtävät? Ymmärtämättömiä ei pitäisi hyljeksiä.{{väite-loppu}}<br />
[[Tiedosto:Circle-question.svg|150px|pienoiskuva|oikea]]<br />
<br />
== Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? ==<br />
<br />
Asiaa lähemmin tutkiessamme huomaamme, että kyse ei niinkään ole siitä, etteikö Jumala olisi ilmoittanut itsestään kaikille tai että hän piileksisi – kyse on enemmänkin siitä, että monet ihmiset eivät hyväksy tapaa, jolla Jumala on itsensä ilmoittanut, vaan asettavat Jumalalle ehtoja, joilla hänen tulisi ilmestyä uskon edellytyksenä. Henkilöstä riippuen nämä ehdot luonnollisesti vaihtelevat aina visuaalisesta ilmestymisestä mitä mielikuvituksellisimpiin skenaarioihin.<br />
<br />
Esimerkiksi [[wp:Yalen yliopisto|Yalen yliopisto]]n edesmennyt tieteenfilosofian professori '''[https://en.wikipedia.org/wiki/Norwood_Russell_Hanson Norwood Hanson]''' esitti väitteensä elävän kuvauksen muodossa: <br />
<br />
{{lainaus|Olisi periaatteessa mahdollista osoittaa kaikille todeksi, että ”Jumala on olemassa” – niin vain ei ole tapahtunut, ei ainakaan kaikille! Oletetaan kuitenkin, että ensi tiistaiaamuna, heti aamiaisen jälkeen, me kaikki putoamme polvillemme kuullessamme korvia vihlovan ukkosenjyrinän. Lunta tupruttaa, lehdet putoavat puista, maanpinta nousee ja kupruilee, rakennukset sortuvat ja tornit kaatuvat. Taivas loistaa aavemaista, hopeaista valoa. Juuri silloin, kaikkien maailman ihmisten katsoessa ylös, taivaat aukenevat – pilviin repeytyy aukko – ja ne paljastavat uskomattoman valtavan ja säteilevän Zeuksen kaltaisen hahmon, joka nousee yläpuolellemme kuin sata Everestin vuorta. Hän rypistää synkkänä kulmiaan samalla kun salaman välähdys valaisee hänen michelangelomaisia kasvojaan. Sitten hän osoittaa sormellaan alaspäin – minua! – ja selittää niin että jokainen aikuinen ja lapsi voi kuulla: ”Olen saanut tarpeekseni sinun viisastelevista kommenteistasi ja teologisista määritelmistäsi. Vakuutan sinulle, N. R. Hanson, että minä todellakin olen olemassa.” – – <br />
<br />
Toivon, ettet syrjäytä tätä leikkimielisenä, ylenkatseellisena Disney-tyyppisenä keksintönä. Käsitteellinen ydin tässä on se, että jos tuollainen merkittävä tapahtuma tapahtuisi, minä ainakin varmasti vakuuttuisin, että Jumala on todella olemassa. Se tosiasia olisi ratkaistu kerta kaikkiaan. – – Tämä kohtaaminen todistaisi minulle ja kaikille muille, että Jumala on olemassa aivan yhtä suoranaisella tavalla kuin minkä tahansa kiistattoman tosiasiaväitteen kohdalla.|Norwood Hanson<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hanson, Norwood Russell | Nimeke = What I Do Not Believe and Other Essays | Julkaisija = New York: Humanities | Vuosi = 1971 | Sivu = 313–314 }}</ref>}}<br />
<br />
Hanson tekee tässä lainauksessaan tietynlaisen oletuksen Jumalasta ja tämän oletuksensa pohjalta hän tekee päätelmiä siitä, mikä olisi vastaansanomaton todiste Jumalasta. <br />
<br />
Evankeliumien kirjoittajat kertovat kaksikin Jumalan ilmestymistä Jeesuksen elinaikana, joissa on joitakin niistä piirteistä, joita Hanson toivoisi saavansa todisteeksi Jumalan olemassaolosta: <br />
<br />
{{lainaus|Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”|{{rp|Mark. 9:2–7}}}}<br />
<br />
Tässä tapauksessa Jumala ilmoittaa itsensä erityisellä tavalla kolmelle valitulle todistajalle, ja muut saavat tapahtumaan kosketuksen heidän silminnäkijätodistustensa välityksellä. Miksei Jumala sitten anna kaikille ihmisille tällaista kokemusta, joka antaisi heille välittömän mahdollisuuden vakuuttua Jumalan todellisuudesta? Syynä saattaa olla se, että oli Jumalan antama todiste itsestään miten vastaansanomaton tahansa, ihminen voi aina keksiä tavan paeta sitä. Pohdi tästä näkökulmasta ateistifilosofi '''Kai Nielsenin''' kommenttia: <br />
<br />
{{lainaus|Emme olisi paremmassa tilanteessa, jos taivaan tähdet muodostaisivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA kuin jos ne muodostaisivat lauseen VIIVYTTELY JUO MELANKOLIAA. Tietäisimme silloin, että jokin olisi ravisuttanut maailmaamme, mutta emme tietäisi, mikä. Tietäisimme tai luulisimme tietävämme – kuinka voisimme tietää, kumpi näistä vaihtoehdoista tekisi paremmin oikeutta tilanteelle – että kuulimme äänen tulevan taivaasta. Ja tietäisimme – tai luulisimme tietävämme – että tähdet järjestyivät silmiemme edessä useita kertoja niin, että ne muodostivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA. Mutta tekisikö tämä havainto meidät viisaammiksi sen osalta, mihin ”Jumala” viittaa tai millainen puhdas ruumiiton tuonpuoleinen henki on tai voisi olla? Korkeintaan voisimme ajatella, että ehkä jokin puhuu noiden uskonnollisten ihmisten puolesta, mutta emme tietäisi tarkalleen, mistä on kysymys. Mutta voisimme myös ajatella, että kyseessä on jonkinlainen temppu tai joukkoharha. Ydinasia on, että emme tietäisi, mitä pitäisi ajatella.|Nielsen<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nielsen, Kai | Nimeke = Naturalism and Religion | Julkaisija = New York: Prometheus Books | Vuosi = 2004 | Sivu = 279 }}</ref>}}<br />
<br />
Lause ”viivyttely juo melankoliaa” on merkityksetön. Se koostuu sanoista, joilla näyttäisi olevan merkitys, mutta lause kokonaisuutena on käsittämätön. Nielsenin mukaan sana ”Jumala” on samalla tavalla vailla selkeää merkitystä. Emme pysty muodostamaan selkeää käsitystä Jumalasta, joka on aineellisen maailmankaikkeuden tuolla puolen. Kaikki hankkimamme tieto näyttäisi tarjoavan meille tietoa vain tästä maailmankaikkeudesta, ei mistään tuonpuoleisesta. Niinpä mikään todiste Jumalan olemassaolon puolesta ei riittäisi vakuuttamaan Nielseniä, koska hänen mielestään emme koskaan voi ymmärtää, mitä ”Jumala” tarkoittaa. Nielsen pitää [[fysikalismi]]a selviönä ja olettaa, ettei puhtaasti henkistä tietoisuutta voi olla olemassa. '''Charles Taliaferro'''<ref>Taliaferro, Charles: "The project of Natural Theology, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Graig, William Lane & Moreland, J. P. (toim.) | Nimeke = The Blackwell Companion to Natural Theology | Julkaisija = Oxford: Wiley-Blackwell | Vuosi = 2009 | Sivu = 10-11 }}</ref> kuitenkin argumentoi, ettei meillä ole perusteita tällä tavalla pitää fysikalismia itsestään selvänä totuutena. On mielekästä olettaa, että ihmisen tietoisuus ei selity puhtaasti fysikaalisten tilojen ja prosessien pohjalta. Tietoisuus on kokemustosiasia, joka on välittömästi ilmeinen jokaiselle ihmiselle. Niinpä ei ole perusteltua hylätä ajatusta tuonpuoleisesta Jumalasta, joka on ääretön, persoonallinen ja puhtaasti henkinen tietoisuus. <br />
<br />
Monien aikamme ateistien mielestä on perusteltua olla uskomatta Jumalaan jo pelkästään siitä syystä, että Jumalan olemassaolo ei ole vastaansanomattoman selvä kaikille ihmisille. Jos Jumala olisi olemassa, hänen olemassaolonsa ei olisi niin vaikeasti todennettavissa. Mutta ateistin mielestä Jumalan olemassaoloa on vaikea todentaa. Niinpä Jumala ei ole olemassa. Tämän tyyppisen argumentin ehkä tunnetuin puolustaja aikanamme on filosofi '''J. L. Schellenberg'''. Hänen mielestään jumaluskon kannalta on ongelmallista, että ihmiset kokevat Jumalan poissaolevaksi, kaukaiseksi ja salatuksi. Kirjassaan ''Divine Hiddenness and Human Reason'' hän esittää, että Jumalan poissaolon tuntu muodostaa voimakkaan argumentin ateismin puolesta. Tämä argumentti pystyy painamaan vaakakupin ateismin hyväksi, niin että sen perusteella teismiä voidaan pitää epätotena. Schellenbergin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Schellenberg, J.L. | Nimeke = Divine Hiddenness and Human Reason | Julkaisija = Ithaca: Cornell University Press | Vuosi = 1993 | Sivu = 2 ss. }}</ref> argumentti on seuraavanlainen:<br />
<br />
# Täydellisen rakkaudellinen Jumala haluaisi molemminpuolisen henkilökohtaisen suhteen jokaisen sellaisen olennon kanssa, jolla on valmiudet tällaiseen suhteeseen.<br />
# Jumalan ja ihmisen välisen vuorovaikutussuhteen loogisesti välttämätön edellytys on, että ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon. Siksi:<br />
# Jos täydellisen rakkaudellinen Jumala olisi olemassa, hän varmistaisi, että jokainen olento, jolla on valmiudet muodostaa tällainen uskomus ja joka ei suhtautuisi kielteisesti sen muodostamiseen, saisi käsiinsä riittävästi todistusaineistoa voidakseen muodostaa kyseisen uskomuksen.<br />
# Mutta käytettävissä oleva todistusaineisto ei itse asiassa ole riittävä. Joten: <br />
# Täydellisen rakastavaa Jumalaa ei ole olemassa.<br />
<br />
Tämä ateistinen argumentti perustuu siihen järkevään oletukseen, että rakastavan Jumalan päämääränä on päästä molemminpuoliseen henkilökohtaiseen suhteeseen jokaisen sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis tällaiseen suhteeseen. Argumentin ongelmallinen kohta on oletuksessa, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei olisi riittävää todistusaineistoa muodostaa uskomusta, että Jumala on olemassa. Tähän päätelmään päästään vain olettamalla, että jotkut niistä, jotka tällä hetkellä eivät usko Jumalaan, uskoisivat heti, jos saisivat riittävät todisteet Jumalan olemassaolosta.<br />
<br />
== Ihmisen valinnanvapauden edellytyksiä ==<br />
<br />
Oletetaan hetkeksi, että Schellenberg on oikeassa väittäessään, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei ole riittävää todistusaineistoa uskoakseen Jumalan olemassaoloon. Silloin olisi olemassa ihmisiä, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Tämä ateistinen argumentti olettaa, että rakastava Jumala ei voisi salli tällaisen asiaintilan syntymistä, vaan hänen pitäisi luoda tilanne, jossa jokainen tällainen ihminen saisi riittävästi todistusaineistoa uskoakseen Jumalaan. Oletuksen mukaan ihminen voi tietää, millä tavalla Jumalan täytyisi toimia voidakseen saavuttaa päämääränsä elää suhteessa ihmisten kanssa. Sen mukaan Jumalan täytyisi tehdä olemassaolonsa ilmeiseksi kaikille sellaisille ihmisille, jotka ovat valmiit tällaiseen suhteeseen.<br />
<br />
Aina kun kuulemme väitteen siitä, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä, meidän täytyy kysyä itseltämme seuraava kysymys: ”''Mistä kyseiset kriitikot tietävät, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä?''” On vaikea puolustaa väitettä, että Jumalalla ei olisi mitään hyvää syytä sallia tilannetta, jossa on olemassa ateisteja, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Voidakseen tietää, ettei tällaista syytä ole olemassa, ihmisellä pitäisi olla kattava tieto todellisuudesta. Oletetaan, että sairaanhoitaja on antamassa sinulle rokotusta, mutta pudottaa epähuomiossa rokotusneulan lattialle. Hän poimii neulan ja aikoo antaa sinulle rokotuksen. Sinä kuitenkin huomautat hänelle, että neulassa saattaa nyt olla bakteereja. Sairaanhoitaja katsoo tarkkaan neulan kärkeä ja huomauttaa: ”En näe siinä mitään bakteereita” ja valmistautuu antamaan sinulle rokotuksen. Voit edelleen oikeutetusti vastustaa rokotuksen antamista, koska sairaanhoitajalla ei ole riittävää tietoa mahdollisista bakteereista rokotusneulassa.<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = 45}}</ref><br />
<br />
Kristillisen käsityksen mukaan Jumala haluaa ihmisten olevan vapaita valitsemaan, haluavatko he rakastaa Jumalaa vai hylätä hänet. Millainen maailman pitäisi olla, että tämä olisi mahdollista? Ensinnäkin siinä täytyy olla olentoja, jotka pystyvät tekemään vapaita valintoja. Toiseksi, näiden olentojen täytyy elää olosuhteissa, joissa he voivat toteuttaa tätä vapauttaan. Millaisia olisivat tuollaiset olosuhteet? Michael J. Murray<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = }}</ref> käsittelee tätä kysymystä mielenkiintoisella tavalla ja seuraava selonteko seuraa melko tarkasti hänen argumentointiaan.<br />
<br />
Yksi edellytys vapaiden valintojen tekemiselle on kaikenkattavan pakon puuttuminen. Ehkä sinulla on kokemus tilanteesta, jossa ajat ylinopeutta autollasi ja havaitset poliisiauton tien laidassa. Mikä on reaktiosi? Painat heti jarrua ja vähennät nopeutta. Poliisin läsnäolo saa sinut pelkäämään nopeusrajoituksen ylittämisestä seuraavaa sakkorangaistusta ja pelko pakottaa sinut hidastamaan. Mutta useimmiten tiellä ajaessamme kukaan ei valvo nopeuttamme. Tällöin mikään ulkoinen pakko ei rajoita toimintaamme ja olemme vapaita päättämään, noudatammeko lakia vai emme.<br />
<br />
Kuvittele nyt, millaista olisi elää, jos jokaisessa elämäsi kulmassa olisi moraalinen poliisi, joka uhkaisi sinua sakoilla tai vankeudella moraalisten velvollisuuksien rikkomisesta. Sellaisessa maailmassa ihmisiä ei ainoastaan pakotettaisi noudattamaan nopeusrajoitusta; heidät pakotettaisiin toimimaan moraalisten periaatteiden edellyttämällä tavalla kaikissa olosuhteissa. Sellainen maailma olisi täynnä kaikenkäsittävää pakkoa ja sellaisessa maailmassa ei olisi mahdollista tehdä moraalisesti merkityksellisiä vapaita valintoja.<br />
<br />
Tällä esimerkillä on merkitystä pohtiessamme kysymystä Jumalan kätkeytymisestä. Pohdi hetken maailmaa, joka Schellenbergin ja Hansonin mielestä Jumalan pitäisi luoda. Heidän mielestään Jumalan pitäisi ilmoittaa itsensä tavalla, joka tekisi mahdolliseksi rakastavan suhteen ihmisten kanssa. Heidän mielestään tämä merkitsee sitä, että <br />
<br />
:(a) Jumala tekee täysin selväksi, että hän on olemassa. Mutta varmaankin täysin hyvä Jumala haluaa tehdä meille selväksi paljon enemmän kuin vain tiedon olemassaolostaan. Jos Jumala todella rakastaa meitä ja haluaa meidän elävän hyvää elämää, Jumala kertoisi meille yhtä selvästi ja ilmeisesti <br />
:(b) miten voimme elää hyvää elämää. Tämä merkitsee sitä, että hän ilmoittaisi moraalisen tahtonsa ja sen, miten ainoastaan hänen moraalisen tahtonsa noudattaminen tekee ihmisen onnelliseksi ja että jos emme seuraa häntä, päädymme onnettomuuteen ja tuhoon.<br />
<br />
Mutta pohdi hetken, mitä seuraisi, jos Jumala toteuttaisi vaihtoehdon (b). Mikä olisi seurauksena, jos Jumala tekisi meille ehdottoman selväksi kaikki ne asiat, jotka on kuvattu vaihtoehdossa (b)? Epäilemättä tässä tapauksessa Jumalasta tulisi moraalinen poliisi, joka valvoisi elämämme kaikkia nurkkia. Jumala olisi suoranaisesti läsnä elämässämme, ja hän tekisi meille selväksi, että kuuliaisuus on ainoa tie onneen ja että synti johtaa nopeaan rangaistukseen. Tällaisissa olosuhteissa eläisimme kaikenkattavan pakon alaisina jokapäiväisessä elämässämme. Tuollaisissa olosuhteissa moraalisesti merkityksellinen valinnan vapaus olisi mahdottomuus. Niinpä näyttää siltä, että Jumala ei voi tehdä itseään tunnetuksi meille tavoilla, jotka täsmennettiin vaihtoehdoissa (a) ja (b).<br />
<br />
Tässä kohdassa ehkä näyttää, että kuvauksessa on jotakin vialla. Kristitythän ajattelevat Schellenbergin ja Hansonin tavoin, että Jumalan täytyy tehdä ja että hän tekee olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi meille. Mutta he eivät ajattele, että tämä estäisi ihmisten kykyä toimia vapaasti. Miten tämä on mahdollista? Toisin sanoen, kuinka Jumala voi tehdä olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi ihmisille, ilman että hän luo kaikenkattavan pakon olosuhteet? Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää, että pohdimme tarkemmin, mitä pakolla tarkoitetaan ja miten se toimii.<br />
<br />
Pakko toimii silloin, kun tehdään uhkauksia, jotka luovat meille pakottavan paineen. Pakottavan paineen käsitettä analysoidessamme huomaamme sen olevan seurausta ainakin viiden eri tekijän vuorovaikutuksesta.<br />
<br />
# '''Uhkauksen voima''': toisin sanoen, kuinka pahoilta uhatut seuraukset vaikuttavat. <br />
# '''Uhkauksen läheisyys'''. Tässä tekijässä on kolme osaa: <br />
::a) Todennäköisyys: kuinka todennäköistä on, että uhkaukset toteutetaan. <br />
::b) Ajallinen: kuinka nopeasti uhatut seuraukset toteutetaan.<br />
::c) Tiedollinen: miten kattavasti uhatut seuraukset tiedostetaan.<br />
:3. '''Välinpitämättömyys uhkauksen suhteen''': missä määrin uhattu henkilö suhtautuu välinpitämättömästi häneen kohdistuviin uhkauksiin.<br />
<br />
Jotta Jumala voisi säilyttää luomiensa ihmisten vapauden, hänen täytyy lieventää sitä pakottavaa painetta, joka seuraa hänen olemassaoloaan ja tahtoaan koskevasta tiedosta. Mitä edellä mainituista tekijöistä Jumala voi säätää vähentääkseen pakottavaa painetta ja siten suojellakseen ihmisten vapautta?<br />
<br />
Ei näytä siltä, että Jumala voisi lieventää uhkauksen voimaa. Epäuskon tai tottelemattomuuden seurauksena olevaa uhkauksen voimaa ei ole mahdollista muuttaa. Jos ihminen ei opi tuntemaan Jumalaa tai tottelemaan Hänen moraalista tahtoaan (ei esimerkiksi opi tuntemaan Kristusta pelastajanaan), kyseinen ihminen on tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta. Tämän seurauksen lieventäminen ei näytä mahdolliselta. Jos Jumala lupaa tietyn seurauksen siitä, että ihminen ei tunne tai tottele häntä, todennäköisyys tämän seurauksen toteutumisesta on sata prosenttia. Miten se voisi olla vähemmän? Ainoastaan jos Jumalaa voitaisiin huijata tai jos hän unohtaisi tai muuttaisi mielensä. Mitkään näistä vaihtoehdoista eivät näytä mahdollisilta. <br />
<br />
Ajallista läheisyyttä voidaan lieventää jossakin mielessä, koska ainakin jotkut epäuskon ja tottelemattomuuden seuraukset siirtyvät kuoleman jälkeiseen elämään. Tämän asian osalta voidaan huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin, ihmisen elämä voi päättyä milloin tahansa, joten kuoleman jälkeinen elämä voi alkaa seuraavassa hetkessä. Niinpä rangaistuksen viivyttäminen kuoleman jälkeiseen elämään ei välttämättä vähennä uhkauksen välittömyyttä. Toiseksi, vaikka kyseiset rangaistukset koettaisiin ajallisesti kaukaisina, on vaikea kuvitella, että tämä muuttaisi mitään olennaista, koska uhattujen seurausten luonne on niin vakava – ikuinen ero Jumalasta.<br />
<br />
Jätetään tiedollinen välittömyys hetkeksi syrjään. Entä vaihtoehto (3), välinpitämättömyys uhkausta kohtaan? Voisiko Jumala lieventää välinpitämättömyyttä ja sillä tavalla vähentää pakottavaa painetta? Tämä ei näyttäisi mahdolliselta. Se, miten välinpitämättömästi suhtaudumme uhkauksiin, näyttää riippuvan omista vapaista valinnoistamme. Jotkut ihmiset pystyvät kehittämään itsessään vastustuskykyä uhkauksia vastaan. Toiset taas eivät. Kummassakin tapauksessa välinpitämättömyys näyttää riippuvan ihmisen vapaista valinnoista. Jumala voisi säätää tätä tekijää ainoastaan puuttumalla vapaisiin valintoihimme. <br />
<br />
Niinpä jäljelle jää vain tiedollinen välittömyys. Mutta mitä tarkalleen on tiedollinen välittömyys? Se on tekijä, joka selittää, miksi esimerkiksi televisio-ohjelmat juopuneiden ajajien aiheuttamista onnettomuuksista usein onnistuvat estämään ihmisiä ajamasta juopuneina. Nämä televisio-ohjelmat eivät anna ihmisille mitään uutta informaatiota. Kukaan ei ajattele näitä kuvia nähtyään: ”Hei, enpä tullut koskaan ajatelleeksi että juopuneena ajaminen voisi saada aikaan tällaisia onnettomuuksia.” Sen sijaan, nämä kuvat käyttävät meille jo tunnettua informaatiota ja esittävät sen meille tavalla, joka vaikuttaa voimakkaasti tunteisiimme. Tällaiset televisio-ohjelmat muuttavat uhattujen seuraamusten tiedollisen välittömyyden. <br />
<br />
Koska Jumala ei voi lieventää pakottavaa painetta lieventämällä neljää muuta tekijää, jotka vaikuttavat pakottavaan paineeseen, Jumalan täytyy tehdä se säätelemällä oman olemassaolonsa ja moraalisen luonteensa tiedollista välittömyyttä. Näin tehdessään hän saa aikaan ilmiön, jota kuvataan Jumalan kätkeytymiseksi. <br />
<br />
Tiedollisen välittömyyden vähentäminen ja kätketyksi tuleminen ei tarkoita sitä, ettei Jumalan olemassaolosta olisi todistusaineistoa tai että kyseinen todistusaineisto olisi heikkoa. Voimme ymmärtää tämän pohtiessamme uudelleen esimerkkiä televisio-ohjelmista, jotka vähentävät juopuneena ajamista. Ne ihmiset, joihin kyseiset ohjelmat vaikuttavat, tietävät jo edeltä täysin hyvin, että juopuneena ajaminen on vaarallista. Kyseinen todistusaineisto oli jo aikaisemmin täysin heidän käytettävissään. Mutta todistusaineiston tarjoamalta informaatiolta puuttui tiedollinen välittömyys, joka olisi pakottanut heidät lopettamaan juopuneena ajamisen. Tämän aikaansaamiseksi tarvittiin televisio-ohjelmia. Samalla tavalla Jumala voi saattaa kaikenlaista informaatiota omasta olemassaolostaan ja moraalisesta tahdostaan ihmisten ulottuville (hän voi luoda hienosäädetyn maailmankaikkeuden ja antaa ihmiselle siitä tietoa tieteen edistyksen myötä, hän voi antaa kirjoitetun ilmoituksen, Jumalan Poika voi tulla ihmiseksi jne.). Niin kauan kuin tätä informaatiota ei tarjota sellaisella tavalla, joka tekisi informaatiosta tiedollisesti välitöntä (ja siten pakottavaa), Jumala onnistuu turvaamaan moraalisesti merkityksellisen vapautemme.<br />
<br />
Jumalan ajoittainen kätkeytyminen ja vaikeneminen ei siis sinänsä muodosta syytä uskoa ateismiin. Jumalan kätkeytyminen ja vaikeneminen sopii loogisesti yhteen sen kanssa, että Jumala on olemassa ja että hän rakastaa ihmisiä. Se, että Jumala kätkeytyy joiltakin ihmisiltä, ei tarkoita, että hän kätkeytyy kaikilta. Se, että Jumala kätkeytyy ajoittain, ei tarkoita, että hän kätkeytyy aina. Se, että Jumala kätkeytyy kaikilta ihmisiltä ajoittain, ei tarkoita, etteikö hän silti olisi jättänyt todisteita olemassaolostaan, jotka ovat aina kaikkien nähtävissä.<br />
<br />
Jumalan kätkeytyminen tai Jumalan poissaolon tuntu voivat johtua useista erilaisista tekijöistä. '''Paul K. Moserin'''<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 132 }}</ref> mukaan Jumalan tarkoituksena voi olla <br />
<br />
* opettaa ihmisiä kaipaamaan ja arvostamaan henkilökohtaista suhdetta Jumalaan,<br />
* vahvistaa kiitollista luottamusta Jumalaan vaikeissakin olosuhteissa,<br />
* poistaa ihmisen välinpitämättömyys Jumalaa ja hänen tarkoitusperiään kohtaan,<br />
* murskata ihmisen ylpeä itseriittoisuus.<br />
<br />
Moser argumentoi, että Jumalan ajoittainen kätkeytyminen voi terveellä tavalla moraalisesti haastaa ihmisiä. Jos ihminen voi pitää Jumalan läsnäoloa itsestäänselvyytenä, hän saattaa itseriittoisesti välineellistää Jumalaa sen sijaan, että hän antautuisi Jumalalle. Kätkeytymällä Jumala opettaa ihmistä etsimään Jumalaa ja estää ihmistä pitämästä Jumalan pyhää läsnäoloa halpana.<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 133 }}</ref><br />
<br />
Jumalan poissaolon tuntu saattaa siis johtua Jumalan kätkeytymisestä. Se saattaa myös johtua ihmisen haluttomuudesta kohdata Jumalan todellisuutta. Ihminen voi kokea Jumalan poissaolevaksi, vaikka hänellä olisi riittävästi todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei ehkä ole valmis kohtaamaan tätä todistusaineistoa, koska se samalla uhkaisi hänen vapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lähes kaikki ihmiset pitävät mahdollisena, että Jumala on olemassa. Niinpä ihmisillä on syy perehtyä asiaan paremmin ja etsiä suurempaa selvyyttä asiaan. Ihmisen taipumus käyttää Jumalan poissaolon tuntua argumenttina Jumalan olemassaoloa vastaan voi kertoa ihmisen halusta paeta Jumalan todellisuutta.<ref>Wainwright, William J.: "Jonathan Edwards and the Hiddenness of God", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 104 }}</ref><br />
<br />
'''Jonathan Edwardsin''' mukaan jokaisella ihmisellä on riittävästi todistusaineistoa Jumalan todellisuudesta ja hänen hyvyydestään voidakseen muodostaa oikean käsityksen Jumalasta. Syntinen ihminen kuitenkin helposti joko kieltää Jumalan kokonaan tai muodostaa mielessään väärän kuvan Jumalasta. Vaikka luonnollinen järki voi parhaimmillaan saada selville monia totuuksia Jumalasta, se ei pysty ymmärtämään Jumalan pyhyyden arvoa (the beauty of holiness), eikä se siksi pysty arvostamaan kristinuskon totuuksia. Jumalan pyhyys avautuu sanallisen ilmoituksen välityksellä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Edwards, Jonathan | Nimeke = The Religious Affections | Julkaisija = Edinburgh: The Banner of Truth Trust | Vuosi = 1984 | Sivu = }}</ref><br />
<br />
'''Charles Finney''' tuo Jumalan kätkeytymisen ongelmaan lisänäkökohdan. Jumalan ei ole välttämättä mielekästä antaa ihmisille lisää valoa ennen kuin he ovat toimineet johdonmukaisesti sen valon pohjalta, mikä heillä jo on. <br />
<br />
{{lainaus|– – en saa myöskään jättää mainitsematta erästä kirjakauppiasta, varsin huomattavaa miestä siltä paikkakunnalta. Hän oli kääntymätön, ei tosin suoranainen jumalankieltäjä, mutta mies, joka ei voinut uskoa Raamatun jumalallista arvovaltaa. Hän oli teräväpäinen, arvostelevainen, lujatahtoinen, päättäväinen, luki paljon ja ajatteli paljon. Ulkonaiselta moraaliltaan, hän oli, sen uskon, moitteeton ja erikoisen suuressa arvossa pidetty henkilö. Eräänä aamuna varhain hän tuli huoneeseeni ja sanoi: <br />
<br />
”Mr. Finney, täällä on käymässä voimakas hengellinen liike, mutta minä olen epäilijä ja tahtoisin saada todisteita Raamatun totuudesta.” <br />
<br />
Herra antoi minulle kyvyn erottaa hänen mielentilansa, niin että saatoin päättää, miltä kannalta häntä käsittelisin. Sanoin hänelle: ”Uskotteko Jumalan olemassaoloon?” ”Uskon kyllä”, hän vastasi, ”en ole jumalankieltäjä”. ”Uskotteko suhtautuneenne Jumalaan niin kuin tulisi? Oletteko kunnioittaneet Hänen arvovaltaansa? Oletteko rakastanut Häntä? Oletteko tehnyt, mitä ajattelette olevan Hänelle otollista, ja siksi, että haluatte olla Hänelle otollinen? Myönnättekö, että teidän tulisi rakastaa Häntä, palvoa Häntä, totella Häntä sen valon mukaan, mitä teillä on?” ”Myönnän”, hän sanoi, ”minä myönnän sen”. ”Mutta oletteko tehnyt niin?” ”En”, hän vastasi, ”en voi sanoa tehneeni niin”. <br />
<br />
”No niin”, sanoin minä, ”miksi opastaisin teitä pitemmälle ja valaisisin mieltänne, jollette tahdo tehdä velvollisuuttanne ja noudattaa sitä valoa, mikä teillä jo on. Kun siis päätätte elää vakaumuksenne mukaan, totella Jumalaa parhaimmin sen valon mukaan, mikä teillä on; kun haluatte katua tähänastisia laiminlyöntejänne ja olla Jumalalle otollinen koko lopun elämäänne parhaan tietonne mukaan, sitten minäkin tahdon koettaa osoittaa teille, että Raamattu on Jumalasta. Siihen saakka minun on turhaa yrittää sitä.” En ollut itse istunut enkä tietääkseni pyytänyt häntäkään istumaan. Hän sanoikin vain: ”En voi sanoa muuta kuin että tämä on oikein ja kohtuullista” – ja meni tiehensä.|Finney<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Finney, Charles | Nimeke = Ihmeellisiä herätyksiä | Julkaisija = Suolahti: Ev. lut. herätysseura | Vuosi = 1984 | Sivu = 246–247 }}</ref>}}<br />
<!--<br />
--><br />
<br />
Joitain samankaltaisia elementtejä on Jeesuksen vertauksessa [[Luukkaan evankeliumi|Luukkaan evankeliumissa]]:<br />
<br />
{{lainaus|Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."|{{rp|Luuk 16:19-31}}}}<br />
<br />
Perimmiltään ongelma onkin siinä, että ihminen on luonnostaan kapinassa Luojaansa vastaan.<br />
<br />
Jos tunnusteot ja Jeesuksen opetukset eivät saaneet ihmisiä kääntymään, niin kuinka tilanne olisi tällä hetkellä sen kummempi. Joku voisi esimerkiksi vaatia, että Jumalan pitäisi ilmestyä hänelle, jotta tämä voisi uskoa Häneen. Vaikka näin kävisi, hän voisi silti kieltää Jumalan olemassaolon ja väittää kärsivänsä aivotoimintansa häiriöstä, joka aiheutti ilmestyksen. Voidaankin sanoa, että pelkkä vaikuttava kokemus itsessään ei kanna pitkälle, mikäli ihmisellä ei ole todellista halua löytää Jumalaa.<br />
<br />
Jumala antaa itsestään hyvin selkeän ilmoituksen Raamatussa. Kyse ei siis suinkaan ole siitä, etteikö Jumala ilmoittaisi itseään selkeästi vaan siitä, haluammeko uskoa tuon ilmoituksen vai emme. Usko ei monestikaan synny silmänräpäyksessä vaan on prosessi, johon monesti kuluu aikaa ja sisäisiä kamppailuja. Kyseinen prosessi vie monesti aikaa, koska ihmisinä meillä on monenlaisia jopa tiedostamattomia sisäisiä suoja-aitoja Jumalaa vastaan. Lisäksi kristillisen maailmankuvan mukaan Saatana pyrkii kaikin tavoin vesittämään ihmisen ja Jumalan kanssakäymisen.<br />
<br />
[[Raamattu|Raamatussa]] tämä ilmenee niin, että vaikka Jeesus teki useita ihmeitä ja opetti ihmisiä Jumalan valtakunnasta ja omasta asemastaan Jumalan poikana. Silti kaikkien näiden ihmeiden ja tunnustekojenkaan jälkeen kaikki eivät uskoneet tai halunneet uskoa. Toisin sanoen, vaikka ihmiset konkreettisesti näkivät ja kokivat asioita, he eivät silti muuttaneet suhtautumistaan [[Jeesus|Jeesukseen]] ja Hänen sanomaansa.<br />
<br />
Vanhan testamentin puolella hyvänä esimerkkinä toimii israelilaisten käytös erämaassa; Jumala oli suorittanut jo lukuisia ihmeitä, joiden kautta israelilaiset olivat päässeet pakenemaan Egyptistä ja joiden kautta heidän vaatteensa eivät esimerkiksi kuluneet. Tästä huolimatta, kun Mooses jätti kansan muutamaksi päiväksi, niin homma meni totaalisen villiksi ja israelilaiset alkoivat valmistamaan itselleen epäjumalaa.<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [https://uskojarkijafilosofia.wordpress.com/2011/05/18/jumalan-piiloutuneisuus/ Jumalan piiloutuneisuus] (uskojarkijafilosofia.wordpress.com)<br />
<br />
==Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Jumala]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Orjuus&diff=12666Orjuus2020-11-29T15:57:36Z<p>Apollos: /* Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä */ ilmaisun hienosäätöä</p>
<hr />
<div>'''Orjuus''' on <br />
# yhteiskunnallinen järjestelmä ("Orjuus vallitsi antiikin Kreikassa ja Roomassa") ja<br />
# siihen kuuluva sosiaalinen asema ("Näiden yhteiskuntien väestöstä suuri osa eli orjuudessa").<br />
Orjuuden ytimenä on jonkin yhteiskunnan oikeusjärjestyksen tunnustama palvelusuhde, josta ei ole subjektiivista irtisanoutumisoikeutta: orja ei voi omin luvin vaihtaa ammattiaan eikä isäntäväkeäänkään. Orjana elämisen kannalta olennaista on näet sekin, että kukaan ei ole orja noin vain ylimalkaan vaan jokaisella orjalla on joku isäntä tai emäntä; isäntä voi olla myös persoonaton: Rooman valtiokin omisti orjia. Orjilla on vapaata väestöä rajoitetumpi oikeus päättää itseään koskevista asioista sekä orjayhteiskunnan oikeuskäytännön mukainen kuuliaisuusvelvollisuus isäntäväkeään kohtaan; toisaalta orjat kuuluvat isäntäväkensä talouteen ja saavat siitä ainakin välttämättömät elämisen tarpeet kuten ruoan, vaatetuksen ja yösijan.<br />
<br />
Orjuuteen liittyvät muut olosuhteet ja oikeusnormit ovat vaihdelleet yhteiskunnasta ja ajankohdasta toiseen, joten kaiken orjuuden hätiköity samaistaminen on tyypillistä [[näennäisanalogia]]päättelyä. Toisaalta orjuuden yleisluonteinen tunnusmerkistö voi täyttyä myös ilman, että itse sanaa käytettäisiin: pakkotyöleiriverkoston tarjoamalla polkuhintaisella työvoimalla militaaritalouden perusteita rakentaneella stalinistisella Neuvostoliitolla oli ilmeiset orjayhteiskunnan piirteet, Maon Kiinan koko väestö eli hallinnon pahimmissa vaiheissa oikeastaan Maon henkilökohtaisia oikkuja toteuttavina orjina, joiden sydämetön isäntä antoi jopa kuolla joukoittain nälkään ostaakseen samaan aikaan elintarvikeviennillä aseita ja aseteollisuutta Neuvostoliitosta, ja nykyisessä Pohjois-Koreassa sama meno on jatkunut aina meidän aikaamme asti. Muustakaan maailmasta orjuus ei ole kadonnut, vaan YK:n välittämän arvion mukaan sen nykymuotojen<ref>Näihin ei ole luettu mukaan totalitaaristen maiden omaan väestöönsä kohdistamaa toimintaa.</ref> piirissä on miljoonia ihmisiä.<ref>''"Today, according to the International Organization for Migration (IOM), millions of people, primarily women and children, are subjected to this tragic fate ..."'' http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/slave-route/modern-forms-of-slavery/ [luettu 19.8.2019]</ref><br />
<br />
Tässä artikkelissa orjuutta tarkastellaan lähinnä suhteessa Raamattuun ja kristinuskon historiaan.<br />
<br />
== Kanaanin kirous ==<br />
<br />
Orja-sana esiintyy Raamatussa ensimmäistä kertaa Nooan langettaessa kirouksen Haam-poikansa Kanaan-pojalle:<br />
<i>– Kirottu olkoon Kanaan,<br />
tulkoon hänestä veljiensä<br />
orjienkin orja.</i> ({{rp|1.Moos.9:25}})<br />
Tämän kirouksen myöhempiä vaiheita voi seurata Vanhasta testamentista: Kanaanin jälkeläiset asuttivat sitä maata, "Kanaanin maata" eli "Kaanaan maata", jonka Herra sitten lupasi Aabrahamin jälkeläisille, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun kanaanilaisten syntivelka täyttyisi ({{rp|1.Moos.15:16}}). Tämä toteutui israelilaisten maanvalloituksen yhteydessä Joosuan aikana ({{rp|Joos.24:11}}).<br />
<br />
Raamatussa ei ole mitään mainintaa Kanaanin jälkeläisten ulkonäöstä, eikä ylipäänsä ole mitään syytä olettaa, että he esimerkiksi ihonväriltään olisivat poikenneet lähi-idän muista kansoista. Afrikan väestön valtaosan on ymmärretty polveutuvan Haamin muista pojista, ei siis Kanaanista, eikä Raamatussa ylipäänsä ole ainuttakaan mainintaa, jossa joku yksilö orjuutettaisiin etnisen alkuperänsä takia. Sen sijaan Egyptissä orjuutettiin koko Israelin kansa, muttei suinkaan siksi, että heidän (haamilaiset [{{rp|1.Moos.10:6}}]) orjuuttajansa olisivat uskoneet Raamattua!<br />
<br />
"Orjienkin orja" on jo itsessään kuvakielinen ilmaus, sillä ei tiedetä ainuttakaan historian esimerkkiä, jossa orjalla olisi ollut mahdollisuus konkreettisesti omistaa orjia. Kanaania itseään ei suinkaan orjuutettu, hänhän päinvastoin sai alun perin haltuunsa jokseenkin parhaan osan tunnetusta maasta ({{rp|2.Moos.3:8}}). Kun ottaa huomioon Nooan profetioiden kokonaisuuden ({{rp|1.Moos.9:24-27}}) ja vertaa sitä Raamatun kertomaan ja muista lähteistä tunnettuun historiaan, huomaa, että kyse on lähinnä siitä, että Vapahtaja ja hengellinen valo tulee Seemin suvusta ja että Jaafetin suku levittäytyy laajimmalle ja saavuttaa siinä mielessä maailmassa ulkoisen valta-aseman, mutta että Haamin suku jää vaille erityistä siunausta ja siksi kokonaisuutena katsoen huonoimmalle osalle, mikä näkyy eritoten hänen poikansa Kanaanin jälkeläisten historiassa – vaikka alun perin juuri haamilaiset nousivatkin johtoasemaan, niin että Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä, oli Haamin Kus-pojan jälkeläinen ({{rp|1.Moos.10:8}}).<br />
<br />
Kanaanin kirous ei merkitse sitä, etteivätkö Haamin tai Kanaaninkin jälkeläiset voisi pelastua uskomalla Jumalan lupauksiin. Päinvastoin: taivaaseen kootaan ihmisiä kaikista kansoista, kansanheimoista ja kielistä ({{rp|Ilm.7:9}}), ja nykyään kristinusko on kokonaisuutena katsoen haamilaisessa Afrikassa voimakasta ja leviävää, kun taas täällä jaafetilaisessa Euroopassa monin tavoin heikkoa ja taantuvaa. "Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi." ({{rp|Room.11:32}})<br />
<br />
== Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä ==<br />
<br />
Mooseksen laissa on määräyksiä, jotka koskevat sellaista ihmisten välistä mahdollista suhdetta, joka on paremman puutteessa suomennettu "orjuudeksi". Kysymys ei kuitenkaan ollut mistään ihmisen omistusoikeudesta toiseen ihmiseen, vaan israelilaisten keskinäisellä sopimuksella solmittavasta, pääsääntöisesti määräaikaisesta palvelussuhteesta, ja näiden orjien kohtelusta oli erityiset säädökset, joiden mukaan orja oli esim. päästettävä korvauksetta vapauteen, mikäli isäntä oli tuottanut tälle pysyvän ruumiinvamman kuten lyönyt hampaan irti. Nämä orjat eivät siis suinkaan olleet lainsuojattomassa asemassa isäntänsä mielivallan armoilla.<br />
<br />
Näiden säännösten yhteiskunnallinen merkitys näyttäisi olevan lähinnä siinä, että ne antoivat köyhtyneille israelilaisille toimeentulomahdollisuuden perintömaansa määräajaksi myymällä ja varakkaampien maanmiestensä ruokapalkkaisiksi palvelijoiksi pestautumalla. Nämä orjat oli Mooseksen lain mukaan vapautettava joka viideskymmenes vuosi, jolloin he saivat perheineen palata isiensä maille niiden laillisina omistajina. Poikkeuksena olivat vieraista kansoista peräisin olevat (sotavankeuteen joutuneet tai muulla tavoin israelilaisten valtaan siirtyneet) orjat, joilla ei siis voinut olla perintömaita Israelissa eikä niihin perustuvaa toimeentuloa isäntäperheensä ulkopuolella, sekä sellaiset israelilaissyntyiset orjat, jotka eivät isäntäväkeensä kiintyneinä itse tahtoneet enää koskaan lähteä näiden taloudesta.<br />
<br />
Mooseksen lain mukainen orjuus on siis ymmärrettävissä lähinnä väliaikaisena ja oikeudellisesti säänneltynä poikkeuksena normaalitilaan: pienempänä pahana tietyissä vaikeissa taloustilanteissa. Erityisesti laissa kielletään orjien ja muukalaisten julma kohtelu ja kehotetaan muistamaan koko Israelin kansan kovaa Egyptin aikaa ja siihen kuulunutta muukalaisuutta ja orjuutta, josta Herra oli heidät vapauttanut ja tuonut Luvattuun maahan.<br />
<br />
Aabrahamin kutsumisesta alkavan "Raamatun erityisen pelastushistorian" perustavin Jumalan voimateko on juuri Israelin lasten<ref>Aabrahamin pojan Iisakin poika Jaakob sai elämänsä käännekohdassa Jumalalta uuden nimen: Israel – ja juuri hänen jälkeläisensä Jumala Mooseksen välityksellä Egyptistä vapautti.</ref> vapauttaminen faaraon<ref>Egyptin kuninkaan</ref> vallasta ja johtaminen pois Egyptistä, "orjuuden pesästä". Siihen myös Jumalan lain antaminen Siinain vuorella Mooseksen välityksellä liittyy, ja perustavasti siinä on kyse nimenomaan armottomasta, mielivaltaisesta orjuudesta vapauttamisesta. Tähän Jumalan voimatekoon liittyy myös orjuuttajia kohdanneiden Jumalan rangaistusten sarja, joka sitten viimein johtaakin orjuutettujen vapautumiseen, niin että faarao suorastaan ajaa heidät ulos maastaan.<br />
<br />
== Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet ==<br />
<br />
Mooseksen aikaa puolisentoistatuhatta vuotta myöhemmin Uuden testamentin ajan yhteiskunnassa oli käytännössä pakanallisen roomalaisen oikeuden mukainen orjuus, joka on perin juurin eri asia kuin Mooseksen laissa säädelty menettely: Roomassa orjat katsottiin isäntäväkensä "puhuvaksi irtaimistoksi", siis todellakin näiden omaisuudeksi, jolla ei lain edessä ollut juuri oikeuksia. Esimerkiksi oikeudenkäynneissä orjan todistus oli otettava huomioon ainoastaan, jos se oli saatu tätä kiduttaen kuulustelemalla. Laissa oli myös säädös, jonka mukaan siinä tapauksessa, että isäntä kuoli selittämättömällä tavalla, kaikki hänen orjansa oli varmuuden vuoksi<ref>Olihan joku (tai jotkut) heistä mahdollisesti saattanut syyllistyä isännän salamurhaan.</ref> surmattava. Toisaalta yhteiskunnallisesti mahtava isäntä saattoi uskoa luotto-orjilleen niin merkittäviä tehtäviä, että nämä orjinakin olivat yhteiskunnan merkittävimpiin kuuluvia vallankäyttäjiä; erityisesti tämä koski Rooman keisarin orjia, joista luotetuimmat toimivat ikään kuin hallituksen ministereinä<ref>Itse ministeri-sanakin on peräisin latinankielisestä sanasta, jonka perusmerkitys on 'palvelija' tai 'apulainen'.</ref>. Koska orjien lakisääteiset oikeudet olivat olemattoman vähäiset, isännän ja orjan suhde saattoi siis käytännössä vaihdella hyvin huomattavasti – eihän sen enempää orjien hyvä kuin huonokaan kohtelu ollut lainvastaista, vaan kullakin yksityistaloudella oli vapaus toimia siinä suhteessa omalla tavallaan.<br />
<br />
Uuden testamentin käyttäytymisohjeet kristityille orjille ja kristityille isännille lähtevät siitä, että olipa ihminen yhteiskunnallisesti millaisessa asemassa tahansa, hänen on ennen muuta muistettava joutuvansa aikanaan tilille elämästään Jumalan edessä, joka on lahjomaton tuomari (kuten oli ollut jo Mooseksen ajan Egyptissä). Tunnollisuus omien velvollisuuksien täyttämisessä ja oikeudenmukaisuus vallankäytössä ovat tällöin kristillistä omaatuntoa ohjaavien apostolisten kehotusten<ref>Uuden testamentin <i>pareneesin</i></ref> keskeistä sisältöä.<br />
<br />
Nämä ohjeet eivät kuitenkaan merkitse roomalaisen oikeuden orjia ja orjuutta koskevan näkemyksen ja siihen perustuvien käytäntöjen hyväksymistä, vaan ohjeet on annettu nimenomaan siksi, että kristityt tietäisivät, miten toimia Jumalan tahdon mukaisesti kristittyinä, kukin omassa elämäntilanteessaan. Yksilötasollahan on mahdollista toimia oikein, vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö olisi miten epäoikeudenmukaista hyvänsä. Yhteiskuntarakenne perustui suurtalouksiin – itse asiassa väestön enemmistö oli orjia (ei kuitenkaan Mooseksen lakia soveltavilla juutalais- ja samarialaisalueilla). Yhteiskunnalliset lainsäätäjät eivät siinä vaiheessa kuuluneet kristilliseen seurakuntaan eivätkä kysyneet apostoleilta neuvoja töihinsä, joten lainsäätäjille suunnattuja orjuuteen liittyviä ohjeita Uusi testamentti ei suoranaisesti sisällä; suuntaa-antavana voi kuitenkin pitää sellaista seikkaa, että Uudessa testamentissa "ihmiskauppiaat" ovat kristitylle sopimattoman synnillisen elämänmuodon yhtenä esimerkkinä.<br />
<br />
Orjien ja vapaiden ihmisarvossa, kristillisen seurakunnan jäsenyyden laadussa tai pelastuksen osallisuudessa uskon kautta Kristukseen ei ole eroja: "Ei tässä ole orjaa eikä vapaata – – vaan kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Erona on kuitenkin se, että mitä enemmän mahdollisuuksia ihmiselle on tarjona, sitä enemmästä hän myös on vastuussa Herransa edessä: "Orja on Kristuksen vapaa, ja vapaa on Kristuksen orja."<br />
<br />
== Muita tunnettuja esimerkkejä orjuudesta ja kristittyjen suhtautumisesta siihen ==<br />
<br />
=== Brittiläinen imperiumi ===<br />
<br />
Puolisentoistatuhatta vuotta Uuden testamentin aikaa myöhempi Euroopan siirtomaavaltojen, esim. Brittiläisen imperiumin ja siitä sittemmin itsenäistyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjalaitos taas muistutti pikemminkin Rooman ja arabien kuin Mooseksen lain mallia, ja lisäksi siinä oli vielä erityinen rasistinen piirre, niin että esim. Yhdysvaltain Virginian osavaltion orjuuteen liittyvässä lainsäädännössä laskettiin kunkin yksilön afrikkalaisuuden suhteellista osuutta. Orjuuden taustana oli kaupallisen hyödyn tavoittelu: orjakaupalla saatiin suurmaatalouteen halpaa työvoimaa; lisää orjia saatiin aiempien orjien jälkeläisistä, joten orjakaupan päättyminen ei merkinnyt orjuuden automaattista päättymistä.<br />
<br />
Anglosaksisissa maissa monet orjuuden keskeiset vastustajat, kuten Britanniassa [http://en.wikipedia.org/wiki/William_Wilberforce William Wilberforce], [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Clarkson Thomas Clarkson] ja herätykseen tullut entinen orjalaivan kapteeni, ''Amazing Grace'' -laulun sanoittajanakin tunnettu [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Newton John Newton], puolestaan toimivat kristittyinä, Raamattuun sidotun omantunnon pohjalta ja saivatkin laillisen orjuuden lakkautetuksi brittiläisessä imperiumissa jo 1800-luvun alkuvuosina – siis puolisen vuosisataa ennen kuin Darwinin teokset alkoivat puolestaan antaa perusteita rotusorrolle ja suorastaan [[Darwin ja natsit|etnisille kansanmurhille]].<br />
<br />
=== Yhdysvallat ===<br />
<br />
Darwinista huolimatta Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa orjuutta pidettiin kansallisena häpeänä, ja Etelävaltioiden hävittyä sisällissodan orjuus poistettiinkin koko maasta. Yhdysvalloissakin valovoimaisimmilla orjuuden vastustajilla oli ollut vahvasti kristillinen identiteetti – tämä koskee niin militanttiaktivisti [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Brown_(abolitionist) John Brownia] kuin sentimentaalista romaanikirjailijaa, ''Setä Tuomon tuvan'' laatijaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet_Beecher-Stowe Harriet Beecher-Stoweakin].<br />
<br />
Amerikan orjavaltioiden historia osoittaa osaltaan Uuden testamentin ohjeiden toimivuuden. Tilanne muistutti Rooman aikaa (monin paikoin suurin osa väestöstä oli orjia, joiden työvoimaan maataloustuotanto perustui), olipa osittain sitä vaikeampikin (rotuajattelun vuoksi vapautetut orjat eivät voineet löytää paikkaansa yhteiskunnassa niinkään helposti kuin antiikin Roomassa). Orjakapinoita leimahti aika ajoin, ja ne synnyttivät veristä jälkeä puolin ja toisin johtamatta kuitenkaan orjien aseman paranemiseen saati orjuuden lopettamiseen. Parasta, mitä siinä tilanteessa elänyt kristitty orjatilan omistaja saattoi suoranaisesti saada aikaan, oli kohdella omia orjiaan niin kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan, jos olisi ollut orjan asemassa; parasta, mitä kristitty orja saattoi saada aikaan, oli todistaa Kristuksesta suostumalla elämään osassaan kuuliaisena isännälleen, antaen näin kaikille lähimmäisilleen esimerkin siitä, että ihmisen arvo ei riipu hänen yhteiskunnallisesta asemastaan vaan Jumalan armoteoista häntä kohtaan ja että iankaikkiset asiat ovat ajallisia tärkeämpiä. Kun orjuus sitten aikanaan lopetettiin, se ei tapahtunut orjakapinan kautta eikä koskenut kuuliaisia orjia sen vähempää kuin kapinamielisiäkään.<br />
<br />
Kristillisen etiikan kannalta on olennaista ymmärtää, että ihmisen eettinen oikeus, saati velvollisuus, ei ole toimia oman asemansa rajoja rikkoen ja niitä oman halunsa mukaan muuttamaan pyrkien vaan oman asemansa tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa lähimmäisensä aseman parantamiseksi Raamattuun sidotun omantuntonsa ääntä kuunnellen ja seuraten – ja juuri näin toimiminen on johtanut todelliseen ja kestävään yhteiskunnalliseen edistykseen. Lisäksi voi todeta, että vaikka Brownkin osaltaan pakotti ihmisiä ottamaan kantaa orjuuteen ja vei siten kokonaiskehitystä eteenpäin, niin silti Beecher-Stowen tapa herätellä ihmisten omaatuntoa empatiaan oli sekä eettisesti ongelmattomampaa että käytännössä toimivampaa kuin Brownin oman käden oikeuteen perustuva malli, joka suoraan johti monien ihmishenkien menetykseen ja päälle päätteeksi vei miehen itsensäkin hirteen. Tämä antaa pohjaa myös oman aikamme huutavimpien yhteiskunnallisten vääryyksien, kuten [[abortti|"vapaan" abortin]], kristilliseen kohtaamiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/10/orjuus-kristinusko-ja-raamattu-osa-1.html Pasi Turunen: Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1]<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/11/amerikan-orjuus-ja-antiikin-orjuus-eri.html Pasi Turunen: Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)]<br />
* [http://raapustus.net/?id=114#orjuus Jasu Markkanen: Hyväksyykö Raamattu orjuuden?]<br />
* [http://luominen.fi/pitaako-kristityn-noudattaa-juutalaisten-ruokasaadoksia luominen.fi: Orjuus ja Raamattu]<br />
* [http://www.tv7.fi/vod/player/24090/ Café Raamattu > Orjuus Raamatun valossa (TV7)]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Etiikka]][[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Orjuus&diff=12665Orjuus2020-11-29T15:38:49Z<p>Apollos: /* Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet */ sanotun selkeytystä ja täydennystä</p>
<hr />
<div>'''Orjuus''' on <br />
# yhteiskunnallinen järjestelmä ("Orjuus vallitsi antiikin Kreikassa ja Roomassa") ja<br />
# siihen kuuluva sosiaalinen asema ("Näiden yhteiskuntien väestöstä suuri osa eli orjuudessa").<br />
Orjuuden ytimenä on jonkin yhteiskunnan oikeusjärjestyksen tunnustama palvelusuhde, josta ei ole subjektiivista irtisanoutumisoikeutta: orja ei voi omin luvin vaihtaa ammattiaan eikä isäntäväkeäänkään. Orjana elämisen kannalta olennaista on näet sekin, että kukaan ei ole orja noin vain ylimalkaan vaan jokaisella orjalla on joku isäntä tai emäntä; isäntä voi olla myös persoonaton: Rooman valtiokin omisti orjia. Orjilla on vapaata väestöä rajoitetumpi oikeus päättää itseään koskevista asioista sekä orjayhteiskunnan oikeuskäytännön mukainen kuuliaisuusvelvollisuus isäntäväkeään kohtaan; toisaalta orjat kuuluvat isäntäväkensä talouteen ja saavat siitä ainakin välttämättömät elämisen tarpeet kuten ruoan, vaatetuksen ja yösijan.<br />
<br />
Orjuuteen liittyvät muut olosuhteet ja oikeusnormit ovat vaihdelleet yhteiskunnasta ja ajankohdasta toiseen, joten kaiken orjuuden hätiköity samaistaminen on tyypillistä [[näennäisanalogia]]päättelyä. Toisaalta orjuuden yleisluonteinen tunnusmerkistö voi täyttyä myös ilman, että itse sanaa käytettäisiin: pakkotyöleiriverkoston tarjoamalla polkuhintaisella työvoimalla militaaritalouden perusteita rakentaneella stalinistisella Neuvostoliitolla oli ilmeiset orjayhteiskunnan piirteet, Maon Kiinan koko väestö eli hallinnon pahimmissa vaiheissa oikeastaan Maon henkilökohtaisia oikkuja toteuttavina orjina, joiden sydämetön isäntä antoi jopa kuolla joukoittain nälkään ostaakseen samaan aikaan elintarvikeviennillä aseita ja aseteollisuutta Neuvostoliitosta, ja nykyisessä Pohjois-Koreassa sama meno on jatkunut aina meidän aikaamme asti. Muustakaan maailmasta orjuus ei ole kadonnut, vaan YK:n välittämän arvion mukaan sen nykymuotojen<ref>Näihin ei ole luettu mukaan totalitaaristen maiden omaan väestöönsä kohdistamaa toimintaa.</ref> piirissä on miljoonia ihmisiä.<ref>''"Today, according to the International Organization for Migration (IOM), millions of people, primarily women and children, are subjected to this tragic fate ..."'' http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/slave-route/modern-forms-of-slavery/ [luettu 19.8.2019]</ref><br />
<br />
Tässä artikkelissa orjuutta tarkastellaan lähinnä suhteessa Raamattuun ja kristinuskon historiaan.<br />
<br />
== Kanaanin kirous ==<br />
<br />
Orja-sana esiintyy Raamatussa ensimmäistä kertaa Nooan langettaessa kirouksen Haam-poikansa Kanaan-pojalle:<br />
<i>– Kirottu olkoon Kanaan,<br />
tulkoon hänestä veljiensä<br />
orjienkin orja.</i> ({{rp|1.Moos.9:25}})<br />
Tämän kirouksen myöhempiä vaiheita voi seurata Vanhasta testamentista: Kanaanin jälkeläiset asuttivat sitä maata, "Kanaanin maata" eli "Kaanaan maata", jonka Herra sitten lupasi Aabrahamin jälkeläisille, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun kanaanilaisten syntivelka täyttyisi ({{rp|1.Moos.15:16}}). Tämä toteutui israelilaisten maanvalloituksen yhteydessä Joosuan aikana ({{rp|Joos.24:11}}).<br />
<br />
Raamatussa ei ole mitään mainintaa Kanaanin jälkeläisten ulkonäöstä, eikä ylipäänsä ole mitään syytä olettaa, että he esimerkiksi ihonväriltään olisivat poikenneet lähi-idän muista kansoista. Afrikan väestön valtaosan on ymmärretty polveutuvan Haamin muista pojista, ei siis Kanaanista, eikä Raamatussa ylipäänsä ole ainuttakaan mainintaa, jossa joku yksilö orjuutettaisiin etnisen alkuperänsä takia. Sen sijaan Egyptissä orjuutettiin koko Israelin kansa, muttei suinkaan siksi, että heidän (haamilaiset [{{rp|1.Moos.10:6}}]) orjuuttajansa olisivat uskoneet Raamattua!<br />
<br />
"Orjienkin orja" on jo itsessään kuvakielinen ilmaus, sillä ei tiedetä ainuttakaan historian esimerkkiä, jossa orjalla olisi ollut mahdollisuus konkreettisesti omistaa orjia. Kanaania itseään ei suinkaan orjuutettu, hänhän päinvastoin sai alun perin haltuunsa jokseenkin parhaan osan tunnetusta maasta ({{rp|2.Moos.3:8}}). Kun ottaa huomioon Nooan profetioiden kokonaisuuden ({{rp|1.Moos.9:24-27}}) ja vertaa sitä Raamatun kertomaan ja muista lähteistä tunnettuun historiaan, huomaa, että kyse on lähinnä siitä, että Vapahtaja ja hengellinen valo tulee Seemin suvusta ja että Jaafetin suku levittäytyy laajimmalle ja saavuttaa siinä mielessä maailmassa ulkoisen valta-aseman, mutta että Haamin suku jää vaille erityistä siunausta ja siksi kokonaisuutena katsoen huonoimmalle osalle, mikä näkyy eritoten hänen poikansa Kanaanin jälkeläisten historiassa – vaikka alun perin juuri haamilaiset nousivatkin johtoasemaan, niin että Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä, oli Haamin Kus-pojan jälkeläinen ({{rp|1.Moos.10:8}}).<br />
<br />
Kanaanin kirous ei merkitse sitä, etteivätkö Haamin tai Kanaaninkin jälkeläiset voisi pelastua uskomalla Jumalan lupauksiin. Päinvastoin: taivaaseen kootaan ihmisiä kaikista kansoista, kansanheimoista ja kielistä ({{rp|Ilm.7:9}}), ja nykyään kristinusko on kokonaisuutena katsoen haamilaisessa Afrikassa voimakasta ja leviävää, kun taas täällä jaafetilaisessa Euroopassa monin tavoin heikkoa ja taantuvaa. "Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi." ({{rp|Room.11:32}})<br />
<br />
== Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä ==<br />
<br />
Mooseksen laissa on määräyksiä, jotka koskevat sellaista ihmisten välistä mahdollista suhdetta, joka on paremman puutteessa suomennettu "orjuudeksi". Kysymys ei kuitenkaan ollut mistään ihmisen omistusoikeudesta toiseen ihmiseen, vaan israelilaisten keskinäisellä sopimuksella solmittavasta, pääsääntöisesti määräaikaisesta palvelussuhteesta, ja näiden orjien kohtelusta oli erityiset säädökset, joiden mukaan orja oli esim. päästettävä korvauksetta vapauteen, mikäli isäntä oli tuottanut tälle pysyvän ruumiinvamman kuten lyönyt hampaan irti. Nämä orjat eivät siis suinkaan olleet lainsuojattomassa asemassa isäntänsä mielivallan armoilla.<br />
<br />
Näiden säännösten yhteiskunnallinen merkitys näyttäisi olevan lähinnä siinä, että ne antoivat köyhtyneille israelilaisille toimeentulomahdollisuuden perintömaansa määräajaksi myymällä ja varakkaampien maanmiestensä ruokapalkkaisiksi palvelijoiksi pestautumalla. Nämä orjat oli Mooseksen lain mukaan vapautettava joka viideskymmenes vuosi, jolloin he saivat perheineen palata isiensä maille niiden laillisina omistajina. Poikkeuksena olivat vieraista kansoista peräisin olevat (sotavankeuteen joutuneet tai muulla tavoin israelilaisten valtaan siirtyneet) orjat, joilla ei siis voinut olla perintömaita Israelissa eikä niihin perustuvaa toimeentuloa isäntäperheensä ulkopuolella, sekä sellaiset israelilaissyntyiset orjat, jotka eivät isäntäväkeensä kiintyneinä itse tahtoneet enää koskaan lähteä näiden taloudesta.<br />
<br />
Mooseksen lain mukainen orjuus on siis ymmärrettävissä lähinnä väliaikaisena ja oikeudellisesti säänneltynä poikkeuksena normaalitilaan: pienempänä pahana tietyissä vaikeissa taloustilanteissa. Erityisesti laissa kielletään orjien ja muukalaisten julma kohtelu ja kehotetaan muistamaan koko Israelin kansan kovaa Egyptin aikaa ja siihen kuulunutta muukalaisuutta ja orjuutta, josta Herra oli heidät vapauttanut ja tuonut Luvattuun maahan.<br />
<br />
Aabrahamin kutsumisesta alkavan "Raamatun erityisen pelastushistorian" perustavin Jumalan voimateko on juuri Israelin lasten<ref>Aabrahamin pojan Iisakin poika Jaakob sai elämänsä käännekohdassa Jumalalta uuden nimen: Israel, ja juuri hänen jälkeläisensä Jumala Mooseksen välityksellä Egyptistä vapautti.</ref> vapauttaminen faaraon<ref>Egyptin kuninkaan</ref> vallasta ja johtaminen pois Egyptistä, "orjuuden pesästä". Siihen myös Jumalan lain antaminen Siinain vuorella Mooseksen välityksellä liittyy, ja perustavasti siinä on kyse nimenomaan armottomasta, mielivaltaisesta orjuudesta vapauttamisesta. Tähän Jumalan voimatekoon liittyy myös orjuuttajia kohdanneiden Jumalan rangaistusten sarja, joka sitten viimein johtaakin orjuutettujen vapautumiseen, niin että faarao suorastaan ajaa heidät ulos maastaan.<br />
<br />
== Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet ==<br />
<br />
Mooseksen aikaa puolisentoistatuhatta vuotta myöhemmin Uuden testamentin ajan yhteiskunnassa oli käytännössä pakanallisen roomalaisen oikeuden mukainen orjuus, joka on perin juurin eri asia kuin Mooseksen laissa säädelty menettely: Roomassa orjat katsottiin isäntäväkensä "puhuvaksi irtaimistoksi", siis todellakin näiden omaisuudeksi, jolla ei lain edessä ollut juuri oikeuksia. Esimerkiksi oikeudenkäynneissä orjan todistus oli otettava huomioon ainoastaan, jos se oli saatu tätä kiduttaen kuulustelemalla. Laissa oli myös säädös, jonka mukaan siinä tapauksessa, että isäntä kuoli selittämättömällä tavalla, kaikki hänen orjansa oli varmuuden vuoksi<ref>Olihan joku (tai jotkut) heistä mahdollisesti saattanut syyllistyä isännän salamurhaan.</ref> surmattava. Toisaalta yhteiskunnallisesti mahtava isäntä saattoi uskoa luotto-orjilleen niin merkittäviä tehtäviä, että nämä orjinakin olivat yhteiskunnan merkittävimpiin kuuluvia vallankäyttäjiä; erityisesti tämä koski Rooman keisarin orjia, joista luotetuimmat toimivat ikään kuin hallituksen ministereinä<ref>Itse ministeri-sanakin on peräisin latinankielisestä sanasta, jonka perusmerkitys on 'palvelija' tai 'apulainen'.</ref>. Koska orjien lakisääteiset oikeudet olivat olemattoman vähäiset, isännän ja orjan suhde saattoi siis käytännössä vaihdella hyvin huomattavasti – eihän sen enempää orjien hyvä kuin huonokaan kohtelu ollut lainvastaista, vaan kullakin yksityistaloudella oli vapaus toimia siinä suhteessa omalla tavallaan.<br />
<br />
Uuden testamentin käyttäytymisohjeet kristityille orjille ja kristityille isännille lähtevät siitä, että olipa ihminen yhteiskunnallisesti millaisessa asemassa tahansa, hänen on ennen muuta muistettava joutuvansa aikanaan tilille elämästään Jumalan edessä, joka on lahjomaton tuomari (kuten oli ollut jo Mooseksen ajan Egyptissä). Tunnollisuus omien velvollisuuksien täyttämisessä ja oikeudenmukaisuus vallankäytössä ovat tällöin kristillistä omaatuntoa ohjaavien apostolisten kehotusten<ref>Uuden testamentin <i>pareneesin</i></ref> keskeistä sisältöä.<br />
<br />
Nämä ohjeet eivät kuitenkaan merkitse roomalaisen oikeuden orjia ja orjuutta koskevan näkemyksen ja siihen perustuvien käytäntöjen hyväksymistä, vaan ohjeet on annettu nimenomaan siksi, että kristityt tietäisivät, miten toimia Jumalan tahdon mukaisesti kristittyinä, kukin omassa elämäntilanteessaan. Yksilötasollahan on mahdollista toimia oikein, vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö olisi miten epäoikeudenmukaista hyvänsä. Yhteiskuntarakenne perustui suurtalouksiin – itse asiassa väestön enemmistö oli orjia (ei kuitenkaan Mooseksen lakia soveltavilla juutalais- ja samarialaisalueilla). Yhteiskunnalliset lainsäätäjät eivät siinä vaiheessa kuuluneet kristilliseen seurakuntaan eivätkä kysyneet apostoleilta neuvoja töihinsä, joten lainsäätäjille suunnattuja orjuuteen liittyviä ohjeita Uusi testamentti ei suoranaisesti sisällä; suuntaa-antavana voi kuitenkin pitää sellaista seikkaa, että Uudessa testamentissa "ihmiskauppiaat" ovat kristitylle sopimattoman synnillisen elämänmuodon yhtenä esimerkkinä.<br />
<br />
Orjien ja vapaiden ihmisarvossa, kristillisen seurakunnan jäsenyyden laadussa tai pelastuksen osallisuudessa uskon kautta Kristukseen ei ole eroja: "Ei tässä ole orjaa eikä vapaata – – vaan kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Erona on kuitenkin se, että mitä enemmän mahdollisuuksia ihmiselle on tarjona, sitä enemmästä hän myös on vastuussa Herransa edessä: "Orja on Kristuksen vapaa, ja vapaa on Kristuksen orja."<br />
<br />
== Muita tunnettuja esimerkkejä orjuudesta ja kristittyjen suhtautumisesta siihen ==<br />
<br />
=== Brittiläinen imperiumi ===<br />
<br />
Puolisentoistatuhatta vuotta Uuden testamentin aikaa myöhempi Euroopan siirtomaavaltojen, esim. Brittiläisen imperiumin ja siitä sittemmin itsenäistyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjalaitos taas muistutti pikemminkin Rooman ja arabien kuin Mooseksen lain mallia, ja lisäksi siinä oli vielä erityinen rasistinen piirre, niin että esim. Yhdysvaltain Virginian osavaltion orjuuteen liittyvässä lainsäädännössä laskettiin kunkin yksilön afrikkalaisuuden suhteellista osuutta. Orjuuden taustana oli kaupallisen hyödyn tavoittelu: orjakaupalla saatiin suurmaatalouteen halpaa työvoimaa; lisää orjia saatiin aiempien orjien jälkeläisistä, joten orjakaupan päättyminen ei merkinnyt orjuuden automaattista päättymistä.<br />
<br />
Anglosaksisissa maissa monet orjuuden keskeiset vastustajat, kuten Britanniassa [http://en.wikipedia.org/wiki/William_Wilberforce William Wilberforce], [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Clarkson Thomas Clarkson] ja herätykseen tullut entinen orjalaivan kapteeni, ''Amazing Grace'' -laulun sanoittajanakin tunnettu [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Newton John Newton], puolestaan toimivat kristittyinä, Raamattuun sidotun omantunnon pohjalta ja saivatkin laillisen orjuuden lakkautetuksi brittiläisessä imperiumissa jo 1800-luvun alkuvuosina – siis puolisen vuosisataa ennen kuin Darwinin teokset alkoivat puolestaan antaa perusteita rotusorrolle ja suorastaan [[Darwin ja natsit|etnisille kansanmurhille]].<br />
<br />
=== Yhdysvallat ===<br />
<br />
Darwinista huolimatta Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa orjuutta pidettiin kansallisena häpeänä, ja Etelävaltioiden hävittyä sisällissodan orjuus poistettiinkin koko maasta. Yhdysvalloissakin valovoimaisimmilla orjuuden vastustajilla oli ollut vahvasti kristillinen identiteetti – tämä koskee niin militanttiaktivisti [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Brown_(abolitionist) John Brownia] kuin sentimentaalista romaanikirjailijaa, ''Setä Tuomon tuvan'' laatijaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet_Beecher-Stowe Harriet Beecher-Stoweakin].<br />
<br />
Amerikan orjavaltioiden historia osoittaa osaltaan Uuden testamentin ohjeiden toimivuuden. Tilanne muistutti Rooman aikaa (monin paikoin suurin osa väestöstä oli orjia, joiden työvoimaan maataloustuotanto perustui), olipa osittain sitä vaikeampikin (rotuajattelun vuoksi vapautetut orjat eivät voineet löytää paikkaansa yhteiskunnassa niinkään helposti kuin antiikin Roomassa). Orjakapinoita leimahti aika ajoin, ja ne synnyttivät veristä jälkeä puolin ja toisin johtamatta kuitenkaan orjien aseman paranemiseen saati orjuuden lopettamiseen. Parasta, mitä siinä tilanteessa elänyt kristitty orjatilan omistaja saattoi suoranaisesti saada aikaan, oli kohdella omia orjiaan niin kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan, jos olisi ollut orjan asemassa; parasta, mitä kristitty orja saattoi saada aikaan, oli todistaa Kristuksesta suostumalla elämään osassaan kuuliaisena isännälleen, antaen näin kaikille lähimmäisilleen esimerkin siitä, että ihmisen arvo ei riipu hänen yhteiskunnallisesta asemastaan vaan Jumalan armoteoista häntä kohtaan ja että iankaikkiset asiat ovat ajallisia tärkeämpiä. Kun orjuus sitten aikanaan lopetettiin, se ei tapahtunut orjakapinan kautta eikä koskenut kuuliaisia orjia sen vähempää kuin kapinamielisiäkään.<br />
<br />
Kristillisen etiikan kannalta on olennaista ymmärtää, että ihmisen eettinen oikeus, saati velvollisuus, ei ole toimia oman asemansa rajoja rikkoen ja niitä oman halunsa mukaan muuttamaan pyrkien vaan oman asemansa tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa lähimmäisensä aseman parantamiseksi Raamattuun sidotun omantuntonsa ääntä kuunnellen ja seuraten – ja juuri näin toimiminen on johtanut todelliseen ja kestävään yhteiskunnalliseen edistykseen. Lisäksi voi todeta, että vaikka Brownkin osaltaan pakotti ihmisiä ottamaan kantaa orjuuteen ja vei siten kokonaiskehitystä eteenpäin, niin silti Beecher-Stowen tapa herätellä ihmisten omaatuntoa empatiaan oli sekä eettisesti ongelmattomampaa että käytännössä toimivampaa kuin Brownin oman käden oikeuteen perustuva malli, joka suoraan johti monien ihmishenkien menetykseen ja päälle päätteeksi vei miehen itsensäkin hirteen. Tämä antaa pohjaa myös oman aikamme huutavimpien yhteiskunnallisten vääryyksien, kuten [[abortti|"vapaan" abortin]], kristilliseen kohtaamiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/10/orjuus-kristinusko-ja-raamattu-osa-1.html Pasi Turunen: Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1]<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/11/amerikan-orjuus-ja-antiikin-orjuus-eri.html Pasi Turunen: Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)]<br />
* [http://raapustus.net/?id=114#orjuus Jasu Markkanen: Hyväksyykö Raamattu orjuuden?]<br />
* [http://luominen.fi/pitaako-kristityn-noudattaa-juutalaisten-ruokasaadoksia luominen.fi: Orjuus ja Raamattu]<br />
* [http://www.tv7.fi/vod/player/24090/ Café Raamattu > Orjuus Raamatun valossa (TV7)]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Etiikka]][[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Orjuus&diff=12664Orjuus2020-11-29T14:52:05Z<p>Apollos: /* Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä */ kielenhuoltoa, ilmaisun parantamista ja sanotun täydentämistä</p>
<hr />
<div>'''Orjuus''' on <br />
# yhteiskunnallinen järjestelmä ("Orjuus vallitsi antiikin Kreikassa ja Roomassa") ja<br />
# siihen kuuluva sosiaalinen asema ("Näiden yhteiskuntien väestöstä suuri osa eli orjuudessa").<br />
Orjuuden ytimenä on jonkin yhteiskunnan oikeusjärjestyksen tunnustama palvelusuhde, josta ei ole subjektiivista irtisanoutumisoikeutta: orja ei voi omin luvin vaihtaa ammattiaan eikä isäntäväkeäänkään. Orjana elämisen kannalta olennaista on näet sekin, että kukaan ei ole orja noin vain ylimalkaan vaan jokaisella orjalla on joku isäntä tai emäntä; isäntä voi olla myös persoonaton: Rooman valtiokin omisti orjia. Orjilla on vapaata väestöä rajoitetumpi oikeus päättää itseään koskevista asioista sekä orjayhteiskunnan oikeuskäytännön mukainen kuuliaisuusvelvollisuus isäntäväkeään kohtaan; toisaalta orjat kuuluvat isäntäväkensä talouteen ja saavat siitä ainakin välttämättömät elämisen tarpeet kuten ruoan, vaatetuksen ja yösijan.<br />
<br />
Orjuuteen liittyvät muut olosuhteet ja oikeusnormit ovat vaihdelleet yhteiskunnasta ja ajankohdasta toiseen, joten kaiken orjuuden hätiköity samaistaminen on tyypillistä [[näennäisanalogia]]päättelyä. Toisaalta orjuuden yleisluonteinen tunnusmerkistö voi täyttyä myös ilman, että itse sanaa käytettäisiin: pakkotyöleiriverkoston tarjoamalla polkuhintaisella työvoimalla militaaritalouden perusteita rakentaneella stalinistisella Neuvostoliitolla oli ilmeiset orjayhteiskunnan piirteet, Maon Kiinan koko väestö eli hallinnon pahimmissa vaiheissa oikeastaan Maon henkilökohtaisia oikkuja toteuttavina orjina, joiden sydämetön isäntä antoi jopa kuolla joukoittain nälkään ostaakseen samaan aikaan elintarvikeviennillä aseita ja aseteollisuutta Neuvostoliitosta, ja nykyisessä Pohjois-Koreassa sama meno on jatkunut aina meidän aikaamme asti. Muustakaan maailmasta orjuus ei ole kadonnut, vaan YK:n välittämän arvion mukaan sen nykymuotojen<ref>Näihin ei ole luettu mukaan totalitaaristen maiden omaan väestöönsä kohdistamaa toimintaa.</ref> piirissä on miljoonia ihmisiä.<ref>''"Today, according to the International Organization for Migration (IOM), millions of people, primarily women and children, are subjected to this tragic fate ..."'' http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/slave-route/modern-forms-of-slavery/ [luettu 19.8.2019]</ref><br />
<br />
Tässä artikkelissa orjuutta tarkastellaan lähinnä suhteessa Raamattuun ja kristinuskon historiaan.<br />
<br />
== Kanaanin kirous ==<br />
<br />
Orja-sana esiintyy Raamatussa ensimmäistä kertaa Nooan langettaessa kirouksen Haam-poikansa Kanaan-pojalle:<br />
<i>– Kirottu olkoon Kanaan,<br />
tulkoon hänestä veljiensä<br />
orjienkin orja.</i> ({{rp|1.Moos.9:25}})<br />
Tämän kirouksen myöhempiä vaiheita voi seurata Vanhasta testamentista: Kanaanin jälkeläiset asuttivat sitä maata, "Kanaanin maata" eli "Kaanaan maata", jonka Herra sitten lupasi Aabrahamin jälkeläisille, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun kanaanilaisten syntivelka täyttyisi ({{rp|1.Moos.15:16}}). Tämä toteutui israelilaisten maanvalloituksen yhteydessä Joosuan aikana ({{rp|Joos.24:11}}).<br />
<br />
Raamatussa ei ole mitään mainintaa Kanaanin jälkeläisten ulkonäöstä, eikä ylipäänsä ole mitään syytä olettaa, että he esimerkiksi ihonväriltään olisivat poikenneet lähi-idän muista kansoista. Afrikan väestön valtaosan on ymmärretty polveutuvan Haamin muista pojista, ei siis Kanaanista, eikä Raamatussa ylipäänsä ole ainuttakaan mainintaa, jossa joku yksilö orjuutettaisiin etnisen alkuperänsä takia. Sen sijaan Egyptissä orjuutettiin koko Israelin kansa, muttei suinkaan siksi, että heidän (haamilaiset [{{rp|1.Moos.10:6}}]) orjuuttajansa olisivat uskoneet Raamattua!<br />
<br />
"Orjienkin orja" on jo itsessään kuvakielinen ilmaus, sillä ei tiedetä ainuttakaan historian esimerkkiä, jossa orjalla olisi ollut mahdollisuus konkreettisesti omistaa orjia. Kanaania itseään ei suinkaan orjuutettu, hänhän päinvastoin sai alun perin haltuunsa jokseenkin parhaan osan tunnetusta maasta ({{rp|2.Moos.3:8}}). Kun ottaa huomioon Nooan profetioiden kokonaisuuden ({{rp|1.Moos.9:24-27}}) ja vertaa sitä Raamatun kertomaan ja muista lähteistä tunnettuun historiaan, huomaa, että kyse on lähinnä siitä, että Vapahtaja ja hengellinen valo tulee Seemin suvusta ja että Jaafetin suku levittäytyy laajimmalle ja saavuttaa siinä mielessä maailmassa ulkoisen valta-aseman, mutta että Haamin suku jää vaille erityistä siunausta ja siksi kokonaisuutena katsoen huonoimmalle osalle, mikä näkyy eritoten hänen poikansa Kanaanin jälkeläisten historiassa – vaikka alun perin juuri haamilaiset nousivatkin johtoasemaan, niin että Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä, oli Haamin Kus-pojan jälkeläinen ({{rp|1.Moos.10:8}}).<br />
<br />
Kanaanin kirous ei merkitse sitä, etteivätkö Haamin tai Kanaaninkin jälkeläiset voisi pelastua uskomalla Jumalan lupauksiin. Päinvastoin: taivaaseen kootaan ihmisiä kaikista kansoista, kansanheimoista ja kielistä ({{rp|Ilm.7:9}}), ja nykyään kristinusko on kokonaisuutena katsoen haamilaisessa Afrikassa voimakasta ja leviävää, kun taas täällä jaafetilaisessa Euroopassa monin tavoin heikkoa ja taantuvaa. "Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi." ({{rp|Room.11:32}})<br />
<br />
== Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä ==<br />
<br />
Mooseksen laissa on määräyksiä, jotka koskevat sellaista ihmisten välistä mahdollista suhdetta, joka on paremman puutteessa suomennettu "orjuudeksi". Kysymys ei kuitenkaan ollut mistään ihmisen omistusoikeudesta toiseen ihmiseen, vaan israelilaisten keskinäisellä sopimuksella solmittavasta, pääsääntöisesti määräaikaisesta palvelussuhteesta, ja näiden orjien kohtelusta oli erityiset säädökset, joiden mukaan orja oli esim. päästettävä korvauksetta vapauteen, mikäli isäntä oli tuottanut tälle pysyvän ruumiinvamman kuten lyönyt hampaan irti. Nämä orjat eivät siis suinkaan olleet lainsuojattomassa asemassa isäntänsä mielivallan armoilla.<br />
<br />
Näiden säännösten yhteiskunnallinen merkitys näyttäisi olevan lähinnä siinä, että ne antoivat köyhtyneille israelilaisille toimeentulomahdollisuuden perintömaansa määräajaksi myymällä ja varakkaampien maanmiestensä ruokapalkkaisiksi palvelijoiksi pestautumalla. Nämä orjat oli Mooseksen lain mukaan vapautettava joka viideskymmenes vuosi, jolloin he saivat perheineen palata isiensä maille niiden laillisina omistajina. Poikkeuksena olivat vieraista kansoista peräisin olevat (sotavankeuteen joutuneet tai muulla tavoin israelilaisten valtaan siirtyneet) orjat, joilla ei siis voinut olla perintömaita Israelissa eikä niihin perustuvaa toimeentuloa isäntäperheensä ulkopuolella, sekä sellaiset israelilaissyntyiset orjat, jotka eivät isäntäväkeensä kiintyneinä itse tahtoneet enää koskaan lähteä näiden taloudesta.<br />
<br />
Mooseksen lain mukainen orjuus on siis ymmärrettävissä lähinnä väliaikaisena ja oikeudellisesti säänneltynä poikkeuksena normaalitilaan: pienempänä pahana tietyissä vaikeissa taloustilanteissa. Erityisesti laissa kielletään orjien ja muukalaisten julma kohtelu ja kehotetaan muistamaan koko Israelin kansan kovaa Egyptin aikaa ja siihen kuulunutta muukalaisuutta ja orjuutta, josta Herra oli heidät vapauttanut ja tuonut Luvattuun maahan.<br />
<br />
Aabrahamin kutsumisesta alkavan "Raamatun erityisen pelastushistorian" perustavin Jumalan voimateko on juuri Israelin lasten<ref>Aabrahamin pojan Iisakin poika Jaakob sai elämänsä käännekohdassa Jumalalta uuden nimen: Israel, ja juuri hänen jälkeläisensä Jumala Mooseksen välityksellä Egyptistä vapautti.</ref> vapauttaminen faaraon<ref>Egyptin kuninkaan</ref> vallasta ja johtaminen pois Egyptistä, "orjuuden pesästä". Siihen myös Jumalan lain antaminen Siinain vuorella Mooseksen välityksellä liittyy, ja perustavasti siinä on kyse nimenomaan armottomasta, mielivaltaisesta orjuudesta vapauttamisesta. Tähän Jumalan voimatekoon liittyy myös orjuuttajia kohdanneiden Jumalan rangaistusten sarja, joka sitten viimein johtaakin orjuutettujen vapautumiseen, niin että faarao suorastaan ajaa heidät ulos maastaan.<br />
<br />
== Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet ==<br />
<br />
Mooseksen aikaa puolisentoistatuhatta vuotta myöhemmin Uuden testamentin ajan yhteiskunnassa oli käytännössä pakanallisen roomalaisen oikeuden mukainen orjuus, joka on perin juurin eri asia kuin Mooseksen laissa säädelty menettely: Roomassa orjat katsottiin "puhuvaksi irtaimistoksi", jolla ei lain edessä ollut juuri oikeuksia. Uuden testamentin käyttäytymisohjeet kristityille orjille ja kristityille isännille lähtevät siitä, että olipa ihminen yhteiskunnallisesti millaisessa asemassa tahansa, hänen on ennen muuta muistettava joutuvansa aikanaan tilille elämästään Jumalan edessä, joka on lahjomaton tuomari (kuten oli ollut jo Mooseksen ajan Egyptissä). Tunnollisuus omien velvollisuuksien täyttämisessä ja oikeudenmukaisuus vallankäytössä ovat tällöin kristillistä omaatuntoa ohjaavien apostolisten ohjeiden keskeistä sisältöä.<br />
<br />
Nämä ohjeet eivät kuitenkaan merkitse roomalaisen oikeuden orjia ja orjuutta koskevan näkemyksen ja siihen perustuvien käytäntöjen hyväksymistä, vaan ohjeet on annettu nimenomaan siksi, että kristityt tietäisivät, miten toimia Jumalan tahdon mukaisesti kristittyinä, kukin omassa elämäntilanteessaan. Yksilötasollahan on mahdollista toimia oikein, vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö olisi miten epäoikeudenmukaista hyvänsä. Yhteiskuntarakenne perustui suurtalouksiin – itse asiassa väestön enemmistö oli orjia (ei kuitenkaan juutalaisten eikä samarialaisten alueella). Yhteiskunnalliset lainsäätäjät eivät siinä vaiheessa kuuluneet kristilliseen seurakuntaan eivätkä kysyneet apostoleilta neuvoja töihinsä, joten lainsäätäjille suunnattuja orjuuteen liittyviä ohjeita Uusi testamentti ei suoranaisesti sisällä; suuntaa-antavana voi kuitenkin pitää sellaista seikkaa, että "ihmiskauppiaat" ovat Uudessa testamentissa kristitylle sopimattoman synnillisen elämänmuodon esimerkkinä.<br />
<br />
Orjien ja vapaiden ihmisarvossa, kristillisen seurakunnan jäsenyyden laadussa tai pelastuksen osallisuudessa uskon kautta Kristukseen ei ole eroja: "Ei tässä ole orjaa eikä vapaata – – vaan kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Erona on kuitenkin se, että mitä enemmän mahdollisuuksia ihmiselle on tarjona, sitä enemmästä hän myös on vastuussa Herransa edessä: "Orja on Kristuksen vapaa, ja vapaa on Kristuksen orja."<br />
<br />
== Muita tunnettuja esimerkkejä orjuudesta ja kristittyjen suhtautumisesta siihen ==<br />
<br />
=== Brittiläinen imperiumi ===<br />
<br />
Puolisentoistatuhatta vuotta Uuden testamentin aikaa myöhempi Euroopan siirtomaavaltojen, esim. Brittiläisen imperiumin ja siitä sittemmin itsenäistyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjalaitos taas muistutti pikemminkin Rooman ja arabien kuin Mooseksen lain mallia, ja lisäksi siinä oli vielä erityinen rasistinen piirre, niin että esim. Yhdysvaltain Virginian osavaltion orjuuteen liittyvässä lainsäädännössä laskettiin kunkin yksilön afrikkalaisuuden suhteellista osuutta. Orjuuden taustana oli kaupallisen hyödyn tavoittelu: orjakaupalla saatiin suurmaatalouteen halpaa työvoimaa; lisää orjia saatiin aiempien orjien jälkeläisistä, joten orjakaupan päättyminen ei merkinnyt orjuuden automaattista päättymistä.<br />
<br />
Anglosaksisissa maissa monet orjuuden keskeiset vastustajat, kuten Britanniassa [http://en.wikipedia.org/wiki/William_Wilberforce William Wilberforce], [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Clarkson Thomas Clarkson] ja herätykseen tullut entinen orjalaivan kapteeni, ''Amazing Grace'' -laulun sanoittajanakin tunnettu [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Newton John Newton], puolestaan toimivat kristittyinä, Raamattuun sidotun omantunnon pohjalta ja saivatkin laillisen orjuuden lakkautetuksi brittiläisessä imperiumissa jo 1800-luvun alkuvuosina – siis puolisen vuosisataa ennen kuin Darwinin teokset alkoivat puolestaan antaa perusteita rotusorrolle ja suorastaan [[Darwin ja natsit|etnisille kansanmurhille]].<br />
<br />
=== Yhdysvallat ===<br />
<br />
Darwinista huolimatta Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa orjuutta pidettiin kansallisena häpeänä, ja Etelävaltioiden hävittyä sisällissodan orjuus poistettiinkin koko maasta. Yhdysvalloissakin valovoimaisimmilla orjuuden vastustajilla oli ollut vahvasti kristillinen identiteetti – tämä koskee niin militanttiaktivisti [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Brown_(abolitionist) John Brownia] kuin sentimentaalista romaanikirjailijaa, ''Setä Tuomon tuvan'' laatijaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet_Beecher-Stowe Harriet Beecher-Stoweakin].<br />
<br />
Amerikan orjavaltioiden historia osoittaa osaltaan Uuden testamentin ohjeiden toimivuuden. Tilanne muistutti Rooman aikaa (monin paikoin suurin osa väestöstä oli orjia, joiden työvoimaan maataloustuotanto perustui), olipa osittain sitä vaikeampikin (rotuajattelun vuoksi vapautetut orjat eivät voineet löytää paikkaansa yhteiskunnassa niinkään helposti kuin antiikin Roomassa). Orjakapinoita leimahti aika ajoin, ja ne synnyttivät veristä jälkeä puolin ja toisin johtamatta kuitenkaan orjien aseman paranemiseen saati orjuuden lopettamiseen. Parasta, mitä siinä tilanteessa elänyt kristitty orjatilan omistaja saattoi suoranaisesti saada aikaan, oli kohdella omia orjiaan niin kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan, jos olisi ollut orjan asemassa; parasta, mitä kristitty orja saattoi saada aikaan, oli todistaa Kristuksesta suostumalla elämään osassaan kuuliaisena isännälleen, antaen näin kaikille lähimmäisilleen esimerkin siitä, että ihmisen arvo ei riipu hänen yhteiskunnallisesta asemastaan vaan Jumalan armoteoista häntä kohtaan ja että iankaikkiset asiat ovat ajallisia tärkeämpiä. Kun orjuus sitten aikanaan lopetettiin, se ei tapahtunut orjakapinan kautta eikä koskenut kuuliaisia orjia sen vähempää kuin kapinamielisiäkään.<br />
<br />
Kristillisen etiikan kannalta on olennaista ymmärtää, että ihmisen eettinen oikeus, saati velvollisuus, ei ole toimia oman asemansa rajoja rikkoen ja niitä oman halunsa mukaan muuttamaan pyrkien vaan oman asemansa tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa lähimmäisensä aseman parantamiseksi Raamattuun sidotun omantuntonsa ääntä kuunnellen ja seuraten – ja juuri näin toimiminen on johtanut todelliseen ja kestävään yhteiskunnalliseen edistykseen. Lisäksi voi todeta, että vaikka Brownkin osaltaan pakotti ihmisiä ottamaan kantaa orjuuteen ja vei siten kokonaiskehitystä eteenpäin, niin silti Beecher-Stowen tapa herätellä ihmisten omaatuntoa empatiaan oli sekä eettisesti ongelmattomampaa että käytännössä toimivampaa kuin Brownin oman käden oikeuteen perustuva malli, joka suoraan johti monien ihmishenkien menetykseen ja päälle päätteeksi vei miehen itsensäkin hirteen. Tämä antaa pohjaa myös oman aikamme huutavimpien yhteiskunnallisten vääryyksien, kuten [[abortti|"vapaan" abortin]], kristilliseen kohtaamiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/10/orjuus-kristinusko-ja-raamattu-osa-1.html Pasi Turunen: Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1]<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/11/amerikan-orjuus-ja-antiikin-orjuus-eri.html Pasi Turunen: Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)]<br />
* [http://raapustus.net/?id=114#orjuus Jasu Markkanen: Hyväksyykö Raamattu orjuuden?]<br />
* [http://luominen.fi/pitaako-kristityn-noudattaa-juutalaisten-ruokasaadoksia luominen.fi: Orjuus ja Raamattu]<br />
* [http://www.tv7.fi/vod/player/24090/ Café Raamattu > Orjuus Raamatun valossa (TV7)]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Etiikka]][[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Orjuus&diff=12663Orjuus2020-11-28T12:25:53Z<p>Apollos: /* Kanaanin kirous */ ilmaisumuutos</p>
<hr />
<div>'''Orjuus''' on <br />
# yhteiskunnallinen järjestelmä ("Orjuus vallitsi antiikin Kreikassa ja Roomassa") ja<br />
# siihen kuuluva sosiaalinen asema ("Näiden yhteiskuntien väestöstä suuri osa eli orjuudessa").<br />
Orjuuden ytimenä on jonkin yhteiskunnan oikeusjärjestyksen tunnustama palvelusuhde, josta ei ole subjektiivista irtisanoutumisoikeutta: orja ei voi omin luvin vaihtaa ammattiaan eikä isäntäväkeäänkään. Orjana elämisen kannalta olennaista on näet sekin, että kukaan ei ole orja noin vain ylimalkaan vaan jokaisella orjalla on joku isäntä tai emäntä; isäntä voi olla myös persoonaton: Rooman valtiokin omisti orjia. Orjilla on vapaata väestöä rajoitetumpi oikeus päättää itseään koskevista asioista sekä orjayhteiskunnan oikeuskäytännön mukainen kuuliaisuusvelvollisuus isäntäväkeään kohtaan; toisaalta orjat kuuluvat isäntäväkensä talouteen ja saavat siitä ainakin välttämättömät elämisen tarpeet kuten ruoan, vaatetuksen ja yösijan.<br />
<br />
Orjuuteen liittyvät muut olosuhteet ja oikeusnormit ovat vaihdelleet yhteiskunnasta ja ajankohdasta toiseen, joten kaiken orjuuden hätiköity samaistaminen on tyypillistä [[näennäisanalogia]]päättelyä. Toisaalta orjuuden yleisluonteinen tunnusmerkistö voi täyttyä myös ilman, että itse sanaa käytettäisiin: pakkotyöleiriverkoston tarjoamalla polkuhintaisella työvoimalla militaaritalouden perusteita rakentaneella stalinistisella Neuvostoliitolla oli ilmeiset orjayhteiskunnan piirteet, Maon Kiinan koko väestö eli hallinnon pahimmissa vaiheissa oikeastaan Maon henkilökohtaisia oikkuja toteuttavina orjina, joiden sydämetön isäntä antoi jopa kuolla joukoittain nälkään ostaakseen samaan aikaan elintarvikeviennillä aseita ja aseteollisuutta Neuvostoliitosta, ja nykyisessä Pohjois-Koreassa sama meno on jatkunut aina meidän aikaamme asti. Muustakaan maailmasta orjuus ei ole kadonnut, vaan YK:n välittämän arvion mukaan sen nykymuotojen<ref>Näihin ei ole luettu mukaan totalitaaristen maiden omaan väestöönsä kohdistamaa toimintaa.</ref> piirissä on miljoonia ihmisiä.<ref>''"Today, according to the International Organization for Migration (IOM), millions of people, primarily women and children, are subjected to this tragic fate ..."'' http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/slave-route/modern-forms-of-slavery/ [luettu 19.8.2019]</ref><br />
<br />
Tässä artikkelissa orjuutta tarkastellaan lähinnä suhteessa Raamattuun ja kristinuskon historiaan.<br />
<br />
== Kanaanin kirous ==<br />
<br />
Orja-sana esiintyy Raamatussa ensimmäistä kertaa Nooan langettaessa kirouksen Haam-poikansa Kanaan-pojalle:<br />
<i>– Kirottu olkoon Kanaan,<br />
tulkoon hänestä veljiensä<br />
orjienkin orja.</i> ({{rp|1.Moos.9:25}})<br />
Tämän kirouksen myöhempiä vaiheita voi seurata Vanhasta testamentista: Kanaanin jälkeläiset asuttivat sitä maata, "Kanaanin maata" eli "Kaanaan maata", jonka Herra sitten lupasi Aabrahamin jälkeläisille, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun kanaanilaisten syntivelka täyttyisi ({{rp|1.Moos.15:16}}). Tämä toteutui israelilaisten maanvalloituksen yhteydessä Joosuan aikana ({{rp|Joos.24:11}}).<br />
<br />
Raamatussa ei ole mitään mainintaa Kanaanin jälkeläisten ulkonäöstä, eikä ylipäänsä ole mitään syytä olettaa, että he esimerkiksi ihonväriltään olisivat poikenneet lähi-idän muista kansoista. Afrikan väestön valtaosan on ymmärretty polveutuvan Haamin muista pojista, ei siis Kanaanista, eikä Raamatussa ylipäänsä ole ainuttakaan mainintaa, jossa joku yksilö orjuutettaisiin etnisen alkuperänsä takia. Sen sijaan Egyptissä orjuutettiin koko Israelin kansa, muttei suinkaan siksi, että heidän (haamilaiset [{{rp|1.Moos.10:6}}]) orjuuttajansa olisivat uskoneet Raamattua!<br />
<br />
"Orjienkin orja" on jo itsessään kuvakielinen ilmaus, sillä ei tiedetä ainuttakaan historian esimerkkiä, jossa orjalla olisi ollut mahdollisuus konkreettisesti omistaa orjia. Kanaania itseään ei suinkaan orjuutettu, hänhän päinvastoin sai alun perin haltuunsa jokseenkin parhaan osan tunnetusta maasta ({{rp|2.Moos.3:8}}). Kun ottaa huomioon Nooan profetioiden kokonaisuuden ({{rp|1.Moos.9:24-27}}) ja vertaa sitä Raamatun kertomaan ja muista lähteistä tunnettuun historiaan, huomaa, että kyse on lähinnä siitä, että Vapahtaja ja hengellinen valo tulee Seemin suvusta ja että Jaafetin suku levittäytyy laajimmalle ja saavuttaa siinä mielessä maailmassa ulkoisen valta-aseman, mutta että Haamin suku jää vaille erityistä siunausta ja siksi kokonaisuutena katsoen huonoimmalle osalle, mikä näkyy eritoten hänen poikansa Kanaanin jälkeläisten historiassa – vaikka alun perin juuri haamilaiset nousivatkin johtoasemaan, niin että Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä, oli Haamin Kus-pojan jälkeläinen ({{rp|1.Moos.10:8}}).<br />
<br />
Kanaanin kirous ei merkitse sitä, etteivätkö Haamin tai Kanaaninkin jälkeläiset voisi pelastua uskomalla Jumalan lupauksiin. Päinvastoin: taivaaseen kootaan ihmisiä kaikista kansoista, kansanheimoista ja kielistä ({{rp|Ilm.7:9}}), ja nykyään kristinusko on kokonaisuutena katsoen haamilaisessa Afrikassa voimakasta ja leviävää, kun taas täällä jaafetilaisessa Euroopassa monin tavoin heikkoa ja taantuvaa. "Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi." ({{rp|Room.11:32}})<br />
<br />
== Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä ==<br />
<br />
Mooseksen laissa on määräyksiä, jotka koskevat sellaista ihmisten välistä mahdollista suhdetta, joka on paremman puutteessa suomennettu "orjuudeksi". Kysymys ei kuitenkaan ollut mistään ihmisen omistusoikeudesta toiseen ihmiseen, vaan israelilaisten keskinäisellä sopimuksella solmittavasta, pääsääntöisesti määräaikaisesta palvelussuhteesta, ja näiden orjien kohtelusta oli erityiset säädökset, joiden mukaan orja oli esim. päästettävä korvauksetta vapauteen, mikäli isäntä oli tuottanut tälle pysyvän ruumiinvamman kuten lyönyt hampaan irti. Orjat eivät siis suinkaan olleet lainsuojattomassa asemassa isäntiensä mielivallan armoilla.<br />
<br />
Näiden säännösten yhteiskunnallinen merkitys näyttäisi olevan lähinnä siinä, että ne antoivat köyhtyneille israelilaisille toimeentulomahdollisuuden perintömaansa määräajaksi myymällä ja varakkaampien maanmiestensä ruokapalkkaisiksi palvelijoiksi pestautumalla. Nämä orjat oli Mooseksen lain mukaan vapautettava joka viideskymmenes vuosi, jolloin he saivat perheineen palata isiensä maille niiden laillisina omistajina. Poikkeuksena olivat vieraista kansoista peräisin olevat (sotavankeuteen joutuneet tai muulla tavoin israelilaisten valtaan siirtyneet) orjat, joilla ei siis voinut olla perintömaita Israelissa eikä niihin perustuvaa toimeentuloa isäntäperheensä ulkopuolella, sekä sellaiset israelilaissyntyiset orjat, jotka eivät isäntäväkeensä kiintyneinä itse tahtoneet enää koskaan lähteä näiden taloudesta.<br />
<br />
Mooseksen lain mukainen orjuus on siis ymmärrettävissä lähinnä väliaikaisena ja oikeudellisesti säänneltynä poikkeuksena normaalitilaan, pienempänä pahana tietyissä vaikeissa taloustilanteissa. Erityisesti laissa kielletään orjien ja muukalaisten julma kohtelu ja kehotetaan muistamaan koko Israelin kansan kovaa Egyptin aikaa ja siihen kuulunutta muukalaisuutta ja orjuutta, josta Herra oli heidät vapauttanut ja tuonut Luvattuun maahan. Jo tämä Mooseksen ja koko Vanhan testamentin ajan perustava Jumalan voimateko, lähtö Egyptistä, johon lainanto Siinain vuorella liittyi, on siis luonteeltaan nimenomaan vapautus armottomasta, mielivaltaisesta orjuudesta ja siihen liittyneiden entisiä orjuuttajia kohdanneiden Jumalan rangaistusten sarja.<br />
<br />
== Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet ==<br />
<br />
Mooseksen aikaa puolisentoistatuhatta vuotta myöhemmin Uuden testamentin ajan yhteiskunnassa oli käytännössä pakanallisen roomalaisen oikeuden mukainen orjuus, joka on perin juurin eri asia kuin Mooseksen laissa säädelty menettely: Roomassa orjat katsottiin "puhuvaksi irtaimistoksi", jolla ei lain edessä ollut juuri oikeuksia. Uuden testamentin käyttäytymisohjeet kristityille orjille ja kristityille isännille lähtevät siitä, että olipa ihminen yhteiskunnallisesti millaisessa asemassa tahansa, hänen on ennen muuta muistettava joutuvansa aikanaan tilille elämästään Jumalan edessä, joka on lahjomaton tuomari (kuten oli ollut jo Mooseksen ajan Egyptissä). Tunnollisuus omien velvollisuuksien täyttämisessä ja oikeudenmukaisuus vallankäytössä ovat tällöin kristillistä omaatuntoa ohjaavien apostolisten ohjeiden keskeistä sisältöä.<br />
<br />
Nämä ohjeet eivät kuitenkaan merkitse roomalaisen oikeuden orjia ja orjuutta koskevan näkemyksen ja siihen perustuvien käytäntöjen hyväksymistä, vaan ohjeet on annettu nimenomaan siksi, että kristityt tietäisivät, miten toimia Jumalan tahdon mukaisesti kristittyinä, kukin omassa elämäntilanteessaan. Yksilötasollahan on mahdollista toimia oikein, vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö olisi miten epäoikeudenmukaista hyvänsä. Yhteiskuntarakenne perustui suurtalouksiin – itse asiassa väestön enemmistö oli orjia (ei kuitenkaan juutalaisten eikä samarialaisten alueella). Yhteiskunnalliset lainsäätäjät eivät siinä vaiheessa kuuluneet kristilliseen seurakuntaan eivätkä kysyneet apostoleilta neuvoja töihinsä, joten lainsäätäjille suunnattuja orjuuteen liittyviä ohjeita Uusi testamentti ei suoranaisesti sisällä; suuntaa-antavana voi kuitenkin pitää sellaista seikkaa, että "ihmiskauppiaat" ovat Uudessa testamentissa kristitylle sopimattoman synnillisen elämänmuodon esimerkkinä.<br />
<br />
Orjien ja vapaiden ihmisarvossa, kristillisen seurakunnan jäsenyyden laadussa tai pelastuksen osallisuudessa uskon kautta Kristukseen ei ole eroja: "Ei tässä ole orjaa eikä vapaata – – vaan kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Erona on kuitenkin se, että mitä enemmän mahdollisuuksia ihmiselle on tarjona, sitä enemmästä hän myös on vastuussa Herransa edessä: "Orja on Kristuksen vapaa, ja vapaa on Kristuksen orja."<br />
<br />
== Muita tunnettuja esimerkkejä orjuudesta ja kristittyjen suhtautumisesta siihen ==<br />
<br />
=== Brittiläinen imperiumi ===<br />
<br />
Puolisentoistatuhatta vuotta Uuden testamentin aikaa myöhempi Euroopan siirtomaavaltojen, esim. Brittiläisen imperiumin ja siitä sittemmin itsenäistyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjalaitos taas muistutti pikemminkin Rooman ja arabien kuin Mooseksen lain mallia, ja lisäksi siinä oli vielä erityinen rasistinen piirre, niin että esim. Yhdysvaltain Virginian osavaltion orjuuteen liittyvässä lainsäädännössä laskettiin kunkin yksilön afrikkalaisuuden suhteellista osuutta. Orjuuden taustana oli kaupallisen hyödyn tavoittelu: orjakaupalla saatiin suurmaatalouteen halpaa työvoimaa; lisää orjia saatiin aiempien orjien jälkeläisistä, joten orjakaupan päättyminen ei merkinnyt orjuuden automaattista päättymistä.<br />
<br />
Anglosaksisissa maissa monet orjuuden keskeiset vastustajat, kuten Britanniassa [http://en.wikipedia.org/wiki/William_Wilberforce William Wilberforce], [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Clarkson Thomas Clarkson] ja herätykseen tullut entinen orjalaivan kapteeni, ''Amazing Grace'' -laulun sanoittajanakin tunnettu [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Newton John Newton], puolestaan toimivat kristittyinä, Raamattuun sidotun omantunnon pohjalta ja saivatkin laillisen orjuuden lakkautetuksi brittiläisessä imperiumissa jo 1800-luvun alkuvuosina – siis puolisen vuosisataa ennen kuin Darwinin teokset alkoivat puolestaan antaa perusteita rotusorrolle ja suorastaan [[Darwin ja natsit|etnisille kansanmurhille]].<br />
<br />
=== Yhdysvallat ===<br />
<br />
Darwinista huolimatta Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa orjuutta pidettiin kansallisena häpeänä, ja Etelävaltioiden hävittyä sisällissodan orjuus poistettiinkin koko maasta. Yhdysvalloissakin valovoimaisimmilla orjuuden vastustajilla oli ollut vahvasti kristillinen identiteetti – tämä koskee niin militanttiaktivisti [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Brown_(abolitionist) John Brownia] kuin sentimentaalista romaanikirjailijaa, ''Setä Tuomon tuvan'' laatijaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet_Beecher-Stowe Harriet Beecher-Stoweakin].<br />
<br />
Amerikan orjavaltioiden historia osoittaa osaltaan Uuden testamentin ohjeiden toimivuuden. Tilanne muistutti Rooman aikaa (monin paikoin suurin osa väestöstä oli orjia, joiden työvoimaan maataloustuotanto perustui), olipa osittain sitä vaikeampikin (rotuajattelun vuoksi vapautetut orjat eivät voineet löytää paikkaansa yhteiskunnassa niinkään helposti kuin antiikin Roomassa). Orjakapinoita leimahti aika ajoin, ja ne synnyttivät veristä jälkeä puolin ja toisin johtamatta kuitenkaan orjien aseman paranemiseen saati orjuuden lopettamiseen. Parasta, mitä siinä tilanteessa elänyt kristitty orjatilan omistaja saattoi suoranaisesti saada aikaan, oli kohdella omia orjiaan niin kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan, jos olisi ollut orjan asemassa; parasta, mitä kristitty orja saattoi saada aikaan, oli todistaa Kristuksesta suostumalla elämään osassaan kuuliaisena isännälleen, antaen näin kaikille lähimmäisilleen esimerkin siitä, että ihmisen arvo ei riipu hänen yhteiskunnallisesta asemastaan vaan Jumalan armoteoista häntä kohtaan ja että iankaikkiset asiat ovat ajallisia tärkeämpiä. Kun orjuus sitten aikanaan lopetettiin, se ei tapahtunut orjakapinan kautta eikä koskenut kuuliaisia orjia sen vähempää kuin kapinamielisiäkään.<br />
<br />
Kristillisen etiikan kannalta on olennaista ymmärtää, että ihmisen eettinen oikeus, saati velvollisuus, ei ole toimia oman asemansa rajoja rikkoen ja niitä oman halunsa mukaan muuttamaan pyrkien vaan oman asemansa tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa lähimmäisensä aseman parantamiseksi Raamattuun sidotun omantuntonsa ääntä kuunnellen ja seuraten – ja juuri näin toimiminen on johtanut todelliseen ja kestävään yhteiskunnalliseen edistykseen. Lisäksi voi todeta, että vaikka Brownkin osaltaan pakotti ihmisiä ottamaan kantaa orjuuteen ja vei siten kokonaiskehitystä eteenpäin, niin silti Beecher-Stowen tapa herätellä ihmisten omaatuntoa empatiaan oli sekä eettisesti ongelmattomampaa että käytännössä toimivampaa kuin Brownin oman käden oikeuteen perustuva malli, joka suoraan johti monien ihmishenkien menetykseen ja päälle päätteeksi vei miehen itsensäkin hirteen. Tämä antaa pohjaa myös oman aikamme huutavimpien yhteiskunnallisten vääryyksien, kuten [[abortti|"vapaan" abortin]], kristilliseen kohtaamiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/10/orjuus-kristinusko-ja-raamattu-osa-1.html Pasi Turunen: Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1]<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/11/amerikan-orjuus-ja-antiikin-orjuus-eri.html Pasi Turunen: Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)]<br />
* [http://raapustus.net/?id=114#orjuus Jasu Markkanen: Hyväksyykö Raamattu orjuuden?]<br />
* [http://luominen.fi/pitaako-kristityn-noudattaa-juutalaisten-ruokasaadoksia luominen.fi: Orjuus ja Raamattu]<br />
* [http://www.tv7.fi/vod/player/24090/ Café Raamattu > Orjuus Raamatun valossa (TV7)]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Etiikka]][[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Orjuus&diff=12662Orjuus2020-11-28T12:23:34Z<p>Apollos: /* Kanaanin kirous */ raamattuviitelisäys</p>
<hr />
<div>'''Orjuus''' on <br />
# yhteiskunnallinen järjestelmä ("Orjuus vallitsi antiikin Kreikassa ja Roomassa") ja<br />
# siihen kuuluva sosiaalinen asema ("Näiden yhteiskuntien väestöstä suuri osa eli orjuudessa").<br />
Orjuuden ytimenä on jonkin yhteiskunnan oikeusjärjestyksen tunnustama palvelusuhde, josta ei ole subjektiivista irtisanoutumisoikeutta: orja ei voi omin luvin vaihtaa ammattiaan eikä isäntäväkeäänkään. Orjana elämisen kannalta olennaista on näet sekin, että kukaan ei ole orja noin vain ylimalkaan vaan jokaisella orjalla on joku isäntä tai emäntä; isäntä voi olla myös persoonaton: Rooman valtiokin omisti orjia. Orjilla on vapaata väestöä rajoitetumpi oikeus päättää itseään koskevista asioista sekä orjayhteiskunnan oikeuskäytännön mukainen kuuliaisuusvelvollisuus isäntäväkeään kohtaan; toisaalta orjat kuuluvat isäntäväkensä talouteen ja saavat siitä ainakin välttämättömät elämisen tarpeet kuten ruoan, vaatetuksen ja yösijan.<br />
<br />
Orjuuteen liittyvät muut olosuhteet ja oikeusnormit ovat vaihdelleet yhteiskunnasta ja ajankohdasta toiseen, joten kaiken orjuuden hätiköity samaistaminen on tyypillistä [[näennäisanalogia]]päättelyä. Toisaalta orjuuden yleisluonteinen tunnusmerkistö voi täyttyä myös ilman, että itse sanaa käytettäisiin: pakkotyöleiriverkoston tarjoamalla polkuhintaisella työvoimalla militaaritalouden perusteita rakentaneella stalinistisella Neuvostoliitolla oli ilmeiset orjayhteiskunnan piirteet, Maon Kiinan koko väestö eli hallinnon pahimmissa vaiheissa oikeastaan Maon henkilökohtaisia oikkuja toteuttavina orjina, joiden sydämetön isäntä antoi jopa kuolla joukoittain nälkään ostaakseen samaan aikaan elintarvikeviennillä aseita ja aseteollisuutta Neuvostoliitosta, ja nykyisessä Pohjois-Koreassa sama meno on jatkunut aina meidän aikaamme asti. Muustakaan maailmasta orjuus ei ole kadonnut, vaan YK:n välittämän arvion mukaan sen nykymuotojen<ref>Näihin ei ole luettu mukaan totalitaaristen maiden omaan väestöönsä kohdistamaa toimintaa.</ref> piirissä on miljoonia ihmisiä.<ref>''"Today, according to the International Organization for Migration (IOM), millions of people, primarily women and children, are subjected to this tragic fate ..."'' http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/slave-route/modern-forms-of-slavery/ [luettu 19.8.2019]</ref><br />
<br />
Tässä artikkelissa orjuutta tarkastellaan lähinnä suhteessa Raamattuun ja kristinuskon historiaan.<br />
<br />
== Kanaanin kirous ==<br />
<br />
Orja-sana esiintyy Raamatussa ensimmäistä kertaa Nooan langettaessa kirouksen Haam-poikansa Kanaan-pojalle:<br />
<i>– Kirottu olkoon Kanaan,<br />
tulkoon hänestä veljiensä<br />
orjienkin orja.</i> ({{rp|1.Moos.9:25}})<br />
Tämän kirouksen myöhempiä vaiheita voi seurata Vanhasta testamentista: Kanaanin jälkeläiset asuttivat sitä maata, "Kanaanin maata" eli "Kaanaan maata", jonka Herra sitten lupasi Aabrahamin jälkeläisille, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun kanaanilaisten syntivelka täyttyisi ({{rp|1.Moos.15:16}}). Tämä toteutui israelilaisten maanvalloituksen yhteydessä Joosuan aikana ({{rp|Joos.24:11}}).<br />
<br />
Raamatussa ei ole mitään mainintaa Kanaanin jälkeläisten ulkonäöstä, eikä ylipäänsä ole mitään syytä olettaa, että he esimerkiksi ihonväriltään olisivat poikenneet lähi-idän muista kansoista. Afrikan väestön valtaosan on ymmärretty polveutuvan Haamin muista pojista, ei siis Kanaanista, eikä Raamatussa ylipäänsä ole ainuttakaan mainintaa, jossa joku yksilö orjuutettaisiin etnisen alkuperänsä takia. Sen sijaan Egyptissä orjuutettiin koko Israelin kansa, muttei suinkaan siksi, että heidän (haamilaiset [{{rp|1.Moos.10:6}}]) orjuuttajansa olisivat uskoneet Raamattua!<br />
<br />
"Orjienkin orja" on jo itsessään kuvakielinen ilmaus, sillä ei tiedetä ainuttakaan historian esimerkkiä, jossa orjalla olisi ollut mahdollisuus konkreettisesti omistaa orjia. Kanaania itseään ei suinkaan orjuutettu, hänhän päinvastoin sai alun perin haltuunsa jokseenkin parhaan osan tunnetusta maasta ({{rp|2.Moos.3:8}}). Kun ottaa huomioon Nooan profetioiden kokonaisuuden ({{rp|1.Moos.9:24-27}}) ja vertaa sitä Raamatun kertomaan ja muista lähteistä tunnettuun historiaan, huomaa, että kyse on lähinnä siitä, että Vapahtaja ja hengellinen valo tulee Seemin suvusta ja että Jaafetin suku levittäytyy laajimmalle ja saavuttaa siinä mielessä maailmassa ulkoisen valta-aseman, mutta että Haamin suku jää vaille erityistä siunausta ja siksi kokonaisuutena katsoen huonoimmalle osalle, mikä näkyy eritoten hänen poikansa Kanaanin jälkeläisten historiassa – vaikka alun perin juuri haamilaiset nousivatkin johtoasemaan, niin että Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä, oli Haamin Kus-pojan jälkeläinen ({{rp|1.Moos.10:8}}).<br />
<br />
Kanaanin kirous ei merkitse sitä, etteivät Haamin tai Kanaaninkin jälkeläiset voisi pelastua uskomalla Jumalan lupauksiin. Päinvastoin: taivaaseen kootaan ihmisiä kaikista kansoista, kansanheimoista ja kielistä ({{rp|Ilm.7:9}}), ja nykyään kristinusko on kokonaisuutena katsoen haamilaisessa Afrikassa voimakasta ja leviävää, kun taas täällä jaafetilaisessa Euroopassa monin tavoin heikkoa ja taantuvaa. "Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi." ({{rp|Room.11:32}})<br />
<br />
== Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä ==<br />
<br />
Mooseksen laissa on määräyksiä, jotka koskevat sellaista ihmisten välistä mahdollista suhdetta, joka on paremman puutteessa suomennettu "orjuudeksi". Kysymys ei kuitenkaan ollut mistään ihmisen omistusoikeudesta toiseen ihmiseen, vaan israelilaisten keskinäisellä sopimuksella solmittavasta, pääsääntöisesti määräaikaisesta palvelussuhteesta, ja näiden orjien kohtelusta oli erityiset säädökset, joiden mukaan orja oli esim. päästettävä korvauksetta vapauteen, mikäli isäntä oli tuottanut tälle pysyvän ruumiinvamman kuten lyönyt hampaan irti. Orjat eivät siis suinkaan olleet lainsuojattomassa asemassa isäntiensä mielivallan armoilla.<br />
<br />
Näiden säännösten yhteiskunnallinen merkitys näyttäisi olevan lähinnä siinä, että ne antoivat köyhtyneille israelilaisille toimeentulomahdollisuuden perintömaansa määräajaksi myymällä ja varakkaampien maanmiestensä ruokapalkkaisiksi palvelijoiksi pestautumalla. Nämä orjat oli Mooseksen lain mukaan vapautettava joka viideskymmenes vuosi, jolloin he saivat perheineen palata isiensä maille niiden laillisina omistajina. Poikkeuksena olivat vieraista kansoista peräisin olevat (sotavankeuteen joutuneet tai muulla tavoin israelilaisten valtaan siirtyneet) orjat, joilla ei siis voinut olla perintömaita Israelissa eikä niihin perustuvaa toimeentuloa isäntäperheensä ulkopuolella, sekä sellaiset israelilaissyntyiset orjat, jotka eivät isäntäväkeensä kiintyneinä itse tahtoneet enää koskaan lähteä näiden taloudesta.<br />
<br />
Mooseksen lain mukainen orjuus on siis ymmärrettävissä lähinnä väliaikaisena ja oikeudellisesti säänneltynä poikkeuksena normaalitilaan, pienempänä pahana tietyissä vaikeissa taloustilanteissa. Erityisesti laissa kielletään orjien ja muukalaisten julma kohtelu ja kehotetaan muistamaan koko Israelin kansan kovaa Egyptin aikaa ja siihen kuulunutta muukalaisuutta ja orjuutta, josta Herra oli heidät vapauttanut ja tuonut Luvattuun maahan. Jo tämä Mooseksen ja koko Vanhan testamentin ajan perustava Jumalan voimateko, lähtö Egyptistä, johon lainanto Siinain vuorella liittyi, on siis luonteeltaan nimenomaan vapautus armottomasta, mielivaltaisesta orjuudesta ja siihen liittyneiden entisiä orjuuttajia kohdanneiden Jumalan rangaistusten sarja.<br />
<br />
== Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet ==<br />
<br />
Mooseksen aikaa puolisentoistatuhatta vuotta myöhemmin Uuden testamentin ajan yhteiskunnassa oli käytännössä pakanallisen roomalaisen oikeuden mukainen orjuus, joka on perin juurin eri asia kuin Mooseksen laissa säädelty menettely: Roomassa orjat katsottiin "puhuvaksi irtaimistoksi", jolla ei lain edessä ollut juuri oikeuksia. Uuden testamentin käyttäytymisohjeet kristityille orjille ja kristityille isännille lähtevät siitä, että olipa ihminen yhteiskunnallisesti millaisessa asemassa tahansa, hänen on ennen muuta muistettava joutuvansa aikanaan tilille elämästään Jumalan edessä, joka on lahjomaton tuomari (kuten oli ollut jo Mooseksen ajan Egyptissä). Tunnollisuus omien velvollisuuksien täyttämisessä ja oikeudenmukaisuus vallankäytössä ovat tällöin kristillistä omaatuntoa ohjaavien apostolisten ohjeiden keskeistä sisältöä.<br />
<br />
Nämä ohjeet eivät kuitenkaan merkitse roomalaisen oikeuden orjia ja orjuutta koskevan näkemyksen ja siihen perustuvien käytäntöjen hyväksymistä, vaan ohjeet on annettu nimenomaan siksi, että kristityt tietäisivät, miten toimia Jumalan tahdon mukaisesti kristittyinä, kukin omassa elämäntilanteessaan. Yksilötasollahan on mahdollista toimia oikein, vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö olisi miten epäoikeudenmukaista hyvänsä. Yhteiskuntarakenne perustui suurtalouksiin – itse asiassa väestön enemmistö oli orjia (ei kuitenkaan juutalaisten eikä samarialaisten alueella). Yhteiskunnalliset lainsäätäjät eivät siinä vaiheessa kuuluneet kristilliseen seurakuntaan eivätkä kysyneet apostoleilta neuvoja töihinsä, joten lainsäätäjille suunnattuja orjuuteen liittyviä ohjeita Uusi testamentti ei suoranaisesti sisällä; suuntaa-antavana voi kuitenkin pitää sellaista seikkaa, että "ihmiskauppiaat" ovat Uudessa testamentissa kristitylle sopimattoman synnillisen elämänmuodon esimerkkinä.<br />
<br />
Orjien ja vapaiden ihmisarvossa, kristillisen seurakunnan jäsenyyden laadussa tai pelastuksen osallisuudessa uskon kautta Kristukseen ei ole eroja: "Ei tässä ole orjaa eikä vapaata – – vaan kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Erona on kuitenkin se, että mitä enemmän mahdollisuuksia ihmiselle on tarjona, sitä enemmästä hän myös on vastuussa Herransa edessä: "Orja on Kristuksen vapaa, ja vapaa on Kristuksen orja."<br />
<br />
== Muita tunnettuja esimerkkejä orjuudesta ja kristittyjen suhtautumisesta siihen ==<br />
<br />
=== Brittiläinen imperiumi ===<br />
<br />
Puolisentoistatuhatta vuotta Uuden testamentin aikaa myöhempi Euroopan siirtomaavaltojen, esim. Brittiläisen imperiumin ja siitä sittemmin itsenäistyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjalaitos taas muistutti pikemminkin Rooman ja arabien kuin Mooseksen lain mallia, ja lisäksi siinä oli vielä erityinen rasistinen piirre, niin että esim. Yhdysvaltain Virginian osavaltion orjuuteen liittyvässä lainsäädännössä laskettiin kunkin yksilön afrikkalaisuuden suhteellista osuutta. Orjuuden taustana oli kaupallisen hyödyn tavoittelu: orjakaupalla saatiin suurmaatalouteen halpaa työvoimaa; lisää orjia saatiin aiempien orjien jälkeläisistä, joten orjakaupan päättyminen ei merkinnyt orjuuden automaattista päättymistä.<br />
<br />
Anglosaksisissa maissa monet orjuuden keskeiset vastustajat, kuten Britanniassa [http://en.wikipedia.org/wiki/William_Wilberforce William Wilberforce], [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Clarkson Thomas Clarkson] ja herätykseen tullut entinen orjalaivan kapteeni, ''Amazing Grace'' -laulun sanoittajanakin tunnettu [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Newton John Newton], puolestaan toimivat kristittyinä, Raamattuun sidotun omantunnon pohjalta ja saivatkin laillisen orjuuden lakkautetuksi brittiläisessä imperiumissa jo 1800-luvun alkuvuosina – siis puolisen vuosisataa ennen kuin Darwinin teokset alkoivat puolestaan antaa perusteita rotusorrolle ja suorastaan [[Darwin ja natsit|etnisille kansanmurhille]].<br />
<br />
=== Yhdysvallat ===<br />
<br />
Darwinista huolimatta Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa orjuutta pidettiin kansallisena häpeänä, ja Etelävaltioiden hävittyä sisällissodan orjuus poistettiinkin koko maasta. Yhdysvalloissakin valovoimaisimmilla orjuuden vastustajilla oli ollut vahvasti kristillinen identiteetti – tämä koskee niin militanttiaktivisti [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Brown_(abolitionist) John Brownia] kuin sentimentaalista romaanikirjailijaa, ''Setä Tuomon tuvan'' laatijaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet_Beecher-Stowe Harriet Beecher-Stoweakin].<br />
<br />
Amerikan orjavaltioiden historia osoittaa osaltaan Uuden testamentin ohjeiden toimivuuden. Tilanne muistutti Rooman aikaa (monin paikoin suurin osa väestöstä oli orjia, joiden työvoimaan maataloustuotanto perustui), olipa osittain sitä vaikeampikin (rotuajattelun vuoksi vapautetut orjat eivät voineet löytää paikkaansa yhteiskunnassa niinkään helposti kuin antiikin Roomassa). Orjakapinoita leimahti aika ajoin, ja ne synnyttivät veristä jälkeä puolin ja toisin johtamatta kuitenkaan orjien aseman paranemiseen saati orjuuden lopettamiseen. Parasta, mitä siinä tilanteessa elänyt kristitty orjatilan omistaja saattoi suoranaisesti saada aikaan, oli kohdella omia orjiaan niin kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan, jos olisi ollut orjan asemassa; parasta, mitä kristitty orja saattoi saada aikaan, oli todistaa Kristuksesta suostumalla elämään osassaan kuuliaisena isännälleen, antaen näin kaikille lähimmäisilleen esimerkin siitä, että ihmisen arvo ei riipu hänen yhteiskunnallisesta asemastaan vaan Jumalan armoteoista häntä kohtaan ja että iankaikkiset asiat ovat ajallisia tärkeämpiä. Kun orjuus sitten aikanaan lopetettiin, se ei tapahtunut orjakapinan kautta eikä koskenut kuuliaisia orjia sen vähempää kuin kapinamielisiäkään.<br />
<br />
Kristillisen etiikan kannalta on olennaista ymmärtää, että ihmisen eettinen oikeus, saati velvollisuus, ei ole toimia oman asemansa rajoja rikkoen ja niitä oman halunsa mukaan muuttamaan pyrkien vaan oman asemansa tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa lähimmäisensä aseman parantamiseksi Raamattuun sidotun omantuntonsa ääntä kuunnellen ja seuraten – ja juuri näin toimiminen on johtanut todelliseen ja kestävään yhteiskunnalliseen edistykseen. Lisäksi voi todeta, että vaikka Brownkin osaltaan pakotti ihmisiä ottamaan kantaa orjuuteen ja vei siten kokonaiskehitystä eteenpäin, niin silti Beecher-Stowen tapa herätellä ihmisten omaatuntoa empatiaan oli sekä eettisesti ongelmattomampaa että käytännössä toimivampaa kuin Brownin oman käden oikeuteen perustuva malli, joka suoraan johti monien ihmishenkien menetykseen ja päälle päätteeksi vei miehen itsensäkin hirteen. Tämä antaa pohjaa myös oman aikamme huutavimpien yhteiskunnallisten vääryyksien, kuten [[abortti|"vapaan" abortin]], kristilliseen kohtaamiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/10/orjuus-kristinusko-ja-raamattu-osa-1.html Pasi Turunen: Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1]<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/11/amerikan-orjuus-ja-antiikin-orjuus-eri.html Pasi Turunen: Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)]<br />
* [http://raapustus.net/?id=114#orjuus Jasu Markkanen: Hyväksyykö Raamattu orjuuden?]<br />
* [http://luominen.fi/pitaako-kristityn-noudattaa-juutalaisten-ruokasaadoksia luominen.fi: Orjuus ja Raamattu]<br />
* [http://www.tv7.fi/vod/player/24090/ Café Raamattu > Orjuus Raamatun valossa (TV7)]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Etiikka]][[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Orjuus&diff=12661Orjuus2020-11-28T12:17:37Z<p>Apollos: /* Kanaanin kirous */ sisällön tarkentamista ja raamattuviitteistämistä</p>
<hr />
<div>'''Orjuus''' on <br />
# yhteiskunnallinen järjestelmä ("Orjuus vallitsi antiikin Kreikassa ja Roomassa") ja<br />
# siihen kuuluva sosiaalinen asema ("Näiden yhteiskuntien väestöstä suuri osa eli orjuudessa").<br />
Orjuuden ytimenä on jonkin yhteiskunnan oikeusjärjestyksen tunnustama palvelusuhde, josta ei ole subjektiivista irtisanoutumisoikeutta: orja ei voi omin luvin vaihtaa ammattiaan eikä isäntäväkeäänkään. Orjana elämisen kannalta olennaista on näet sekin, että kukaan ei ole orja noin vain ylimalkaan vaan jokaisella orjalla on joku isäntä tai emäntä; isäntä voi olla myös persoonaton: Rooman valtiokin omisti orjia. Orjilla on vapaata väestöä rajoitetumpi oikeus päättää itseään koskevista asioista sekä orjayhteiskunnan oikeuskäytännön mukainen kuuliaisuusvelvollisuus isäntäväkeään kohtaan; toisaalta orjat kuuluvat isäntäväkensä talouteen ja saavat siitä ainakin välttämättömät elämisen tarpeet kuten ruoan, vaatetuksen ja yösijan.<br />
<br />
Orjuuteen liittyvät muut olosuhteet ja oikeusnormit ovat vaihdelleet yhteiskunnasta ja ajankohdasta toiseen, joten kaiken orjuuden hätiköity samaistaminen on tyypillistä [[näennäisanalogia]]päättelyä. Toisaalta orjuuden yleisluonteinen tunnusmerkistö voi täyttyä myös ilman, että itse sanaa käytettäisiin: pakkotyöleiriverkoston tarjoamalla polkuhintaisella työvoimalla militaaritalouden perusteita rakentaneella stalinistisella Neuvostoliitolla oli ilmeiset orjayhteiskunnan piirteet, Maon Kiinan koko väestö eli hallinnon pahimmissa vaiheissa oikeastaan Maon henkilökohtaisia oikkuja toteuttavina orjina, joiden sydämetön isäntä antoi jopa kuolla joukoittain nälkään ostaakseen samaan aikaan elintarvikeviennillä aseita ja aseteollisuutta Neuvostoliitosta, ja nykyisessä Pohjois-Koreassa sama meno on jatkunut aina meidän aikaamme asti. Muustakaan maailmasta orjuus ei ole kadonnut, vaan YK:n välittämän arvion mukaan sen nykymuotojen<ref>Näihin ei ole luettu mukaan totalitaaristen maiden omaan väestöönsä kohdistamaa toimintaa.</ref> piirissä on miljoonia ihmisiä.<ref>''"Today, according to the International Organization for Migration (IOM), millions of people, primarily women and children, are subjected to this tragic fate ..."'' http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/slave-route/modern-forms-of-slavery/ [luettu 19.8.2019]</ref><br />
<br />
Tässä artikkelissa orjuutta tarkastellaan lähinnä suhteessa Raamattuun ja kristinuskon historiaan.<br />
<br />
== Kanaanin kirous ==<br />
<br />
Orja-sana esiintyy Raamatussa ensimmäistä kertaa Nooan langettaessa kirouksen Haam-poikansa Kanaan-pojalle:<br />
<i>– Kirottu olkoon Kanaan,<br />
tulkoon hänestä veljiensä<br />
orjienkin orja.</i> ({{rp|1.Moos.9:25}})<br />
Tämän kirouksen myöhempiä vaiheita voi seurata Vanhasta testamentista: Kanaanin jälkeläiset asuttivat sitä maata, "Kanaanin maata" eli "Kaanaan maata", jonka Herra sitten lupasi Aabrahamin jälkeläisille, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun kanaanilaisten syntivelka täyttyisi ({{rp|1.Moos.15:16}}). Tämä toteutui israelilaisten maanvalloituksen yhteydessä Joosuan aikana ({{rp|Joos.24:11}}).<br />
<br />
Raamatussa ei ole mitään mainintaa Kanaanin jälkeläisten ulkonäöstä, eikä ylipäänsä ole mitään syytä olettaa, että he esimerkiksi ihonväriltään olisivat poikenneet lähi-idän muista kansoista. Afrikan väestön valtaosan on ymmärretty polveutuvan Haamin muista pojista, ei siis Kanaanista, eikä Raamatussa ylipäänsä ole ainuttakaan mainintaa, jossa joku yksilö orjuutettaisiin etnisen alkuperänsä takia. Sen sijaan Egyptissä orjuutettiin koko Israelin kansa, muttei suinkaan siksi, että heidän (haamilaiset [{{rp|1.Moos.10:6}}]) orjuuttajansa olisivat uskoneet Raamattua!<br />
<br />
"Orjienkin orja" on jo itsessään kuvakielinen ilmaus, sillä ei tiedetä ainuttakaan historian esimerkkiä, jossa orjalla olisi ollut mahdollisuus konkreettisesti omistaa orjia. Kanaania itseään ei suinkaan orjuutettu, hänhän päinvastoin sai alun perin haltuunsa jokseenkin parhaan osan tunnetusta maasta. Kun ottaa huomioon Nooan profetioiden kokonaisuuden ({{rp|1.Moos.9:24-27}}) ja vertaa sitä Raamatun kertomaan ja muista lähteistä tunnettuun historiaan, huomaa, että kyse on lähinnä siitä, että Vapahtaja ja hengellinen valo tulee Seemin suvusta ja että Jaafetin suku levittäytyy laajimmalle ja saavuttaa siinä mielessä maailmassa ulkoisen valta-aseman, mutta että Haamin suku jää vaille erityistä siunausta ja siksi kokonaisuutena katsoen huonoimmalle osalle, mikä näkyy eritoten hänen poikansa Kanaanin jälkeläisten historiassa – vaikka alun perin juuri haamilaiset nousivatkin johtoasemaan, niin että Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä, oli Haamin Kus-pojan jälkeläinen ({{rp|1.Moos.10:8}}).<br />
<br />
Kanaanin kirous ei merkitse sitä, etteivät Haamin tai Kanaaninkin jälkeläiset voisi pelastua uskomalla Jumalan lupauksiin. Päinvastoin: taivaaseen kootaan ihmisiä kaikista kansoista, kansanheimoista ja kielistä ({{rp|Ilm.7:9}}), ja nykyään kristinusko on kokonaisuutena katsoen haamilaisessa Afrikassa voimakasta ja leviävää, kun taas täällä jaafetilaisessa Euroopassa monin tavoin heikkoa ja taantuvaa. "Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi." ({{rp|Room.11:32}})<br />
<br />
== Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä ==<br />
<br />
Mooseksen laissa on määräyksiä, jotka koskevat sellaista ihmisten välistä mahdollista suhdetta, joka on paremman puutteessa suomennettu "orjuudeksi". Kysymys ei kuitenkaan ollut mistään ihmisen omistusoikeudesta toiseen ihmiseen, vaan israelilaisten keskinäisellä sopimuksella solmittavasta, pääsääntöisesti määräaikaisesta palvelussuhteesta, ja näiden orjien kohtelusta oli erityiset säädökset, joiden mukaan orja oli esim. päästettävä korvauksetta vapauteen, mikäli isäntä oli tuottanut tälle pysyvän ruumiinvamman kuten lyönyt hampaan irti. Orjat eivät siis suinkaan olleet lainsuojattomassa asemassa isäntiensä mielivallan armoilla.<br />
<br />
Näiden säännösten yhteiskunnallinen merkitys näyttäisi olevan lähinnä siinä, että ne antoivat köyhtyneille israelilaisille toimeentulomahdollisuuden perintömaansa määräajaksi myymällä ja varakkaampien maanmiestensä ruokapalkkaisiksi palvelijoiksi pestautumalla. Nämä orjat oli Mooseksen lain mukaan vapautettava joka viideskymmenes vuosi, jolloin he saivat perheineen palata isiensä maille niiden laillisina omistajina. Poikkeuksena olivat vieraista kansoista peräisin olevat (sotavankeuteen joutuneet tai muulla tavoin israelilaisten valtaan siirtyneet) orjat, joilla ei siis voinut olla perintömaita Israelissa eikä niihin perustuvaa toimeentuloa isäntäperheensä ulkopuolella, sekä sellaiset israelilaissyntyiset orjat, jotka eivät isäntäväkeensä kiintyneinä itse tahtoneet enää koskaan lähteä näiden taloudesta.<br />
<br />
Mooseksen lain mukainen orjuus on siis ymmärrettävissä lähinnä väliaikaisena ja oikeudellisesti säänneltynä poikkeuksena normaalitilaan, pienempänä pahana tietyissä vaikeissa taloustilanteissa. Erityisesti laissa kielletään orjien ja muukalaisten julma kohtelu ja kehotetaan muistamaan koko Israelin kansan kovaa Egyptin aikaa ja siihen kuulunutta muukalaisuutta ja orjuutta, josta Herra oli heidät vapauttanut ja tuonut Luvattuun maahan. Jo tämä Mooseksen ja koko Vanhan testamentin ajan perustava Jumalan voimateko, lähtö Egyptistä, johon lainanto Siinain vuorella liittyi, on siis luonteeltaan nimenomaan vapautus armottomasta, mielivaltaisesta orjuudesta ja siihen liittyneiden entisiä orjuuttajia kohdanneiden Jumalan rangaistusten sarja.<br />
<br />
== Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet ==<br />
<br />
Mooseksen aikaa puolisentoistatuhatta vuotta myöhemmin Uuden testamentin ajan yhteiskunnassa oli käytännössä pakanallisen roomalaisen oikeuden mukainen orjuus, joka on perin juurin eri asia kuin Mooseksen laissa säädelty menettely: Roomassa orjat katsottiin "puhuvaksi irtaimistoksi", jolla ei lain edessä ollut juuri oikeuksia. Uuden testamentin käyttäytymisohjeet kristityille orjille ja kristityille isännille lähtevät siitä, että olipa ihminen yhteiskunnallisesti millaisessa asemassa tahansa, hänen on ennen muuta muistettava joutuvansa aikanaan tilille elämästään Jumalan edessä, joka on lahjomaton tuomari (kuten oli ollut jo Mooseksen ajan Egyptissä). Tunnollisuus omien velvollisuuksien täyttämisessä ja oikeudenmukaisuus vallankäytössä ovat tällöin kristillistä omaatuntoa ohjaavien apostolisten ohjeiden keskeistä sisältöä.<br />
<br />
Nämä ohjeet eivät kuitenkaan merkitse roomalaisen oikeuden orjia ja orjuutta koskevan näkemyksen ja siihen perustuvien käytäntöjen hyväksymistä, vaan ohjeet on annettu nimenomaan siksi, että kristityt tietäisivät, miten toimia Jumalan tahdon mukaisesti kristittyinä, kukin omassa elämäntilanteessaan. Yksilötasollahan on mahdollista toimia oikein, vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö olisi miten epäoikeudenmukaista hyvänsä. Yhteiskuntarakenne perustui suurtalouksiin – itse asiassa väestön enemmistö oli orjia (ei kuitenkaan juutalaisten eikä samarialaisten alueella). Yhteiskunnalliset lainsäätäjät eivät siinä vaiheessa kuuluneet kristilliseen seurakuntaan eivätkä kysyneet apostoleilta neuvoja töihinsä, joten lainsäätäjille suunnattuja orjuuteen liittyviä ohjeita Uusi testamentti ei suoranaisesti sisällä; suuntaa-antavana voi kuitenkin pitää sellaista seikkaa, että "ihmiskauppiaat" ovat Uudessa testamentissa kristitylle sopimattoman synnillisen elämänmuodon esimerkkinä.<br />
<br />
Orjien ja vapaiden ihmisarvossa, kristillisen seurakunnan jäsenyyden laadussa tai pelastuksen osallisuudessa uskon kautta Kristukseen ei ole eroja: "Ei tässä ole orjaa eikä vapaata – – vaan kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Erona on kuitenkin se, että mitä enemmän mahdollisuuksia ihmiselle on tarjona, sitä enemmästä hän myös on vastuussa Herransa edessä: "Orja on Kristuksen vapaa, ja vapaa on Kristuksen orja."<br />
<br />
== Muita tunnettuja esimerkkejä orjuudesta ja kristittyjen suhtautumisesta siihen ==<br />
<br />
=== Brittiläinen imperiumi ===<br />
<br />
Puolisentoistatuhatta vuotta Uuden testamentin aikaa myöhempi Euroopan siirtomaavaltojen, esim. Brittiläisen imperiumin ja siitä sittemmin itsenäistyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjalaitos taas muistutti pikemminkin Rooman ja arabien kuin Mooseksen lain mallia, ja lisäksi siinä oli vielä erityinen rasistinen piirre, niin että esim. Yhdysvaltain Virginian osavaltion orjuuteen liittyvässä lainsäädännössä laskettiin kunkin yksilön afrikkalaisuuden suhteellista osuutta. Orjuuden taustana oli kaupallisen hyödyn tavoittelu: orjakaupalla saatiin suurmaatalouteen halpaa työvoimaa; lisää orjia saatiin aiempien orjien jälkeläisistä, joten orjakaupan päättyminen ei merkinnyt orjuuden automaattista päättymistä.<br />
<br />
Anglosaksisissa maissa monet orjuuden keskeiset vastustajat, kuten Britanniassa [http://en.wikipedia.org/wiki/William_Wilberforce William Wilberforce], [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Clarkson Thomas Clarkson] ja herätykseen tullut entinen orjalaivan kapteeni, ''Amazing Grace'' -laulun sanoittajanakin tunnettu [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Newton John Newton], puolestaan toimivat kristittyinä, Raamattuun sidotun omantunnon pohjalta ja saivatkin laillisen orjuuden lakkautetuksi brittiläisessä imperiumissa jo 1800-luvun alkuvuosina – siis puolisen vuosisataa ennen kuin Darwinin teokset alkoivat puolestaan antaa perusteita rotusorrolle ja suorastaan [[Darwin ja natsit|etnisille kansanmurhille]].<br />
<br />
=== Yhdysvallat ===<br />
<br />
Darwinista huolimatta Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa orjuutta pidettiin kansallisena häpeänä, ja Etelävaltioiden hävittyä sisällissodan orjuus poistettiinkin koko maasta. Yhdysvalloissakin valovoimaisimmilla orjuuden vastustajilla oli ollut vahvasti kristillinen identiteetti – tämä koskee niin militanttiaktivisti [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Brown_(abolitionist) John Brownia] kuin sentimentaalista romaanikirjailijaa, ''Setä Tuomon tuvan'' laatijaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet_Beecher-Stowe Harriet Beecher-Stoweakin].<br />
<br />
Amerikan orjavaltioiden historia osoittaa osaltaan Uuden testamentin ohjeiden toimivuuden. Tilanne muistutti Rooman aikaa (monin paikoin suurin osa väestöstä oli orjia, joiden työvoimaan maataloustuotanto perustui), olipa osittain sitä vaikeampikin (rotuajattelun vuoksi vapautetut orjat eivät voineet löytää paikkaansa yhteiskunnassa niinkään helposti kuin antiikin Roomassa). Orjakapinoita leimahti aika ajoin, ja ne synnyttivät veristä jälkeä puolin ja toisin johtamatta kuitenkaan orjien aseman paranemiseen saati orjuuden lopettamiseen. Parasta, mitä siinä tilanteessa elänyt kristitty orjatilan omistaja saattoi suoranaisesti saada aikaan, oli kohdella omia orjiaan niin kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan, jos olisi ollut orjan asemassa; parasta, mitä kristitty orja saattoi saada aikaan, oli todistaa Kristuksesta suostumalla elämään osassaan kuuliaisena isännälleen, antaen näin kaikille lähimmäisilleen esimerkin siitä, että ihmisen arvo ei riipu hänen yhteiskunnallisesta asemastaan vaan Jumalan armoteoista häntä kohtaan ja että iankaikkiset asiat ovat ajallisia tärkeämpiä. Kun orjuus sitten aikanaan lopetettiin, se ei tapahtunut orjakapinan kautta eikä koskenut kuuliaisia orjia sen vähempää kuin kapinamielisiäkään.<br />
<br />
Kristillisen etiikan kannalta on olennaista ymmärtää, että ihmisen eettinen oikeus, saati velvollisuus, ei ole toimia oman asemansa rajoja rikkoen ja niitä oman halunsa mukaan muuttamaan pyrkien vaan oman asemansa tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa lähimmäisensä aseman parantamiseksi Raamattuun sidotun omantuntonsa ääntä kuunnellen ja seuraten – ja juuri näin toimiminen on johtanut todelliseen ja kestävään yhteiskunnalliseen edistykseen. Lisäksi voi todeta, että vaikka Brownkin osaltaan pakotti ihmisiä ottamaan kantaa orjuuteen ja vei siten kokonaiskehitystä eteenpäin, niin silti Beecher-Stowen tapa herätellä ihmisten omaatuntoa empatiaan oli sekä eettisesti ongelmattomampaa että käytännössä toimivampaa kuin Brownin oman käden oikeuteen perustuva malli, joka suoraan johti monien ihmishenkien menetykseen ja päälle päätteeksi vei miehen itsensäkin hirteen. Tämä antaa pohjaa myös oman aikamme huutavimpien yhteiskunnallisten vääryyksien, kuten [[abortti|"vapaan" abortin]], kristilliseen kohtaamiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/10/orjuus-kristinusko-ja-raamattu-osa-1.html Pasi Turunen: Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1]<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/11/amerikan-orjuus-ja-antiikin-orjuus-eri.html Pasi Turunen: Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)]<br />
* [http://raapustus.net/?id=114#orjuus Jasu Markkanen: Hyväksyykö Raamattu orjuuden?]<br />
* [http://luominen.fi/pitaako-kristityn-noudattaa-juutalaisten-ruokasaadoksia luominen.fi: Orjuus ja Raamattu]<br />
* [http://www.tv7.fi/vod/player/24090/ Café Raamattu > Orjuus Raamatun valossa (TV7)]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Etiikka]][[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Kulttuuriset_myytit&diff=12660Kulttuuriset myytit2020-11-28T10:54:51Z<p>Apollos: kielenhuoltoa sekä kommentti</p>
<hr />
<div>[[Tiedosto:Antichrist spiderwalk 23.jpg|200px|pienoiskuva|oikea|Ihmismielen voimakas pyrkimys mielihyvään altistaa ihmisen kohtaamaan todellisuuden sen itsensä sijaan joko liioitellun pelottavasti tai huomattavasti miellyttävämmässä valossa.]]<br />
<br />
Ihmismielen voimakas pyrkimys mielihyvän säilyttämiseen altistaa ihmisen sellaisille viesteille, jotka tarjoavat todellisuudesta hänen mielihyväänsä ylläpitävän kuvan – vaikka sitten totuuden kustannuksella. Modernin ihmisen on [[Jacques Ellul]]in mukaan niin vaikea kohdata todellisuus, että tämä tyypillisesti valitsee jommankumman kahdesta vaihtoehtoisesta lähestymistavasta:<br />
<br />
# Todellisuus pyritään täysin peittämään näkyvistä tai ainakin esittämään mahdollisimman miellyttävässä valossa, jotta se vaikuttaisi siedettävämmältä. Tällöin turvaudutaan myytteihin, toiveajatteluun, tulevaisuuden kaunisteluun jne.<br />
# Todellisuus pyritään esittämään niin liioitellun pelottavassa muodossa, että ihminen luonnostaan tajuaa, ettei tämä kuvaus tavoita totuutta. Todellisuus pelottaa ja järkyttää ihmistä niin paljon, että hän pyrkii välttämään sen näkemistä hankkimalla itselleen suuren määrän mielikuvia katastrofeista ja onnettomuuksista. Niinpä elokuvat, televisio ja romaanit kuvaavat meille maailman paljon kauheampana kuin se todellisuudessa on. Ydinkatastrofi tuhoaa koko maapallon. Meteoriitti aiheuttaa hyökyaallon, joka tuhoaa kokonaisia mantereita. Valtameressä on hirviöitä, jotka nousevat tuhoamaan kaiken maanpäällisen elämän. Kaupungit ovat täynnä mekaanisia automaatteja<!-- No niinhän ne ovatkin, esim. juna-asemilta voi ostaa virvokkeita sellaisista; luultavasti tämä ei kuitenkaan ollut se, mitä tässä kohden haluttiin sanoa, mutta en osaa tekstiä oikein korjatakaan, kun en tiedä, mitä oli alun perin sanottu. --> ja robotit ohjaavat koko universumia. Ihmisten moraalinen turmelus menee pitemmälle, kuin mitä historiassa on koskaan tunnettu. Ja niin edelleen. Kun ihminen tulee ulos elokuvateatterista, hän voi huokaista helpotuksesta: "Elämä ei olekaan tuollaista, aurinko paistaa, ihmiset kävelevät rauhassa kadulla, lapset leikkivät iloisina." Ihminen pakenee todellisuuden kauhistuttavuutta tekemällä sen vielä kauhistuttavammaksi.<ref>Ellul 1990, s. 28-29</ref><br />
<br />
Ellulin määritelmän mukaan myytti on itsestäänselväksi koettu, kokonaisvaltainen ja motivoiva mielikuva siitä, mikä on inhimillisen olemassaolon ehdoton perusta<ref>Ellul 1975, s. 95</ref>. Ellulin mukaan jokaisella yhteiskunnalla on omat myyttinsä, joiden pohjalta siellä pyritään motivoimaan ihmisten toimintaa.<br />
<br />
Myytit käsittelevät koko yhteiskunnan ja viime kädessä koko ihmiskunnan pelkoja ja ahdistuksia ja pyrkivät lieventämään niitä ja tekemään niistä hallittavia. Vaikka myytin syvärakenne pysyy samana, se voi saada lukemattomia erilaisia ilmaisutapoja. Ihmiset eivät välttämättä ole kovinkaan tietoisia myytin syvärakenteesta. Heidän tietoinen huomionsa kohdistuu sen ilmaisutapojen pintatasoon, vaikka he kokevatkin sen syvemmän vaikutuksen jollakin vähemmän tiedostetulla tasolla. Myytit kumpuavat kulttuurin tiedostamattomaan kätketyistä ratkaisemattomista ristiriidoista ja torjutusta ahdistuksesta, jota ne pyrkivät lieventämään ja estämään ristiriitaa muodostumasta liian repiväksi.<br />
<br />
Kun myytin käsitettä sovelletaan modernin joukkotiedotuksen, kasvatuksen ja kulttuurin käyttämiin perusmielikuviin, tarkoitetaan myytillä tunteisiin vetoavaa mielikuvaa, joka antaa ihmiselle sellaisen näkemyksen todellisuudesta, joka ylläpitää mielihyvän sävyistä kokemusta. Myytti koetaan itsestäänselväksi, sitä ei kyseenalaisteta. Vaikka ihmiset ovatkin tietoisia myyttisen käsiteketjun merkityksistä, niiden myyttinen luonne on heiltä salassa. Myytti lakkaa olemasta sinä hetkenä, jona se kyseenalaistetaan, koska se silloin kadottaa kosketuksen tunteisiin ja tulee kyvyttömäksi ohjamaan toimintaa. Myytin tuoma tunteenomainen varmuus säästää ihmiseltä sen, että hän joutuisi kohtaamaan todellisuuden paljaana ja ahdistavana. <br />
<br />
Myytti ei ole koskaan yksityinen tai henkilökohtainen. Se kuvaa jotain esimerkinomaista, yleismaailmallisesti merkitsevää toimintaa. Myytissä ihminen kohtaa "totuuden", joka näyttäisi paljastavan todellisuuden ja inhimillisen toiminnan rakenteen. Myytti näyttäisi paljastavan ihmisen alkuperän ja sitä kautta määrittelevän, kuka ihminen on. Se ratkaisee ajallisuuden ongelman kohottamalla ihmisen ajattomaan näkökulmaan, saattamalla hänet osalliseksi todellisen ajan ulkopuolella olevasta ihanteiden kultaamasta ajasta.<br />
<br />
Todellisuudessa ihmisen elämä on lyhyt, monille vaaroille ja vaikeuksille altis, ja johtaa väistämättä kuolemaan. Ihmiselämän rajoitukset ovat niin kouriintuntuvat, että ihminen "tulee onnettomaksi heti kun hän alkaa ajatella itseään" <ref>Pascal 1662/1996: miete 136</ref>. Myytin kautta ihminen voi katsoa valoisaa tulevaisuutta, jatkuvaa edistystä, kaiken muuttumista koko ajan paremmaksi. Myytin ilmaisema toiminta ja sen paljastama todellisuus, joka on viety totuuden asteelle, ilmaistaan myytin sankarissa. Tällaisten sankarikuvien innoittamana ihminen voi unohtaa oman elämänsä mitättömyyden.<br />
<br />
Tällaisessa kulttuurisessa tilanteessa olisi tärkeä tiedostaa, millä tavalla vallitsevat kulttuuriset uskomukset, ennakkoluulot ja myytit vaikuttavat oppimiseen ja muokkaavat opetussisältöjä. Kulttuurin perususkomusten tunnistaminen kulttuurin sisältä käsin tuntuu kuitenkin hyvin vaikealta tehtävältä. Huomio kiinnittyy melkein väistämättä joihinkin pinnallisiin piirteisiin, koska perususkomukset koetaan itsestäänselviksi. Itsestäänselvyyden aseman saaneiden perusmielikuvien tunnistaminen on kuitenkin tärkeää, koska ne vaikuttavat vallitsevaan kulttuuriin ja sitä kautta koulun oppisisältöihin. <br />
<br />
Ellulin mukaan länsimaisen yhteiskunnan kolme perustavaa myyttiä ovat edistyksen, tieteen ja onnellisuuden myytit. Ellulin mielestä modernin ihmisen perusmyytit kiteytyvät uskossa ihmisen rajoittamattomaan vapauteen ainoana tienä aitouteen ja onneen, uskossa yleismaailmalliseen kehitykseen ja tieteen kykyyn ratkaista kaikki ihmisen ongelmat<ref>Ellul 1975, s. 98</ref>. Ne ovat perustana kaikille aikamme ihmisen uskomuksille, ideologioille, toiminnoille ja tunteille. Näiden perususkomusten varaan rakentuu joukko alemman tason perusmielikuvia, jotka antavat väriä, elinvoimaa ja todellisuutta perusmyyteille. Esimerkkejä ovat onnellisuuden, edistyksen, nuoruuden, ruumiillisuuden, terveyden, koneen, työn, tuottavuuden, tähden, sankarin, oikeudenmukaisuuden ja rauhan myytit. Nämä toissijaiset myytit syntyvät tarpeesta ilmaista perustavat myytit ajankohtaisen todellisuuden termeillä. Perustavien myyttien täytyy ilmentyä aina uudessa asussa, koska jokainen mielikuva vanhentuu nopeasti ja tarvitsee uudistusta ja tuoreutta. Siksi on vaikea kuvata konkreettisia myyttejä ajankohtaisesti, koska ne ovat jo vanhentuneet ja menettäneet voimansa siinä vaiheessa, kun ne on analysoitu. Jokainen mielikuva on läheisessä suhteessa toisiin, auttaa selittämään ja ymmärtämään muita mielikuvia, ja yhdessä ne muodostavat yhtenäisen järjestelmän.<br />
<br />
== Edistyksen myytti ==<br />
<br />
Usko jatkuvan kehityksen väistämättömyyteen on Ellulin mukaan yksi aikamme perustavista myyttisistä käsityksistä. Tämän uskon mukaan ihmiskunta täydellistyy, kunhan sillä on riittävästi aikaa käytettävissään. Tämän täydellistymisprosessin uskotaan toteutuvan täysin ilman Jumalan apua pelkästään ihmiskunnan omien voimavarojen kehityksen ja aktivoimisen välityksellä. Myytti jatkuvasta kehityksestä sisältää uskon siihen, että ihminen lopulta pelastaa itsensä oman pahuutensa ja rajallisuutensa aiheuttamista onnettomuuksista, jotka ovat jäänteitä ihmisen kehitysprosessin primitiivisistä vaiheista.<br />
<br />
Yleismaailmallisesta edistyksestä on tullut modernin yhteiskunnan perustava myytti, vaikka moderni yhteiskunta sanoo pyrkivänsä vapautumaan myyteistä. Juuri usko siihen, että edistysusko on myyteistä vapaa, on omalta osaltaan antanut edistysuskolle myyttisen aseman, koska tällöin edistysusko saa objektiivisuuden leiman. Koska ajatus ihmiskunnan jatkuvasta edistyksestä on erotettu Jumalan kaitselmuksesta, se näyttää menettäneen kokonaan pyhyytensä. Tällä tavalla pyhyytensä menettäneestä edistysuskosta tulee maallistuneessa kulttuurissa pyhä juuri siksi, että se on menettänyt pyhyytensä. Maallistunut kulttuuri pitää kaikkea uskonnollisuuteen viittaavaa ennakkoluuloisena ja kaikkea ei-uskonnollista objektiivisena ja puolueettomana. Kun edistysuskosta on poistettu kaikki uskonnolliset vivahteet, se saa maallistuneen ihmisen tietoisuudessa objektiivisen leiman. Juuri sen takia kehityksen suunnasta tulee kriteeri hyvälle ja oikealle, ja tietyn käsityksen tai aatteen menestystä pidetään samalla takeena siitä, että se on oikea.<ref>Ellul 1975, s.98-99</ref><br />
<br />
Tämän edistysuskon klassisena ilmauksena pidetään usein ranskalaisen tiedemiehen '''Bernard Le Bovier de Fontenellen''' (1657-1757) näkemystä, jonka mukaan "ihminen ei tule koskaan rappeutumaan, hänen viisautensa kasvulla ja kehityksellä ei tule olemaan loppua". '''Marquis de Condorcet'n''' (1743-1794) mukaan edistys ei rajoitu tietoon. Siihen sisältyy myös ihmisen moraalinen täydellistyminen. Poliittisella tasolla se edistää kansalaisten tasa-arvoisuutta ja vähitellen myös kansojen tasa-arvoisuutta. Edistyksellä ei ole muuta ajallista rajoitusta kuin sen taivaankappaleen pysyvyys, jolle luonto on ihmisen heittänyt.<ref>von Wright 2003, s. 27-28</ref><br />
<br />
Kehityksen kulusta on Ellulin mukaan tullut aikamme kulttuurille ehdoton arvopohja, hyvän ja pahan tuomari: kehityksen suunta ratkaisee, mikä on oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa. Kaikki uusi on parempaa ja edistyneempää. Se mikä unohdetaan ja jää menneisyyteen on alempiarvoista. Mennyt ja taakse jäänyt on kadottanut arvonsa ja olemassaolon oikeutuksensa. Uuden ajatustavan tai lähestymistavan perusteluksi riittää sen uutuus ja viimeaikaisuus, joka takaa, että se on myös edistyneintä.<br />
<br />
[[Tiedosto:Arrow northeast.svg|200px|pienoiskuva|oikea|Yksi nyky-yhteiskunnan myyteistä on usko väistämättömään kehitykseen kohti parempaa.]]<br />
<br />
Jatkuvan kehityksen myytin mukaan ihmisen olemassaolon peruskysymysten ratkaisemiseksi tarvitsee lähinnä seurata ihmiskunnassa tapahtuvia muutoksia, koska muutoksen suunta on määritelmän mukaan kohti edistystä. Edistysuskon hallitsema teologia näkee tehtäväkseen mukauttaa kristillisiä oppeja sopiviksi kulloinkin vallitsevaan ajan henkeen. Kehityksen oletetaan vievän väistämättä kohti vapautta, järjen hallintavaltaa, suurempaa vaurautta, oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, humaanimpaa ihmisyyttä ja sivistystä. Myyttinen edistysusko vie pohjaa teologisen ajattelun kriittisyydeltä. Jos viimeaikaisin käsitys on myös edistynein, ei ole tarvetta arvioida uusien käsitysten pätevyyttä. On vain tarve pysyä muodissa mukana.<br />
<br />
Myyttinen edistysusko näkee eettisen totuuden riippuvan ihmisen käsitysten muutoksista. Moraalia ei enää nähdä sellaisen oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden ilmentymäksi, jolla olisi itsenäinen asema, ja jota voitaisiin käyttää kriteerinä arvioitaessa ihmisten käsitysten ja käytäntöjen muutoksia. Eettisen totuuden katsotaan olevan jatkuvassa muutosprosessissa. Koska ihmiskunta kehittyy koko ajan, moraalisten muutosten suunta tulkitaan edistykseksi. Täysin mahdottomana hylätään ajatus, että muutokset moraalisissa käsityksissä ja käytänteissä ilmentäisivät ihmisen taantumista tai turmeltumista. Itse moraalisen totuuden ajatellaan muuttuvan muuttuvien käsitysten mukana. Moraali ymmärretään historiallisesti suhteelliseksi tavaksi säädellä ihmisten välisiä suhteita. Näin itse ihmisyyden alkuperä riippuu historian kulusta. Sillä ei ole pysyvää merkitysperustaa.<ref>Ellul 1975 s. 99</ref><br />
<br />
Koska edistykselle ei tämän naturalistisen myytin näkökulmasta voida asettaa mitään inhimillisen yhteisön ulkoista arviointikriteeriä, kriteeriksi tulee muutosten tosiasiallinen suunta, joka määritellään edistykseksi. <br />
<br />
Huolimatta edistysuskon saamasta valta-asemasta maallistuneessa jälkikristillisessä kulttuurissa ja naturalistisessa teologiassa, se on vailla perusteita. Ei ole saatavilla varmaa tietoa siitä, kehittyykö ihminen parempaan suuntaan vai taantuuko ihminen eettisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti. Nykytietämyksen valossa meillä ei ole mitään perusteita uskoa, että ihminen olisi tullut paremmaksi tai että hän olisi kehittynyt moraalisesti aikaisempiin aikakausiin verrattuna. Jotkut historian järkyttävimmistä kansanmurhista ovat tapahtuneet viimeisen sadan vuoden aikana. Ihmiskunnan kehitys on rajoittunut kapealle alueelle. Se ei ole koskettanut ihmiselämän keskeisiä asioita kuten ihmissuhteita ja moraalia. Sikäli kuin ihmiskunnan kehitystä on luonnehtinut vapautuminen uskosta Jumalaan, ei seurauksena ole ollut vapautuminen parempaan ja ihmisarvoisempaan elämään vaan häikäilemättömään julmuuteen ja raakalaismaisuuteen niin kuin näemme natsismin ja kommunismin toteuttamissa kansanmurhissa.<br />
<br />
Ihminen ei ole kehittynyt paremmaksi, vaikkakin ihmisen kehittämät välineet ovat kehittyneet.<br />
<br />
{{sitaatti|On tapahtunut valtava muutos siinä tavassa miten Tsinghis Khan tappoi (sapelilla), ja miten me tapamme (ydinpommilla), mutta käyttäytymismalli on sama. Murha, kateus, hallinta – nämä eivät muutu.<ref>Ellul 1990, s. 65</ref>}}<br />
<br />
Toisin sanoen, vaikka voimmekin havaita paljon määrällistä inhimillistä kasvua, se ei merkitse laadullista inhimillistä kehitystä. Ei ole mitään asiallisia perusteita väittää, että ihminen olisi kehittynyt moraalisesti paremmaksi. On jopa kyseenalaista, onko tämän päivän ihminen yhtään paremmin informoitu kuin aikaisempien aikakausien ihminen.<br />
<br />
{{sitaatti|Ihmiset eivät tänä päivänä ole älykkäämpiä kuin viisi tuhatta vuotta sitten. Eivätkä he ole oikeudenmukaisempia tai kehittyneempiä missään suhteessa. Emme ole edes paremmin informoituja, koska tämän päivän massaoppimisen vastapainoksi meillä on heikompi kosketus luontoon, vaistoihin, intuitioihin ja ihmissuhteisiin. Sitä paitsi ne asiat, joita opimme tänä päivänä, eivät tule osaksi kulttuuriamme tai persoonallisuuttamme.<ref>Ellul 1990, s. 64</ref>}} <br />
<br />
Koska kulttuurimme arvot ovat aineellisia, ja koska edistys aineellisten hyödykkeiden ja välineiden tasolla on kiistatonta ja näkyvää jo yhden ihmiselämän aikana, monet omaksuvat vakaumuksen edistyksen väistämättömyydestä. Ympärillämme näkyvä kehitys on koneiden, teknologian ja aineellisten välineiden kehitystä. Instituutioiden kehitys ei ole yhtä ilmeistä, ja ihmisen sisäisestä kehityksestä ei ole mitään todisteita. Myyttinen tietoisuus siirtyy kuitenkin huomaamatta asioiden tosiasiallisesta tilasta siihen, miten asioiden tulisi olla. Koska edistyksen pitäisi toteutua myös ihmisen henkisessä elämässä, teknologista edistystä aletaan pitää todisteena ihmisen kaikinpuolisesta edistyksestä. <br />
<br />
Ihmisen järki tai hyve ei näytä kehittyneen siitä, mitä se oli neljä tai viisi tuhatta vuotta sitten. Meillä ei ainakaan ole mitään tietoa tällaisesta kehityksestä, sillä ihmisten väliset ristiriidat, murhat, väkivallanteot, epäoikeudenmukaisuudet, riisto ja itsekkyys jatkuvat samanlaisina kuin aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Teknisten välineiden kehittyessä niitä voidaan vain toteuttaa tehokkaammin.<br />
<br />
Edistysuskon valtaama ihminen ei näe näitä tosiasioita. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmisen kehitys kulkee samaa tahtia välineiden kehityksen kanssa, ja että ihmisen keksinnöt todistavat hänen kehittyneen älykkyydessä, totuudessa ja humaanisuudessa. Edistysuskon valtaama ihminen ei voi epäillä, että ihminen on nyt älykkäämpi, vapaampi ja soveliaampi hallitsemaan itseään kuin aikaisemmin. Hän uskoo, että sama kehitys jatkuu tulevaisuudessa, niin että huomisen ihminen pystyy ratkaisemaan kaikki ne ongelmat, joita emme vielä pysty ratkaisemaan. Myytti antaa ihmiselle sellaisen varmuuden, ettei hänen tarvitse kyseenalaistaa näkökulmaansa. Jos joku kyseenalaistaa kehityksen todellisuuden tai hyvyyden, häntä voidaan vain pitää näkemykseltään auttamattoman vanhentuneena.<br />
<br />
Edistyksen myytti luo pohjan nuoruuden myytille. Siksi nuorison kasvot liitetään kaikkeen sellaiseen, mille halutaan antaa myönteinen kuva. Monet aikaisemmat kulttuurit, jotka olivat suuntautuneet enemmän eettisen luonteen kuin teknisten välineiden kehitykseen, uskoivat siihen, että vanhoilla ihmisillä on elämänkokemuksen pohjalta syntynyttä viisautta, josta uudet sukupolvet voivat hyötyä. Tällöin painopiste on elämän eettisessä puolessa, ihmissuhteissa tai yhteisten asioiden hoitamisessa. Koska oma kulttuurimme suuntautuu tulevaisuuteen, ja näkee tulevaisuuden teknisten välineiden kehityksen näkökulmasta, meitä hallitsee nuoruuden myytti. Vanhojen ihmisten elämänviisaus ei auta uusien teknisten välineiden käytön oppimisessa. Niiden oppiminen sujuu nuorilta paljon tehokkaammin. Tehokkaiden välineiden kehittämiseen orientoitunut kulttuuri arvostaa vain ihmisiä, jotka pystyvät ohjaamaan lentokonetta, käyttämään tietokoneita tai luomaan tehokkaita opetuspaketteja. Vanhojen ihmisten oppimat asiat ovat hyödyttömiä uusien teknisten välineiden käytön näkökulmasta ja he joutuvat oppimaan kaiken alusta pitäen. Tällöin unohdetaan, että ihmissuhteiden ja yhteiskunnallisen elämän perustaksi tarvittava ymmärrys ei muutu ratkaisevasti teknisten välineiden kehityksen myötä.<ref>Ellul 1990, s. 144-145</ref><br />
<br />
Tulevaisuuden näkökulmasta nuorison merkityksen korostusta voi tietysti perustella myös järkiperäisesti: nuorisolla on paljon energiaa, kehitysvalmiuksia ja voimaa kamppailla edistyksen hyväksi. Nuoruuden myytti ei kuitenkaan rajoitu näihin järkiperäisesti perusteltavissa oleviin piirteisiin. On totta, että nuorisoa tarvitaan tilanteessa, jossa tekninen kehitys on äärettömän nopeaa, sillä ainoastaan nuoriso pystyy sopeutumaan teknisiin keksintöihin, jotka muuttuvat kiihtyvää vauhtia. On totta, että tieteellinen tutkimus vaatii aina uudelleen koulutettua, eli nuorta, henkilökuntaa, ja että tuotannon kohottaminen edellyttää nuoria. Kulttuurimme suhdetta nuorisoon eivät kuitenkaan hallitse pelkästään nämä tosiasiat, vaan ne toimivat ponnahduslautana myyttiseen suhtautumiseen, jossa nuorisoa pidetään tulevaisuuden toivona. Nuorisossa nähdään lupaus valoisammasta tulevaisuudesta. Tulevaisuus voi kuitenkin olla valoisa ainoastaan, jos ihminen kehittyy eettisesti. Yllä luetellut tosiasiat eivät anna mitään taetta siitä, että nuoriso vie meitä valoisaan tulevaisuuteen, koska eettisten ominaisuuksien osalta ei ole nähtävissä mitään kehitystä.<ref name="E">Ellul 1975, s. 108</ref><br />
<br />
Tarkasti ottaen viimeisten sukupolvien aikana ei ole tapahtunut mitään, mikä oikeuttaisi uskon siihen, että nuoriso tulee viemään maailmaa parempaan suuntaan. Ei ole nähtävissä eettistä kehitystä, joka antaisi lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Mutta myytti ei tarvitse tuekseen mitään todisteita voidakseen kasvaa. Huolimatta kaikista sitä vastaan sotivista tosiasioista, nuoruuden myytti on tänään elinvoimaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Mikä tahansa ongelma kulttuuriamme kohtaakin, nuorison uskotaan pystyvän ratkaisemaan sen ja luomaan paremman tulevaisuuden.<ref name="E" /><br />
<br />
Koska nuorison ajatus- ja tunnemaailma muokkautuu kulttuurisen ympäristön vaikutuksesta, se itse uskoo tähän myyttiin ja elää sen mukaan. Nuorison on vaikea vapautua myyttisestä suhtautumisesta nuoruuteen, joka ympäröi sitä kaikkialta ja tunneperäisesti tukee sen omaa optimismia ja elämänuskoa. Siksi se luonnostaan pyrkii täyttämään sille asetetut odotukset ja toiveet. Vaikka nuoriso on käytännössä sidoksissa sosio-poliittisiin rakenteisiin, se korotetaan myytin asemaan.<br />
<br />
== Tieteen myytti ==<br />
<br />
Edistyksen myytin pohjana on tieteen myytti, joka on yksi aikamme keskeinen kulttuurinen perusmielikuva. Edistysusko on leikkauspiste, jossa kohtaavat myyttinen käsitys tieteestä ja ihmiskunnan kehityksestä, ja se perustuu yhtä paljon molempiin. Historian oletetaan paljastavan ihmisen hitaan, salaperäisen edistyksen, joka etenee aina paremmin toteutettua päämäärää kohti. Tieteen ajatellaan johtavan ihmiskuntaa yhä pitemmälle edistykseen. Tieteen saavutukset luovat uskoa siihen, että kaikki on muuttumassa paremmaksi ja että kaikki ihmiskunnan ongelmat tullaan ratkaisemaan.<ref>Ellul 1975, s. 105</ref><br />
<br />
On syntynyt yhä syvempi kuilu sen välillä, minkälaisten rajoitusten alaisena tieteentekijät tekevät työtään laboratorioissaan ja mitä tieteestä yleensä uskotaan. Kokeellisen luonnontieteen valtavat edistysaskeleet ovat herättäneet optimismia tieteen mahdollisuuksista ratkaista kaikki ihmiselämän ongelmat. Tieteen nimissä tehdään hyvin pitkälle meneviä yleistyksiä, suurieleisiä ja kaunopuheisia julistuksia, joilla on vain heikko yhteys tieteen varsinaisiin tuloksiin, tai sitten tällainen yhteys puuttuu kokonaan. Tällaiseen kaunopuheisuuteen sortuvat tutkijat, jotka tieteen auktoriteetilla ottavat kantaa kysymyksiin, jotka selvästi ylittävät heidän tieteellisen pätevyytensä ja yleensä koko tieteellisen tutkimuksen rajat. He eivät niinkään julista tieteen tuloksia kuin [[Tieteisusko|tieteisuskon]] uskontunnustustusta. <br />
<br />
Tieteisuskon taustalla on ihmisen tarve rakentaa elämänsä jonkin varmana pitämänsä perustan varaan. Tieteisuskon pohjalta ihminen haluaa saavuttaa varmuuden siitä, ettei Jumala voi puuttua hänen elämäänsä.<br />
<br />
== Onnellisuuden myytti ==<br />
<br />
Onnellisuuden myytin mukaan onnellisuus on helposti jokaisen ihmisen saavutettavissa, kun aineellisen hyvinvoinnin kasvu vähitellen mahdollistaa halujen vapaan toteutuksen. Käytettäessä ilmaisua "onnellisuuden myytti" ei ole tarkoitus luoda vaikutelmaa, etteikö onnellisuuden tavoittelu olisi mielekästä. Tarkoituksena on lähinnä kyseenalaistaa vallitseva uskomus, että pelkkä aineellisen hyvinvoinnin kasvu yhdessä halujen vapaan toteutuksen kanssa takaisi onnellisuuden. Esitettävän kritiikin taustaoletuksena on, että arvotajuisena olentona ihmisen onnellisuus on riippuvaista siitä, voiko hän kokea elämänsä arvokkaaksi ja mielekkääksi.<br />
<br />
[[Tiedosto:Happiness (2).jpg|200px|pienoiskuva|vasen|Onnellisuuden myytin mukaan ihmisen halujen vapaa toteuttaminen tuottaa ihmiselle aidon onnen. Koska ihminen on kuitenkin arvotietoinen olento, onnellisuus ole irrallaan hyveistä.]]<br />
<br />
Onnellisuuden myytti rakentuu uskolle ihmiskunnan jatkuvaan kehitykseen, ihmisen rajattomaan vapauteen ja tieteen kykyyn ratkaista kaikki ihmisen ongelmat. Usko jatkuvaan kehitykseen tukee näkemystä, että onnellisen elämän edellytykset tulevat koko ajan paremmiksi. Ihmisten ongelmien ajatellaan olevan ratkaistavissa tieteen ja teknologian keinoin. Tieteen ja teknologian edistyksen ajatellaan luovan pohjan hyvinvoinnin kasvulle, joka puolestaan mahdollistaa halujen vapaan toteutuksen. Ihmiset voivat vaurastuvassa yhteiskunnassa toteuttaa itseään vapaana rajoituksista. Halujen vapaa toteutus takaa onnellisuuden.<ref>Ellul 1975, s. 105</ref><sup>,</sup><ref>von Wright 2003, s. 59</ref><br />
<br />
Usko siihen, että aito onni seuraa aineellisen hyvinvoinnin kasvusta ja halujen vapaasta toteutuksesta, eroaa ratkaisevasti aikaisemmin inhimillistä kulttuuria ohjanneista onnellisuuskäsityksistä. Aikaisemmin ihmiskunnan historiassa onnellisuuden ajateltiin perustuvan yksilölliselle kokemukselle, järjen, tunteiden tai ruumiin harjoitukselle, ja melkein aina tietynlaiselle henkiselle itsehallinnalle. Esimerkiksi Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen mukaan onnellinen ihmiselämä edellyttää hyveitä, jotka opitaan älyllisen ja moraalisen harjoituksen kautta. Tämän näkemyksen mukaan onnellisuus ei tule itsestään pelkästään aineellisen hyvinvoinnin, rajoittamattoman vapauden ja estottoman halujen ilmaisun kautta. Ihmisen on kehitettävä luonnettaan, tunteitaan, elämäntapojaan, ajatteluaan ja tehtävä tiedon pohjalta oikeita arvovalintoja voidakseen elää onnellista elämää. Onnellisuuden edellytyksenä on tämän käsityksen mukaan hyveellisyys. Hyveiden määrittely puolestaan edellyttää tietoa ihmisen olemuksesta, päämäärästä ja korkeimmasta hyvästä. Kun tiedetään, mitä ihmisyyden olemukseen ja korkeimpaan hyvään kuuluu, voidaan määritellä ne ominaisuudet ja luonteenpiirteet, jotka tekevät mahdolliseksi elää aidosti inhimillistä elämää. <br />
<br />
Sokrateen mukaan onnellisuus on mahdollista ainoastaan järjellisille olennoille. Eläimet eivät voi olla onnellisia, ne voivat vain kokea mielihyvää ja nautintoa. Sokrates tekee eron sen välillä, mikä miellyttää ihmistä, ja sen mikä on hänelle hyväksi. Harkitsematonta ihmistä voivat miellyttää monet asiat, jotka eivät ole hyväksi. On haitaksi toimia mielijohteiden mukaan. Harkitseva pohdinta auttaa ymmärtämään, mikä on todella arvokasta. Nautintojen hallitsema elämä ei tee ihmistä onnelliseksi sikäli kuin nautinnot eivät ole sopusoinnussa sen kanssa, minkä ihminen ymmärtää oikeaksi ja hyväksi. Koska onnellinen ihmiselämä ei ole mahdollista ilman hyvettä, järkevä ihminen valitsee aina oikean ja hyvän, vaikka sen seurauksena olisi epämukavuutta, kärsimystä tai jopa kuolema. Tämä johtuu siitä, että hyveestä luopuminen merkitsee samalla onnellisuuden menetystä, jonka jälkeen elämälläkään ei ole enää arvoa. Ihmisen on tärkeintä säilyttää itsekunnioituksensa, koska hänen on elettävä ennen kaikkea itsensä kanssa. Tärkeintä ei ole elää, vaan elää hyvin. <br />
<br />
Nykyään tämän yleispäteviin arvoihin perustuvan onnellisuuskäsityksen tilalle asetetaan kollektiivinen, aineellinen käsitys onnellisuudesta, joka tekee mahdolliseksi rajoittamattoman itsetoteutuksen ja halujen tyydyttämisen. Onnellisuuden ajatellaan tulevan kaikille seurauksena yhteisten rikkauksien kasvusta, sillä onnellisuuden perusta ymmärretään puhtaasti aineelliseksi. Onnellisuus seuraa luonnostaan, kunhan ihminen uskaltaa vapaasti ilmaista halujaan välittämättä rajoituksista, säännöistä tai normeista. Ei tarvita henkilökohtaisia uhrauksia, koulutusta, ratkaisuja eikä vastuuta. Tämä moderni usko näyttää kuitenkin olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa. Ihminen on niin syvästi merkityksellisyyttä etsivä olento, ettei pelkkä aineellinen hyvinvointi ja vapaa itsetoteutus saa häntä onnelliseksi, vaikka aineellinen hyvinvointi ja itseilmaisu ovatkin tärkeitä edellytyksiä ihmisen onnellisuudelle.<ref>Ellul 1975, s. 105</ref><br />
<br />
Yksi osa onnellisuuden myyttiä on usko siihen, että tieteen kehitys pystyy takaamaan aineellisen hyvinvoinnin kaikille. Voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, pystyykö tiede takaamaan edes aineellisen hyvinvoinnin kasvua. Von Wrightin<ref>von Wright 2003, s. 60</ref> mukaan on <br />
<br />
{{sitaatti|– – yhä epäilyttävämpää, ovatko tiede ja teknologia tuottaneet sellaisia edistysaskelia, jotka voidaan mitata ihmisten tarpeiden tyydytyksen, viihtyvyyden ja turvallisuuden asteina, tai sen asteina, mitä kuluneen mutta käyttökelpoisen ilmaisun mukaan kutsumme ihmisten onnellisuudeksi. Ja edistyksen myytti oli varmasti alusta asti myös unelma onnellisuuden valtakunnasta.| Georg H. Von Wright}}<br />
<br />
Vaikka onnellisuuden astetta onkin vaikeata tarkasti mitata, on sen summittainen arviointi kuitenkin mahdollista. Von Wrightin mukaan ei ole olemassa mitään suoraa yhteyttä tieteen ja teknologian edistyksen ja yhteiskunnallisen onnellisuuden välillä. Teknisillä keksinnöillä on ollut onnellisuutta lisääviä seurauksia. Kaikkein selvintä ja konkreettisinta tämä on lääketieteen alueella. Tieteellis-tekninen vallankumous on kuitenkin myös tuottanut niin vakavia sopeutumisongelmia, ettei ihmiskunta ole koskaan aikaisemmin kohdannut vastaavia. Nämä ongelmat antavat von Wrightin mukaan syyn kyseenalaistaa uskon, jonka mukaan tiede edistää ihmiskunnan onnellisuutta. <br />
<br />
Tämä on riittävä peruste omaksua kriittinen ja epäilevä kanta ajatukseen, että tieteelle ja tekniikalle ominainen rationaliteetin muoto edistää ihmiskunnan onnellisuutta. Tämän kuitenkin lupasivat utopistit uuden ajan alussa, eikä vähiten 1800-luvun edistysoptimistit – ja monet meistä edelleen uskovat siihen. Mutta se merkitsee uskomista myyttiin.<ref>von Wright 2003, s. 61</ref><br />
<br />
Ellulin mukaan ei ole olemassa sellaista tietä inhimilliseen onneen, joka olisi riippumatonta ihmisen eettisestä kehityksestä.<br />
<br />
Yhden ilmauksensa tämä myyttinen käsitys ihmisen rajattomasta vapaudesta on saanut '''Jacques Derridan''' (s. 1930) ajattelussa. Derrida hylkää ajatuksen objektiivisista arvoista, jotka asettaisivat rajoja ihmisen käyttäytymiselle ja määräisivät sen suuntautumista. Derrida kuvaa ajattelutapaansa sellaiseksi, joka "kiistää kaikki pelisäännöt ja yrittää päästä ihmisen ja humanismin tuolle puolen"<ref>Derrida 1972, s. 264-265</ref>. Derridan teoria antaa yksilölle tunteen rajoittamattomasta vallasta ja vapaudesta. Se vie ihmisen maailmaan, josta puuttuvat selkeät moraaliasetelmat, nauttimaan "sääntöjä vailla olevista peleistä" tai uppoutumaan oman minän luomiseen. Kun tämä teoria suodattuu osaksi laajempaa kulttuuria, sillä on taipumus voimistaa yksilöllisyydelle annettuja minäkeskeisiä tulkintoja.<ref>Taylor 1995, s. 89</ref> Se luo harhakuvan, että rajaton vapaus tarjoaa perustan onnelliselle ihmiselämälle. <br />
<br />
Derrida kuvittelee vapauden olevan sitä, että ihminen voi elää ilman sääntöjä. Käytännössä kuitenkin säännöt ovat vapauden edellytys. Mitä suurempi ihmisen vapaus on, sitä kehittyneempiä itsehallinnan muotoja on välttämätöntä kehittää, jotta ihmisten yhteiselämä olisi mahdollista. Yksilöt, jotka ovat löytäneet itsensä, yksilöllistymisen kautta erottuneet toisistaan ja tulleet kykeneviksi uusiin ja luoviin aloitteisiin, voivat olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa vain luomalla sääntöjä, jotka estävät välittömän ja siksi karkean ja jopa raa'an kontaktin. Ilman yhteisiä sääntöjä meillä ei ole mitään takeita siitä, että muut kunnioittavat meidän vapauttamme. Ulkoisia sääntöjä voidaan lieventää vain siinä määrin kuin toisen huomioonottavat periaatteet sisäistyvät yksilön itsehallinnaksi.<ref name="El">Ellul 1978, s. 35-36</ref><br />
<br />
Vapaus ei ole ihmisen luonnontila, vaan se on pitkän kulttuurisen kehitysprosessin lopputulos. Luonnontilassa ihminen on viettiensä ja vaistojensa ohjailtavissa tavalla, joka tekee ihmisten välisistä suhteista uhkan jokaisen ihmisen turvallisuudelle ja vapaudelle. Ihminen saavuttaa vapauden vain siinä määrin kuin hän ottaa etäisyyttä omiin itsekeskeisiin haluihinsa ja vietteihinsä. Lait, eettiset säännöt ja käyttäytymistavat tulevat ihmiselle sitä tärkeämmiksi mitä yksilöllisemmäksi hän kehittyy.<ref name="El" /><br />
<br />
Suuri osa länsimaisista ihmisistä näyttää olevan yhtä mieltä onnellisuuden myytin keskeisistä uskomuksista. Oikeudenmukaisuus, totuus ja hyve tuntuvat nykyihmisestä turhilta. Onnellisuuden saavuttaminen näyttää siksi ainoalta asialta, joka kannattaa ottaa vakavasti. Kaikki toiminta suunnataan tuohon muut poissulkevaan päämäärään, koska se ainoana näyttäisi tarjoavan syyn elää. Nykyisessä kulttuuri-ilmapiirissä näyttää mahdottomalta ymmärtää elämää tai tulevaisuutta muuta kuin onnellisuuden kautta. Ihmiset ovat ainoastaan eri mieltä siitä, mitä tietä onnellisuuden edellyttämä hyvinvointi voidaan parhaiten turvata kaikille. Onko onnellisuuden perustana ihmisen vapaa itsetoteutus ilman rajoituksia? Vai onko onnellisuuden perusta ruumiillisuudessa ja aineellisessa hyvinvoinnissa?<br />
<br />
== Mielikuvayhteiskunta ja pyhyyden kokemukset ==<br />
<br />
Ellulin mukaan aikamme myyttien taustalla vaikuttaa peitetysti tietty käsitys inhimillisen olemassaolon ehdottomasta perustasta ja siihen kohdistuvasta uskon vakaumuksesta. Tämä käsitys ei ole seurausta järkiperäisestä päättelyprosessista, vaan sillä on itsestäänselvyyden asema ilman mitään varsinaisia todisteita. Kuitenkin tämän oletetun ehdottoman perustan valossa arvioidaan koko inhimillistä todellisuutta ja arvotetaan sitä hyväksi tai pahaksi, oikeaksi tai vääräksi, edistykselliseksi tai taantumukselliseksi. Jossakin mielessä nämä ehdottoman totuuden ja itsestäänselvyyden aseman saaneet perusmielikuvat ovat ottaneet perinteisten uskontojen aseman. Siksi Ellul<ref>Ellul 1975</ref> puhuu tässä yhteydessä länsimaisen sekulaarin ihmisen uskonnollisuudesta ja pyhän kokemuksesta. Moderni länsimainen ihminen ei saa pyhän kokemuksia niinkään perinteisten uskontojen välityksellä, vaan esimerkiksi ihaillessaan tekniikan ja tieteen uusimpia saavutuksia tai rikkoessaan perinteen asettamia rajoja ja kokiessaan siitä seuraavaa vapauden tunnetta.<br />
<br />
Yksi tapa yrittää tunnistaa modernin uskonnollisuuden peitettyjä muotoja on ottaa lähtökohdaksi perinteisten uskontojen tehtävät ja miettiä, millä tavalla ne toteutuvat modernissa maailmassa. Ensinnäkin uskonnon tehtävänä on käsitellä ihmisen pelkoja, ahdistusta ja rajallisuutta. Se tarjoaa lohdutusta, toivoa ja kyvyn ylittää inhimillisiä rajoituksia. Ihminen saa elämänsä perustaksi jotakin varmaa ja luotettavaa, joka ei riipu hänestä itsestään ja hänen heikkoudestaan. Hän saa joukon takuita ja varmuuksia.<ref name="Ell">Ellul 1975, s. 126-127</ref><br />
<br />
Nämä takuut eivät toimi pelkästään suhteessa nykyisyyteen vaan myös suhteessa tulevaisuuteen. Jokainen uskonto sisältää pyrkimyksen vaikuttaa tulevaisuuteen ja ennustuksen siitä, mitä pitää tapahtua. Tämän tiedon, varmuuden ja lohdutuksen takia uskonnollisuuteen sisältyy ehtymätön liike ahdistuksen ja lohdutuksen välillä. Uskonnon tarjoama lohdutus tuottaa samalla ahdistusta, koska niitä voimia joista ihminen etsii lohdutusta ei voida täysin tuntea tai täysin hallita.<br />
<br />
Uskonnon tehtävänä on myös antaa kokonaisvaltainen selitys maailmasta ja elämästä. Tämän ei tarvitse tapahtua älyllisellä ja järjestelmällisellä tavalla. Ihminen ei voi kuitenkaan elää täysin järjettömässä maailmassa. Uskonto tarjoaa kertomuksen, jonka valossa ihminen löytää paikkansa maailmassa ja kokee elämällään olevan jonkinlaisen merkityksen. Tässä kohdassa ilmenee läheinen suhde uskonnollisen ja myyttisen välillä.<ref name="Ell" /><br />
<br />
== Tehokkuusajattelun pyhyys ==<br />
<br />
Esimerkkinä tällaisesta pyhyyden tunteita herättävästä kohteesta Ellul mainitsee modernin ihmisen suhtautumisen tehokkuusajattelun hallitsemaan järkiperäiseen suunnitteluun ja sen moniin teknisiin ilmenemismuotoihin. Tieteen myyttiin liittyy läheisesti oletus, että kaikki ihmisen ongelmat voidaan ratkaista käyttämällä järkiperäisesti kehitettyjä menettelytapoja, joilla pyritään maksimaaliseen tehokkuuteen. Järkiperäisesti suunnitellut tekniset menettelytavat ovat perimmäinen todellisuus siinä mielessä, että niillä on oma oikeutuksensa eikä niitä voida alistaa enää mihinkään perustavampaan arviointiin. Ihminen odottaa "pelastusta" ja ongelmiensa ratkaisua siitä, että kokonaisvaltaisesti sovellettu tehokkuusajattelu ulotetaan elämän kaikille alueille. Tällä tavalla tuotetut tekniset ratkaisut tuottavat jatkuvasti uusia "ihmeitä", jotka muuttavat ihmisen elämän ja avaavat hänelle koko ajan uusia mahdollisuuksia. Erilaisten tekniikoiden kehitys näyttäisi olevan ainoa ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin, ainoa realistinen pelastustie. Tehokkaat menettelytavat määrittelevät ihmiselämän rajat ja säännöt, koska tekniikan sääntöjen rikkominen estää kehitystä. Tekniikan kautta tulee myös mahdolliseksi määritellä hyvän alue, koska tekniikan kehitys on hyvä sinänsä ja sitä voidaan käyttää kriteerinä, sille, mikä on oikeaa ja hyvää.<ref>Ellul 1975, s. 66</ref><br />
<br />
Tehokkuusajattelusta ja sen varaan rakennetuista teknisistä menettelytavoista on tullut myyttisen tietoisuuden perustana oleva "pyhän alue", ihmiselämän orientaatioperusta, jota ei voida kyseenalaistaa. Sen kautta moderni ihminen määrittelee itsensä ja oppii tuntemaan itsensä. Tekniikka on ihmetystä herättävä vallan väline, joka on salaperäinen ja maaginen. Teknologia ilmaisee ihmisen voimaa. Ilman teknologiaa ihminen tuntisi itsensä avuttomaksi, hän ei olisi enää sankari eikä nero. Teknologia takaa ihmiselle turvallisen ja hyvän tulevaisuuden ja siksi se määrittelee kehityksen ja kasvun järjestyksen.<ref name="Ellul">Ellul 1975, s. 74-75</ref><br />
<br />
Tehokkuusajattelun pohjalle rakennetun tekniikan kautta nykyihminen määrittelee itsensä ja alkuperänsä. Hän on homo faber. Tämän käsityksen mukaan ihmisestä tuli ihminen vasta kun hänestä tuli faber, teknikko. Pyrkimys määritellä omaa alkuperäänsä tekniikan kautta osoittaa, että tekniikassa ihminen kokee pyhän alueen. Koneiden kansoittamassa maailmassa ihminen näkee ihmisyyden alkavan siitä, kun ensimmäiset koneet keksitään. Ihminen kokee itsensä ensisijaisesti tekniikan luojaksi. Tämä näkyy esimerkiksi sellaisessa tavassa kirjoittaa historiaa, jossa olennaisena juonena pidetään teknologian kehitystä. Ihmisen historia on tekniikan asteittaista kehittymistä. Tämä historia on näennäisesti uskonnotonta, mutta itse asiassa tekniikasta on tullut pyhyyden ja palvonnan kohde, jonka kautta ihminen määrittelee itsensä.<ref name="Ellul" /><br />
<br />
Uskonnolliseksi tekniikan palvonnan tekee se, että ihmisen usko tekniikan mahdollisuuksiin ylittää sen, mitä tekniikalta voidaan realistisesti odottaa. Tehokkuusajattelun varaan rakentuvat järkiperäiset menettelytavat voivat ratkaista aineellisen tason ongelmia. Opetusteknologian kautta on mahdollista luoda tehokkaita opetuspaketteja, jotka voidaan toteuttaa periaatteessa samanlaisina kaikkialla. Uskonnollisen tekniikan, esimerkiksi erilaisten mietiskelytekniikoiden avulla on mahdollista luoda intensiivinen ilmapiiri, yhteisöllisyyden tunne, ekstaattisia kokemuksia, vapautuminen sosiaalisesta minästä. Kuitenkin ihmisen perimmäiset ongelmat ovat paljon syvemmällä. Tekniikka voi tarjota hoitoja oireisiin, mutta se ei tarjoa ihmiselle vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta. Tekniikka on järjestyksen periaate, mutta samalla se näyttäisi kaventavan ihmisen luovuuden mahdollisuuksia, koska ihmisen täytyy mukautua teknisiin ohjeisiin. Opetusteknologia tekee mahdolliseksi suunnitella opetus pienintä yksityiskohtaa myöten tehokkaaksi opetuspaketiksi, mutta samalla se rajoittaa opettajan ja oppilaiden vapautta. Teknologia on ihmisen luomusta mutta samalla se näyttää myös kahlitsevan ihmistä tavalla, jonka ihmiset lopulta alkavat kokea sietämättömäksi. Ihmisistä on sietämätöntä elää elämänsä tehokkuuden ehdoilla. Siksi ihmiselle syntyy tarve kapinoida teknologian luomaa järjestystä vastaan. Opetuksen alueella tämä kapina ilmenee ajattelutavoissa, joissa korostetaan oppijoiden vapaata luovuutta ja itseohjautuvuutta. <br />
<br />
Yleisemmin kulttuurissa tämä kapina ilmenee nykyaikana seksuaalisuuden kautta. Tässä kapinassa ei ole kyse pelkästään seksuaalisen vapauden vaatimuksesta vaan rajojen rikkomisesta sinänsä, teknisen järjestyksen vastapoolina olevan pyhäksi koetun asian ilmentämisestä. <br />
<br />
== Seksuaalisuus ja pyhyyden tunteet ==<br />
<br />
Ellulin mukaan seksuaalinen vapaus muodostaa vastapoolin kaikkialle ulottuvalle järjestyksen ja tehokkuuden periaatteelle, joka ilmenee erityisesti teknologian ylivaltana. Tehokkuusajattelun hallitsemassa yhteiskunnassa läheiset ihmissuhteet tulevat ihmisille entistä tärkeämmiksi. Niiden avulla ihminen on kosketuksissa elämään ja arvoihin paljon monipuolisemmin kuin pelkän tehokkuuden näkökulmasta. Siksi seksuaalinen rakkaus saa aivan oikeutetusti tärkeän merkityksen ihmisen elämässä ja voi toimia vastapainona esineellistävälle yhteiskunnalliselle käytännölle. Jos kuitenkin seksuaalisuus erotetaan arvoista, seksuaalisuhteet ovat vaarassa ajautua samanlaiseen esineellistävyyteen kuin muutkin yhteiskunnalliset käytännöt. Arvoista irrotetun seksuaalisuuden avulla ilmaistu kapina tehokkuusajattelua vastaan ei siten onnistu tavoitteessaan, koska seksuaalisuus itse helposti muuttuu esineellistäväksi ja menettää suuren osan sisällöstään. Tätä sisällöttömyyttä ihminen pyrkii paikkaamaan kehittämällä seksuaalista tekniikkaa.<br />
<br />
Perinteinen yhteiskunta pyrki yhtäältä rajoittamaan seksuaalisuutta siksi, että se koettiin vaaralliseksi, hallitsemattomaksi tai "eläimelliseksi". Monissa yhteyksissä siihen myös liitettiin tietynlaisia pyhyyden tuntoja, koska tällä tavalla rakennetusta seksuaalisesta järjestelmästä tuli tärkeä tekijä ihmisen syvän persoonallisuuden rakentumisessa ja sillä oli merkitystä myös yhteiskuntarakenteiden ylläpitämisessä. Freudilaisuudella oli tärkeä osa tämän seksuaalisuuteen liittyvän pyhyyden poistamisessa. Freudin teoria pyrki häivyttämään seksuaalisuudesta kaiken mystiikan, salaperäisyyden ja merkityksen. Seksuaalisuus ymmärretään fysiologiseksi mekanismiksi. Tästä seuraa, että seksuaalisuus on arkipäiväistä pyrkimystä viettijännityksestä vapautumiseksi. Ihmisen ja eläimen seksuaalisuudella ei ole periaatteellista eroa. Freudilaisuus kyseenalaisti näin sen tabujen, arvostelmien ja salaisuuksien verhon, minkä uskonnollinen maailmankuva ja porvarillinen moraali oli rakentanut seksuaalisuuden ympärille. Freudin tarkoituksena oli kyseenalaistaa seksuaalisuuteen perinteisesti liitetty pyhyys ja sen pohjalta asetetut rajoitukset ja vapauttaa ihmiset seksuaalisesti. Huolimatta siitä, että länsimainen kulttuuri on paljolti omaksunut Freudin analyysin, se kuitenkin Ellulin näkemyksen mukaan kohdistaa seksuaalisuuteen pyhyyden ja palvonnan tunteita. Onko siten mahdollista ajatella, että seksuaalisuus, joka ymmärretään vailla kaikkea mystiikkaa tai edes romantiikkaa, voisi olla uskonnollisen tunteen ja palvonnan kohteena?<ref>Vrt. Ellul 1975, s. 75</ref><br />
<br />
Ellulin mukaan Freudin suorittama seksuaalisuuden materialistinen analyysi ei estä seksuaalisuutta samalla olemasta eräs myyttisen tietoisuuden peruspylväistä. Tämä johtuu siitä, että seksuaalisuutta käytetään ilmaisemaan ihmisen pyrkimystä vapauteen paljon laajemmassa merkityksessä kuin pelkän seksuaalisen vapauden saavuttamiseksi. Rikkomalla seksuaalisia normeja länsimainen ihminen nousee koko moraalista ja uskonnollista järjestystä vastaan, joka näitä normeja ylläpitää. Tämän rajoja rikkovan tehtävänsä välityksellä seksuaalisuus saa pyhyyden leiman myös maallistuneen ihmisen tietoisuudessa. Vaikka siis seksuaalisuus itse ymmärrettäisiin irrallaan arvoista ja käsitettäisiin fyysiseksi ja fysiologiseksi reaktioksi, se saa pyhyyden leiman kun näin pelkistettyä seksuaalisuutta käytetään välineenä kaiken pyhän häpäisemiseen ja pyhiksi koettujen asioiden arvovallan horjuttamiseen. Se toimii siten samalla areenalla ja samalla tasolla kuin ne asiat, joita on perinteisesti pidetty pyhinä. Rikkoessaan aikaisemman pyhän käsitteen voiman se tarjoaa ihmiselle illuusion vapaudesta tavalla, joka antaa seksuaalisuudelle pyhän tehtävän.<ref>Ellul 1975, s. 76</ref><br />
<br />
Seksuaalisuutta koskeva kiista ei koske luonnollisuuden ja aitouden puolustusta, kuten usein oletetaan: "Miksi pitäisi tehdä salaisuus jostakin luonnollisesta? Meidän tulisi vapautua muinaisista ennakkoluuloista." Tämä seksuaalisuuden luonnollistaminen, fysiologisoiminen ja salaisuuksista vapauttaminen toteutettiin 1800 - luvulla. Mutta vaikka tämä päämäärä on saavutettu, kiista jatkuu. Kiistan jatkuminen johtuu siitä, että seksuaalisuuden avulla pyritään elämäntavan ja perustavien arvojen mullistukseen ja elämän laadun kohottamiseen. Seksuaalisuutta ja väkivaltaa pidetään ainoina riittävinä keinoina vapauden saavuttamiseksi. Ihmisen kapina rakentuu niiden ympärille. Seksuaalisuuteen liitetään tällöin voimia ja ominaisuuksia, ja sen merkitystä korostetaan niin tosiasioiden vastaisesti, että se saa nykyihmisen silmissä pyhyyden leiman. Seksuaalisuuteen liitetään tunne suuresta seikkailusta ja tärkeästä saavutuksesta. Koskaan ei seksuaalisuutta ole niin ylistetty ja korotettu kuin nyt kun siitä on tehty arkipäiväinen tapahtuma.<ref>Ellul 1975, s. 78</ref><br />
<br />
Mikä on se järjestys, jota seksuaalisuus pyrkii rikkomaan? Tämän päivän yhteiskuntaa ja yksilöä hallitsee teknologian luoma järjestys. Se on aikamme suuri organisoija ja sillä on pyhyyden luonne. Seksuaalinen vallankumous tapahtuu suhteessa tehokkaan ajattelun hallitsemaan teknologiseen järjestykseen, ei pelkästään suhteessa moraaliseen järjestykseen, joka on menettänyt suuren osan voimastaan jo aikaisemmin ihmisten mielissä. Ihmiset pelkäävät jäävänsä tehokkuusajattelun vangeiksi. Heittäytyminen seksuaaliseen kokemukseen on samalla pyrkimystä vapautua teknologian rautaisesta otteesta. Tehokkuusajattelu ja eroottinen festivaali muodostavat toistensa vastapoolit. Ihminen palvoo tekniikkaa, joka samalla luo järjestyksen hänen elämäänsä. Mutta jokainen järjestys tulee lopulta sietämättömäksi, palvottiinpa sitä kuinka paljon tahansa, erityisesti jos ihminen on kokonaan sen vallassa. Siksi se täytyy murtaa jonkin sellaisen avulla, joka on vierasta tälle järjestykselle, mutta jonka alkuperä on samankaltainen. Kapina teknologiaa vastaan hylkää kaiken siihen liittyvän: kulutuksen, byrokratian, taloudellisen kasvun, vallankäytön, sofistikaation. Koneella ajatellaan olevan eroottista voimaa, koska se on ladattu täyteen eksistentiaalista voimaa. Tämä näkyy esimerkiksi auton erotisoimisessa. Seksuaalisuudesta tulee vallan ilmentymä. Seksuaaliset käytännöt kehittyvät yhä sofistikoituneimmiksi ja seksuaalisesta kulutuksesta tulee yhä suurempaa. Seksuaalisuus teknistyy. Onnellisuuden ajatellaan olevan saavutettavissa teknistyneen seksuaalisuuden kautta, koska onnellisuuden myytin mukaan jokainen ihminen voi tulla onnelliseksi ilman että hänen tarvitsee kehittyä hyveelliseksi.<ref>Ellul 1975, s. 79-80</ref><br />
<br />
Samalla kun seksuaalisuudesta poistettiin siihen perinteisesti liitetty pyhyys, siihen välittömästi liitettiin uudenlainen pyhyys. Korostettu seksuaalisen vapauden vaatimus joka saavuttaa julkisen kiihkon asteen osoittaa, ettei seksuaalisuutta koeta merkityksettömäksi. Tämä kiihko ei ole pelkästään ilmausta tarpeesta tyydyttää patoutuneita viettejä eikä yritystä taistella vanhoja kuluneita ennakkoluuloja vastaan, sillä seksuaalimoraali on lähes kokonaan hajonnut jo melkein vuosisata sitten. Se vakavuus millä ihmiset suhtautuvat seksuaalisuuteen ja kaikkeen seksuaalisen vapauden vastustukseen osoittaa, että seksuaalisuuden merkitys nykyihmiselle on tullut uudenlaisen pyhyyden lähteeksi. Seksuaalisuus ei ole luonnollinen ja vapaa toiminnan alue vaan väline taistelussa vapauden saavuttamiseksi. Tämä ei tarkoita pelkästään eikä ensisijaisesti seksuaalista vapautta. Seksuaalisuudesta on tullut väline ihmisen vapauden saavuttamiseksi, josta seksuaalinen vapaus on vain yksi konkreettinen ilmaus. Se on taistelua julistaa itsensä itseohjautuvaksi ja itselliseen elämään kykeneväksi. Se on taistelua järjestystä vastaan.<ref>Ellul 1975, s. 77</ref><br />
<br />
Kun pyhän tunteet liitetään seksuaalisuuteen, joka ymmärretään välineeksi perinteisistä rajoituksista vapautumiseen, seksuaalisuus saa myyttisen merkityksen. Tällöin seksuaalisuuteen liitetään odotuksia, joita se ei voi luonteensa vuoksi täyttää. Tabujen rikkominen seksuaalisen kapinan välityksellä koetaan tällöin aidon ihmisyyden edellytykseksi. Itse tabujen rikkomisen rituaalina käytetty seksuaalinen akti ei kuitenkaan sinänsä voi taata aitoa ihmisyyttä. Tämä rituaalinen akti voi inspiroida pyhyyden tunteita, jos ne on siihen toistuvasti liitetty osana kulttuurista uskonnollisuutta. Nämä kulttuurisen propagandan kautta tuotetut pyhyyden tunteet eivät kuitenkaan takaa, että ihme tapahtuisi ja aito ihmisyys tai ihmissuhde syntyisi. Vääristyneiden uskonnollisten tunteiden vallassa elävä ihminen voi nähdä ihmeitä sielläkin missä niitä ei tapahdu, mutta ennemmin tai myöhemmin todellisuudella on taipumus tunkeutua ihmisen tietoisuuteen illuusioista välittämättä.<br />
<br />
== Arvotietoisen ihmisen sivistysihanne ==<br />
<br />
Ellul puolustaa sivistysihannetta, jonka taustalla on ajatus ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona. Henkisten tunteiden ja arvojen pohjalta ohjautuvan ihmisen ihanteeseen kuuluu ajatus yhtenäisestä persoonasta, joka toimii johdonmukaisesti elämän eri alueilla ja on sitoutunut järjellisyyteen, eettisyyteen, esteettisyyteen ja pyhyyteen. <br />
<br />
Ellul kritisoi postmodernismia, joka tuo kriittisen ja arvotietoisen ihmisyyden sijasta esille järjenvastaisuuteen, vaistonvaraisuuteen ja tunneimpulsseihin sisältyvää aitoa ja "luonnollista" ihmisyyttä, jossa leikitellään hulluuden ja järjenvastaisuuden kulttuurilla Hulluus ja kaikenlainen rajojen rikkominen nähdään ulospääsytieksi kulttuurin kahlitsevuudesta, koska länsimaiseen sivistykseen katsotaan sisältyvän absurdeja piirteitä. Järjenvastaisuutta perustellaan kiinnittämällä huomiota kristinuskon ja erilaisten filosofioiden epäonnistumiseen, politiikan tehottomuuteen, oikeudenmukaisuuden ja vapauden puolesta käytävien sotien absurdiuteen, ja sosialismiin kiinnitettyjen toiveiden romahtamiseen. Sen lisäksi on koettu taiteiden orjuutus, mikä on johtanut umpikujaan, jota '''Andre Malraux''' kutsuu "mielikuvituksen museoksi". Ainoa mikä näytti jäävän jäljelle on hulluuden tarjoama ratkaisu. Esikuvaksi otettiin '''Antonin Artaud'n''' (1896-1948) kaltaiset kirjailijat, jotka pyrkivät lisäämään mielen tasapainottomuutta kehittääkseen syvällisempää ajattelua.<ref>Ellul 1990, s. 142</ref><br />
<br />
Artaud näkee ratkaisuksi sen, että tunkeudumme mielen pimeisiin alueisiin. "Kun esitämme teatteria ei tarkoituksenamme ole näytellä näytelmää, vaan päästä kosketuksiin kaiken sen kanssa, mikä mielessä on pimeää, niin että saisimme kaiken sinne haudatun ja peitetyn ilmenemään eräänlaisessa aineellisessa projektiossa."<ref>Lainattu Hertel 1992, s. 350</ref> Artaudin tarkoituksena oli teatteri, joka väkivaltaisuutensa kautta saa katsojat kohtaamaan salaisimmat unelmansa ja vaistonsa ja saattaa heidät tilaan, jossa he kokevat eräänlaisia pyhyyden kokemuksia. Tarkoituksena on tuottaa hulluutta ja kaaosta ja hajottaa kaikkia järjestyksen muotoja, jotta voitaisiin luoda silta sen kuilun yli, minkä sivistys on luonut ruumiin ja sielun välille.<ref>Hertel 1992, s. 352</ref><br />
<br />
Klassisen näkemyksen mukaan runoilija tai nero on aina hulluuden rajoilla. Absurdi kulttuuri kääntää tämän ajatuksen päinvastaiseksi ja asettaa hulluuden esikuvaksi ja ulospääsytieksi kulttuurisesta umpikujasta. Tällöin unohdetaan, että hulluus ei ole ratkaisu vaan ongelma sekä sen valtaan joutuneelle ihmiselle itselleen että hänen ympäristölleen. Tämä ei tarkoita sitä, että mieleltään tasapainottomia ihmisiä saisi syrjiä tai että mielen tasapainottomuus vähentäisi heidän ihmisarvoaan. Se sisältää vain ajatuksen, että mielen tasapaino on myönteinen arvo, jota tulee suosia tasapainottomuuden sijasta. Kulttuuriseksi esikuvaksi tulleessa hulluudessa on kyse tietynlaisesta arvostuksesta, ei pelkästään sairaudeksi luokiteltavasta mielen tasapainottomuudesta.<ref>Ellul 1990, s. 142</ref><br />
<br />
Arvotietoisen ihmisen ihanne on pitkän kulttuurisen kehityksen tulos, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Vaikka sillä on pitkä historia ja vahva sivistysperinne takanaan, se on hauras, koska se edellyttää jokaiselta sukupolvelta pitkää sivistysprosessia, jossa rakennetaan aikaisempien sukupolvien saavutusten varaan. Jos henkistä ihmisyyttä aletaan pitää itsestäänselvyytenä ja koulutuksen painopiste siirretään estottomaan itsetoteutukseen, silloin koko länsimaisen sivistysihanteen pohjana oleva arvotietoinen ihmisyys on vaarassa kadota. Henkisten arvojen pohjalta järkiperäisesti ohjautuva ihmisyys ei ole itsestäänselvyys vaan sen jatkuminen riippuu kulttuurisista valinnoista. <br />
<br />
Arvotietoisuuden pohjalta ohjautuvan ihmisyyden kehittyminen edellyttää uhrauksia ja kurinalaisuutta. Se on ollut pitkän ja hitaan kehitysprosessin tulos, joka on edennyt asteittain ja vähitellen. Vaikka kehitys on ollut hidasta, se on edellyttänyt keskittynyttä ponnistelua. Se on perustunut intensiiviseen itsetutkisteluun, tiettyjen ominaisuuksien asteittaiseen kehittämiseen, jossa saavutukset on siirretty seuraavalle sukupolvelle. Arvojen pohjalta ohjautuva ihminen ei syntynyt yhtäkkiä vaan kehittyi vähitellen kamppailussa ympäröivän todellisuuden, yhteiskunnan ja minuuden kanssa. Arvotietoisuudesta on tullut kaikkein monimuotoisin valmius ja samalla se on harjoitukseen perustuva elämäntapa, joka muokkaa koko persoonallisuutta. Arvotietoisuus palvelee yhtä lailla taiteellista luomistyötä kuin moraalisen ja yhteiskunnallisen järjestyksen luomista. Samalla se luo pohjan elämän mielekkyyden kokemiselle.<ref>Ellul 1978, s. 38</ref><br />
<br />
Arvotietoisuus ei tietenkään muuta koko persoonallisuutta. Sen vaikutus ulottuu vain osaan ihmisen ajattelua ja tunteita. Loput jäävät vaistojen, alitajuisten tuntemusten ja mielikuvien, myyttien ja arkkityyppien valtaan. Se osa, mitä arvotietoisuus muokkaa, voi kuitenkin ratkaisevasti vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Sivistyksen pyrkimyksenä on koko ajan laajentaa tätä tietoisten arvojen hallitsemaa aluetta. Olennaista on, että järjestelmällinen sivistysprosessi muokkaa ihmisluonnetta perustavalla tavalla. <br />
<br />
Aito yksilöllisyys edellyttää kehittynyttä arvotietoisuutta, mikä tekee ihmiselle mahdolliseksi vastustaa yleistä mielipidettä ja toimia oikeaksi katsomallaan tavalla. Tällaista persoonallisuuden voimaa lisää se, että ihminen on kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Pääsemällä kosketuksiin tiedostamattomien tunteiden kanssa ja näin laajentamalla tietoisuuden aluetta voidaan asteittain laajentaa vapauden ja vastuun aluetta. Ihmisen yksilöllisyyden perusta ei ole tiedostamattomassa, vaan tietoisen minuuden persoonallisissa kohtaamisissa, joissa korostuu arvotietoisuus. Kun ihmisen yksilöllisyyden ja erilaisuuden perustaa etsitään hänen tiedostamattomasta olemuksestaan, aliarvioidaan ihmisen vapautta. <br />
<br />
Vaikka yleispätevien eettisten arvojen ja normien painottaminen voikin johtaa samanlaistamiseen, jos arvoja sovelletaan mekaanisesti ja vallanhaluisesti, säännöt eivät sinänsä tuhoa yksilöllisyyttä vaan ovat sen edellytys. Yksilöllisyys edellyttää kyllä luovuutta, alkuperäisyyttä ja monesti myös vastarintaa yhteiskunnan sääntöjä ja mahdollisesti myös vallitsevia moraalikäsityksiä vastaan. Mutta yksilöllisyys vaatii myös yksilöstä riippumattomien arvojen tunnustamista. Ilman tällaisia arvoja luovuus kadottaa perustan, joka antaa sille merkityksen. Yksilöllisyys edellyttää itsemäärittelyä, joka tapahtuu dialogissa muiden kanssa. Aidosta yksilöllisyydestä syntyy toispuolinen kuva, jos korostetaan pelkästään luovaa ilmaisua ja unohdetaan kokonaan arvojen tärkeys. Tai jos ymmärretään luovuus moraalinvastaisuudeksi ja unohdetaan, että luovuus toimii ihmiset toisiinsa liittävässä keskustelussa ja vuorovaikutuksessa, joka edellyttää eettistä perustaa.<ref>Taylor 1995, s. 95</ref> Yhdenmukaistavat taipumukset voidaan välttää, jos persoona-arvoille annetaan keskeinen asema, koska ne edellyttävät sekä yksilöllisyyttä että yleispätevyyttä. Persoonan vapaus ja itsenäisyys edellyttävät persoona-arvoja, ja ilman niitä ihmisen eheys hajoaa, tulee irralliseksi ja pirstoutuu. <br />
<br />
Nykyinen länsimainen kulttuuri kohtelee aikaisempien vuosisatojen kulttuurisen kehityksen tuloksena syntynyttä arvotietoista ihmisyyttä samalla tavalla kuin teknikot ovat kohdelleet ilmaa, vettä, valtameriä ja metsiä. Teknikot ajattelivat että nämä luonnon elementit ovat niin laajoja ja ehtymättömiä, että niille voidaan tehdä mitä tahansa. "Kaada miljoonia tonneja jätettä valtamereen - valtameri elää edelleen." Tämä osoittautui harhakäsitykseksi. Huomaamme yhtäkkiä, että valtameri on kuolemassa, ja tämän tosiasian tiedostaminen aivan oikeutetusti saattaa ihmiset paniikkiin. Samalla tavalla arvotietoinen ihmisyys on filosofian, tieteen ja joukkotiedotuksen maailmassa alistettu lukemattomille hyökkäyksille, koska ihmiset ovat sydämessään vakuuttuneita sen kestävän nämä hyökkäykset. Siksi ihmiset katsovat voivansa kyseenalaistaa yksilöllisyyden, järjellisyyden, eettisyyden ja pyhyyden ja ylistää hulluutta, järjenvastaisuutta ja estotonta itsetoteutusta ilman eettisiä rajoja.<ref>Ellul 1978, s. 37</ref> <br />
<br />
Ihmiset uskovat, että se mitä vastaan he hyökkäävät kestää tämän hyökkäyksen. Mutta tällöin unohdetaan, että arvotietoinen ihmisyys vaatii määrätietoista kasvatusprosessia. Ihmisen sivistysprosessi ei ole luonnonprosessien kaltainen tapahtuma, joka toteutuu vääjäämättä. Ihminen voi tulla ihmiseksi vain tietoisen kasvatusprosessin kautta. Sivistysprosessin päämääränä on tehdä luonnonolennosta kulttuuriolento eli "inhimillinen ihminen", homo barbaruksesta homo humanus.<ref>Siljander 2002, s. 32</ref> Uuden sukupolven altistuessa pinnallisuuden ja arvottomuuden kulttuurille, siltä puuttuu motivaatiota nähdä arvotietoisen ihmisyyden kehittymiseen vaadittavaa vaivannäköä.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
* Derrida, Jacque: Structure, Sign and Play in the discourse of the Human Sciences, teoksessa Richard Macksie & Eugenio Donato (toim.) The Structuralist Controversy. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 1972.<br />
* Ellul, Jacques: Propaganda: The Formation of Men's Attitudes. Trans. Konrad Kellen & Jean Lerner. New York: Knopf, 1965. New York: Random House/ Vintage 1973<br />
* {{Kirjaviite | Tekijä = Ellul, Jacques | Nimeke = The New Demons | Julkaisija = London: Mowbrays | Selite = Trans. C. Edward Hopkin | Vuosi = 1975 | Sivu = }}<br />
* Ellul, Jacques: The Betrayal of the West. Trans. Matthew J. O'Connell. New York: Seabury, 1978.<br />
* Ellul, Jacques: The Humiliation of the Word. Trans. Joyce Main Hanks. Grand Rapids: Eerdmans, 1985.<br />
* Ellul, Jacques: Reason for Being: A Meditation on Ecclesiastes. Trans. Joyce Main Hanks. Grand Rapids: Eerdmans, 1990.<br />
* {{Kirjaviite | Tekijä = Pascal, Blaise | Nimeke = Mietteitä | Selite = Suom. Martti Anhava | Julkaisija = Helsinki: WSOY | Vuosi = 1996 | Sivu = }}<br />
* Taylor, Charles: Autenttisuuden etiikka. Suom. Timo Soukola. Helsinki: Gaudeamus, 1995.<br />
* von Wright, Georg Henrik: Myten om framsteget. Uddevalla: Bonniers, 2003.<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:UTM-kansi-001.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Usko, tieto ja myytit]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
<br />
[[Luokka:Filosofia]] [[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Usko_ja_tieto&diff=12658Usko ja tieto2020-09-04T19:55:59Z<p>Apollos: päivityksiä, kh, typofix, wp-viitteistys</p>
<hr />
<div>{{viestipohja| kuva = [[Kuva:UTM-kansi-001.jpg|50px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan "[[Usko, tieto ja myytit]]" sisältöä tekijän luvalla.}}{{sisällysluettelo|oikea}}<br />
Länsimaisessa populaarikulttuurissa vallitsevan näkemyksen mukaan [[usko ja tieto]] ovat toistensa vastakohtia tai ainakin täysin riippumattomia toisistaan. [[wp:Mark Twain|Mark Twainin]] mukaan uskonnollinen usko (engl. ''faith'') on sitä "että uskoo sellaista, mistä tietää, ettei se ole totta". Tämän käsityksen mukaan uskonvaraisilla käsityksillä ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa. Vuosikausia sitten kadonneen pojan äiti saattaa uskoa pojan olevan elossa, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat tätä uskomusta vastaan. Tällaisella äidillä sanotaan olevan uskoa. Tässä merkityksessä puhutaan "uskon hypystä", jolla tarkoitetaan tunteenomaista heittäytymistä jonkin sellaisen varaan, josta ei ole mitään tietoa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Alvin Plantinga|Plantinga, Alvin]] | Nimeke = [[Warranted Christian Belief]] | Julkaisija = New York: Oxford University Press | Vuosi = 2000 | Sivu = 246-247}}</ref><br />
<br />
'''[[Antony Flew]]''''n (1923–2010) mukaan tosiasioita koskevat uskomukset eroavat toisistaan sen osalta, missä määrin niiden puolesta voidaan esittää todistusaineistoa. "Yhdessä ääripäässä ovat uskomukset, jotka voimme parhaan todistusaineiston pohjalta sanoa tietävämme, ja vastakkaisessa ääripäässä ovat uskomukset, joille ei ole olemassa mitään todistusaineistoa – –."<ref>Antony Flew: ''Indoctrination and Religion'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = I. A. Snook (toim.) | Nimeke = Concepts of Indoctrination. Philosophical Essays | Julkaisija = London: Routledge | Vuosi = 1972 | Sivu = 107 }}</ref> Ajattelunsa [[ateismi|ateistisessa]] vaiheessa Flew oli sitä mieltä, ettei Jumalaa koskevien uskomusten tueksi ole mitään todistusaineistoa. Elävän luonnon toiminnallisuuden välttämättä edellyttämän monimutkaisuuden osoittavat luonnontieteen uudet tutkimustulokset saivat sittemmin Flew'n muuttamaan käsitystään. Hän päätyi siihen, että luonnon järjestystä ja suunnitelmallisuutta ilmaisevat piirteet antavat järkisyyn uskoa [[jumala|Jumalaan]].<br />
<br />
On myös puolustettu väitettä, etteivät edes perustavat järjellisyyden periaatteet kuten ristiriidattomuuden periaate päde uskonnollisista kysymyksistä keskusteltaessa. Uskonnollisesti suuntautuneen analyyttisen filosofin '''Hilary Putnamin''' (1926–2016) väitetään haastattelussa sanoneen, että lause "Jumala on olemassa" ei ole ristiriidassa väitteen "Jumala ei ole olemassa" kanssa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Slob, Marian | Otsikko = "Religie is een vorm van morele perfectie", Interview met Hilary Putnam | Julkaisu = Filosofie Magazine | Ajankohta = 1996 | Numero = 5.2.25-27 | Sivut = }}</ref>. Ilkka Niiniluoto kuitenkin argumentoi, että lauseet "Jumala on olemassa" ja "Jumala ei ole olemassa" muodostavat yhdessä ristiriitaisen lausejoukon, niin ettei kukaan rationaalinen henkilö voi kannattaa molempia lauseita yhtä aikaa<ref>Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Julkaisija=Porvoo Helsinki: WSOY | Vuosi=2003 |Sivu=130 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}}</ref>. Myös tunnettu ateisti '''Herman Philipse'''<ref name="Philipse">{{Lehtiviite | Tekijä = Philipse, Herman | Otsikko = De atheist is niet arrogant. Hij denkt gewoon beter na | Julkaisu = Filosofie Magazine | Ajankohta = 1996 | Numero = 5:2:28-30 | Sivut = }}</ref> argumentoi Putnamin kielenkäyttöä vastaan toteamalla, että jos lause "Jumala on olemassa" ei ole väitelause, joka voisi olla ristiriidassa Jumalan olemassaolon kieltävän lauseen kanssa, koko kysymyksestä on mahdotonta keskustella.<br />
<br />
Putnam ei katso uskonnollisuutensa olevan ilmaistavissa väitelausein. Tämä merkitsee, että Putnamin kanssa ei ole mahdollista keskustella uskonnosta. Hänen kanssaan ei ole mahdollista edes olla samaa mieltä. Se mitä vastaan ei voi mitään sanoa, ei ole myöskään puolustettavissa. Ongelmana on, että Putnam ei ole sanonut mitään.<ref name="Philipse" /><br />
<br />
Philipsen mielestä uskonnollisia väitteitä on tarkasteltava samoilla kriteereillä kuin yleensä väitelauseita. Jos on olemassa universumin Luoja, joka on moraalisesti täydellinen, kaikkivaltias ja kaikkitietävä, niin ei ole totta, että tällaista Jumalaa ei ole olemassa. Jos taas tällaista Jumalaa ei ole olemassa, ei ole perusteltua opettaa, että hän on olemassa.<br />
<br />
Philipse itse puolustaa ateistista näkemystä, jonka mukaan teistinen väite on epätosi. Ateismin peruslauseen voisi ilmaista muodossa: <br />
<br />
{{sitaatti|Ei ole olemassa [[yliluonnollinen|yliluonnollisia]] olentoja, joten ei ole olemassa kaikkivaltiasta, kaikkitietävää ja moraalisesti täydellistä persoonaa, joka on luonut universumin.}}<br />
<br />
Ateismin peruslause on ristiriidassa [[teismi|teismin]] peruslauseen kanssa: <br />
<br />
{{sitaatti|On olemassa persoonallinen Jumala, joka on moraalisesti täydellinen, kaikkivaltias, kaikkitietävä, ja joka on luonut universumin.}}<br />
<br />
Teistinen ja ateistinen väite eivät voi olla totta yhtä aikaa. <br />
<br />
[[agnostismi|Agnostikko]] ei suoranaisesti väitä meidän tietävän, ettei Jumalaa ole olemassa. '''T. H. Huxleyn''' (1825–1895) ehdotuksen mukaan agnostikoksi on kutsuttava henkilöä, joka pidättäytyy ottamasta kantaa Jumalan olemassaoloon riittävien perusteiden puuttuessa. Agnostismista on olemassa useita erilaisia muunnelmia. Radikaalia agnostismia edustivat esimerkiksi '''Rudolf Carnap''' (1891–1970) ja '''Alfred Ayer''' (1910–1989). Heidän mukaansa puhe Jumalasta on mieletöntä, mahdotonta ymmärtää, joten sekä teismi että ateismi on hylättävä mielettöminä väitteinä. Heikoin agnostismin muoto katsoo, että kysymykseen ei voi ainakaan toistaiseksi ottaa perusteltua kantaa, koska perustelujen osalta "puntit" ovat toistaiseksi tasan niin että tutkimusta aiheesta tulee jatkaa. Vaikka agnostismi merkitsee pidättäytymistä kannanotosta teismin ja ateismin välisessä kiistassa, sekin on eräänlainen kannanotto.<ref>Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Julkaisija=Porvoo Helsinki: WSOY | Vuosi=2003 |Sivu=130-131 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}}</ref> Agnostismin peruslause voidaan ilmaista muodossa:<br />
<br />
{{sitaatti|Ei ole mahdollista tietää, onko olemassa yliluonnollisia olentoja ja onko universumin olemassaolo seurausta heidän hyväntahtoisista tai pahantahtoisista teoistaan.}}<br />
<br />
Tämän agnostisen väitteen ongelmana on joskus katsottu olevan, että se johtaa loogisesti ateistiseen väitteeseen. Agnostikon mukaan ei ole olemassa tietoa Jumalan olemassaolosta tai ainakaan riittäviä perusteita uskoa Jumalaan. On kuitenkin perusteltua olettaa, että jos on olemassa kaikkivaltias ja täydellisen hyvä Jumala, hän voi ja haluaa antaa ihmisille tiedon olemassaolostaan. On vaikea ymmärtää, miksi Jumala kykenisi luomaan ihmisen älyllisillä kyvyillä varustetuksi olennoksi, mutta ei pystyisi välittämään ihmiselle mitään tietoa itsestään. Jos Jumala on täydellisen hyvä, olisi outoa, jos hän jättäisi ihmisen tästä tiedosta täysin osattomaksi, koska Jumalaa koskevalla tiedolla on niin tärkeä merkitys ihmiselle. Niinpä agnostikko näyttäisi itse asiassa olettavan, ettei kaikkivaltiasta ja täydellisen hyvää Jumalaa ole olemassa.<br />
<br />
Ateistisen tai agnostisen käsityksen mukaan siis uskonnolliset käsitykset ovat järjenvastaisia, perustelemattomia, testaamattomia tai mielettömiä. Uskonnollisista väitteistä ei voida tämän käsityksen mukaan järkiperusteilla vakuuttua. Niiden katsotaan olevan tiedollisesti kyseenalaisia tai luonteeltaan ei-tiedollisia. Uskonnollisten vakaumusten vastakohdaksi asetetaan usein tiede. Tieteessä ei tämän näkemyksen mukaan ole vähimmässäkään määrin kyse uskosta vaan pelkästään tiedosta. Tiedettä pidetään tiedollisena ihanteena. Tieteelliselle tutkimukselle on tämän näkemyksen mukaan ominaista järkiperäisyys, kriittinen avoimuus, looginen johdonmukaisuus, objektiivisuus ja käsitysten testaaminen. Tieteentekijöiden ei oletettavasti tarvitse turvautua oletuksiin eikä heillä ole missään tapauksessa mitään tekemistä uskon kanssa. Venäläinen eksistentialistifilosofi '''Lev Sestov''' (1866–1938) kuvaa tätä olettamusta hiukan ironisoiden: <br />
<br />
{{lainaus|Mihin kaikkeen nykyaikaisella metodiopilla onkaan otsaa puuttua! "Uskolta" on ankarasti pääsy kielletty lähellekään niitä alueita, joita hallitsee ankara tieteellinen tutkimus. Mitä mielikuvituksellisimpiin varotoimiin on ryhdytty, jottei usko, tuo salakavala viettelijätär, pääsisi vaivihkaa pesiytymään ihmisen mieleen taikka hänen "sydämeensä". "Usko ei ole tieteellistä" - tuonhan tietää nykyään jo lapsikin... Ja jos tutustutte nykyisiin metodioppeihin, voitte elää rauhallisin mielin: niiden pystyttämien vartiotornien tiukan verkon läpi ei minkäänlainen usko pääse tunkeutumaan nykyajan ihmisen sieluun, vaikka tuo usko olisi vähäisempi kuin nuppineulan pää. Nykyisen tiedon positiivisuutta kukaan ei epäile, eivät edes kaikkein epäluuloisimmat ja kokeneimmat ihmiset.|Sestov<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Sestov, Lev | Nimeke = Mikään ei ole mahdotonta | Julkaisija = Saarijärvi: Ilias | Selite = Käänt. Mari Miettinen | Vuosi = 2004 | Sivu = 12-13 }}</ref>}}<br />
<br />
Tieteessä ihmisen ajatellaan voivan toimia vapaana uskosta. Sestov tosin kyseenalaistaa tämän oletuksen: "Innoissaan kukaan vain ei huomannut, että ihmisen järkipolo, jota tällä kertaa ohjailee itse tiede, tuo varovaisuuden ja epäuskon ruumiillistuma, joutui jälleen noloon tilanteeseen ja ettei usko 'ymmärrykseen' ole yhtään sen erinomaisempaa kuin muut ihmistä aiemmin hallinneet uskot."<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Sestov, Lev | Nimeke = Mikään ei ole mahdotonta | Julkaisija = Saarijärvi: Ilias | Selite = Käänt. Mari Miettinen | Vuosi = 2004 | Sivu = 13 }}</ref><br />
<br />
Uskonnollisia uskomuksia on eri tavoilla pyritty erottamaan tieteellisistä tai muuten tiedollisesti oikeutetuista uskomuksista määrittelemällä niiden asemaa tiedon kentässä, ehdottamalla että uskonnolliset uskomukset ovat kiistanalaisia, epävarmoja, järjenvastaisia, epätosia tai sellaisia, joiden ei tiedetä olevan tosia.<br />
<br />
== Uskonnollisten käsitysten kiistanalaisuus ==<br />
<br />
Ensinnäkin on ehdotettu, että uskonnolliset uskomukset erottaa tiedollisesti oikeutetuista se, että uskonnolliset uskomukset ovat niin syvästi kiistanalaisia, ettei niistä ole mahdollista saavuttaa yksimielisyyttä. Uskonnollisten uskomusten totuudesta ei olla yksimielisiä, niiden puolesta ei voida esittää julkisesti hyväksyttyä todistusaineistoa eikä niiden ratkaisemiseksi ole olemassa yleisesti hyväksyttyjä menettelytapoja. Ihmiset eivät ole edes yksimielisiä siitä, miten niitä koskevat kiistat voitaisiin ratkaista. Erimielisyyksiä voi olla tieteellisistäkin kysymyksistä, mutta vallitsee sentään yksimielisyys siitä, miten niitä koskevat kiistat tulisi ratkaista. <br />
<br />
Tämän näkemyksen mukaan uskonnollisten uskomusten totuuden tai epätotuuden ratkaiseminen on periaatteessa mahdotonta, koska niitä koskeva todistusaineisto ei anna selvyyttä puoleen tai toiseen. Uskonnollisiin uskomuksiin ei koskaan voida muodostaa perusteltua kantaa. Kaikki perustelut puolesta tai vastaan ovat lopulta keinotekoisia. <br />
<br />
Tämä näkemys kuitenkin liioittelee tieteessä vallitsevaa yksimielisyyttä. Samalla lienee totta, että uskonnon osalta erimielisyydet ovat suurempia kuin [[AW:S#luonnontiede|luonnontieteen]] osalta. Tällöin on kuitenkin huomattava, että uskonto koskettaa suurta osaa ihmisistä kaikkialla maailmassa, joten sen kannattajajoukko on kulttuurisesti, etnisesti ja koulutuksellisesti paljon sekalaisempi kuin luonnontieteilijöiden. Siksi on odotettavaa, että uskontoa koskevat erimielisyydet ovat suurempia ja konkreettisempia, koska uskonnonharjoittajien joukkoon kuuluu hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista elämänoloista. Tämä erimielisyys ei sinänsä todista, etteikö olisi mitään keinoja ratkaista uskonnollisten käsitysten pätevyyttä. Lienee totta, ettei uskonnon kannattajan ole useinkaan mahdollista järkiperusteluilla vakuuttaa toisen uskonnon kannattajaa oman näkemyksensä pätevyydestä. Tällä psykologisella ja sosiologisella tosiseikalla ei kuitenkaan ole välttämättä mitään tekemistä sen kysymyksen kanssa, voidaanko uskonnollisia väitteitä yleensä arvioida järkiperäisesti.<br />
<br />
[[Tiede]] ja [[filosofia]] ovat täynnä kiistoja mitä moninaisimmista kysymyksistä. Oletus, jonka mukaan uskonnolliset käsitykset ovat kiistanalaisia jossain paljon syvemmässä mielessä kuin muut yhtä laaja-alaiset käsitykset, on itsessään kiistanalainen. Läpi ajattelun historian on kiistelty siitä, onko Jumalasta mahdollista saada tietoa. Useat nykyajan [[uskonnonfilosofia|uskonnonfilosofit]] väittävät, että uskonnollisista kysymyksistä on mahdollista saada tietoa ja niitä koskevia kantoja voidaan perustella järkiperäisesti.<br />
<br />
Kaikki metafyysiset, olevaisen perimmäistä luonnetta koskevat lauseet ovat kiistanalaisia, eivät pelkästään uskonnolliset. Tällainen metafyysinen kysymys on esimerkiksi kysymys aineellisen todellisuuden olemassaolosta. Onko olemassa aineellista todellisuutta? Mikä on inhimillisen kokemuksen ja ulkopuolisen todellisuuden suhde? Aineellisen todellisuuden olemassaolon todistus vetoaa väistämättä inhimilliseen kokemukseen ilman, että se pystyy vastaansanomattomasti todistamaan, että tämä kokemus vastaa todellisuutta. Merkitseekö tämä sitä, ettemme voi tietää, onko aineellista todellisuutta olemassa?<br />
<br />
== Usko ja perustelut ==<br />
<br />
Yhden vallitsevan näkemyksen mukaan Jumalan olemassaolo pitäisi voida todistaa argumenteilla eli järkiperusteluilla ennen kuin Jumalaan olisi mielekästä uskoa. Tällaista näkemystä kutsutaan evidentialismiksi. Sen mukaan "uskontoa koskeville myönteisille ja kielteisille väitteille on annettava perusteluja eli evidenssiä"<ref>Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Julkaisija=Porvoo Helsinki: WSOY | Vuosi=2003 |Sivu=139 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}}</ref>. Evidentialistit vaativat, että Jumalan olemassaolo pitäisi todistaa ennen kuin siihen olisi järkevää uskoa.<br />
<br />
Evidentialismin vastakohtaa kutsutaan tavallisesti [[Fideismi|fideismiksi]]. Fideismin mukaan uskonnollisia vakaumuksia ei tule ollenkaan alistaa järjen arvioitaviksi, koska uskonnollisilla vakaumuksilla ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa. Evidentialistien tavallinen strategia on esittää fideismi ainoana vaihtoehtona evidentialismille. The Cambridge Dictionary of Philosophy kuitenkin esittää evidentialismin ja fideismin lisäksi myös kolmannen vaihtoehdon, jota kutsutaan nimellä [[Eksperientialismi|eksperientialismi]]. Eksperientialismin mukaan ihmisen on mahdollista omaksua uskonnollisia vakaumuksia tiedollisesti oikeutetulla tavalla välittömän kokemuksen perusteella. Eksperientialismi eroaa evidentialismista siinä, että uskonnolliset vakaumukset voivat olla järjenmukaisia, vaikka niitä ei johdettaisi muista uskomuksista. Eksperientialismi ei kuitenkaan ole fideismiä. Eksperientialismin mukaan uskonnolliset vakaumukset voivat olla tiedollisesti oikeutettuja välittömän kokemuksen perusteella aivan kuten aineellisia esineitä koskevat uskomukset voivat olla tiedollisesti oikeutettuja aistihavaintojen perusteella.<ref>Hasker, William: "''Evidentialism''", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Audi, Robert (toim.) | Nimeke = The Cambridge Dictionary of Philosophy | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 1996 | Sivu = }}</ref><br />
<br />
=== Evidentialistit sekoittavat perusteet ja perustelut ===<br />
<br />
Evidentialismiksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan Jumalan olemassaolo pitäisi voida todistaa argumenteilla eli järkiperusteluilla ennen kuin Jumalaan olisi mielekästä uskoa. Sen mukaan "uskontoa koskeville myönteisille ja kielteisille väitteille on annettava perusteluja eli evidenssiä"<ref>Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Julkaisija=Porvoo Helsinki: WSOY | Vuosi=2003 |Sivu=139 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}}</ref>. Evidentialistit vaativat, että Jumalan olemassaolo pitäisi todistaa ennen kuin siihen olisi järkevää uskoa.<br />
<br />
Evidentialistit käyttävät usein perusteiden, perustelujen, todistusaineiston ja evidenssin käsitettä epämääräisesti. Esimerkiksi Niiniluoto määrittelee evidentialismin yllä olevassa lainauksessa käsitykseksi, jonka mukaan uskontoa koskeville väitteille on annettava perusteluja eli evidenssiä. Myöhemmin samassa artikkelissa hän kuitenkin siirtyy käyttämään perusteiden käsitettä ja toteaa:<br />
<br />
{{sitaatti|Maailmankatsomuksien valinta ilman perusteita on mielivallan asia, jolloin samalla metodilla voitaisiin päästä mihin tahansa tuloksiin: uskallettu hyppy ja kohtalokas valinta ilman järjen ja moraalin kontrollia voivat viedä esimerkiksi huuhaan syövereihin, saatanan palvontaan, maailmanlopun lahkoihin tai natsismiin.|Niiniluoto<ref>Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Julkaisija=Porvoo Helsinki: WSOY | Vuosi=2003 |Sivu=142 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}}</ref>}}<br />
<br />
Niiniluoto siis katsoo, että jos ihminen ei pysty esittämään perusteluja uskonsa puolesta, hänen uskonsa on vailla perusteita oleva mielivaltainen valinta, joka on täysin ilman järjen ja moraalin kontrollia. Tässä evidentialistisessa lähestymistavassa ei tehdä eroa sen välillä, mitä voidaan teoreettisesti todistaa oikeaksi ja mikä voidaan tietää oikeaksi. Siinä ei tehdä eroa sen välillä, onko ihmisellä perusteita uskolleen ja sen välillä, pystyykö hän esittämään perusteluja uskonsa puolesta. Peruste on laaja käsite, johon sisältyy esimerkiksi havainnon ja kokemuksen välityksellä saatava todistusaineisto, kun taas perustelu tarkoittaa väitelausein ilmaistua päättelyä, jossa tätä todistusaineistoa käytetään argumentin tai teoreettisen todistuksen muodossa. Perustelut voivat lisäksi olla hyvin eritasoisia vakuuttavuudeltaan ja kiistattomuudeltaan. Parhaimmassa tapauksessa ihminen pystyy vastaansanomattomasti todistamaan käsityksensä oikeaksi. Tavallisempaa on, että ihminen pystyy esittämään hyviä järkisyitä käsityksensä puolesta. Ihminen voi esittää hyviä järkisyitä käsityksensä puolesta ilman, että hän pystyy vakuuttamaan muita keskusteluun osallistujia perusteluillaan. Yksimielisyyden puute ei välttämättä tarkoita sitä, etteivätkö kyseiset järkisyyt muodostaisi riittävää perustetta uskoa kyseisellä tavalla.<br />
<br />
Jos ihminen esimerkiksi uskoo edessään olevien esineiden olemassaoloon näköhavainnon perusteella, hänen uskonsa perustuu evidenssiin, todistusaineistoon, jonka näköhavainto hänelle välittää. Hänellä on siis perusteita uskolleen, vaikka hän ei pystyisikään esittämään näitä perusteita argumentin tai perustelujen muodossa. Itse asiassa kukaan ei ole vielä onnistunut rakentamaan havaintojen välityksellä saatavaa evidenssiä sellaisen argumentin muotoon, joka vastaansanomattomasti todistaisi tajunnan ulkopuolisten esineiden olemassaolon. Tämä epäonnistuminen johtuu siitä, että argumentissa joudutaan olettamaan havaintojen luotettavuus ilman että sen perusteluksi voitaisiin lopulta vedota muuhun kuin havaintoihin. Todistus on siis kehäinen. <br />
<br />
Usein Jumalan olemassaoloa koskevassa keskustelussa sekoitetaan keskenään kolme asiaa: <br />
<br />
# Onko Jumalan olemassaolon puolesta olemassa perusteita, todistusaineistoa tai evidenssiä laajassa mielessä? <br />
# Voidaanko Jumalan olemassaolon puolesta esittää väitelausein ilmaistavia perusteluja? <br />
# Voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa teoreettisesti vastaansanomattomalla tavalla? <br />
<br />
Laajassa mielessä todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta voi olla esimerkiksi kokemus Jumalan läsnäolosta. Väitelausein ilmaistavan perustelun muotoon tämä todistusaineisto voidaan pukea, kun rakennetaan argumentti, jossa kokemuksellista tietoa Jumalasta käytetään perusteluna uskoa Jumalan olemassaoloon. Tällainen perustelu voi tarjota hyviä järkisyitä uskoa Jumalaan, vaikka se ei olekaan teoreettisesti vastaansanomaton. Evidentialistin mielestä usko on vailla perusteita oleva mielivaltainen valinta, jos uskova ei pysty esittämään argumentteja tai perusteluja uskonsa puolesta. Jotkut evidentialistit saattavat pitää perustellun uskon edellytyksenä, että voidaan esittää vastaansanomaton todistus uskon puolesta. Kuten jo totesimme, perusteet ja perustelut ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Lapsi voi olla sanavarastoltaan tai päättelykyvyltään niin kehittymätön, ettei hän pysty perustelemaan uskoaan äitinsä olemassaoloon tai esittämään minkäänlaista argumenttia äitinsä olemassaolon puolesta. Hän on tavallisesti kuitenkin välittömässä kokemuksellisessa yhteydessä äitiinsä, niin että hänellä on perusteita uskoa äitinsä olemassaoloon. Kun ihminen pääsee kokemukselliseen yhteyteen Jumalan kanssa, häneltä voi puuttua riittävä käsitteistö tai päättelykyky voidakseen esittää järkiperäisiä perusteluja uskonsa puolesta. Hänellä saattaa silti olla riittävästi kokemuksellista todistusaineistoa Jumalan olemassaolon puolesta, niin että hän voi uskoa Jumalaan tiedollisesti oikeutetulla tavalla. Tiedon ja päättelykyvyn kehittyessä uskovalta odotetaan myös kykyä esittää perusteluja uskonsa puolesta.<br />
<br />
=== Ateistinen ja agnostinen evidentialismi ===<br />
<br />
Ateistisen ja agnostisen evidentialistin mukaan väite Jumalan olemassaolosta on sellainen, ettei sen puolesta voida esittää todistusaineistoa ollenkaan tai ei ainakaan riittävästi. Tämä agnostinen näkemys laajennetaan usein koskemaan kaikkia teistisiä väitteitä ja ilmaistaan muodossa, ettei teististen uskonnollisten uskomusten puolesta ole esittää "mitään julkisesti hyväksyttyä todistusaineistoa"<ref>Wilson, John: ''Education and Indoctrination'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Hollins, T. H. B. (toim.) | Nimeke = Aims in Education. The Philosophic Approach | Julkaisija = Manchester: Manchester University Press | Vuosi = 1964 | Sivu = 27-28 }}</ref> Kyseiset uskomukset ovat tämän käsityksen mukaan vailla perusteita eikä niihin ole järkevää uskoa. <br />
<br />
Ateistisen ja agnostisen evidentialismin mukaan teistiset uskonnolliset uskomukset ovat siis sellaisia, ettei niiden puolesta voida esittää todistusaineistoa. Tämän väitteen ongelmana on se, ettei nykyisin vallitse yksimielisyyttä siitä, mitä olisi hyväksyttävä todistusaineistoksi tai mitä olisi pidettävä riittävänä todistusaineistona. Myös tieteellisten teorioiden todistusaineisto saattaa olla osittain epäselvä. Parhaimmillakin tieteellisillä teorioilla on anomalioita (poikkeuksia), havaintoja, jotka näyttäisivät olevan yhteensopimattomia teorian pohjalta tehtyjen ennusteiden kanssa. Lisäksi herää seuraava kysymys: Merkitseekö vaatimus riittävästä todistusaineistosta sitä, että jokainen uskomus pitäisi pystyä perustelemaan vetoamalla toisiin uskomuksiin, jotka tukevat sen pätevyyttä?<br />
<br />
== Miten välttää loputon perustelujen ketju? ==<br />
<br />
Oletetaan, että jokainen uskomus pitäisi perustella toisilla uskomuksilla, joita pidetään luotettavina. Oletettavasti nämä toiset uskomukset täytyy taas perustella kolmansilla uskomuksilla. Tämä johtaa loputtomaan todistusten sarjaan, jollei sitten ole olemassa perususkomuksia, joihin voidaan uskoa perustellusti ilman, että niitä tarvitsee todistaa toisilla uskomuksilla. Filosofisessa tietoteoriassa on oppisuunta, joka väittää tällaisia uskomuksia olevan. Sen mukaan on olemassa joitakin niin varmoja uskomuksia, ettei niitä voida epäillä, siis uskomuksia jotka ovat itsestään selviä tai joita ei voida ajatella koskaan tulevaisuudessa korjattavan. Se vaatii siksi kaikkien muiden uskomusten perustelemista näillä korjaamattomilla ja erehtymättömillä uskomuksilla. Tätä oppisuuntaa kutsutaan klassiseksi perustusteoriaksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lammenranta, Markus | Nimeke = Tietoteoria | Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus | Vuosi = 1993 | Sivu = 3. luku }}</ref><br />
<br />
{{sitaatti|Perustusteoriaa voidaan luonnehtia kahden väitteen avulla (Lammenranta 1993: 137<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lammenranta, Markus | Nimeke = Tietoteoria | Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus | Vuosi = 1993 | Sivu = 137 }}</ref>): <br />
# On olemassa perususkomuksia.<br />
# Kaikkien muiden uskomusten oikeutus on (ainakin osittain) riippuvainen perususkomuksista.<br />
Perustusteorian eri muunnelmat käsittävät perususkomusten luonteen eri tavoilla. Klassinen perustusteoria vaatii perususkomuksilta erehtymättömyyttä tai itsestään selvyyttä. Maltillisemmat perustusteorian muodot ovat lieventäneet tätä vaatimusta.}}<br />
<br />
Jos riittävän todistusaineiston vaatimus määritellään klassisen perustusteorian pohjalta, pitäisi jokainen uskomus perustella joillakin toisilla uskomuksilla paitsi ne uskomukset, jotka ovat itsestään selviä tai niin varmoja, ettei niiden voida ajatella missään olosuhteissa osoittautuvan virheellisiksi. Perususkomukset ovat suoraan oikeutettuja tavalla, joka on riippumaton muiden uskomusten oikeutuksesta.<br />
<br />
Klassinen perustusteoria olettaa, että perususkomuksista tekee oikeutettuja niiden erehtymättömyys: niiden suhteen on mahdotonta erehtyä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lammenranta, Markus | Nimeke = Tietoteoria | Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus | Vuosi = 1993 | Sivu = 138, 143 ss. }}</ref>. Perususkomuksen oletetusti yleispätevä määritelmä on seuraavanlainen: <br />
<br />
{{sitaatti|Uskomus A on oikealla tavalla perustava henkilölle S, jos ja vain jos A on sellainen, ettei henkilö S oikeutetusti pidä mahdollisena että sitä pitäisi joskus korjata, tai jos A on itsestään selvä S:lle. }}<br />
<br />
Tämä kriteeri on kuitenkin sisäisesti ristiriitainen, koska itse tämä lause ei täytä niitä ehtoja, joita se asettaa perususkomuksille, vaikka se on yksi klassisen perustusteorian perususkomuksista. Jotta tämä lause voisi olla pätevästi perustava uskomus klassisen perustusteorian mukaan, sen pitäisi olla joko itsestään selvä tai sellainen, jota ei oikeutetusti voida ajatella joskus jouduttavan korjaamaan. Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä pitää tätä kiistanalaista lausetta itsestään selvänä tai sellaisena, jota ei tarvitse koskaan korjata.<br />
<br />
Vallitseva tietoteoria suhtautuu epäillen klassisen perustusteorian oletukseen, että ihmisellä voisi olla erehtymättömiä uskomuksia ja että kaikki muut uskomukset pitäisi perustella näillä erehtymättömillä uskomuksilla. Klassinen perustusteoria määrittelisi suurimman osan tavallisista uskomuksista perustelemattomiksi. On siis perusteltua luopua vaatimuksesta, jonka mukaan tiedollisesti oikeutettuina voidaan pitää ainoastaan uskomuksia, jotka voidaan todistaa oikeiksi perustautumalla uskomuksiin, jotka ovat erehtymättömiä ja korjaamattomia. Missä mielessä sitten uskomukset pitäisi voida todistaa oikeiksi, jotta niitä voitaisiin pitää tiedollisesti oikeutettuina?<br />
<br />
Usein ajatellaan, että uskomusten perusteluksi kelpaa myös se, että ne perustuvat jollakin tavalla havaintoon tai kokemukseen. Tällä perusteella katsotaan voitavan erottaa uskonnolliset uskomukset sellaisista, jotka ovat tiedollisesti perusteltuja. Tieteellinen tutkimus perustuu havaintoihin, kun taas uskonnolliset väitteet koskevat sellaisia asioita, joita ei voida havaita. <br />
<br />
Ongelmana tässä määritelmässä on kuitenkin havainnon tai kokemuksen käsitteen määritteleminen. Millä perusteella rajoitamme kokemuksen käsitteen pelkästään aistihavaintoihin? Emme selviäisi sosiaalisessa elämässä näin kapea-alaisesti määritellyn kokemuksen perusteella. Tarvitsemme lisäksi intuitiivista kokemusta toisten ihmisten mielentiloista ja arvostuksista. Useat uskonnolliset ihmiset väittävät, että heillä on kokemuksia Jumalasta. Millä perusteella suljemme heidän kokemuksensa pois todistusaineiston joukosta? Millä perusteella voimme väittää, että heidän kokemuksensa ovat vailla todellisuuspohjaa?<br />
<br />
== Todistuksen taakka ==<br />
<br />
Tietoteoreettiset evidentialistit siis vaativat, että Jumalan olemassaolo pitäisi todistaa ennen kuin siihen olisi järkevää uskoa. Tässä evidentialistisessa vaatimuksessa siirretään todistuksen taakka teistille. Hänen pitäisi pystyä todistamaan Jumalan olemassaolo, tai muussa tapauksessa ei ole järkisyytä uskoa Jumalan olevan olemassa. Esimerkiksi '''Michael Scrivenin'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Scriven, Michael | Nimeke = Primary Philosophy | Julkaisija = Hew York: McGraw-Hill | Vuosi = 1966 | Sivu = 87 }}</ref> mukaan uskonnolliset uskomukset ovat tyyppiesimerkkejä täysin perusteettomista uskomuksista. Näiden uskomusten todenperäisyyden tueksi ei ole esittää perusteita. Usko ateismiin ei Scrivenin mukaan ole tiedollisesti kyseenalainen siinä mielessä kuin uskonnolliset uskomukset, koska on järkevää uskoa ateismiin juuri siksi, että uskonnon puolesta ei ole esittää todistusaineistoa. <br />
<br />
Scriven olettaa päteväksi seuraavan periaatteen: jos ei voida esittää todistusaineistoa myönteisen väitelauseen puolesta (Jumala on olemassa), silloin kielteinen väite (Jumala ei ole olemassa) on ainoa, mikä voidaan järkevästi hyväksyä. Jos ei voida todistaa, että Jumala on olemassa, silloin voidaan tietää, että Jumala ei ole olemassa.<br />
<br />
Tämä oletus on kuitenkin ongelmallinen. Sen ongelmallisuus tulee ilmi, jos tarkastellaan toista esimerkkiä. Otetaan esimerkiksi lause:<br />
<br />
{{sitaatti|On olemassa ainakin yksi ihminen, jota Jumala ei ole luonut}}<br />
<br />
Jos kukaan ei pysty todistamaan oikeaksi tätä lausetta, olisi meidän Scrivenin periaatteen pohjalta järkevää uskoa sen kieltävään väitteeseen: <br />
<br />
{{sitaatti|Ei ole olemassa yhtään ihmistä, jota Jumala ei ole luonut.}}<br />
<br />
Scrivenin periaate johtaa meidät siten loogiseen ristiriitaan. Koska Jumalan olemassaoloa ei pystytä todistamaan, on järkevää uskoa ateismiin. Koska ei ole mahdollista todistaa, että on olemassa ihminen, jota Jumala ei ole luonut, on järkevää uskoa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset, mikä merkitsee sitä, että Jumala on olemassa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =[[Alvin Plantinga]] | Nimeke =[[Warrant: The Current Debate]] | Julkaisija =New York: Oxford University Press | Vuosi =1993 | Kappale = | Sivu = 27-29 | Selite = | Tunniste =ISBN 0-19-507861-6}}</ref><br />
<br />
Ennen kääntymistään teismin kannattajaksi '''Antony Flew''' oli yksi tunnetuimmista ateismin puolestapuhujista. Ajattelunsa ateistisessa vaiheessa Flew pyrki välttämään Scrivenin kohtaaman loogisen ongelman puolustamalla kielteistä ateismia. Kielteinen ateisti ei suoranaisesti kiellä Jumalan olemassaoloa. Hän vain pidättyy muodostamasta uskomusta, että Jumala on olemassa. Flew perusteli kielteistä ateismia sillä, että Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa. Tällä perusteella hän pitää uskoa ateismiin perustavana:<br />
<br />
{{sitaatti|Ateismin ensisijaisuus voidaan oikeuttaa vetoamalla siihen, että uskomuksilla täytyy olla perusteita. Jos halutaan osoittaa todeksi, että on olemassa Jumala, silloin meillä täytyy olla hyviä perusteita uskoa, että asia on todella niin. Siihen asti kunnes hyviä perusteita esitetään, meillä ei yksinkertaisesti ole mitään syytä uskoa ja tässä tilanteessa ainoa järjellinen asenne on joko kielteinen ateismi tai agnostismi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Antony Flew | Nimeke=The presumption of atheism: And other philosophical essays on God, freedom and immortality | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Elek/Pemberton | Vuosi=1976 | Sivu = 22 | Tunniste=ISBN 0-301-75016-5}}</ref>}}<br />
<br />
Flew argumentoi, ettei ole olemassa "hyviä perusteita" uskoa Jumalan olevan olemassa. Olennainen kysymys koskee sitä, mitä olisi pidettävä "hyvinä perusteina" uskoa Jumalan olemassaoloon. Tässä on kiistan ydin. On selvää, että jos ei ole hyviä perusteita uskoa Jumalan olemassaoloon, silloin kukaan järkevä ihminen ei voi olla teisti. Yhtä lailla on selvää, että jos on hyviä perusteita uskoa Jumalan olemassaoloon, silloin kukaan järkevä ihminen ei voi olla ateisti. Ongelmana on, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, mitkä ovat hyviä perusteita. Ne perusteet, joita teistit pitävät hyvinä, eivät vakuuta ateisteja. Ja ne perusteet, joita ateistit pitävät hyvinä, eivät vakuuta teistejä. Molemmilla puolilla on oletettavasti yhtä älykkäitä ihmisiä, jotka lisäksi tuntevat toistensa argumentit. Miten on mahdollista, että kaksi yhtä älykästä ihmistä, jotka tuntevat samat argumentit ja samat tosiasiat, päätyvät kyseisestä asiasta vastakkaisiin päätelmiin? <br />
<br />
On huomattava, ettei tämä ongelma koske ainoastaan kysymystä Jumalan olemassaolosta. Se koskee lähes jokaista muutakin filosofista ongelmaa. Jokaisen merkittävän filosofisen ongelman suhteen käsitykset eroavat toisistaan. Esimerkkinä voi olla vaikkapa kysymys tahdon vapaudesta. Filosofit ovat eri mieltä esimerkiksi siitä, sopiiko vapaa tahto yhteen determinismin kanssa. Kiistan molemmat osapuolet katsovat, että heillä on hyvät perusteet katsomuksiinsa, vaikka toiset filosofit, jotka tuntevat samat tosiasiat ja argumentit, uskovat päinvastoin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Peter van Inwagen]] | Nimeke = God, Knowledge & Mystery: Essays in Philosophical Theology | Julkaisija = Ithaca: cornell University Press | Vuosi = 1995 | Sivu = 138 }}</ref><br />
<br />
Flew'n kriteerin ytimessä on vaatimus, että hyviksi perusteiksi kelpaavat vain sellaiset perusteet, jotka vakuuttavat kiistan kaikki osapuolet. Flew ei kuitenkaan sovella kriteeriään mihinkään muuhun filosofiseen ongelmaan kuin kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Tämä on ymmärrettävää, sillä jos hän soveltaisi sitä johdonmukaisesti, hän joutuisi sanomaan, ettei kenelläkään filosofilla ole hyviä perusteita omaksua mitään kantaa mihinkään filosofiseen ongelmaan, koska jokaisen ongelman kohdalla on pysyviä ja syviä erimielisyyksiä. Tämä johtaisi filosofiseen skeptisismiin, näkemykseen, jonka mukaan ei ole mahdollista ratkaista kiistoja esimerkiksi nominalistien ja realistien, dualistien ja monistien, tavallisen kielen filosofien ja fenomenologien välillä. Filosofiset skeptikot tuntevat monia filosofisia vaihtoehtoja, mutta eivät omaksu niistä mitään, he ovat kuunnelleet monia filosofisia väittelyjä, mutta eivät koskaan ole päätyneet mihinkään nimenomaiseen näkemykseen mistään asiasta. Flew ei ole valmis soveltamaan filosofista skeptisismiä mihinkään muuhun kysymykseen kuin kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Syykin on ilmeinen. Filosofinen skeptisismi on sisäisesti ristiriitainen kanta: filosofinen skeptikko kieltää, että olisi hyviä perusteita omaksua kanta, josta vallitsee pysyviä erimielisyyksiä, ja kuitenkin hän omaksuu filosofisen skeptisismin, joka on itsessään kiistanalainen kanta. Flew'n lähestymistavan ongelmana on, ettei hän anna mitään perusteita soveltaa kriteeriään näin valikoivasti.<ref>Vrt. {{Kirjaviite | Tekijä = [[Peter van Inwagen]] | Nimeke = God, Knowledge & Mystery: Essays in Philosophical Theology | Julkaisija = Ithaca: cornell University Press | Vuosi = 1995 | Sivu = 149-153 }}</ref><br />
<br />
'''Paul Hirst''' (1927–) soveltaa Flew'n edustamaa lähestymistapaa kasvatuksen alueelle. Hän pitää luonteeltaan primitiivisenä sellaista kasvatusta, jossa pyritään "siirtämään omat uskomukset lapsille, niin että he puolestaan uskovat ne totuudeksi". Hirstin mukaan "kasvatuksen ei tulisi määräytyä sen perusteella mitä jokin ryhmä yksinkertaisesti uskoo, vaan sen perusteella, mitä julkisesti tunnustettujen järkisyiden perusteella voimme väittää tietävämme ja ymmärtävämme"<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Paul Hirst | Otsikko = Christian Education: A Contradiction in Terms? | Julkaisu = Learning for Living | Ajankohta = 1972 | Numero = 11:4 | Sivut = 7-8 }}</ref>. Objektiivisuuteen ja järjenmukaisuuteen pyrkivä kasvatus ei johda lapsia omistautumaan millekään uskonnollisten uskomusten järjestelmälle, vaan opettaa "kaikkien sellaisten väitteiden syvästi kiistanalaista luonnetta"<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Paul Hirst | Otsikko = Christian Education: A Contradiction in Terms? | Julkaisu = Learning for Living | Ajankohta = 1972 | Numero = 11:4 | Sivut = 9 }}</ref>. Aitoon kasvatukseen kuuluu "lasten kehittäminen autonomisina rationaalisina olentoina", mikä merkitsee, että "aidosti kiistanalaisisssa kysymyksissä - - on kasvatuksen vastaista esittää erityisiä vakaumuksia ikään kuin ne eivät olisi syvästi kiistanalaisia"<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Paul Hirst | Otsikko = Education, Cathechis and the Church School | Julkaisu = British Journal of Religous Education | Ajankohta = 1981 | Numero = 3:3 | Sivut = 87 }}</ref><br />
<br />
Hirstin mukaan on siis olemassa uskomusten joukko, joka on vailla riittäviä perusteita ja joka on kiistanalainen, niin että sen opettaminen on kasvatuksen vastaista. Hirst olettaa, että tämä kiistanalaisten uskomusten joukko on mahdollista rajata käyttäen kriteereitä, jotka eivät ole ainakaan samassa mielessä kiistanalaisia. Hirstin kriteerinä tälle rajaukselle on se, "mitä julkisesti tunnustettujen järkisyiden perusteella voimme väittää tietävämme tai ymmärtävämme". Tämän kriteerin keskeisenä oletuksena on, että "julkisesti tunnustettu järkisyy" on jotakin ongelmatonta ja että sitä voidaan käyttää rajaamaan hyväksyttäviä perusteluja tavalla, joka ratkaisee tähän asti kiistanalaiset kysymykset. Kyseisten uskomusten opettaminen on kasvatuksen vastaista, koska ne ovat epätosia, vailla riittäviä perusteita tai järjenvastaisia. <br />
<br />
Tämä ratkaisu on niin yksinkertaisen tuntuinen, että on outoa, ettei sitä ole aikaisemmin ymmärretty käyttää vuosituhansia jatkuneiden älyllisten kiistojen ratkaisuksi. Jos on olemassa julkisesti tunnustetut järkisyyt, jotka tekevät mahdolliseksi määritellä sen, mitä voidaan perustellusti väittää tiedettävän ja ymmärrettävän, niin tuntuu oudolta, että tällaisia pitkäaikaisia kiistoja on yleensä ollut olemassa. Hirst olettaa voivansa tämän kriteerin pohjalta rajata niiden uskomusten joukon, joita ei järkisyiden perusteella voida hyväksyä. Hirstin mielestä tällaisia kiistanalaisia oppeja ovat erityisesti uskonnolliset uskomukset. Hirst olettaa, että se, jolla on uskonnollisia vakaumuksia, uskoo koko ajan julkisesti tunnustettujen järkisyiden vastaisesti. Hän siis olettaa, että koko se älyllinen perinne, joka on vuosituhansien ajan puolustanut esimerkiksi teistisiä uskomuksia, ei ole soveltanut ajattelussaan julkisesti tunnustettuja järkisyitä. Hirstin mukaan julkisesti tunnustettuja järkisyitä eivät ole kunnioittaneet sellaiset klassiset ajattelijat kuin [[Augustinus|Aurelios Augustinus]] (354–430), [[Tuomas Akvinolainen]] (1225–1274), [[wp:Descartes|René Descartes]] (1596–1650), [[Blaise Pascal]] (1623–1662), John Locke (1632–1704), George Berkeley (1685–1753), Thomas Reid (1710–1796), [[wp:Leibniz|Gottfried Wilhelm Leibniz]] (1646–1716), Soren Kierkegaard (1813–1855), [[Max Scheler]] (1874–1928) ja Lev Sestov (1866–1938) tai sellaiset kasvatusajattelijat kuin esimerkiksi Johan Amos Comenius (1592–1670). Nykyisessä filosofisessa keskustelussa tällaisen syytöksen kohteeksi joutuvat sellaiset ajattelijat kuin [[William Alston|William P. Alston]] (1921–), Alasdair MacIntyre (1929–), [[Alvin Plantinga]] (1932–), Nicholas Rescher (1928–), [[Eleonore Stump|Eleanor Stump]], [[Charles Taylor]] (1931–), [[Peter van Inwagen]], [[Nicholas Wolterstorff]] ja Linda Zagzebski, muutamia mainitakseni. Jos he olisivat käyttäneet järkeään, he olisivat hylänneet uskonnolliset uskomuksensa. Yksi kiistan osapuolista ei yksinkertaisesti käytä järkeään.<br />
<br />
Jos siis ratkaisu näihin älyllisiin kiistoihin on näin helppo, on vaikea ymmärtää, miksi nämä kiistat ovat jatkuneet niin pitkään. Juuri ratkaisun näennäinen helppous herättää epäilyksen, että Hirstiltä itseltään on jäänyt jotakin olennaista huomaamatta. Ehkä Hirst painottaa sanaa "julkinen" puhuessaan julkisesti hyväksytyistä järkisyistä. Tällöin kriteerit voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla. Ensinnäkin voidaan tarkoittaa järkisyitä, jotka suuri osa ihmisistä voi julkisesti tunnustaa hyväksyvänsä. Toiseksi voidaan tarkoittaa järkisyitä, jotka niin suuri osa yhteisön jäsenistä hyväksyy, että ne saavat yhteisössä julkisesti tunnustettujen kriteerien aseman. Kummassakin tapauksessa nämä kriteerit näin määriteltyinä voivat periaatteessa vaihtua yhteisöstä ja historiallisesta aikakaudesta toiseen. Hirst ei riittävästi kiinnitä huomiota siihen, että modernin filosofian parissa on lukuisa joukko ihmisiä, jotka päätyvät näiden samojen järkisyiden pohjalta erilaiseen ratkaisuun käsiteltävässä asiassa. Kiistan ytimessä on kysymys hyväksyttävistä järkisyistä. Tämän kysymyksen älyllisesti tyydyttävä ratkaisu edellyttää pyrkimystä laaja-alaiseen ja tasapuoliseen näkökulmaan. Ongelmallista on pyrkimys ratkaista kiistat keinotekoisesti käyttämällä retoriikkaa, joka vetoaa objektiivisen tuntuisiin kriteereihin ja soveltaa niitä omien ennakkoluulojen oikeuttamiseen.<br />
<br />
== Voidaanko Jumalasta puhua? ==<br />
<br />
Yllä on käsitelty väitettä, jonka mukaan Jumalan olemassaolon puolesta ei ole esitetty vakuuttavia argumentteja. Tässä alaluvussa siirrytään pohtimaan käsitystä, ettei Jumalasta ollenkaan voida puhua. Jos Jumalasta ei voida puhua, ei tietenkään ole mahdollista esittää perusteluja hänen olemassaolonsa todistukseksi.<br />
<br />
=== Uskonnollisten väitteiden mielekkyys ===<br />
<br />
Yhden käsityksen mukaan Jumalasta ei ole ollenkaan mahdollista puhua, joten ei myöskään ole mahdollista rakentaa argumentteja, jota antavat järkisyitä uskoa hänen olemassaoloonsa. Tämän käsityksen mukaan Jumalasta ei voida sanoa mitään mielekästä. Uskonnolliset käsitykset eivät ole ollenkaan mielekkäitä, jos niille ei voida löytää empiiristä tukea tai jollei niitä ole mahdollista osoittaa epätosiksi vetoamalla empiirisiin tosiasioihin. Skottilainen filosofi David Hume (1711–1776) on puolustanut tämänsuuntaista näkemystä: <br />
<br />
{{sitaatti|Jos otamme käsiimme minkä tahansa teoksen, joka käsittelee esimerkiksi jumaluusoppia tai metafysiikkaa, kysykäämme: Onko siinä abstraktia päättelyä lukumääristä tai numeroista? Ei. Onko siinä mitään kokeellista päättelyä tosiasioista tai olemassaolosta? Ei. Heitä se sitten liekkeihin: sillä siinä ei voi olla mitään muuta kuin hienostelevaa sanailua ja harhakuvitelmia.|Hume<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hume, David | Nimeke = An Enquiry Concerning Human Understanding | Julkaisija = Oxford: Clarendon Press | Vuosi = 1975 | Selite = Toim. L. A. Selby-Bigge, 3rd editon | Sivu = 165 }}</ref>}}<br />
<br />
Yksi tapa perustella väitettä, jonka mukaan uskonnolliset uskomukset ovat vailla mielekästä merkitystä, on käyttää perustana ns. verifikaatiokriteeriä, jonka positivistiset tieteenfilosofit esittivät 1900-luvun alkupuoliskolla. Sen mukaan kaikki mielekkäät väitteet ovat empiirisesti todennettavia: niiden totuus tai epätotuus voidaan osoittaa aistihavaintoihin perustuvan kokemuksen avulla. Väitteet, joita ei voida havaintojen avulla todentaa, ovat vailla mielekästä merkitystä. Toisin sanoen, niiden merkitystä ei voi edes ymmärtää. Uskonnolliset uskomukset ovat tämän käsityksen mukaan vailla mieltä, koska ei ole olemassa mitään perusteita, joiden avulla olisi mahdollista ratkaista niiden totuus tai epätotuus.<br />
<br />
'''Rudolf Carnap''' (1891–1970) sovelsi tätä kriteeriä puheeseen Jumalasta: <br />
<br />
{{sitaatti|Kun sanaa "Jumala" käytetään metafyysisessä merkityksessä, se viittaa johonkin sellaiseen, mikä on kokemuksen tavoittamattomissa. Sanasta on tietoisesti poistettu viittaus fyysiseen olentoon tai henkiseen olentoon, joka olisi läsnä fysikaalisessa. Ja kun sille ei anneta uutta merkitystä, se on merkityksetön.|Carnap<ref>Carnap, Rudolf: ''The Elimination of Metaphysics Through Logical analysis of Language'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Ayer A. J. (toim.) | Nimeke = Logical Positivism | Julkaisija = Glencoe, Ill.: Greenwood Press | Vuosi = 1959 | Sivu = 63 }}</ref>}}<br />
<br />
Toinen esimerkki loogisten positivisten tavasta käsitellä Jumalan olemassaoloa on '''A. J. Ayerin''' (1910-1989) lausuma kirjassa ''Language, Truth and Logic'':<br />
<br />
{{sitaatti|Termi ”jumala” on metafyysinen termi. Ja jos ”jumala” on metafyysinen termi, silloin ei voi olla edes todennäköistä, että jumala on olemassa. Sillä kun sanotaan, että 'jumala on olemassa' lausutaan metafyysinen lausuma joka ei voi olla joko tosi tai epätosi. Saman kriteerin pohjalta millään sellaisella lauseella, mikä väittää kuvaavansa tuonpuoleisen jumalan luonnetta, ei voi olla mitään kirjaimellista merkitystä.|Ayer<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ayer A. J. | Nimeke = Language, Truth and Logic | Julkaisija = 2nd edn. London: Gollanz | Vuosi = 1946 | Sivu = 115 }}</ref>}}<br />
<br />
Ayer ei esitä tässä väitettä, ettei Jumala ole olemassa. Hän siirtää kysymyksen Jumalan olemassaolosta kokonaan keskustelun ulkopuolelle. Hänen mielestään koko kysymys ei ole mielekäs. Sitä ei voi edes ymmärtää. Hän olettaa ensin kaksi lähtökohtalausetta: <br />
<br />
{{sitaatti|1. Jos emme pysty todentamaan Jumalan olemassaoloa kokemusperäisesti (empiirisesti), on merkityksetöntä sanoa, että Jumala on olemassa. <br />
2. Emme pysty todentamaan Jumalan olemassaoloa empiirisesti.}}<br />
<br />
Näiden pohjalta hän tekee johtopäätöksen:<br />
<br />
{{sitaatti|3. On merkityksetöntä sanoa, että Jumala on olemassa.|Davies<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Davies, Brian | Nimeke = An Introduction to the Philosophy of Religion | Julkaisija = Oxford: Oxford University Press | Selite = Third editon | Vuosi = 2004 | Sivu = 24 }}</ref>}}<br />
<br />
[[AW:S#verifikaatiokriteeri|Verifikaatiokriteeri]] on kuitenkin ongelmallinen sikäli, ettei edes kaikkia tieteellisen tutkimuksen perustana olevia olettamuksia voida testata empiirisesti. Tieteessä käytetään usein hyvin abstrakteja käsitteitä ja periaatteita, joilla ei ole selvää yhteyttä empiiriseen kokemukseen. Jos verifikaatiokriteeriä sovelletaan tiukasti, se merkitsee, etteivät nämä tieteellisetkään käsitykset ole mielekkäitä, koska niillä ei ole selvää merkitystä. Sitä paitsi itse verifikaatiokriteeriä on mahdotonta todistaa empiirisesti, joten se määrittelee itsensä kuuluvaksi niiden lauseiden joukkoon, jotka ovat vailla mieltä ja joita ei siksi voi ymmärtää. <br />
<br />
On tärkeää muistaa, että positivistit kohtasivat suurimmat ongelmansa juuri pyrkiessään erottamaan tieteellisiä uskomuksia ei-tieteellisistä tai mielekkäitä uskomuksia ei-mielekkäistä. He joutuivat toistuvasti korjaamaan ja muuttamaan [[AW:S#verifikaatioperiaate|verifikaatioperiaatetta]], koska mikään sen muunnelmista ei onnistunut erottamaan tieteellisiä käsityksiä maailmankatsomuksellisista ja uskonnollisista käsityksistä. Jo se, että tätä periaatetta pyrittiin toistuvasti korjaamaan siten, että se määrittelisi tietyt ennalta valitut käsitykset mielekkäiksi ja toiset ei-mielekkäiksi, tuntuu epäilyttävältä. Positivistit eivät koskaan menestyneet tässä yrityksessään, koska kriteeri, joka olisi ollut riittävän tiukka sulkemaan kaikki metafyysiset ja uskonnolliset käsitykset pois mielekkäiden lauseiden joukosta, sijoitti myös osan tieteestä ei-mielekkäiden lauseiden joukkoon, ja sellainen kriteeri, joka olisi riittävän laaja niin että sen piiriin mahtuisivat kaikki tieteelliset lauseet, sulkisi piiriinsä myös metafyysisiä ja uskonnollisia lauseita.<ref>Smart, Patricia: The Concept of Indoctrination, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Langford, Glen & O'Connor D. J. (toim.) | Nimeke = New Essays in the Philosophy of Education | Julkaisija = London: Routledge & Kegan Paul | Vuosi = 1973 | Sivu = 41 }}</ref><br />
<br />
'''Richard Swinburne''' (1934–) antaa esimerkin täysin ymmärrettävästä väitteestä, jota ei ole mahdollista empiirisesti todistaa. <br />
{{sitaatti|Ihminen voi ymmärtää lauseen 'ennen kuin maan päällä oli ihmisiä tai järjellisiä olentoja, maa oli merien peittämä', vaikka ihmisellä ei olisi mitään käsitystä siitä, millainen geologinen todistusaineisto tukee tällaista väitettä tai puhuu sitä vastaan, tai mitään käsitystä siitä, miten hän voisi perustella sen, että tietty geologinen todistusaineisto tukee kyseistä väitettä tai puhuu sitä vastaan.|Swinburne<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Swinburne, Richard | Nimeke =The Coherence of Theism | Julkaisija = Oxford: Clarendon Press | Selite = Revised edition | Vuosi = 1993 | Sivu = 28 ss. }}</ref>}}<br />
<br />
Väitteiden mielekkyyden kriteerinä voidaan myös käyttää kysymystä siitä, onko väitettä mahdollista osoittaa epätodeksi (falsifioida). Yksi tapa luonnehtia uskonnollisia uskomuksia on määritellä ne uskomuksiksi, joita ei periaatteessakaan ole mahdollista osoittaa epätosiksi. Tätä pidetään ratkaisevana puutteena, koska se merkitsee sitä, että uskomukset on suojattu empiiriseltä testaukselta. Jos ne olisivat mielekkäitä, niitä ei tarvitsisi suojata keinotekoisesti, vaan ne voitaisiin päin vastoin altistaa empiiriselle testaukselle.<br />
<br />
Tätä ns. falsifikaatiokriteeriä puolusti tieteenfilosofiassa esimerkiksi '''Karl Popper''' (1902–1994). Hän piti tällä perusteella sekä Marxin taloustiedettä että Freudin psykoanalyysia valetieteellisinä. Ne eivät ole vakavasti otettavia teorioita, koska niitä ei voi falsifioida, osoittaa epätosiksi. Ne olisivat tämän käsityksen mukaan samassa luokassa kuin uskonnolliset uskomukset.<br />
<br />
Tätä näkemystä on sovellettu myös uskonnollisiin uskomuksiin ja on väitetty, että uskonnolliset uskomukset eivät ole tavallisia tietoväitteitä, jotka voitaisiin periaatteessa altistaa empiiriselle testaukselle. Ne eivät ole hypoteeseja, mielipiteitä, näkemyksiä, jotka saattaisivat mahdollisesti olla tosia tai todennäköisiä. Empiirisellä todistusaineistolla ei tämän näkemyksen mukaan ole merkitystä uskonnollisten uskomusten hyväksymiselle. Vaikka uskonnolliset väitteet näyttävätkin viittaavan todellisuuteen, ne ovat itse asiassa ilmausta elämäntavasta tai tavasta arvioida elämää.<br />
<br />
Viimeaikaisessa uskonnonfilosofiassa on kuitenkin yhä enemmän tuotu esille sitä, että uskonnollinen havainto voi muodostaa oikeutuksen uskonnollisille uskomuksille. Niinpä on pyritty perustelemaan käsitystä, jonka mukaan uskonnollisia uskomuksia on mahdollista todentaa kokemuksen pohjalta ja niitä on mahdollista osoittaa epätodeksi kokemuksen pohjalta. Palaamme tähän kysymykseen toisessa luvussa.<br />
<br />
Lisäksi on olemassa monia argumentteja, joissa vedotaan joihinkin empiirisiin tosiasioihin ja pidetään Jumalan olemassaoloa parhaana selityksenä tietyille empiirisen todellisuuden piirteille. Näitä argumentteja käsitellään tarkemmin kolmannessa luvussa. <br />
<br />
=== Ilmiöiden ja todellisuuden välinen kuilu ===<br />
<br />
Kiistettäessä Jumalaa koskevan puheen mielekkyys käytetään usein valikoivasti hyväksi yhtä tulkintaa '''Immanuel Kantin''' (1724–1804) ajattelusta. Kantin ajattelua on tulkittu monin eri tavoin. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole tärkeää tietää, mitä Kant todella sanoi tai tarkoitti sanoillaan, vaan miten Kantia on tulkittu. Yhden Kantista lähtevän perinteen mukaan maailma jakautuu kahteen osaan, maailmaan sellaisena kuin se on todella (noumenaalinen maailma) ja maailmaan sellaisena kuin se ilmenee inhimillisessä kokemuksessa (fenomenaalinen maailma). Ihmisen havainnon muodot ja inhimillisen ajattelun kategoriat eivät pysty kuvaamaan asioita niin kuin ne ovat todella (noumenaalisessa maailmassa). Ne pätevät ainoastaan aistikokemusten maailmaan (fenomenaaliseen maailmaan), siihen, miten asiat ilmenevät meille aistien välittäminä. Ihminen rakentaa maailmansa havaintojensa ja ajattelunsa kategorioiden pohjalta. Maailma sellaisena, kuin se meille ilmenee, on ihmisen oma luomus. Maailmasta sellaisena, kuin se on todella, emme voi saada tietoa. Perimmäinen todellisuus on inhimillisen tiedon tavoittamattomissa. <br />
<br />
Tätä tulkintaa Kantin ajattelusta on käytetty kritisoimaan realistista teististä käsitystä, jonka mukaan perimmäinen todellisuus on ääretön, kaikkivaltias ja täydellisen hyvä persoona. Kritiikin mukaan tämä käsitys on ihmisen luomus, ajatus[[AW:S#konstruktio|konstruktio]], jolla ei ole vastaavuutta todellisuudessa. Kun ihminen puhuu kaikkivaltiaasta, kaikkitietävästä, äärettömästä ja täydellisen hyvästä persoonasta, hän ei sano mitään perimmäisestä todellisuudesta (noumenaalisesta maailmasta), vaan ainoastaan omasta kokemuksestaan (fenomenaalisesta maailmasta). Tämä väite voidaan ilmaista seuraavassa muodossa:<br />
<br />
{{sitaatti|Jos on olemassa ääretön, tuonpuoleinen ja perimmäinen olento, meiltä puuttuvat käsitteet, joilla voisimme puhua hänestä.}}<br />
<br />
Tämän väitteen mukaan kaikki perimmäistä olentoa koskeva puheemme on vain yritystä tehdä selkoa omasta kokemuksestamme. Niinpä tämän ajattelutavan mukaan Jumalasta ei ole mahdollista puhua totuudenmukaisesti. Emme voi sanoa tai tietää mitään kaikkivaltiaasta, äärettömästä ja persoonallisesta olennosta, joka on luonut universumin.<br />
<br />
Vaikka tämän näkemyksen mukaan emme pysty puhumaan perimmäisestä todellisuudesta tai sanomaan siitä mitään, itse määritelmässä kuitenkin paradoksaalisesti puhutaan juuri tästä perimmäisestä todellisuudesta, josta ei oletettavasti ole mahdollista sanoa mitään. Jos emme pystyisi ymmärtämään perimmäisestä olennosta puhuttaessa käytettäviä käsitteitä, emme myöskään pystyisi ymmärtämään tätä määritelmää, jonka mukaan emme pysty ymmärtämään perimmäisestä olennosta käytettäviä käsitteitä. Se väittää, ettemme pysty sanomaan mitään perimmäisestä olennosta. Näin se paradoksaalisesti sanoo hänestä sen, ettei hänestä voida sanoa mitään. Jos hänestä ei voida sanoa mitään, niin silloin ei pitäisi olla mahdollista sanoa sitäkään, ettei hänestä voi sanoa mitään. Niinpä tämä väitteen puolustaja on ristiriidassa itsensä kanssa puhuessaan perimmäisestä todellisuudesta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Alvin Plantinga|Plantinga, Alvin]] | Nimeke = [[Warranted Christian Belief]] | Julkaisija = New York: Oxford Univeristy Press | Vuosi = 2000 | Sivu = 38}}</ref><br />
<br />
Tässä määritelmässä käytetään esimerkiksi käsitettä ääretön. Eikö tätä käsitettä ole mahdollista ymmärtää? Ei ole itsestään selvää, että se olisi kokonaan ymmärryksemme tavoittamattomissa. Äärettömällä olennolla ajatellaan olevan voimaa, hyvyyttä ja tietoa rajattomasti. Perimmäinen olento tietää kaikki tosiasiat, eikä mikään ole häneltä salassa. Tämä käsite ei tuntuisi olevan kokonaan ymmärryksemme tavoittamattomissa. Tuonpuoleinen olento on kokonaan erilainen kuin luodut olennot. Hän ei ole missään mielessä riippuvainen luodusta todellisuudesta ja on siitä kokonaan erillinen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Alvin Plantinga|Plantinga, Alvin]] | Nimeke = [[Warranted Christian Belief]] | Julkaisija = New York: Oxford Univeristy Press | Vuosi = 2000 | Sivu = 41-42}}</ref><br />
<br />
Pystymme määrittelemään nämä käsitteet tavalla, joka näyttäisi tekevän niistä ymmärrettäviä. Meillä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä tarkoitetaan äärettömällä tuonpuoleisella olennolla. Mitä siis tarkoitetaan väitettäessä, että jos on olemassa ääretön tuonpuoleinen olento, inhimilliset käsitteet eivät sovellu käytettäviksi hänestä puhuttaessa? Miten olisi mahdollista, että on olemassa ääretön tuonpuoleinen olento, johon siis nämä käsitteet viittaavat, mutta josta käsitteet ääretön ja tuonpuoleinen eivät sano mitään?<br />
<br />
Vaikka Kant yhden tulkinnan mukaan puolustaa tätä käsitystä, häneltä ei löydy yhtään varsinaista argumenttia tämän väitteen puolesta. Vaikka tämä kuva kahdesta maailmasta on tehnyt suuren vaikutuksen moniin ajattelijoihin, Kantin kirjoituksissa ei ole perustelua tälle kahtia jaetulle maailmankuvalle. Hän ei anna meille järkisyitä uskoa siihen, ettemme itse asiassa olisi kokemuksemme välityksellä kosketuksissa todellisuuteen emmekä voisi puhua asioista sellaisina kuin ne todella ovat. Yhden tulkinnan mukaan hän vain olettaa, ettemme tee niin. Hänen arvovaltansa on ollut niin suuri, että hänen nimissään esitetty tulkinta on laajalti omaksuttu ilman perusteluja, jonkinlaisena itsestäänselvyytenä. <br />
<br />
Tällaiseen tulkintaan tuonpuoleisesta sisältyy siis ristiriita. Yhtäältä se väittää, että emme voi puhua äärettömästä ja tuonpuoleisesta olennosta, mutta samalla se kuitenkin puhuu tästä olennosta ja katsoo voivansa määritellä hänet sellaiseksi, josta ei voi puhua.<br />
<br />
=== Voidaanko perimmäistä todellisuutta määritellä? ===<br />
<br />
Yksi tapa soveltaa yllä kuvattua tulkintaa Kantin filosofiasta on sanoa, että perimmäisestä olennosta tai todellisuudesta ei ole mahdollista antaa mitään sisällöllistä ja positiivista määritelmää. Siitä on mahdollista puhua ainoastaan kielteisten käsitteiden avulla. Modernissa keskustelussa tämän näkemyksen on esittänyt esimerkiksi brittiläinen teologi John Hick (1922–). Suomessa Hickin ajattelua on tutkinut esimerkiksi Matti T. Amnell<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Amnell, Matti T. | Nimeke = Uskontojen universumi: John Hickin uskonnollisen pluralismin haaste ja siitä käyty keskustelu | Julkaisija = Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura | Vuosi = 1999 | Sivu = }}</ref>.<br />
<br />
Hick väittää, että vaikka Jumala olisi olemassa, inhimilliset käsitteet eivät sovellu hänestä puhumiseen. Kaikkien maailmanuskontojen seuraajat elävät suhteessa yhteen ja samaan perimmäiseen todellisuuteen tai olentoon. Hick ei väitä, ettemme voi lainkaan puhua tai ajatella perimmäistä todellisuutta. Me voimme sanoa siitä jotakin paikkansa pitävää, mutta vain kielteisessä muodossa, määrittelemällä, mitä se ei ole. Jos tällä perimmäisellä olennolla tai todellisuudella on myönteisiä ominaisuuksia, emme voi sanoa niistä mitään eikä meillä voi olla niistä mitään käsitystä. <br />
<br />
Hickin mukaan uskonnonharjoittajat saattavat ajatella olevansa yhteydessä Abrahamin Jumalaan tai [[wp:allah|Allahiin]] tai [[wp:vishnu|Vishnuun]] ja pystyvänsä määrittelemään näiden ominaisuuksia. Todellisuudessa he kuitenkin uskontoaan harjoittaessaan ovat yhteydessä siihen perimmäiseen todellisuuteen, josta ei inhimillisten käsitteiden avulla ole mahdollista sanoa mitään. He eivät välttämättä erehdy ajatellessaan olevansa yhteydessä johonkin. Heidän erehdyksensä on pikemminkin ajatuksessa, että he ajattelevat olevansa yhteydessä olentoon, jolla on heidän uskontonsa määrittelemät ominaisuudet. <br />
<br />
Jos tämä Hickin kuvaus uskonnoista on totta, siihen sisältyy samalla sisäinen ristiriita. Sen mukaan emme tunne yhtään perimmäisen todellisuuden ominaisuutta, mutta tiedämme kuitenkin perimmäisellä todellisuudella olevan sen tunnetun ominaisuuden, että se/hän on ihmisten koettavissa. <br />
<br />
Hickin mukaan tämä oletettu perimmäinen todellisuus on kaikkien uskontojen tuonpuoleinen perusta. Tärkeää ei Hickin mukaan ole se, mitä perimmäisestä todellisuudesta voidaan sanoa, vaan että sen kokeminen johtaa ihmisen itsekeskeisyydestä todellisuuskeskeisyyteen. <br />
<br />
Tämä Hickin väite sisältää kuitenkin ongelmia. Ensinnäkin, jos emme voi sanoa tästä perimmäisestä todellisuudesta (olennosta?) mitään varmaa, mistä tiedämme, miten se vaikuttaa ihmiseen? Toiseksi, jos tällä perimmäisellä todellisuudella ei ole mitään sellaisia ominaisuuksia, joista meillä on käsitteitä, mistä voimme tietää, että me kohtaamme sen (hänet?) juuri uskonnoissa? Kolmanneksi, miksi tietynlainen muutos olisi sopivampi seuraus siitä, että olemme yhteydessä perimmäiseen todellisuuteen (olentoon?) kuin jokin muu muutos?<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Alvin Plantinga|Plantinga, Alvin]] | Nimeke = [[Warranted Christian Belief]] | Julkaisija = New York: Oxford Univeristy Press | Vuosi = 2000 | Sivu = 43-63}}</ref><br />
<br />
Hick näyttäisi ajattelevan, että tietyt uskonnolliset käsitteet tai ideat ovat aitoja ilmauksia perimmäisestä todellisuudesta. Jos perimmäisellä todellisuudella ei kuitenkaan ole mitään ominaisuuksia, joista meillä voisi olla tietoa, millä perusteella voimme erottaa sen aidot ja epäaidot ilmaukset toisistaan? Meillä ei silloin näyttäisi olevan mitään perusteita pitää Jeesuksen sanomaa rakastavasta Jumalasta sen aidompana ilmauksena perimmäisestä todellisuudesta kuin '''Markiisi de Saden''' (1740–1814) käsitystä, jonka mukaan perimmäinen todellisuus on kaoottinen ja vailla merkityksellisyyttä oleva kaikkikäsittävä pahuus. Jos emme tiedä mitään perimmäisen todellisuuden ominaisuuksista, silloin mikä tahansa inhimillisen todellisuuden osa saattaa ilmentää sitä yhtä hyvin kuin jokin toinen. Oman ongelmansa Hickin ajatteluun tuo vielä se, että eri uskontojen ja maailmankatsomusten käsitykset perimmäisestä todellisuudesta ovat usein keskenään ristiriitaisia ja toisensa poissulkevia. <br />
<br />
Heikki Räisäsen mielestä Hick on jäänyt puolitiehen uskonnollisessa konstruktivismissaan.<br />
<br />
{{sitaatti|Hickin ajattelu on selkeää, innovatiivista ja pelotonta. Hän on jättänyt taakseen käsitykset maailman menoon puuttuvasta Jumalasta – –. Jumalauskosta hän ei kuitenkaan ole luopunut. Jumala ei ole pelkkä symboli eikä kielipelin elementti, vaan maailmankaikkeuden luoja ja Herra, jota uskovat oikeutetusti palvovat. Usko Jumalaan on rationaalisesti perusteltavissa (ei: todistettavissa!) uskonnollisella kokemuksella. - - Jos teistinen jumalausko murenee, viittaus toisiin avaruuksiin on laiha lohtu. Todellista vaihtoehtoa joutuu silloin etsimään suunnalta, johon Hick tietoisesti kieltäytyy lähtemästä: Jumala on syvä, rikas ja tärkeä "symboli", jonka ihminen on luonut ja jonka sisällöstä ihmisen on myös otettava vastuu. Tähän suuntaan ovat edenneet sellaiset tärkeät nykyteologit kuin Gordon Kaufman ja Don Cupitt. Jos joku ei arvosta uskonnossa runoutta ja paradoksia, hänelle ei ehkä jää kuin Michael Goulderin tiet. Menetettyään uskonsa Jumalaan tämä eksegeetti on eronnut kirkostaan ja tunnustautuu humanismiin.|Räisänen<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = John Hick: A John Hick Reader | Julkaisija = Teologinen Aikakauskirja | Vuosi = 1991 | Sivu = 173-174}}</ref>}}<br />
<br />
Johdonmukaisen ateistisen näkemyksen mukaan Jumala ei ole olemassa ihmisen ajatuksista ja kokemuksista riippumattomana olentona. Hän on pelkkä [[AW:S#symboli|symboli]] tai kielipelin [[AW:S#elementti|elementti]], joka saa vaihtelevia sisältöjä erilaisissa kulttuureissa ja kielipeleissä. <br />
<br />
Itävaltalais-englantilaisen filosofin '''Ludwig Wittgensteinin''' (1889–1951) myöhäisajattelun inspiroima uskonnonfilosofia lähtee liikkeelle ihmisen kielestä ja sen ilmaisumahdollisuuksista. Sen mukaan uskonnolliseen elämänmuotoon liittyvien "kielipelien" sisältämät uskonnolliset ilmaukset eivät lainkaan viittaa todellisuuteen. Ne ovat vain tuon elämänmuodon sisällä tehtyjä kielipelin siirtoja, jotka ovat kaiken ulkopuolelta esitettävän kritiikin ulottumattomissa. Uskonnollinen ihminen pelaa erityistä uskonnollista kielipeliä, jonka tarkoituksena ei ole viitata Jumalaan todella olemassa olevana olentona. ”Jumalalla” on oma "tämänpuoleinen" roolinsa uskonnollisessa elämänmuodossa. Koska ihminen on itse "luonut" Jumalan, hän on vastuussa tästä luomuksestaan. Wittgensteinin mukaan uskonnossa ja uskonnollisessa kielenkäytössä ei ole kyse siitä, ovatko sen ilmaukset tosia, epätosia tai mielettömiä. Kaikki yritykset perustella ja oikeuttaa uskonnolliset väitteet tosiseikkoihin perustuvilla kuvauksilla ovat epäasianmukaisia. Uskonnollisessa uskossa ei ole kyse tietämisestä, jos "tietämisellä" tarkoitetaan jotakin, jolle henkilö voi vaadittaessa antaa riittäviä perusteita tai jonka hän voi osoittaa todeksi vetoamalla todistusaineistoon ja perusteisiin. Tällaista konstruktivismia edustaa esimerkiksi '''Gordon Kaufmanin''' ajattelu.<br />
<br />
=== "Jumala" mielikuvituksen tuotteena ===<br />
<br />
Gordon Kaufmanin mielestä inhimillinen puhe ei onnistu sanomaan mitään todellisesta olemassa olevasta Jumalasta. Kun uskonnolliset ihmiset puhuvat Jumalasta, he eivät itse asiassa puhu mistään todella olemassa olevasta olennosta, koska "Jumala" on mielikuvituksen luoma ajatuskonstruktio.<br />
<br />
{{lainaus|Jumala on symboli – mielikuvituksen luoma konstruktio – joka tekee ihmisille mahdolliseksi nähdä maailma ja itsensä sellaisella tavalla, että toiminnasta ja moraalista tulee perimmäisessä mielessä (metafyysisesti) merkityksellistä.|Kaufman<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kaufman, Gordon | Nimeke = God the Problem | Julkaisija = Cambridge: Harvard University Press | Vuosi = 1972| Sivu = 109 }}</ref>}} <br />
<br />
Kun puhumme Jumalasta, käytämme Kaufmanin mukaan oman mielikuvituksemme luomaa ajatuskonstruktiota. Jumalaa koskevilla inhimillisillä ajatusrakennelmilla ja käsityksillä ei ole mitään vastaavuutta todellisuudessa, tai emme ainakaan voi tietää niillä olevan sellaista. Ei ole mahdollista tietää, onko Jumala olemassa vai ei. Vaikka Jumala olisi olemassa, ei ole mitään tapaa puhua hänestä, kuvata hänen olemustaan tai saada tietoa hänen ominaisuuksistaan.<br />
<br />
{{lainaus|Merkitseekö tämä sitä, että loppujen lopuksi päätelmänä on, että Jumalaa ei ole olemassa, että hän on vain mielikuvituksemme tuotetta? Jos noiden sanojen tarkoituksena on ilmaista [[AW:S#spekulaatio|spekulatiivinen]] kysymys asioiden perimmäisestä luonteesta, silloin, kuten olemme nähneet, ei ole mitään mahdollista tapaa antaa vastausta.|Kaufman<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kaufman, Gordon | Nimeke = God the Problem | Julkaisija = Cambridge: Harvard University Press | Vuosi = 1972| Sivu = 111 }}</ref>}}<br />
<br />
Jumalaa joko ei ole olemassa tai jos hän on olemassa, ei ole ainakaan mahdollista tietää, millainen hän on, tai määritellä hänen ominaisuuksiaan. "Jumalasta" voidaan kyllä muodostaa erilaisia käsityksiä – on mahdollista luoda erilaisia ajatusrakennelmia, joiden teemana on "Jumala". Mutta nämä käsitteelliset luomukset eivät ole tietoa. Niillä voi olla mieltä ylentävä vaikutus, ja ne voivat saada ihmisen kokemaan elämänsä ja toimintansa merkitykselliseksi. Mutta ne eivät välitä tietoa perimmäisestä todellisuudesta, ne eivät edes onnistu sanomaan siitä mitään. Ne ovat ilmausta luojiensa toiveista, tarpeista, mielihaluista tai maailmankuvasta. Ne palvelevat joitakin muita tarkoitusperiä kuin tiedon selville saamista. <br />
<br />
Kun ihminen rukoilee tai muuten harjoittaa hartautta, hän elää suhteessa oman mielikuvituksensa luomaan ajatuskonstruktioon, ei mihinkään todelliseen olentoon. Eri kulttuureissa vallitsevat uskonnolliset käsitysjärjestelmät ovat ilmauksia luojiensa psykologisista ja sosiaalisista tarpeista, ja niillä on lähinnä terapeuttinen, esteettinen, elämyksellinen tai kulttuurinen merkitys.<br />
<br />
{{sitaatti|Kristillinen kuva/käsite Jumalasta, kuten olen sen tässä esittänyt, on mielikuvituksen luoma konstruktio, joka orientoi yksilöt ja yhteisöt niin, että se helpottaa kehitystä kohti rakastavaa ja huoltapitävää minuutta, ja kohti avoimuuden, rakkauden ja vapauden yhteisöjä.|Kaufman<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kaufman, Gordon | Nimeke = The Theological Imagination. Constructing the Concept of God | Julkaisija = Philadelphia: Westminster Press | Vuosi = 1981 | Sivu = 48 }}</ref>}}<br />
<br />
Uskonnolliset käsitteet pyrkivät tuottamaan mieltä ylentäviä kokemuksia, tarjoamaan lohdutusta selittämättömän kärsimyksen edessä tai avaamaan uusia näköaloja elämään, ylläpitämään yhteiskuntajärjestystä tai sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaufman olettaa, että kun esimerkiksi kristityt puhuvat Jumalasta, he itse asiassa tarkoittavat oman mielikuvituksensa luomaa symbolia eivätkä mitään todellista olentoa. <br />
<br />
==== Kriittisiä huomioita ====<br />
<br />
Onko kuitenkaan mielekästä ajatella, että kristityt teistit itse asiassa mielessään tarkoittaisivat tällaista ajatuskonstruktiota, kun he puhuvat Jumalasta? Mitä esimerkiksi tämän näkemyksen mukaan tarkoittaa, kun teistit puhuvat Jumalasta maailmankaikkeuden luojana? Jos Jumala on itse asiassa pelkkä inhimillisen mielikuvituksen luoma ajatuskonstruktio, kuten Kaufman olettaa, niin tämän näkemyksen mukaan teistit ajattelevat ihmisten luoman ajatuskonstruktion luoneen maailmankaikkeuden. Toisin sanoen, teistit olettaisivat Kaufmanin tulkinnan mukaan, että ihmisten luoma ajatuskonstruktio loi maailmankaikkeuden paljon ennen kuin ihmisiä oli edes olemassa: pelkkä ajatuskonstruktio loi maailmankaikkeuden paljon ennen kuin tätä ajatuskonstruktiota oli edes keksitty. Onko tosiaan mahdollista, että teistit syyllistyisivät näin perusteelliseen käsitesekaannukseen? Vai olisiko mielekkäämpää olettaa, ettei Kaufmanin määritelmä onnistu tavoittamaan sitä, mitä teistit itse asiassa tarkoittavat puhuessaan Jumalasta?<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Alvin Plantinga|Plantinga, Alvin]] | Nimeke = [[Warranted Christian Belief]] | Julkaisija = New York: Oxford Univeristy Press | Vuosi = 2000 | Sivu = 37}}</ref><br />
<br />
Kaufmanin uskonnollinen konstruktivismi on itse asiassa verhotussa muodossa ilmaistua ateismia tai agnostisismia. Jostain syystä hän katsoo tarpeelliseksi käyttää teologista kieltä, vaikka hänen mielestään se pitääkin tulkita ja rakentaa uudelleen, niin että se vastaa paremmin "aikamme tarpeita". Hänen mielestään perinteiset uskonnolliset käsitteet ovat jo aikansa eläneitä. Teologien tehtävänä on luoda uudenlaisia uskonnollisia käsitteitä, jotka innostavat ihmisiä ponnistelemaan myönteisten päämäärien hyväksi, vaikka niistä on häivytetty kokonaan teistinen usko kaikkivaltiaaseen ja äärettömään persoonaan, joka on luonut maailmankaikkeuden.<br />
<br />
Niiniluoto<ref>Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Julkaisija=Porvoo Helsinki: WSOY | Vuosi=2003 |Sivu=141 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}}</ref> toteaa yleisemmin, että "wittgensteinilaiset fideistit täytyy luokitella aiemmin mainitsemiemme kriteerien perusteella agnostikkoihin". He puhuvat uskosta Jumalaan sellaisessa merkitysavaruudessa, joka kieltää Jumalaa koskevan tiedon olemassaolon. Tällöin uskosta Jumalaan tulee eräänlaista toiveajattelua, jolla voi olla ihmiselle psykologinen merkitys, vaikka sillä ei olekaan mitään tiedollista painoarvoa. <br />
<br />
==== Heikki Räisäsen teologinen konstruktivismi ====<br />
<br />
Heikki Räisänen puolustaa tällaista agnostista uskonnollisuuden muotoa. Hän on Kaufmanin kanssa samaa mieltä siinä, että perinteisten uskontojen sisältö tulisi kirjoittaa uudelleen sellaiseen muotoon, että se parhaalla mahdollisella tavalla palvelisi ihmiskunnan hyvinvointia ja yhteiskunnallista tasapainoa. Tulkinta merkitsee vallankäyttöä ja "valtaa käyttävä tulkitsija voi painottaa elämää rakentavia tai elämää tuhoavia puolia perinteessään."<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Uuteen uskoon | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Vuosi = 1993 | Sivu = 8}}</ref> Uskontojen tarkoituksena ei ole välittää tietoa siitä, millainen Jumala on, koska perimmäisestä todellisuudesta ei ole mahdollista saada tietoa. Uskonnolliset käsitykset ovat vapaasti muokattavia ajatusrakennelmia, joita tulisi arvioida niiden yhteiskunnallisten vaikutusten perusteella.<br />
<br />
Vaikka esimerkiksi kristillisen opin rakentamisessa on näennäisesti käytetty perustana Raamattua, niin itse asiassa Raamatusta on aina löydetty "vain mitä on haluttukin löytää"<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Uuteen uskoon | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Vuosi = 1993 | Sivu = 12}}</ref>. Sen sijaan Räisäsen mielestä tulisi tulkinnan lähtökohdaksi ottaa tietty eettinen ja sosiaalieettinen näkökulma. Olisi luotava sellaisia käsityksiä perimmäisestä todellisuudesta, jotka edistävät "inhimillisyyttä" ja joita ohjaavat rakkauden vaatimus, vastuu lähimmäisestä ja totuudellisuus.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Uuteen uskoon | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Vuosi = 1993 | Sivu = 28}}</ref> Räisäsen mukaan esimerkiksi kristillinen oppi taivaasta on inhimillinen utopia, jonka avulla ihminen pyrkii säilyttämään uskon siihen, "että elämää ohjaa olento, joka on sekä kaikkivaltias että hyvä".<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Uuteen uskoon | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Vuosi = 1993 | Sivu = 37}}</ref> Vaikka ihminen tarvitsee utopioita ja hänen on mielekästä pyrkiä luomaan niitä, hänen on kiinnitettävä huomiota siihen, millainen vaikutus niillä on elämän laatuun. Niinpä uskonnollisia ajatusrakennelmia on jatkuvasti pyrittävä arvioimaan ja korjaamaan niin, että ne vaikuttavat mahdollisimman myönteisesti ihmiskunnan kehitykseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Uuteen uskoon | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Vuosi = 1993 | Sivu = 38}}</ref><br />
<br />
Kuvat perimmäisestä todellisuudesta vaihtelevat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Perimmäistä todellisuutta ei ole mahdollista kuvata "ajattomalla ja yleispätevällä tavalla"<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Uuteen uskoon | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Vuosi = 1993 | Sivu = 51}}</ref>. Ihmiset luovat maailmankuvansa pakosta oman kulttuurisen tilanteensa ja ennakko-oletustensa valossa. Suotavaa olisi, että perinnettä muovattaisiin tietoisesti niin, että "se rakentaa meidän elämäämme ja meidän kauttamme toisten elämää"<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Uuteen uskoon | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Vuosi = 1993 | Sivu = 52}}</ref>. Räisänen viittaa tässä yhteydessä Kazantzakisin romaanin kuvaukseen Paavalista, joka nauraa ja lausuu Jeesukselle: "Minä luon sinut ja sinun elämäsi ja sinun oppisi ja ristisi ja ylösnousemuksesi, aivan kuten itse haluan."<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Uuteen uskoon | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Vuosi = 1993 | Sivu = 54}}</ref><br />
<br />
Kaufmanin ja Räisäsen uskonnollisen agnostismin mukaan kuva perimmäisestä todellisuudesta tulisi luoda sellaiseksi, että se parhaiten edistäisi inhimillisiä arvoja. Miltä pohjalta sitten luodaan käsitys inhimillisistä arvoista? Onko sekin pelkkä inhimillinen konstruktio? Onko sille olemassa jotakin perustaa siinä, millainen todellisuus on? Vai onko arvojen tarkoitus vain heijastella erilaisten ihmisten toiveita, mieltymyksiä, haaveita ja utopioita? Kun Kaufman ja Räisänen väittävät joidenkin konstruktioiden palvelevan ihmiskunnan hyvinvointia toisia paremmin, he herättävät samalla kysymyksen hyvinvoinnin määritelmästä. Millaisesta tiedosta käsin hyvinvoinnin ehdot määritellään? Inhimillisen hyvinvoinnin määrittely edellyttää tietoa ihmisluonnosta, ihmiselämän tarkoituksesta ja päämäärästä. Kaufmanin mukaan on mahdotonta antaa yleispätevää vastausta näihin perustaviin kysymyksiin. Toisaalta hän pitää kuitenkin itsestäänselvyytenä, että jotkut vaihtoehdot voidaan sulkea pois: ihmisen hyvinvointi ei voi riippua persoonallisesta suhteesta Jumalaan, joka on enemmän kuin pelkkä ajatuskonstruktio tai symboli. Koska monille ihmisille suhde Jumalaan on ihmisen hyvinvoinnin perusta, Kaufmanin agnostinen näkemys olettaa näiden ihmisten erehtyvän, koska kukaan ei voi aidosti tuntea Jumalaa. Teisteillä on oletettavasti perustavasti virheellinen kuva todellisuudesta, kun he olettavat, että ihmisen varsinainen hyvinvointi koostuu Jumalan tuntemisesta ja Jumalan yhteydessä elämisestä. Jos kukaan ei voi aidosti tuntea Jumalaa, Jeesus erehtyi julistaessaan onnellisiksi sellaiset ihmiset, jotka "saavat nähdä Jumalan" ({{rp|Matt. 5:8}}). Näin agnostismi paradoksaalisesti olettaa omaavansa perimmäisen tiedon todellisuudesta ja ihmisen tiedon rajoista.<br />
<br />
=== Jumalasta on mahdollista puhua ===<br />
<br />
Realistisesta teistisestä näkökulmasta on luonnollista olettaa, että inhimillisen kielen ilmaisut soveltuvat Jumalasta puhumiseen. Koska kaikkivaltias olento on luonut universumin, ihmisen, inhimillisen mielen kategoriat ja kyvyn käyttää kieltä, hän tuskin loi inhimillisen mielen kategorioita sellaisiksi, että ihmisen olisi mahdotonta puhua Luojasta tai ajatella häntä. Luultavampaa on, että luomistyön yhtenä tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi vuorovaikutus ihmisen ja Jumalan, ihmisen ja maailman ja eri ihmisten välillä.<br />
<br />
Cambridgen yliopiston kirjallisuuden professori '''George Steiner''' (1929–) argumentoi, että inhimillinen kulttuuri edellyttää teististä perustaa. Kielellisen ilmaisun, keskustelun ja kriitiikin varaan rakentuva kulttuuri edellyttää luottamusta siihen, että sanojen avulla on mahdollista ilmaista maailmaa koskevia tosiasioita.<br />
<br />
{{sitaatti|Historiaa ei olisi olemassa sellaisena kuin sen tunnemme, sen enempää kuin uskontoa, [[AW:S#metafysiikka|metafysiikkaa]], politiikkaa tai [[AW:S#estetiikka|estetiikkaa]] sellaisena kuin olemme ne eläneet, ilman perustavaa luottamusta ja uskoa – – sanan ja maailman suhteeseen. Ainoastaan tämän luottamuksen valossa voi olla merkityksen historiaa tai vastaavasti historian merkitystä.|Steiner<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Steiner, George | Nimeke = Real Presences. Is there anything in what we say? | Julkaisija = London: Faber and Faber. | Vuosi = 1991 | Sivu = 89 }}</ref>}}<br />
<br />
Sanojen varaan rakentuva kulttuuri menettäisi merkityksensä, jos sanat eivät onnistuisi ilmaisemaan mitään todellisesta maailmasta. Lukiessamme tekstiä, kuunnellessamme musiikkia ja nauttiessamme taiteesta oletamme niiden merkitsevän jotakin. Tämä edellyttää, että sanalla ja todellisuudella on suhde, jolle on olemassa jokin riittävä selitys. Riittävä selitys on Steinerin mukaan vain Jumalan läsnäolo maailmassa ja hänen luomistyönsä, joka asettaa sanan ja todellisuuden merkitykselliseen suhteeseen. Näin ihminen joutuu kosketuksiin läsnä olevan Jumalan kanssa. Jumalan todellinen läsnäolo maailmassa ja hänen luomistyönsä on sekä tieteen että taiteen perustana. Tieteessä käytetyt käsitteet menettävät merkityksensä, jos sanan ja maailman suhteelta puuttuu merkityksellinen perusta. Kuitenkaan sanan ja maailman yhteensopivuutta ei voi lopullisesti todistaa; se on omaksuttava kokemuksen ja käytännön pohjalta. Käytämme sanoja tavalla, joka osoittaa meidän uskovan, että sanojen avulla onnistumme puhumaan maailman todellisista ominaisuuksista.<br />
<br />
Nekin, jotka epäilevät sanojen kykyä ilmaista jotakin todellisuudesta, harvoin pidättyvät ilmaisemasta tätä vakaumustaan sanoin. Toisin sanoen, he uskovat sanojen pystyvän ilmaisemaan luotettavasti ainakin epäilyksen sanojen kyvystä ilmaista mitään luotettavasti. <br />
<br />
Olettamukset perimmäisestä todellisuudesta ohjaavat kaikkien muiden tosiasioiden tulkintaa. Perustava kysymys koskee sitä, miksi yleensä on olemassa jotakin, sen sijaan että ei olisi olemassa mitään. Toinen perustava kysymys koskee todellisuuden järjestystä ja merkitystä. Voiko todellisuuden yksityiskohdilla olla merkitystä ilman että kokonaisuudella olisi merkitystä? Onko mielekästä olettaa ihmisen tiedon olevan luotettavaa, jos ihmisen älylliset kyvyt ovat täysin sattumanvaraisen kehityksen tulosta? George Steinerin mukaan on järkevää olettaa inhimillisen kielen tulkitsevan maailmaa luotettavasti vain, jos kaiken takana on persoonallinen Jumala, joka on läsnä universumissa:<br />
<br />
{{sitaatti|[Tämä kirjoitus] esittää väitteen, että yhtenäinen ymmärrys siitä mitä kieli on ja miten kieli toimii, yhtenäinen selonteko inhimillisen puheen kyvystä viestiä merkitystä ja tunnetta, perustuu viime kädessä oletukseen Jumalan läsnäolosta.|Steiner<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Steiner, George | Nimeke = Real Presences. Is there anything in what we say? | Julkaisija = London: Faber and Faber | Vuosi = 1991 | Sivu = 3 }}</ref>}}<br />
<br />
Teistin on luonnollista olettaa, että ihmisen perustavat intuitiot tarjoavat hänelle kosketuksen todellisuuteen. Kaikkivaltias, kaikkitietävä ja hyvyydessään täydellinen Luoja tuskin loisi omaksi kuvakseen olentoa, joka olisi täysin erotettu todellisuudesta. Jos ihmisen elämän tarkoituksena on tuntea Luojansa ja rakastaa häntä ikuisesti, ihmisellä täytyy olla perustavat valmiudet olla kosketuksissa itseään ympäröivään todellisuuteen.<br />
<br />
Vaikka ihmisen kokemukset ja käsitteet soveltuvat saamaan luotettavaa tietoa Jumalasta, luotettavan tiedon saaminen ei ole itsestäänselvyys. Todellisuudessa on ulottuvuuksia, jotka ovat ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa. Jumalan olemuksessa on syvyyksiä, joita ihmisen ymmärrys ei pysty luotaamaan. Jumalasta on periaatteessa mahdollista saada luotettavaa tietoa, vaikka erehtymisen vaara on jatkuvasti olemassa. Jumalaa koskevan tiedon ongelmat eivät johdu siitä, etteivätkö ihmisen älylliset kyvyt olisi sopivia saamaan tietoa Jumalasta. Osittain ongelma liittyy ihmisen rajallisuuteen: äärellinen ihminen ei pysty luotaamaan ääretöntä Jumalaa. Toiseksi ongelma on eettinen: ihminen ei halua tuntea täysin hyvää ja kaikkivaltiasta olentoa, koska se paljastaisi hänen oman turmeluksensa. Siksi kristillisen teismin mukaan Jumalan on ilmoitettava itsensä sekä sanallisesti että henkilökohtaisesti, jotta hänet voitaisiin tuntea.<br />
<br />
Raamatun Jumala on absoluutti, ehdoton, iankaikkinen ja ikuinen, aina olemassa ollut, ihmisen mitoin määrittelemätön, kaikkivaltias, suvereeni, kenellekään alistumaton, kaikkeuden luoja ja valtias, mutta samalla kuitenkin historiaan tuleva, ihmistä puhutteleva ja itsensä ilmoittava Jumala, joka aikanaan lähetti Poikansa maailmaan yhdeksi meistä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lindgren, Juhani | Nimeke = Jumala ja jumalat. Uskontoteologian perusteet Raamatun valossa | Julkaisija = Kauniainen: Perussanoma | Vuosi = 2000 | Sivu = 54 }}</ref><br />
<br />
[[wp:teistinen realismi|Teistiset realistit]] olettavat tavallisesti, että Jumala on ilmoittanut itsensä tavalla, joka tekee mahdolliseksi saada hänestä luotettavaa tietoa. Ilmoitusta pyritään tulkitsemaan huolellisesti, koska tarkoituksena on saada selville, millainen Jumala todella on. Jumalaa koskevien tulkintojen totuuden kriteeriksi ei voi asettaa mitään muuta kriteeriä, esimerkiksi sitä, miten hyvin erilaiset tulkinnat oletetusti palvelevat ihmiskunnan hyvinvointia. Luotettava käsitys ihmiskunnan hyvinvoinnin edellytyksistä edellyttää tietoa ihmisen olemuksesta, joka puolestaan edellyttää tietoa ihmisen alkuperästä. Realistien mukaan ei ole tarkoitus, että vapaasti luomme mielikuvan Jumalasta sen mukaan, mikä näyttäisi meidän mielestämme tuottavan hyviä yhteiskunnallisia seurauksia, vaan tarkoituksena on löytää totuus siitä, millainen olento Jumala on. Tähän tietoon perustuu myös tieto siitä, millainen olento ihminen on, koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jumalaa koskevalla tiedolla on ajateltu olevan ainakin neljä lähdettä: luontainen jumalatietoisuus, kokemus Jumalan läsnäolosta, taiteellinen kokemus ja sanallinen ilmoitus.<br />
<br />
Kolmannessa luvussa on tarkoitus pohtia tällaisen teistisen näkemyksen sisäistä logiikkaa yksityiskohtaisemmin ja arvioida sitä vastaan esitetyn kritiikin pitävyyttä. Tilan säästämiseksi on pakko rajoittua yhteen teismin muotoon. Ottaen huomioon länsimaisen keskustelun keskittyminen kristinuskoon, on mielekästä pohtia nimenomaan niitä ajatuskulkuja, joita on kehitetty vaikutusvaltaisten kristillisten traditioiden piirissä. <br />
<br />
Sitä ennen analysoidaan kuitenkin tieteellisen maailmankatsomuksen ja uskonnon suhdetta sekä pohditaan kysymystä tieteellisessä tutkimuksessa hyväksyttävistä tiedon lähteistä. Näihin kysymyksiin keskitytään seuraavassa luvussa.<br />
<br />
== Kooste ==<br />
<br />
Monenlaiset käsitteelliset epäselvyydet vaivaavat yrityksiä määritellä uskon ja tiedon välistä suhdetta. Uskon ja uskomuksen käsitettä käytetään yhtäältä täysin neutraalissa merkityksessä ja toisaalta merkityksessä 'toiveajatteluun perustuva tunteenomainen vakaumus'. Uskonnollinen usko ymmärretään tavallisesti jälkimmäisessä merkityksessä. <br />
<br />
[[Evidentialismi|Evidentialistit]] katsovat, että Jumalaan on mahdollista uskoa ainoastaan, jos Jumalan olemassaolo pystytään todistamaan tai perustelemaan. Evidenssin tai todistusaineiston käsitettä käytetään tässä yhteydessä ainakin kolmessa merkityksessä: <br />
# Evidenssillä voidaan tarkoittaa argumentatiivista perustelua, joka muodostaa vastaansanomattoman todistuksen Jumalan olemassaolosta. <br />
# Evidenssillä voidaan tarkoittaa argumentatiivista perustelua, joka muodostaa riittävän syyn uskoa Jumalan olemassaoloon. <br />
# Evidenssillä voidaan tarkoittaa todistusaineistoa tai evidenssiä, johon ihminen on välittömästi kosketuksissa kokemuksensa välityksellä riippumatta siitä, pystyykö hän pukemaan niihin sisältyvät perusteet argumenttien muotoon. <br />
<br />
Evidentialistit väittävät tavallisesti, että jos teisti ei osaa perustella vakaumustaan ensimmäisessä tai toisessa merkityksessä, se on perusteeton myös kolmannessa merkityksessä, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää fideismi, jonka mukaan uskolla ei ole mitään tiedollista merkitystä. Eksperientialismin mukaan teismi voi perustua välittömään evidenssiin, joka voidaan pukea argumenteiksi, mutta jolla on tiedollista painoarvoa jo välittömän kokemuksen muodossa.<br />
<br />
Evidentialistit vetoavat joskus siihen, ettei Jumalan olemassaolon puolesta ole esitetty vastaansanomatonta argumenttia ja katsovat sen merkitsevän sitä, ettei usko Jumalaan perustu evidenssiin eli todistusaineistoon. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Evidentialistit sekoittavat keskenään sen, mitä voidaan tietää ja mitä voidaan todistaa. Ihmisellä voi olla luontaista ja intuitiivista tietoa Jumalan olemassaolosta ja joistakin hänen ominaisuuksistaan vaikka hän ei pystyisi teoreettisesti todistamaan Jumalan olemassaoloa. Usko Jumalaan voi olla pätevä perususkomus, joka perustuu maailmankaikkeudessa ja ihmisen olemuksessa olevaan todistusaineistoon. Tämä todistusaineisto voidaan pukea argumenteiksi, vaikka siitä ei inhimillisen tiedon rajoitusten takia ole mahdollista rakentaa vastaansanomatonta todistusta Jumalan olemassaolon puolesta.<br />
<br />
Yhden agnostismin muunnelman mukaan Jumalasta ei voida esittää mielekkäitä väitteitä, koska inhimillinen kieli ei sovellu Jumalasta puhumiseen. Tämän näkemyksen mukaan Jumalasta ei ole mahdollista puhua reaalisesti olemassaolevana olentona. Näitä määritelmiä ja rajauksia tehdessään agnostikot kuitenkin samalla ylittävät vetämänsä rajan ja puhuvat Jumalasta sekä pyrkivät määrittelemään hänen olemustaan tavalla, joka heidän oman teoriansa mukaan on mahdotonta. Koska teistinen realisti olettaa Jumalan luoneen ihmisen ja koko maailmankaikkeuden, hänen on luonnollista olettaa, että ihminen pystyy puhumaan Jumalasta. Niinpä agnostista teoriaa vaivaavaa sisäistä ristiriitaa ei pääse syntymään realistisessa teistisessä lähestymistavassa.<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
{{Uskonnonfilosofia}}<br />
[[Luokka:Epistemologia]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Tieteisusko&diff=12655Tieteisusko2020-08-21T23:02:33Z<p>Apollos: /* Tieteisusko ja kristinusko */ selkeytystä ja täydennystä</p>
<hr />
<div>'''Tieteisusko''' eli '''skientismi'''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/tieteisusko.html | Nimeke = Ihmeellinen maailma: Tieteisusko | Tekijä = Skepsis ry | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.6.2016 | Kieli = }}</ref> eli '''tieteisuskovaisuus'''<ref name="skientismi>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/skientismi.html | Nimeke = Ihmeellinen maailma: Skientismi | Tekijä = Skepsis ry | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.6.2016 | Kieli = }}</ref> on [[wp:epistemologia|epistemologinen]] käsitys, jonka mukaan vain tieteellinen tieto on luotettavaa tietoa ja tiede pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat<ref name="skientismi" />.<br />
<br />
== Tieteisuskon uskonnollinen luonne ==<br />
Tieteisuskoon on tietyssä mielessä sisäänrakennettuna "uskonnonvastainen" komponentti, joka sisältää vähintäänkin sellaisen ajatuksen, että uskonto ei ole ihmiselle millään tavoin tarpeellista, koska tiede, joka ei ole uskontoa, riittää vastaamaan kaikkiin tai ainakin kaikkiin vastattavissa oleviin kysymyksiin.<br />
<br />
Käytännössä itse tieteisusko kuitenkin ilmenee uskonnonomaisilla tavoilla:<br />
# antaa ymmärtää osaavansa neuvoa, mistä löytyy parhaat vastaukset kaikkiin, siis perimmäisiinkin, kysymyksiin, ja juuri tämä on vastaamista "perimmäiseen epistemologiseen kysymykseen"<ref>vrt. [[uskonnon_määritelmä#Tiedollinen_määritelmä|uskonnon tiedollinen määritelmä]]</ref>;<br />
# tarjoaa jonkinlaisen psyykkisen pakopaikan stressaavissa tilanteissa<ref>Tieteisuskoisten väittämien kannatuksen on todettu lisääntyvän stressitilanteissa, joskaan ei ole vielä selvää, auttaako tämä tieteisuskoisten mielipiteiden kärjistyminen myös kestämään paineita paremmin, kuten uskonnollisen uskon on havaittu auttavan; ks. http://www.universityherald.com/articles/3445/20130605/belief-science-increases-stressful-situations.htm.</ref>.<br />
<br />
== Tieteisuskon kritiikki ==<br />
Vaikka tieteisuskoinen näkökanta on länsimaissa nykyään hyvinkin yleinen, se ei kuitenkaan ole älyllisesti perusteltavissa muun muassa seuraavista syistä:<br />
<br />
#Tieteisusko kumoaa itsensä, koska tiede ei todista tieteisuskoa. Ei ole olemassa mitään tieteellistä tulosta, joka todistaisi, että vain tieteellinen tieto olisi luotettavaa. Koska siis tieteisuskon olennaiselle oletukselle, että vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä pitäisi uskoa, ei löydy tieteellistä tukea, tieteisuskon mukaan tieteisusko ei ole luotettava näkemys.<br />
#Tieteeseen liittyy perustelemattomia uskomuksia (universumin järjellisyys, järjen luotettavuus, mittaajan aistihavaintojen ja muistikuvien luotettavuus, luottamus mittaajan todistukseen mittaustuloksesta julkaisussaan, jne.), joten tieteisuskoon usein liittyvä tiedollinen ylpeys ei ole oikeutettua.<br />
#Yksi tieteen tärkeä periaate pitäisi olla, että auktoriteetteihin ei luoteta, vaan enemmistönkin väitteisiin suhtaudutaan kriittisesti ja ne on voitava perustella itsessään. Tieteisusko taas luottaa auktoriteetteihin eikä yleensä suhtaudu tieteen väitteisiin kriittisesti tai kysele tarkkoja perusteluja tieteentekijöiltä. Tieteisusko on siis itse asiassa epätieteellistä. Usein yhden alan tutkija on tieteisuskoinen suhteessa muihin tieteen aloihin.<br />
#Lisäksi tiede on muuttuvaa, joten tulevaisuuden tiede todennäköisesti kumoaa nykyisen tieteisuskon varmana tietona pitämiä väitteitä.<br />
#Tiede ei oikeasti vastaa useimpiin elämän tärkeisiin kysymyksiin, joten tieteisuskovan pitää kuitenkin turvautua muihin tietämisen/uskomisen muotoihin. Tieteisuskova antaa ymmärtää olevansa muita varmemmalla tiedollisella pohjalla, vaikka todellisuudessa hän on muita pinnallisempi eikä näe tai perustele omia oletuksiaan. Tieteisuskoon liittyy siis tiedollista tekopyhyyttä. <br />
#Arvostetun tieteellisen aseman saavuttaneilla on taipumus myydä uskonvaraisia/ideologisia käsityksiään tieteen nimissä, joten pinnallinen tieteisuskova on alttiina tieteenä esitetylle propagandalle.<br />
#Tieteenfilosofia ja kunkin tieteenalan metodologia rajaa tieteen pelikenttää. Tieteisuskova esim. uskoisi vain asioiden pituuteen, jos aikaa ja massaa ei voitaisi mitata tai jos ne tieteenfilosofialla määriteltäisiin tieteen ulkopuolelle. Tieteisuskova uskoisi vain perunoiden olemassaoloon, mikäli tiede rajaisi itsensä tutkimaan vain perunoita (metodinen peruna-tieteenfilosofia).<br />
#Emme lopulta tiedä, mitä tiede on. Tieteenfilosofiassa on osoitettu, että ei ole mahdollista määritellä, mikä on tiedettä ja mikä ei. Tieteisuskova ei siis perimmältään tiedä, mihin uskonsa kohdistaa. Pinnallisesti tämä on toki helppoa: uskotaan vain kaikki, mitä tiedemieheksi koettu henkilö väittää.<br />
<br />
== Kristitty ja tiede ==<br />
Vaikka tieteisusko onkin epäkristillistä<ref>Kristityllä on tieteestä riippumattomia tiedonsaantitapoja, jotka tietyssä tiedollisesti perustavassa mielessä juuri tekevät hänestä kristityn: ''"Uskon avulla me ymmärrämme"'' {{rp|Hepr. 11:3}}.</ref>, niin kristilliseltäkin pohjalta asioita arvioitaessa tieteenharjoitusta voi pitää enimmäkseen hyvänä tiedonhankintatapana – ainakin silloin, kun tiedemiesten moraali<ref>kristillisen käsityksen mukaan</ref> on kunnossa ja keskusteluavaruutta ei rajoiteta. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla tieteen aloilla.<ref>Esimerkiksi elämän alkuperään liittyvissä kysymyksissä tapahtunutta keskustelun rajaamista ja näkökulmien tukahduttamista on dokumentoitu [https://www.youtube.com/watch?v=V5EPymcWp-g Expelled]-elokuvassa.</ref><br />
<br />
Keskustelua rajoittaa nykytieteen vahva ennakkositoutuminen metodologiseen naturalismiin eli luonnollisiin syihin ainoina sallittuina tieteellisinä selityksinä. Monesti tämän nojalla tehdään myös sellainen perusteeton johtopäätös, että koska ainoastaan luonnollisia syitä saa tutkia ja soveltaa, ne varmasti myös riittävät selittämään tutkimuskohteen – tai jopa, että tästä syystä kattava ja totuudenmukainen selitys rajoittuu kaikissa tapauksissa pelkkiin luonnollisiin syihin (metafyysinen naturalismi). Tällöin muut selitykset eivät ole pelkästään epätieteellisiä vaan myös tieteen vastaisia.<br />
<br />
Naturalistinen paradigma hankaloittaa erityisesti universumin ja elämän alkuperään ja tietoisuuden luonteeseen kohdistuvaa tutkimusta. Myös radikaaliin liberaaliteologiaan on vahvasti vaikuttanut käsitys, että vain luonnolliset selitykset ovat tieteellisiä, mikä tietysti on johtanut ihmeiden ja kaiken Jumalaan viittaavan pois selittämiseen.<ref>Eräänlaisena viikunanlehtenä liberaaliteologitutkijat (Suomessa ainakin Heikki Räisänen) voivat esittää, että olisivat kyllä avoimia aidon ihmeenkin mahdollisuudelle, jos vain tieteellinen tutkimus sellaista jossain tapauksessa tukisi; näin väittäessään he joko eivät käsitä tai eivät vain myönnä käsittävänsä, että heidän käyttämänsä metodologia ei voi johdonmukaisesti käytettynä koskaan päätyä tunnustamaan millekään tutkimuskohteelle muita kuin luonnollisia selityksiä – huono luonnollinen selitys voidaan hylätä vain paremman luonnollisen selityksen hyväksi, ei koskaan yliluonnollisen selityksen hyväksi, koska silloinhan kyseessä ei enää olisi "tieteellinen tieto" vaan "uskonnollinen usko".</ref> Sitoutuessaan vahvasti metodologisen naturalismin tapaisiin ennakkokäsityksiin tiede lakkaa olemasta totuuden etsimistä.<br />
<br />
==Tieteisusko ja usko Jumalaan==<br />
Tieteessä ei ole mitään, mikä todistaisi, ettei Jumalaa ole. Tämän myöntävät myös käytännössä kaikki ajattelevat tieteisuskovaiset - jos eivät myönnä, kannattaa kysyä, mikä konkreettinen tieteellinen tulos osoittaa, ettei Jumalaa ole. Näin ollen tieteisuskovan kanta Jumalan olemassaoloon ei perustu tieteeseen vaan perustelu, mikäli sitä tunteenomaisen vakuuttumisen sivussa edes on, muodostetaan filosofisten argumenttien varassa.<br />
<br />
=== Tieteisuskoisen argumentin tyypillinen muoto ===<br />
<br />
Yleisin tieteisuskoa perusteleva filosofinen argumentti lienee seuraava:<br />
<br />
# Meidän tulisi uskoa vain tieteen tuloksiin.<br />
# Tiede ei ole todistanut Jumalaa, Jumalaa ei ole tarvittu selityksenä.<br />
# Johtopäätös: Meidän ei siis tulisi uskoa Jumalan olemassaoloon.<br />
<br />
Koska kohta 1. on filosofinen sitoumus, ei tieteen tulos, argumentti on puhtaasti filosofinen, ei tieteellinen. Lisäksi, kuten yllä on osoitettu, kohta 1. on sisäisesti ristiriitainen, koska tiede ei todista sitä. Näin ollen kohta 1. kumoaa itse itsensä ja siten johtopäätös, vaikka sinänsä seuraakin loogisesti premisseistä, ei ole millään tavoin vakuuttava.<ref>Kyseinen johtopäätös on vakuuttavuudeltaan jotakuinkin samantasoinen kuin seuraavan Aku Ankka -päättelyn tulos:<br />
:Hannu Hanhi (Aku Ankalle): "Olen muuten paljon onnekkaampi kuin sinä."<br />
:Aku Ankka (Hannu Hanhelle): "Tuota ei kyllä kenenkään kannata uskoa, ja todistan sen näin:<br />
::# Ainoastaan Pelle Pelottoman keksimän todistusautomaatin tuloksia kannattaa uskoa.<br />
::# Pelle Pelottoman todistusautomaatti ei ole todistanut, että olisit minua onnekkaampi.<br />
::# Siispä ei kannata uskoa, että olisit minua onnekkaampi."<br />
Tässä johtopäätös seuraa kyllä premisseistä, mutta sikäli kuin Pelle Pelottoman keksimä todistusautomaatti ei ole todistanut, että mitään muuta kuin sen tuloksia ei kannata uskoa, ensimmäinen premissi kumoaa itsensä. – Jos toisaalta se olisi tämän todistanut, niin edelleen kysymys olisi kehäpäätelmästä: jos luottaa automaattiin, on johdonmukaista luottaa myös sen todistukseen omasta luotettavuudestaan, ja jos luottaa automaatin todistukseen omasta luotettavuudestaan, on johdonmukaista luottaa sen muihinkin todistuksiin; mutta ellei alun perin luota kumpaankaan, ei ole johdonmukaista syytä päätyäkään luottamaan kumpaankaan.<br />Tieteisuskoiseen tiedekäsitykseen sovellettuna tästä havaitaan, että tieteisuskoiset ovat epistemologisesti huonommassa asemassa kuin ne, jotka sanovat uskovansa Raamatun Jumalan sanaksi siksi, että Raamattu sanoo olevansa Jumalan sanaa: nämähän voivat todella näyttää toteen Raamatun sanovan olevansa Jumalan sanaa, kun taas tieteisuskoiset eivät voi osoittaa tieteen saaneen tulosta, jonka mukaan tieteen tulokset olisivat kaikkea muuta tietoa luotettavampia taikka ainoaa luotettavaa tietoa.</ref> Lisäksi kohta 2. on ongelmallinen, sillä todellisuudessa Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä materialistisen tieteenfilosofian takia. Mikäli kohta 2. muutettaisiin muotoon: "2. Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä", argumentilta putoaisi pohja pois. Kohta 2. on virheellinen myös siksi, että itse asiassa Jumala on hyvä selitys esimerkiksi [[kosminen_hienosäätö | kosmiselle hienosäädölle]].<br />
<br />
Miten on mahdollista, että monet muuten älykkäät tieteisuskovat haksahtavat ylläolevaan alkeelliseen filosofiseen kömmähdykseen? Syynä on se, että usein tieteisuskova halveksii filosofiaa ja pitää filosofista päättelyä ja argumentteja arvottomina. Mutta koska filosofia perimmältään ja parhaimmillaan on tarkkaa ja systemaattista ajattelua, jota sovelletaan suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin, tieteisuskova jää vaille tarkkaa ja systemaattista ajattelua suurissa kysymyksissä. Näin ollen tieteisuskova ei usein näe omia filosofisia sitoumuksiaan nenäänsä pitemmälle, hän ei analysoi omaa ajatteluaan tarpeeksi tarkasti ja siksi sortuu itse lapselliseen ja virheelliseen filosofiaan, pitäen virheellistä filosofista päättelyään pätevänä ja tieteellisenä järkeilynä.<br />
<br />
=== Tieteisuskokriittinen argumentti ===<br />
<br />
Mitä yleisempää tieteisusko on ja mitä yksipuolisemmin tieteisuskova lukee älyllisesti ylpeää tieteisuskoista kirjallisuutta, sitä vaikeampi yksinkertaistakaan tieteisuskon sisältämää ajatteluvirhettä on huomata.<br />
<br />
Tieteisuskon ongelmallisuutta ja sen huonoja vaikutuksia saattaa havainnollistaa seuraavantyyppinen päättely, joka kuvaa tyypillisen tieteisuskoa perustelevan argumentin takana olevan ajattelumallin teistin kriittisin silmin hahmotettuna:<br />
<br />
# Me haluamme uskoa, että meidän tulisi uskoa vain tieteen tuloksiin.<br />
# Me emme suostu siihen, että Jumalan toimintaa voitaisiin käyttää tieteellisenä selityksenä niissäkään tapauksissa, joissa se on ainoa tunnettu riittävän selitysvoimainen ehdotus.<br />
# Johtopäätös: Me emme siis missään tapauksessa halua uskoa Jumalan olevan olemassa ja vaikuttaneen havaittaviin asioihin ja siksi vaadimme tiedettäkin harjoitettavan siten, että se auttaa meitä jumalankieltämisessämme ja sen perustelemisessamme, vaikka samalla ajaisimmekin joidenkin kysymysten tieteellisen tutkimuksen pysyvään umpikujaan kieltämällä siltä todistusaineiston vapaan seuraamisen, mihin hyvänsä se sitten johtaakin.<br />
<br />
Kuten havaitaan, tämä merkitsee sitä, että tieteisusko on itse asiassa tieteen vastaista pyrkiessään asettamaan sallitulle tieteenharjoitukselle rajoja, joiden noudattaminen kaventaisi tieteellisen tutkimuksen vapautta.<br />
<br />
=== Olioiden olemassaolokysymykseen rajoittuva tieteisuskoargumentin muunnelma ===<br />
<br />
Tiedeuskon itsensäkumoavuuden ongelma voidaan teknisellä tasolla kiertää muotoilemalla argumentti uudelleen.<br />
<br />
==== Ärhäkämpi muoto ====<br />
<br />
Päättely voi tapahtua esimerkiksi näin:<ref name="pahol">Tämänkaltaisesti argumentoi esimerkiksi agnostinen ateisti Juha Leinivaara blogissaan [http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2011/01/tapsan-tahtien-jalkeen.html Paholaisen Asianajaja].</ref><br />
<br />
# Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli jotka ovat periaatteessa kumottavissa.<br />
# Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.<br />
# Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.<br />
<br />
Ensimmäinen kohta ei ole enää itsensä kumoava, sillä se ei puhu väitteiden hyväksymisestä ylipäänsä vaan ainoastaan olioiden olemassaolon myöntämisestä. Sekin on kuitenkin vain metafyysinen uskomus, joka <!-- [[AW:S#implisiittinen|implisiittisesti]] (Eikös tämä ole jo ihan eksplisiittistä?) --> mielivaltaisesti edellyttää, että kaikki oliot, joiden olemassaoloon on järkevää uskoa, ovat siinä määrin ennakoitavissa, että joillakin koeasetteluilla ne toimisivat väistämättä tietyllä tavalla.<ref>Toisin sanoen oletuksen mukaan on järkevää uskoa ainoastaan lainalaisesti toimivien eli [[AW:S#luonnollinen|luonnollisten]] olioiden olemassaoloon. Vertaa [[Yliluonnollinen|yliluonnollisen]] määritelmään: Luonnossa jatkuvasti vallitsevista lainalaisuuksista ja suljettujen kausaalisten tapahtumien vaikutuksista riippumaton olento tai ilmiö, jolla itsellään on kuitenkin kausaalisia vaikutuksia.</ref> Tämähän on naturalistisen perususkomuksen edellyttämistä yleispäteväksi lähtökohdaksi eli – mikäli tarkoitus oli perustella omaa katsomusta sellaisille, jotka eivät sitä jo valmiiksi kannattaneet – ''[[wp:Petitio principii|petitio principii]]'' -perusteluvirhe. Näin ollen tämä tiedeuskoinen päättely ei ole pätevä todiste sen puolesta, ettei Jumalan tai muiden yliluonnollisten olioiden olemassaoloon olisi järkevää uskoa, vaan se joutuu olettamaan tämän jo tehdäkseen ensimmäisen premissin. Jos tätä päättelyä yrittää käyttää todistamaan, ettei yliluonnollisten olioiden olemassaoloon kannata uskoa, sorrutaan kehäpäättelyyn.<br />
<br />
Toinen kohta ei ole juuri ensimmäistä vakuuttavampi: Siinä on näköjään otettu todesta uusateistinen propaganda ja päädytty Raamatun valossa täysin absurdiin väitteeseen Jumalan toiminnan tavattomasta arvaamattomuudesta. Tätä vastaan voi todeta kaksi ilmeistä seikkaa:<br />
* Raamattu esittää selonteon Jumalan siihenastisesta toiminnasta<ref>esimerkiksi eliömaailman luominen lajiensa mukaan lisääntyväksi ({{rp|1. Moos. 1}})</ref>, ja tätä voi verrata empiirisen tutkimuksen antamiin tuloksiin.<br />
* Raamattu esittelee Jumalan nimenomaan muuttumattomana ja päätöksensä johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti toteuttavana ({{rp|Jes. 46}}). Tämä mahdollistaa Jumalan toiminnan jonkinasteisen arvioinnin myös Raamatun kirjoittamisen päättymisen jälkeen toteutuneessa kansojen historiassa, muun muassa kristillisen lähetystyön vaikutushistoriassa ({{rp|Matt. 24}}). Jos siis olisi käynyt niin, että ihmiskunta olisi saanut tai saamassa loppunsa ilman, että Kristuksen evankeliumi olisi saarnattu kaikkialla maailmassa todistukseksi kaikille kansoille ja että nämä olisivat siksi vihanneet Hänen omiaan – jos kristinusko vaikkapa tunnettaisiin vain historiallisista lähteistä, mutta sillä ei olisi tunnustajia nykyhetkessä – niin Jumala ei ilmeisesti olisikaan toteuttanut, mitä oli Raamatussa etukäteen luvannut. Tätä seikkaa olisi voinut käyttää perusteena Hänen olemassaolonsa kyseenalaistamiseen; kun tämä kaikki sen sijaan on aivan kirjaimellisesti toteutunut ja yhä toteutuu, niin se on vastaavasti empiirinen ja sellaisena tieteellinen todiste nimenomaan Raamatussa itsensä ilmoittaneen Jumalan todellisuudesta.<ref>Tässä yhteydessä ei ole kysymys siitä, onko tällainen todiste vastaansanomaton tai riittävä Raamatun Jumalan olemassaolon toteennäyttämiseen, vaan ainoastaan siitä, onko se Raamatun sisällön ja empiiristen havaintojen perusteella mielekkäästi esitettävissä: sitähän se selvästikin on, ja näin ollen jumalattomuustodistuksen tämän ja seuraavan muunnelman kakkospremissi on ilmeisen pätemätön.</ref><br />
<br />
==== Vaisumpi muoto ====<br />
<br />
Samaan ideaan perustuvan todistelutavan lievemmän muunnelman mukaan [[wp:Falsifiointi|falsifioitumattomuus]] ei ole itsessään riittävä ehto hylätä jumalusko, mutta jos Jumalan olemassaolon puolesta ei ole antaa mitään positiivista tieteellistä näyttöä, siihen ei kannata uskoa.<ref name = "pahol" /> Tämä muoto hyödyntää perinteistä [[Todistustaakka|todistustaakan]] periaatetta, jonka mukaan todistustaakka on positiivisen olemassaoloväitteen esittäjällä.<br />
<br />
# Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli joiden puolesta on esittää havaintoihin ja kokeisiin perustuvaa evidenssiä.<br />
# Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.<ref>Tämä premissi on yhteinen argumentin ärhäkämmän muodon kanssa, ja sen ongelmallisuutta on jo käsitelty siinä yhteydessä. Tuolloin havaittiin, että Raamatun Jumala on sekä luonnon että historian Jumala, ja siksi Hänellä – aivan järkevien ja yleisymmärteisten perusteiden mukaan – on konkreettista tekemistä niin luonnon- kuin ihmistieteidenkin tutkimuskohteiden kanssa.</ref><br />
# Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.<br />
<br />
Tässä muodossaan argumentti on olennaisesti pelkkä subjektiivinen kannanotto, jonka mukaan Jumalan olemassaolon puolesta esitetty todistusaineisto ei ole riittävää.<ref>Mielenkiintoista sinänsä, että tämä riittämättömyysväite esitetään "ei kannata tutustua" -tyyppisenä, ts. väitetään voitavan järkevästi hylätä Jumalan olemassaolon puolesta esitetty näyttö ensinkään siihen tutustumatta, siis suoralta kädeltä ja pelkästään Jumalalle itse oletettujen ominaisuuksien perusteella. Tämä muistuttaa sellaista teistille kuviteltavissa olevaa menettelyä, jonka mukaan ateismin puolesta esitettyihin perusteluihin ei kannattaisi edes tutustua, koska Jumalanhan jo tiedetään [[Anselmin jumalatodistus#Argumentti_aleettisen_modaalilogiikan_näkökulmasta|olevan välttämättä olemassa]], joten kaikki ateismin perustelut ovat joka tapauksessa vääriä.<br />Tuskin kukaan kristitty teisti kuitenkaan on kieltäytynyt tutustumasta ateismin puolesta esitettyihin perusteluihin, sillä raamatulliseen teismiin kuuluu ajatus omasta erehtyväisyydestä ja siihen liittyvä valmius ottaa selvää myös vastapuolen ajattelusta perusteineen: ehkäpä omassa ajattelussa onkin ollut jokin sokea piste, joka toisinajattelijoideni on minua helpompi huomata, joten heidän teksteihinsä tutustuminen voisi kenties auttaa minua rajoittamaan omaa yksipuolisuuttani eikä niitä siksi kannata suoralta kädeltä sivuuttaa, vaikka olisi oman kannan perusteiden kestävyydestä miten varma hyvänsä.</ref> Tässä vaiheessa onkin syytä kysyä, mikä sitten [[Ateismin falsifioitavuus|olisi riittävää]].<br />
<br />
Jos ateisti haluaa johdonmukaisesti soveltaa ylläolevaa päättelyä, hän ei voi uskoa esimerkiksi yhdenkään sellaisen ihmisen olemassaoloon, jota Jumala ei ole luonut. Koska ei ole mahdollista todistaa, että on olemassa ihminen, jota Jumala ei ole luonut, ei todistustaakan periaatteen mukaan ole perusteita uskoa ihmisten olemassaoloon, tai ainakaan sellaisten ihmisten olemassaoloon, joita Jumala ei olisi luonut. Tämän perusteella olisi siis järkevää uskoa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset, mikä merkitsee, että Jumala on olemassa.<ref>[[Alvin Plantinga|Plantinga, Alvin]]: ''Reason and Belief in god'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Plantinga, Alvin and [[Nicholas Wolterstorff|Wolterstorff, Nicholas]]| Nimeke = Faith and Rationality: Reason and Belief in God | Julkaisija = South Bend, Ind.: University of Notre Dame Press | Vuosi = 1983| Sivu = 27-29 }}</ref><br />
<br />
==Tieteisusko ja kristinusko==<br />
<br />
Tieteellä on kristilliset juuret sekä historiallisesti että maailmankatsomuksellisesti. Historiallisesti tiede kehitettiin huippuunsa juuri kristillisessä Euroopassa. Maailmankatsomuksellisesti juuri kristinusko antoi tieteelle sen tarvitseman maailmankatsomuksellisen pohjan: Kristinusko merkitsi taikauskon loppua, luonto nähtiin Jumalan luomaksi ja Raamatun mukaisesti pitkälti luonnonlakien hallitsemaksi, ei henkiolentojen ja demonien ilmentymäksi.<br />
<br />
Kristinuskon pohjalta päädyttiin luonnontieteiden harjoittamisedellytysten kannalta keskeisen tärkeisiin käsityksiin:<br />
* Luotu todellisuus on perustavasti säännönmukainen ja ymmärrettävä, sillä sen luoja on täydellisen järkevä.<br />
* Ihminen kykenee ymmärtämään luomakuntaa, sillä näillä molemmilla on sama luoja, joka on luonut juuri ihmisen omaksi kuvakseen.<br />
* Ymmärryksemme ja havaintomme ovat lähtökohtaisesti luotettavia, sillä niiden luoja on sekä järkevä että luotettava.<br />
* Olemme kuitenkin syntiinlangenneina valitettavasti erittäin alttiita erehtymään ja seuraamaan täysin perättömiäkin uskomuksia, mistä syystä ajattelukyvyn kehittämiseksi on alati nähtävä vaivaa eikä mitään väitteitä ole ilman muuta omaksuttava vaan niille on vaadittava ymmärrettäviä ja julkisen kritiikin kestäviä perusteluja.<br />
* Tämän lisäksi Jeesuksen käytännönläheinen ammatti johti siihen, että Euroopassa arvostettiin käytännön ammatteja ja siten mittausten tekijää, ei pelkästään nojatuolifilosofia.<br />
<br />
Kristinuskon valossa tieteisusko voidaankin nähdä harhaopiksi, jossa absolutisoidaan tai jopa nostetaan Jumalan asemaan yksi sinällään hyvä todellisuuden ja tietämisen osa-alue. Koko todellisuus on itse asiassa huomattavasti rikkaampi ja laajempi kuin pelkkä tieteellisen tiedon alue, joka ei toisaalta edes ole hyvin määritelty. Vastaavanlaisesta absolutisoinnista on esimerkkejä muiltakin alueilta: Pankkiiri sortuu helposti ajatteluun, että vain raha ratkaisee, rahahan pyörittää myös tiedettä. Matemaatikolle saattaa vain matematiikka olla tärkeää. Joillekin tietojenkäsittelijöille kaikki on vain algoritmeja. Joillekin sosiologeille kaikki, tiedekin, on vain sosiologinen systeemi. Ihminen nostaa usein oman alansa tai erityisalueensa liian merkittävään asemaan.<br />
<br />
==Tunnettuja tieteisuskon edustajia==<br />
*[[Kari Enqvist]]<br />
*[[Esko Valtaoja]]<br />
*[[wp:Markku Myllykangas|Markku Myllykangas]]<br />
*[[Richard Dawkins]]<br />
*[[wp:Steven Weinberg|Steven Weinberg]]<br />
*[[wp:Christopher Hitchens|Christopher Hitchens]]<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== ApologetiikkaWiki ===<br />
* [[Usko ja tieto]]<br />
* [[Ateismin falsifioitavuus]]<br />
* [[Aukkojen Jumala]]<br />
* [[Yliluonnollinen]]<br />
* [[Tieteellinen maailmankatsomus]]<br />
<br />
=== Internet ===<br />
* [https://www.areiopagi.fi/2016/09/mita-tiedeusko-tassa-kolme-esimerkkia/ Mikael Stenmark: Mitä se tiedeusko sitten oikein on? Tässä kolme esimerkkiä (areiopagi.fi)]<br />
* [https://www.youtube.com/watch?v=8U_NS9WsJ08 Dr. William Lane Craig humiliates Dr. Peter Atkins] (YouTube, 3 min)<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
[[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Tieteisusko&diff=12654Tieteisusko2020-08-21T09:31:42Z<p>Apollos: /* Tieteisuskokriittinen argumentti */ kh, typofix</p>
<hr />
<div>'''Tieteisusko''' eli '''skientismi'''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/tieteisusko.html | Nimeke = Ihmeellinen maailma: Tieteisusko | Tekijä = Skepsis ry | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.6.2016 | Kieli = }}</ref> eli '''tieteisuskovaisuus'''<ref name="skientismi>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/skientismi.html | Nimeke = Ihmeellinen maailma: Skientismi | Tekijä = Skepsis ry | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.6.2016 | Kieli = }}</ref> on [[wp:epistemologia|epistemologinen]] käsitys, jonka mukaan vain tieteellinen tieto on luotettavaa tietoa ja tiede pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat<ref name="skientismi" />.<br />
<br />
== Tieteisuskon uskonnollinen luonne ==<br />
Tieteisuskoon on tietyssä mielessä sisäänrakennettuna "uskonnonvastainen" komponentti, joka sisältää vähintäänkin sellaisen ajatuksen, että uskonto ei ole ihmiselle millään tavoin tarpeellista, koska tiede, joka ei ole uskontoa, riittää vastaamaan kaikkiin tai ainakin kaikkiin vastattavissa oleviin kysymyksiin.<br />
<br />
Käytännössä itse tieteisusko kuitenkin ilmenee uskonnonomaisilla tavoilla:<br />
# antaa ymmärtää osaavansa neuvoa, mistä löytyy parhaat vastaukset kaikkiin, siis perimmäisiinkin, kysymyksiin, ja juuri tämä on vastaamista "perimmäiseen epistemologiseen kysymykseen"<ref>vrt. [[uskonnon_määritelmä#Tiedollinen_määritelmä|uskonnon tiedollinen määritelmä]]</ref>;<br />
# tarjoaa jonkinlaisen psyykkisen pakopaikan stressaavissa tilanteissa<ref>Tieteisuskoisten väittämien kannatuksen on todettu lisääntyvän stressitilanteissa, joskaan ei ole vielä selvää, auttaako tämä tieteisuskoisten mielipiteiden kärjistyminen myös kestämään paineita paremmin, kuten uskonnollisen uskon on havaittu auttavan; ks. http://www.universityherald.com/articles/3445/20130605/belief-science-increases-stressful-situations.htm.</ref>.<br />
<br />
== Tieteisuskon kritiikki ==<br />
Vaikka tieteisuskoinen näkökanta on länsimaissa nykyään hyvinkin yleinen, se ei kuitenkaan ole älyllisesti perusteltavissa muun muassa seuraavista syistä:<br />
<br />
#Tieteisusko kumoaa itsensä, koska tiede ei todista tieteisuskoa. Ei ole olemassa mitään tieteellistä tulosta, joka todistaisi, että vain tieteellinen tieto olisi luotettavaa. Koska siis tieteisuskon olennaiselle oletukselle, että vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä pitäisi uskoa, ei löydy tieteellistä tukea, tieteisuskon mukaan tieteisusko ei ole luotettava näkemys.<br />
#Tieteeseen liittyy perustelemattomia uskomuksia (universumin järjellisyys, järjen luotettavuus, mittaajan aistihavaintojen ja muistikuvien luotettavuus, luottamus mittaajan todistukseen mittaustuloksesta julkaisussaan, jne.), joten tieteisuskoon usein liittyvä tiedollinen ylpeys ei ole oikeutettua.<br />
#Yksi tieteen tärkeä periaate pitäisi olla, että auktoriteetteihin ei luoteta, vaan enemmistönkin väitteisiin suhtaudutaan kriittisesti ja ne on voitava perustella itsessään. Tieteisusko taas luottaa auktoriteetteihin eikä yleensä suhtaudu tieteen väitteisiin kriittisesti tai kysele tarkkoja perusteluja tieteentekijöiltä. Tieteisusko on siis itse asiassa epätieteellistä. Usein yhden alan tutkija on tieteisuskoinen suhteessa muihin tieteen aloihin.<br />
#Lisäksi tiede on muuttuvaa, joten tulevaisuuden tiede todennäköisesti kumoaa nykyisen tieteisuskon varmana tietona pitämiä väitteitä.<br />
#Tiede ei oikeasti vastaa useimpiin elämän tärkeisiin kysymyksiin, joten tieteisuskovan pitää kuitenkin turvautua muihin tietämisen/uskomisen muotoihin. Tieteisuskova antaa ymmärtää olevansa muita varmemmalla tiedollisella pohjalla, vaikka todellisuudessa hän on muita pinnallisempi eikä näe tai perustele omia oletuksiaan. Tieteisuskoon liittyy siis tiedollista tekopyhyyttä. <br />
#Arvostetun tieteellisen aseman saavuttaneilla on taipumus myydä uskonvaraisia/ideologisia käsityksiään tieteen nimissä, joten pinnallinen tieteisuskova on alttiina tieteenä esitetylle propagandalle.<br />
#Tieteenfilosofia ja kunkin tieteenalan metodologia rajaa tieteen pelikenttää. Tieteisuskova esim. uskoisi vain asioiden pituuteen, jos aikaa ja massaa ei voitaisi mitata tai jos ne tieteenfilosofialla määriteltäisiin tieteen ulkopuolelle. Tieteisuskova uskoisi vain perunoiden olemassaoloon, mikäli tiede rajaisi itsensä tutkimaan vain perunoita (metodinen peruna-tieteenfilosofia).<br />
#Emme lopulta tiedä, mitä tiede on. Tieteenfilosofiassa on osoitettu, että ei ole mahdollista määritellä, mikä on tiedettä ja mikä ei. Tieteisuskova ei siis perimmältään tiedä, mihin uskonsa kohdistaa. Pinnallisesti tämä on toki helppoa: uskotaan vain kaikki, mitä tiedemieheksi koettu henkilö väittää.<br />
<br />
== Kristitty ja tiede ==<br />
Vaikka tieteisusko onkin epäkristillistä<ref>Kristityllä on tieteestä riippumattomia tiedonsaantitapoja, jotka tietyssä tiedollisesti perustavassa mielessä juuri tekevät hänestä kristityn: ''"Uskon avulla me ymmärrämme"'' {{rp|Hepr. 11:3}}.</ref>, niin kristilliseltäkin pohjalta asioita arvioitaessa tieteenharjoitusta voi pitää enimmäkseen hyvänä tiedonhankintatapana – ainakin silloin, kun tiedemiesten moraali<ref>kristillisen käsityksen mukaan</ref> on kunnossa ja keskusteluavaruutta ei rajoiteta. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla tieteen aloilla.<ref>Esimerkiksi elämän alkuperään liittyvissä kysymyksissä tapahtunutta keskustelun rajaamista ja näkökulmien tukahduttamista on dokumentoitu [https://www.youtube.com/watch?v=V5EPymcWp-g Expelled]-elokuvassa.</ref><br />
<br />
Keskustelua rajoittaa nykytieteen vahva ennakkositoutuminen metodologiseen naturalismiin eli luonnollisiin syihin ainoina sallittuina tieteellisinä selityksinä. Monesti tämän nojalla tehdään myös sellainen perusteeton johtopäätös, että koska ainoastaan luonnollisia syitä saa tutkia ja soveltaa, ne varmasti myös riittävät selittämään tutkimuskohteen – tai jopa, että tästä syystä kattava ja totuudenmukainen selitys rajoittuu kaikissa tapauksissa pelkkiin luonnollisiin syihin (metafyysinen naturalismi). Tällöin muut selitykset eivät ole pelkästään epätieteellisiä vaan myös tieteen vastaisia.<br />
<br />
Naturalistinen paradigma hankaloittaa erityisesti universumin ja elämän alkuperään ja tietoisuuden luonteeseen kohdistuvaa tutkimusta. Myös radikaaliin liberaaliteologiaan on vahvasti vaikuttanut käsitys, että vain luonnolliset selitykset ovat tieteellisiä, mikä tietysti on johtanut ihmeiden ja kaiken Jumalaan viittaavan pois selittämiseen.<ref>Eräänlaisena viikunanlehtenä liberaaliteologitutkijat (Suomessa ainakin Heikki Räisänen) voivat esittää, että olisivat kyllä avoimia aidon ihmeenkin mahdollisuudelle, jos vain tieteellinen tutkimus sellaista jossain tapauksessa tukisi; näin väittäessään he joko eivät käsitä tai eivät vain myönnä käsittävänsä, että heidän käyttämänsä metodologia ei voi johdonmukaisesti käytettynä koskaan päätyä tunnustamaan millekään tutkimuskohteelle muita kuin luonnollisia selityksiä – huono luonnollinen selitys voidaan hylätä vain paremman luonnollisen selityksen hyväksi, ei koskaan yliluonnollisen selityksen hyväksi, koska silloinhan kyseessä ei enää olisi "tieteellinen tieto" vaan "uskonnollinen usko".</ref> Sitoutuessaan vahvasti metodologisen naturalismin tapaisiin ennakkokäsityksiin tiede lakkaa olemasta totuuden etsimistä.<br />
<br />
==Tieteisusko ja usko Jumalaan==<br />
Tieteessä ei ole mitään, mikä todistaisi, ettei Jumalaa ole. Tämän myöntävät myös käytännössä kaikki ajattelevat tieteisuskovaiset - jos eivät myönnä, kannattaa kysyä, mikä konkreettinen tieteellinen tulos osoittaa, ettei Jumalaa ole. Näin ollen tieteisuskovan kanta Jumalan olemassaoloon ei perustu tieteeseen vaan perustelu, mikäli sitä tunteenomaisen vakuuttumisen sivussa edes on, muodostetaan filosofisten argumenttien varassa.<br />
<br />
=== Tieteisuskoisen argumentin tyypillinen muoto ===<br />
<br />
Yleisin tieteisuskoa perusteleva filosofinen argumentti lienee seuraava:<br />
<br />
# Meidän tulisi uskoa vain tieteen tuloksiin.<br />
# Tiede ei ole todistanut Jumalaa, Jumalaa ei ole tarvittu selityksenä.<br />
# Johtopäätös: Meidän ei siis tulisi uskoa Jumalan olemassaoloon.<br />
<br />
Koska kohta 1. on filosofinen sitoumus, ei tieteen tulos, argumentti on puhtaasti filosofinen, ei tieteellinen. Lisäksi, kuten yllä on osoitettu, kohta 1. on sisäisesti ristiriitainen, koska tiede ei todista sitä. Näin ollen kohta 1. kumoaa itse itsensä ja siten johtopäätös, vaikka sinänsä seuraakin loogisesti premisseistä, ei ole millään tavoin vakuuttava.<ref>Kyseinen johtopäätös on vakuuttavuudeltaan jotakuinkin samantasoinen kuin seuraavan Aku Ankka -päättelyn tulos:<br />
:Hannu Hanhi (Aku Ankalle): "Olen muuten paljon onnekkaampi kuin sinä."<br />
:Aku Ankka (Hannu Hanhelle): "Tuota ei kyllä kenenkään kannata uskoa, ja todistan sen näin:<br />
::# Ainoastaan Pelle Pelottoman keksimän todistusautomaatin tuloksia kannattaa uskoa.<br />
::# Pelle Pelottoman todistusautomaatti ei ole todistanut, että olisit minua onnekkaampi.<br />
::# Siispä ei kannata uskoa, että olisit minua onnekkaampi."<br />
Tässä johtopäätös seuraa kyllä premisseistä, mutta sikäli kuin Pelle Pelottoman keksimä todistusautomaatti ei ole todistanut, että mitään muuta kuin sen tuloksia ei kannata uskoa, ensimmäinen premissi kumoaa itsensä. – Jos toisaalta se olisi tämän todistanut, niin edelleen kysymys olisi kehäpäätelmästä: jos luottaa automaattiin, on johdonmukaista luottaa myös sen todistukseen omasta luotettavuudestaan, ja jos luottaa automaatin todistukseen omasta luotettavuudestaan, on johdonmukaista luottaa sen muihinkin todistuksiin; mutta ellei alun perin luota kumpaankaan, ei ole johdonmukaista syytä päätyäkään luottamaan kumpaankaan.<br />Tieteisuskoiseen tiedekäsitykseen sovellettuna tästä havaitaan, että tieteisuskoiset ovat epistemologisesti huonommassa asemassa kuin ne, jotka sanovat uskovansa Raamatun Jumalan sanaksi siksi, että Raamattu sanoo olevansa Jumalan sanaa: nämähän voivat todella näyttää toteen Raamatun sanovan olevansa Jumalan sanaa, kun taas tieteisuskoiset eivät voi osoittaa tieteen saaneen tulosta, jonka mukaan tieteen tulokset olisivat kaikkea muuta tietoa luotettavampia taikka ainoaa luotettavaa tietoa.</ref> Lisäksi kohta 2. on ongelmallinen, sillä todellisuudessa Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä materialistisen tieteenfilosofian takia. Mikäli kohta 2. muutettaisiin muotoon: "2. Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä", argumentilta putoaisi pohja pois. Kohta 2. on virheellinen myös siksi, että itse asiassa Jumala on hyvä selitys esimerkiksi [[kosminen_hienosäätö | kosmiselle hienosäädölle]].<br />
<br />
Miten on mahdollista, että monet muuten älykkäät tieteisuskovat haksahtavat ylläolevaan alkeelliseen filosofiseen kömmähdykseen? Syynä on se, että usein tieteisuskova halveksii filosofiaa ja pitää filosofista päättelyä ja argumentteja arvottomina. Mutta koska filosofia perimmältään ja parhaimmillaan on tarkkaa ja systemaattista ajattelua, jota sovelletaan suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin, tieteisuskova jää vaille tarkkaa ja systemaattista ajattelua suurissa kysymyksissä. Näin ollen tieteisuskova ei usein näe omia filosofisia sitoumuksiaan nenäänsä pitemmälle, hän ei analysoi omaa ajatteluaan tarpeeksi tarkasti ja siksi sortuu itse lapselliseen ja virheelliseen filosofiaan, pitäen virheellistä filosofista päättelyään pätevänä ja tieteellisenä järkeilynä.<br />
<br />
=== Tieteisuskokriittinen argumentti ===<br />
<br />
Mitä yleisempää tieteisusko on ja mitä yksipuolisemmin tieteisuskova lukee älyllisesti ylpeää tieteisuskoista kirjallisuutta, sitä vaikeampi yksinkertaistakaan tieteisuskon sisältämää ajatteluvirhettä on huomata.<br />
<br />
Tieteisuskon ongelmallisuutta ja sen huonoja vaikutuksia saattaa havainnollistaa seuraavantyyppinen päättely, joka kuvaa tyypillisen tieteisuskoa perustelevan argumentin takana olevan ajattelumallin teistin kriittisin silmin hahmotettuna:<br />
<br />
# Me haluamme uskoa, että meidän tulisi uskoa vain tieteen tuloksiin.<br />
# Me emme suostu siihen, että Jumalan toimintaa voitaisiin käyttää tieteellisenä selityksenä niissäkään tapauksissa, joissa se on ainoa tunnettu riittävän selitysvoimainen ehdotus.<br />
# Johtopäätös: Me emme siis missään tapauksessa halua uskoa Jumalan olevan olemassa ja vaikuttaneen havaittaviin asioihin ja siksi vaadimme tiedettäkin harjoitettavan siten, että se auttaa meitä jumalankieltämisessämme ja sen perustelemisessamme, vaikka samalla ajaisimmekin joidenkin kysymysten tieteellisen tutkimuksen pysyvään umpikujaan kieltämällä siltä todistusaineiston vapaan seuraamisen, mihin hyvänsä se sitten johtaakin.<br />
<br />
Kuten havaitaan, tämä merkitsee sitä, että tieteisusko on itse asiassa tieteen vastaista pyrkiessään asettamaan sallitulle tieteenharjoitukselle rajoja, joiden noudattaminen kaventaisi tieteellisen tutkimuksen vapautta.<br />
<br />
=== Olioiden olemassaolokysymykseen rajoittuva tieteisuskoargumentin muunnelma ===<br />
<br />
Tiedeuskon itsensäkumoavuuden ongelma voidaan teknisellä tasolla kiertää muotoilemalla argumentti uudelleen.<br />
<br />
==== Ärhäkämpi muoto ====<br />
<br />
Päättely voi tapahtua esimerkiksi näin:<ref name="pahol">Tämänkaltaisesti argumentoi esimerkiksi agnostinen ateisti Juha Leinivaara blogissaan [http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2011/01/tapsan-tahtien-jalkeen.html Paholaisen Asianajaja].</ref><br />
<br />
# Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli jotka ovat periaatteessa kumottavissa.<br />
# Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.<br />
# Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.<br />
<br />
Ensimmäinen kohta ei ole enää itsensä kumoava, sillä se ei puhu väitteiden hyväksymisestä ylipäänsä vaan ainoastaan olioiden olemassaolon myöntämisestä. Sekin on kuitenkin vain metafyysinen uskomus, joka <!-- [[AW:S#implisiittinen|implisiittisesti]] (Eikös tämä ole jo ihan eksplisiittistä?) --> mielivaltaisesti edellyttää, että kaikki oliot, joiden olemassaoloon on järkevää uskoa, ovat siinä määrin ennakoitavissa, että joillakin koeasetteluilla ne toimisivat väistämättä tietyllä tavalla.<ref>Toisin sanoen oletuksen mukaan on järkevää uskoa ainoastaan lainalaisesti toimivien eli [[AW:S#luonnollinen|luonnollisten]] olioiden olemassaoloon. Vertaa [[Yliluonnollinen|yliluonnollisen]] määritelmään: Luonnossa jatkuvasti vallitsevista lainalaisuuksista ja suljettujen kausaalisten tapahtumien vaikutuksista riippumaton olento tai ilmiö, jolla itsellään on kuitenkin kausaalisia vaikutuksia.</ref> Tämähän on naturalistisen perususkomuksen edellyttämistä yleispäteväksi lähtökohdaksi eli – mikäli tarkoitus oli perustella omaa katsomusta sellaisille, jotka eivät sitä jo valmiiksi kannattaneet – ''[[wp:Petitio principii|petitio principii]]'' -perusteluvirhe. Näin ollen tämä tiedeuskoinen päättely ei ole pätevä todiste sen puolesta, ettei Jumalan tai muiden yliluonnollisten olioiden olemassaoloon olisi järkevää uskoa, vaan se joutuu olettamaan tämän jo tehdäkseen ensimmäisen premissin. Jos tätä päättelyä yrittää käyttää todistamaan, ettei yliluonnollisten olioiden olemassaoloon kannata uskoa, sorrutaan kehäpäättelyyn.<br />
<br />
Toinen kohta ei ole juuri ensimmäistä vakuuttavampi: Siinä on näköjään otettu todesta uusateistinen propaganda ja päädytty Raamatun valossa täysin absurdiin väitteeseen Jumalan toiminnan tavattomasta arvaamattomuudesta. Tätä vastaan voi todeta kaksi ilmeistä seikkaa:<br />
* Raamattu esittää selonteon Jumalan siihenastisesta toiminnasta<ref>esimerkiksi eliömaailman luominen lajiensa mukaan lisääntyväksi ({{rp|1. Moos. 1}})</ref>, ja tätä voi verrata empiirisen tutkimuksen antamiin tuloksiin.<br />
* Raamattu esittelee Jumalan nimenomaan muuttumattomana ja päätöksensä johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti toteuttavana ({{rp|Jes. 46}}). Tämä mahdollistaa Jumalan toiminnan jonkinasteisen arvioinnin myös Raamatun kirjoittamisen päättymisen jälkeen toteutuneessa kansojen historiassa, muun muassa kristillisen lähetystyön vaikutushistoriassa ({{rp|Matt. 24}}). Jos siis olisi käynyt niin, että ihmiskunta olisi saanut tai saamassa loppunsa ilman, että Kristuksen evankeliumi olisi saarnattu kaikkialla maailmassa todistukseksi kaikille kansoille ja että nämä olisivat siksi vihanneet Hänen omiaan – jos kristinusko vaikkapa tunnettaisiin vain historiallisista lähteistä, mutta sillä ei olisi tunnustajia nykyhetkessä – niin Jumala ei ilmeisesti olisikaan toteuttanut, mitä oli Raamatussa etukäteen luvannut. Tätä seikkaa olisi voinut käyttää perusteena Hänen olemassaolonsa kyseenalaistamiseen; kun tämä kaikki sen sijaan on aivan kirjaimellisesti toteutunut ja yhä toteutuu, niin se on vastaavasti empiirinen ja sellaisena tieteellinen todiste nimenomaan Raamatussa itsensä ilmoittaneen Jumalan todellisuudesta.<ref>Tässä yhteydessä ei ole kysymys siitä, onko tällainen todiste vastaansanomaton tai riittävä Raamatun Jumalan olemassaolon toteennäyttämiseen, vaan ainoastaan siitä, onko se Raamatun sisällön ja empiiristen havaintojen perusteella mielekkäästi esitettävissä: sitähän se selvästikin on, ja näin ollen jumalattomuustodistuksen tämän ja seuraavan muunnelman kakkospremissi on ilmeisen pätemätön.</ref><br />
<br />
==== Vaisumpi muoto ====<br />
<br />
Samaan ideaan perustuvan todistelutavan lievemmän muunnelman mukaan [[wp:Falsifiointi|falsifioitumattomuus]] ei ole itsessään riittävä ehto hylätä jumalusko, mutta jos Jumalan olemassaolon puolesta ei ole antaa mitään positiivista tieteellistä näyttöä, siihen ei kannata uskoa.<ref name = "pahol" /> Tämä muoto hyödyntää perinteistä [[Todistustaakka|todistustaakan]] periaatetta, jonka mukaan todistustaakka on positiivisen olemassaoloväitteen esittäjällä.<br />
<br />
# Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli joiden puolesta on esittää havaintoihin ja kokeisiin perustuvaa evidenssiä.<br />
# Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.<ref>Tämä premissi on yhteinen argumentin ärhäkämmän muodon kanssa, ja sen ongelmallisuutta on jo käsitelty siinä yhteydessä. Tuolloin havaittiin, että Raamatun Jumala on sekä luonnon että historian Jumala, ja siksi Hänellä – aivan järkevien ja yleisymmärteisten perusteiden mukaan – on konkreettista tekemistä niin luonnon- kuin ihmistieteidenkin tutkimuskohteiden kanssa.</ref><br />
# Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.<br />
<br />
Tässä muodossaan argumentti on olennaisesti pelkkä subjektiivinen kannanotto, jonka mukaan Jumalan olemassaolon puolesta esitetty todistusaineisto ei ole riittävää.<ref>Mielenkiintoista sinänsä, että tämä riittämättömyysväite esitetään "ei kannata tutustua" -tyyppisenä, ts. väitetään voitavan järkevästi hylätä Jumalan olemassaolon puolesta esitetty näyttö ensinkään siihen tutustumatta, siis suoralta kädeltä ja pelkästään Jumalalle itse oletettujen ominaisuuksien perusteella. Tämä muistuttaa sellaista teistille kuviteltavissa olevaa menettelyä, jonka mukaan ateismin puolesta esitettyihin perusteluihin ei kannattaisi edes tutustua, koska Jumalanhan jo tiedetään [[Anselmin jumalatodistus#Argumentti_aleettisen_modaalilogiikan_näkökulmasta|olevan välttämättä olemassa]], joten kaikki ateismin perustelut ovat joka tapauksessa vääriä.<br />Tuskin kukaan kristitty teisti kuitenkaan on kieltäytynyt tutustumasta ateismin puolesta esitettyihin perusteluihin, sillä raamatulliseen teismiin kuuluu ajatus omasta erehtyväisyydestä ja siihen liittyvä valmius ottaa selvää myös vastapuolen ajattelusta perusteineen: ehkäpä omassa ajattelussa onkin ollut jokin sokea piste, joka toisinajattelijoideni on minua helpompi huomata, joten heidän teksteihinsä tutustuminen voisi kenties auttaa minua rajoittamaan omaa yksipuolisuuttani eikä niitä siksi kannata suoralta kädeltä sivuuttaa, vaikka olisi oman kannan perusteiden kestävyydestä miten varma hyvänsä.</ref> Tässä vaiheessa onkin syytä kysyä, mikä sitten [[Ateismin falsifioitavuus|olisi riittävää]].<br />
<br />
Jos ateisti haluaa johdonmukaisesti soveltaa ylläolevaa päättelyä, hän ei voi uskoa esimerkiksi yhdenkään sellaisen ihmisen olemassaoloon, jota Jumala ei ole luonut. Koska ei ole mahdollista todistaa, että on olemassa ihminen, jota Jumala ei ole luonut, ei todistustaakan periaatteen mukaan ole perusteita uskoa ihmisten olemassaoloon, tai ainakaan sellaisten ihmisten olemassaoloon, joita Jumala ei olisi luonut. Tämän perusteella olisi siis järkevää uskoa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset, mikä merkitsee, että Jumala on olemassa.<ref>[[Alvin Plantinga|Plantinga, Alvin]]: ''Reason and Belief in god'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Plantinga, Alvin and [[Nicholas Wolterstorff|Wolterstorff, Nicholas]]| Nimeke = Faith and Rationality: Reason and Belief in God | Julkaisija = South Bend, Ind.: University of Notre Dame Press | Vuosi = 1983| Sivu = 27-29 }}</ref><br />
<br />
==Tieteisusko ja kristinusko==<br />
<br />
Tieteellä on kristilliset juuret sekä historiallisesti että maailmankatsomuksellisesti. Historiallisesti tiede kehitettiin huippuunsa juuri kristillisessä Euroopassa. Maailmankatsomuksellisesti juuri kristinusko antoi tieteelle sen tarvitseman maailmankatsomuksellisen pohjan: Kristinusko merkitsi taikauskon loppua, luonto nähtiin Jumalan luomaksi ja Raamatun mukaisesti pitkälti luonnonlakien hallitsemaksi, ei henkiolentojen ja demonien ilmentymäksi. Kristinuskon pohjalta voitiin odottaa, että todellisuus on järkevä ja ymmärrettävä, koska sen Luoja on äärimmäisen järjellinen, että nimenomaan ihminen voi ymmärtää luomakuntaa, sillä molemmilla sama Luoja ja ihminen on Jumalan kuva, ja että ymmärryksemme ja havaintomme ovat luotettavia järkevän ja luotettavan Luojan luomina. Tämän lisäksi Jeesuksen käytännönläheinen ammatti johti siihen, että Euroopassa arvostettiin käytännön ammatteja ja siten mittausten tekijää, ei pelkästään nojatuolifilosofia.<br />
<br />
Kristinuskon alla tieteisusko voidaankin nähdä harhaopiksi, jossa absolutisoidaan tai jopa nostetaan Jumalan asemaan yksi sinällään hyvä todellisuuden ja tietämisen osa-alue. Koko todellisuus on itse asiassa huomattavasti rikkaampi ja laajempi kuin pelkkä tieteellisen tiedon alue, joka ei toisaalta edes ole hyvin määritelty. Vastaavanlaisesta absolutisoinnista on esimerkkejä muiltakin alueilta: Pankkiiri sortuu helposti ajatteluun, että vain raha ratkaisee, rahahan pyörittää myös tiedettä. Matemaatikolle saattaa vain matematiikka olla tärkeää. Joillekin tietojenkäsittelijöille kaikki on vain algoritmeja. Joillekin sosiologeille kaikki, tiedekin, on vain sosiologinen systeemi. Ihminen nostaa usein oman alansa tai erityisalueensa liian merkittävään asemaan.<br />
<br />
==Tunnettuja tieteisuskon edustajia==<br />
*[[Kari Enqvist]]<br />
*[[Esko Valtaoja]]<br />
*[[wp:Markku Myllykangas|Markku Myllykangas]]<br />
*[[Richard Dawkins]]<br />
*[[wp:Steven Weinberg|Steven Weinberg]]<br />
*[[wp:Christopher Hitchens|Christopher Hitchens]]<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== ApologetiikkaWiki ===<br />
* [[Usko ja tieto]]<br />
* [[Ateismin falsifioitavuus]]<br />
* [[Aukkojen Jumala]]<br />
* [[Yliluonnollinen]]<br />
* [[Tieteellinen maailmankatsomus]]<br />
<br />
=== Internet ===<br />
* [https://www.areiopagi.fi/2016/09/mita-tiedeusko-tassa-kolme-esimerkkia/ Mikael Stenmark: Mitä se tiedeusko sitten oikein on? Tässä kolme esimerkkiä (areiopagi.fi)]<br />
* [https://www.youtube.com/watch?v=8U_NS9WsJ08 Dr. William Lane Craig humiliates Dr. Peter Atkins] (YouTube, 3 min)<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Maailmankatsomus]]<br />
[[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Kristinuskon_perustelut&diff=12530Kristinuskon perustelut2019-12-22T12:14:42Z<p>Apollos: /* Perusteet ja perustelut */ pienen lisäharkinnan jälkeinen ilmaisunparannusyritys, ei sisällöllinen muutos</p>
<hr />
<div>Perustelun käsitteelle on tunnusomaista se, että ensin on esitettävä jokin kanta ja vasta sitten sitä voi pyrkiä perustelemaan. Ilman kannanottoa ei siis voi olla perusteluakaan. Toisaalta perustelu ei voi muuttaa minkään kannan luonnetta: puutteellisesti tai olemattomasti perusteltu oikea kanta pysyy oikeana, kiehtovankin kaunopuheisesti perusteltu virheellinen kanta puolestaan virheellisenä. Kaikkia päteviä perusteita ei liioin voi esittää sanallisesti vakuuttavina perusteluina.<ref>Vrt. ns. hiljaisen tiedon (engl. ''tacit knowledge'') käsitteen perusteleva oivallus: "Voimme tietää enemmän kuin voimme sanoa."</ref><br />
<br />
Kristinuskonkin<ref>Tässä yhteydessä "kristinusko" tarkoittaa ennen muuta kristinuskon tiedollista sisältöä. Muissa yhteyksissä huomio voi kiinnittyä muihin seikkoihin, kuten esim. yksilökohtaisen uskon aitouteen, kristillisten tai sellaisina esiintyvien ryhmien käyttäytymismuotoihin tai kokonaisten kulttuurien luonteenomaisiin piirteisiin kuten arvoihin, ihanteisiin ja eettisiin järjestelmiin.</ref> perusteluista puhuttaessa on syytä aloittaa sen selvittämisellä, mitä oikeastaan tahdotaan perustella. Sitten voi ymmärrettävästi puhua myös tämän asiasisällön perusteista ja perusteluista sekä näiden perustelujen luonteesta.<br />
<br />
== Kristinuskon sisältö ==<br />
<br />
Suppein laajalti hyväksytty kristinuskon tiedollisen sisällön tiivistelmä lienee [[wp:Apostolinen uskontunnustus|Apostolinen uskontunnustus]]. Sen<ref>ja kaikkien muidenkin kristinuskon kokonaisesitysten</ref> sisältöön on olemassa ainakin kolme olennaisesti erilaista suhtautumistapaa:<br />
# Kysymys on myyttisestä todellisuuskäsityksestä, jonka vanhentuneisuus on kulttuurin ja erityisesti tieteen sittemmin kehittyessä käynyt valistuneille ihmisille ilmeiseksi. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla on kyllä luonteenomainen tiedollinen sisältönsä, mutta se on perin juurin virheellinen. Tähän virheelliseen käsitykseen yhä takertuneita, ajastaan jälkeenjääneitä ihmisiä halveksitaan ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko olisi voinut olla totta mutta ei ole. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."<br />
# Kysymys ei ole varsinaisesta todellisuuskäsityksestä laisinkaan, vaan pikemminkin yrityksestä ilmaista joitain syviä yleisinhimillisiä tuntoja kirjoittamisaikana käytettävissä olleilla yksipuolisilla ilmaisutavoilla. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla ei ole varsinaista tiedollista sisältöä lainkaan vaan sen varsinainen olemus on "uskonnollista uskoa", joka on pikemminkin elämyksellistä tunnekokemusta ja tulkinnanvaraisiin rituaaleihin halukkaasti osallistumista kuin varsinainen todellisuuskäsitys. Niitä, jotka yhä ovat takertuneita siihen virheelliseen käsitykseen, että kristinuskolla olisi jokin varsinainen tietosisältö, ja jotka siksi "uskovat tosiasioihin" eivätkä pitäydy vapaasti tulkittaviin symboleihin ja elämyksellisyyteen, halveksitaan kirkon ja kristinuskon julkisuuskuvalle vahinkoa aiheuttavina, asiantuntemattomina tomppeleina ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko ei voi olla totta eikä erehdystä vaan on jotakin aivan muuta. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."<br />
# Kysymys on oikeasta todellisuuskäsityksestä: kristinusko on sisällöllisesti omaleimainen, yleispätevin totuusvaatimuksin esiintyvä todellisuuskäsitys, joka sekä sisältönsä että totuusvaatimuksensa osalta perustuu Jumalan aidon ja arvovaltaisen, ihmisille annetun ilmoituksen vastaanottamiseen ja tarjolla pitämiseen. Tämän käsityksen mukaan kristinuskon tiedollinen sisältö ei ole myyttinen tai vertauskuvallinen eikä vanhentunut tai virheellinen vaan konkreettisesti tosi, luotettava ja muuttumaton. Näin ollen tämän käsityksen edustajat saavatkin "fundamentalistin" leiman sekä ykkös- että kakkoskohdan taakse ryhmittyneiltä tahoilta; itse he puolestaan pitävät itseään klassisen kristinuskon<ref>"Klassinen kristinusko" tarkoittaa sitä, mitä kristityt ovat "aina ja kaikkialla" uskoneet; koska menneiden sukupolvien ajatuksia ei voi enää jälkikäteen muuttaa, klassisen kristinuskon sisältö ei muutu ajan mukana, vaan sen voi periaatteessa vain joko hyväksyä tai hylätä sellaisenaan. Esim. Martti Lutherin 1500-luvulla kirjoittamat Apostolisen uskontunnustuksen kohtien selitykset päättyvät "''Tämä on varmasti totta''" -sanoihin. Luther siis piti uskontunnustuksen sisältöä "ihan oikeasti totena" ja opetti kansaa siltä pohjalta.</ref> edustajina, joiden uskon sisältö on olennaisesti sama kuin esim. nykymuotoisen Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäisinä käyttöön ottaneiden seurakuntien. Siis: "Kristinusko voi olla totta ja onkin. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."<br />
<br />
Ei ole vaikea nähdä, että nämä kolme käsitystä ovat toisensa poissulkevia. Kukaan ei siis voi järkevästi ajatellen edustaa useampaa kuin yhtä niistä. Sikäli kuin [[uskonnon määritelmä|uskonto]] käsitetään vastauksina perimmäisiin kysymyksiin, kyseessä on kolme eri uskontoa. Näillä kullakin on oma sisältönsä ja omat tapansa pyrkiä sitä perustelemaan ja levittämään. Tässä artikkelissa<ref>ja koko tällä sivustolla</ref> pitäydytään ylläesitellyistä käsityksistä kolmanteen, ja kristinuskon perusteista ja perusteluista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan näin ymmärretyn kristinuskon perusteita ja perusteluja.<br />
<br />
== Perusteet ja perustelut ==<br />
<br />
Käsitteellisen selkeyden vuoksi on syytä käsittää "perusteet" ja "perustelut" eri asioiksi: '''Perustelu''' on väitelausein esitetty<ref>tässä tapauksessa kristinuskon totuutta puolustava</ref> argumentti. '''Peruste''' taas on henkilökohtaiseen vakuuttuneisuuteen liittyvä laajempi käsite, jonka piiriin kuuluu esimerkiksi sisäinen vakuuttuminen välittömän kokemuksen pohjalta tai siksi, että jokin käsityskanta<ref>tässä tapauksessa kristillinen usko</ref> on oikea<ref>sisäisen rakenteensa puolesta johdonmukaisin, sekä intuitiivisesti että älyllisesti tyydyttävin ja käytännössä ylivoimaisesti toimivin &ndash; esim. tässä mielessä siis itse itsensä suoraan henkilökohtaisella tasolla todistava</ref> [[perususkomus]]. Monenkin henkilön kristillinen usko voi siis olla tiedollisesti täysin oikeutettua<ref>"Tiedollinen oikeutus" on filosofisen tietoteorian eli epistemologian käsite. Se, että jonkun ihmisen tietty käsitys on tiedollisesti oikeutettu, tarkoittaa suunnilleen samaa kuin että tällä ihmisellä on tästä käsityksestään kiinni pitämiseen niin hyvät syyt kuin mistään käsityksestä kiinnipitämiseen kenelläkään ihmisellä voi ylipäätään olla.</ref>, vaikkei hänellä olisikaan väitelauseiksi puettuja perusteluita uskolleen: hänellä voi olla välitön kokemus Jumalasta ja Jumalan toiminnasta elämässään.<br />
<br />
Samoin esimerkiksi havaintojen luotettavuuden tai oman tajunnan ulkopuolisten asioiden olemassaolon uskomiselle on perusteita, vaikkei tietoteoriassa kyetäkään väitelausein esittämään mitään vakuuttavia perusteluja, miksi ne olisi uskottava. Nämä asiat voidaan nähdä oikeina perususkomuksina, jotka eivät tarvitse perusteluita.<br />
<br />
Kuten professori [[Tapio Puolimatka]] on useissa kirjoissaan todennut, omakohtainen kokemus Jumalasta ja Pyhän Hengen välittämä Raamatun sisäinen todistus on älyllisesti aivan oikeutettu syy henkilökohtaiseen kristilliseen uskoon. Jumala ei vaadi ihmisen puolelta mitään kunnostautumista hyväksyäkseen tämän rakkaana lapsenaan yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman perusteella eikä uskoon päätymiseen vaadita filosofista tai tieteellistä osaamista, vaan usko on Jumalan lahja, jota tarjotaan eroa tekemättä kaikille ja kaikenlaisille ihmisille. Jumalan olemassaolosta voi vakuuttua samaan tapaan kuin siitä, että itsemme lisäksi on olemassa muitakin ihmisiä: oman kokemuksemme perusteella. Jos siis teen kokemukseni perusteella väitteitä henkilöstä, jota ystäväni ei tunne, hänen on oman kokemuksensa puuttumisesta huolimatta järkevää ottaa todistukseni vakavasti. Itse asiassa luonnon[[tiede]]kin perustuu siihen, että uskomme toisten ihmisten todistuksia siitä, mitä he väittävät saaneensa selville mittaamalla. Luonnontieteen taustalla piilee muitakin uskomuksia, joita ei voi "tieteellisesti todistaa", mutta jotka on tieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi välttämättä edellytettävä tosiksi.<br />
<br />
== Miksi kristinuskon totuutta tulisi perustella ==<br />
<br />
Perustelut ovat tärkeitä, vaikkeivät olekaan uskolle välttämättömiä. Länsimaisessa nykykulttuurissa elävä ihminen kohtaa näet paljon kristinuskon vastaisia väitteitä.<ref>Tämä liittyy siihen, että kristinusko on ollut toistatuhatta vuotta länsimaisen kulttuurin perustavana tekijänä ja että nyt on menossa jo muutaman vuosisadan mittainen kristinuskon vastaisen kulttuurisen kapinan vaihe, minkä johdosta kulttuuriamme sanotaan usein "jälkikristilliseksi".</ref> Mikäli hän ei pysty löytämään niihin vastauksia (eli häneltä puuttuu kumoajan kumoaja<ref name="UTM">Ks. [[Usko, tieto ja myytit]], Tapio Puolimatka, 2005</ref>) eikä muutoinkaan kohtaa vakuuttavia perusteluja kristinuskolle, tilanne vaatii veronsa: joko hänen uskonsa heikkenee<ref>tai ei pääse edes syntymään</ref> tai hän joutuu perääntymään [[fideismi]]in. Uskon heikkeneminen tekee hengellisestä elämästä raskaampaa, ja varsinkin erityisten vaikeuksien kohdatessa uskon menettämisen uhkakin samalla kasvaa. Fideismilläkin on ikäviä seurauksia, etenkin kokonaisvaltaisen kristillisen ajattelun ja kristittynä elämisen kannalta.<ref>Fideismi johtaa yleensä myös evankelioinnin ja lähetystyön vähenemiseen, hämärtäähän se kaikkien ihmisten objektiivisesti perustavimman tarpeen: sielun autuuden eli todelliselta kadotukselta pelastumisen. Lähetys- ja evankeliointityön motiiviksi jää tällöin lähinnä vain henkilökohtaisesta kristillisestä uskosta seuraavan, tässä elämässä koettavan onnen tunteen tartuttaminen, eikä se pitkälle riitä.</ref><br />
<br />
Ei-kristitylle apologetiikka antaa perusteita luokitella kristinusko sinänsä mielekkääksi todellisuuskäsitykseksi, jolloin evankeliumin vastaanottaminenkin tulee hänen kannaltaan ajateltavissa olevaksi vaihtoehdoksi. Koko kulttuurin tasolla kristinuskon järkiperustelujen tunnetuksi tuleminen tervehdyttää vallitsevaa maailmankuvaa siten, että myös kristinuskon mukaiset toimintatavat ja arvot nähdään yhä asiaankuuluvina ja säilyttämisen arvoisina. Perusteluiden esittäminen on siis kristillisten seurakuntien menestyksellisen toiminnan kannalta melkeinpä välttämätöntä.<br />
<br />
== Kristinuskoa puoltavien perustelujen luokittelu ==<br />
<br />
Kristinuskolle on useita perusteluja.<ref>Tässä artikkelissa viitatuista perusteluista kiinnostuneille lukijoille suosittelemme tutustumista viitteinä annettuun kirjallisuuteen. Jatkossa toivottavasti ApologetiikkaWikiinkin saadaan näitä perusteluja kuvaavat sivut.</ref> Niitä voi luetella ja luokitella seuraavaan tapaan: <br />
<br />
===Filosofiset perustelut===<br />
Filosofisia argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta on esitetty yli kaksikymmentä <ref name="UTM"/>{{,}}<ref>{{cite web |url=https://www.calvin.edu/academic/philosophy/virtual_library/articles/plantinga_alvin/two_dozen_or_so_theistic_arguments.pdf |title=Two Dozen (or so) Theistic Arguments| author = Alvin Plantiga |format= |work= |accessdate=2017-04-24}}</ref>{{,}}<ref>{{cite web |url=http://www.peterkreeft.com/audio/08_arguments-for-god.htm |author = Peter Kreeft |title= Arguments for God's Existence |format= |work= |accessdate=2010-02-09}}</ref>. Alla joitain näistä:<br />
#[[Ontologinen argumentti]] <ref name="companion">[http://eu.wiley.com/WileyCDA/WileyTitle/productCd-1405176571.html The Blackwell Companion to Natural Theology], Wiley, 2009, William Lane Craig (Editor) ja J. P. Moreland (Editor)</ref><br />
#[[Kosmologinen argumentti]] <ref name="companion">{{,}}</ref><br />
#[[Moraalinen argumentti|Moraalin]] olemassaoloon perustuva argumentti eli aksiologinen argumentti <ref name="companion"> </ref><br />
#[[Evolutiivinen_argumentti_naturalismia_vastaan|Järjen luotettavuuteen]] perustuva argumentti<br />
#Kauneuteen perustuva argumentti<br />
#Uskonnollisiin kokemuksiin perustuva argumentti<ref name="companion"> </ref><br />
#[[Eksistentiaalinen argumentti]]<br />
<br />
===Historialliset perustelut===<br />
#Jeesuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet <ref>Ks. esim. kirjat [[Tapaus Kristus]], Lee Strobel, Reasonable Faith, William Lane-Craig, [[The Resurrection of the Son of God]], N.T. Wright</ref><br />
#Arkeologiset todisteet <ref>Ks. esim. {{cite book |author= K. A. Kitchen |title=On the reliability of the Old Testament |publisher=W.B. Eerdmans |location=Grand Rapids, Mich |year=2003 |pages= |isbn=0-8028-0396-2 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref><br />
#Raamatun profetiat <ref>Ks. esim. [[Usko, tiede ja Raamattu]], Tapio Puolimatka</ref><br />
#[[Raamatun historiallinen luotettavuus|Raamatun historiallisen luotettavuuden todisteet]] <ref>Ks. esim. {{cite book |author=McDowell, Josh |title=The new evidence that demands a verdict |publisher=T. Nelson |location=Nashville |year=1999 |pages= |isbn=0-7852-4219-8 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref><br />
#Aikaiset ja silminnäkijätodistukset Jeesuksesta <ref>Ks. esim. {{cite book |author=Limbaugh, David; Geisler, Norman L.; Turek, Frank |title=I Don't Have Enough Faith to Be an Atheist |publisher=Crossway Books |location=Wheaton, Ill |year=2004 |pages= |isbn=1-58134-561-5 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref><br />
#[[Alkuperäisheimot ja Jumala|Alkuperäisasukkaiden uskomukset ja perimätieto, jotka tukevat Raamatun luotettavuutta]]<br />
<br />
===Luonnontieteelliset perustelut <ref>Ks. esim. {{cite book |author=Strobel, Lee |title=[[Tapaus_Kristus|The case for a Creator]]: a journalist investigates scientific evidence that points toward God |publisher=Zondervan/Willow Creek Resources |location=Grand Rapids, Mich |year=2004 |pages= |isbn=0-310-24050-6 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref>===<br />
#[[Kalam-_kosmologinen_argumentti|Universumin alku]]<br />
#[[Kosminen hienosäätö]]<br />
#[[Suunnitteluteoria|Suunnittelusignaalit]] [[Palautumaton_monimutkaisuus|biologiassa]]<br />
#Tietoisuuden tutkimus<br />
#[[Abiogeneesi | Alkusynnyn eli ensimmäisen solun itsestäänsyntymisen mahdottomuus]]<br />
#[[The_Edge_of_Evolution| Evoluution havaitut rajat]]<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
<br />
[[Luokka:Yleistä tietoa]][[Luokka:Argumentit]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Kristinuskon_perustelut&diff=12529Kristinuskon perustelut2019-12-22T12:02:58Z<p>Apollos: /* Perusteet ja perustelut */ selkeytys: "henkilön" -> "kristityn", kun konteksti tässä selvästi edellyttää nimenomaan "kristittyä henkilöä"</p>
<hr />
<div>Perustelun käsitteelle on tunnusomaista se, että ensin on esitettävä jokin kanta ja vasta sitten sitä voi pyrkiä perustelemaan. Ilman kannanottoa ei siis voi olla perusteluakaan. Toisaalta perustelu ei voi muuttaa minkään kannan luonnetta: puutteellisesti tai olemattomasti perusteltu oikea kanta pysyy oikeana, kiehtovankin kaunopuheisesti perusteltu virheellinen kanta puolestaan virheellisenä. Kaikkia päteviä perusteita ei liioin voi esittää sanallisesti vakuuttavina perusteluina.<ref>Vrt. ns. hiljaisen tiedon (engl. ''tacit knowledge'') käsitteen perusteleva oivallus: "Voimme tietää enemmän kuin voimme sanoa."</ref><br />
<br />
Kristinuskonkin<ref>Tässä yhteydessä "kristinusko" tarkoittaa ennen muuta kristinuskon tiedollista sisältöä. Muissa yhteyksissä huomio voi kiinnittyä muihin seikkoihin, kuten esim. yksilökohtaisen uskon aitouteen, kristillisten tai sellaisina esiintyvien ryhmien käyttäytymismuotoihin tai kokonaisten kulttuurien luonteenomaisiin piirteisiin kuten arvoihin, ihanteisiin ja eettisiin järjestelmiin.</ref> perusteluista puhuttaessa on syytä aloittaa sen selvittämisellä, mitä oikeastaan tahdotaan perustella. Sitten voi ymmärrettävästi puhua myös tämän asiasisällön perusteista ja perusteluista sekä näiden perustelujen luonteesta.<br />
<br />
== Kristinuskon sisältö ==<br />
<br />
Suppein laajalti hyväksytty kristinuskon tiedollisen sisällön tiivistelmä lienee [[wp:Apostolinen uskontunnustus|Apostolinen uskontunnustus]]. Sen<ref>ja kaikkien muidenkin kristinuskon kokonaisesitysten</ref> sisältöön on olemassa ainakin kolme olennaisesti erilaista suhtautumistapaa:<br />
# Kysymys on myyttisestä todellisuuskäsityksestä, jonka vanhentuneisuus on kulttuurin ja erityisesti tieteen sittemmin kehittyessä käynyt valistuneille ihmisille ilmeiseksi. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla on kyllä luonteenomainen tiedollinen sisältönsä, mutta se on perin juurin virheellinen. Tähän virheelliseen käsitykseen yhä takertuneita, ajastaan jälkeenjääneitä ihmisiä halveksitaan ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko olisi voinut olla totta mutta ei ole. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."<br />
# Kysymys ei ole varsinaisesta todellisuuskäsityksestä laisinkaan, vaan pikemminkin yrityksestä ilmaista joitain syviä yleisinhimillisiä tuntoja kirjoittamisaikana käytettävissä olleilla yksipuolisilla ilmaisutavoilla. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla ei ole varsinaista tiedollista sisältöä lainkaan vaan sen varsinainen olemus on "uskonnollista uskoa", joka on pikemminkin elämyksellistä tunnekokemusta ja tulkinnanvaraisiin rituaaleihin halukkaasti osallistumista kuin varsinainen todellisuuskäsitys. Niitä, jotka yhä ovat takertuneita siihen virheelliseen käsitykseen, että kristinuskolla olisi jokin varsinainen tietosisältö, ja jotka siksi "uskovat tosiasioihin" eivätkä pitäydy vapaasti tulkittaviin symboleihin ja elämyksellisyyteen, halveksitaan kirkon ja kristinuskon julkisuuskuvalle vahinkoa aiheuttavina, asiantuntemattomina tomppeleina ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko ei voi olla totta eikä erehdystä vaan on jotakin aivan muuta. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."<br />
# Kysymys on oikeasta todellisuuskäsityksestä: kristinusko on sisällöllisesti omaleimainen, yleispätevin totuusvaatimuksin esiintyvä todellisuuskäsitys, joka sekä sisältönsä että totuusvaatimuksensa osalta perustuu Jumalan aidon ja arvovaltaisen, ihmisille annetun ilmoituksen vastaanottamiseen ja tarjolla pitämiseen. Tämän käsityksen mukaan kristinuskon tiedollinen sisältö ei ole myyttinen tai vertauskuvallinen eikä vanhentunut tai virheellinen vaan konkreettisesti tosi, luotettava ja muuttumaton. Näin ollen tämän käsityksen edustajat saavatkin "fundamentalistin" leiman sekä ykkös- että kakkoskohdan taakse ryhmittyneiltä tahoilta; itse he puolestaan pitävät itseään klassisen kristinuskon<ref>"Klassinen kristinusko" tarkoittaa sitä, mitä kristityt ovat "aina ja kaikkialla" uskoneet; koska menneiden sukupolvien ajatuksia ei voi enää jälkikäteen muuttaa, klassisen kristinuskon sisältö ei muutu ajan mukana, vaan sen voi periaatteessa vain joko hyväksyä tai hylätä sellaisenaan. Esim. Martti Lutherin 1500-luvulla kirjoittamat Apostolisen uskontunnustuksen kohtien selitykset päättyvät "''Tämä on varmasti totta''" -sanoihin. Luther siis piti uskontunnustuksen sisältöä "ihan oikeasti totena" ja opetti kansaa siltä pohjalta.</ref> edustajina, joiden uskon sisältö on olennaisesti sama kuin esim. nykymuotoisen Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäisinä käyttöön ottaneiden seurakuntien. Siis: "Kristinusko voi olla totta ja onkin. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."<br />
<br />
Ei ole vaikea nähdä, että nämä kolme käsitystä ovat toisensa poissulkevia. Kukaan ei siis voi järkevästi ajatellen edustaa useampaa kuin yhtä niistä. Sikäli kuin [[uskonnon määritelmä|uskonto]] käsitetään vastauksina perimmäisiin kysymyksiin, kyseessä on kolme eri uskontoa. Näillä kullakin on oma sisältönsä ja omat tapansa pyrkiä sitä perustelemaan ja levittämään. Tässä artikkelissa<ref>ja koko tällä sivustolla</ref> pitäydytään ylläesitellyistä käsityksistä kolmanteen, ja kristinuskon perusteista ja perusteluista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan näin ymmärretyn kristinuskon perusteita ja perusteluja.<br />
<br />
== Perusteet ja perustelut ==<br />
<br />
Käsitteellisen selkeyden vuoksi on syytä käsittää "perusteet" ja "perustelut" eri asioiksi: '''Perustelu''' on väitelausein esitetty<ref>tässä tapauksessa kristinuskon totuutta puolustava</ref> argumentti. '''Peruste''' taas on henkilökohtaiseen vakuuttuneisuuteen liittyvä laajempi käsite, jonka piiriin kuuluu esimerkiksi sisäinen vakuuttuminen välittömän kokemuksen pohjalta tai siksi, että jokin käsityskanta<ref>tässä tapauksessa kristillinen usko</ref> on oikea<ref>sisäisen rakenteensa puolesta johdonmukaisin, sekä intuitiivisesti että älyllisesti tyydyttävin ja käytännössä ylivoimaisesti toimivin &ndash; esim. tässä mielessä siis itse itsensä suoraan henkilökohtaisella tasolla todistava</ref> [[perususkomus]]. Kristityn usko voi siis olla tiedollisesti täysin oikeutettua<ref>"Tiedollinen oikeutus" on filosofisen tietoteorian eli epistemologian käsite. Se, että jonkun ihmisen tietty käsitys on tiedollisesti oikeutettu, tarkoittaa suunnilleen samaa kuin että tällä ihmisellä on tästä käsityksestään kiinni pitämiseen niin hyvät syyt kuin mistään käsityksestä kiinnipitämiseen kenelläkään ihmisellä voi ylipäätään olla.</ref>, vaikkei hänellä olisikaan väitelauseiksi puettuja perusteluita uskolleen: hänellä voi olla välitön kokemus Jumalasta ja Jumalan toiminnasta elämässään.<br />
<br />
Samoin esimerkiksi havaintojen luotettavuuden tai oman tajunnan ulkopuolisten asioiden olemassaolon uskomiselle on perusteita, vaikkei tietoteoriassa kyetäkään väitelausein esittämään mitään vakuuttavia perusteluja, miksi ne olisi uskottava. Nämä asiat voidaan nähdä oikeina perususkomuksina, jotka eivät tarvitse perusteluita.<br />
<br />
Kuten professori [[Tapio Puolimatka]] on useissa kirjoissaan todennut, omakohtainen kokemus Jumalasta ja Pyhän Hengen välittämä Raamatun sisäinen todistus on älyllisesti aivan oikeutettu syy henkilökohtaiseen kristilliseen uskoon. Jumala ei vaadi ihmisen puolelta mitään kunnostautumista hyväksyäkseen tämän rakkaana lapsenaan yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman perusteella eikä uskoon päätymiseen vaadita filosofista tai tieteellistä osaamista, vaan usko on Jumalan lahja, jota tarjotaan eroa tekemättä kaikille ja kaikenlaisille ihmisille. Jumalan olemassaolosta voi vakuuttua samaan tapaan kuin siitä, että itsemme lisäksi on olemassa muitakin ihmisiä: oman kokemuksemme perusteella. Jos siis teen kokemukseni perusteella väitteitä henkilöstä, jota ystäväni ei tunne, hänen on oman kokemuksensa puuttumisesta huolimatta järkevää ottaa todistukseni vakavasti. Itse asiassa luonnon[[tiede]]kin perustuu siihen, että uskomme toisten ihmisten todistuksia siitä, mitä he väittävät saaneensa selville mittaamalla. Luonnontieteen taustalla piilee muitakin uskomuksia, joita ei voi "tieteellisesti todistaa", mutta jotka on tieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi välttämättä edellytettävä tosiksi.<br />
<br />
== Miksi kristinuskon totuutta tulisi perustella ==<br />
<br />
Perustelut ovat tärkeitä, vaikkeivät olekaan uskolle välttämättömiä. Länsimaisessa nykykulttuurissa elävä ihminen kohtaa näet paljon kristinuskon vastaisia väitteitä.<ref>Tämä liittyy siihen, että kristinusko on ollut toistatuhatta vuotta länsimaisen kulttuurin perustavana tekijänä ja että nyt on menossa jo muutaman vuosisadan mittainen kristinuskon vastaisen kulttuurisen kapinan vaihe, minkä johdosta kulttuuriamme sanotaan usein "jälkikristilliseksi".</ref> Mikäli hän ei pysty löytämään niihin vastauksia (eli häneltä puuttuu kumoajan kumoaja<ref name="UTM">Ks. [[Usko, tieto ja myytit]], Tapio Puolimatka, 2005</ref>) eikä muutoinkaan kohtaa vakuuttavia perusteluja kristinuskolle, tilanne vaatii veronsa: joko hänen uskonsa heikkenee<ref>tai ei pääse edes syntymään</ref> tai hän joutuu perääntymään [[fideismi]]in. Uskon heikkeneminen tekee hengellisestä elämästä raskaampaa, ja varsinkin erityisten vaikeuksien kohdatessa uskon menettämisen uhkakin samalla kasvaa. Fideismilläkin on ikäviä seurauksia, etenkin kokonaisvaltaisen kristillisen ajattelun ja kristittynä elämisen kannalta.<ref>Fideismi johtaa yleensä myös evankelioinnin ja lähetystyön vähenemiseen, hämärtäähän se kaikkien ihmisten objektiivisesti perustavimman tarpeen: sielun autuuden eli todelliselta kadotukselta pelastumisen. Lähetys- ja evankeliointityön motiiviksi jää tällöin lähinnä vain henkilökohtaisesta kristillisestä uskosta seuraavan, tässä elämässä koettavan onnen tunteen tartuttaminen, eikä se pitkälle riitä.</ref><br />
<br />
Ei-kristitylle apologetiikka antaa perusteita luokitella kristinusko sinänsä mielekkääksi todellisuuskäsitykseksi, jolloin evankeliumin vastaanottaminenkin tulee hänen kannaltaan ajateltavissa olevaksi vaihtoehdoksi. Koko kulttuurin tasolla kristinuskon järkiperustelujen tunnetuksi tuleminen tervehdyttää vallitsevaa maailmankuvaa siten, että myös kristinuskon mukaiset toimintatavat ja arvot nähdään yhä asiaankuuluvina ja säilyttämisen arvoisina. Perusteluiden esittäminen on siis kristillisten seurakuntien menestyksellisen toiminnan kannalta melkeinpä välttämätöntä.<br />
<br />
== Kristinuskoa puoltavien perustelujen luokittelu ==<br />
<br />
Kristinuskolle on useita perusteluja.<ref>Tässä artikkelissa viitatuista perusteluista kiinnostuneille lukijoille suosittelemme tutustumista viitteinä annettuun kirjallisuuteen. Jatkossa toivottavasti ApologetiikkaWikiinkin saadaan näitä perusteluja kuvaavat sivut.</ref> Niitä voi luetella ja luokitella seuraavaan tapaan: <br />
<br />
===Filosofiset perustelut===<br />
Filosofisia argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta on esitetty yli kaksikymmentä <ref name="UTM"/>{{,}}<ref>{{cite web |url=https://www.calvin.edu/academic/philosophy/virtual_library/articles/plantinga_alvin/two_dozen_or_so_theistic_arguments.pdf |title=Two Dozen (or so) Theistic Arguments| author = Alvin Plantiga |format= |work= |accessdate=2017-04-24}}</ref>{{,}}<ref>{{cite web |url=http://www.peterkreeft.com/audio/08_arguments-for-god.htm |author = Peter Kreeft |title= Arguments for God's Existence |format= |work= |accessdate=2010-02-09}}</ref>. Alla joitain näistä:<br />
#[[Ontologinen argumentti]] <ref name="companion">[http://eu.wiley.com/WileyCDA/WileyTitle/productCd-1405176571.html The Blackwell Companion to Natural Theology], Wiley, 2009, William Lane Craig (Editor) ja J. P. Moreland (Editor)</ref><br />
#[[Kosmologinen argumentti]] <ref name="companion">{{,}}</ref><br />
#[[Moraalinen argumentti|Moraalin]] olemassaoloon perustuva argumentti eli aksiologinen argumentti <ref name="companion"> </ref><br />
#[[Evolutiivinen_argumentti_naturalismia_vastaan|Järjen luotettavuuteen]] perustuva argumentti<br />
#Kauneuteen perustuva argumentti<br />
#Uskonnollisiin kokemuksiin perustuva argumentti<ref name="companion"> </ref><br />
#[[Eksistentiaalinen argumentti]]<br />
<br />
===Historialliset perustelut===<br />
#Jeesuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet <ref>Ks. esim. kirjat [[Tapaus Kristus]], Lee Strobel, Reasonable Faith, William Lane-Craig, [[The Resurrection of the Son of God]], N.T. Wright</ref><br />
#Arkeologiset todisteet <ref>Ks. esim. {{cite book |author= K. A. Kitchen |title=On the reliability of the Old Testament |publisher=W.B. Eerdmans |location=Grand Rapids, Mich |year=2003 |pages= |isbn=0-8028-0396-2 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref><br />
#Raamatun profetiat <ref>Ks. esim. [[Usko, tiede ja Raamattu]], Tapio Puolimatka</ref><br />
#[[Raamatun historiallinen luotettavuus|Raamatun historiallisen luotettavuuden todisteet]] <ref>Ks. esim. {{cite book |author=McDowell, Josh |title=The new evidence that demands a verdict |publisher=T. Nelson |location=Nashville |year=1999 |pages= |isbn=0-7852-4219-8 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref><br />
#Aikaiset ja silminnäkijätodistukset Jeesuksesta <ref>Ks. esim. {{cite book |author=Limbaugh, David; Geisler, Norman L.; Turek, Frank |title=I Don't Have Enough Faith to Be an Atheist |publisher=Crossway Books |location=Wheaton, Ill |year=2004 |pages= |isbn=1-58134-561-5 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref><br />
#[[Alkuperäisheimot ja Jumala|Alkuperäisasukkaiden uskomukset ja perimätieto, jotka tukevat Raamatun luotettavuutta]]<br />
<br />
===Luonnontieteelliset perustelut <ref>Ks. esim. {{cite book |author=Strobel, Lee |title=[[Tapaus_Kristus|The case for a Creator]]: a journalist investigates scientific evidence that points toward God |publisher=Zondervan/Willow Creek Resources |location=Grand Rapids, Mich |year=2004 |pages= |isbn=0-310-24050-6 |oclc= |doi= |accessdate=}}</ref>===<br />
#[[Kalam-_kosmologinen_argumentti|Universumin alku]]<br />
#[[Kosminen hienosäätö]]<br />
#[[Suunnitteluteoria|Suunnittelusignaalit]] [[Palautumaton_monimutkaisuus|biologiassa]]<br />
#Tietoisuuden tutkimus<br />
#[[Abiogeneesi | Alkusynnyn eli ensimmäisen solun itsestäänsyntymisen mahdottomuus]]<br />
#[[The_Edge_of_Evolution| Evoluution havaitut rajat]]<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet}}<br />
<br />
[[Luokka:Yleistä tietoa]][[Luokka:Argumentit]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Orjuus&diff=12525Orjuus2019-08-19T12:19:51Z<p>Apollos: orjuuden määritelmän täydentämistä; orjuuden nykyistä laajuutta koskeva toteamus</p>
<hr />
<div>'''Orjuus''' on <br />
# yhteiskunnallinen järjestelmä ("Orjuus vallitsi antiikin Kreikassa ja Roomassa") ja<br />
# siihen kuuluva sosiaalinen asema ("Näiden yhteiskuntien väestöstä suuri osa eli orjuudessa").<br />
Orjuuden ytimenä on jonkin yhteiskunnan oikeusjärjestyksen tunnustama palvelusuhde, josta ei ole subjektiivista irtisanoutumisoikeutta: orja ei voi omin luvin vaihtaa ammattiaan eikä isäntäväkeäänkään. Orjana elämisen kannalta olennaista on näet sekin, että kukaan ei ole orja noin vain ylimalkaan vaan jokaisella orjalla on joku isäntä tai emäntä; isäntä voi olla myös persoonaton: Rooman valtiokin omisti orjia. Orjilla on vapaata väestöä rajoitetumpi oikeus päättää itseään koskevista asioista sekä orjayhteiskunnan oikeuskäytännön mukainen kuuliaisuusvelvollisuus isäntäväkeään kohtaan; toisaalta orjat kuuluvat isäntäväkensä talouteen ja saavat siitä ainakin välttämättömät elämisen tarpeet kuten ruoan, vaatetuksen ja yösijan.<br />
<br />
Orjuuteen liittyvät muut olosuhteet ja oikeusnormit ovat vaihdelleet yhteiskunnasta ja ajankohdasta toiseen, joten kaiken orjuuden hätiköity samaistaminen on tyypillistä [[näennäisanalogia]]päättelyä. Toisaalta orjuuden yleisluonteinen tunnusmerkistö voi täyttyä myös ilman, että itse sanaa käytettäisiin: pakkotyöleiriverkoston tarjoamalla polkuhintaisella työvoimalla militaaritalouden perusteita rakentaneella stalinistisella Neuvostoliitolla oli ilmeiset orjayhteiskunnan piirteet, Maon Kiinan koko väestö eli hallinnon pahimmissa vaiheissa oikeastaan Maon henkilökohtaisia oikkuja toteuttavina orjina, joiden sydämetön isäntä antoi jopa kuolla joukoittain nälkään ostaakseen samaan aikaan elintarvikeviennillä aseita ja aseteollisuutta Neuvostoliitosta, ja nykyisessä Pohjois-Koreassa sama meno on jatkunut aina meidän aikaamme asti. Muustakaan maailmasta orjuus ei ole kadonnut, vaan YK:n välittämän arvion mukaan sen nykymuotojen<ref>Näihin ei ole luettu mukaan totalitaaristen maiden omaan väestöönsä kohdistamaa toimintaa.</ref> piirissä on miljoonia ihmisiä.<ref>''"Today, according to the International Organization for Migration (IOM), millions of people, primarily women and children, are subjected to this tragic fate ..."'' http://www.unesco.org/new/en/social-and-human-sciences/themes/slave-route/modern-forms-of-slavery/ [luettu 19.8.2019]</ref><br />
<br />
Tässä artikkelissa orjuutta tarkastellaan lähinnä suhteessa Raamattuun ja kristinuskon historiaan.<br />
<br />
== Kanaanin kirous ==<br />
<br />
Orja-sana esiintyy Raamatussa ensimmäistä kertaa Nooan langettaessa kirouksen Haam-poikansa Kanaan-esikoispojalle: "Kirottu olkoon Kanaan; olkoon hän veljiensä orjain orja!" Tämän kirouksen myöhempiä vaiheita voi seurata Vanhasta testamentista: Kanaanin jälkeläiset asuttivat sitä maata, "Kanaanin maata" eli "Kaanaan maata", jonka Herra sitten lupasi Aabrahamin jälkeläisille, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun kanaanilaisten syntivelka täyttyisi. Tämä toteutui israelilaisten maanvalloituksen yhteydessä Joosuan aikana.<br />
<br />
Raamatussa ei ole mitään mainintaa Kanaanin jälkeläisten ulkonäöstä, eikä ylipäänsä ole mitään syytä olettaa, että he esimerkiksi ihonväriltään olisivat poikenneet lähi-idän muista kansoista. Afrikan väestön valtaosan on ymmärretty polveutuvan Haamin muista pojista, ei siis Kanaanista, eikä Raamatussa ylipäänsä ole ainuttakaan mainintaa, jossa joku yksilö orjuutettaisiin etnisen alkuperänsä takia. Sen sijaan Egyptissä orjuutettiin koko Israelin kansa, muttei suinkaan siksi, että (haamilaiset) orjuuttajat olisivat uskoneet Raamattua!<br />
<br />
"Orjain orja" on jo itsessään kuvakielinen ilmaus, sillä ei tiedetä ainuttakaan historian esimerkkiä, jossa orjalla olisi ollut mahdollisuus konkreettisesti omistaa orjia. Kanaania itseään ei suinkaan orjuutettu, hänhän päinvastoin sai alun perin haltuunsa jokseenkin parhaan osan tunnetusta maasta. Kun ottaa huomioon Nooan profetioiden kokonaisuuden ja vertaa sitä Raamatun kertomaan ja muista lähteistä tunnettuun historiaan, huomaa, että kyse on lähinnä siitä, että Vapahtaja ja hengellinen valo tulee Seemin suvusta ja että Jaafetin suku levittäytyy laajimmalle ja saavuttaa siinä mielessä maailmassa ulkoisen valta-aseman, mutta että Haamin suku ja eritoten hänen esikoisensa Kanaanin jälkeläiset jäävät keskimäärin huonoimmalle osalle – vaikka alun perin juuri he nousivatkin johtoasemaan, niin että Nimrod, "ensimmäinen valtias maan päällä", oli nimenomaan haamilainen.<br />
<br />
Kanaanin kirous ei merkitse sitä, etteivät Haamin tai Kanaaninkin jälkeläiset voisi pelastua uskomalla Jumalan lupauksiin. Päinvastoin: taivaaseen kootaan ihmisiä "kaikista kansoista, kansanheimoista ja kielistä", ja nykyään kristinusko on kokonaisuutena katsoen haamilaisessa Afrikassa voimakasta ja leviävää, kun taas täällä jaafetilaisessa Euroopassa monin tavoin heikkoa ja taantuvaa. "Kaikki on Jumala sulkenut tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi."<br />
<br />
== Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä ==<br />
<br />
Mooseksen laissa on määräyksiä, jotka koskevat sellaista ihmisten välistä mahdollista suhdetta, joka on paremman puutteessa suomennettu "orjuudeksi". Kysymys ei kuitenkaan ollut mistään ihmisen omistusoikeudesta toiseen ihmiseen, vaan israelilaisten keskinäisellä sopimuksella solmittavasta, pääsääntöisesti määräaikaisesta palvelussuhteesta, ja näiden orjien kohtelusta oli erityiset säädökset, joiden mukaan orja oli esim. päästettävä korvauksetta vapauteen, mikäli isäntä oli tuottanut tälle pysyvän ruumiinvamman kuten lyönyt hampaan irti. Orjat eivät siis suinkaan olleet lainsuojattomassa asemassa isäntiensä mielivallan armoilla.<br />
<br />
Näiden säännösten yhteiskunnallinen merkitys näyttäisi olevan lähinnä siinä, että ne antoivat köyhtyneille israelilaisille toimeentulomahdollisuuden perintömaansa määräajaksi myymällä ja varakkaampien maanmiestensä ruokapalkkaisiksi palvelijoiksi pestautumalla. Nämä orjat oli Mooseksen lain mukaan vapautettava joka viideskymmenes vuosi, jolloin he saivat perheineen palata isiensä maille niiden laillisina omistajina. Poikkeuksena olivat vieraista kansoista peräisin olevat (sotavankeuteen joutuneet tai muulla tavoin israelilaisten valtaan siirtyneet) orjat, joilla ei siis voinut olla perintömaita Israelissa eikä niihin perustuvaa toimeentuloa isäntäperheensä ulkopuolella, sekä sellaiset israelilaissyntyiset orjat, jotka eivät isäntäväkeensä kiintyneinä itse tahtoneet enää koskaan lähteä näiden taloudesta.<br />
<br />
Mooseksen lain mukainen orjuus on siis ymmärrettävissä lähinnä väliaikaisena ja oikeudellisesti säänneltynä poikkeuksena normaalitilaan, pienempänä pahana tietyissä vaikeissa taloustilanteissa. Erityisesti laissa kielletään orjien ja muukalaisten julma kohtelu ja kehotetaan muistamaan koko Israelin kansan kovaa Egyptin aikaa ja siihen kuulunutta muukalaisuutta ja orjuutta, josta Herra oli heidät vapauttanut ja tuonut Luvattuun maahan. Jo tämä Mooseksen ja koko Vanhan testamentin ajan perustava Jumalan voimateko, lähtö Egyptistä, johon lainanto Siinain vuorella liittyi, on siis luonteeltaan nimenomaan vapautus armottomasta, mielivaltaisesta orjuudesta ja siihen liittyneiden entisiä orjuuttajia kohdanneiden Jumalan rangaistusten sarja.<br />
<br />
== Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet ==<br />
<br />
Mooseksen aikaa puolisentoistatuhatta vuotta myöhemmin Uuden testamentin ajan yhteiskunnassa oli käytännössä pakanallisen roomalaisen oikeuden mukainen orjuus, joka on perin juurin eri asia kuin Mooseksen laissa säädelty menettely: Roomassa orjat katsottiin "puhuvaksi irtaimistoksi", jolla ei lain edessä ollut juuri oikeuksia. Uuden testamentin käyttäytymisohjeet kristityille orjille ja kristityille isännille lähtevät siitä, että olipa ihminen yhteiskunnallisesti millaisessa asemassa tahansa, hänen on ennen muuta muistettava joutuvansa aikanaan tilille elämästään Jumalan edessä, joka on lahjomaton tuomari (kuten oli ollut jo Mooseksen ajan Egyptissä). Tunnollisuus omien velvollisuuksien täyttämisessä ja oikeudenmukaisuus vallankäytössä ovat tällöin kristillistä omaatuntoa ohjaavien apostolisten ohjeiden keskeistä sisältöä.<br />
<br />
Nämä ohjeet eivät kuitenkaan merkitse roomalaisen oikeuden orjia ja orjuutta koskevan näkemyksen ja siihen perustuvien käytäntöjen hyväksymistä, vaan ohjeet on annettu nimenomaan siksi, että kristityt tietäisivät, miten toimia Jumalan tahdon mukaisesti kristittyinä, kukin omassa elämäntilanteessaan. Yksilötasollahan on mahdollista toimia oikein, vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö olisi miten epäoikeudenmukaista hyvänsä. Yhteiskuntarakenne perustui suurtalouksiin – itse asiassa väestön enemmistö oli orjia (ei kuitenkaan juutalaisten eikä samarialaisten alueella). Yhteiskunnalliset lainsäätäjät eivät siinä vaiheessa kuuluneet kristilliseen seurakuntaan eivätkä kysyneet apostoleilta neuvoja töihinsä, joten lainsäätäjille suunnattuja orjuuteen liittyviä ohjeita Uusi testamentti ei suoranaisesti sisällä; suuntaa-antavana voi kuitenkin pitää sellaista seikkaa, että "ihmiskauppiaat" ovat Uudessa testamentissa kristitylle sopimattoman synnillisen elämänmuodon esimerkkinä.<br />
<br />
Orjien ja vapaiden ihmisarvossa, kristillisen seurakunnan jäsenyyden laadussa tai pelastuksen osallisuudessa uskon kautta Kristukseen ei ole eroja: "Ei tässä ole orjaa eikä vapaata – – vaan kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Erona on kuitenkin se, että mitä enemmän mahdollisuuksia ihmiselle on tarjona, sitä enemmästä hän myös on vastuussa Herransa edessä: "Orja on Kristuksen vapaa, ja vapaa on Kristuksen orja."<br />
<br />
== Muita tunnettuja esimerkkejä orjuudesta ja kristittyjen suhtautumisesta siihen ==<br />
<br />
=== Brittiläinen imperiumi ===<br />
<br />
Puolisentoistatuhatta vuotta Uuden testamentin aikaa myöhempi Euroopan siirtomaavaltojen, esim. Brittiläisen imperiumin ja siitä sittemmin itsenäistyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjalaitos taas muistutti pikemminkin Rooman ja arabien kuin Mooseksen lain mallia, ja lisäksi siinä oli vielä erityinen rasistinen piirre, niin että esim. Yhdysvaltain Virginian osavaltion orjuuteen liittyvässä lainsäädännössä laskettiin kunkin yksilön afrikkalaisuuden suhteellista osuutta. Orjuuden taustana oli kaupallisen hyödyn tavoittelu: orjakaupalla saatiin suurmaatalouteen halpaa työvoimaa; lisää orjia saatiin aiempien orjien jälkeläisistä, joten orjakaupan päättyminen ei merkinnyt orjuuden automaattista päättymistä.<br />
<br />
Anglosaksisissa maissa monet orjuuden keskeiset vastustajat, kuten Britanniassa [http://en.wikipedia.org/wiki/William_Wilberforce William Wilberforce], [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Clarkson Thomas Clarkson] ja herätykseen tullut entinen orjalaivan kapteeni, ''Amazing Grace'' -laulun sanoittajanakin tunnettu [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Newton John Newton], puolestaan toimivat kristittyinä, Raamattuun sidotun omantunnon pohjalta ja saivatkin laillisen orjuuden lakkautetuksi brittiläisessä imperiumissa jo 1800-luvun alkuvuosina – siis puolisen vuosisataa ennen kuin Darwinin teokset alkoivat puolestaan antaa perusteita rotusorrolle ja suorastaan [[Darwin ja natsit|etnisille kansanmurhille]].<br />
<br />
=== Yhdysvallat ===<br />
<br />
Darwinista huolimatta Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa orjuutta pidettiin kansallisena häpeänä, ja Etelävaltioiden hävittyä sisällissodan orjuus poistettiinkin koko maasta. Yhdysvalloissakin valovoimaisimmilla orjuuden vastustajilla oli ollut vahvasti kristillinen identiteetti – tämä koskee niin militanttiaktivisti [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Brown_(abolitionist) John Brownia] kuin sentimentaalista romaanikirjailijaa, ''Setä Tuomon tuvan'' laatijaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet_Beecher-Stowe Harriet Beecher-Stoweakin].<br />
<br />
Amerikan orjavaltioiden historia osoittaa osaltaan Uuden testamentin ohjeiden toimivuuden. Tilanne muistutti Rooman aikaa (monin paikoin suurin osa väestöstä oli orjia, joiden työvoimaan maataloustuotanto perustui), olipa osittain sitä vaikeampikin (rotuajattelun vuoksi vapautetut orjat eivät voineet löytää paikkaansa yhteiskunnassa niinkään helposti kuin antiikin Roomassa). Orjakapinoita leimahti aika ajoin, ja ne synnyttivät veristä jälkeä puolin ja toisin johtamatta kuitenkaan orjien aseman paranemiseen saati orjuuden lopettamiseen. Parasta, mitä siinä tilanteessa elänyt kristitty orjatilan omistaja saattoi suoranaisesti saada aikaan, oli kohdella omia orjiaan niin kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan, jos olisi ollut orjan asemassa; parasta, mitä kristitty orja saattoi saada aikaan, oli todistaa Kristuksesta suostumalla elämään osassaan kuuliaisena isännälleen, antaen näin kaikille lähimmäisilleen esimerkin siitä, että ihmisen arvo ei riipu hänen yhteiskunnallisesta asemastaan vaan Jumalan armoteoista häntä kohtaan ja että iankaikkiset asiat ovat ajallisia tärkeämpiä. Kun orjuus sitten aikanaan lopetettiin, se ei tapahtunut orjakapinan kautta eikä koskenut kuuliaisia orjia sen vähempää kuin kapinamielisiäkään.<br />
<br />
Kristillisen etiikan kannalta on olennaista ymmärtää, että ihmisen eettinen oikeus, saati velvollisuus, ei ole toimia oman asemansa rajoja rikkoen ja niitä oman halunsa mukaan muuttamaan pyrkien vaan oman asemansa tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa lähimmäisensä aseman parantamiseksi Raamattuun sidotun omantuntonsa ääntä kuunnellen ja seuraten – ja juuri näin toimiminen on johtanut todelliseen ja kestävään yhteiskunnalliseen edistykseen. Lisäksi voi todeta, että vaikka Brownkin osaltaan pakotti ihmisiä ottamaan kantaa orjuuteen ja vei siten kokonaiskehitystä eteenpäin, niin silti Beecher-Stowen tapa herätellä ihmisten omaatuntoa empatiaan oli sekä eettisesti ongelmattomampaa että käytännössä toimivampaa kuin Brownin oman käden oikeuteen perustuva malli, joka suoraan johti monien ihmishenkien menetykseen ja päälle päätteeksi vei miehen itsensäkin hirteen. Tämä antaa pohjaa myös oman aikamme huutavimpien yhteiskunnallisten vääryyksien, kuten [[abortti|"vapaan" abortin]], kristilliseen kohtaamiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/10/orjuus-kristinusko-ja-raamattu-osa-1.html Pasi Turunen: Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1]<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/11/amerikan-orjuus-ja-antiikin-orjuus-eri.html Pasi Turunen: Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)]<br />
* [http://raapustus.net/?id=114#orjuus Jasu Markkanen: Hyväksyykö Raamattu orjuuden?]<br />
* [http://luominen.fi/pitaako-kristityn-noudattaa-juutalaisten-ruokasaadoksia luominen.fi: Orjuus ja Raamattu]<br />
* [http://www.tv7.fi/vod/player/24090/ Café Raamattu > Orjuus Raamatun valossa (TV7)]<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Etiikka]][[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Orjuus&diff=12524Orjuus2019-08-18T18:44:57Z<p>Apollos: väliotsikointia</p>
<hr />
<div>'''Orjuus''' on <br />
# yhteiskunnallinen järjestelmä ("Orjuus vallitsi antiikin Kreikassa ja Roomassa") ja<br />
# siihen kuuluva sosiaalinen asema ("Näiden yhteiskuntien väestöstä suuri osa eli orjuudessa").<br />
Orjuudessa eli orjana elämisen kannalta olennaista on myös se, että kukaan ei ole orja noin vain ylimalkaan vaan jokaisella orjalla on joku isäntä tai emäntä; isäntä voi olla myös persoonaton: Rooman valtiokin omisti orjia. Orjilla on vapaata väestöä rajoitetumpi oikeus päättää itseään koskevista asioista sekä orjayhteiskunnan oikeuskäytännön mukainen kuuliaisuusvelvollisuus isäntäväkeään kohtaan; toisaalta orjat kuuluvat isäntäväkensä talouteen ja saavat siitä ainakin välttämättömät elämisen tarpeet kuten ruoan, vaatetuksen ja yösijan.<br />
<br />
Orjuuteen liittyvät muut olosuhteet ja oikeusnormit ovat vaihdelleet yhteiskunnasta ja ajankohdasta toiseen, joten kaiken orjuuden hätiköity samaistaminen on tyypillistä [[näennäisanalogia]]päättelyä. Toisaalta orjuuden yleisluontoinen tunnusmerkistö voi täyttyä myös ilman, että itse sanaa käytettäisiin: pakkotyöleiriverkoston tarjoamalla polkuhintaisella työvoimalla militaaritalouden perusteita rakentaneella stalinistisella Neuvostoliitolla oli ilmeiset orjayhteiskunnan piirteet, Maon Kiinan koko väestö eli hallinnon pahimmissa vaiheissa oikeastaan Maon henkilökohtaisia oikkuja toteuttavina orjina, joiden sydämetön isäntä antoi jopa kuolla joukoittain nälkään ostaakseen samaan aikaan elintarvikeviennillä aseita ja aseteollisuutta Neuvostoliitosta, ja nykyisessä Pohjois-Koreassa sama meno on jatkunut aina meidän aikaamme asti.<br />
<br />
Tässä artikkelissa orjuutta tarkastellaan lähinnä suhteessa Raamattuun ja kristinuskon historiaan.<br />
<br />
== Kanaanin kirous ==<br />
<br />
Orja-sana esiintyy Raamatussa ensimmäistä kertaa Nooan langettaessa kirouksen Haam-poikansa Kanaan-esikoispojalle: "Kirottu olkoon Kanaan; olkoon hän veljiensä orjain orja!" Tämän kirouksen myöhempiä vaiheita voi seurata Vanhasta testamentista: Kanaanin jälkeläiset asuttivat sitä maata, "Kanaanin maata" eli "Kaanaan maata", jonka Herra sitten lupasi Aabrahamin jälkeläisille, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun kanaanilaisten syntivelka täyttyisi. Tämä toteutui israelilaisten maanvalloituksen yhteydessä Joosuan aikana.<br />
<br />
Raamatussa ei ole mitään mainintaa Kanaanin jälkeläisten ulkonäöstä, eikä ylipäänsä ole mitään syytä olettaa, että he esimerkiksi ihonväriltään olisivat poikenneet lähi-idän muista kansoista. Afrikan väestön valtaosan on ymmärretty polveutuvan Haamin muista pojista, ei siis Kanaanista, eikä Raamatussa ylipäänsä ole ainuttakaan mainintaa, jossa joku yksilö orjuutettaisiin etnisen alkuperänsä takia. Sen sijaan Egyptissä orjuutettiin koko Israelin kansa, muttei suinkaan siksi, että (haamilaiset) orjuuttajat olisivat uskoneet Raamattua!<br />
<br />
"Orjain orja" on jo itsessään kuvakielinen ilmaus, sillä ei tiedetä ainuttakaan historian esimerkkiä, jossa orjalla olisi ollut mahdollisuus konkreettisesti omistaa orjia. Kanaania itseään ei suinkaan orjuutettu, hänhän päinvastoin sai alun perin haltuunsa jokseenkin parhaan osan tunnetusta maasta. Kun ottaa huomioon Nooan profetioiden kokonaisuuden ja vertaa sitä Raamatun kertomaan ja muista lähteistä tunnettuun historiaan, huomaa, että kyse on lähinnä siitä, että Vapahtaja ja hengellinen valo tulee Seemin suvusta ja että Jaafetin suku levittäytyy laajimmalle ja saavuttaa siinä mielessä maailmassa ulkoisen valta-aseman, mutta että Haamin suku ja eritoten hänen esikoisensa Kanaanin jälkeläiset jäävät keskimäärin huonoimmalle osalle – vaikka alun perin juuri he nousivatkin johtoasemaan, niin että Nimrod, "ensimmäinen valtias maan päällä", oli nimenomaan haamilainen.<br />
<br />
Kanaanin kirous ei merkitse sitä, etteivät Haamin tai Kanaaninkin jälkeläiset voisi pelastua uskomalla Jumalan lupauksiin. Päinvastoin: taivaaseen kootaan ihmisiä "kaikista kansoista, kansanheimoista ja kielistä", ja nykyään kristinusko on kokonaisuutena katsoen haamilaisessa Afrikassa voimakasta ja leviävää, kun taas täällä jaafetilaisessa Euroopassa monin tavoin heikkoa ja taantuvaa. "Kaikki on Jumala sulkenut tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi."<br />
<br />
== Orjuus Egyptissä ja Mooseksen lain säädöksissä ==<br />
<br />
Mooseksen laissa on määräyksiä, jotka koskevat sellaista ihmisten välistä mahdollista suhdetta, joka on paremman puutteessa suomennettu "orjuudeksi". Kysymys ei kuitenkaan ollut mistään ihmisen omistusoikeudesta toiseen ihmiseen, vaan israelilaisten keskinäisellä sopimuksella solmittavasta, pääsääntöisesti määräaikaisesta palvelussuhteesta, ja näiden orjien kohtelusta oli erityiset säädökset, joiden mukaan orja oli esim. päästettävä korvauksetta vapauteen, mikäli isäntä oli tuottanut tälle pysyvän ruumiinvamman kuten lyönyt hampaan irti. Orjat eivät siis suinkaan olleet lainsuojattomassa asemassa isäntiensä mielivallan armoilla.<br />
<br />
Näiden säännösten yhteiskunnallinen merkitys näyttäisi olevan lähinnä siinä, että ne antoivat köyhtyneille israelilaisille toimeentulomahdollisuuden perintömaansa määräajaksi myymällä ja varakkaampien maanmiestensä ruokapalkkaisiksi palvelijoiksi pestautumalla. Nämä orjat oli Mooseksen lain mukaan vapautettava joka viideskymmenes vuosi, jolloin he saivat perheineen palata isiensä maille niiden laillisina omistajina. Poikkeuksena olivat vieraista kansoista peräisin olevat (sotavankeuteen joutuneet tai muulla tavoin israelilaisten valtaan siirtyneet) orjat, joilla ei siis voinut olla perintömaita Israelissa eikä niihin perustuvaa toimeentuloa isäntäperheensä ulkopuolella, sekä sellaiset israelilaissyntyiset orjat, jotka eivät isäntäväkeensä kiintyneinä itse tahtoneet enää koskaan lähteä näiden taloudesta.<br />
<br />
Mooseksen lain mukainen orjuus on siis ymmärrettävissä lähinnä väliaikaisena ja oikeudellisesti säänneltynä poikkeuksena normaalitilaan, pienempänä pahana tietyissä vaikeissa taloustilanteissa. Erityisesti laissa kielletään orjien ja muukalaisten julma kohtelu ja kehotetaan muistamaan koko Israelin kansan kovaa Egyptin aikaa ja siihen kuulunutta muukalaisuutta ja orjuutta, josta Herra oli heidät vapauttanut ja tuonut Luvattuun maahan. Jo tämä Mooseksen ja koko Vanhan testamentin ajan perustava Jumalan voimateko, lähtö Egyptistä, johon lainanto Siinain vuorella liittyi, on siis luonteeltaan nimenomaan vapautus armottomasta, mielivaltaisesta orjuudesta ja siihen liittyneiden entisiä orjuuttajia kohdanneiden Jumalan rangaistusten sarja.<br />
<br />
== Orjuus Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa ja kristityille siitä annetut ohjeet ==<br />
<br />
Mooseksen aikaa puolisentoistatuhatta vuotta myöhemmin Uuden testamentin ajan yhteiskunnassa oli käytännössä pakanallisen roomalaisen oikeuden mukainen orjuus, joka on perin juurin eri asia kuin Mooseksen laissa säädelty menettely: Roomassa orjat katsottiin "puhuvaksi irtaimistoksi", jolla ei lain edessä ollut juuri oikeuksia. Uuden testamentin käyttäytymisohjeet kristityille orjille ja kristityille isännille lähtevät siitä, että olipa ihminen yhteiskunnallisesti millaisessa asemassa tahansa, hänen on ennen muuta muistettava joutuvansa aikanaan tilille elämästään Jumalan edessä, joka on lahjomaton tuomari (kuten oli ollut jo Mooseksen ajan Egyptissä). Tunnollisuus omien velvollisuuksien täyttämisessä ja oikeudenmukaisuus vallankäytössä ovat tällöin kristillistä omaatuntoa ohjaavien apostolisten ohjeiden keskeistä sisältöä.<br />
<br />
Nämä ohjeet eivät kuitenkaan merkitse roomalaisen oikeuden orjia ja orjuutta koskevan näkemyksen ja siihen perustuvien käytäntöjen hyväksymistä, vaan ohjeet on annettu nimenomaan siksi, että kristityt tietäisivät, miten toimia Jumalan tahdon mukaisesti kristittyinä, kukin omassa elämäntilanteessaan. Yksilötasollahan on mahdollista toimia oikein, vaikka yhteiskunnallinen lainsäädäntö olisi miten epäoikeudenmukaista hyvänsä. Yhteiskuntarakenne perustui suurtalouksiin – itse asiassa väestön enemmistö oli orjia (ei kuitenkaan juutalaisten eikä samarialaisten alueella). Yhteiskunnalliset lainsäätäjät eivät siinä vaiheessa kuuluneet kristilliseen seurakuntaan eivätkä kysyneet apostoleilta neuvoja töihinsä, joten lainsäätäjille suunnattuja orjuuteen liittyviä ohjeita Uusi testamentti ei suoranaisesti sisällä; suuntaa-antavana voi kuitenkin pitää sellaista seikkaa, että "ihmiskauppiaat" ovat Uudessa testamentissa kristitylle sopimattoman synnillisen elämänmuodon esimerkkinä.<br />
<br />
Orjien ja vapaiden ihmisarvossa, kristillisen seurakunnan jäsenyyden laadussa tai pelastuksen osallisuudessa uskon kautta Kristukseen ei ole eroja: "Ei tässä ole orjaa eikä vapaata – – vaan kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Erona on kuitenkin se, että mitä enemmän mahdollisuuksia ihmiselle on tarjona, sitä enemmästä hän myös on vastuussa Herransa edessä: "Orja on Kristuksen vapaa, ja vapaa on Kristuksen orja."<br />
<br />
== Muita tunnettuja esimerkkejä orjuudesta ja kristittyjen suhtautumisesta siihen ==<br />
<br />
=== Brittiläinen imperiumi ===<br />
<br />
Puolisentoistatuhatta vuotta Uuden testamentin aikaa myöhempi Euroopan siirtomaavaltojen, esim. Brittiläisen imperiumin ja siitä sittemmin itsenäistyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjalaitos taas muistutti pikemminkin Rooman ja arabien kuin Mooseksen lain mallia, ja lisäksi siinä oli vielä erityinen rasistinen piirre, niin että esim. Yhdysvaltain Virginian osavaltion orjuuteen liittyvässä lainsäädännössä laskettiin kunkin yksilön afrikkalaisuuden suhteellista osuutta. Orjuuden taustana oli kaupallisen hyödyn tavoittelu: orjakaupalla saatiin suurmaatalouteen halpaa työvoimaa; lisää orjia saatiin aiempien orjien jälkeläisistä, joten orjakaupan päättyminen ei merkinnyt orjuuden automaattista päättymistä.<br />
<br />
Anglosaksisissa maissa monet orjuuden keskeiset vastustajat, kuten Britanniassa [http://en.wikipedia.org/wiki/William_Wilberforce William Wilberforce], [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Clarkson Thomas Clarkson] ja herätykseen tullut entinen orjalaivan kapteeni, ''Amazing Grace'' -laulun sanoittajanakin tunnettu [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Newton John Newton], puolestaan toimivat kristittyinä, Raamattuun sidotun omantunnon pohjalta ja saivatkin laillisen orjuuden lakkautetuksi brittiläisessä imperiumissa jo 1800-luvun alkuvuosina – siis puolisen vuosisataa ennen kuin Darwinin teokset alkoivat puolestaan antaa perusteita rotusorrolle ja suorastaan [[Darwin ja natsit|etnisille kansanmurhille]].<br />
<br />
=== Yhdysvallat ===<br />
<br />
Darwinista huolimatta Yhdysvaltain Pohjoisvaltioissa orjuutta pidettiin kansallisena häpeänä, ja Etelävaltioiden hävittyä sisällissodan orjuus poistettiinkin koko maasta. Yhdysvalloissakin valovoimaisimmilla orjuuden vastustajilla oli ollut vahvasti kristillinen identiteetti – tämä koskee niin militanttiaktivisti [http://en.wikipedia.org/wiki/John_Brown_(abolitionist) John Brownia] kuin sentimentaalista romaanikirjailijaa, ''Setä Tuomon tuvan'' laatijaa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet_Beecher-Stowe Harriet Beecher-Stoweakin].<br />
<br />
Amerikan orjavaltioiden historia osoittaa osaltaan Uuden testamentin ohjeiden toimivuuden. Tilanne muistutti Rooman aikaa (monin paikoin suurin osa väestöstä oli orjia, joiden työvoimaan maataloustuotanto perustui), olipa osittain sitä vaikeampikin (rotuajattelun vuoksi vapautetut orjat eivät voineet löytää paikkaansa yhteiskunnassa niinkään helposti kuin antiikin Roomassa). Orjakapinoita leimahti aika ajoin, ja ne synnyttivät veristä jälkeä puolin ja toisin johtamatta kuitenkaan orjien aseman paranemiseen saati orjuuden lopettamiseen. Parasta, mitä siinä tilanteessa elänyt kristitty orjatilan omistaja saattoi suoranaisesti saada aikaan, oli kohdella omia orjiaan niin kuin olisi toivonut itseään kohdeltavan, jos olisi ollut orjan asemassa; parasta, mitä kristitty orja saattoi saada aikaan, oli todistaa Kristuksesta suostumalla elämään osassaan kuuliaisena isännälleen, antaen näin kaikille lähimmäisilleen esimerkin siitä, että ihmisen arvo ei riipu hänen yhteiskunnallisesta asemastaan vaan Jumalan armoteoista häntä kohtaan ja että iankaikkiset asiat ovat ajallisia tärkeämpiä. Kun orjuus sitten aikanaan lopetettiin, se ei tapahtunut orjakapinan kautta eikä koskenut kuuliaisia orjia sen vähempää kuin kapinamielisiäkään.<br />
<br />
Kristillisen etiikan kannalta on olennaista ymmärtää, että ihmisen eettinen oikeus, saati velvollisuus, ei ole toimia oman asemansa rajoja rikkoen ja niitä oman halunsa mukaan muuttamaan pyrkien vaan oman asemansa tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa lähimmäisensä aseman parantamiseksi Raamattuun sidotun omantuntonsa ääntä kuunnellen ja seuraten – ja juuri näin toimiminen on johtanut todelliseen ja kestävään yhteiskunnalliseen edistykseen. Lisäksi voi todeta, että vaikka Brownkin osaltaan pakotti ihmisiä ottamaan kantaa orjuuteen ja vei siten kokonaiskehitystä eteenpäin, niin silti Beecher-Stowen tapa herätellä ihmisten omaatuntoa empatiaan oli sekä eettisesti ongelmattomampaa että käytännössä toimivampaa kuin Brownin oman käden oikeuteen perustuva malli, joka suoraan johti monien ihmishenkien menetykseen ja päälle päätteeksi vei miehen itsensäkin hirteen. Tämä antaa pohjaa myös oman aikamme huutavimpien yhteiskunnallisten vääryyksien, kuten [[abortti|"vapaan" abortin]], kristilliseen kohtaamiseen.<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/10/orjuus-kristinusko-ja-raamattu-osa-1.html Pasi Turunen: Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1]<br />
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2011/11/amerikan-orjuus-ja-antiikin-orjuus-eri.html Pasi Turunen: Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)]<br />
* [http://raapustus.net/?id=114#orjuus Jasu Markkanen: Hyväksyykö Raamattu orjuuden?]<br />
* [http://luominen.fi/pitaako-kristityn-noudattaa-juutalaisten-ruokasaadoksia luominen.fi: Orjuus ja Raamattu]<br />
* [http://www.tv7.fi/vod/player/24090/ Café Raamattu > Orjuus Raamatun valossa (TV7)]<br />
<br />
[[Luokka:Etiikka]][[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=%22Miksei_Jumala_ilmoita_itse%C3%A4%C3%A4n_selv%C3%A4sti%3F%22&diff=12523"Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?"2019-08-18T15:45:40Z<p>Apollos: /* Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? */ kh</p>
<hr />
<div>{{väite-alku}}Jos Jumala haluaa, että uskon häneen, hän voisi kai hoitaa asian helposti. Miksi Jumala ei kerro olemassaolostaan kaikille niin kertakaikkisen selvästi ja vastaansanomattomasti, että tyhmätkin ymmärtävät? Ymmärtämättömiä ei pitäisi hyljeksiä.{{väite-loppu}}<br />
[[Tiedosto:Circle-question.svg|150px|pienoiskuva|oikea]]<br />
<br />
== Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? ==<br />
<br />
Kun tutkimme asiaa lähemmin huomaamme, että kyse ei niinkään ole siitä, etteikö Jumala olisi ilmoittanut itsestään kaikille tai että hän piileksisi – kyse on enemmänkin siitä, että monet ihmiset eivät hyväksy tapaa, jolla Jumala on itsensä ilmoittanut, vaan asettavat Jumalalle ehtoja, joilla hänen tulisi ilmestyä uskon edellytyksenä. Henkilöstä riippuen nämä ehdot luonnollisesti vaihtelevat aina visuaalisesta ilmestymisestä mitä mielikuvituksellisimpiin skenaarioihin.<br />
<br />
Esimerkiksi [[wp:Yalen yliopisto|Yalen yliopisto]]n edesmennyt tieteenfilosofian professori '''[https://en.wikipedia.org/wiki/Norwood_Russell_Hanson Norwood Hanson]''' esitti väitteensä elävän kuvauksen muodossa: <br />
<br />
{{lainaus|Olisi periaatteessa mahdollista osoittaa kaikille todeksi, että ”Jumala on olemassa” – niin vain ei ole tapahtunut, ei ainakaan kaikille! Oletetaan kuitenkin, että ensi tiistaiaamuna, heti aamiaisen jälkeen, me kaikki putoamme polvillemme kuullessamme korvia vihlovan ukkosenjyrinän. Lunta tupruttaa, lehdet putoavat puista, maanpinta nousee ja kupruilee, rakennukset sortuvat ja tornit kaatuvat. Taivas loistaa aavemaista, hopeaista valoa. Juuri silloin, kaikkien maailman ihmisten katsoessa ylös, taivaat aukenevat – pilviin repeytyy aukko – ja ne paljastavat uskomattoman valtavan ja säteilevän Zeuksen kaltaisen hahmon, joka nousee yläpuolellemme kuin sata Everestin vuorta. Hän rypistää synkkänä kulmiaan samalla kun salaman välähdys valaisee hänen michelangelomaisia kasvojaan. Sitten hän osoittaa sormellaan alaspäin – minua! – ja selittää niin että jokainen aikuinen ja lapsi voi kuulla: ”Olen saanut tarpeekseni sinun viisastelevista kommenteistasi ja teologisista määritelmistäsi. Vakuutan sinulle, N. R. Hanson, että minä todellakin olen olemassa.” – – <br />
<br />
Toivon, ettet syrjäytä tätä leikkimielisenä, ylenkatseellisena Disney-tyyppisenä keksintönä. Käsitteellinen ydin tässä on se, että jos tuollainen merkittävä tapahtuma tapahtuisi, minä ainakin varmasti vakuuttuisin, että Jumala on todella olemassa. Se tosiasia olisi ratkaistu kerta kaikkiaan. – – Tämä kohtaaminen todistaisi minulle ja kaikille muille, että Jumala on olemassa aivan yhtä suoranaisella tavalla kuin minkä tahansa kiistattoman tosiasiaväitteen kohdalla.|Norwood Hanson<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hanson, Norwood Russell | Nimeke = What I Do Not Believe and Other Essays | Julkaisija = New York: Humanities | Vuosi = 1971 | Sivu = 313–314 }}</ref>}}<br />
<br />
Hanson tekee tässä lainauksessaan tietynlaisen oletuksen Jumalasta ja tämän oletuksensa pohjalta hän tekee päätelmiä siitä, mikä olisi vastaansanomaton todiste Jumalasta. <br />
<br />
Evankeliumien kirjoittajat kertovat kaksikin Jumalan ilmestymistä Jeesuksen elinaikana, joissa on joitakin niistä piirteistä, joita Hanson toivoisi saavansa todisteeksi Jumalan olemassaolosta: <br />
<br />
{{lainaus|Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”|{{rp|Mark. 9:2–7}}}}<br />
<br />
Tässä tapauksessa Jumala ilmoittaa itsensä erityisellä tavalla kolmelle valitulle todistajalle, ja muut saavat tapahtumaan kosketuksen heidän silminnäkijätodistustensa välityksellä. Miksei Jumala sitten anna kaikille ihmisille tällaista kokemusta, joka antaisi heille välittömän mahdollisuuden vakuuttua Jumalan todellisuudesta? Syynä saattaa olla se, että oli Jumalan antama todiste itsestään miten vastaansanomaton tahansa, ihminen voi aina keksiä tavan paeta sitä. Pohdi tästä näkökulmasta ateistifilosofi '''Kai Nielsenin''' kommenttia: <br />
<br />
{{lainaus|Emme olisi paremmassa tilanteessa, jos taivaan tähdet muodostaisivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA kuin jos ne muodostaisivat lauseen VIIVYTTELY JUO MELANKOLIAA. Tietäisimme silloin, että jokin olisi ravisuttanut maailmaamme, mutta emme tietäisi, mikä. Tietäisimme tai luulisimme tietävämme – kuinka voisimme tietää, kumpi näistä vaihtoehdoista tekisi paremmin oikeutta tilanteelle – että kuulimme äänen tulevan taivaasta. Ja tietäisimme – tai luulisimme tietävämme – että tähdet järjestyivät silmiemme edessä useita kertoja niin, että ne muodostivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA. Mutta tekisikö tämä havainto meidät viisaammiksi sen osalta, mihin ”Jumala” viittaa tai millainen puhdas ruumiiton tuonpuoleinen henki on tai voisi olla? Korkeintaan voisimme ajatella, että ehkä jokin puhuu noiden uskonnollisten ihmisten puolesta, mutta emme tietäisi tarkalleen, mistä on kysymys. Mutta voisimme myös ajatella, että kyseessä on jonkinlainen temppu tai joukkoharha. Ydinasia on, että emme tietäisi, mitä pitäisi ajatella.|Nielsen<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nielsen, Kai | Nimeke = Naturalism and Religion | Julkaisija = New York: Prometheus Books | Vuosi = 2004 | Sivu = 279 }}</ref>}}<br />
<br />
Lause ”viivyttely juo melankoliaa” on merkityksetön. Se koostuu sanoista, joilla näyttäisi olevan merkitys, mutta lause kokonaisuutena on käsittämätön. Nielsenin mukaan sana ”Jumala” on samalla tavalla vailla selkeää merkitystä. Emme pysty muodostamaan selkeää käsitystä Jumalasta, joka on aineellisen maailmankaikkeuden tuolla puolen. Kaikki hankkimamme tieto näyttäisi tarjoavan meille tietoa vain tästä maailmankaikkeudesta, ei mistään tuonpuoleisesta. Niinpä mikään todiste Jumalan olemassaolon puolesta ei riittäisi vakuuttamaan Nielseniä, koska hänen mielestään emme koskaan voi ymmärtää, mitä ”Jumala” tarkoittaa. Nielsen pitää [[fysikalismi]]a selviönä ja olettaa, ettei puhtaasti henkistä tietoisuutta voi olla olemassa. '''Charles Taliaferro'''<ref>Taliaferro, Charles: "The project of Natural Theology, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Graig, William Lane & Moreland, J. P. (toim.) | Nimeke = The Blackwell Companion to Natural Theology | Julkaisija = Oxford: Wiley-Blackwell | Vuosi = 2009 | Sivu = 10-11 }}</ref> kuitenkin argumentoi, ettei meillä ole perusteita tällä tavalla pitää fysikalismia itsestään selvänä totuutena. On mielekästä olettaa, että ihmisen tietoisuus ei selity puhtaasti fysikaalisten tilojen ja prosessien pohjalta. Tietoisuus on kokemustosiasia, joka on välittömästi ilmeinen jokaiselle ihmiselle. Niinpä ei ole perusteltua hylätä ajatusta tuonpuoleisesta Jumalasta, joka on ääretön, persoonallinen ja puhtaasti henkinen tietoisuus. <br />
<br />
Monien aikamme ateistien mielestä on perusteltua olla uskomatta Jumalaan jo pelkästään siitä syystä, että Jumalan olemassaolo ei ole vastaansanomattoman selvä kaikille ihmisille. Jos Jumala olisi olemassa, hänen olemassaolonsa ei olisi niin vaikeasti todennettavissa. Mutta ateistin mielestä Jumalan olemassaoloa on vaikea todentaa. Niinpä Jumala ei ole olemassa. Tämän tyyppisen argumentin ehkä tunnetuin puolustaja aikanamme on filosofi '''J. L. Schellenberg'''. Hänen mielestään jumaluskon kannalta on ongelmallista, että ihmiset kokevat Jumalan poissaolevaksi, kaukaiseksi ja salatuksi. Kirjassaan ''Divine Hiddenness and Human Reason'' hän esittää, että Jumalan poissaolon tuntu muodostaa voimakkaan argumentin ateismin puolesta. Tämä argumentti pystyy painamaan vaakakupin ateismin hyväksi, niin että sen perusteella teismiä voidaan pitää epätotena. Schellenbergin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Schellenberg, J.L. | Nimeke = Divine Hiddenness and Human Reason | Julkaisija = Ithaca: Cornell University Press | Vuosi = 1993 | Sivu = 2 ss. }}</ref> argumentti on seuraavanlainen:<br />
<br />
# Täydellisen rakkaudellinen Jumala haluaisi molemminpuolisen henkilökohtaisen suhteen jokaisen sellaisen olennon kanssa, jolla on valmiudet tällaiseen suhteeseen.<br />
# Jumalan ja ihmisen välisen vuorovaikutussuhteen loogisesti välttämätön edellytys on, että ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon. Siksi:<br />
# Jos täydellisen rakkaudellinen Jumala olisi olemassa, hän varmistaisi, että jokainen olento, jolla on valmiudet muodostaa tällainen uskomus ja joka ei suhtautuisi kielteisesti sen muodostamiseen, saisi käsiinsä riittävästi todistusaineistoa voidakseen muodostaa kyseisen uskomuksen.<br />
# Mutta käytettävissä oleva todistusaineisto ei itse asiassa ole riittävä. Joten: <br />
# Täydellisen rakastavaa Jumalaa ei ole olemassa.<br />
<br />
Tämä ateistinen argumentti perustuu siihen järkevään oletukseen, että rakastavan Jumalan päämääränä on päästä molemminpuoliseen henkilökohtaiseen suhteeseen jokaisen sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis tällaiseen suhteeseen. Argumentin ongelmallinen kohta on oletuksessa, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei olisi riittävää todistusaineistoa muodostaa uskomusta, että Jumala on olemassa. Tähän päätelmään päästään vain olettamalla, että jotkut niistä, jotka tällä hetkellä eivät usko Jumalaan, uskoisivat heti, jos saisivat riittävät todisteet Jumalan olemassaolosta.<br />
<br />
== Ihmisen valinnanvapauden edellytyksiä ==<br />
<br />
Oletetaan hetkeksi, että Schellenberg on oikeassa väittäessään, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei ole riittävää todistusaineistoa uskoakseen Jumalan olemassaoloon. Silloin olisi olemassa ihmisiä, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Tämä ateistinen argumentti olettaa, että rakastava Jumala ei voisi salli tällaisen asiaintilan syntymistä, vaan hänen pitäisi luoda tilanne, jossa jokainen tällainen ihminen saisi riittävästi todistusaineistoa uskoakseen Jumalaan. Oletuksen mukaan ihminen voi tietää, millä tavalla Jumalan täytyisi toimia voidakseen saavuttaa päämääränsä elää suhteessa ihmisten kanssa. Sen mukaan Jumalan täytyisi tehdä olemassaolonsa ilmeiseksi kaikille sellaisille ihmisille, jotka ovat valmiit tällaiseen suhteeseen.<br />
<br />
Aina kun kuulemme väitteen siitä, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä, meidän täytyy kysyä itseltämme seuraava kysymys: ”''Mistä kyseiset kriitikot tietävät, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä?''” On vaikea puolustaa väitettä, että Jumalalla ei olisi mitään hyvää syytä sallia tilannetta, jossa on olemassa ateisteja, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Voidakseen tietää, ettei tällaista syytä ole olemassa, ihmisellä pitäisi olla kattava tieto todellisuudesta. Oletetaan, että sairaanhoitaja on antamassa sinulle rokotusta, mutta pudottaa epähuomiossa rokotusneulan lattialle. Hän poimii neulan ja aikoo antaa sinulle rokotuksen. Sinä kuitenkin huomautat hänelle, että neulassa saattaa nyt olla bakteereja. Sairaanhoitaja katsoo tarkkaan neulan kärkeä ja huomauttaa: ”En näe siinä mitään bakteereita” ja valmistautuu antamaan sinulle rokotuksen. Voit edelleen oikeutetusti vastustaa rokotuksen antamista, koska sairaanhoitajalla ei ole riittävää tietoa mahdollisista bakteereista rokotusneulassa.<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = 45}}</ref><br />
<br />
Kristillisen käsityksen mukaan Jumala haluaa ihmisten olevan vapaita valitsemaan, haluavatko he rakastaa Jumalaa vai hylätä hänet. Millainen maailman pitäisi olla, että tämä olisi mahdollista? Ensinnäkin siinä täytyy olla olentoja, jotka pystyvät tekemään vapaita valintoja. Toiseksi, näiden olentojen täytyy elää olosuhteissa, joissa he voivat toteuttaa tätä vapauttaan. Millaisia olisivat tuollaiset olosuhteet? Michael J. Murray<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = }}</ref> käsittelee tätä kysymystä mielenkiintoisella tavalla ja seuraava selonteko seuraa melko tarkasti hänen argumentointiaan.<br />
<br />
Yksi edellytys vapaiden valintojen tekemiselle on kaikenkattavan pakon puuttuminen. Ehkä sinulla on kokemus tilanteesta, jossa ajat ylinopeutta autollasi ja havaitset poliisiauton tien laidassa. Mikä on reaktiosi? Painat heti jarrua ja vähennät nopeutta. Poliisin läsnäolo saa sinut pelkäämään nopeusrajoituksen ylittämisestä seuraavaa sakkorangaistusta ja pelko pakottaa sinut hidastamaan. Mutta useimmiten tiellä ajaessamme kukaan ei valvo nopeuttamme. Tällöin mikään ulkoinen pakko ei rajoita toimintaamme ja olemme vapaita päättämään, noudatammeko lakia vai emme.<br />
<br />
Kuvittele nyt, millaista olisi elää, jos jokaisessa elämäsi kulmassa olisi moraalinen poliisi, joka uhkaisi sinua sakoilla tai vankeudella moraalisten velvollisuuksien rikkomisesta. Sellaisessa maailmassa ihmisiä ei ainoastaan pakotettaisi noudattamaan nopeusrajoitusta; heidät pakotettaisiin toimimaan moraalisten periaatteiden edellyttämällä tavalla kaikissa olosuhteissa. Sellainen maailma olisi täynnä kaikenkäsittävää pakkoa ja sellaisessa maailmassa ei olisi mahdollista tehdä moraalisesti merkityksellisiä vapaita valintoja.<br />
<br />
Tällä esimerkillä on merkitystä pohtiessamme kysymystä Jumalan kätkeytymisestä. Pohdi hetken maailmaa, joka Schellenbergin ja Hansonin mielestä Jumalan pitäisi luoda. Heidän mielestään Jumalan pitäisi ilmoittaa itsensä tavalla, joka tekisi mahdolliseksi rakastavan suhteen ihmisten kanssa. Heidän mielestään tämä merkitsee sitä, että <br />
<br />
:(a) Jumala tekee täysin selväksi, että hän on olemassa. Mutta varmaankin täysin hyvä Jumala haluaa tehdä meille selväksi paljon enemmän kuin vain tiedon olemassaolostaan. Jos Jumala todella rakastaa meitä ja haluaa meidän elävän hyvää elämää, Jumala kertoisi meille yhtä selvästi ja ilmeisesti <br />
:(b) miten voimme elää hyvää elämää. Tämä merkitsee sitä, että hän ilmoittaisi moraalisen tahtonsa ja sen, miten ainoastaan hänen moraalisen tahtonsa noudattaminen tekee ihmisen onnelliseksi ja että jos emme seuraa häntä, päädymme onnettomuuteen ja tuhoon.<br />
<br />
Mutta pohdi hetken, mitä seuraisi, jos Jumala toteuttaisi vaihtoehdon (b). Mikä olisi seurauksena, jos Jumala tekisi meille ehdottoman selväksi kaikki ne asiat, jotka on kuvattu vaihtoehdossa (b)? Epäilemättä tässä tapauksessa Jumalasta tulisi moraalinen poliisi, joka valvoisi elämämme kaikkia nurkkia. Jumala olisi suoranaisesti läsnä elämässämme, ja hän tekisi meille selväksi, että kuuliaisuus on ainoa tie onneen ja että synti johtaa nopeaan rangaistukseen. Tällaisissa olosuhteissa eläisimme kaikenkattavan pakon alaisina jokapäiväisessä elämässämme. Tuollaisissa olosuhteissa moraalisesti merkityksellinen valinnan vapaus olisi mahdottomuus. Niinpä näyttää siltä, että Jumala ei voi tehdä itseään tunnetuksi meille tavoilla, jotka täsmennettiin vaihtoehdoissa (a) ja (b).<br />
<br />
Tässä kohdassa ehkä näyttää, että kuvauksessa on jotakin vialla. Kristitythän ajattelevat Schellenbergin ja Hansonin tavoin, että Jumalan täytyy tehdä ja että hän tekee olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi meille. Mutta he eivät ajattele, että tämä estäisi ihmisten kykyä toimia vapaasti. Miten tämä on mahdollista? Toisin sanoen, kuinka Jumala voi tehdä olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi ihmisille, ilman että hän luo kaikenkattavan pakon olosuhteet? Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää, että pohdimme tarkemmin, mitä pakolla tarkoitetaan ja miten se toimii.<br />
<br />
Pakko toimii silloin, kun tehdään uhkauksia, jotka luovat meille pakottavan paineen. Pakottavan paineen käsitettä analysoidessamme huomaamme sen olevan seurausta ainakin viiden eri tekijän vuorovaikutuksesta.<br />
<br />
# '''Uhkauksen voima''': toisin sanoen, kuinka pahoilta uhatut seuraukset vaikuttavat. <br />
# '''Uhkauksen läheisyys'''. Tässä tekijässä on kolme osaa: <br />
::a) Todennäköisyys: kuinka todennäköistä on, että uhkaukset toteutetaan. <br />
::b) Ajallinen: kuinka nopeasti uhatut seuraukset toteutetaan.<br />
::c) Tiedollinen: miten kattavasti uhatut seuraukset tiedostetaan.<br />
:3. '''Välinpitämättömyys uhkauksen suhteen''': missä määrin uhattu henkilö suhtautuu välinpitämättömästi häneen kohdistuviin uhkauksiin.<br />
<br />
Jotta Jumala voisi säilyttää luomiensa ihmisten vapauden, hänen täytyy lieventää sitä pakottavaa painetta, joka seuraa hänen olemassaoloaan ja tahtoaan koskevasta tiedosta. Mitä edellä mainituista tekijöistä Jumala voi säätää vähentääkseen pakottavaa painetta ja siten suojellakseen ihmisten vapautta?<br />
<br />
Ei näytä siltä, että Jumala voisi lieventää uhkauksen voimaa. Epäuskon tai tottelemattomuuden seurauksena olevaa uhkauksen voimaa ei ole mahdollista muuttaa. Jos ihminen ei opi tuntemaan Jumalaa tai tottelemaan Hänen moraalista tahtoaan (ei esimerkiksi opi tuntemaan Kristusta pelastajanaan), kyseinen ihminen on tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta. Tämän seurauksen lieventäminen ei näytä mahdolliselta. Jos Jumala lupaa tietyn seurauksen siitä, että ihminen ei tunne tai tottele häntä, todennäköisyys tämän seurauksen toteutumisesta on sata prosenttia. Miten se voisi olla vähemmän? Ainoastaan jos Jumalaa voitaisiin huijata tai jos hän unohtaisi tai muuttaisi mielensä. Mitkään näistä vaihtoehdoista eivät näytä mahdollisilta. <br />
<br />
Ajallista läheisyyttä voidaan lieventää jossakin mielessä, koska ainakin jotkut epäuskon ja tottelemattomuuden seuraukset siirtyvät kuoleman jälkeiseen elämään. Tämän asian osalta voidaan huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin, ihmisen elämä voi päättyä milloin tahansa, joten kuoleman jälkeinen elämä voi alkaa seuraavassa hetkessä. Niinpä rangaistuksen viivyttäminen kuoleman jälkeiseen elämään ei välttämättä vähennä uhkauksen välittömyyttä. Toiseksi, vaikka kyseiset rangaistukset koettaisiin ajallisesti kaukaisina, on vaikea kuvitella, että tämä muuttaisi mitään olennaista, koska uhattujen seurausten luonne on niin vakava – ikuinen ero Jumalasta.<br />
<br />
Jätetään tiedollinen välittömyys hetkeksi syrjään. Entä vaihtoehto (3), välinpitämättömyys uhkausta kohtaan? Voisiko Jumala lieventää välinpitämättömyyttä ja sillä tavalla vähentää pakottavaa painetta? Tämä ei näyttäisi mahdolliselta. Se, miten välinpitämättömästi suhtaudumme uhkauksiin, näyttää riippuvan omista vapaista valinnoistamme. Jotkut ihmiset pystyvät kehittämään itsessään vastustuskykyä uhkauksia vastaan. Toiset taas eivät. Kummassakin tapauksessa välinpitämättömyys näyttää riippuvan ihmisen vapaista valinnoista. Jumala voisi säätää tätä tekijää ainoastaan puuttumalla vapaisiin valintoihimme. <br />
<br />
Niinpä jäljelle jää vain tiedollinen välittömyys. Mutta mitä tarkalleen on tiedollinen välittömyys? Se on tekijä, joka selittää, miksi esimerkiksi televisio-ohjelmat juopuneiden ajajien aiheuttamista onnettomuuksista usein onnistuvat estämään ihmisiä ajamasta juopuneina. Nämä televisio-ohjelmat eivät anna ihmisille mitään uutta informaatiota. Kukaan ei ajattele näitä kuvia nähtyään: ”Hei, enpä tullut koskaan ajatelleeksi että juopuneena ajaminen voisi saada aikaan tällaisia onnettomuuksia.” Sen sijaan, nämä kuvat käyttävät meille jo tunnettua informaatiota ja esittävät sen meille tavalla, joka vaikuttaa voimakkaasti tunteisiimme. Tällaiset televisio-ohjelmat muuttavat uhattujen seuraamusten tiedollisen välittömyyden. <br />
<br />
Koska Jumala ei voi lieventää pakottavaa painetta lieventämällä neljää muuta tekijää, jotka vaikuttavat pakottavaan paineeseen, Jumalan täytyy tehdä se säätelemällä oman olemassaolonsa ja moraalisen luonteensa tiedollista välittömyyttä. Näin tehdessään hän saa aikaan ilmiön, jota kuvataan Jumalan kätkeytymiseksi. <br />
<br />
Tiedollisen välittömyyden vähentäminen ja kätketyksi tuleminen ei tarkoita sitä, ettei Jumalan olemassaolosta olisi todistusaineistoa tai että kyseinen todistusaineisto olisi heikkoa. Voimme ymmärtää tämän pohtiessamme uudelleen esimerkkiä televisio-ohjelmista, jotka vähentävät juopuneena ajamista. Ne ihmiset, joihin kyseiset ohjelmat vaikuttavat, tietävät jo edeltä täysin hyvin, että juopuneena ajaminen on vaarallista. Kyseinen todistusaineisto oli jo aikaisemmin täysin heidän käytettävissään. Mutta todistusaineiston tarjoamalta informaatiolta puuttui tiedollinen välittömyys, joka olisi pakottanut heidät lopettamaan juopuneena ajamisen. Tämän aikaansaamiseksi tarvittiin televisio-ohjelmia. Samalla tavalla Jumala voi saattaa kaikenlaista informaatiota omasta olemassaolostaan ja moraalisesta tahdostaan ihmisten ulottuville (hän voi luoda hienosäädetyn maailmankaikkeuden ja antaa ihmiselle siitä tietoa tieteen edistyksen myötä, hän voi antaa kirjoitetun ilmoituksen, Jumalan Poika voi tulla ihmiseksi jne.). Niin kauan kuin tätä informaatiota ei tarjota sellaisella tavalla, joka tekisi informaatiosta tiedollisesti välitöntä (ja siten pakottavaa), Jumala onnistuu turvaamaan moraalisesti merkityksellisen vapautemme.<br />
<br />
Jumalan ajoittainen kätkeytyminen ja vaikeneminen ei siis sinänsä muodosta syytä uskoa ateismiin. Jumalan kätkeytyminen ja vaikeneminen sopii loogisesti yhteen sen kanssa, että Jumala on olemassa ja että hän rakastaa ihmisiä. Se, että Jumala kätkeytyy joiltakin ihmisiltä, ei tarkoita, että hän kätkeytyy kaikilta. Se, että Jumala kätkeytyy ajoittain, ei tarkoita, että hän kätkeytyy aina. Se, että Jumala kätkeytyy kaikilta ihmisiltä ajoittain, ei tarkoita, etteikö hän silti olisi jättänyt todisteita olemassaolostaan, jotka ovat aina kaikkien nähtävissä.<br />
<br />
Jumalan kätkeytyminen tai Jumalan poissaolon tuntu voivat johtua useista erilaisista tekijöistä. '''Paul K. Moserin'''<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 132 }}</ref> mukaan Jumalan tarkoituksena voi olla <br />
<br />
* opettaa ihmisiä kaipaamaan ja arvostamaan henkilökohtaista suhdetta Jumalaan,<br />
* vahvistaa kiitollista luottamusta Jumalaan vaikeissakin olosuhteissa,<br />
* poistaa ihmisen välinpitämättömyys Jumalaa ja hänen tarkoitusperiään kohtaan,<br />
* murskata ihmisen ylpeä itseriittoisuus.<br />
<br />
Moser argumentoi, että Jumalan ajoittainen kätkeytyminen voi terveellä tavalla moraalisesti haastaa ihmisiä. Jos ihminen voi pitää Jumalan läsnäoloa itsestäänselvyytenä, hän saattaa itseriittoisesti välineellistää Jumalaa sen sijaan, että hän antautuisi Jumalalle. Kätkeytymällä Jumala opettaa ihmistä etsimään Jumalaa ja estää ihmistä pitämästä Jumalan pyhää läsnäoloa halpana.<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 133 }}</ref><br />
<br />
Jumalan poissaolon tuntu saattaa siis johtua Jumalan kätkeytymisestä. Se saattaa myös johtua ihmisen haluttomuudesta kohdata Jumalan todellisuutta. Ihminen voi kokea Jumalan poissaolevaksi, vaikka hänellä olisi riittävästi todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei ehkä ole valmis kohtaamaan tätä todistusaineistoa, koska se samalla uhkaisi hänen vapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lähes kaikki ihmiset pitävät mahdollisena, että Jumala on olemassa. Niinpä ihmisillä on syy perehtyä asiaan paremmin ja etsiä suurempaa selvyyttä asiaan. Ihmisen taipumus käyttää Jumalan poissaolon tuntua argumenttina Jumalan olemassaoloa vastaan voi kertoa ihmisen halusta paeta Jumalan todellisuutta.<ref>Wainwright, William J.: "Jonathan Edwards and the Hiddenness of God", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 104 }}</ref><br />
<br />
'''Jonathan Edwardsin''' mukaan jokaisella ihmisellä on riittävästi todistusaineistoa Jumalan todellisuudesta ja hänen hyvyydestään voidakseen muodostaa oikean käsityksen Jumalasta. Syntinen ihminen kuitenkin helposti joko kieltää Jumalan kokonaan tai muodostaa mielessään väärän kuvan Jumalasta. Vaikka luonnollinen järki voi parhaimmillaan saada selville monia totuuksia Jumalasta, se ei pysty ymmärtämään Jumalan pyhyyden arvoa (the beauty of holiness), eikä se siksi pysty arvostamaan kristinuskon totuuksia. Jumalan pyhyys avautuu sanallisen ilmoituksen välityksellä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Edwards, Jonathan | Nimeke = The Religious Affections | Julkaisija = Edinburgh: The Banner of Truth Trust | Vuosi = 1984 | Sivu = }}</ref><br />
<br />
'''Charles Finney''' tuo Jumalan kätkeytymisen ongelmaan lisänäkökohdan. Jumalan ei ole välttämättä mielekästä antaa ihmisille lisää valoa ennen kuin he ovat toimineet johdonmukaisesti sen valon pohjalta, mikä heillä jo on. <br />
<br />
{{lainaus|– – en saa myöskään jättää mainitsematta erästä kirjakauppiasta, varsin huomattavaa miestä siltä paikkakunnalta. Hän oli kääntymätön, ei tosin suoranainen jumalankieltäjä, mutta mies, joka ei voinut uskoa Raamatun jumalallista arvovaltaa. Hän oli teräväpäinen, arvostelevainen, lujatahtoinen, päättäväinen, luki paljon ja ajatteli paljon. Ulkonaiselta moraaliltaan, hän oli, sen uskon, moitteeton ja erikoisen suuressa arvossa pidetty henkilö. Eräänä aamuna varhain hän tuli huoneeseeni ja sanoi: <br />
<br />
”Mr. Finney, täällä on käymässä voimakas hengellinen liike, mutta minä olen epäilijä ja tahtoisin saada todisteita Raamatun totuudesta.” <br />
<br />
Herra antoi minulle kyvyn erottaa hänen mielentilansa, niin että saatoin päättää, miltä kannalta häntä käsittelisin. Sanoin hänelle: ”Uskotteko Jumalan olemassaoloon?” ”Uskon kyllä”, hän vastasi, ”en ole jumalankieltäjä”. ”Uskotteko suhtautuneenne Jumalaan niin kuin tulisi? Oletteko kunnioittaneet Hänen arvovaltaansa? Oletteko rakastanut Häntä? Oletteko tehnyt, mitä ajattelette olevan Hänelle otollista, ja siksi, että haluatte olla Hänelle otollinen? Myönnättekö, että teidän tulisi rakastaa Häntä, palvoa Häntä, totella Häntä sen valon mukaan, mitä teillä on?” ”Myönnän”, hän sanoi, ”minä myönnän sen”. ”Mutta oletteko tehnyt niin?” ”En”, hän vastasi, ”en voi sanoa tehneeni niin”. <br />
<br />
”No niin”, sanoin minä, ”miksi opastaisin teitä pitemmälle ja valaisisin mieltänne, jollette tahdo tehdä velvollisuuttanne ja noudattaa sitä valoa, mikä teillä jo on. Kun siis päätätte elää vakaumuksenne mukaan, totella Jumalaa parhaimmin sen valon mukaan, mikä teillä on; kun haluatte katua tähänastisia laiminlyöntejänne ja olla Jumalalle otollinen koko lopun elämäänne parhaan tietonne mukaan, sitten minäkin tahdon koettaa osoittaa teille, että Raamattu on Jumalasta. Siihen saakka minun on turhaa yrittää sitä.” En ollut itse istunut enkä tietääkseni pyytänyt häntäkään istumaan. Hän sanoikin vain: ”En voi sanoa muuta kuin että tämä on oikein ja kohtuullista” – ja meni tiehensä.|Finney<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Finney, Charles | Nimeke = Ihmeellisiä herätyksiä | Julkaisija = Suolahti: Ev. lut. herätysseura | Vuosi = 1984 | Sivu = 246–247 }}</ref>}}<br />
<!--<br />
--><br />
<br />
Joitain samankaltaisia elementtejä on Jeesuksen vertauksessa [[Luukkaan evankeliumi|Luukkaan evankeliumissa]]:<br />
<br />
{{lainaus|Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."|{{rp|Luuk 16:19-31}}}}<br />
<br />
Perimmiltään ongelma onkin siinä, että ihminen on luonnostaan kapinassa Luojaansa vastaan.<br />
<br />
Jos tunnusteot ja Jeesuksen opetukset eivät saaneet ihmisiä kääntymään, niin kuinka tilanne olisi tällä hetkellä sen kummempi. Joku voisi esimerkiksi vaatia, että Jumalan pitäisi ilmestyä hänelle, jotta tämä voisi uskoa Häneen. Vaikka näin kävisi, hän voisi silti kieltää Jumalan olemassaolon ja väittää kärsivänsä aivotoimintansa häiriöstä, joka aiheutti ilmestyksen. Voidaankin sanoa, että pelkkä vaikuttava kokemus itsessään ei kanna pitkälle, mikäli ihmisellä ei ole todellista halua löytää Jumalaa.<br />
<br />
Jumala antaa itsestään hyvin selkeän ilmoituksen Raamatussa. Kyse ei siis suinkaan ole siitä, etteikö Jumala ilmoittaisi itseään selkeästi vaan siitä, haluammeko uskoa tuon ilmoituksen vai emme. Usko ei monestikaan synny silmänräpäyksessä vaan on prosessi, johon monesti kuluu aikaa ja sisäisiä kamppailuja. Kyseinen prosessi vie monesti aikaa, koska ihmisinä meillä on monenlaisia jopa tiedostamattomia sisäisiä suoja-aitoja Jumalaa vastaan. Lisäksi kristillisen maailmankuvan mukaan Saatana pyrkii kaikin tavoin vesittämään ihmisen ja Jumalan kanssakäymisen.<br />
<br />
[[Raamattu|Raamatussa]] tämä ilmenee niin, että vaikka Jeesus teki useita ihmeitä ja opetti ihmisiä Jumalan valtakunnasta ja omasta asemastaan Jumalan poikana. Silti kaikkien näiden ihmeiden ja tunnustekojenkaan jälkeen kaikki eivät uskoneet tai halunneet uskoa. Toisin sanoen, vaikka ihmiset konkreettisesti näkivät ja kokivat asioita, he eivät silti muuttaneet suhtautumistaan [[Jeesus|Jeesukseen]] ja Hänen sanomaansa.<br />
<br />
Vanhan testamentin puolella hyvänä esimerkkinä toimii israelilaisten käytös erämaassa; Jumala oli suorittanut jo lukuisia ihmeitä, joiden kautta israelilaiset olivat päässeet pakenemaan Egyptistä ja joiden kautta heidän vaatteensa eivät esimerkiksi kuluneet. Tästä huolimatta, kun Mooses jätti kansan muutamaksi päiväksi, niin homma meni totaalisen villiksi ja israelilaiset alkoivat valmistamaan itselleen epäjumalaa.<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [https://uskojarkijafilosofia.wordpress.com/2011/05/18/jumalan-piiloutuneisuus/ Jumalan piiloutuneisuus] (uskojarkijafilosofia.wordpress.com)<br />
<br />
==Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Jumala]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=%22Miksei_Jumala_ilmoita_itse%C3%A4%C3%A4n_selv%C3%A4sti%3F%22&diff=12522"Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?"2019-08-18T14:57:52Z<p>Apollos: linkityslisäys; kh</p>
<hr />
<div>{{väite-alku}}Jos Jumala haluaa, että uskon häneen, hän voisi kai hoitaa asian helposti. Miksi Jumala ei kerro olemassaolostaan kaikille niin kertakaikkisen selvästi ja vastaansanomattomasti, että tyhmätkin ymmärtävät? Ymmärtämättömiä ei pitäisi hyljeksiä.{{väite-loppu}}<br />
[[Tiedosto:Circle-question.svg|150px|pienoiskuva|oikea]]<br />
<br />
== Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? ==<br />
<br />
Kun tutkimme asiaa lähemmin huomaamme, että kyse ei niinkään ole siitä, etteikö Jumala olisi ilmoittanut itsestään kaikille tai että hän piileksisi – kyse on enemmänkin siitä, että monet ihmiset eivät hyväksy tapaa, jolla Jumala on itsensä ilmoittanut, vaan asettavat Jumalalle ehtoja, joilla hänen tulisi ilmestyä uskon edellytyksenä. Henkilöstä riippuen nämä ehdot luonnollisesti vaihtelevat aina visuaalisesta ilmestymisestä mitä mielikuvituksellisimpiin skenaarioihin.<br />
<br />
Esimerkiksi [[wp:Yalen yliopisto|Yalen yliopisto]]n edesmennyt tieteenfilosofian professori '''[https://en.wikipedia.org/wiki/Norwood_Russell_Hanson Norwood Hanson]''' esitti väitteensä elävän kuvauksen muodossa: <br />
<br />
{{lainaus|Olisi periaatteessa mahdollista osoittaa kaikille todeksi, että ”Jumala on olemassa” – niin vain ei ole tapahtunut, ei ainakaan kaikille! Oletetaan kuitenkin, että ensi tiistaiaamuna, heti aamiaisen jälkeen, me kaikki putoamme polvillemme kuullessamme korvia vihlovan ukkosenjyrinän. Lunta tupruttaa, lehdet putoavat puista, maanpinta nousee ja kupruilee, rakennukset sortuvat ja tornit kaatuvat. Taivas loistaa aavemaista, hopeaista valoa. Juuri silloin, kaikkien maailman ihmisten katsoessa ylös, taivaat aukenevat – pilviin repeytyy aukko – ja ne paljastavat uskomattoman valtavan ja säteilevän Zeuksen kaltaisen hahmon, joka nousee yläpuolellemme kuin sata Everestin vuorta. Hän rypistää synkkänä kulmiaan samalla kun salaman välähdys valaisee hänen michelangelomaisia kasvojaan. Sitten hän osoittaa sormellaan alaspäin – minua! – ja selittää niin että jokainen aikuinen ja lapsi voi kuulla: ”Olen saanut tarpeekseni sinun viisastelevista kommenteistasi ja teologisista määritelmistäsi. Vakuutan sinulle, N. R. Hanson, että minä todellakin olen olemassa.” – – <br />
<br />
Toivon, ettet syrjäytä tätä leikkimielisenä, ylenkatseellisena Disney-tyyppisenä keksintönä. Käsitteellinen ydin tässä on se, että jos tuollainen merkittävä tapahtuma tapahtuisi, minä ainakin varmasti vakuuttuisin, että Jumala on todella olemassa. Se tosiasia olisi ratkaistu kerta kaikkiaan. – – Tämä kohtaaminen todistaisi minulle ja kaikille muille, että Jumala on olemassa aivan yhtä suoranaisella tavalla kuin minkä tahansa kiistattoman tosiasiaväitteen kohdalla.|Norwood Hanson<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hanson, Norwood Russell | Nimeke = What I Do Not Believe and Other Essays | Julkaisija = New York: Humanities | Vuosi = 1971 | Sivu = 313–314 }}</ref>}}<br />
<br />
Hanson tekee tässä lainauksessaan tietynlaisen oletuksen Jumalasta ja tämän oletuksensa pohjalta hän tekee päätelmiä siitä, mikä olisi vastaansanomaton todiste Jumalasta. <br />
<br />
Evankeliumien kirjoittajat kertovat kaksikin Jumalan ilmestymistä Jeesuksen elinaikana, joissa on joitakin niistä piirteistä, joita Hanson toivoisi saavansa todisteeksi Jumalan olemassaolosta: <br />
<br />
{{lainaus|Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”|{{rp|Mark. 9:2–7}}}}<br />
<br />
Tässä tapauksessa Jumala ilmoittaa itsensä erityisellä tavalla kolmelle valitulle todistajalle, ja muut saavat tapahtumaan kosketuksen heidän silminnäkijätodistustensa välityksellä. Miksei Jumala sitten anna kaikille ihmisille tällaista kokemusta, joka antaisi heille välittömän mahdollisuuden vakuuttua Jumalan todellisuudesta? Syynä saattaa olla se, että oli Jumalan antama todiste itsestään miten vastaansanomaton tahansa, ihminen voi aina keksiä tavan paeta sitä. Pohdi tästä näkökulmasta ateistifilosofi '''Kai Nielsenin''' kommenttia: <br />
<br />
{{lainaus|Emme olisi paremmassa tilanteessa, jos taivaan tähdet muodostaisivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA kuin jos ne muodostaisivat lauseen VIIVYTTELY JUO MELANKOLIAA. Tietäisimme silloin, että jokin olisi ravisuttanut maailmaamme, mutta emme tietäisi, mikä. Tietäisimme tai luulisimme tietävämme – kuinka voisimme tietää, kumpi näistä vaihtoehdoista tekisi paremmin oikeutta tilanteelle – että kuulimme äänen tulevan taivaasta. Ja tietäisimme – tai luulisimme tietävämme – että tähdet järjestyivät silmiemme edessä useita kertoja niin, että ne muodostivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA. Mutta tekisikö tämä havainto meidät viisaammiksi sen osalta, mihin ”Jumala” viittaa tai millainen puhdas ruumiiton tuonpuoleinen henki on tai voisi olla? Korkeintaan voisimme ajatella, että ehkä jokin puhuu noiden uskonnollisten ihmisten puolesta, mutta emme tietäisi tarkalleen, mistä on kysymys. Mutta voisimme myös ajatella, että kyseessä on jonkinlainen temppu tai joukkoharha. Ydinasia on, että emme tietäisi, mitä pitäisi ajatella.|Nielsen<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nielsen, Kai | Nimeke = Naturalism and Religion | Julkaisija = New York: Prometheus Books | Vuosi = 2004 | Sivu = 279 }}</ref>}}<br />
<br />
Lause ”viivyttely juo melankoliaa” on merkityksetön. Se koostuu sanoista, joilla näyttäisi olevan merkitys, mutta lause kokonaisuutena on käsittämätön. Nielsenin mukaan sana ”Jumala” on samalla tavalla vailla selkeää merkitystä. Emme pysty muodostamaan selkeää käsitystä Jumalasta, joka on aineellisen maailmankaikkeuden tuolla puolen. Kaikki hankkimamme tieto näyttäisi tarjoavan meille tietoa vain tästä maailmankaikkeudesta, ei mistään tuonpuoleisesta. Niinpä mikään todiste Jumalan olemassaolon puolesta ei riittäisi vakuuttamaan Nielseniä, koska hänen mielestään emme koskaan voi ymmärtää, mitä ”Jumala” tarkoittaa. Nielsen pitää [[fysikalismi]]a selviönä ja olettaa, ettei puhtaasti henkistä tietoisuutta voi olla olemassa. '''Charles Taliaferro'''<ref>Taliaferro, Charles: "The project of Natural Theology, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Graig, William Lane & Moreland, J. P. (toim.) | Nimeke = The Blackwell Companion to Natural Theology | Julkaisija = Oxford: Wiley-Blackwell | Vuosi = 2009 | Sivu = 10-11 }}</ref> kuitenkin argumentoi, ettei meillä ole perusteita tällä tavalla pitää fysikalismia itsestään selvänä totuutena. On mielekästä olettaa, että ihmisen tietoisuus ei selity puhtaasti fysikaalisten tilojen ja prosessien pohjalta. Tietoisuus on kokemustosiasia, joka on välittömästi ilmeinen jokaiselle ihmiselle. Niinpä ei ole perusteltua hylätä ajatusta tuonpuoleisesta Jumalasta, joka on ääretön, persoonallinen ja puhtaasti henkinen tietoisuus. <br />
<br />
Monien aikamme ateistien mielestä on perusteltua olla uskomatta Jumalaan jo pelkästään siitä syystä, että Jumalan olemassaolo ei ole vastaansanomattoman selvä kaikille ihmisille. Jos Jumala olisi olemassa, hänen olemassaolonsa ei olisi niin vaikeasti todennettavissa. Mutta ateistin mielestä Jumalan olemassaoloa on vaikea todentaa. Niinpä Jumala ei ole olemassa. Tämän tyyppisen argumentin ehkä tunnetuin puolustaja aikanamme on filosofi '''J. L. Schellenberg'''. Hänen mielestään jumaluskon kannalta on ongelmallista, että ihmiset kokevat Jumalan poissaolevaksi, kaukaiseksi ja salatuksi. Kirjassaan ''Divine Hiddenness and Human Reason'' hän esittää, että Jumalan poissaolon tuntu muodostaa voimakkaan argumentin ateismin puolesta. Tämä argumentti pystyy painamaan vaakakupin ateismin hyväksi, niin että sen perusteella teismiä voidaan pitää epätotena. Schellenbergin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Schellenberg, J.L. | Nimeke = Divine Hiddenness and Human Reason | Julkaisija = Ithaca: Cornell University Press | Vuosi = 1993 | Sivu = 2 ss. }}</ref> argumentti on seuraavanlainen:<br />
<br />
# Täydellisen rakkaudellinen Jumala haluaisi molemminpuolisen henkilökohtaisen suhteen jokaisen sellaisen olennon kanssa, jolla on valmiudet tällaiseen suhteeseen.<br />
# Jumalan ja ihmisen välisen vuorovaikutussuhteen loogisesti välttämätön edellytys on, että ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon. Siksi:<br />
# Jos täydellisen rakkaudellinen Jumala olisi olemassa, hän varmistaisi, että jokainen olento, jolla on valmiudet muodostaa tällainen uskomus ja joka ei suhtautuisi kielteisesti sen muodostamiseen, saisi käsiinsä riittävästi todistusaineistoa voidakseen muodostaa kyseisen uskomuksen.<br />
# Mutta käytettävissä oleva todistusaineisto ei itse asiassa ole riittävä. Joten: <br />
# Täydellisen rakastavaa Jumalaa ei ole olemassa.<br />
<br />
Tämä ateistinen argumentti perustuu siihen järkevään oletukseen, että rakastavan Jumalan päämääränä on päästä molemminpuoliseen henkilökohtaiseen suhteeseen jokaisen sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis tällaiseen suhteeseen. Argumentin ongelmallinen kohta on oletuksessa, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei olisi riittävää todistusaineistoa muodostaa uskomusta, että Jumala on olemassa. Tähän päätelmään päästään vain olettamalla, että jotkut niistä, jotka tällä hetkellä eivät usko Jumalaan, uskoisivat heti jos saisivat riittävät todisteet Jumalan olemassaolosta.<br />
<br />
== Ihmisen valinnanvapauden edellytyksiä ==<br />
<br />
Oletetaan hetkeksi, että Schellenberg on oikeassa väittäessään, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei ole riittävää todistusaineistoa uskoakseen Jumalan olemassaoloon. Silloin olisi olemassa ihmisiä, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Tämä ateistinen argumentti olettaa, että rakastava Jumala ei voisi salli tällaisen asiaintilan syntymistä, vaan hänen pitäisi luoda tilanne, jossa jokainen tällainen ihminen saisi riittävästi todistusaineistoa uskoakseen Jumalaan. Oletuksen mukaan ihminen voi tietää, millä tavalla Jumalan täytyisi toimia voidakseen saavuttaa päämääränsä elää suhteessa ihmisten kanssa. Sen mukaan Jumalan täytyisi tehdä olemassaolonsa ilmeiseksi kaikille sellaisille ihmisille, jotka ovat valmiit tällaiseen suhteeseen.<br />
<br />
Aina kun kuulemme väitteen siitä, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä, meidän täytyy kysyä itseltämme seuraava kysymys: ”''Mistä kyseiset kriitikot tietävät, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä?''” On vaikea puolustaa väitettä, että Jumalalla ei olisi mitään hyvää syytä sallia tilannetta, jossa on olemassa ateisteja, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Voidakseen tietää, ettei tällaista syytä ole olemassa, ihmisellä pitäisi olla kattava tieto todellisuudesta. Oletetaan, että sairaanhoitaja on antamassa sinulle rokotusta, mutta pudottaa epähuomiossa rokotusneulan lattialle. Hän poimii neulan ja aikoo antaa sinulle rokotuksen. Sinä kuitenkin huomautat hänelle, että neulassa saattaa nyt olla bakteereja. Sairaanhoitaja katsoo tarkkaan neulan kärkeä ja huomauttaa: ”En näe siinä mitään bakteereita” ja valmistautuu antamaan sinulle rokotuksen. Voit edelleen oikeutetusti vastustaa rokotuksen antamista, koska sairaanhoitajalla ei ole riittävää tietoa mahdollisista bakteereista rokotusneulassa.<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = 45}}</ref><br />
<br />
Kristillisen käsityksen mukaan Jumala haluaa ihmisten olevan vapaita valitsemaan, haluavatko he rakastaa Jumalaa vai hylätä hänet. Millainen maailman pitäisi olla, että tämä olisi mahdollista? Ensinnäkin siinä täytyy olla olentoja, jotka pystyvät tekemään vapaita valintoja. Toiseksi, näiden olentojen täytyy elää olosuhteissa, joissa he voivat toteuttaa tätä vapauttaan. Millaisia olisivat tuollaiset olosuhteet? Michael J. Murray<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = }}</ref> käsittelee tätä kysymystä mielenkiintoisella tavalla ja seuraava selonteko seuraa melko tarkasti hänen argumentointiaan.<br />
<br />
Yksi edellytys vapaiden valintojen tekemiselle on kaikenkattavan pakon puuttuminen. Ehkä sinulla on kokemus tilanteesta, jossa ajat ylinopeutta autollasi ja havaitset poliisiauton tien laidassa. Mikä on reaktiosi? Painat heti jarrua ja vähennät nopeutta. Poliisin läsnäolo saa sinut pelkäämään nopeusrajoituksen ylittämisestä seuraavaa sakkorangaistusta ja pelko pakottaa sinut hidastamaan. Mutta useimmiten tiellä ajaessamme kukaan ei valvo nopeuttamme. Tällöin mikään ulkoinen pakko ei rajoita toimintaamme ja olemme vapaita päättämään, noudatammeko lakia vai emme.<br />
<br />
Kuvittele nyt, millaista olisi elää, jos jokaisessa elämäsi kulmassa olisi moraalinen poliisi, joka uhkaisi sinua sakoilla tai vankeudella moraalisten velvollisuuksien rikkomisesta. Sellaisessa maailmassa ihmisiä ei ainoastaan pakotettaisi noudattamaan nopeusrajoitusta; heidät pakotettaisiin toimimaan moraalisten periaatteiden edellyttämällä tavalla kaikissa olosuhteissa. Sellainen maailma olisi täynnä kaikenkäsittävää pakkoa ja sellaisessa maailmassa ei olisi mahdollista tehdä moraalisesti merkityksellisiä vapaita valintoja.<br />
<br />
Tällä esimerkillä on merkitystä pohtiessamme kysymystä Jumalan kätkeytymisestä. Pohdi hetken maailmaa, joka Schellenbergin ja Hansonin mielestä Jumalan pitäisi luoda. Heidän mielestään Jumalan pitäisi ilmoittaa itsensä tavalla, joka tekisi mahdolliseksi rakastavan suhteen ihmisten kanssa. Heidän mielestään tämä merkitsee sitä, että <br />
<br />
:(a) Jumala tekee täysin selväksi, että hän on olemassa. Mutta varmaankin täysin hyvä Jumala haluaa tehdä meille selväksi paljon enemmän kuin vain tiedon olemassaolostaan. Jos Jumala todella rakastaa meitä ja haluaa meidän elävän hyvää elämää, Jumala kertoisi meille yhtä selvästi ja ilmeisesti <br />
:(b) miten voimme elää hyvää elämää. Tämä merkitsee sitä, että hän ilmoittaisi moraalisen tahtonsa ja sen, miten ainoastaan hänen moraalisen tahtonsa noudattaminen tekee ihmisen onnelliseksi ja että jos emme seuraa häntä, päädymme onnettomuuteen ja tuhoon.<br />
<br />
Mutta pohdi hetken, mitä seuraisi, jos Jumala toteuttaisi vaihtoehdon (b). Mikä olisi seurauksena, jos Jumala tekisi meille ehdottoman selväksi kaikki ne asiat, jotka on kuvattu vaihtoehdossa (b)? Epäilemättä tässä tapauksessa Jumalasta tulisi moraalinen poliisi, joka valvoisi elämämme kaikkia nurkkia. Jumala olisi suoranaisesti läsnä elämässämme, ja hän tekisi meille selväksi, että kuuliaisuus on ainoa tie onneen ja että synti johtaa nopeaan rangaistukseen. Tällaisissa olosuhteissa eläisimme kaikenkattavan pakon alaisina jokapäiväisessä elämässämme. Tuollaisissa olosuhteissa moraalisesti merkityksellinen valinnan vapaus olisi mahdottomuus. Niinpä näyttää siltä, että Jumala ei voi tehdä itseään tunnetuksi meille tavoilla, jotka täsmennettiin vaihtoehdoissa (a) ja (b).<br />
<br />
Tässä kohdassa ehkä näyttää, että kuvauksessa on jotakin vialla. Kristitythän ajattelevat Schellenbergin ja Hansonin tavoin, että Jumalan täytyy tehdä ja että hän tekee olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi meille. Mutta he eivät ajattele, että tämä estäisi ihmisten kykyä toimia vapaasti. Miten tämä on mahdollista? Toisin sanoen, kuinka Jumala voi tehdä olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi ihmisille, ilman että hän luo kaikenkattavan pakon olosuhteet? Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää, että pohdimme tarkemmin, mitä pakolla tarkoitetaan ja miten se toimii.<br />
<br />
Pakko toimii silloin, kun tehdään uhkauksia, jotka luovat meille pakottavan paineen. Pakottavan paineen käsitettä analysoidessamme huomaamme sen olevan seurausta ainakin viiden eri tekijän vuorovaikutuksesta.<br />
<br />
# '''Uhkauksen voima''': toisin sanoen, kuinka pahoilta uhatut seuraukset vaikuttavat. <br />
# '''Uhkauksen läheisyys'''. Tässä tekijässä on kolme osaa: <br />
::a) Todennäköisyys: kuinka todennäköistä on, että uhkaukset toteutetaan. <br />
::b) Ajallinen: kuinka nopeasti uhatut seuraukset toteutetaan.<br />
::c) Tiedollinen: miten kattavasti uhatut seuraukset tiedostetaan.<br />
:3. '''Välinpitämättömyys uhkauksen suhteen''': missä määrin uhattu henkilö suhtautuu välinpitämättömästi häneen kohdistuviin uhkauksiin.<br />
<br />
Jotta Jumala voisi säilyttää luomiensa ihmisten vapauden, hänen täytyy lieventää sitä pakottavaa painetta, joka seuraa hänen olemassaoloaan ja tahtoaan koskevasta tiedosta. Mitä edellä mainituista tekijöistä Jumala voi säätää vähentääkseen pakottavaa painetta ja siten suojellakseen ihmisten vapautta?<br />
<br />
Ei näytä siltä, että Jumala voisi lieventää uhkauksen voimaa. Epäuskon tai tottelemattomuuden seurauksena olevaa uhkauksen voimaa ei ole mahdollista muuttaa. Jos ihminen ei opi tuntemaan Jumalaa tai tottelemaan Hänen moraalista tahtoaan (ei esimerkiksi opi tuntemaan Kristusta pelastajanaan), kyseinen ihminen on tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta. Tämän seurauksen lieventäminen ei näytä mahdolliselta. Jos Jumala lupaa tietyn seurauksen siitä, että ihminen ei tunne tai tottele häntä, todennäköisyys tämän seurauksen toteutumisesta on sata prosenttia. Miten se voisi olla vähemmän? Ainoastaan jos Jumalaa voitaisiin huijata tai jos hän unohtaisi tai muuttaisi mielensä. Mitkään näistä vaihtoehdoista eivät näytä mahdollisilta. <br />
<br />
Ajallista läheisyyttä voidaan lieventää jossakin mielessä, koska ainakin jotkut epäuskon ja tottelemattomuuden seuraukset siirtyvät kuoleman jälkeiseen elämään. Tämän asian osalta voidaan huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin, ihmisen elämä voi päättyä milloin tahansa, joten kuoleman jälkeinen elämä voi alkaa seuraavassa hetkessä. Niinpä rangaistuksen viivyttäminen kuoleman jälkeiseen elämään ei välttämättä vähennä uhkauksen välittömyyttä. Toiseksi, vaikka kyseiset rangaistukset koettaisiin ajallisesti kaukaisina, on vaikea kuvitella, että tämä muuttaisi mitään olennaista, koska uhattujen seurausten luonne on niin vakava – ikuinen ero Jumalasta.<br />
<br />
Jätetään tiedollinen välittömyys hetkeksi syrjään. Entä vaihtoehto (3), välinpitämättömyys uhkausta kohtaan? Voisiko Jumala lieventää välinpitämättömyyttä ja sillä tavalla vähentää pakottavaa painetta? Tämä ei näyttäisi mahdolliselta. Se, miten välinpitämättömästi suhtaudumme uhkauksiin, näyttää riippuvan omista vapaista valinnoistamme. Jotkut ihmiset pystyvät kehittämään itsessään vastustuskykyä uhkauksia vastaan. Toiset taas eivät. Kummassakin tapauksessa välinpitämättömyys näyttää riippuvan ihmisen vapaista valinnoista. Jumala voisi säätää tätä tekijää ainoastaan puuttumalla vapaisiin valintoihimme. <br />
<br />
Niinpä jäljelle jää vain tiedollinen välittömyys. Mutta mitä tarkalleen on tiedollinen välittömyys? Se on tekijä, joka selittää, miksi esimerkiksi televisio-ohjelmat juopuneiden ajajien aiheuttamista onnettomuuksista usein onnistuvat estämään ihmisiä ajamasta juopuneina. Nämä televisio-ohjelmat eivät anna ihmisille mitään uutta informaatiota. Kukaan ei ajattele näitä kuvia nähtyään: ”Hei, enpä tullut koskaan ajatelleeksi että juopuneena ajaminen voisi saada aikaan tällaisia onnettomuuksia.” Sen sijaan, nämä kuvat käyttävät meille jo tunnettua informaatiota ja esittävät sen meille tavalla, joka vaikuttaa voimakkaasti tunteisiimme. Tällaiset televisio-ohjelmat muuttavat uhattujen seuraamusten tiedollisen välittömyyden. <br />
<br />
Koska Jumala ei voi lieventää pakottavaa painetta lieventämällä neljää muuta tekijää, jotka vaikuttavat pakottavaan paineeseen, Jumalan täytyy tehdä se säätelemällä oman olemassaolonsa ja moraalisen luonteensa tiedollista välittömyyttä. Näin tehdessään hän saa aikaan ilmiön, jota kuvataan Jumalan kätkeytymiseksi. <br />
<br />
Tiedollisen välittömyyden vähentäminen ja kätketyksi tuleminen ei tarkoita sitä, ettei Jumalan olemassaolosta olisi todistusaineistoa tai että kyseinen todistusaineisto olisi heikkoa. Voimme ymmärtää tämän pohtiessamme uudelleen esimerkkiä televisio-ohjelmista, jotka vähentävät juopuneena ajamista. Ne ihmiset, joihin kyseiset ohjelmat vaikuttavat, tietävät jo edeltä täysin hyvin, että juopuneena ajaminen on vaarallista. Kyseinen todistusaineisto oli jo aikaisemmin täysin heidän käytettävissään. Mutta todistusaineiston tarjoamalta informaatiolta puuttui tiedollinen välittömyys, joka olisi pakottanut heidät lopettamaan juopuneena ajamisen. Tämän aikaansaamiseksi tarvittiin televisio-ohjelmia. Samalla tavalla Jumala voi saattaa kaikenlaista informaatiota omasta olemassaolostaan ja moraalisesta tahdostaan ihmisten ulottuville (hän voi luoda hienosäädetyn maailmankaikkeuden ja antaa ihmiselle siitä tietoa tieteen edistyksen myötä, hän voi antaa kirjoitetun ilmoituksen, Jumalan Poika voi tulla ihmiseksi jne.). Niin kauan kuin tätä informaatiota ei tarjota sellaisella tavalla, joka tekisi informaatiosta tiedollisesti välitöntä (ja siten pakottavaa), Jumala onnistuu turvaamaan moraalisesti merkityksellisen vapautemme.<br />
<br />
Jumalan ajoittainen kätkeytyminen ja vaikeneminen ei siis sinänsä muodosta syytä uskoa ateismiin. Jumalan kätkeytyminen ja vaikeneminen sopii loogisesti yhteen sen kanssa, että Jumala on olemassa ja että hän rakastaa ihmisiä. Se, että Jumala kätkeytyy joiltakin ihmisiltä, ei tarkoita, että hän kätkeytyy kaikilta. Se, että Jumala kätkeytyy ajoittain, ei tarkoita, että hän kätkeytyy aina. Se, että Jumala kätkeytyy kaikilta ihmisiltä ajoittain, ei tarkoita, etteikö hän silti olisi jättänyt todisteita olemassaolostaan, jotka ovat aina kaikkien nähtävissä.<br />
<br />
Jumalan kätkeytyminen tai Jumalan poissaolon tuntu voivat johtua useista erilaisista tekijöistä. '''Paul K. Moserin'''<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 132 }}</ref> mukaan Jumalan tarkoituksena voi olla <br />
<br />
* opettaa ihmisiä kaipaamaan ja arvostamaan henkilökohtaista suhdetta Jumalaan,<br />
* vahvistaa kiitollista luottamusta Jumalaan vaikeissakin olosuhteissa,<br />
* poistaa ihmisen välinpitämättömyys Jumalaa ja hänen tarkoitusperiään kohtaan,<br />
* murskata ihmisen ylpeä itseriittoisuus.<br />
<br />
Moser argumentoi, että Jumalan ajoittainen kätkeytyminen voi terveellä tavalla moraalisesti haastaa ihmisiä. Jos ihminen voi pitää Jumalan läsnäoloa itsestäänselvyytenä, hän saattaa itseriittoisesti välineellistää Jumalaa sen sijaan, että hän antautuisi Jumalalle. Kätkeytymällä Jumala opettaa ihmistä etsimään Jumalaa ja estää ihmistä pitämästä Jumalan pyhää läsnäoloa halpana.<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 133 }}</ref><br />
<br />
Jumalan poissaolon tuntu saattaa siis johtua Jumalan kätkeytymisestä. Se saattaa myös johtua ihmisen haluttomuudesta kohdata Jumalan todellisuutta. Ihminen voi kokea Jumalan poissaolevaksi, vaikka hänellä olisi riittävästi todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei ehkä ole valmis kohtaamaan tätä todistusaineistoa, koska se samalla uhkaisi hänen vapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lähes kaikki ihmiset pitävät mahdollisena, että Jumala on olemassa. Niinpä ihmisillä on syy perehtyä asiaan paremmin ja etsiä suurempaa selvyyttä asiaan. Ihmisen taipumus käyttää Jumalan poissaolon tuntua argumenttina Jumalan olemassaoloa vastaan voi kertoa ihmisen halusta paeta Jumalan todellisuutta.<ref>Wainwright, William J.: "Jonathan Edwards and the Hiddenness of God", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 104 }}</ref><br />
<br />
'''Jonathan Edwardsin''' mukaan jokaisella ihmisellä on riittävästi todistusaineistoa Jumalan todellisuudesta ja hänen hyvyydestään voidakseen muodostaa oikean käsityksen Jumalasta. Syntinen ihminen kuitenkin helposti joko kieltää Jumalan kokonaan tai muodostaa mielessään väärän kuvan Jumalasta. Vaikka luonnollinen järki voi parhaimmillaan saada selville monia totuuksia Jumalasta, se ei pysty ymmärtämään Jumalan pyhyyden arvoa (the beauty of holiness), eikä se siksi pysty arvostamaan kristinuskon totuuksia. Jumalan pyhyys avautuu sanallisen ilmoituksen välityksellä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Edwards, Jonathan | Nimeke = The Religious Affections | Julkaisija = Edinburgh: The Banner of Truth Trust | Vuosi = 1984 | Sivu = }}</ref><br />
<br />
'''Charles Finney''' tuo Jumalan kätkeytymisen ongelmaan lisänäkökohdan. Jumalan ei ole välttämättä mielekästä antaa ihmisille lisää valoa ennen kuin he ovat toimineet johdonmukaisesti sen valon pohjalta, mikä heillä jo on. <br />
<br />
{{lainaus|– – en saa myöskään jättää mainitsematta erästä kirjakauppiasta, varsin huomattavaa miestä siltä paikkakunnalta. Hän oli kääntymätön, ei tosin suoranainen jumalankieltäjä, mutta mies, joka ei voinut uskoa Raamatun jumalallista arvovaltaa. Hän oli teräväpäinen, arvostelevainen, lujatahtoinen, päättäväinen, luki paljon ja ajatteli paljon. Ulkonaiselta moraaliltaan, hän oli, sen uskon, moitteeton ja erikoisen suuressa arvossa pidetty henkilö. Eräänä aamuna varhain hän tuli huoneeseeni ja sanoi: <br />
<br />
”Mr. Finney, täällä on käymässä voimakas hengellinen liike, mutta minä olen epäilijä ja tahtoisin saada todisteita Raamatun totuudesta.” <br />
<br />
Herra antoi minulle kyvyn erottaa hänen mielentilansa, niin että saatoin päättää, miltä kannalta häntä käsittelisin. Sanoin hänelle: ”Uskotteko Jumalan olemassaoloon?” ”Uskon kyllä”, hän vastasi, ”en ole jumalankieltäjä”. ”Uskotteko suhtautuneenne Jumalaan niin kuin tulisi? Oletteko kunnioittaneet Hänen arvovaltaansa? Oletteko rakastanut Häntä? Oletteko tehnyt, mitä ajattelette olevan Hänelle otollista, ja siksi, että haluatte olla Hänelle otollinen? Myönnättekö, että teidän tulisi rakastaa Häntä, palvoa Häntä, totella Häntä sen valon mukaan, mitä teillä on?” ”Myönnän”, hän sanoi, ”minä myönnän sen”. ”Mutta oletteko tehnyt niin?” ”En”, hän vastasi, ”en voi sanoa tehneeni niin”. <br />
<br />
”No niin”, sanoin minä, ”miksi opastaisin teitä pitemmälle ja valaisisin mieltänne, jollette tahdo tehdä velvollisuuttanne ja noudattaa sitä valoa, mikä teillä jo on. Kun siis päätätte elää vakaumuksenne mukaan, totella Jumalaa parhaimmin sen valon mukaan, mikä teillä on; kun haluatte katua tähänastisia laiminlyöntejänne ja olla Jumalalle otollinen koko lopun elämäänne parhaan tietonne mukaan, sitten minäkin tahdon koettaa osoittaa teille, että Raamattu on Jumalasta. Siihen saakka minun on turhaa yrittää sitä.” En ollut itse istunut enkä tietääkseni pyytänyt häntäkään istumaan. Hän sanoikin vain: ”En voi sanoa muuta kuin että tämä on oikein ja kohtuullista” – ja meni tiehensä.|Finney<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Finney, Charles | Nimeke = Ihmeellisiä herätyksiä | Julkaisija = Suolahti: Ev. lut. herätysseura | Vuosi = 1984 | Sivu = 246–247 }}</ref>}}<br />
<!--<br />
--><br />
<br />
Joitain samankaltaisia elementtejä on Jeesuksen vertauksessa [[Luukkaan evankeliumi|Luukkaan evankeliumissa]]:<br />
<br />
{{lainaus|Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."|{{rp|Luuk 16:19-31}}}}<br />
<br />
Perimmiltään ongelma onkin siinä, että ihminen on luonnostaan kapinassa Luojaansa vastaan.<br />
<br />
Jos tunnusteot ja Jeesuksen opetukset eivät saaneet ihmisiä kääntymään, niin kuinka tilanne olisi tällä hetkellä sen kummempi. Joku voisi esimerkiksi vaatia, että Jumalan pitäisi ilmestyä hänelle, jotta tämä voisi uskoa Häneen. Vaikka näin kävisi, hän voisi silti kieltää Jumalan olemassaolon ja väittää kärsivänsä aivotoimintansa häiriöstä, joka aiheutti ilmestyksen. Voidaankin sanoa, että pelkkä vaikuttava kokemus itsessään ei kanna pitkälle, mikäli ihmisellä ei ole todellista halua löytää Jumalaa.<br />
<br />
Jumala antaa itsestään hyvin selkeän ilmoituksen Raamatussa. Kyse ei siis suinkaan ole siitä, etteikö Jumala ilmoittaisi itseään selkeästi vaan siitä, haluammeko uskoa tuon ilmoituksen vai emme. Usko ei monestikaan synny silmänräpäyksessä vaan on prosessi, johon monesti kuluu aikaa ja sisäisiä kamppailuja. Kyseinen prosessi vie monesti aikaa, koska ihmisinä meillä on monenlaisia jopa tiedostamattomia sisäisiä suoja-aitoja Jumalaa vastaan. Lisäksi kristillisen maailmankuvan mukaan Saatana pyrkii kaikin tavoin vesittämään ihmisen ja Jumalan kanssakäymisen.<br />
<br />
[[Raamattu|Raamatussa]] tämä ilmenee niin, että vaikka Jeesus teki useita ihmeitä ja opetti ihmisiä Jumalan valtakunnasta ja omasta asemastaan Jumalan poikana. Silti kaikkien näiden ihmeiden ja tunnustekojenkaan jälkeen kaikki eivät uskoneet tai halunneet uskoa. Toisin sanoen, vaikka ihmiset konkreettisesti näkivät ja kokivat asioita, he eivät silti muuttaneet suhtautumistaan [[Jeesus|Jeesukseen]] ja Hänen sanomaansa.<br />
<br />
Vanhan testamentin puolella hyvänä esimerkkinä toimii israelilaisten käytös erämaassa; Jumala oli suorittanut jo lukuisia ihmeitä, joiden kautta israelilaiset olivat päässeet pakenemaan Egyptistä ja joiden kautta heidän vaatteensa eivät esimerkiksi kuluneet. Tästä huolimatta, kun Mooses jätti kansan muutamaksi päiväksi, niin homma meni totaalisen villiksi ja israelilaiset alkoivat valmistamaan itselleen epäjumalaa.<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [https://uskojarkijafilosofia.wordpress.com/2011/05/18/jumalan-piiloutuneisuus/ Jumalan piiloutuneisuus] (uskojarkijafilosofia.wordpress.com)<br />
<br />
==Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Jumala]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=%22Miksei_Jumala_ilmoita_itse%C3%A4%C3%A4n_selv%C3%A4sti%3F%22&diff=12521"Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?"2019-08-18T14:50:18Z<p>Apollos: /* Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? */ kh</p>
<hr />
<div>{{väite-alku}}Jos Jumala haluaa, että uskon häneen, hän voisi kai hoitaa asian helposti. Miksi Jumala ei kerro olemassaolostaan kaikille niin kertakaikkisen selvästi ja vastaansanomattomasti, että tyhmätkin ymmärtävät? Ymmärtämättömiä ei pitäisi hyljeksiä.{{väite-loppu}}<br />
[[Tiedosto:Circle-question.svg|150px|pienoiskuva|oikea]]<br />
<br />
== Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? ==<br />
<br />
Kun tutkimme asiaa lähemmin huomaamme, että kyse ei niinkään ole siitä, etteikö Jumala olisi ilmoittanut itsestään kaikille tai että hän piileksisi – kyse on enemmänkin siitä, että monet ihmiset eivät hyväksy tapaa, jolla Jumala on itsensä ilmoittanut, vaan asettavat Jumalalle ehtoja, joilla hänen tulisi ilmestyä uskon edellytyksenä. Henkilöstä riippuen nämä ehdot luonnollisesti vaihtelevat aina visuaalisesta ilmestymisestä mitä mielikuvituksellisimpiin skenaarioihin.<br />
<br />
Esimerkiksi [[wp:Yalen yliopisto|Yalen yliopisto]]n edesmennyt tieteenfilosofian professori '''[https://en.wikipedia.org/wiki/Norwood_Russell_Hanson Norwood Hanson]''' esitti väitteensä elävän kuvauksen muodossa: <br />
<br />
{{lainaus|Olisi periaatteessa mahdollista osoittaa kaikille todeksi, että ”Jumala on olemassa” – niin vain ei ole tapahtunut, ei ainakaan kaikille! Oletetaan kuitenkin, että ensi tiistaiaamuna, heti aamiaisen jälkeen, me kaikki putoamme polvillemme kuullessamme korvia vihlovan ukkosenjyrinän. Lunta tupruttaa, lehdet putoavat puista, maanpinta nousee ja kupruilee, rakennukset sortuvat ja tornit kaatuvat. Taivas loistaa aavemaista, hopeaista valoa. Juuri silloin, kaikkien maailman ihmisten katsoessa ylös, taivaat aukenevat – pilviin repeytyy aukko – ja ne paljastavat uskomattoman valtavan ja säteilevän Zeuksen kaltaisen hahmon, joka nousee yläpuolellemme kuin sata Everestin vuorta. Hän rypistää synkkänä kulmiaan samalla kun salaman välähdys valaisee hänen michelangelomaisia kasvojaan. Sitten hän osoittaa sormellaan alaspäin – minua! – ja selittää niin että jokainen aikuinen ja lapsi voi kuulla: ”Olen saanut tarpeekseni sinun viisastelevista kommenteistasi ja teologisista määritelmistäsi. Vakuutan sinulle, N. R. Hanson, että minä todellakin olen olemassa.” – – <br />
<br />
Toivon, ettet syrjäytä tätä leikkimielisenä, ylenkatseellisena Disney-tyyppisenä keksintönä. Käsitteellinen ydin tässä on se, että jos tuollainen merkittävä tapahtuma tapahtuisi, minä ainakin varmasti vakuuttuisin, että Jumala on todella olemassa. Se tosiasia olisi ratkaistu kerta kaikkiaan. – – Tämä kohtaaminen todistaisi minulle ja kaikille muille, että Jumala on olemassa aivan yhtä suoranaisella tavalla kuin minkä tahansa kiistattoman tosiasiaväitteen kohdalla.|Norwood Hanson<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hanson, Norwood Russell | Nimeke = What I Do Not Believe and Other Essays | Julkaisija = New York: Humanities | Vuosi = 1971 | Sivu = 313–314 }}</ref>}}<br />
<br />
Hanson tekee tässä lainauksessaan tietynlaisen oletuksen Jumalasta ja tämän oletuksensa pohjalta hän tekee päätelmiä siitä, mikä olisi vastaansanomaton todiste Jumalasta. <br />
<br />
Evankeliumien kirjoittajat kertovat kaksikin Jumalan ilmestymistä Jeesuksen elinaikana, joissa on joitakin niistä piirteistä, joita Hanson toivoisi saavansa todisteeksi Jumalan olemassaolosta: <br />
<br />
{{lainaus|Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”|{{rp|Mark. 9:2–7}}}}<br />
<br />
Tässä tapauksessa Jumala ilmoittaa itsensä erityisellä tavalla kolmelle valitulle todistajalle, ja muut saavat tapahtumaan kosketuksen heidän silminnäkijätodistustensa välityksellä. Miksei Jumala sitten anna kaikille ihmisille tällaista kokemusta, joka antaisi heille välittömän mahdollisuuden vakuuttua Jumalan todellisuudesta? Syynä saattaa olla se, että oli Jumalan antama todiste itsestään miten vastaansanomaton tahansa, ihminen voi aina keksiä tavan paeta sitä. Pohdi tästä näkökulmasta ateistifilosofi '''Kai Nielsenin''' kommenttia: <br />
<br />
{{lainaus|Emme olisi paremmassa tilanteessa, jos taivaan tähdet muodostaisivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA kuin jos ne muodostaisivat lauseen VIIVYTTELY JUO MELANKOLIAA. Tietäisimme silloin, että jokin olisi ravisuttanut maailmaamme, mutta emme tietäisi, mikä. Tietäisimme tai luulisimme tietävämme – kuinka voisimme tietää, kumpi näistä vaihtoehdoista tekisi paremmin oikeutta tilanteelle – että kuulimme äänen tulevan taivaasta. Ja tietäisimme – tai luulisimme tietävämme – että tähdet järjestyivät silmiemme edessä useita kertoja niin, että ne muodostivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA. Mutta tekisikö tämä havainto meidät viisaammiksi sen osalta, mihin ”Jumala” viittaa tai millainen puhdas ruumiiton tuonpuoleinen henki on tai voisi olla? Korkeintaan voisimme ajatella, että ehkä jokin puhuu noiden uskonnollisten ihmisten puolesta, mutta emme tietäisi tarkalleen, mistä on kysymys. Mutta voisimme myös ajatella, että kyseessä on jonkinlainen temppu tai joukkoharha. Ydinasia on, että emme tietäisi, mitä pitäisi ajatella.|Nielsen<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nielsen, Kai | Nimeke = Naturalism and Religion | Julkaisija = New York: Prometheus Books | Vuosi = 2004 | Sivu = 279 }}</ref>}}<br />
<br />
Lause ”viivyttely juo melankoliaa” on merkityksetön. Se koostuu sanoista, joilla näyttäisi olevan merkitys, mutta lause kokonaisuutena on käsittämätön. Nielsenin mukaan sana ”Jumala” on samalla tavalla vailla selkeää merkitystä. Emme pysty muodostamaan selkeää käsitystä Jumalasta, joka on aineellisen maailmankaikkeuden tuolla puolen. Kaikki hankkimamme tieto näyttäisi tarjoavan meille tietoa vain tästä maailmankaikkeudesta, ei mistään tuonpuoleisesta. Niinpä mikään todiste Jumalan olemassaolon puolesta ei riittäisi vakuuttamaan Nielseniä, koska hänen mielestään emme koskaan voi ymmärtää, mitä ”Jumala” tarkoittaa. Nielsen pitää fysikalismia itsestään selvyytenä ja olettaa, ettei puhtaasti henkistä tietoisuutta voi olla olemassa. '''Charles Taliaferro'''<ref>Taliaferro, Charles: "The project of Natural Theology, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Graig, William Lane & Moreland, J. P. (toim.) | Nimeke = The Blackwell Companion to Natural Theology | Julkaisija = Oxford: Wiley-Blackwell | Vuosi = 2009 | Sivu = 10-11 }}</ref> kuitenkin argumentoi, ettei meillä ole perusteita tällä tavalla pitää fysikalismia itsestään selvänä totuutena. On mielekästä olettaa, että ihmisen tietoisuus ei selity puhtaasti fysikaalisten tilojen ja prosessien pohjalta. Tietoisuus on kokemustosiasia, joka on välittömästi ilmeinen jokaiselle ihmiselle. Niinpä ei ole perusteltua hylätä ajatusta tuonpuoleisesta Jumalasta, joka on ääretön, persoonallinen ja puhtaasti henkinen tietoisuus. <br />
<br />
Monien aikamme ateistien mielestä on perusteltua olla uskomatta Jumalaan jo pelkästään siitä syystä, että Jumalan olemassaolo ei ole vastaansanomattoman selvä kaikille ihmisille. Jos Jumala olisi olemassa, hänen olemassaolonsa ei olisi niin vaikeasti todennettavissa. Mutta ateistin mielestä Jumalan olemassaoloa on vaikea todentaa. Niinpä Jumala ei ole olemassa. Tämän tyyppisen argumentin ehkä tunnetuin puolustaja aikanamme on filosofi '''J. L. Schellenberg'''. Hänen mielestään jumaluskon kannalta on ongelmallista, että ihmiset kokevat Jumalan poissaolevaksi, kaukaiseksi ja salatuksi. Kirjassaan ''Divine Hiddenness and Human Reason'' hän esittää, että Jumalan poissaolon tuntu muodostaa voimakkaan argumentin ateismin puolesta. Tämä argumentti pystyy painamaan vaakakupin ateismin hyväksi, niin että sen perusteella teismiä voidaan pitää epätotena. Schellenbergin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Schellenberg, J.L. | Nimeke = Divine Hiddenness and Human Reason | Julkaisija = Ithaca: Cornell University Press | Vuosi = 1993 | Sivu = 2 ss. }}</ref> argumentti on seuraavanlainen:<br />
<br />
# Täydellisen rakkaudellinen Jumala haluaisi molemminpuolisen henkilökohtaisen suhteen jokaisen sellaisen olennon kanssa, jolla on valmiudet tällaiseen suhteeseen.<br />
# Jumalan ja ihmisen välisen vuorovaikutussuhteen loogisesti välttämätön edellytys on, että ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon. Siksi:<br />
# Jos täydellisen rakkaudellinen Jumala olisi olemassa, hän varmistaisi, että jokainen olento, jolla on valmiudet muodostaa tällainen uskomus ja joka ei suhtautuisi kielteisesti sen muodostamiseen, saisi käsiinsä riittävästi todistusaineistoa voidakseen muodostaa kyseisen uskomuksen.<br />
# Mutta käytettävissä oleva todistusaineisto ei itse asiassa ole riittävä. Joten: <br />
# Täydellisen rakastavaa Jumalaa ei ole olemassa.<br />
<br />
Tämä ateistinen argumentti perustuu siihen järkevään oletukseen, että rakastavan Jumalan päämääränä on päästä molemminpuoliseen henkilökohtaiseen suhteeseen jokaisen sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis tällaiseen suhteeseen. Argumentin ongelmallinen kohta on oletuksessa, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei olisi riittävää todistusaineistoa muodostaa uskomusta, että Jumala on olemassa. Tähän päätelmään päästään vain olettamalla, että jotkut niistä, jotka tällä hetkellä eivät usko Jumalaan, uskoisivat heti jos saisivat riittävät todisteet Jumalan olemassaolosta.<br />
<br />
== Ihmisen valinnanvapauden edellytyksiä ==<br />
<br />
Oletetaan hetkeksi, että Schellenberg on oikeassa väittäessään, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei ole riittävää todistusaineistoa uskoakseen Jumalan olemassaoloon. Silloin olisi olemassa ihmisiä, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Tämä ateistinen argumentti olettaa, että rakastava Jumala ei voisi salli tällaisen asiaintilan syntymistä, vaan hänen pitäisi luoda tilanne, jossa jokainen tällainen ihminen saisi riittävästi todistusaineistoa uskoakseen Jumalaan. Oletuksen mukaan ihminen voi tietää, millä tavalla Jumalan täytyisi toimia voidakseen saavuttaa päämääränsä elää suhteessa ihmisten kanssa. Sen mukaan Jumalan täytyisi tehdä olemassaolonsa ilmeiseksi kaikille sellaisille ihmisille, jotka ovat valmiit tällaiseen suhteeseen.<br />
<br />
Aina kun kuulemme väitteen siitä, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä, meidän täytyy kysyä itseltämme seuraava kysymys: ”''Mistä kyseiset kriitikot tietävät, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä?''” On vaikea puolustaa väitettä, että Jumalalla ei olisi mitään hyvää syytä sallia tilannetta, jossa on olemassa ateisteja, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Voidakseen tietää, ettei tällaista syytä ole olemassa, ihmisellä pitäisi olla kattava tieto todellisuudesta. Oletetaan, että sairaanhoitaja on antamassa sinulle rokotusta, mutta pudottaa epähuomiossa rokotusneulan lattialle. Hän poimii neulan ja aikoo antaa sinulle rokotuksen. Sinä kuitenkin huomautat hänelle, että neulassa saattaa nyt olla bakteereja. Sairaanhoitaja katsoo tarkkaan neulan kärkeä ja huomauttaa: ”En näe siinä mitään bakteereita” ja valmistautuu antamaan sinulle rokotuksen. Voit edelleen oikeutetusti vastustaa rokotuksen antamista, koska sairaanhoitajalla ei ole riittävää tietoa mahdollisista bakteereista rokotusneulassa.<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = 45}}</ref><br />
<br />
Kristillisen käsityksen mukaan Jumala haluaa ihmisten olevan vapaita valitsemaan, haluavatko he rakastaa Jumalaa vai hylätä hänet. Millainen maailman pitäisi olla, että tämä olisi mahdollista? Ensinnäkin siinä täytyy olla olentoja, jotka pystyvät tekemään vapaita valintoja. Toiseksi, näiden olentojen täytyy elää olosuhteissa, joissa he voivat toteuttaa tätä vapauttaan. Millaisia olisivat tuollaiset olosuhteet? Michael J. Murray<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = }}</ref> käsittelee tätä kysymystä mielenkiintoisella tavalla ja seuraava selonteko seuraa melko tarkasti hänen argumentointiaan.<br />
<br />
Yksi edellytys vapaiden valintojen tekemiselle on kaikenkattavan pakon puuttuminen. Ehkä sinulla on kokemus tilanteesta, jossa ajat ylinopeutta autollasi ja havaitset poliisiauton tien laidassa. Mikä on reaktiosi? Painat heti jarrua ja vähennät nopeutta. Poliisin läsnäolo saa sinut pelkäämään nopeusrajoituksen ylittämisestä seuraavaa sakkorangaistusta ja pelko pakottaa sinut hidastamaan. Mutta useimmiten tiellä ajaessamme kukaan ei valvo nopeuttamme. Tällöin mikään ulkoinen pakko ei rajoita toimintaamme ja olemme vapaita päättämään, noudatammeko lakia vai emme.<br />
<br />
Kuvittele nyt, millaista olisi elää, jos jokaisessa elämäsi kulmassa olisi moraalinen poliisi, joka uhkaisi sinua sakoilla tai vankeudella moraalisten velvollisuuksien rikkomisesta. Sellaisessa maailmassa ihmisiä ei ainoastaan pakotettaisi noudattamaan nopeusrajoitusta; heidät pakotettaisiin toimimaan moraalisten periaatteiden edellyttämällä tavalla kaikissa olosuhteissa. Sellainen maailma olisi täynnä kaikenkäsittävää pakkoa ja sellaisessa maailmassa ei olisi mahdollista tehdä moraalisesti merkityksellisiä vapaita valintoja.<br />
<br />
Tällä esimerkillä on merkitystä pohtiessamme kysymystä Jumalan kätkeytymisestä. Pohdi hetken maailmaa, joka Schellenbergin ja Hansonin mielestä Jumalan pitäisi luoda. Heidän mielestään Jumalan pitäisi ilmoittaa itsensä tavalla, joka tekisi mahdolliseksi rakastavan suhteen ihmisten kanssa. Heidän mielestään tämä merkitsee sitä, että <br />
<br />
:(a) Jumala tekee täysin selväksi, että hän on olemassa. Mutta varmaankin täysin hyvä Jumala haluaa tehdä meille selväksi paljon enemmän kuin vain tiedon olemassaolostaan. Jos Jumala todella rakastaa meitä ja haluaa meidän elävän hyvää elämää, Jumala kertoisi meille yhtä selvästi ja ilmeisesti <br />
:(b) miten voimme elää hyvää elämää. Tämä merkitsee sitä, että hän ilmoittaisi moraalisen tahtonsa ja sen, miten ainoastaan hänen moraalisen tahtonsa noudattaminen tekee ihmisen onnelliseksi ja että jos emme seuraa häntä, päädymme onnettomuuteen ja tuhoon.<br />
<br />
Mutta pohdi hetken, mitä seuraisi, jos Jumala toteuttaisi vaihtoehdon (b). Mikä olisi seurauksena, jos Jumala tekisi meille ehdottoman selväksi kaikki ne asiat, jotka on kuvattu vaihtoehdossa (b)? Epäilemättä tässä tapauksessa Jumalasta tulisi moraalinen poliisi, joka valvoisi elämämme kaikkia nurkkia. Jumala olisi suoranaisesti läsnä elämässämme, ja hän tekisi meille selväksi, että kuuliaisuus on ainoa tie onneen ja että synti johtaa nopeaan rangaistukseen. Tällaisissa olosuhteissa eläisimme kaikenkattavan pakon alaisina jokapäiväisessä elämässämme. Tuollaisissa olosuhteissa moraalisesti merkityksellinen valinnan vapaus olisi mahdottomuus. Niinpä näyttää siltä, että Jumala ei voi tehdä itseään tunnetuksi meille tavoilla, jotka täsmennettiin vaihtoehdoissa (a) ja (b).<br />
<br />
Tässä kohdassa ehkä näyttää, että kuvauksessa on jotakin vialla. Kristitythän ajattelevat Schellenbergin ja Hansonin tavoin, että Jumalan täytyy tehdä ja että hän tekee olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi meille. Mutta he eivät ajattele, että tämä estäisi ihmisten kykyä toimia vapaasti. Miten tämä on mahdollista? Toisin sanoen, kuinka Jumala voi tehdä olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi ihmisille, ilman että hän luo kaikenkattavan pakon olosuhteet? Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää, että pohdimme tarkemmin, mitä pakolla tarkoitetaan ja miten se toimii.<br />
<br />
Pakko toimii silloin, kun tehdään uhkauksia, jotka luovat meille pakottavan paineen. Pakottavan paineen käsitettä analysoidessamme huomaamme sen olevan seurausta ainakin viiden eri tekijän vuorovaikutuksesta.<br />
<br />
# '''Uhkauksen voima''': toisin sanoen, kuinka pahoilta uhatut seuraukset vaikuttavat. <br />
# '''Uhkauksen läheisyys'''. Tässä tekijässä on kolme osaa: <br />
::a) Todennäköisyys: kuinka todennäköistä on, että uhkaukset toteutetaan. <br />
::b) Ajallinen: kuinka nopeasti uhatut seuraukset toteutetaan.<br />
::c) Tiedollinen: miten kattavasti uhatut seuraukset tiedostetaan.<br />
:3. '''Välinpitämättömyys uhkauksen suhteen''': missä määrin uhattu henkilö suhtautuu välinpitämättömästi häneen kohdistuviin uhkauksiin.<br />
<br />
Jotta Jumala voisi säilyttää luomiensa ihmisten vapauden, hänen täytyy lieventää sitä pakottavaa painetta, joka seuraa hänen olemassaoloaan ja tahtoaan koskevasta tiedosta. Mitä edellä mainituista tekijöistä Jumala voi säätää vähentääkseen pakottavaa painetta ja siten suojellakseen ihmisten vapautta?<br />
<br />
Ei näytä siltä, että Jumala voisi lieventää uhkauksen voimaa. Epäuskon tai tottelemattomuuden seurauksena olevaa uhkauksen voimaa ei ole mahdollista muuttaa. Jos ihminen ei opi tuntemaan Jumalaa tai tottelemaan Hänen moraalista tahtoaan (ei esimerkiksi opi tuntemaan Kristusta pelastajanaan), kyseinen ihminen on tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta. Tämän seurauksen lieventäminen ei näytä mahdolliselta. Jos Jumala lupaa tietyn seurauksen siitä, että ihminen ei tunne tai tottele häntä, todennäköisyys tämän seurauksen toteutumisesta on sata prosenttia. Miten se voisi olla vähemmän? Ainoastaan jos Jumalaa voitaisiin huijata tai jos hän unohtaisi tai muuttaisi mielensä. Mitkään näistä vaihtoehdoista eivät näytä mahdollisilta. <br />
<br />
Ajallista läheisyyttä voidaan lieventää jossakin mielessä, koska ainakin jotkut epäuskon ja tottelemattomuuden seuraukset siirtyvät kuoleman jälkeiseen elämään. Tämän asian osalta voidaan huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin, ihmisen elämä voi päättyä milloin tahansa, joten kuoleman jälkeinen elämä voi alkaa seuraavassa hetkessä. Niinpä rangaistuksen viivyttäminen kuoleman jälkeiseen elämään ei välttämättä vähennä uhkauksen välittömyyttä. Toiseksi, vaikka kyseiset rangaistukset koettaisiin ajallisesti kaukaisina, on vaikea kuvitella, että tämä muuttaisi mitään olennaista, koska uhattujen seurausten luonne on niin vakava – ikuinen ero Jumalasta.<br />
<br />
Jätetään tiedollinen välittömyys hetkeksi syrjään. Entä vaihtoehto (3), välinpitämättömyys uhkausta kohtaan? Voisiko Jumala lieventää välinpitämättömyyttä ja sillä tavalla vähentää pakottavaa painetta? Tämä ei näyttäisi mahdolliselta. Se, miten välinpitämättömästi suhtaudumme uhkauksiin, näyttää riippuvan omista vapaista valinnoistamme. Jotkut ihmiset pystyvät kehittämään itsessään vastustuskykyä uhkauksia vastaan. Toiset taas eivät. Kummassakin tapauksessa välinpitämättömyys näyttää riippuvan ihmisen vapaista valinnoista. Jumala voisi säätää tätä tekijää ainoastaan puuttumalla vapaisiin valintoihimme. <br />
<br />
Niinpä jäljelle jää vain tiedollinen välittömyys. Mutta mitä tarkalleen on tiedollinen välittömyys? Se on tekijä, joka selittää, miksi esimerkiksi televisio-ohjelmat juopuneiden ajajien aiheuttamista onnettomuuksista usein onnistuvat estämään ihmisiä ajamasta juopuneina. Nämä televisio-ohjelmat eivät anna ihmisille mitään uutta informaatiota. Kukaan ei ajattele näitä kuvia nähtyään: ”Hei, enpä tullut koskaan ajatelleeksi että juopuneena ajaminen voisi saada aikaan tällaisia onnettomuuksia.” Sen sijaan, nämä kuvat käyttävät meille jo tunnettua informaatiota ja esittävät sen meille tavalla, joka vaikuttaa voimakkaasti tunteisiimme. Tällaiset televisio-ohjelmat muuttavat uhattujen seuraamusten tiedollisen välittömyyden. <br />
<br />
Koska Jumala ei voi lieventää pakottavaa painetta lieventämällä neljää muuta tekijää, jotka vaikuttavat pakottavaan paineeseen, Jumalan täytyy tehdä se säätelemällä oman olemassaolonsa ja moraalisen luonteensa tiedollista välittömyyttä. Näin tehdessään hän saa aikaan ilmiön, jota kuvataan Jumalan kätkeytymiseksi. <br />
<br />
Tiedollisen välittömyyden vähentäminen ja kätketyksi tuleminen ei tarkoita sitä, ettei Jumalan olemassaolosta olisi todistusaineistoa tai että kyseinen todistusaineisto olisi heikkoa. Voimme ymmärtää tämän pohtiessamme uudelleen esimerkkiä televisio-ohjelmista, jotka vähentävät juopuneena ajamista. Ne ihmiset, joihin kyseiset ohjelmat vaikuttavat, tietävät jo edeltä täysin hyvin, että juopuneena ajaminen on vaarallista. Kyseinen todistusaineisto oli jo aikaisemmin täysin heidän käytettävissään. Mutta todistusaineiston tarjoamalta informaatiolta puuttui tiedollinen välittömyys, joka olisi pakottanut heidät lopettamaan juopuneena ajamisen. Tämän aikaansaamiseksi tarvittiin televisio-ohjelmia. Samalla tavalla Jumala voi saattaa kaikenlaista informaatiota omasta olemassaolostaan ja moraalisesta tahdostaan ihmisten ulottuville (hän voi luoda hienosäädetyn maailmankaikkeuden ja antaa ihmiselle siitä tietoa tieteen edistyksen myötä, hän voi antaa kirjoitetun ilmoituksen, Jumalan Poika voi tulla ihmiseksi jne.). Niin kauan kuin tätä informaatiota ei tarjota sellaisella tavalla, joka tekisi informaatiosta tiedollisesti välitöntä (ja siten pakottavaa), Jumala onnistuu turvaamaan moraalisesti merkityksellisen vapautemme.<br />
<br />
Jumalan ajoittainen kätkeytyminen ja vaikeneminen ei siis sinänsä muodosta syytä uskoa ateismiin. Jumalan kätkeytyminen ja vaikeneminen sopii loogisesti yhteen sen kanssa, että Jumala on olemassa ja että hän rakastaa ihmisiä. Se, että Jumala kätkeytyy joiltakin ihmisiltä, ei tarkoita, että hän kätkeytyy kaikilta. Se, että Jumala kätkeytyy ajoittain, ei tarkoita, että hän kätkeytyy aina. Se, että Jumala kätkeytyy kaikilta ihmisiltä ajoittain, ei tarkoita, etteikö hän silti olisi jättänyt todisteita olemassaolostaan, jotka ovat aina kaikkien nähtävissä.<br />
<br />
Jumalan kätkeytyminen tai Jumalan poissaolon tuntu voivat johtua useista erilaisista tekijöistä. '''Paul K. Moserin'''<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 132 }}</ref> mukaan Jumalan tarkoituksena voi olla <br />
<br />
* opettaa ihmisiä kaipaamaan ja arvostamaan henkilökohtaista suhdetta Jumalaan,<br />
* vahvistaa kiitollista luottamusta Jumalaan vaikeissakin olosuhteissa,<br />
* poistaa ihmisen välinpitämättömyys Jumalaa ja hänen tarkoitusperiään kohtaan,<br />
* murskata ihmisen ylpeä itseriittoisuus.<br />
<br />
Moser argumentoi, että Jumalan ajoittainen kätkeytyminen voi terveellä tavalla moraalisesti haastaa ihmisiä. Jos ihminen voi pitää Jumalan läsnäoloa itsestäänselvyytenä, hän saattaa itseriittoisesti välineellistää Jumalaa sen sijaan, että hän antautuisi Jumalalle. Kätkeytymällä Jumala opettaa ihmistä etsimään Jumalaa ja estää ihmistä pitämästä Jumalan pyhää läsnäoloa halpana.<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 133 }}</ref><br />
<br />
Jumalan poissaolon tuntu saattaa siis johtua Jumalan kätkeytymisestä. Se saattaa myös johtua ihmisen haluttomuudesta kohdata Jumalan todellisuutta. Ihminen voi kokea Jumalan poissaolevaksi, vaikka hänellä olisi riittävästi todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei ehkä ole valmis kohtaamaan tätä todistusaineistoa, koska se samalla uhkaisi hänen vapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lähes kaikki ihmiset pitävät mahdollisena, että Jumala on olemassa. Niinpä ihmisillä on syy perehtyä asiaan paremmin ja etsiä suurempaa selvyyttä asiaan. Ihmisen taipumus käyttää Jumalan poissaolon tuntua argumenttina Jumalan olemassaoloa vastaan voi kertoa ihmisen halusta paeta Jumalan todellisuutta.<ref>Wainwright, William J.: "Jonathan Edwards and the Hiddenness of God", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 104 }}</ref><br />
<br />
'''Jonathan Edwardsin''' mukaan jokaisella ihmisellä on riittävästi todistusaineistoa Jumalan todellisuudesta ja hänen hyvyydestään voidakseen muodostaa oikean käsityksen Jumalasta. Syntinen ihminen kuitenkin helposti joko kieltää Jumalan kokonaan tai muodostaa mielessään väärän kuvan Jumalasta. Vaikka luonnollinen järki voi parhaimmillaan saada selville monia totuuksia Jumalasta, se ei pysty ymmärtämään Jumalan pyhyyden arvoa (the beauty of holiness), eikä se siksi pysty arvostamaan kristinuskon totuuksia. Jumalan pyhyys avautuu sanallisen ilmoituksen välityksellä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Edwards, Jonathan | Nimeke = The Religious Affections | Julkaisija = Edinburgh: The Banner of Truth Trust | Vuosi = 1984 | Sivu = }}</ref><br />
<br />
'''Charles Finney''' tuo Jumalan kätkeytymisen ongelmaan lisänäkökohdan. Jumalan ei ole välttämättä mielekästä antaa ihmisille lisää valoa ennen kuin he ovat toimineet johdonmukaisesti sen valon pohjalta, mikä heillä jo on. <br />
<br />
{{lainaus|– – en saa myöskään jättää mainitsematta erästä kirjakauppiasta, varsin huomattavaa miestä siltä paikkakunnalta. Hän oli kääntymätön, ei tosin suoranainen jumalankieltäjä, mutta mies, joka ei voinut uskoa Raamatun jumalallista arvovaltaa. Hän oli teräväpäinen, arvostelevainen, lujatahtoinen, päättäväinen, luki paljon ja ajatteli paljon. Ulkonaiselta moraaliltaan, hän oli, sen uskon, moitteeton ja erikoisen suuressa arvossa pidetty henkilö. Eräänä aamuna varhain hän tuli huoneeseeni ja sanoi: <br />
<br />
”Mr. Finney, täällä on käymässä voimakas hengellinen liike, mutta minä olen epäilijä ja tahtoisin saada todisteita Raamatun totuudesta.” <br />
<br />
Herra antoi minulle kyvyn erottaa hänen mielentilansa, niin että saatoin päättää, miltä kannalta häntä käsittelisin. Sanoin hänelle: ”Uskotteko Jumalan olemassaoloon?” ”Uskon kyllä”, hän vastasi, ”en ole jumalankieltäjä”. ”Uskotteko suhtautuneenne Jumalaan niin kuin tulisi? Oletteko kunnioittaneet Hänen arvovaltaansa? Oletteko rakastanut Häntä? Oletteko tehnyt, mitä ajattelette olevan Hänelle otollista, ja siksi, että haluatte olla Hänelle otollinen? Myönnättekö, että teidän tulisi rakastaa Häntä, palvoa Häntä, totella Häntä sen valon mukaan, mitä teillä on?” ”Myönnän”, hän sanoi, ”minä myönnän sen”. ”Mutta oletteko tehnyt niin?” ”En”, hän vastasi, ”en voi sanoa tehneeni niin”. <br />
<br />
”No niin”, sanoin minä, ”miksi opastaisin teitä pitemmälle ja valaisisin mieltänne, jollette tahdo tehdä velvollisuuttanne ja noudattaa sitä valoa, mikä teillä jo on. Kun siis päätätte elää vakaumuksenne mukaan, totella Jumalaa parhaimmin sen valon mukaan, mikä teillä on; kun haluatte katua tähänastisia laiminlyöntejänne ja olla Jumalalle otollinen koko lopun elämäänne parhaan tietonne mukaan, sitten minäkin tahdon koettaa osoittaa teille, että Raamattu on Jumalasta. Siihen saakka minun on turhaa yrittää sitä.” En ollut itse istunut enkä tietääkseni pyytänyt häntäkään istumaan. Hän sanoikin vain: ”En voi sanoa muuta kuin että tämä on oikein ja kohtuullista” – ja meni tiehensä.|Finney<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Finney, Charles | Nimeke = Ihmeellisiä herätyksiä | Julkaisija = Suolahti: Ev. lut. herätysseura | Vuosi = 1984 | Sivu = 246–247 }}</ref>}}<br />
<!--<br />
--><br />
<br />
Joitain samankaltaisia elementtejä on Jeesuksen vertauksessa [[Luukkaan evankeliumi|Luukkaan evankeliumissa]]:<br />
<br />
{{lainaus|Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."|{{rp|Luuk 16:19-31}}}}<br />
<br />
Perimmiltään ongelma onkin siinä, että ihminen on luonnostaan kapinassa Luojaansa vastaan.<br />
<br />
Jos tunnusteot ja Jeesuksen opetukset eivät saaneet ihmisiä kääntymään, niin kuinka tilanne olisi tällä hetkellä sen kummempi. Joku voisi esimerkiksi vaatia, että Jumalan pitäisi ilmestyä hänelle, jotta tämä voisi uskoa Häneen. Vaikka näin kävisi, hän voisi silti kieltää Jumalan olemassaolon ja väittää kärsivänsä aivotoimintansa häiriöstä, joka aiheutti ilmestyksen. Voidaankin sanoa, että pelkkä vaikuttava kokemus itsessään ei kanna pitkälle, mikäli ihmisellä ei ole todellista halua löytää Jumalaa.<br />
<br />
Jumala antaa itsestään hyvin selkeän ilmoituksen Raamatussa. Kyse ei siis suinkaan ole siitä, etteikö Jumala ilmoittaisi itseään selkeästi vaan siitä, haluammeko uskoa tuon ilmoituksen vai emme. Usko ei monestikaan synny silmänräpäyksessä vaan on prosessi, johon monesti kuluu aikaa ja sisäisiä kamppailuja. Kyseinen prosessi vie monesti aikaa, koska ihmisinä meillä on monenlaisia jopa tiedostamattomia sisäisiä suoja-aitoja Jumalaa vastaan. Lisäksi kristillisen maailmankuvan mukaan Saatana pyrkii kaikin tavoin vesittämään ihmisen ja Jumalan kanssakäymisen.<br />
<br />
[[Raamattu|Raamatussa]] tämä ilmenee niin, että vaikka Jeesus teki useita ihmeitä ja opetti ihmisiä Jumalan valtakunnasta ja omasta asemastaan Jumalan poikana. Silti kaikkien näiden ihmeiden ja tunnustekojenkaan jälkeen kaikki eivät uskoneet tai halunneet uskoa. Toisin sanoen, vaikka ihmiset konkreettisesti näkivät ja kokivat asioita, he eivät silti muuttaneet suhtautumistaan [[Jeesus|Jeesukseen]] ja Hänen sanomaansa.<br />
<br />
Vanhan testamentin puolella hyvänä esimerkkinä toimii israelilaisten käytös erämaassa; Jumala oli suorittanut jo lukuisia ihmeitä, joiden kautta israelilaiset olivat päässeet pakenemaan Egyptistä ja joiden kautta heidän vaatteensa eivät esimerkiksi kuluneet. Tästä huolimatta, kun Mooses jätti kansan muutamaksi päiväksi, niin homma meni totaalisen villiksi ja israelilaiset alkoivat valmistamaan itselleen epäjumalaa.<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [https://uskojarkijafilosofia.wordpress.com/2011/05/18/jumalan-piiloutuneisuus/ Jumalan piiloutuneisuus] (uskojarkijafilosofia.wordpress.com)<br />
<br />
==Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Jumala]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=%22Miksei_Jumala_ilmoita_itse%C3%A4%C3%A4n_selv%C3%A4sti%3F%22&diff=12520"Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?"2019-08-18T14:44:49Z<p>Apollos: /* Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? */ typofix</p>
<hr />
<div>{{väite-alku}}Jos Jumala haluaa, että uskon häneen, hän voisi kai hoitaa asian helposti. Miksi Jumala ei kerro olemassaolostaan kaikille niin kertakaikkisen selvästi ja vastaansanomattomasti, että tyhmätkin ymmärtävät? Ymmärtämättömiä ei pitäisi hyljeksiä.{{väite-loppu}}<br />
[[Tiedosto:Circle-question.svg|150px|pienoiskuva|oikea]]<br />
<br />
== Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? ==<br />
<br />
Kun tutkimme asiaa lähemmin huomaamme, että kyse ei niinkään ole siitä, etteikö Jumala olisi ilmoittanut itsestään kaikille tai että hän piileksisi – kyse on enemmänkin siitä, että monet ihmiset eivät hyväksy tapaa, jolla Jumala on itsensä ilmoittanut, vaan asettavat Jumalalle ehtoja, joilla hänen tulisi ilmestyä uskon edellytyksenä. Henkilöstä riippuen nämä ehdot luonnollisesti vaihtelevat aina visuaalisesta ilmestymisestä mitä mielikuvituksellisimpiin skenaarioihin.<br />
<br />
Esimerkiksi [[wp:Yalen yliopisto|Yalen yliopisto]]n edesmennyt tieteenfilosofian professori '''[https://en.wikipedia.org/wiki/Norwood_Russell_Hanson Norwood Hanson]''' esitti väitteensä elävän kuvauksen muodossa: <br />
<br />
{{lainaus|Olisi periaatteessa mahdollista osoittaa kaikille todeksi, että ”Jumala on olemassa” – niin vain ei ole tapahtunut, ei ainakaan kaikille! Oletetaan kuitenkin, että ensi tiistaiaamuna, heti aamiaisen jälkeen, me kaikki putoamme polvillemme kuullessamme korvia vihlovan ukkosenjyrinän. Lunta tupruttaa, lehdet putoavat puista, maanpinta nousee ja kupruilee, rakennukset sortuvat ja tornit kaatuvat. Taivas loistaa aavemaista, hopeaista valoa. Juuri silloin, kaikkien maailman ihmisten katsoessa ylös, taivaat aukenevat – pilviin repeytyy aukko – ja ne paljastavat uskomattoman valtavan ja säteilevän Zeuksen kaltaisen hahmon, joka nousee yläpuolellemme kuin sata Everestin vuorta. Hän rypistää synkkänä kulmiaan samalla kun salaman välähdys valaisee hänen michelangelomaisia kasvojaan. Sitten hän osoittaa sormellaan alaspäin – minua! – ja selittää niin että jokainen aikuinen ja lapsi voi kuulla: ”Olen saanut tarpeekseni sinun viisastelevista kommenteistasi ja teologisista määritelmistäsi. Vakuutan sinulle, N. R. Hanson, että minä todellakin olen olemassa.” – – <br />
<br />
Toivon, ettet syrjäytä tätä leikkimielisenä, ylenkatseellisena Disney-tyyppisenä keksintönä. Käsitteellinen ydin tässä on se, että jos tuollainen merkittävä tapahtuma tapahtuisi, minä ainakin varmasti vakuuttuisin, että Jumala on todella olemassa. Se tosiasia olisi ratkaistu kerta kaikkiaan. – – Tämä kohtaaminen todistaisi minulle ja kaikille muille, että Jumala on olemassa aivan yhtä suoranaisella tavalla kuin minkä tahansa kiistattoman tosiasiaväitteen kohdalla.|Norwood Hanson<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hanson, Norwood Russell | Nimeke = What I Do Not Believe and Other Essays | Julkaisija = New York: Humanities | Vuosi = 1971 | Sivu = 313–314 }}</ref>}}<br />
<br />
Hanson tekee tässä lainauksessaan tietynlaisen oletuksen Jumalasta ja tämän oletuksensa pohjalta hän tekee päätelmiä siitä, mikä olisi vastaansanomaton todiste Jumalasta. <br />
<br />
Evankeliumien kirjoittajat kertovat kaksikin Jumalan ilmestymistä Jeesuksen elinaikana, joissa on joitakin niistä piirteistä, joita Hanson toivoisi saavansa todisteeksi Jumalan olemassaolosta: <br />
<br />
{{lainaus|Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”|{{rp|Mark. 9:2–7}}}}<br />
<br />
Tässä tapauksessa Jumala ilmoittaa itsensä erityisellä tavalla kolmelle valitulle todistajalle, ja muut saavat tapahtumaan kosketuksen heidän silminnäkijätodistustensa välityksellä. Miksei Jumala sitten anna kaikille ihmisille tällaista kokemusta, joka antaisi heille välittömän mahdollisuuden vakuuttua Jumalan todellisuudesta? Syynä saattaa olla se, että oli Jumalan antama todiste itsestään miten vastaansanomaton tahansa, ihminen voi aina keksiä tavan paeta sitä. Pohdi tästä näkökulmasta ateistifilosofi '''Kai Nielsenin''' kommenttia: <br />
<br />
{{lainaus|Emme olisi paremmassa tilanteessa, jos taivaan tähdet muodostaisivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA kuin jos ne muodostaisivat lauseen VIIVYTTELY JUO MELANKOLIAA. Tietäisimme silloin, että jokin olisi ravisuttanut maailmaamme, mutta emme tietäisi mikä. Tietäisimme tai luulisimme tietävämme – kuinka voisimme tietää kumpi näistä vaihtoehdoista tekisi paremmin oikeutta tilanteelle – että kuulimme äänen tulevan taivaasta. Ja tietäisimme – tai luulisimme tietävämme – että tähdet järjestyivät silmiemme edessä useita kertoja niin, että ne muodostivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA. Mutta tekisikö tämä havainto meidät viisaammiksi sen osalta, mihin ”Jumala” viittaa tai millainen puhdas ruumiiton tuonpuoleinen henki on tai voisi olla? Korkeintaan voisimme ajatella, että ehkä jokin puhuu noiden uskonnollisten ihmisten puolesta, mutta emme tietäisi tarkalleen mistä on kysymys. Mutta voisimme myös ajatella, että kyseessä on jonkinlainen temppu tai joukkoharha. Ydinasia on, että emme tietäisi, mitä pitäisi ajatella.|Nielsen<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nielsen, Kai | Nimeke = Naturalism and Religion | Julkaisija = New York: Prometheus Books | Vuosi = 2004 | Sivu = 279 }}</ref>}}<br />
<br />
Lause ”viivyttely juo melankoliaa” on merkityksetön. Se koostuu sanoista, joilla näyttäisi olevan merkitys, mutta lause kokonaisuutena on käsittämätön. Nielsenin mukaan sana ”Jumala” on samalla tavalla vailla selkeää merkitystä. Emme pysty muodostamaan selkeää käsitystä Jumalasta, joka on aineellisen maailmankaikkeuden tuolla puolen. Kaikki hankkimamme tieto näyttäisi tarjoavan meille tietoa vain tästä maailmankaikkeudesta, ei mistään tuonpuoleisesta. Niinpä mikään todiste Jumalan olemassaolon puolesta ei riittäisi vakuuttamaan Nielseniä, koska hänen mielestään emme koskaan voi ymmärtää, mitä ”Jumala” tarkoittaa. Nielsen pitää fysikalismia itsestään selvyytenä ja olettaa, ettei puhtaasti henkistä tietoisuutta voi olla olemassa. '''Charles Taliaferro'''<ref>Taliaferro, Charles: "The project of Natural Theology, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Graig, William Lane & Moreland, J. P. (toim.) | Nimeke = The Blackwell Companion to Natural Theology | Julkaisija = Oxford: Wiley-Blackwell | Vuosi = 2009 | Sivu = 10-11 }}</ref> kuitenkin argumentoi, ettei meillä ole perusteita tällä tavalla pitää fysikalismia itsestään selvänä totuutena. On mielekästä olettaa, että ihmisen tietoisuus ei selity puhtaasti fysikaalisten tilojen ja prosessien pohjalta. Tietoisuus on kokemustosiasia, joka on välittömästi ilmeinen jokaiselle ihmiselle. Niinpä ei ole perusteltua hylätä ajatusta tuonpuoleisesta Jumalasta, joka on ääretön, persoonallinen ja puhtaasti henkinen tietoisuus. <br />
<br />
Monien aikamme ateistien mielestä on perusteltua olla uskomatta Jumalaan jo pelkästään siitä syystä, että Jumalan olemassaolo ei ole vastaansanomattoman selvä kaikille ihmisille. Jos Jumala olisi olemassa, hänen olemassaolonsa ei olisi niin vaikeasti todennettavissa. Mutta ateistin mielestä Jumalan olemassaoloa on vaikea todentaa. Niinpä Jumala ei ole olemassa. Tämän tyyppisen argumentin ehkä tunnetuin puolustaja aikanamme on filosofi '''J. L. Schellenberg'''. Hänen mielestään jumaluskon kannalta on ongelmallista, että ihmiset kokevat Jumalan poissaolevaksi, kaukaiseksi ja salatuksi. Kirjassaan ''Divine Hiddenness and Human Reason'' hän esittää, että Jumalan poissaolon tuntu muodostaa voimakkaan argumentin ateismin puolesta. Tämä argumentti pystyy painamaan vaakakupin ateismin hyväksi, niin että sen perusteella teismiä voidaan pitää epätotena. Schellenbergin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Schellenberg, J.L. | Nimeke = Divine Hiddenness and Human Reason | Julkaisija = Ithaca: Cornell University Press | Vuosi = 1993 | Sivu = 2 ss. }}</ref> argumentti on seuraavanlainen:<br />
<br />
# Täydellisen rakkaudellinen Jumala haluaisi molemminpuolisen henkilökohtaisen suhteen jokaisen sellaisen olennon kanssa, jolla on valmiudet tällaiseen suhteeseen.<br />
# Jumalan ja ihmisen välisen vuorovaikutussuhteen loogisesti välttämätön edellytys on, että ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon. Siksi:<br />
# Jos täydellisen rakkaudellinen Jumala olisi olemassa, hän varmistaisi, että jokainen olento, jolla on valmiudet muodostaa tällainen uskomus ja joka ei suhtautuisi kielteisesti sen muodostamiseen, saisi käsiinsä riittävästi todistusaineistoa voidakseen muodostaa kyseisen uskomuksen.<br />
# Mutta käytettävissä oleva todistusaineisto ei itse asiassa ole riittävä. Joten: <br />
# Täydellisen rakastavaa Jumalaa ei ole olemassa.<br />
<br />
Tämä ateistinen argumentti perustuu siihen järkevään oletukseen, että rakastavan Jumalan päämääränä on päästä molemminpuoliseen henkilökohtaiseen suhteeseen jokaisen sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis tällaiseen suhteeseen. Argumentin ongelmallinen kohta on oletuksessa, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei olisi riittävää todistusaineistoa muodostaa uskomusta, että Jumala on olemassa. Tähän päätelmään päästään vain olettamalla, että jotkut niistä, jotka tällä hetkellä eivät usko Jumalaan, uskoisivat heti jos saisivat riittävät todisteet Jumalan olemassaolosta.<br />
<br />
== Ihmisen valinnanvapauden edellytyksiä ==<br />
<br />
Oletetaan hetkeksi, että Schellenberg on oikeassa väittäessään, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei ole riittävää todistusaineistoa uskoakseen Jumalan olemassaoloon. Silloin olisi olemassa ihmisiä, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Tämä ateistinen argumentti olettaa, että rakastava Jumala ei voisi salli tällaisen asiaintilan syntymistä, vaan hänen pitäisi luoda tilanne, jossa jokainen tällainen ihminen saisi riittävästi todistusaineistoa uskoakseen Jumalaan. Oletuksen mukaan ihminen voi tietää, millä tavalla Jumalan täytyisi toimia voidakseen saavuttaa päämääränsä elää suhteessa ihmisten kanssa. Sen mukaan Jumalan täytyisi tehdä olemassaolonsa ilmeiseksi kaikille sellaisille ihmisille, jotka ovat valmiit tällaiseen suhteeseen.<br />
<br />
Aina kun kuulemme väitteen siitä, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä, meidän täytyy kysyä itseltämme seuraava kysymys: ”''Mistä kyseiset kriitikot tietävät, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä?''” On vaikea puolustaa väitettä, että Jumalalla ei olisi mitään hyvää syytä sallia tilannetta, jossa on olemassa ateisteja, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Voidakseen tietää, ettei tällaista syytä ole olemassa, ihmisellä pitäisi olla kattava tieto todellisuudesta. Oletetaan, että sairaanhoitaja on antamassa sinulle rokotusta, mutta pudottaa epähuomiossa rokotusneulan lattialle. Hän poimii neulan ja aikoo antaa sinulle rokotuksen. Sinä kuitenkin huomautat hänelle, että neulassa saattaa nyt olla bakteereja. Sairaanhoitaja katsoo tarkkaan neulan kärkeä ja huomauttaa: ”En näe siinä mitään bakteereita” ja valmistautuu antamaan sinulle rokotuksen. Voit edelleen oikeutetusti vastustaa rokotuksen antamista, koska sairaanhoitajalla ei ole riittävää tietoa mahdollisista bakteereista rokotusneulassa.<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = 45}}</ref><br />
<br />
Kristillisen käsityksen mukaan Jumala haluaa ihmisten olevan vapaita valitsemaan, haluavatko he rakastaa Jumalaa vai hylätä hänet. Millainen maailman pitäisi olla, että tämä olisi mahdollista? Ensinnäkin siinä täytyy olla olentoja, jotka pystyvät tekemään vapaita valintoja. Toiseksi, näiden olentojen täytyy elää olosuhteissa, joissa he voivat toteuttaa tätä vapauttaan. Millaisia olisivat tuollaiset olosuhteet? Michael J. Murray<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = }}</ref> käsittelee tätä kysymystä mielenkiintoisella tavalla ja seuraava selonteko seuraa melko tarkasti hänen argumentointiaan.<br />
<br />
Yksi edellytys vapaiden valintojen tekemiselle on kaikenkattavan pakon puuttuminen. Ehkä sinulla on kokemus tilanteesta, jossa ajat ylinopeutta autollasi ja havaitset poliisiauton tien laidassa. Mikä on reaktiosi? Painat heti jarrua ja vähennät nopeutta. Poliisin läsnäolo saa sinut pelkäämään nopeusrajoituksen ylittämisestä seuraavaa sakkorangaistusta ja pelko pakottaa sinut hidastamaan. Mutta useimmiten tiellä ajaessamme kukaan ei valvo nopeuttamme. Tällöin mikään ulkoinen pakko ei rajoita toimintaamme ja olemme vapaita päättämään, noudatammeko lakia vai emme.<br />
<br />
Kuvittele nyt, millaista olisi elää, jos jokaisessa elämäsi kulmassa olisi moraalinen poliisi, joka uhkaisi sinua sakoilla tai vankeudella moraalisten velvollisuuksien rikkomisesta. Sellaisessa maailmassa ihmisiä ei ainoastaan pakotettaisi noudattamaan nopeusrajoitusta; heidät pakotettaisiin toimimaan moraalisten periaatteiden edellyttämällä tavalla kaikissa olosuhteissa. Sellainen maailma olisi täynnä kaikenkäsittävää pakkoa ja sellaisessa maailmassa ei olisi mahdollista tehdä moraalisesti merkityksellisiä vapaita valintoja.<br />
<br />
Tällä esimerkillä on merkitystä pohtiessamme kysymystä Jumalan kätkeytymisestä. Pohdi hetken maailmaa, joka Schellenbergin ja Hansonin mielestä Jumalan pitäisi luoda. Heidän mielestään Jumalan pitäisi ilmoittaa itsensä tavalla, joka tekisi mahdolliseksi rakastavan suhteen ihmisten kanssa. Heidän mielestään tämä merkitsee sitä, että <br />
<br />
:(a) Jumala tekee täysin selväksi, että hän on olemassa. Mutta varmaankin täysin hyvä Jumala haluaa tehdä meille selväksi paljon enemmän kuin vain tiedon olemassaolostaan. Jos Jumala todella rakastaa meitä ja haluaa meidän elävän hyvää elämää, Jumala kertoisi meille yhtä selvästi ja ilmeisesti <br />
:(b) miten voimme elää hyvää elämää. Tämä merkitsee sitä, että hän ilmoittaisi moraalisen tahtonsa ja sen, miten ainoastaan hänen moraalisen tahtonsa noudattaminen tekee ihmisen onnelliseksi ja että jos emme seuraa häntä, päädymme onnettomuuteen ja tuhoon.<br />
<br />
Mutta pohdi hetken, mitä seuraisi, jos Jumala toteuttaisi vaihtoehdon (b). Mikä olisi seurauksena, jos Jumala tekisi meille ehdottoman selväksi kaikki ne asiat, jotka on kuvattu vaihtoehdossa (b)? Epäilemättä tässä tapauksessa Jumalasta tulisi moraalinen poliisi, joka valvoisi elämämme kaikkia nurkkia. Jumala olisi suoranaisesti läsnä elämässämme, ja hän tekisi meille selväksi, että kuuliaisuus on ainoa tie onneen ja että synti johtaa nopeaan rangaistukseen. Tällaisissa olosuhteissa eläisimme kaikenkattavan pakon alaisina jokapäiväisessä elämässämme. Tuollaisissa olosuhteissa moraalisesti merkityksellinen valinnan vapaus olisi mahdottomuus. Niinpä näyttää siltä, että Jumala ei voi tehdä itseään tunnetuksi meille tavoilla, jotka täsmennettiin vaihtoehdoissa (a) ja (b).<br />
<br />
Tässä kohdassa ehkä näyttää, että kuvauksessa on jotakin vialla. Kristitythän ajattelevat Schellenbergin ja Hansonin tavoin, että Jumalan täytyy tehdä ja että hän tekee olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi meille. Mutta he eivät ajattele, että tämä estäisi ihmisten kykyä toimia vapaasti. Miten tämä on mahdollista? Toisin sanoen, kuinka Jumala voi tehdä olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi ihmisille, ilman että hän luo kaikenkattavan pakon olosuhteet? Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää, että pohdimme tarkemmin, mitä pakolla tarkoitetaan ja miten se toimii.<br />
<br />
Pakko toimii silloin, kun tehdään uhkauksia, jotka luovat meille pakottavan paineen. Pakottavan paineen käsitettä analysoidessamme huomaamme sen olevan seurausta ainakin viiden eri tekijän vuorovaikutuksesta.<br />
<br />
# '''Uhkauksen voima''': toisin sanoen, kuinka pahoilta uhatut seuraukset vaikuttavat. <br />
# '''Uhkauksen läheisyys'''. Tässä tekijässä on kolme osaa: <br />
::a) Todennäköisyys: kuinka todennäköistä on, että uhkaukset toteutetaan. <br />
::b) Ajallinen: kuinka nopeasti uhatut seuraukset toteutetaan.<br />
::c) Tiedollinen: miten kattavasti uhatut seuraukset tiedostetaan.<br />
:3. '''Välinpitämättömyys uhkauksen suhteen''': missä määrin uhattu henkilö suhtautuu välinpitämättömästi häneen kohdistuviin uhkauksiin.<br />
<br />
Jotta Jumala voisi säilyttää luomiensa ihmisten vapauden, hänen täytyy lieventää sitä pakottavaa painetta, joka seuraa hänen olemassaoloaan ja tahtoaan koskevasta tiedosta. Mitä edellä mainituista tekijöistä Jumala voi säätää vähentääkseen pakottavaa painetta ja siten suojellakseen ihmisten vapautta?<br />
<br />
Ei näytä siltä, että Jumala voisi lieventää uhkauksen voimaa. Epäuskon tai tottelemattomuuden seurauksena olevaa uhkauksen voimaa ei ole mahdollista muuttaa. Jos ihminen ei opi tuntemaan Jumalaa tai tottelemaan Hänen moraalista tahtoaan (ei esimerkiksi opi tuntemaan Kristusta pelastajanaan), kyseinen ihminen on tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta. Tämän seurauksen lieventäminen ei näytä mahdolliselta. Jos Jumala lupaa tietyn seurauksen siitä, että ihminen ei tunne tai tottele häntä, todennäköisyys tämän seurauksen toteutumisesta on sata prosenttia. Miten se voisi olla vähemmän? Ainoastaan jos Jumalaa voitaisiin huijata tai jos hän unohtaisi tai muuttaisi mielensä. Mitkään näistä vaihtoehdoista eivät näytä mahdollisilta. <br />
<br />
Ajallista läheisyyttä voidaan lieventää jossakin mielessä, koska ainakin jotkut epäuskon ja tottelemattomuuden seuraukset siirtyvät kuoleman jälkeiseen elämään. Tämän asian osalta voidaan huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin, ihmisen elämä voi päättyä milloin tahansa, joten kuoleman jälkeinen elämä voi alkaa seuraavassa hetkessä. Niinpä rangaistuksen viivyttäminen kuoleman jälkeiseen elämään ei välttämättä vähennä uhkauksen välittömyyttä. Toiseksi, vaikka kyseiset rangaistukset koettaisiin ajallisesti kaukaisina, on vaikea kuvitella, että tämä muuttaisi mitään olennaista, koska uhattujen seurausten luonne on niin vakava – ikuinen ero Jumalasta.<br />
<br />
Jätetään tiedollinen välittömyys hetkeksi syrjään. Entä vaihtoehto (3), välinpitämättömyys uhkausta kohtaan? Voisiko Jumala lieventää välinpitämättömyyttä ja sillä tavalla vähentää pakottavaa painetta? Tämä ei näyttäisi mahdolliselta. Se, miten välinpitämättömästi suhtaudumme uhkauksiin, näyttää riippuvan omista vapaista valinnoistamme. Jotkut ihmiset pystyvät kehittämään itsessään vastustuskykyä uhkauksia vastaan. Toiset taas eivät. Kummassakin tapauksessa välinpitämättömyys näyttää riippuvan ihmisen vapaista valinnoista. Jumala voisi säätää tätä tekijää ainoastaan puuttumalla vapaisiin valintoihimme. <br />
<br />
Niinpä jäljelle jää vain tiedollinen välittömyys. Mutta mitä tarkalleen on tiedollinen välittömyys? Se on tekijä, joka selittää, miksi esimerkiksi televisio-ohjelmat juopuneiden ajajien aiheuttamista onnettomuuksista usein onnistuvat estämään ihmisiä ajamasta juopuneina. Nämä televisio-ohjelmat eivät anna ihmisille mitään uutta informaatiota. Kukaan ei ajattele näitä kuvia nähtyään: ”Hei, enpä tullut koskaan ajatelleeksi että juopuneena ajaminen voisi saada aikaan tällaisia onnettomuuksia.” Sen sijaan, nämä kuvat käyttävät meille jo tunnettua informaatiota ja esittävät sen meille tavalla, joka vaikuttaa voimakkaasti tunteisiimme. Tällaiset televisio-ohjelmat muuttavat uhattujen seuraamusten tiedollisen välittömyyden. <br />
<br />
Koska Jumala ei voi lieventää pakottavaa painetta lieventämällä neljää muuta tekijää, jotka vaikuttavat pakottavaan paineeseen, Jumalan täytyy tehdä se säätelemällä oman olemassaolonsa ja moraalisen luonteensa tiedollista välittömyyttä. Näin tehdessään hän saa aikaan ilmiön, jota kuvataan Jumalan kätkeytymiseksi. <br />
<br />
Tiedollisen välittömyyden vähentäminen ja kätketyksi tuleminen ei tarkoita sitä, ettei Jumalan olemassaolosta olisi todistusaineistoa tai että kyseinen todistusaineisto olisi heikkoa. Voimme ymmärtää tämän pohtiessamme uudelleen esimerkkiä televisio-ohjelmista, jotka vähentävät juopuneena ajamista. Ne ihmiset, joihin kyseiset ohjelmat vaikuttavat, tietävät jo edeltä täysin hyvin, että juopuneena ajaminen on vaarallista. Kyseinen todistusaineisto oli jo aikaisemmin täysin heidän käytettävissään. Mutta todistusaineiston tarjoamalta informaatiolta puuttui tiedollinen välittömyys, joka olisi pakottanut heidät lopettamaan juopuneena ajamisen. Tämän aikaansaamiseksi tarvittiin televisio-ohjelmia. Samalla tavalla Jumala voi saattaa kaikenlaista informaatiota omasta olemassaolostaan ja moraalisesta tahdostaan ihmisten ulottuville (hän voi luoda hienosäädetyn maailmankaikkeuden ja antaa ihmiselle siitä tietoa tieteen edistyksen myötä, hän voi antaa kirjoitetun ilmoituksen, Jumalan Poika voi tulla ihmiseksi jne.). Niin kauan kuin tätä informaatiota ei tarjota sellaisella tavalla, joka tekisi informaatiosta tiedollisesti välitöntä (ja siten pakottavaa), Jumala onnistuu turvaamaan moraalisesti merkityksellisen vapautemme.<br />
<br />
Jumalan ajoittainen kätkeytyminen ja vaikeneminen ei siis sinänsä muodosta syytä uskoa ateismiin. Jumalan kätkeytyminen ja vaikeneminen sopii loogisesti yhteen sen kanssa, että Jumala on olemassa ja että hän rakastaa ihmisiä. Se, että Jumala kätkeytyy joiltakin ihmisiltä, ei tarkoita, että hän kätkeytyy kaikilta. Se, että Jumala kätkeytyy ajoittain, ei tarkoita, että hän kätkeytyy aina. Se, että Jumala kätkeytyy kaikilta ihmisiltä ajoittain, ei tarkoita, etteikö hän silti olisi jättänyt todisteita olemassaolostaan, jotka ovat aina kaikkien nähtävissä.<br />
<br />
Jumalan kätkeytyminen tai Jumalan poissaolon tuntu voivat johtua useista erilaisista tekijöistä. '''Paul K. Moserin'''<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 132 }}</ref> mukaan Jumalan tarkoituksena voi olla <br />
<br />
* opettaa ihmisiä kaipaamaan ja arvostamaan henkilökohtaista suhdetta Jumalaan,<br />
* vahvistaa kiitollista luottamusta Jumalaan vaikeissakin olosuhteissa,<br />
* poistaa ihmisen välinpitämättömyys Jumalaa ja hänen tarkoitusperiään kohtaan,<br />
* murskata ihmisen ylpeä itseriittoisuus.<br />
<br />
Moser argumentoi, että Jumalan ajoittainen kätkeytyminen voi terveellä tavalla moraalisesti haastaa ihmisiä. Jos ihminen voi pitää Jumalan läsnäoloa itsestäänselvyytenä, hän saattaa itseriittoisesti välineellistää Jumalaa sen sijaan, että hän antautuisi Jumalalle. Kätkeytymällä Jumala opettaa ihmistä etsimään Jumalaa ja estää ihmistä pitämästä Jumalan pyhää läsnäoloa halpana.<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 133 }}</ref><br />
<br />
Jumalan poissaolon tuntu saattaa siis johtua Jumalan kätkeytymisestä. Se saattaa myös johtua ihmisen haluttomuudesta kohdata Jumalan todellisuutta. Ihminen voi kokea Jumalan poissaolevaksi, vaikka hänellä olisi riittävästi todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei ehkä ole valmis kohtaamaan tätä todistusaineistoa, koska se samalla uhkaisi hänen vapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lähes kaikki ihmiset pitävät mahdollisena, että Jumala on olemassa. Niinpä ihmisillä on syy perehtyä asiaan paremmin ja etsiä suurempaa selvyyttä asiaan. Ihmisen taipumus käyttää Jumalan poissaolon tuntua argumenttina Jumalan olemassaoloa vastaan voi kertoa ihmisen halusta paeta Jumalan todellisuutta.<ref>Wainwright, William J.: "Jonathan Edwards and the Hiddenness of God", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 104 }}</ref><br />
<br />
'''Jonathan Edwardsin''' mukaan jokaisella ihmisellä on riittävästi todistusaineistoa Jumalan todellisuudesta ja hänen hyvyydestään voidakseen muodostaa oikean käsityksen Jumalasta. Syntinen ihminen kuitenkin helposti joko kieltää Jumalan kokonaan tai muodostaa mielessään väärän kuvan Jumalasta. Vaikka luonnollinen järki voi parhaimmillaan saada selville monia totuuksia Jumalasta, se ei pysty ymmärtämään Jumalan pyhyyden arvoa (the beauty of holiness), eikä se siksi pysty arvostamaan kristinuskon totuuksia. Jumalan pyhyys avautuu sanallisen ilmoituksen välityksellä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Edwards, Jonathan | Nimeke = The Religious Affections | Julkaisija = Edinburgh: The Banner of Truth Trust | Vuosi = 1984 | Sivu = }}</ref><br />
<br />
'''Charles Finney''' tuo Jumalan kätkeytymisen ongelmaan lisänäkökohdan. Jumalan ei ole välttämättä mielekästä antaa ihmisille lisää valoa ennen kuin he ovat toimineet johdonmukaisesti sen valon pohjalta, mikä heillä jo on. <br />
<br />
{{lainaus|– – en saa myöskään jättää mainitsematta erästä kirjakauppiasta, varsin huomattavaa miestä siltä paikkakunnalta. Hän oli kääntymätön, ei tosin suoranainen jumalankieltäjä, mutta mies, joka ei voinut uskoa Raamatun jumalallista arvovaltaa. Hän oli teräväpäinen, arvostelevainen, lujatahtoinen, päättäväinen, luki paljon ja ajatteli paljon. Ulkonaiselta moraaliltaan, hän oli, sen uskon, moitteeton ja erikoisen suuressa arvossa pidetty henkilö. Eräänä aamuna varhain hän tuli huoneeseeni ja sanoi: <br />
<br />
”Mr. Finney, täällä on käymässä voimakas hengellinen liike, mutta minä olen epäilijä ja tahtoisin saada todisteita Raamatun totuudesta.” <br />
<br />
Herra antoi minulle kyvyn erottaa hänen mielentilansa, niin että saatoin päättää, miltä kannalta häntä käsittelisin. Sanoin hänelle: ”Uskotteko Jumalan olemassaoloon?” ”Uskon kyllä”, hän vastasi, ”en ole jumalankieltäjä”. ”Uskotteko suhtautuneenne Jumalaan niin kuin tulisi? Oletteko kunnioittaneet Hänen arvovaltaansa? Oletteko rakastanut Häntä? Oletteko tehnyt, mitä ajattelette olevan Hänelle otollista, ja siksi, että haluatte olla Hänelle otollinen? Myönnättekö, että teidän tulisi rakastaa Häntä, palvoa Häntä, totella Häntä sen valon mukaan, mitä teillä on?” ”Myönnän”, hän sanoi, ”minä myönnän sen”. ”Mutta oletteko tehnyt niin?” ”En”, hän vastasi, ”en voi sanoa tehneeni niin”. <br />
<br />
”No niin”, sanoin minä, ”miksi opastaisin teitä pitemmälle ja valaisisin mieltänne, jollette tahdo tehdä velvollisuuttanne ja noudattaa sitä valoa, mikä teillä jo on. Kun siis päätätte elää vakaumuksenne mukaan, totella Jumalaa parhaimmin sen valon mukaan, mikä teillä on; kun haluatte katua tähänastisia laiminlyöntejänne ja olla Jumalalle otollinen koko lopun elämäänne parhaan tietonne mukaan, sitten minäkin tahdon koettaa osoittaa teille, että Raamattu on Jumalasta. Siihen saakka minun on turhaa yrittää sitä.” En ollut itse istunut enkä tietääkseni pyytänyt häntäkään istumaan. Hän sanoikin vain: ”En voi sanoa muuta kuin että tämä on oikein ja kohtuullista” – ja meni tiehensä.|Finney<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Finney, Charles | Nimeke = Ihmeellisiä herätyksiä | Julkaisija = Suolahti: Ev. lut. herätysseura | Vuosi = 1984 | Sivu = 246–247 }}</ref>}}<br />
<!--<br />
--><br />
<br />
Joitain samankaltaisia elementtejä on Jeesuksen vertauksessa [[Luukkaan evankeliumi|Luukkaan evankeliumissa]]:<br />
<br />
{{lainaus|Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."|{{rp|Luuk 16:19-31}}}}<br />
<br />
Perimmiltään ongelma onkin siinä, että ihminen on luonnostaan kapinassa Luojaansa vastaan.<br />
<br />
Jos tunnusteot ja Jeesuksen opetukset eivät saaneet ihmisiä kääntymään, niin kuinka tilanne olisi tällä hetkellä sen kummempi. Joku voisi esimerkiksi vaatia, että Jumalan pitäisi ilmestyä hänelle, jotta tämä voisi uskoa Häneen. Vaikka näin kävisi, hän voisi silti kieltää Jumalan olemassaolon ja väittää kärsivänsä aivotoimintansa häiriöstä, joka aiheutti ilmestyksen. Voidaankin sanoa, että pelkkä vaikuttava kokemus itsessään ei kanna pitkälle, mikäli ihmisellä ei ole todellista halua löytää Jumalaa.<br />
<br />
Jumala antaa itsestään hyvin selkeän ilmoituksen Raamatussa. Kyse ei siis suinkaan ole siitä, etteikö Jumala ilmoittaisi itseään selkeästi vaan siitä, haluammeko uskoa tuon ilmoituksen vai emme. Usko ei monestikaan synny silmänräpäyksessä vaan on prosessi, johon monesti kuluu aikaa ja sisäisiä kamppailuja. Kyseinen prosessi vie monesti aikaa, koska ihmisinä meillä on monenlaisia jopa tiedostamattomia sisäisiä suoja-aitoja Jumalaa vastaan. Lisäksi kristillisen maailmankuvan mukaan Saatana pyrkii kaikin tavoin vesittämään ihmisen ja Jumalan kanssakäymisen.<br />
<br />
[[Raamattu|Raamatussa]] tämä ilmenee niin, että vaikka Jeesus teki useita ihmeitä ja opetti ihmisiä Jumalan valtakunnasta ja omasta asemastaan Jumalan poikana. Silti kaikkien näiden ihmeiden ja tunnustekojenkaan jälkeen kaikki eivät uskoneet tai halunneet uskoa. Toisin sanoen, vaikka ihmiset konkreettisesti näkivät ja kokivat asioita, he eivät silti muuttaneet suhtautumistaan [[Jeesus|Jeesukseen]] ja Hänen sanomaansa.<br />
<br />
Vanhan testamentin puolella hyvänä esimerkkinä toimii israelilaisten käytös erämaassa; Jumala oli suorittanut jo lukuisia ihmeitä, joiden kautta israelilaiset olivat päässeet pakenemaan Egyptistä ja joiden kautta heidän vaatteensa eivät esimerkiksi kuluneet. Tästä huolimatta, kun Mooses jätti kansan muutamaksi päiväksi, niin homma meni totaalisen villiksi ja israelilaiset alkoivat valmistamaan itselleen epäjumalaa.<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [https://uskojarkijafilosofia.wordpress.com/2011/05/18/jumalan-piiloutuneisuus/ Jumalan piiloutuneisuus] (uskojarkijafilosofia.wordpress.com)<br />
<br />
==Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Jumala]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=%22Miksei_Jumala_ilmoita_itse%C3%A4%C3%A4n_selv%C3%A4sti%3F%22&diff=12519"Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?"2019-08-18T14:36:38Z<p>Apollos: /* Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? */ typofix</p>
<hr />
<div>{{väite-alku}}Jos Jumala haluaa, että uskon häneen, hän voisi kai hoitaa asian helposti. Miksi Jumala ei kerro olemassaolostaan kaikille niin kertakaikkisen selvästi ja vastaansanomattomasti, että tyhmätkin ymmärtävät? Ymmärtämättömiä ei pitäisi hyljeksiä.{{väite-loppu}}<br />
[[Tiedosto:Circle-question.svg|150px|pienoiskuva|oikea]]<br />
<br />
== Mikä olisi riittävän selvä ilmoitus? ==<br />
<br />
Kun tutkimme asiaa lähemmin huomaamme, että kyse ei niinkään ole siitä, etteikö Jumala olisi ilmoittanut itsestään kaikille tai että hän piileksisi – kyse on enemmänkin siitä, että monet ihmiset eivät hyväksy tapaa, jolla Jumala on itsensä ilmoittanut, vaan asettavat Jumalalle ehtoja, joilla hänen tulisi ilmestyä uskon edellytyksenä. Henkilöstä riippuen nämä ehdot luonnollisesti vaihtelevat aina visuaalisesta ilmestymisestä mitä mielikuvituksellisimpiin skenaarioihin.<br />
<br />
Esimerkiksi [[wp:Yalen yliopisto|Yalen yliopisto]]n edesmennyt tieteenfilosofian professori '''[https://en.wikipedia.org/wiki/Norwood_Russell_Hanson Norwood Hanson]''' esitti väitteensä elävän kuvauksen muodossa: <br />
<br />
{{lainaus|Olisi periaatteessa mahdollista osoittaa kaikille todeksi, että ”Jumala on olemassa” – niin vain ei ole tapahtunut, ei ainakaan kaikille! Oletetaan kuitenkin, että ensi tiistaiaamuna, heti aamiaisen jälkeen, me kaikki putoamme polvillemme kuullessamme korvia vihlovan ukkosenjyrinän. Lunta tupruttaa, lehdet putoavat puista, maanpinta nousee ja kupruilee, rakennukset sortuvat ja tornit kaatuvat. Taivas loistaa aavemaista, hopeaista valoa. Juuri silloin, kaikkien maailman ihmisten katsoessa ylös, taivaat aukenevat – pilviin repeytyy aukko – ja ne paljastavat uskomattoman valtavan ja säteilevän Zeuksen kaltaisen hahmon, joka nousee yläpuolellemme kuin sata Everestin vuorta. Hän rypistää synkkänä kulmiaan samalla kun salaman välähdys valaisee hänen michelangelomaisia kasvojaan. Sitten hän osoittaa sormellaan alaspäin – minua! – ja selittää niin että jokainen aikuinen ja lapsi voi kuulla: ”Olen saanut tarpeekseni sinun viisastelevista kommenteistasi ja teologisista määritelmistäsi. Vakuutan sinulle, N. R. Hanson, että minä todellakin olen olemassa.” – – <br />
<br />
Toivon, ettet syrjäytä tätä leikkimielisenä, ylenkatseellisena Disney-tyyppisenä keksintönä. Käsitteellinen ydin tässä on se, että jos tuollainen merkittävä tapahtuma tapahtuisi, minä ainakin varmasti vakuuttuisin, että Jumala on todella olemassa. Se tosiasia olisi ratkaistu kerta kaikkiaan. – – Tämä kohtaaminen todistaisi minulle ja kaikille muille, että Jumala on olemassa aivan yhtä suoranaisella tavalla kuin minkä tahansa kiistattoman tosiasiaväitteen kohdalla.|Norwood Hanson<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hanson, Norwood Russell | Nimeke = What I Do Not Believe and Other Essays | Julkaisija = New York: Humanities | Vuosi = 1971 | Sivu = 313–314 }}</ref>}}<br />
<br />
Hanson tekee tässä lainauksessaan tietynlaisen oletuksen Jumalasta ja tämän oletuksensa pohjalta hän tekee päätelmiä siitä, mikä olisi vastaansanomaton todiste Jumalasta. <br />
<br />
Evankeliumien kirjoittajat kertovat kaksikin Jumalan ilmestymistä Jeesuksen elinaikana, joissa on joitakin niistä piirteistä, joita Hanson toivoisi saavansa todisteeksi Jumalan olemassaolosta: <br />
<br />
{{lainaus|Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.|{{rp|Mark. 9:2–7}}}}<br />
<br />
Tässä tapauksessa Jumala ilmoittaa itsensä erityisellä tavalla kolmelle valitulle todistajalle, ja muut saavat tapahtumaan kosketuksen heidän silminnäkijätodistustensa välityksellä. Miksei Jumala sitten anna kaikille ihmisille tällaista kokemusta, joka antaisi heille välittömän mahdollisuuden vakuuttua Jumalan todellisuudesta? Syynä saattaa olla se, että oli Jumalan antama todiste itsestään miten vastaansanomaton tahansa, ihminen voi aina keksiä tavan paeta sitä. Pohdi tästä näkökulmasta ateistifilosofi '''Kai Nielsenin''' kommenttia: <br />
<br />
{{lainaus|Emme olisi paremmassa tilanteessa, jos taivaan tähdet muodostaisivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA kuin jos ne muodostaisivat lauseen VIIVYTTELY JUO MELANKOLIAA. Tietäisimme silloin, että jokin olisi ravisuttanut maailmaamme, mutta emme tietäisi mikä. Tietäisimme tai luulisimme tietävämme – kuinka voisimme tietää kumpi näistä vaihtoehdoista tekisi paremmin oikeutta tilanteelle – että kuulimme äänen tulevan taivaasta. Ja tietäisimme – tai luulisimme tietävämme – että tähdet järjestyivät silmiemme edessä useita kertoja niin, että ne muodostivat lauseen JUMALA ON OLEMASSA. Mutta tekisikö tämä havainto meidät viisaammiksi sen osalta, mihin ”Jumala” viittaa tai millainen puhdas ruumiiton tuonpuoleinen henki on tai voisi olla? Korkeintaan voisimme ajatella, että ehkä jokin puhuu noiden uskonnollisten ihmisten puolesta, mutta emme tietäisi tarkalleen mistä on kysymys. Mutta voisimme myös ajatella, että kyseessä on jonkinlainen temppu tai joukkoharha. Ydinasia on, että emme tietäisi, mitä pitäisi ajatella.|Nielsen<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nielsen, Kai | Nimeke = Naturalism and Religion | Julkaisija = New York: Prometheus Books | Vuosi = 2004 | Sivu = 279 }}</ref>}}<br />
<br />
Lause ”viivyttely juo melankoliaa” on merkityksetön. Se koostuu sanoista, joilla näyttäisi olevan merkitys, mutta lause kokonaisuutena on käsittämätön. Nielsenin mukaan sana ”Jumala” on samalla tavalla vailla selkeää merkitystä. Emme pysty muodostamaan selkeää käsitystä Jumalasta, joka on aineellisen maailmankaikkeuden tuolla puolen. Kaikki hankkimamme tieto näyttäisi tarjoavan meille tietoa vain tästä maailmankaikkeudesta, ei mistään tuonpuoleisesta. Niinpä mikään todiste Jumalan olemassaolon puolesta ei riittäisi vakuuttamaan Nielseniä, koska hänen mielestään emme koskaan voi ymmärtää, mitä ”Jumala” tarkoittaa. Nielsen pitää fysikalismia itsestään selvyytenä ja olettaa, ettei puhtaasti henkistä tietoisuutta voi olla olemassa. '''Charles Taliaferro'''<ref>Taliaferro, Charles: "The project of Natural Theology, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Graig, William Lane & Moreland, J. P. (toim.) | Nimeke = The Blackwell Companion to Natural Theology | Julkaisija = Oxford: Wiley-Blackwell | Vuosi = 2009 | Sivu = 10-11 }}</ref> kuitenkin argumentoi, ettei meillä ole perusteita tällä tavalla pitää fysikalismia itsestään selvänä totuutena. On mielekästä olettaa, että ihmisen tietoisuus ei selity puhtaasti fysikaalisten tilojen ja prosessien pohjalta. Tietoisuus on kokemustosiasia, joka on välittömästi ilmeinen jokaiselle ihmiselle. Niinpä ei ole perusteltua hylätä ajatusta tuonpuoleisesta Jumalasta, joka on ääretön, persoonallinen ja puhtaasti henkinen tietoisuus. <br />
<br />
Monien aikamme ateistien mielestä on perusteltua olla uskomatta Jumalaan jo pelkästään siitä syystä, että Jumalan olemassaolo ei ole vastaansanomattoman selvä kaikille ihmisille. Jos Jumala olisi olemassa, hänen olemassaolonsa ei olisi niin vaikeasti todennettavissa. Mutta ateistin mielestä Jumalan olemassaoloa on vaikea todentaa. Niinpä Jumala ei ole olemassa. Tämän tyyppisen argumentin ehkä tunnetuin puolustaja aikanamme on filosofi '''J. L. Schellenberg'''. Hänen mielestään jumaluskon kannalta on ongelmallista, että ihmiset kokevat Jumalan poissaolevaksi, kaukaiseksi ja salatuksi. Kirjassaan ''Divine Hiddenness and Human Reason'' hän esittää, että Jumalan poissaolon tuntu muodostaa voimakkaan argumentin ateismin puolesta. Tämä argumentti pystyy painamaan vaakakupin ateismin hyväksi, niin että sen perusteella teismiä voidaan pitää epätotena. Schellenbergin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Schellenberg, J.L. | Nimeke = Divine Hiddenness and Human Reason | Julkaisija = Ithaca: Cornell University Press | Vuosi = 1993 | Sivu = 2 ss. }}</ref> argumentti on seuraavanlainen:<br />
<br />
# Täydellisen rakkaudellinen Jumala haluaisi molemminpuolisen henkilökohtaisen suhteen jokaisen sellaisen olennon kanssa, jolla on valmiudet tällaiseen suhteeseen.<br />
# Jumalan ja ihmisen välisen vuorovaikutussuhteen loogisesti välttämätön edellytys on, että ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon. Siksi:<br />
# Jos täydellisen rakkaudellinen Jumala olisi olemassa, hän varmistaisi, että jokainen olento, jolla on valmiudet muodostaa tällainen uskomus ja joka ei suhtautuisi kielteisesti sen muodostamiseen, saisi käsiinsä riittävästi todistusaineistoa voidakseen muodostaa kyseisen uskomuksen.<br />
# Mutta käytettävissä oleva todistusaineisto ei itse asiassa ole riittävä. Joten: <br />
# Täydellisen rakastavaa Jumalaa ei ole olemassa.<br />
<br />
Tämä ateistinen argumentti perustuu siihen järkevään oletukseen, että rakastavan Jumalan päämääränä on päästä molemminpuoliseen henkilökohtaiseen suhteeseen jokaisen sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis tällaiseen suhteeseen. Argumentin ongelmallinen kohta on oletuksessa, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei olisi riittävää todistusaineistoa muodostaa uskomusta, että Jumala on olemassa. Tähän päätelmään päästään vain olettamalla, että jotkut niistä, jotka tällä hetkellä eivät usko Jumalaan, uskoisivat heti jos saisivat riittävät todisteet Jumalan olemassaolosta.<br />
<br />
== Ihmisen valinnanvapauden edellytyksiä ==<br />
<br />
Oletetaan hetkeksi, että Schellenberg on oikeassa väittäessään, että kaikilla jumalasuhteeseen valmiilla ihmisillä ei ole riittävää todistusaineistoa uskoakseen Jumalan olemassaoloon. Silloin olisi olemassa ihmisiä, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Tämä ateistinen argumentti olettaa, että rakastava Jumala ei voisi salli tällaisen asiaintilan syntymistä, vaan hänen pitäisi luoda tilanne, jossa jokainen tällainen ihminen saisi riittävästi todistusaineistoa uskoakseen Jumalaan. Oletuksen mukaan ihminen voi tietää, millä tavalla Jumalan täytyisi toimia voidakseen saavuttaa päämääränsä elää suhteessa ihmisten kanssa. Sen mukaan Jumalan täytyisi tehdä olemassaolonsa ilmeiseksi kaikille sellaisille ihmisille, jotka ovat valmiit tällaiseen suhteeseen.<br />
<br />
Aina kun kuulemme väitteen siitä, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä, meidän täytyy kysyä itseltämme seuraava kysymys: ”''Mistä kyseiset kriitikot tietävät, mitä Jumala tekisi tai mitä hänen pitäisi tehdä saavuttaakseen päämääränsä?''” On vaikea puolustaa väitettä, että Jumalalla ei olisi mitään hyvää syytä sallia tilannetta, jossa on olemassa ateisteja, jotka ovat tiedollisesti oikeutettuja ateistiseen vakaumukseensa. Voidakseen tietää, ettei tällaista syytä ole olemassa, ihmisellä pitäisi olla kattava tieto todellisuudesta. Oletetaan, että sairaanhoitaja on antamassa sinulle rokotusta, mutta pudottaa epähuomiossa rokotusneulan lattialle. Hän poimii neulan ja aikoo antaa sinulle rokotuksen. Sinä kuitenkin huomautat hänelle, että neulassa saattaa nyt olla bakteereja. Sairaanhoitaja katsoo tarkkaan neulan kärkeä ja huomauttaa: ”En näe siinä mitään bakteereita” ja valmistautuu antamaan sinulle rokotuksen. Voit edelleen oikeutetusti vastustaa rokotuksen antamista, koska sairaanhoitajalla ei ole riittävää tietoa mahdollisista bakteereista rokotusneulassa.<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = 45}}</ref><br />
<br />
Kristillisen käsityksen mukaan Jumala haluaa ihmisten olevan vapaita valitsemaan, haluavatko he rakastaa Jumalaa vai hylätä hänet. Millainen maailman pitäisi olla, että tämä olisi mahdollista? Ensinnäkin siinä täytyy olla olentoja, jotka pystyvät tekemään vapaita valintoja. Toiseksi, näiden olentojen täytyy elää olosuhteissa, joissa he voivat toteuttaa tätä vapauttaan. Millaisia olisivat tuollaiset olosuhteet? Michael J. Murray<ref>Murray, Michael J.: “Why Doesn’t God Make His Existence More Obvious to Us?”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Copan, Paul & Craig, William Lane (toim.) | Nimeke = Passionate Conviction: Contemporary Discourses on Christian Apologetics | Julkaisija = Nashville, Tenn.: B & H Academic | Vuosi = 2007 | Sivu = }}</ref> käsittelee tätä kysymystä mielenkiintoisella tavalla ja seuraava selonteko seuraa melko tarkasti hänen argumentointiaan.<br />
<br />
Yksi edellytys vapaiden valintojen tekemiselle on kaikenkattavan pakon puuttuminen. Ehkä sinulla on kokemus tilanteesta, jossa ajat ylinopeutta autollasi ja havaitset poliisiauton tien laidassa. Mikä on reaktiosi? Painat heti jarrua ja vähennät nopeutta. Poliisin läsnäolo saa sinut pelkäämään nopeusrajoituksen ylittämisestä seuraavaa sakkorangaistusta ja pelko pakottaa sinut hidastamaan. Mutta useimmiten tiellä ajaessamme kukaan ei valvo nopeuttamme. Tällöin mikään ulkoinen pakko ei rajoita toimintaamme ja olemme vapaita päättämään, noudatammeko lakia vai emme.<br />
<br />
Kuvittele nyt, millaista olisi elää, jos jokaisessa elämäsi kulmassa olisi moraalinen poliisi, joka uhkaisi sinua sakoilla tai vankeudella moraalisten velvollisuuksien rikkomisesta. Sellaisessa maailmassa ihmisiä ei ainoastaan pakotettaisi noudattamaan nopeusrajoitusta; heidät pakotettaisiin toimimaan moraalisten periaatteiden edellyttämällä tavalla kaikissa olosuhteissa. Sellainen maailma olisi täynnä kaikenkäsittävää pakkoa ja sellaisessa maailmassa ei olisi mahdollista tehdä moraalisesti merkityksellisiä vapaita valintoja.<br />
<br />
Tällä esimerkillä on merkitystä pohtiessamme kysymystä Jumalan kätkeytymisestä. Pohdi hetken maailmaa, joka Schellenbergin ja Hansonin mielestä Jumalan pitäisi luoda. Heidän mielestään Jumalan pitäisi ilmoittaa itsensä tavalla, joka tekisi mahdolliseksi rakastavan suhteen ihmisten kanssa. Heidän mielestään tämä merkitsee sitä, että <br />
<br />
:(a) Jumala tekee täysin selväksi, että hän on olemassa. Mutta varmaankin täysin hyvä Jumala haluaa tehdä meille selväksi paljon enemmän kuin vain tiedon olemassaolostaan. Jos Jumala todella rakastaa meitä ja haluaa meidän elävän hyvää elämää, Jumala kertoisi meille yhtä selvästi ja ilmeisesti <br />
:(b) miten voimme elää hyvää elämää. Tämä merkitsee sitä, että hän ilmoittaisi moraalisen tahtonsa ja sen, miten ainoastaan hänen moraalisen tahtonsa noudattaminen tekee ihmisen onnelliseksi ja että jos emme seuraa häntä, päädymme onnettomuuteen ja tuhoon.<br />
<br />
Mutta pohdi hetken, mitä seuraisi, jos Jumala toteuttaisi vaihtoehdon (b). Mikä olisi seurauksena, jos Jumala tekisi meille ehdottoman selväksi kaikki ne asiat, jotka on kuvattu vaihtoehdossa (b)? Epäilemättä tässä tapauksessa Jumalasta tulisi moraalinen poliisi, joka valvoisi elämämme kaikkia nurkkia. Jumala olisi suoranaisesti läsnä elämässämme, ja hän tekisi meille selväksi, että kuuliaisuus on ainoa tie onneen ja että synti johtaa nopeaan rangaistukseen. Tällaisissa olosuhteissa eläisimme kaikenkattavan pakon alaisina jokapäiväisessä elämässämme. Tuollaisissa olosuhteissa moraalisesti merkityksellinen valinnan vapaus olisi mahdottomuus. Niinpä näyttää siltä, että Jumala ei voi tehdä itseään tunnetuksi meille tavoilla, jotka täsmennettiin vaihtoehdoissa (a) ja (b).<br />
<br />
Tässä kohdassa ehkä näyttää, että kuvauksessa on jotakin vialla. Kristitythän ajattelevat Schellenbergin ja Hansonin tavoin, että Jumalan täytyy tehdä ja että hän tekee olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi meille. Mutta he eivät ajattele, että tämä estäisi ihmisten kykyä toimia vapaasti. Miten tämä on mahdollista? Toisin sanoen, kuinka Jumala voi tehdä olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi ihmisille, ilman että hän luo kaikenkattavan pakon olosuhteet? Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää, että pohdimme tarkemmin, mitä pakolla tarkoitetaan ja miten se toimii.<br />
<br />
Pakko toimii silloin, kun tehdään uhkauksia, jotka luovat meille pakottavan paineen. Pakottavan paineen käsitettä analysoidessamme huomaamme sen olevan seurausta ainakin viiden eri tekijän vuorovaikutuksesta.<br />
<br />
# '''Uhkauksen voima''': toisin sanoen, kuinka pahoilta uhatut seuraukset vaikuttavat. <br />
# '''Uhkauksen läheisyys'''. Tässä tekijässä on kolme osaa: <br />
::a) Todennäköisyys: kuinka todennäköistä on, että uhkaukset toteutetaan. <br />
::b) Ajallinen: kuinka nopeasti uhatut seuraukset toteutetaan.<br />
::c) Tiedollinen: miten kattavasti uhatut seuraukset tiedostetaan.<br />
:3. '''Välinpitämättömyys uhkauksen suhteen''': missä määrin uhattu henkilö suhtautuu välinpitämättömästi häneen kohdistuviin uhkauksiin.<br />
<br />
Jotta Jumala voisi säilyttää luomiensa ihmisten vapauden, hänen täytyy lieventää sitä pakottavaa painetta, joka seuraa hänen olemassaoloaan ja tahtoaan koskevasta tiedosta. Mitä edellä mainituista tekijöistä Jumala voi säätää vähentääkseen pakottavaa painetta ja siten suojellakseen ihmisten vapautta?<br />
<br />
Ei näytä siltä, että Jumala voisi lieventää uhkauksen voimaa. Epäuskon tai tottelemattomuuden seurauksena olevaa uhkauksen voimaa ei ole mahdollista muuttaa. Jos ihminen ei opi tuntemaan Jumalaa tai tottelemaan Hänen moraalista tahtoaan (ei esimerkiksi opi tuntemaan Kristusta pelastajanaan), kyseinen ihminen on tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta. Tämän seurauksen lieventäminen ei näytä mahdolliselta. Jos Jumala lupaa tietyn seurauksen siitä, että ihminen ei tunne tai tottele häntä, todennäköisyys tämän seurauksen toteutumisesta on sata prosenttia. Miten se voisi olla vähemmän? Ainoastaan jos Jumalaa voitaisiin huijata tai jos hän unohtaisi tai muuttaisi mielensä. Mitkään näistä vaihtoehdoista eivät näytä mahdollisilta. <br />
<br />
Ajallista läheisyyttä voidaan lieventää jossakin mielessä, koska ainakin jotkut epäuskon ja tottelemattomuuden seuraukset siirtyvät kuoleman jälkeiseen elämään. Tämän asian osalta voidaan huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin, ihmisen elämä voi päättyä milloin tahansa, joten kuoleman jälkeinen elämä voi alkaa seuraavassa hetkessä. Niinpä rangaistuksen viivyttäminen kuoleman jälkeiseen elämään ei välttämättä vähennä uhkauksen välittömyyttä. Toiseksi, vaikka kyseiset rangaistukset koettaisiin ajallisesti kaukaisina, on vaikea kuvitella, että tämä muuttaisi mitään olennaista, koska uhattujen seurausten luonne on niin vakava – ikuinen ero Jumalasta.<br />
<br />
Jätetään tiedollinen välittömyys hetkeksi syrjään. Entä vaihtoehto (3), välinpitämättömyys uhkausta kohtaan? Voisiko Jumala lieventää välinpitämättömyyttä ja sillä tavalla vähentää pakottavaa painetta? Tämä ei näyttäisi mahdolliselta. Se, miten välinpitämättömästi suhtaudumme uhkauksiin, näyttää riippuvan omista vapaista valinnoistamme. Jotkut ihmiset pystyvät kehittämään itsessään vastustuskykyä uhkauksia vastaan. Toiset taas eivät. Kummassakin tapauksessa välinpitämättömyys näyttää riippuvan ihmisen vapaista valinnoista. Jumala voisi säätää tätä tekijää ainoastaan puuttumalla vapaisiin valintoihimme. <br />
<br />
Niinpä jäljelle jää vain tiedollinen välittömyys. Mutta mitä tarkalleen on tiedollinen välittömyys? Se on tekijä, joka selittää, miksi esimerkiksi televisio-ohjelmat juopuneiden ajajien aiheuttamista onnettomuuksista usein onnistuvat estämään ihmisiä ajamasta juopuneina. Nämä televisio-ohjelmat eivät anna ihmisille mitään uutta informaatiota. Kukaan ei ajattele näitä kuvia nähtyään: ”Hei, enpä tullut koskaan ajatelleeksi että juopuneena ajaminen voisi saada aikaan tällaisia onnettomuuksia.” Sen sijaan, nämä kuvat käyttävät meille jo tunnettua informaatiota ja esittävät sen meille tavalla, joka vaikuttaa voimakkaasti tunteisiimme. Tällaiset televisio-ohjelmat muuttavat uhattujen seuraamusten tiedollisen välittömyyden. <br />
<br />
Koska Jumala ei voi lieventää pakottavaa painetta lieventämällä neljää muuta tekijää, jotka vaikuttavat pakottavaan paineeseen, Jumalan täytyy tehdä se säätelemällä oman olemassaolonsa ja moraalisen luonteensa tiedollista välittömyyttä. Näin tehdessään hän saa aikaan ilmiön, jota kuvataan Jumalan kätkeytymiseksi. <br />
<br />
Tiedollisen välittömyyden vähentäminen ja kätketyksi tuleminen ei tarkoita sitä, ettei Jumalan olemassaolosta olisi todistusaineistoa tai että kyseinen todistusaineisto olisi heikkoa. Voimme ymmärtää tämän pohtiessamme uudelleen esimerkkiä televisio-ohjelmista, jotka vähentävät juopuneena ajamista. Ne ihmiset, joihin kyseiset ohjelmat vaikuttavat, tietävät jo edeltä täysin hyvin, että juopuneena ajaminen on vaarallista. Kyseinen todistusaineisto oli jo aikaisemmin täysin heidän käytettävissään. Mutta todistusaineiston tarjoamalta informaatiolta puuttui tiedollinen välittömyys, joka olisi pakottanut heidät lopettamaan juopuneena ajamisen. Tämän aikaansaamiseksi tarvittiin televisio-ohjelmia. Samalla tavalla Jumala voi saattaa kaikenlaista informaatiota omasta olemassaolostaan ja moraalisesta tahdostaan ihmisten ulottuville (hän voi luoda hienosäädetyn maailmankaikkeuden ja antaa ihmiselle siitä tietoa tieteen edistyksen myötä, hän voi antaa kirjoitetun ilmoituksen, Jumalan Poika voi tulla ihmiseksi jne.). Niin kauan kuin tätä informaatiota ei tarjota sellaisella tavalla, joka tekisi informaatiosta tiedollisesti välitöntä (ja siten pakottavaa), Jumala onnistuu turvaamaan moraalisesti merkityksellisen vapautemme.<br />
<br />
Jumalan ajoittainen kätkeytyminen ja vaikeneminen ei siis sinänsä muodosta syytä uskoa ateismiin. Jumalan kätkeytyminen ja vaikeneminen sopii loogisesti yhteen sen kanssa, että Jumala on olemassa ja että hän rakastaa ihmisiä. Se, että Jumala kätkeytyy joiltakin ihmisiltä, ei tarkoita, että hän kätkeytyy kaikilta. Se, että Jumala kätkeytyy ajoittain, ei tarkoita, että hän kätkeytyy aina. Se, että Jumala kätkeytyy kaikilta ihmisiltä ajoittain, ei tarkoita, etteikö hän silti olisi jättänyt todisteita olemassaolostaan, jotka ovat aina kaikkien nähtävissä.<br />
<br />
Jumalan kätkeytyminen tai Jumalan poissaolon tuntu voivat johtua useista erilaisista tekijöistä. '''Paul K. Moserin'''<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 132 }}</ref> mukaan Jumalan tarkoituksena voi olla <br />
<br />
* opettaa ihmisiä kaipaamaan ja arvostamaan henkilökohtaista suhdetta Jumalaan,<br />
* vahvistaa kiitollista luottamusta Jumalaan vaikeissakin olosuhteissa,<br />
* poistaa ihmisen välinpitämättömyys Jumalaa ja hänen tarkoitusperiään kohtaan,<br />
* murskata ihmisen ylpeä itseriittoisuus.<br />
<br />
Moser argumentoi, että Jumalan ajoittainen kätkeytyminen voi terveellä tavalla moraalisesti haastaa ihmisiä. Jos ihminen voi pitää Jumalan läsnäoloa itsestäänselvyytenä, hän saattaa itseriittoisesti välineellistää Jumalaa sen sijaan, että hän antautuisi Jumalalle. Kätkeytymällä Jumala opettaa ihmistä etsimään Jumalaa ja estää ihmistä pitämästä Jumalan pyhää läsnäoloa halpana.<ref>Moser, Paul K.: "Cognitive Idolatry and Divine Hiding", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 133 }}</ref><br />
<br />
Jumalan poissaolon tuntu saattaa siis johtua Jumalan kätkeytymisestä. Se saattaa myös johtua ihmisen haluttomuudesta kohdata Jumalan todellisuutta. Ihminen voi kokea Jumalan poissaolevaksi, vaikka hänellä olisi riittävästi todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta. Ihminen ei ehkä ole valmis kohtaamaan tätä todistusaineistoa, koska se samalla uhkaisi hänen vapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Lähes kaikki ihmiset pitävät mahdollisena, että Jumala on olemassa. Niinpä ihmisillä on syy perehtyä asiaan paremmin ja etsiä suurempaa selvyyttä asiaan. Ihmisen taipumus käyttää Jumalan poissaolon tuntua argumenttina Jumalan olemassaoloa vastaan voi kertoa ihmisen halusta paeta Jumalan todellisuutta.<ref>Wainwright, William J.: "Jonathan Edwards and the Hiddenness of God", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Howard-Snyder, Daniel & Moser, Paul K. (toim.) | Nimeke = Divine Hiddenness: New Essays | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = 104 }}</ref><br />
<br />
'''Jonathan Edwardsin''' mukaan jokaisella ihmisellä on riittävästi todistusaineistoa Jumalan todellisuudesta ja hänen hyvyydestään voidakseen muodostaa oikean käsityksen Jumalasta. Syntinen ihminen kuitenkin helposti joko kieltää Jumalan kokonaan tai muodostaa mielessään väärän kuvan Jumalasta. Vaikka luonnollinen järki voi parhaimmillaan saada selville monia totuuksia Jumalasta, se ei pysty ymmärtämään Jumalan pyhyyden arvoa (the beauty of holiness), eikä se siksi pysty arvostamaan kristinuskon totuuksia. Jumalan pyhyys avautuu sanallisen ilmoituksen välityksellä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Edwards, Jonathan | Nimeke = The Religious Affections | Julkaisija = Edinburgh: The Banner of Truth Trust | Vuosi = 1984 | Sivu = }}</ref><br />
<br />
'''Charles Finney''' tuo Jumalan kätkeytymisen ongelmaan lisänäkökohdan. Jumalan ei ole välttämättä mielekästä antaa ihmisille lisää valoa ennen kuin he ovat toimineet johdonmukaisesti sen valon pohjalta, mikä heillä jo on. <br />
<br />
{{lainaus|– – en saa myöskään jättää mainitsematta erästä kirjakauppiasta, varsin huomattavaa miestä siltä paikkakunnalta. Hän oli kääntymätön, ei tosin suoranainen jumalankieltäjä, mutta mies, joka ei voinut uskoa Raamatun jumalallista arvovaltaa. Hän oli teräväpäinen, arvostelevainen, lujatahtoinen, päättäväinen, luki paljon ja ajatteli paljon. Ulkonaiselta moraaliltaan, hän oli, sen uskon, moitteeton ja erikoisen suuressa arvossa pidetty henkilö. Eräänä aamuna varhain hän tuli huoneeseeni ja sanoi: <br />
<br />
”Mr. Finney, täällä on käymässä voimakas hengellinen liike, mutta minä olen epäilijä ja tahtoisin saada todisteita Raamatun totuudesta.” <br />
<br />
Herra antoi minulle kyvyn erottaa hänen mielentilansa, niin että saatoin päättää, miltä kannalta häntä käsittelisin. Sanoin hänelle: ”Uskotteko Jumalan olemassaoloon?” ”Uskon kyllä”, hän vastasi, ”en ole jumalankieltäjä”. ”Uskotteko suhtautuneenne Jumalaan niin kuin tulisi? Oletteko kunnioittaneet Hänen arvovaltaansa? Oletteko rakastanut Häntä? Oletteko tehnyt, mitä ajattelette olevan Hänelle otollista, ja siksi, että haluatte olla Hänelle otollinen? Myönnättekö, että teidän tulisi rakastaa Häntä, palvoa Häntä, totella Häntä sen valon mukaan, mitä teillä on?” ”Myönnän”, hän sanoi, ”minä myönnän sen”. ”Mutta oletteko tehnyt niin?” ”En”, hän vastasi, ”en voi sanoa tehneeni niin”. <br />
<br />
”No niin”, sanoin minä, ”miksi opastaisin teitä pitemmälle ja valaisisin mieltänne, jollette tahdo tehdä velvollisuuttanne ja noudattaa sitä valoa, mikä teillä jo on. Kun siis päätätte elää vakaumuksenne mukaan, totella Jumalaa parhaimmin sen valon mukaan, mikä teillä on; kun haluatte katua tähänastisia laiminlyöntejänne ja olla Jumalalle otollinen koko lopun elämäänne parhaan tietonne mukaan, sitten minäkin tahdon koettaa osoittaa teille, että Raamattu on Jumalasta. Siihen saakka minun on turhaa yrittää sitä.” En ollut itse istunut enkä tietääkseni pyytänyt häntäkään istumaan. Hän sanoikin vain: ”En voi sanoa muuta kuin että tämä on oikein ja kohtuullista” – ja meni tiehensä.|Finney<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Finney, Charles | Nimeke = Ihmeellisiä herätyksiä | Julkaisija = Suolahti: Ev. lut. herätysseura | Vuosi = 1984 | Sivu = 246–247 }}</ref>}}<br />
<!--<br />
--><br />
<br />
Joitain samankaltaisia elementtejä on Jeesuksen vertauksessa [[Luukkaan evankeliumi|Luukkaan evankeliumissa]]:<br />
<br />
{{lainaus|Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."|{{rp|Luuk 16:19-31}}}}<br />
<br />
Perimmiltään ongelma onkin siinä, että ihminen on luonnostaan kapinassa Luojaansa vastaan.<br />
<br />
Jos tunnusteot ja Jeesuksen opetukset eivät saaneet ihmisiä kääntymään, niin kuinka tilanne olisi tällä hetkellä sen kummempi. Joku voisi esimerkiksi vaatia, että Jumalan pitäisi ilmestyä hänelle, jotta tämä voisi uskoa Häneen. Vaikka näin kävisi, hän voisi silti kieltää Jumalan olemassaolon ja väittää kärsivänsä aivotoimintansa häiriöstä, joka aiheutti ilmestyksen. Voidaankin sanoa, että pelkkä vaikuttava kokemus itsessään ei kanna pitkälle, mikäli ihmisellä ei ole todellista halua löytää Jumalaa.<br />
<br />
Jumala antaa itsestään hyvin selkeän ilmoituksen Raamatussa. Kyse ei siis suinkaan ole siitä, etteikö Jumala ilmoittaisi itseään selkeästi vaan siitä, haluammeko uskoa tuon ilmoituksen vai emme. Usko ei monestikaan synny silmänräpäyksessä vaan on prosessi, johon monesti kuluu aikaa ja sisäisiä kamppailuja. Kyseinen prosessi vie monesti aikaa, koska ihmisinä meillä on monenlaisia jopa tiedostamattomia sisäisiä suoja-aitoja Jumalaa vastaan. Lisäksi kristillisen maailmankuvan mukaan Saatana pyrkii kaikin tavoin vesittämään ihmisen ja Jumalan kanssakäymisen.<br />
<br />
[[Raamattu|Raamatussa]] tämä ilmenee niin, että vaikka Jeesus teki useita ihmeitä ja opetti ihmisiä Jumalan valtakunnasta ja omasta asemastaan Jumalan poikana. Silti kaikkien näiden ihmeiden ja tunnustekojenkaan jälkeen kaikki eivät uskoneet tai halunneet uskoa. Toisin sanoen, vaikka ihmiset konkreettisesti näkivät ja kokivat asioita, he eivät silti muuttaneet suhtautumistaan [[Jeesus|Jeesukseen]] ja Hänen sanomaansa.<br />
<br />
Vanhan testamentin puolella hyvänä esimerkkinä toimii israelilaisten käytös erämaassa; Jumala oli suorittanut jo lukuisia ihmeitä, joiden kautta israelilaiset olivat päässeet pakenemaan Egyptistä ja joiden kautta heidän vaatteensa eivät esimerkiksi kuluneet. Tästä huolimatta, kun Mooses jätti kansan muutamaksi päiväksi, niin homma meni totaalisen villiksi ja israelilaiset alkoivat valmistamaan itselleen epäjumalaa.<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
== Katso myös ==<br />
=== Internet ===<br />
* [https://uskojarkijafilosofia.wordpress.com/2011/05/18/jumalan-piiloutuneisuus/ Jumalan piiloutuneisuus] (uskojarkijafilosofia.wordpress.com)<br />
<br />
==Viitteet ==<br />
{{viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
[[Luokka:Jumala]][[Luokka:Lukusuositukset]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Keskustelu:Anselmin_jumalatodistus&diff=12516Keskustelu:Anselmin jumalatodistus2019-07-20T11:11:29Z<p>Apollos: "kanssakeskustelijan" nykyään toimimattomille viitelinkeille korvaavat versiot</p>
<hr />
<div>== Onko kristinuskolla monopoli Jumalaan? ==<br />
<br />
Millä tavalla Anselmin jumaltodistus todistaa Jeesuksen jumaluuden tai kristinuskon kuvaaman Jumalan olemassaolon enemmän kuin esimerkiksi islamilaisten käsityksen Jumalasta? Eikö tämä välttämätön, aluton, loputon, äärettömän hyvä jne. olento muka kuulu muihinKIN uskontoihin kuin kristinuskoon? Tietysti voi ajatella, että jokainen kristinuskon Jumalaan uskomaton ihminen on automaattisesti typerys, mutta näin ajatteleva pitänee Raamattua dogmaattisena totuutena. Miksi Raamatussa olevat asiat olisivat välttämättä kirjaimellisesti totta? Miten Anselmin jumaltodistuksesta seuraa, että kristinusko on ylivertainen muihin uskontoihin verrattuna? Ja joitain ihan oikeita perusteluita, kiitos.<br />
<br />
Minun mielestäni Anselmin jumaltodistus todistaa ''ainoastaan'' välttämättömän olennon olemassaolon. Mutta ei sitä, että tällä välttämättömällä olennolla olisi joitain sellaisia ominaisuuksia (Jeesuksen yksinhuoltajaisä, armollisuus, oikeudenmukaisuus, vihaisuus...) mitä kristinusko hälle olettaa. Sellaisia ominaisuuksia saa jokainen Jumalaan kyllä yhdistää, mutta on typerää yrittää perustella niitä tällä todistuksella, joka todistaa ainoastaan Jumalan välttämättömyyden. Teetkö omasta Jumalastasi, kaikkine hänelle antaminesi ominaisuuksineen, olemassaolevan vain määrittelemällä hänet myös välttämättömäksi? Yhtä hyvin joku voisi tehdä tällä tapaa olemassaolevan toisenlaisesta Jumalasta. Mitään perusteita kristinuskon ylivertaisuuteen muihin uskontoihin nähden Anselmin jumaltodistus ei anna, ellei sitten siihen liitetä dogmaattista uskoa Raamatun sanan kirjalliseen totuudellisuuteen. Mikä ei taas olisi yhtään rationaalista. --[[Käyttäjä:Gilga|Gilga]] 19. elokuuta 2009 kello 11.38 (UTC)<br />
<br />
:Tässä yhteydessä olisi tarkoitus keskittyä siihen, mitä kyseisessä artikkelissa todella sanotaan ja pitäisikö sitä jotenkin muuttaa tai parantaa; pitkiin taustaselvittelyihin ei ole aihetta eikä mahdollisuutta. Näillä varauksilla kuitenkin liuta kysymyksiisi liittyviä seikkoja lyhyesti:<br />
:# Kuten teksti toteaa, tämä ei ole ainoa Anselmin esittämä apologeettisesti merkittävä argumentti. Siksikin se tekstisi taka-ajatus, että joko tämä argumentti todistaa koko kristinuskon tai sitten kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä, on pätemätön. Eri kysymyksiin on eri argumentit. Parhaassa tapauksessa muista argumenteista tulee joskus omia artikkeleitaan.<br />
:# Jos haluat väittää, että sama käsitys Jumalasta on muuallakin kuin kristinuskossa, "muka"-sana ei oikein riitä perusteluksi. Vakuuttavampaa olisi, jos voisit lähdeviitteillä osoittaa asian.<br />
:# Artikkelisivun teksti antaa ymmärtää, että kaikki uskonnot eivät ole samanlaisia eikä niillä ole yhteistä perustaa. Uskonnot poikkeavat sisällöltään jokseenkin yhtä paljon kuin erilaiset filosofiset järjestelmätkin toisistaan. Anselmin mukaan teismi on varmasti oikea käsitys todellisuudesta. Tämä jo sinänsä merkitsee ei-teististen uskontojen kumoutumista.<br />
:# Edelläsanottu ei kuitenkaan ole sama väite kuin että missään muualla kuin kristinuskon piirissä ei olisi koskaan esiintynyt sellaista käsitystä Jumalasta, johon luettelemasi ominaisuudet olisivat liittyneet. En ole lukenut kaikkea ihmiskunnan historian aikana kirjoitettua tekstiä eikä artikkelitekstikään ota kantaa tähän kysymykseen, joten ei siitä tässä sen enempää.<br />
:# Anselmin jumalatodistus ei vetoa Raamattuun vaan järkeen. Soisin myös siitä käytävässä keskustelussa tehtävän samoin. Jos artikkelissa on mielestäsi virhe, ole hyvä ja paikanna se sekä perustele sen virheellisyys.<br />
:# On yksi asia vastustaa jotain argumenttia ja toinen asia kumota se. Jos Anselm on argumentissaan oikeassa, Jumalan olemassaolon kieltäminen on tyhmää sinänsä. Siinä tapauksessa ne, joiden mielestä se on tyhmää, ovat asiallisesti ottaen oikeassa täysin riippumatta siitä, mihin heidän kantansa perustui: Anselmin argumenttiin, pelkkään Raamatun tekstiin vai vaikkapa vain siihen, että se "tuntui tyhmältä". Toisaalta on sellaisia teistejäkin, jotka eivät hyväksy Anselmin argumenttia (vaikkeivät osaa sitä kumotakaan). Jos nyt Anselm on oikeassa, näiden teistien kanta on tyhmä aivan samoista syistä kuin ateistienkin: he eivät osaa ajatella Jumalasta tältä osin oikein.<br />
:# Jos haluat tietää tarkemmin Anselmin argumentaatiosta, mm. siitä, mitä kaikkia Jumalan ominaisuuksia hän kirjoituksissaan perusteli ja miten, suosittelisin hankkimaan ja lukemaan vaikkapa artikkelin lopussa mainitun pian ilmestyvän tutkimuksen. Sen luettuasi olisitkin varmaan itseäni parempi alan asiantuntija.<br />
:# Anselmin jumalatodistus ei vetoa mihinkään salaiseen tietoon, vaan sekä päättelyn rakenne että sen perustelut ovat aivan julkiset. Se on antanut filosofeille (ja teologeille) päänvaivaa jo yli 900 vuoden ajan. Jos löydät sille kumoajan, saat varmasti nimesi filosofian historiaan. Sopii yrittää.<br />
:# Minulla ei henkilökohtaisesti ole ollut näihin asioihin mitään vaikutusta. Jos et halua, että todellisuus, jossa elät, sisältää myös tällaisen argumentin, en mahda sille mitään. Huonojen uutisten tuojaa ei kannata ampua: uutiset eivät siitä muuksi muuttuisi.<br />
:# Jos tosissasi väität, että Anselmin kristinuskon apologia argumentteineen perustuisi viime kädessä pelkkään "halutunlaisen" Jumalan määrittelemiseen välttämättömäksi, se osoittaa vain, ettet ole kohdannut argumentin varsinaista sisältöä &ndash; tai sitten olet tosiaankin löytänyt sen kumoajan, jota muut ovat vuosisatoja turhaan etsineet. Kumpi lienee todennäköisempää?<br />
:# "Yhtä hyvin joku voisi tehdä tällä tapaa olemassaolevan toisenlaisesta Jumalasta." &ndash; Jos vakavissasi väität näin, sopii yrittää käytännössä. Tämä ei kuitenkaan olisi ensi kerta: jo Gaunilokin yritti kumota Anselmin tämän omaa päättelytapaa käyttäen (vaikkei esim. Williamsin mukaan siinä onnistunutkaan).<br />
:--[[Käyttäjä:Apollos|Apollos]] 19. elokuuta 2009 kello 14.40 (UTC)<br />
<br />
::"Sano: Hän, Jumala, on yksi, Jumala, Ikuinen. Ei hän ole siittänyt eikä syntynyt, eikä hänellä ole ketään vertaista." (Koraani, Vilpittömän uskon suura) Haluan lisäksi puuttua väitteeseesi, ettäkö kaikki ei-teistiset uskonnot olisivat tyhmiä. Buddhalaisuus voidaan mieltää ateistiseksi tai agnostiseksi uskonnoksi, mutta siinäkin uskotaan ''buddhaluontoon'', joka nimen omaan ollessaan ''välttämätön'', ''aluton'', ''loputon'', ''ikuinen'', ''rajaton'' jne. on Anselmin jumalatodistuksen kaltaisella todistuksella yhtä hyvin todistettavissa kuin Jumala &ndash; itse asiassa nämähän ovat vain sanoja, ja jos oletetaan, että todellisuudessa ovat sekä se, mihin sanalla "buddhaluonto" viitataan, että se, mihin sanalla "Jumala" viitataan, olemassa, niin nämä voivat ainakin omasta mielestäni hyvinkin olla sama asia. Ja hindulaisuuskin on, näennäisestä polyteistisyydestään huolimatta, hyvin monipuolinen ja -vivahteinen, laajalle levinnyt ja monenlaisiksi eri versioiksi kehittynyt traditio, jonka sisällä on paljon siihen suuntaan viittaavia käsityksiä, että nämä monet Jumalat olisivat pikemminkin yhden ainoan Jumalan eri ilmentymiä &ndash; puhutaanhan hindulaisuudessa myös maailmansielusta jne.<br />
<br />
::Kuten jo taisin ilmaista, minun mielestäni on virhe, mikäli Anselmin jumalatodistuksella tai sen kaltaisella todistuksella yritetään todistaa Jumalaa, jolla on jotain muita ominaisuuksia kuin itse välttämättömyys ja siihen läheisesti kytköksissä olevat ominaisuudet (loputtomuus, aluttomuus, äärettömyys, tietynlainen perustavanlaatuisuus jne.). Eikö tavallaan sekin, että puhumme välttämättömästä ''olennosta'', ole tuonlainen, vaikkakin lievä, virhe? Se ei ole yhtä paha virhe kuin jos puhuisimme vaikka välttämättömästä ''viherkasvista'' tai välttämättömästä ''juutalaisena ihmisenä 2000 vuotta sitten eläneestä olennosta'', mutta virhe se on silti &ndash; siis mikäli olento tarkoitetaan tietoiseksi toimijaksi, jolla on oma persoona. Täten voitaisiin jopa katsoa, että tämänkaltaisella argumentilla on paremmin todistettavissa buddhaluonnon kuin Jumalan olemassaolo &ndash; buddhalaisuus kun ei miellä buddhaluonnolla olevan minkäänlaista erityistä, täsmennettyä persoonallisuutta. --[[Käyttäjä:Gilga|Gilga]] 25. elokuuta 2009 kello 13.59 (UTC)<br />
<br />
:::Ensinnä tunnustus siitä, että olet tällä kertaa etsinyt lähteitä. Näin päästään eteenpäin.<br />
<br />
:::Koraanin mukaan siis Allah on ikuinen, mutta, kuten artikkelista käy ilmi, on useampi kuin yksi ajateltavissa oleva tapa olla ikuinen. Onko käsitystä siitä, mikä näistä Anselmin kuvaamista tavoista vastaa parhaiten sitä, mitä esim. tämä teksti tarkoittaa?<br />
<br />
:::Tyhmyyskäsitteestä keskusteltaessa seuraavasta johdannosta voisi olla apua:<br />
:::# Tyhmiä sanan varsinaisimmassa merkityksessä ovat ajatukset, eivät ihmiset.<br />
:::# Toissijaisessa merkityksessä tyhmiä voivat olla myös ihmiset, nimittäin siinä tapauksessa, että he lähtevät seuraamaan tyhmiä ajatuksia.<br />
:::# Kolmannella tasolla tyhmiksi voi sanoa myös yhteisöjä, joita yhdistää ja joille identiteetin antaa sellaisten ajatusten seuraaminen, jotka ovat tyhmiä.<br />
:::# Sikäli kuin on ylipäänsä mielekästä puhua tässä yhteydessä "uskonnoista", niitä on syytä tarkastella siitä näkökulmasta, mitkä ajatukset ovat niille alkuperäisiä, perustavia, identiteetin antaneita. Jos kaikki yksityisajattelukin luetaan mukaan johonkin "uskontoon", ei mitään järjellistä keskustelua näiden sisällöstä enää pystytä nähdäkseni käymään, sillä voihan jossain sosiologisluonteisessa mielessä mihin hyvänsä uskontoon "kuuluva" tai sitä jossain merkityksessä "kannattava" ihminen sisimmässään ajatella ihan miten hyvänsä.<br />
:::# Kognitiiviselta kannalta lähestyen (kuten totuus- ja viisauskysymysten yhteydessä lienee paikallaan) uskonnon perusluonteena on nimenomaan kannanotto siihen, mikä on kaiken perustana. Siksi ei ole sinänsä mitään yllättävää siinä, että eri uskontojen piiristä löytyy ajatus siitä, että '''jokin''' on esim. ikuista, välttämätöntä ja kaiken muun perusta. (Materialismi ei ole poikkeus tästä: sen mukaanhan materia on kaiken muun perusta &ndash; ja se oli myös "ikuista", kunnes ''big bang'' -kosmologia [tai sen tieteensosiologinen menestys] vaati siltä osin päivittämään käsityksiä.)<br />
:::# Uskonnon viisaus tai tyhmyys riippuu näin ollen siitä, '''mitä''' se asettaa kaiken perustaksi, ei vain siitä, että se '''jotakin''' siksi asettaa.<br />
<br />
:::Edelläsanotun nojalla on mielestäni merkityksellistä, uskotaanko mainitsemasilaiseen "buddhaluontoon" alkuperäisessä buddhalaisuudessa vai jossain myöhemmässä jatkokehitelmässä. Tämä on minusta merkityksellistä lähinnä siitä syystä, että jos kyse ei ole alkuperäisajatuksesta, ei tämän keskustelun yhteydessä tulisi pitää "buddhalaisuutta" yhtenä vaan vähintään kahtena "uskontona". &ndash; Hindulaisuutta taas, nimenomaan mainitsemistasi syistä, tulisi kaiketi käsitellä vielä useampana "uskontona" &ndash; en tosin näe erityistä syytä sitä tässä sen kummemmin käsitellä.<br />
<br />
:::Tuo "itse asiassa nämähän ovat vain sanoja" -alkuinen ajatuksesi osoittaa nähdäkseni, ettet vieläkään ole ymmärtänyt oikein Anselmin varsinaista ajatusta. Hänelle kysymys ei ole "vain sanoista" vaan pikemminkin '''ajatuksista''' ja '''todellisuudesta'''. Sanat ilmaisevat ajatuksia, ja ajatukset joko vastaavat todellisuutta tai eivät vastaa.<br />
<br />
:::Käsittääkseni ajatuksesi siitä, että jonkin "buddhaluonnon" olemassaolo olisi yhtä hyvin perusteltavissa "Anselmin kaltaisella todistuksella" joko pitää paikkansa tai ei pidä, mutta ei ole varsinaisesti mielipidekysymys. Haluaisinkin siksi tiedustella, uskotko pystyväsi (joko tosissasi tai ainakin "harjoituksen vuoksi" tahi ''"for the sake of the argument"'') todella toteuttamaan tarkoittamasi todistelun.<br />
<br />
:::Mikäli ymmärrän tarkoituksesi oikein, tunnut väittävän, että Anselmin todistelutapa soveltuisi pikemminkin persoonattoman kuin persoonallisen, sanotaanko tällä kertaa mieliksesi vaikkapa: "välttämättömän tosiolevaisen tahon" olemassaolon osoittamiseen. Sikäli kuin näin on laita, se osoittaa nähdäkseni taaskin sen, ettet ole ymmärtänyt Anselmia. Onhan näet täysin ilmeistä, että persoonattomalta taholta nimenomaan '''puuttuu''' sellaisia kykyjä, jotka persoonallisella ilman muuta '''on'''. Jo sanana "persoonaton" ilmaisee jonkin puuttumista, "persoonallinen" taas jonkin olemassaoloa. Näin ollen Anselmin määritelmä ''"se, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella"'' sulkee ilman muuta pois persoonattomuuden: onhan persoonallinen ilman muuta persoonatonta suurempi ja parempi. &ndash; Minäkään en vaivautuisi kirjoittamaan tähän riviäkään, ellen uskoisi, että Gilga on nimenomaan persoonallinen olento.<br />
<br />
:::--[[Käyttäjä:Apollos|Apollos]] 25. elokuuta 2009 kello 19.07 (UTC)<br />
<br />
::::Jos sanomme tahoa persoonalliseksi, tarkoitamme tietysti, että se on ''vain'' persoonallinen, tai että se on ''ensisijaisesti'' persoona. Miksi näin olisi "välttämättömän tosiolevaisen tahon" kanssa? Siis että se olisi niin leimallisesti persoonallinen, että meidän pitäisi puhua "hänestä" (tai: "Hänestä"), eikä "siitä". Miksi? Eikö kyseessä olisi pikemminkin ylipersoonallinen taho, joka on kyllä persoonallisuus (kenties kaikkien mahdollisten summa), mutta myös paljon, paljon muuta? --[[Käyttäjä:Gilga|Gilga]] 6. marraskuuta 2010 kello 12.29 (EET)<br />
<br />
::::: Jotta mielekäs keskustelu olisi mahdollista, on koetettava ymmärtää, mitä kulloinenkin puheenvuoro tarkoittaa. Siksi toivon selvitystä siitä, mitä edellispuheenvuorossa on todella haluttu sanoa (olettaen, että on haluttu sanoa jotain). Voisitko siis vaikkapa esimerkeillä tai muutoin yleisymmärteisesti selvittää, mitä tekemäsi distinktiot tässä oikein merkitsevät:<br />
:::::* Mikä olisi esimerkki "vain persoonallinen" – "ei vain persoonallinen" -erosta?<br />
:::::* Entä esimerkki "ensisijaisesti persoona" – "toissijaisesti [tms.] persoona" -erosta?<br />
:::::* Entä "leimallisesti persoonallinen" – "leimattomasti [tms.] persoonallinen" -erosta?<br />
:::::* Entä sitten "persoonallinen" – "ylipersoonallinen" -erosta?<br />
:::::* Ja vielä lopuksi "persoonallisuus muttei paljon muuta" – "persoonallisuus mutta myös paljon, paljon muuta" -erosta?<br />
::::: On paljon helpompi vastata, kun on ensin ymmärtänyt, mitä oikeastaan kysyttiin.<br />
:::::--[[Käyttäjä:Apollos|Apollos]] 8. marraskuuta 2010 kello 16.29 (EET)<br />
<br />
<br />
:''Millä tavalla Anselmin jumaltodistus todistaa Jeesuksen jumaluuden tai kristinuskon kuvaaman Jumalan olemassaolon enemmän kuin esimerkiksi islamilaisten käsityksen Jumalasta?'' Ei millään tavalla. ''Miksi Raamatussa olevat asiat olisivat välttämättä kirjaimellisesti totta?'' Siis miten tämä liittyy Anselmin jumalatodistukseen? ''Miten Anselmin jumaltodistuksesta seuraa, että kristinusko on ylivertainen muihin uskontoihin verrattuna?'' Ei mitenkään. Kukaan tuskin on väittänytkään niin, vai onko? ''Minun mielestäni Anselmin jumaltodistus todistaa ainoastaan välttämättömän olennon olemassaolon.'' Juuri näin. Olen samaa mieltä. ''Sellaisia ominaisuuksia saa jokainen Jumalaan kyllä yhdistää, mutta on typerää yrittää perustella niitä tällä todistuksella, joka todistaa ainoastaan Jumalan välttämättömyyden.'' Juuri näin. Kuka on tehnyt niin?<br />
:Artikkelissahan referoidaan Anselmin ajattelua. Anselm ei ole syyllistynyt mainitsemasi laisiin ylitulkintoihin, joten meillä ei ole syytä lisätä Anselmin ajattelua kritisoivaa osiota ainakaan esittämäsi kritiikin perusteella. Lisäksi todettakoon, ettei Anselm tällä argumentilla pyrikään osoittamaan esim. islamin olevan typeryyttä, vaan ateismin. --<font size="1" style="font-family:Zapfino, sans-serif">[[Käyttäjä:Tom Himanen|Himanm`]][[Keskustelu:Tom Himanen|<sup>k</sup>]]</font> 20. elokuuta 2009 kello 10.01 (UTC)<br />
<br />
::[http://apologetiikkawiki.fi/wiki/index.php?title=Anselmin_jumalatodistus&diff=next&oldid=4088 Halloo?] Ja lisäksi kysyttyäni ''Miksi Raamatussa olevat asiat olisivat välttämättä kirjaimellisesti totta?'' esitit vastakysymyksen ''Siis miten tämä liittyy Anselmin jumalatodistukseen?'' &ndash; itse todistukseen en yrittänytkään viitata, vaan artikkelin [http://apologetiikkawiki.fi/Anselmin_jumalatodistus#Argumentin_tausta tähän] kappaleeseen. --[[Käyttäjä:Gilga|Gilga]] 25. elokuuta 2009 kello 13.53 (UTC)<br />
<br />
:::# Jos haluat viitata joihinkin tiettyihin artikkelin kohtiin, suosittelen noudattamaan viittauksissa ko. kohdissa käytettyjä ilmaisuja. Tämä sekä helpottaa tarkoituksesi tunnistamista että ehkäisee ja rajoittaa tulkintavirheiden mahdollisuutta.<br />
:::# Anselmin argumentin tausta oli minusta aiheellista mainita ko. argumenttia käsittelevässä artikkelissa. Sitä edeltävä hahmottelu Anselmin teologian luonteesta antaa mielestäni pohjaa asettaa tällainen lyhytkin maininta oikeisiin asiayhteyksiin.<br />
:::# Sain tästä kysymyksestäsi sen käsityksen kuin et olisi tätä asiayhteyttä kuitenkaan ymmärtänyt. Osaatko sanoa, voisiko sitä jotenkin selkeyttää?<br />
:::--[[Käyttäjä:Apollos|Apollos]] 25. elokuuta 2009 kello 18.57 (UTC)<br />
<br />
:::Selvennykseksi lukijoille: [[Käyttäjä:Gilga|Gilga]] oli sisällyttänyt edellispuheenvuoroonsa kaksi Apowiki-viittausta, mutta nämä viittaukset eivät kuitenkaan tällä hetkellä avaudu tarkoitetulla tavalla. Tässä ehdotukseni linkkauspäivityksiksi:<br />
:::* Alkuun: https://apowiki.fi/index.php?title=Anselmin_jumalatodistus&type=revision&diff=4141&oldid=4088<br />
:::** Tuossa artikkelipäivityksessä lukijan huomiota lienee tahdottu kiinnittää eritoten seuraavaan kappaleeseen: {{sitaatti|Argumentti on ajankohtainen myös suhteessa sellaiseen nykyään yleiseen uskonnolliseen pluralismiin, jonka mukaan kaikki uskonnot olisivat perimmältään "yhtä hyviä" tai suorastaan samanlaisia: kaikki sellainen ajattelu, joka ei näe todellisuuden perustaa oikein, rakentuu kestämättömälle pohjalle. Väärässä eivät siis ole ainoastaan ateistit vaan yhtä lailla kaikki muutkin, joiden uskonnolliset näkemykset ovat kiistämättömien tosiasioiden vastaisia.}}<br />
:::* Viimeiseen virkkeeseen: https://apowiki.fi/wiki/Anselmin_jumalatodistus#Argumentin_tausta<br />
:::--[[Käyttäjä:Apollos|Apollos]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Apollos|keskustelu]]) 20. heinäkuuta 2019 kello 14.10 (EEST)<br />
<br />
== Hairahtuuko Anselm kehäpäättelyyn? ==<br />
<br />
On selvää, että jos Jumala suoraan määritellään välttämättömäksi olennoksi, tästä määritelmästä voi helpostikin deduktiivisesti johtaa Jumalan olevan todella olemassa (''per definitionem'' eli määritelmän nojalla). Tässä tapauksessa on kuitenkin mahdollista vaatia määritelmää muutettavaksi tai ainakin itse käyttää toista määritelmää, jolla ei ole tällaisia seurauksia. Tällainen suora määritelmä vaikuttaa toisin sanoen mahdolliselta muttei ainoalta mahdolliselta eikä siksi ole avoimessa keskusteluavaruudessa todistusvoimainen, vaan siihen vetoava argumentointi olisi kehäpäättelynomaista.<br />
<br />
Anselm ei kuitenkaan tee mitään tämäntapaistakaan. Hän päinvastoin selittää perustellen, miten ihmiselle on ensinnäkin mahdollista muodostaa käsitys siitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella. Näin toimiminen ei tuntune useimmista filosofisesti orientoituneista ateisteistakaan sinänsä ongelmalliselta: siinähän puhutaan pelkästä ajattelusta eikä vielä lainkaan väitetä, että se, mistä näin muodostuu käsitys, olisi todella olemassa. Eihän ateisti halunne olla siinä mielessä tyhmän maineessa, että väittäisi olevansa kykenemätön ajattelemaan perässä sen, minkä Anselm on jo aiemmin ajatellut ja yksityiskohtaisesti selittänyt. Ateisti halunnee päinvastoin käydä viisaasta, osoittaa ymmärtäneensä Anselmin ajatuksenjuoksun &ndash; ja sitten osoittaa sen joko riittämättömäksi tai jollain muulla tavoin onnahtavaksi. Näin hän olisi osoittanut älyllisen etevämmyytensä ja vienyt pisteet kotiin fiksua esittäneeltä supranaturalistilta. Siispä tällainen ateisti toteaisi Anselmin argumentin ensimmäiseen kohtaan jotain sentapaista, että "ymmärrän kyllä, millaisesta kuvitellusta olennosta puhut, mutta et saa minua alkuunkaan vakuuttumaan, että sellainen olisi todella olemassa".<br />
<br />
Kun Anselm tämän jälkeen siirtyy eteenpäin, lähtökohtana on se, että ateisti on jo hyväksynyt Anselmin puhuvan sellaisesta, mikä on kyllä ajateltavissa, tosin sillä lisäyksellä, että tämä, mistä nyt teoreettisesti keskustellaan, "tuskin on olemassa"/"ei voida osoittaa olevan olemassa" tms. (agnostinen kanta) tai "ei takuulla ole olemassa"/"kieltäydyn myöntämästä olevan olemassa"/"kieltäydyn ajattelemasta olemassaolevaksi" tms. (ateistinen kanta). Väittelijät siis toisin sanoen ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että tämä, mitä suurempaa on mahdotonta ajatella, on olemassa (ainakin) '''siinä abstraktin teoreettisessa merkityksessä, että sen määritelmä ei ole sisäisesti ristiriitainen'''. Keskustelu kuitenkin koski Jumalan '''todellista''' olemassaoloa, joten ateisti voi tyytyväisenä todeta, ettei Anselm ilmeisen huolellisesta ajatuskehittelystään huolimatta ole näköjään päässyt vielä mihinkään todistustaakkansa kannalta myönteiseen tulokseen eikä onnistunut kiristämään opponentiltaan minkäänlaista myönnytystä.<br />
<br />
Jumala tosin jossain mielessä "voisi olla olemassa" mutta se ei ole ateismin kannalta vaarallista, sillä ylivoimaisesti suurin osa siitä, mikä tässä mielessä "voisi olla olemassa" ei kuitenkaan todellisuudessa ole olemassa. Ateisti voi jopa ajatella olevansa kovastikin niskan päällä: koska ylivoimaisesti suurin osa tällä tavalla mahdollisesta olemassaolosta ei kuitenkaan ole todellista, hänen kannaltaan voi vaikuttaa riittävältä vedota vain tähän ja todeta, että on järkevää olettaa, ettei '''mikään''', mikä voisi olla olemassa mutta minkä olemassaolosta ei ole muuta näyttöä, ole todellisesti olemassa. (Richard Dawkins on ajankohtainen esimerkki tällaisesta perustelijasta.) Tämä näyttäisi riittävältä argumentilta, sillä vaikka supranaturalisti voisikin oikeutetusti siihen huomauttaa, että tällä perusteella ei esim. tapiirejakaan olisi ollut olemassa ennen kuin ne löydettiin, ateisti voisi todeta tyytyvänsä väittämään, ettei pelkkään teoreettiseen mahdollisuuteen perustuvalla tapiirien olemassaoloväittämällä ollut riittäviä perusteita, joten niiden '''todellisen''' olemassaolon uskominen ei olisi ollut järkevää ennen kuin ne oli löydetty, ja että niiden löytämisen jälkeen tieteen itseään korjaava prosessi ilomielin myönsi niiden olemassaolon &ndash; ilman, että olisi saanut mitään syytä luopua kriittisestä perusasenteestaan. Aivan samoin tiede kyllä myöntäisi Jumalankin olemassaolon, jos sellainen jostain löytyisi &ndash; mikä tietysti ateistin riemuksi on ilmeisen mahdotonta, kristityt kun tunnetusti uskovat nimenomaan '''näkymättömään''' Jumalaan. Näin siis ateisti näyttää olevan nyt lähellä lopullista voittoa: kristitty teisti on yksinkertaisesti herkkäuskoinen hölmö, sekä kriittiseen ajatteluun ilmeisen kykenemätön että uskomuksissaan mielivaltaisen valikoiva. Tämä tulos on ateistille enemmän kuin riittävä, Jumalan olemassaolon periaatteellisen mahdottomuuden osoittamisyritykseen ryhtymiseen ei ollut alun perinkään mitään tarvetta (jos kohta ei keinojakaan).<br />
<br />
Näin siis sinänsä laiskasti pelanneet "leijonat" ovat "pelin" ensi erän jälkeen omissa silmissään selvästi voitolla kovasti ponnistelleista "kristityistä".<br />
<br />
Tämä abstraktin teoreettisessa sisäisen ristiriidattomuuden mielessä olemassaoleminen on muuten samantapaista kuin vaikkapa kompleksilukujen olemassaolo matematiikassa: vaikka onkin tunnetusti niin, ettei minkään luvun toinen potenssi voi olla negatiivinen, niin kompleksilukujen konstruktio ei kuitenkaan johda ristiriitaan jo tunnettujen matematiikan tulosten kanssa. Nämä tunnetut tulokset nimittäin koskevat sellaisia lukuja, joilla ei ole imaginaariulottuvuutta, joka taas jo nimensäkin mukaan on "vain kuviteltu". Näin ollen matemaatiikkojen voi sanoa jakautuvan tässä vaiheessa kahdenlaisiin tutkijoihin: "imaginaarimatemaatikkoihin", jotka jostain syystä haluavat miettiä, mitä kuviteltujen lukujen olemassaolosta muka seuraisi, ja "reaalimatemaatikkoihin", jotka ovat kiinnostuneita vain "oikeasti olemassaolevien lukujen" eli reaalilukujen tutkimisesta ja pitävät näitä kuvitelluista luvuista kiinnostuneita "imaginaristeja" siksi jotenkin lapsellisina satuilijoina.<br />
<br />
Argumentin ensimmäisen osan läpikäynnin jälkeen ateistinen opponentti siis myöntää Anselmin olevan oikeassa siinä, että tämän tarkoittaman kriteerin mukaista olentoa on mahdollista ajatella ja että tätä kriteeriä käyttäen on mahdollista selvittää, ajatellaanko tällaista vai jotain muunlaista olentoa. Yhtä mieltä siis ollaan tällaisesta ihmisajattelun kyvystä, ei sen enemmästä.<br />
<br />
Toisessa vaiheessa Anselmin opponoija odottaa tämän yrittävän jotain uutta, sillä tähänastinenhan ei näköjään ole johtamassa muuhun Anselmin kannalta myönteiseen tulokseen kuin enintään jonkinlaiseen lohdutuspalkintoon siinä mielessä, että näin määritellyn olennon todellinen olemassaolo ei ole järjenvastaista; silti se näyttää olevan äärimmäisen epätodennäköistä, joten Anselm näyttäisi olevan tekemässä oman maalin: osoittavan, että Jumala voisi kyllä periaatteessa ollakin olemassa, mutta todellisuudessa "tuskin on olemassa". Tällöin siis ateisti on todennäköisesti, lähes varmastikin, oikeassa, Anselm hengenheimolaisineen taas yhtä todennäköisesti, siis lähes varmasti, väärässä &ndash; ja on vielä kaiken huipuksi nähnyt suuren vaivan päätyäkseen omalta kannaltaan näin noloon tulokseen! Ateisti hykertelee pöydän alla tyytyväisenä käsiään malttaen tuskin odottaa Anselmin puheenvuoron päättymistä: kaikki valtit näyttävät jo olevan hänen hallussaan.<br />
<br />
Ateistiopponenttinsa yllätykseksi, lähes pettymykseksikin (sillä kovin pöljän vastustajan murskaavakaan peittoaminen ei ole erityisen merkittävä saavutus) Anselm ei kuitenkaan tunnu vieläkään huomaavan, mihin on joutumassa, eikä yritä mitään irtiottoa tai suunnanmuutosta vaan päinvastoin yksinkertaisesti vain jatkaa samaan suuntaan: kun kerran hänen kriteerinsä on järjellisesti toimiva eli sitä käyttäen päästään yhteiseen käsitykseen siitä, että on mahdollista ajatella sellaista, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, ja erottaa perustellusti tämä kaikesta muusta, niin samaa ajatuslinjaa voidaan saumattomasti jatkaa ottamalla seuraavaksi esiin tämän olennon todellista olemassaoloa koskeva kysymys. Sitähän ateisti juuri halusikin: nyt hän lopultakin pääsee osoittamaan leijonankyntensä peitoten Anselmin yhdellä iskulla toteamalla vain yksikantaan, että voihan tällaista tosin kuvitella, mutta pelkästään kuviteltu on osattava erottaa todella olemassaolevasta. Kun ateisti siis nyt miettii mielessään, miten hän tämän murskaavan kritiikkinsä mahdollisimman terävästi ja voitonriemuisesti esittäisi &ndash; olisiko vaikkapa "spagettihirviö" vielä naurettavampi esimerkki vain periaatteessa kuviteltavissa olevasta olennosta kuin "pizzahirviö" &ndash; Anselm tyynen viileästi päättääkin pitkän puheenvuoronsa kysäisemällä häneltä, voisiko hän jollain tavoin perustellusti kiistää väitteen, jonka mukaan sellainen, joka on välttämättä olemassa, on suurempi kuin sellainen, jonka olemassaolo on jonkinlaisesta satunnaisuudesta riippuvaisena enemmän tai vähemmän epävarmaa.<br />
<br />
Tätäpä ei ateisti ollut tullutkaan ajatelleeksi. Hänen järkensä todistaa hänelle Anselmin olevan oikeassa: jos jonkin olemassaolo on sattumanvaraista, se ei ole yhtä hyvää tai suurta kuin sellainen olemassaolo, joka on täysin välttämätöntä ja siitä syystä varmaa. Siksi ei voi kieltää, että silloin, kun puhutaan siitä, mitä suurempaa ei voida ajatella, puhutaan sellaisesta, mikä on varmasti myös todella olemassa. Ateisti todennäköisesti ärtyy tästä ja ajattelee Anselmin huiputtaneen. Hän voi käydä mielessään läpi koko siihenastisen keskustelun ja miettiä, olisiko hänen pitänyt jo aiemmin esittää jokin painava vastalause. Hän miettii kuumeisesti, voisiko vielä tässä vaiheessa jonkin sellaisen esittää. Valitettavasti mitään toimivaa ei tule mieleen: hän olisi tosin voinut kieltäytyä koko keskustelusta, mutta se nyt ei ainakaan olisi osoittanut ateismin älyllistä ylemmyyttä; jos hän suostuu Jumalan olemassaoloa koskevaan keskusteluun, hänen on käytännön syistä pakko hyväksyä se Anselmin ehdotus, että keskustelun pohjaksi koetetaan määritellä ymmärrettävästi, mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan Jumalasta &ndash; muutenhan hän kannattaisi sellaista absurdia kantaa, että voidaan väitellä järkevästi, vaikka ei edes tiedetä, puhutaanko samasta asiastakaan; kun Anselm sitten määrittelee puheen kohteen sellaisella tavalla, joka ei vetoa mihinkään pyhään tekstiin vaan pelkkiin inhimillisiin järjenkykyihin, vastalauseita tai reunahuomautuksiakaan ei pääse ateistiselta pohjalta esittämään: järkeenhän tässä keskustelussa nimenomaan oli tarkoituskin rajoittua, eihän muuta yhteistä pohjaa keskustelukumppaneilla yksinkertaisesti ollut. Näin ateisti siis tajuaa, että hänellä ei vastassaan olekaan pelkkä "pieni ja tyhmä vähemmistöryhmä" vaan viime kädessä '''oman järkensä todistus''': Anselm siis on onnistunut haastamaan todistajanaitioon vastustajansa omat järjenkyvyt. Miten ateisti nyt voisi kumota oman järkensä ja julistaa sen kelvottomaksi todistajaksi &ndash; ja esiintyä vielä sen jälkeen "paremman tiedon ja järjen valon" edustajana koppavasti niitä kohtaan, joilla on Anselmin usko?<br />
<br />
Anselm antaa ateistille harkinta-aikaa niin paljon kuin tämä vain haluaa (nyt on jo 10. vuosisata hyvällä alulla). Kun ateisti ei enää vaadi lisää ajatteluaikaa, Anselm voi todeta tuloksen: ''modus ponens'', jota kukaan loogisesti ajatteleva ei voi kiistää, tuottaa tähän mennessä sanotusta ja ateistin ääneen tai vaikenemalla myöntämästä sen johtopäätöksen, että sellainen Jumala, jonka olemassaolosta he olivat sopineet järjen tasolla keskustelevansa, on välttämättä myös todella olemassa.<br />
<br />
Tämä muistuttaa kompleksilukujen olemassaolon osoittamista: "imaginaarimatemaatikot" ovat pystyneet osoittamaan, että kompleksilukumatematiikka tuottaa kaikki klassisen matematiikan tulokset ja lisäksi vielä sellaisia matemaattisesti tosia tuloksia, joihin ei klassisilla lukujoukoilla ollut ylletty; tämä liittyy siihen, että kompleksilukujen joukolla on sellaisia täydellisyysominaisuuksia, joita sitä pienemmillä lukujoukoilla ei ole ja joita "reaalimatemaatikot" eivät olleet osanneet "ainoilta todellisilta luvuiltaan" toivoakaan. Tämän jälkeen "reaalimatemaatikoilla" on vain kaksi vaihtoehtoa: joko pitäytyä siihen, että vain reaalimatematiikka on "oikeaa matematiikkaa", '''"koska me olemme sitä mieltä"''', tai sitten myöntää, että heistä alun perin pelkältä mielikuvituksen leikiltä vaikuttanut imaginaarimatematiikka tosiasiassa johtikin olennaisesti parempaan ja syvempään käsitykseen matematiikan tutkimuskohteista. Jos he tämän tunnustavat, he samalla vaihtavat leiriä ja heistäkin tulee alun perin halveksimiaan "imaginaarimatemaatikkoja". &ndash; Sikäli kuin tiedän, matematiikan ammattilaisten joukossa nykyään edellätarkoitetunlaiset reaalimatemaatikot mahtuvat tyhjään joukkoon; tässä voin tosin olla väärässäkin, mutta vähintäänkin on niin, että jos heitä vielä esiintyisi, juuri heidän yleisesti katsottaisiin olevan "pieni ja tyhmä vähemmistöryhmä". Samoin aktiiviateistit ovat kaikkialla ihmisten joukossa selvänä vähemmistönä &ndash; eivätkä itsekään juuri halua muistella ateismin varaan rakennettujen suurisuuntaisten yhteiskuntakokeilujen tuloksia.<br />
<br />
Kun nyt koko tämä Anselmin argumentti tunnetaan, voidaan lyhyesti todeta, että Jumalan olemassaolo kuuluu jo Jumalan käsitteeseen ja seuraa suoraan siitä: kun puhutaan Jumalasta, puhutaan välttämättä olemassaolevasta, itsestään olemassaolevasta, iankaikkisesti kaikkien ajan ja paikan rajoitusten ulkopuolella olemassaolevasta olennosta. Tämä '''ei''' siis kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä olisi pelkkä tarkoitushakuisen kehämäinen Jumalan suora määritteleminen välttämättä olemassaolevaksi vaan nimenomaan varsinaisesta määritelmästä lähtien '''johdettu tulos''' &ndash; matematiikan terminologian mukainen ''teoreema''. Kertaalleen pätevästi johdettu teoreema on kuitenkin matematiikassakin jatkossa siinä mielessä aksioomaa muistuttavassa asemassa, että siihen voi vedota suoraan tarvitsematta johtaa sitä uudelleen: esim. kolmiolaskuissa käytetään Pythagoraan teoreemaa suoraan todistamatta sitä joka laskun yhteydessä erikseen; toistelu ei lisäisi todistuksen pätevyyteen mitään. Sama teoreemaperiaate koskee myös Jumalan olemassaoloa: elleivät antiteistit pysty kumoamaan Anselmin jumalatodistusta, kristilliset apologeetat voivat vedota siihen pätevänä järjen todistuksena Jumalan (välttämättömästi) todellisesta olemassaolosta.<br />
<br />
Elävä kristillinen usko tarvitsee kyllä Jumalan sanan ravintoa tyytymättä pelkkiin parhaisiinkaan järjen päätelmiin (näin ilman muuta oli Anselminkin uskon laita); mutta kun apostolien tehtäviin Raamatun (2.Kor. 10.luku) mukaan kuuluu myös Jumalan tuntemista vastaan nostettujen järjen päätelmien '''kumoaminen''', voi sanoa, että argumentoinnillaankin Anselm on uskollisesti hoitanut apostolista virkaansa.<br />
<br />
''Näköjään tämä teksti oli jäänyt allekirjoittamatta. Se on historiatietojen mukaan lisätty 20. elokuuta 2009 kello 11.46. Allekirjoituksen osalta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan":''<br />
<br />
--[[Käyttäjä:Apollos|Apollos]] 8. marraskuuta 2010 kello 22.31 (EET)</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Jacques_Ellul&diff=12504Jacques Ellul2019-02-04T11:37:09Z<p>Apollos: /* Kulttuuriset myytit */ typofix; kh; selkeytyspyrkimyksiä</p>
<hr />
<div>'''Jacques Ellul''' (6. tammikuuta 1912–19. toukokuuta 1994) oli ranskalainen sosiologi ja teologi, joka ajattelussaan pyrki tarkastelemaan ilmiöitä kristillisestä lähtökohdasta. Hän kritisoi kirjoissaan "teknologista yhteiskuntaa" ja käsitteli kristillisyyden ja politiikan suhdetta. Ellul syntyi Bordeaux'ssa Ranskassa, opiskeli Bordeaux'n ja Pariisin yliopistoissa ja työskenteli oikeus- ja sosiaalihistorian professorina Bordeaux'n yliopistossa.<br />
<br />
Ellul toimi Ranskan vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikana ja oli aktiivinen ekumeenisessä liikkeessä. Jacques Ellul oli naimisissa Yvette Ellulin (o.s. Lensvelt) kanssa vuodesta 1937 ja heille syntyi neljä lasta. Ellul seurasi elämänsä ohjenuorana ajatusta "'''Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti'''".<br />
<br />
== Kulttuuriset myytit ==<br />
{{Pääartikkeli|[[Kulttuuriset myytit]]}}<br />
<br />
Kullakin kulttuurilla on omat myyttinsä, jotka Ellulin määrittelyn mukaan tarkoittavat itsestäänselväksi koettua, kokonaisvaltaista ja motivoivaa mielikuvaa siitä, mikä on inhimillisen olemassaolon ehdoton perusta.<br />
<br />
Yksi oman aikamme myyteistä on usko jatkuvan kehityksen väistämättömyyteen. Tämän myytin mukaan ihmiskunta täydellistyy, kunhan sille vain annetaan riittävästi aikaa; näin ollen kaikki uusi on kehittyneempää ja siten parempaa. Myyttinen on sekin usko, että tieteen edistyminen ratkaisee ennen pitkää kaikki ihmiskunnan ongelmat.<br />
<br />
Lisäksi on onnellisuuden myytti, jonka mukaan onni on ihmisen helposti saavutettavissa, kunhan hän vain toteuttaa halujaan vapaasti. – Ihmisen arvotajun vuoksi onnellisuus jää häneltä kuitenkin todellisuudessa saavuttamatta, ellei hän voi kokea elämäänsä arvokkaaksi ja mielekkääksi.<br />
<br />
Ellulin mukaan moderni länsimainen ihminen ei saa pyhän kokemuksia niinkään perinteisten uskontojen välityksellä, vaan esimerkiksi ihaillessaan tekniikan ja tieteen uusimpia saavutuksia tai rikkoessaan perinteen asettamia rajoja ja kokiessaan siitä seuraavaa vapauden tunnetta.<br />
<br />
== Teokset ==<br />
<br />
* Étude sur l'évolution et la nature juridique du Mancipium. Bordeaux: Delmas, 1936.<br />
* Le fondement théologique du droit. Neuchâtel: Delachaux & Niestlé, 1946. <br />
* The Theological Foundation of Law. Trans. Marguerite Wieser. Garden City NY: Doubleday, 1960. London: SCM, 1961. New York: Seabury, 1969.<br />
* Présence au monde moderne: Problèmes de la civilisation post-chrétienne. Geneva: Roulet, 1948. Lausanne: Presses Bibliques Universitaires, 1988. <br />
* The Presence of the Kingdom. Trans. Olive Wyon. Philadelphia: Westminster, 1951. London: SCM, 1951. New York: Seabury, 1967. Colorado Springs: Helmers and Howard, 1989.<br />
* Le livre de Jonas. Paris: Cahiers Bibliques de Foi et Vie, 1952. <br />
* The Judgment of Jonah. Trans. Geoffrey W. Bromiley. Grand Rapids: Eerdmans, 1971.<br />
* L'homme et l'argent (Nova et vetera). Neuchâtel: Delachaux & Niestlé, 1954. Lausanne: Presses Bibliques Universitaires, 1979. <br />
* Money and Power. Trans. LaVonne Neff. Downers Grove IL: InterVarsity Press, 1984. Basingstoke, England: Marshall Pickering, 1986.<br />
* La technique ou l'enjeu du siècle. Paris: Armand Colin, 1954. Paris: Économica, 1990. <br />
* '''The Technological Society'''. Trans. John Wilkinson. New York: Knopf, 1964. London: Jonathan Cape, 1965. Rev. ed.: New York: Knopf/Vintage, 1967. with introduction by Robert K. Merton (professor of sociology, Columbia University). <br />
** Tämä saattaa olla hänen tunnetuin teoksensa. Aldous Huxley toi ranskankielisen laitoksen englantilaisen kustantajan tietoisuuteen ja saattoi sen siten englanninkielisten lukijoiden ulottuville. '''Theodore Kaczynski''' sanoi lukeneensa kirjan viisi kertaa.<br />
* Histoire des institutions. Paris: Presses Universitaires de France; volumes 1 & 2, L'Antiquité (1955); vol. 3, Le Moyen Age (1956); vol. 4, Les XVIe-XVIIIe siècle (1956); vol. 5, Le XIXe siècle (1789–1914) (1956).<br />
* Propagandes. Paris: A. Colin, 1962. Paris: Économica, 1990 <br />
* Propaganda: The Formation of Men's Attitudes. Trans. Konrad Kellen & Jean Lerner. New York: Knopf, 1965. New York: Random House/ Vintage 1973<br />
* Fausse présence au monde moderne. Paris: Les Bergers et Les Mages, 1963. <br />
* False Presence of the Kingdom. Trans. C. Edward Hopkin. New York: Seabury, 1972.<br />
* Le vouloir et le faire: Recherches éthiques pour les chrétiens: Introduction (première partie). Geneva: Labor et Fides, 1964. <br />
* To Will and to Do: An Ethical Research for Christians. Trans. C. Edward Hopkin. Philadelphia: Pilgrim, 1969.<br />
* L'illusion politique. Paris: Robert Laffont, 1965. Rev. ed.: Paris: Librairie Générale Française, 1977. <br />
* The Political Illusion. Trans. Konrad Kellen. New York: Knopf, 1967. New York: Random House/Vintage, 1972.<br />
* Exégèse des nouveaux lieux communs. Paris: Calmann-Lévy, 1966. Paris: La Table Ronde, 1994. <br />
* A Critique of the New Commonplaces. Trans. Helen Weaver. New York: Knopf, 1968.<br />
* Politique de Dieu, politiques de l'homme. Paris: Éditions Universitaires, 1966. <br />
* The Politics of God and the Politics of Man. Trans./ed. Geoffrey W. Bromiley. Grand Rapids: Eerdmans, 1972.<br />
* Histoire de la propagande. Paris: Presses Universitaires de France, 1967, 1976.<br />
* Métamorphose du bourgeois. Paris: Calmann-Lévy, 1967. Paris: La Table Ronde, 1998.<br />
* Autopsie de la révolution. Paris: Calmann-Lévy, 1969. <br />
* Autopsy of Revolution. Trans. Patricia Wolf. New York: Knopf, 1971.<br />
* Contre les violents. Paris: Centurion, 1972. <br />
* Violence: Reflections from a Christian Perspective. Trans. Cecelia Gaul Kings. New York: Seabury, 1969. London: SCM Press, 1970. London: Mowbrays, 1978.<br />
* Sans feu ni lieu: Signification biblique de la Grande Ville. Paris: Gallimard, 1975. <br />
* The Meaning of the City. Trans. Dennis Pardee. Grand Rapids: Eerdmans, 1970. Carlisle, Cumbria, England: Paternoster, 1997.<br />
* L'impossible prière. Paris: Centurion, 1971, 1977. <br />
* Prayer and Modern Man. Trans. C. Edward Hopkin. New York: Seabury, 1970, 1973<br />
* Jeunesse délinquante: Une expérience en province. Avec Yves Charrier. Paris: Mercure de France, 1971. 2nd ed.: Jeunesse délinquante: Des blousons noirs aux hippies. Nantes: Éditions de l'AREFPPI, 1985.<br />
* De la révolution aux révoltes. Paris: Calmann-Lévy, 1972.<br />
* L'espérance oubliée. Paris: Gallimard, 1972. <br />
* Hope in Time of Abandonment. Trans. C. Edward Hopkin. New York: Seabury, 1973.<br />
* Éthique de la liberté, 2 vols. Geneva: Labor et Fides, I:1973, II:1974. <br />
* The Ethics of Freedom. Trans. and ed. Geoffrey W. Bromiley. Grand Rapids: Eerdmans, 1976. London: Mowbrays, 1976.<br />
* Les nouveaux possédés. Paris: Arthème Fayard, 1973. <br />
* The New Demons. Trans. C. Edward Hopkin. New York: Seabury, 1975. London: Mowbrays, 1975.<br />
* L'Apocalypse: Architecture en mouvement. Paris: Desclée, 1975. <br />
* Apocalypse: The Book of Revelation. Trans. George W. Schreiner. New York: Seabury, 1977.<br />
* Trahison de l'Occident. Paris: Calmann-Lévy, 1975. <br />
* The Betrayal of the West. Trans. Matthew J. O'Connell. New York: Seabury,1978.<br />
* Le système technicien. Paris: Calmann-Lévy, 1977. <br />
* The Technological System. Trans. Joachim Neugroschel. New York: Continuum, 1980.<br />
* L'idéologie marxiste chrétienne. Paris: Centurion, 1979. <br />
* Jesus and Marx: From Gospel to Ideology. Trans. Joyce Main Hanks. Grand Rapids: Eerdmans, 1988.<br />
* L'empire du non-sens: L'art et la société technicienne. Paris: Press Universitaires de France, 1980.<br />
* La foi au prix du doute: "Encore quarante jours . . ." Paris: Hachette, 1980. <br />
* Living Faith: Belief and Doubt in a Perilous World. Trans. Peter Heinegg. San Francisco: Harper and Row, 1983.<br />
* La Parole humiliée. Paris: Seuil, 1981. <br />
* The Humiliation of the Word. Trans. Joyce Main Hanks. Grand Rapids: Eerdmans, 1985.<br />
* Changer de révolution: L'inéluctable prolétariat. Paris: Seuil, 1982.<br />
* Les combats de la liberté. (Tome 3, L'Ethique de la Liberté) Geneva: Labor et Fides, 1984. Paris: Centurion, 1984.<br />
* La subversion du Christianisme. Paris: Seuil, 1984, 1994. réédition en 2001, La Table Ronde; <br />
* The Subversion of Christianity. Trans. Geoffrey W. Bromiley. Grand Rapids: Eerdmans, 1986.<br />
* Conférence sur l'Apocalypse de Jean. Nantes: AREFPPI, 1985.<br />
* Un chrétien pour Israël. Monaco: Éditions du Rocher, 1986.<br />
* Ce que je crois. Paris: Grasset and Fasquelle, 1987. <br />
* What I Believe. Trans. Geoffrey W. Bromiley. Grand Rapids: Eerdmans, 1989.<br />
* La Genèse aujourd'hui. Avec François Tosquelles. Ligné: AREFPPI, 1987.<br />
* La raison d'être: Méditation sur l'Ecclésiaste. Paris: Seuil, 1987 <br />
* Reason for Being: A Meditation on Ecclesiastes. Trans. Joyce Main Hanks. Grand Rapids: Eerdmans, 1990.<br />
* Anarchie et Christianisme. Lyon: Atelier de Création Libertaire, 1988. Paris: La Table Ronde, 1998 <br />
* Anarchy and Christianity. Trans. Geoffrey W. Bromiley. Grand Rapids: Eerdmans, 1991.<br />
* Le bluff technologique. Paris: Hachette, 1988. <br />
* The Technological Bluff. Trans. Geoffrey W. Bromiley. Grand Rapids: Eerdmans, 1990.<br />
* Ce Dieu injuste . . .?: Théologie chrétienne pour le peuple d'Israël. Paris: Arléa, 1991, 1999.<br />
* Si tu es le Fils de Dieu: Souffrances et tentations de Jésus. Paris: Centurion, 1991.<br />
* Déviances et déviants dans notre société intolérante. Toulouse: Érés, 1992.<br />
* Silences: Poèmes. Bordeaux: Opales, 1995.<br />
* Oratorio: Les quatre cavaliers de l'Apocalypse. Bordeaux: Opales, 1997.<br />
* Sources and Trajectories: Eight Early Articles by Jacques Ellul that Set the Stage. Trans./ed. Marva J. Dawn. Grand Rapids: Eerdmans, 1997.<br />
<br />
== Ellulin kirjoituksia netissä ==<br />
<br />
* [http://www.religion-online.org/showbook.asp?title=1506 Jacques Ellul: Politics of God and Politics of Man.]<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Todenn%C3%A4k%C3%B6isyysrajojen_vertailu&diff=12029Todennäköisyysrajojen vertailu2017-06-23T14:48:15Z<p>Apollos: toistaiseksi ulospäin näkymätöntä jatkokehittelyä</p>
<hr />
<div>[[Suunnitteluteoria|Suunnitteluteoreettisen]] [[tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka|tarkoituksellisuuspäättelyn]] keskeinen, [http://www.amazon.de/Design-Inference-Eliminating-Probabilities-Probability/dp/0521678676/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books-intl-de&qid=1268243999&sr=8-1 vertaisarvioitu] menetelmä on [[William Dembski]]n kehittämä, klassisen<ref>"fisheriläisen"</ref> tilastotieteen lähestymistapaa soveltava [[Suunnitteluteoria#Suunnitteluteoria pähkinänkuoressa|suunnittelusignaali]]en tunnistus. Klassisissa tilastopäättelyissä kysymys on tyypillisesti <!--[[AW:S#nollahypoteesi|-->nollahypoteesin<!--]]--><ref>"Nollahypoteesi" vastaa suunnilleen ilmausta: "se, mitä yleensä on tapana olettaa" tai "mahdollisimman mitäänsanomaton oletus". Jos esimerkiksi testataan noppakuution heittotuloksia, nollahypoteesina on se, että kaikki arvot ykkösestä kuutoseen esiintyvät samalla todennäköisyydellä, ja puoluekannatusta mitattaessa voidaan nollahypoteesina olettaa, ettei puoluekannatuksissa ole tapahtunut mitään muutoksia sitten edellisen mittauksen.</ref> uskottavuuden testaamisesta punnitsemalla sitä, miten todennäköisiä tehdyt havainnot kyseisen hypoteesin pohjalta olisivat: jos havaintotulos on hypoteesin valossa riittävän todennäköinen, hypoteesi jää päättelyssä voimaan; muussa tapauksessa se on hylättävä.<ref>Tämä muistuttaa [[wp:Karl Popper|Karl Popperin]] tieteenfilosofista ajatusta siitä, että tieteellisiä hypoteeseja ja teorioita voidaan osoittaa havainnoilla ainoastaan vääriksi muttei koskaan lopullisesti oikeiksi. Nollahypoteeseista siis pidetään kiinni niin kauan kuin niin katsotaan voitavan järkevästi tehdä &ndash; muttei kauemmin.</br>Klassisen tilastopäättelyn tulokset ovat sikäli epäsymmetrisiä, että vaikka päättelyssä nollahypoteesi jäisikin voimaan, niin tämä ei tarkoita sitä, että se olisi osoitettu todeksi. Todellisuus vain ei poikkea siitä niin paljon, että poikkeama olisi voitu mitata ja osoittaa. Niinpä esim. puoluekannatuksissa kaiken todennäköisyyden mukaan tapahtuu päivittäinkin pikkuhuojuntaa, mutta gallupeissa näkyvät vain tarpeeksi huomattavat muutokset. Samoin tuskin mikään noppa on täysin symmetrinen (ja sen muoto tarkkaan ottaen joka heitolla hieman muuttuukin), mutta hyvin pienet poikkeamat vaihtoehtojen tasaisesta jakaumasta eivät ole mikään ongelma.</ref><br />
<br />
Käytännössä tämä lähestymistapa perustuu siihen, että mahdolliset tutkimustulokset luokitellaan sen mukaan, miten todennäköisinä niitä voidaan kulloinkin testattavan hypoteesin valossa pitää. Hypoteesit ovat tyypillisesti todennäköisyysjakaumia, ja kukin todennäköisyysjakauma yleensä antaa nollasta poikkeavan todennäköisyyden mille hyvänsä tutkimusasetelman puitteissa mahdolliselle havainnolle. Siksi klassisen tilastopäättelyn toimivuus edellyttää, että hypoteesi voidaan hylätä, vaikka havaintotulos onkin sen valossa periaatteessa mahdollinen<ref>eli sen todennäköisyys on suurempi kuin 0 eli aidosti positiivinen</ref>. Muu johtaisi mielettömyyteen.<ref>Esimerkiksi gallup-tulos, jonka mukaan 1000 haastatellusta A-puoluetta kannatti 60 % ja B-puoluetta 5 %, tilanteessa, jossa kummankin puolueen väestön keskuudessa nauttima todellinen kannatus on yhtä suuri, on kyllä täysin ''mahdollinen'', joskin kovin ''epätodennäköinen''. Myös tulos, jonka mukaan ''kaikki'' vastaajat olisivat kannattaneet samaa puoluetta, olisi mahdollinen selittää oletuksella, että lähes kaikki kannattavatkin sellaista puoluetta, jota otokseen valituista ei tukenut kukaan: "otokseen nyt on vain sattunut osumaan pelkästään tämän puolueen kannattajia, vaikka niiden keskuudessa, joilta ei kysytty, kannatuslukemat saattavatkin olla millaiset hyvänsä, vaikkapa juuri päinvastaisetkin". Kyselytutkimustulosten järkevä yleistäminen koko väestön kantoja kuvaileviksi ei voikaan perustua siihen, mikä on kyselyn tulosten estämättä ''periaatteessa mahdollista'', vaan mikä niiden valossa on ''todennäköisintä''. Muuten otantatutkimukset jäisivätkin merkityksettömiksi; käytäntö on kuitenkin osoittanut ne esim. vaalitulosten ennakoijina varsin tarkoiksi.</ref><br />
<br />
Dembski siis on soveltanut tätä lähestymistapaa tunnettujen<ref>tai vain oletettujen, mutta joka tapauksessa probabilistisiin päätelmiin riittävällä tarkkuudella kuvattujen eli ''yksilöityjen''</ref> tarkoituksettomien syiden selitysvoiman ja siten niihin vetoavien syntyhypoteesien uskottavuuden mittaamiseen. Klassisen tilastotieteen keskeisen kehittäjän [http://en.wikipedia.org/wiki/Ronald_Fisher Ronald Fisherin] tavoin hänkin on määrittänyt mahdollisten havaintotulosten joukosta tutkittavan hypoteesin ''hylkäysalueen'' (engl. ''rejection region'') eli sellaisen rajan, jota epätodennäköisempiä tuloksia ei voi pitää hypoteesin uskottavuuden kannalta hyväksyttävinä. Kaikki hylkäysaluemääritykset edellyttävät ''jonkin'' todennäköisyysalarajan määräämistä tutkittavista hypoteeseista johdettaville havaintoaineistotodennäköisyyksille.<br />
<br />
Oheisesta taulukosta näemme sekä klassisen tilastotieteen omaksumat että Dembskin suunnittelupäättelyä varten määrittämät yleispätevän hylkäysalueen rajat<ref>Suunnittelupäättelyssä tarkoituksettomiin syihin rajoittuvat selitykset ovat oletusarvona eli nollahypoteesin asemassa.</ref>. Mitä pienempi todennäköisyys määrätään, sitä tiukemmin hypoteeseista pidetään kiinni<ref>eli sitä epätodennäköisemmiksi käyvät väärät positiiviset tulokset eli nollahypoteesin hylkäys tilanteessa, jossa se tosiasiassa olikin (ainakin suurin piirtein) voimassa &ndash; väärät negatiiviset tulokset tulevat tällöin vastaavasti yhä mahdollisemmiksi</ref>. Vertailun ja havainnollisuuden vuoksi tässä taulukossa on mukana monia muitakin kiinnostaviksi katsottuja todennäköisyyksiä ja todennäköisyysrajoja kuin klassisen tilastotieteen mukaiset ja Dembskin yleispäteväksi<ref>Julkisuudessa varsin vähälle huomiolle näkyy jääneen, että Dembski on samalta teoreettiselta pohjalta esittänyt myös erityistilanteisiin soveltuvien rajojen yleisen määrittämistavan. Ks. tästä ''The Design Inference'', s. 199-203.</ref> esittämä.<br />
<br />
<br />
{| {{prettytable}}<br />
|-<br />
!{{hl2}} | Todennäköisyys<ref>likiarvo lähimpään desimaaliin pyöristettynä, ellei toisin todeta</ref><br />
!{{hl2}} | Todennäköisyyden 2-kantaisen logaritmin vastaluku eli informaatioarvo<ref>Dembskin käyttämä informaatiokäsite samaistuu tähän arvoon. On muitakin informaatiokäsitteitä, joilla on oma merkityksensä ja käyttötapansa.</ref> bitteinä<ref>lähimpään desimaaliin pyöristettynä, ellei toisin todeta</ref><br />
!{{hl2}} | Tapahtuman aihepiiri<br />
!{{hl2}} | Tapahtuman kuvaus<br />
!{{hl2}} | Tapahtuman merkitys<ref>Klassisen tilastotieteen osalta nämä kuvaukset ovat suuntaa-antavia: tutkijoilla on käytettävissään muutakin tietoa kuin tehtyjen havaintojen tilastolliset todennäköisyydet, joten johtopäätöksiin vaikuttavat muutkin tekijät kuin tilastollinen päättely. &ndash; Osaltaan tutkimustulosten tulkintaan ja raportointiin vaikuttaa käytännössä myös kulloisenkin tutkijan vapaaseen harkintaan pohjautuva oma arviointi, joka puolestaan on sidoksissa hänen perususkomuksiinsa.</ref><br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-1</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-10</sup>'''.<ref>Koska taulukossa todennäköisyydet on esitetty suuremmasta pienempään, myös osavälirajat on esitetty siten, että alkuraja (siis suurempi arvo) on ensimmäisenä ja loppuraja (pienempi arvo) jälkimmäisenä.</ref><br />
<br />
|-<br />
| 0,166'666'666'7<br />
| 2,6<br />
| Nopanheitto<ref>Kaikissa tämän taulukon nopanheittoesimerkeissä on käytetty tavallisia kuutionoppia.</ref><br />
| Kuutonen yhdellä heitolla<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,05<br />
(alitettava tn-raja)<br />
| 4,3<br />
| Klassinen tilastotiede<br />
| Tätä epätodennäköisempiä tapahtumia pidetään klassisessa tilastotieteessä nollahypoteesin hylkäämiseksi ''melkein merkitsevinä''.<ref name="Dpc">Dembski on todennut nämä rajat mielivaltaisiksi ja ehdottanut tilalle omaa teoreettisesti perusteltua hypoteesinhylkäysaluerajojen määritystapaansa; ks. ''The Design Inference'', s. 201.</ref><br />
| On syytä epäillä, että oletettu selitys (todennäköisyysjakauma) on väärä. Sitä ei ole osoitettu vääräksi, mutta sen selitysvoima on kyseenalainen.<br />
<br />
|-<br />
| 0,027'777'777'8<br />
| 5,2<br />
| Nopanheitto<br />
| Kaksi noppaa, yksi heitto, kaksi kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,01<br />
(alitettava tn-raja)<br />
| 6,6<br />
| Klassinen tilastotiede<br />
| Tätä epätodennäköisempiä tapahtumia pidetään klassisessa tilastotieteessä nollahypoteesin hylkäämiseksi ''merkitsevinä''.<ref name="Dpc" /><br />
| On syytä pitää oletettua selitystä virheellisenä ja pyrkiä etsimään sen tilalle jotakin uskottavampaa.<br />
<br />
|-<br />
| 0,004'629'629'6<br />
| 7,8<br />
| Nopanheitto<br />
| Kolme noppaa, yksi heitto, kolme kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,001<br />
(alitettava tn-raja)<br />
| 9,97<br />
| Klassinen tilastotiede<br />
| Tätä epätodennäköisempiä tapahtumia pidetään klassisessa tilastotieteessä nollahypoteesin hylkäämiseksi ''erittäin merkitsevinä''.<ref name="Dpc" /><br />
| Oletettu selitys on ilman muuta hylättävä. Ellei uskottavampaa selitystä ole tarjolla, on rehellisyyden nimissä myönnettävä, ettei tutkimuskohteelle tunneta toimivaa selitystä. Sellaista tietenkin sitäkin aktiivisemmin haetaan.<br />
<br />
|-<br />
| 0,000'976'562'5<br />
| 10 (tasan)<br />
| Lantinheitto<br />
| 10 lanttia, yksi yritys, tulos 10 kruunaa<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'771'604'9<br />
| 10,3<br />
| Nopanheitto<br />
| Neljä noppaa, yksi heitto, neljä kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'128'600'8<br />
| 12,9<br />
| Nopanheitto<br />
| Viisi noppaa, yksi heitto, viisi kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'021'433'5<br />
| 15,5<br />
| Nopanheitto<br />
| Kuusi noppaa, yksi heitto, kuusi kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'003'572'2<br />
| 18,1<br />
| Nopanheitto<br />
| Seitsemän noppaa, yksi heitto, seitsemän kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'001'539'1<br />
| 19,3<br />
| Pokeri<br />
| Hyvin sekoitettu pakka, yksi yritys, sokkona valitut 5 korttia muodostavat kuningasvärisarjan<ref name = "rf">''Kuningasvärisarja'' (l. "kuningasvärisuora", engl. ''royal flush'') on paras pokerikäsi; sen muodostavat ässä, kuvakortit ja kymppi, jotka ovat kaikki samaa maata.</ref>.<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'000'595'4<br />
| 20,7<br />
| Nopanheitto<br />
| Kahdeksan noppaa, yksi heitto, kahdeksan kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'000'099'2<br />
| 23,3<br />
| Nopanheitto<br />
| Yhdeksän noppaa, yksi heitto, yhdeksän kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'000'065'0<br />
| 23,9<br />
| Lottoarvonta<ref>7 oikein 39 mahdollisesta ([http://www.finlex.fi/data/normit/38381/VeikkausOyRahapelienSaannotSMDno2011_2027_010112.pdf Sisäministeriö: Sisäasiainministeriön asetus Veikkaus Oy:n rahapelien pelisäännöistä 22.12.2011] mukaan), rehellinen arvonta</ref><br />
| Sama voittorivi ''kahdella'' peräkkäisellä kierroksella<ref>Koska joku rivi arvotaan joka kierroksella ja edellisen kierroksen tulos saa olla millainen hyvänsä, seuranta aloitetaan tässä vasta toisesta kierroksesta.</ref><br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'000'016'5<br />
| 25,8<br />
| Nopanheitto<br />
| 10 noppaa, yksi yritys, 10 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-11</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-20</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 4,227 &middot; 10<sup>-15</sup><br />
| 47,7<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''kolmella'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 3,517 &middot; 10<sup>-20</sup><br />
| 64,6<br />
| Nopanheitto<br />
| 25 noppaa, yksi heitto, 25 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-20</sup><br />
(tn-raja)<br />
| 66,4<br />
| Evoluutiobiologia<br />
| 1 ''CCC''<br />
| Biokemisti [[Michael Behe]]n [[The Edge of Evolution|mukaan]] tämä on probabilistinen vaativuusaste, jonka ohjaamaton mutaatio-luonnonvalintamekanismi voi vielä ylittää melko usein, jos lajin populaatiokoko ja mutaatiotaajuus ovat riittävän suuria.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-21</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-30</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 5,862 &middot; 10<sup>-21</sup><br />
| 67,2<br />
| Nopanheitto<br />
| 26 noppaa, yksi heitto, 26 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,748 &middot; 10<sup>-22</sup><br />
| 71,6<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''neljällä'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,787 &middot; 10<sup>-29</sup><br />
| 95,5<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''viidellä'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-31</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-40</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 7,889 &middot; 10<sup>-31</sup><br />
| 100 (tasan)<br />
| Lantinheitto<br />
| 100 lanttia, yksi yritys, tulos 100 kruunaa<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,162 &middot; 10<sup>-36</sup><br />
| 119,4<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''kuudella'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,062 &middot; 10<sup>-40</sup><br />
| 131,8<br />
| Nopanheitto<br />
| 51 noppaa, yksi heitto, 51 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-40</sup><br />
(tn-raja)<br />
| 132,9<br />
| Evoluutiobiologia<br />
| 2 ''CCC''<br />
| Biokemisti [[Michael Behe]]n [[The Edge of Evolution|mukaan]] tämä on probabilistinen vaativuusaste, jota ohjaamaton mutaatio-luonnonvalintamekanismi todennäköisesti ''ei ole kyennyt ylittämään'' teoreettisen tarkastelun sen enempää kuin käytännön havaintojenkaan mukaan ''kertaakaan elämän historian aikana''.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-41</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-50</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 3,437 &middot; 10<sup>-41</sup><br />
| 134,4<br />
| Nopanheitto<br />
| 52 noppaa, yksi heitto, 52 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 7,553 &middot; 10<sup>-44</sup><br />
| 143,2<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''seitsemällä'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,579 &middot; 10<sup>-50</sup><br />
| 165,4<br />
| Nopanheitto<br />
| 64 noppaa, yksi heitto, 64 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-50</sup><br />
(alitettava tn-raja)<br />
| 166,1<br />
| Sovellettu probabilistiikka<br />
| Matemaatikko [http://en.wikipedia.org/wiki/Emile_Borel ''Emile Borelin''] ehdotus yleiseksi todennäköisyysrajaksi<br />
| Borelin mukaan tätä epätodennäköisemmät ilmiöt ovat käytännössä mahdottomia.<ref>Dembski katsoo tältä osin täydentäneensä Borelin aloittaman työn (''The Design Inference'', s. 213, alaviite 18).</ref><br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-51</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-60</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 4,910 &middot; 10<sup>-51</sup><br />
| 167,1<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''kahdeksalla'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,631 &middot; 10<sup>-51</sup><br />
| 168,0<br />
| Nopanheitto<br />
| 65 noppaa, yksi heitto, 65 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 3,193 &middot; 10<sup>-58</sup><br />
| 191,0 (190,997)<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''yhdeksällä'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-61</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-70</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 2,076 &middot; 10<sup>-65</sup><br />
| 214,9<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''10'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-71</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-80</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 1,349 &middot; 10<sup>-72</sup><br />
| 238,7<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''11'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,531 &middot; 10<sup>-78</sup><br />
| 258,5<br />
| Nopanheitto<br />
| 100 noppaa, yksi yritys, 100 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 8,774 &middot; 10<sup>-80</sup><br />
| 262,6<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''12'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-81</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-90</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 5,704 &middot; 10<sup>-87</sup><br />
| 286,5<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''13'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-91</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-100</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 3,709 &middot; 10<sup>-94</sup><br />
| 310,4<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''14'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,493 &middot; 10<sup>-100</sup><br />
| 330,9<br />
| Nopanheitto<br />
| 128 noppaa, yksi heitto, 128 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-100</sup> (tasan)<br />
| 332,2<br />
| Matematiikan opetus<br />
| Yksi mahdollisuus [[wp:googol|googolista]]<br />
| "Googol" on otettu käyttöön havainnollistamaan "käsittämättömän suuren luvun" ideaa (erotuksena ''äärettömästä''). Niinpä näin epätodennäköisen tapahtuman voi katsoa havainnollistavan "käytännössä mahdottoman" ideaa (erotuksena eksaktista nollatodennäköisyydestä, jota voi pitää ''äärettömän käänteislukuna'').<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-101</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-110</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 4,154 &middot; 10<sup>-101</sup><br />
| 333,5<br />
| Nopanheitto<br />
| 129 noppaa, yksi heitto, 129 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,411 &middot; 10<sup>-101</sup><br />
| 334,2<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''15'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,568 &middot; 10<sup>-108</sup><br />
| 358,1<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''16'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-111</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-120</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 1,019 &middot; 10<sup>-115</sup><br />
| 382,0 (381,994)<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''17'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-121</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-130</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 6,627 &middot; 10<sup>-123</sup><br />
| 405,9<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''18'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 4,308 &middot; 10<sup>-130</sup><br />
| 429,7<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''19'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-131</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-140</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 2,801 &middot; 10<sup>-137</sup><br />
| 453,6<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''20'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-141</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-150</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 1,821 &middot; 10<sup>-144</sup><br />
| 477,5<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''21'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| Tulos ei vielä yllä Dembskin universaaliin todennäköisyysrajaan.<br />
<br />
|-<br />
| 4,803 &middot; 10<sup>-146</sup><br />
| 482,7<br />
| Pokeri<br />
| 25 hyvin sekoitettua pakkaa, sokkona valitaan kertaalleen 5 korttia pakastaan, saadaan kuningasvärisarja pakkaa kohti, yhteensä siis 25 kuningasvärisarjaa<ref name = "rf" />.<br />
| Tulos ei vielä yllä Dembskin universaaliin todennäköisyysrajaan.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-151</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-160</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 6,559 &middot; 10<sup>-151</sup><br />
| 498,9<br />
| Nopanheitto<br />
| 193 noppaa, yksi heitto, 193 kuutosta<br />
| Tulos ei vielä yllä Dembskin universaaliin todennäköisyysrajaan.<br />
<br />
|-<br />
| <math>\frac{1}{2} \cdot 10^{-150}</math><br />
(alitettava tn-raja)<br />
| <math>\textstyle500</math><br />
(saavutettava tai ylitettävä informaatioraja)<br />
| Dembskin tarkoituksellisuuspäättely<br />
| Yleinen todennäköisyysraja (engl. ''universal probability bound'')<br />
| Dembskin mukaan tätä epätodennäköisemmät ''määrittyneet'' (engl. ''specified'', suomennettu m. "täsmennetyt") ilmiöt ovat käytännössä mahdottomia.<br />
Tämä tarkoittaa klassisen tilastotieteellisen päättelyn logiikan mukaan sitä, että käytetty selitysmalli, tässä tapauksessa oletus ohjaamattomasta, tarkoituksettomasta syntyhistoriasta, on hylättävä. Tällöin siis ilmiö on pääteltävä tarkoituksellisesti aiheutetuksi.<br />
<br />
|-<br />
| 1,184 &middot; 10<sup>-151</sup><br />
| 501,4<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''22'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| Dembskin yleinen todennäköisyysraja alittuu (eli vastaava informaatioraja ylittyy) lottoarvontojen osalta; ilmiö on määrittynyt (saman voittorivin ensimmäinen esiintymä antaa määrityksen muille).</br>On pääteltävä, että tällainen lottoarvonnan voittorivin toistuminen viikosta toiseen ei voi olla sattumanvaraista.<ref name = "di">Koska tällainen ilmiö ei selity ohjaamattomalla sattumalla, mahdollisiksi selityksiksi jää vain '''tarkoituksellisen aiheuttamisen''' (l. "älyllisen suunnittelun") mukaisia vaihtoehtoja: ''joko'' <br />
* satunnaistamismenettely ei olekaan ollut rehellistä (joko <br />
**koko tulosta koskeva väite on täysin perätön tai <br />
**tulos on arvonta- tms. väitteistä huolimatta tosiasiassa suoraan valittu tai sitten <br />
**tulos on satunnaiseksi väitetyn mutta tosiasiassa olennaisesti deterministiseksi "rukatun" prosessin aiheuttama; <br />
:esim. monet huijaukset ja "taikatemput" perustuvat tällaisiin järjestelyihin) ''tai'' <br />
* tulosta on jotenkin ohjattu ihmisten pystymättä vaikuttamaan asiaan. &ndash; Yliluonnolliset ihmeet ja inhimillisesti katsoen äärimmäisen epätodennäköiset mutta silti toteutuneet ennustukset sijoittuvat tähän kategoriaan; tällaisia tapauksia on kaikkiaan raportoitu (eri puolilta maailmaa ja eri kulttuurien piiristä) lukuisia (joskin naturalistit perususkomustensa nojalla suoralta kädeltä väittävät niitä kaikkia joko keksityiksi tai jotenkin luonnollisesti selittyviksi). Raamattukin kertoo tällaisista tapahtumista: esim. {{rp|1Sam. 6:1-18}} ja {{rp|2Aik. 18:18-34}}.</ref><br />
<br />
|-<br />
| 1,093 &middot; 10<sup>-151</sup><br />
| 501,5<br />
| Nopanheitto<br />
| 194 noppaa, yksi heitto, 194 kuutosta<br />
| Dembskin universaali todennäköisyysraja alittuu (eli vastaava informaatioraja ylittyy) nopanheiton osalta; ilmiö on määrittynyt.</br>On pääteltävä, ettei tällaista nopanheittotulosta voi syntyä sattumalta.<ref name = "di" /><br />
<br />
|-<br />
| 7,392 &middot; 10<sup>-152</sup><br />
| 502,0<br />
| Pokeri<br />
| 26 hyvin sekoitettua pakkaa, sokkona valitaan kertaalleen 5 korttia pakastaan, saadaan kuningasvärisarja pakkaa kohti, yhteensä siis 26 kuningasvärisarjaa<ref name = "rf" />.<br />
| Dembskin universaali todennäköisyysraja alittuu (eli vastaava informaatioraja ylittyy) pokerikäsien osalta; ilmiö on määrittynyt.</br>On pääteltävä, ettei tällaista kortinvetotulosta voi saada sattumalta.<ref name = "di" /><br />
<br />
<!-- -- ><br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-161</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-1.000</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-1.001</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-10.000</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-10.001</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-100.000</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-40.000</sup><br /> = 10<sup>-(4 &middot; 10.000)</sup><br /> = 10<sup>-(4 &middot; 10<sup>4</sup>)</sup><br />
| 132.878<br />
| Abiogeneesi (biologisen elämän satunnaissynty elottomasta aineesta)<br />
| Sir Fred Hoylen arvio elävän solun satunnaissynnyn epätodennäköisyyden asteesta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-100.001</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-1.000.000</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-1.000.001</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-10.000.000</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-10.000.001</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-100.000.000</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-100.000.001</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-1.000.000.000</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| < 10<sup>-100.000.000</sup> = 10<sup>-10<sup>8</sup></sup><br />
| ≥ 332.192.810<br />
| Abiogeneesi (biologisen elämän satunnaissynty elottomasta aineesta)<br />
| biofyysikko Harold Morowitzin arvio elävän solun satunnaissynnyn epätodennäköisyyden asteesta, kun tarvittava systeemin vapaan energian muutos otetaan huomioon satunnaislämpöliikkeen aikaansaamaksi ajatellun abiogeneesin mahdollisuutta arvioitaessa; tulos riippuu biologisen elämän vapaan energian määrästä ja on siksi olennaisesti riippumaton siitä, mitä reittiä abiogeneesin ajatellaan toteutuneen eli missä järjestyksessä tarvittavat välivaiheet olisivat toteutuneet<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys:''</br> '''< 9,999... &middot; 10<sup>-1.000.000.001</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-10<sup>100</sup></sup><br />
| noin 33.219.280.948.873.623,50 &middot; 10<sup>84</sup> eli yli 33.219 &middot; 10<sup>96</sup> eli yli 33.219 [[wp:Suurten_lukujen_nimet#Nimijärjestelmät|sedekiljoonaa]]<br />
| Matematiikan opetus<br />
| Yksi mahdollisuus 10<sup>[[wp:googol|]]</sup>:sta eli yksi mahdollisuus [[wp:googolplex|]]ista<br />
| "Googolplex" on otettu käyttöön havainnollistamaan "aukikirjoitettavaksikin ylivoimaisen suuren luvun" ideaa.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
<br />
--><br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
<br />
|}<ref>Tarkastuslaskuja varten tässä vielä eräiden taulukoitujen todennäköisyyksien tarkemmat likiarvot:<br />
: '''Lottoarvonta'''<br />
: 2 peräkkäiskierrosta: 0,000'000'065'015'544'892<br />
: 3 peräkkäiskierrosta: 4,227'021'077'565 * 10<sup>-15</sup><br />
: 4 peräkkäiskierrosta: 2,748'220'786'266 * 10<sup>-22</sup><br />
: 5 peräkkäiskierrosta: 1,786'770'719'018 * 10<sup>-29</sup><br />
<!--<br />
: 6 peräkkäiskierrosta:<br />
: 7 peräkkäiskierrosta:<br />
: 8 peräkkäiskierrosta:<br />
: 9 peräkkäiskierrosta:<br />
:10 peräkkäiskierrosta:<br />
:11 peräkkäiskierrosta:<br />
:12 peräkkäiskierrosta:<br />
:13 peräkkäiskierrosta:<br />
:14 peräkkäiskierrosta:<br />
:15 peräkkäiskierrosta:<br />
:16 peräkkäiskierrosta:<br />
:17 peräkkäiskierrosta:<br />
:18 peräkkäiskierrosta:<br />
:19 peräkkäiskierrosta:<br />
:20 peräkkäiskierrosta:<br />
:21 peräkkäiskierrosta:<br />
:22 peräkkäiskierrosta:--><br />
<br />
:'''Nopanheitto''':<br />
: 10 kuutosta yhdellä yrittämällä: 1,653'817'168'792 * 10<sup>-8</sup><br />
:100 kuutosta yhdellä yrittämällä: 1,530'646'707'487 * 10<sup>-78</sup><br />
:193 kuutosta yhdellä yrittämällä: 6,558'562'718'010 * 10<sup>-151</sup><br />
:194 kuutosta yhdellä yrittämällä: 1,093'093'786'335 * 10<sup>-151</sup><br />
<br />
:'''Sadan lantin heitto''': 7,888'609'052'210 * 10<sup>-31</sup><br />
<br />
:'''Kuningasvärisarja''': 0,000'001'539'077'169'329<br />
</ref><br />
<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
{{Tarkoituksellisuuspäättely}}<br />
[[Luokka:Suunnitteluteoria]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=J%C3%A4lkikristillisen_maailman_kauhut_(kirja)&diff=12027Jälkikristillisen maailman kauhut (kirja)2017-06-22T12:10:13Z<p>Apollos: artikkeliaiheen lihavointi alussa, väliotsikko artikkelin väliotsikoksi, raamattuviitelaajennus & -linkitys, korostus, typofix/kh</p>
<hr />
<div>{{Kirja<br />
| nimi-suomi = Jälkikristillisen maailman kauhut<br />
| kuva = Jalkikristillisen-maailman-kauhut.jpg<br />
| kuvateksti = <br />
| kirjailija = Tapio Puolimatka<br />
| kuvittaja-alkuperäinen = <br />
| kansitaiteilija-alkuperäinen = <br />
| kieli = <br />
| genre = <br />
| kustantaja-alkuperäinen = [http://www.adlibris.com/fi/haku?q=j%C3%A4lkikristillisen+maailman+kauhut/ Peussanoma]<br />
| julkaistu-alkuperäinen = 2016<br />
| ulkoasu-alkuperäinen = pehmeäkantinen<br />
| sivumäärä-alkuperäinen = 126<br />
| isbn-alkuperäinen = 978-951-888-735-8<br />
| sarja = <br />
| edeltävä = <br />
| seuraava = <br />
}}<br />
<br />
<br />
'''Jälkikristillisen maailman kauhut''' on [[Tapio Puolimatka]]n kirjoittama kirja, joka pyrkii vastaamaan kysymykseen: Mihin suuntaan yhteiskunta kehittyy, kun kristinuskon omaatuntoa herkistävä vaikutus heikkenee? <br />
<br />
== Ote kirjan esipuheesta ==<br />
<br />
Tämän kirjan tarkoituksena on pohtia, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun kristinuskon vaikutus heikkenee ja kulttuurin maallistuminen etenee. Maallistuminen merkitsee muutosta tavassa ymmärtää ihmisyyttä ja ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa. <br />
<br />
Ihmiskuvan muutos on riippuvainen siitä, miten ihminen käsittää alkuperänsä ja koko kaikkeuden alkuperän. Maallistunut ihminen ei usko olevansa Jumalan kuvaksi luotu olento, joka on vastuussa kaikkinäkevälle Jumalalle.<br />
<br />
Jumalasta luopuminen vaikuttaa niihin periaatteisiin ja arvoihin, joiden varaan ihminen rakentaa elämänsä. Tällä on vaikutusta siihen, miten hän toimii ja ajattelee. Aikamme ihmisen maailmankuvan ja sen pohjalta toimivan maallistuneen kulttuurin luonnetta tarkastelemalla saamme aavistuksen elämänmuodosta, johon olemme maallistumisen myötä etenemässä.<br />
Kirjan johdantoluvussa tarkastellaan maallistuneen kulttuurin perustaa valistusajattelussa, jonka mukaan Jumalasta luopuminen vapauttaa ihmisen ennennäkemättömään tiedolliseen ja moraaliseen edistykseen. Vapautumisensa myötä ihmisen uskotaan luovan uuden ja paremman maailman.<br />
<br />
Ensimmäinen luku analysoi niitä ongelmia, joita maallistunut kulttuuri kohtaa luopuessaan kristillisestä luomiskäsityksestä, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tällöin maallistunut kulttuuri tulee kyvyttömäksi perustelemaan ehdotonta ihmisarvoa ja ihmisten ja eläinten välistä eroa, mikä heikentää ihmisoikeuksien kunnioitusta. Koska ihminen mielletään armottoman luonnonvalinnan prosessin tuotteeksi, maallistunut pyrkimys uuden paremman maailman luomiseksi usein soveltaa luonnonvalinnan periaatteita myös ihmisyhteiskuntaan ja polkee epäkelpoisina pidettyjen ihmisten oikeuksia.<br />
<br />
Toisessa luvussa huomion keskipisteessä ovat ongelmat, joita maallistunut kulttuuri kohtaa luopuessaan uskosta syntiinlankeemukseen ja lunastukseen. Heikentynyt ymmärrys ihmisen pahuudesta johtaa itsekriittisen kulttuurin heikkenemiseen ja utopistisen edistysuskon innoittamiin yhteiskuntakokeiluihin, joissa heikot ja vähäosaiset joutuvat kärsimään. Ilman evankeliumin sanomaa lunastuksesta ihmiset eivät vapaudu syyllisyydestään Jumalan anteeksiantamuksen varassa, joten he usein päätyvät torjumaan syyllisyytensä. Torjutun syyllisyyden takia herkkyytensä menettävä omatunto ei tehokkaasti rajoita yhteiskunnallista pahuutta.<br />
<br />
Kolmannessa luvussa pohditaan niitä ongelmia, joita kulttuuri kohtaa luopuessaan Jumalan ansaitsematonta armoa korostavasta evankeliumin sanomasta, joka on luonut pohjan myötätunnon kulttuurille ja hyvinvointiyhteiskunnalle. Maallistumisen myötä myötätunnon kulttuuri ohenee. Myötätuntoa rajoittaa materialismin ehdoilla määritelty käsitys ”epäkelpoisista” ihmisistä ja elämästä, joka ei enää ole elämisen arvoista. Tältä pohjalta maallistunut kulttuuri pitää aidon myötätunnon ja rakkauden osoituksena lopettaa ”epäkelpoisiksi”, tarpeettomiksi tai muuten hankaliksi luokiteltujen lasten elämä jo ennen syntymää.<br />
Vaikka tässä kirjassa keskitytään kuvaamaan maallistuneen ajattelun varaan rakentuvia yhteiskuntakokeiluja, on tärkeä pitää mielessä, ettei maallistumisen eteneminen suinkaan ole vääjäämätöntä. Kulttuuriset kehitysprosessit ovat riippuvaisia ihmisten valinnoista, joten kukin meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa kulttuurin suuntaan. Voimme ottaa kriittistä etäisyyttä maallistuneen kulttuurin epärealistisiin uskomuksiin ja pitää kiinni totuudesta silloinkin, kun totuus on epämuodikasta. Kristuksen lunastustyön innoittamina voimme puolustaa vähäosaisia, joiden oikeuksia eliitti on valmis polkemaan osana utopistisia yhteiskuntakokeilujaan.<br />
<br />
== Ote kirjan johdannosta ==<br />
<br />
Kristinuskon vaikutus maailmanhistoriassa kuvataan nykykeskustelussa usein kielteisesti. Edistyksen ajatellaan kumpuavan maallistumisesta ja kristinuskon vaikutuksen heikkenemisestä. Tulevaisuuden ajatellaan muuttuvan valoisaksi, kun kristinuskon maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä päästään eroon.<br />
<br />
Maallistumisen myötä ihmisen näkökulma rajautuu maanpäälliseen elämään ilman kuolemanjälkeisen elämän ja ikuisuuden näkökulmaa. Tämän ajatellaan vapauttavan ihmisen nauttimaan elämästään ilman viimeisen tuomion pelkoa. Maallistunut ihminen ei näe itseään Jumalan luomaksi olennoksi, vaan persoonattoman aineellisen prosessin yhdeksi satunnaiseksi tuotteeksi. Elämänsä tarkoitusta ihminen ei etsi Jumalan suunnitelmasta vaan omista vapaista valinnoistaan. Maallistunut ihminen luottaa omaan luontaiseen hyvyytensä sen sijaan, että hän mieltäisi itsensä syntiinlankeemuksen vaurioittamaksi. Ihmisen vapauden alueen laajentumisen ajatellaan lisäävän ihmisen mahdollisuuksia ja takaavan ihmiskunnan edistyksen.<br />
<br />
Tämän näkemyksen mukaan maallistuminen vapauttaa ihmisen toteuttamaan omaa luontaista hyvyyttään, jonka varassa hän voi turvallisesti ylittää perinteisiä moraalisia rajoja. Seurauksena ajatellaan olevan ihmisen kaikinpuolinen kehitys, vapaus ja onnellisuus.<br />
<br />
Tällainen käsitys maallistumisen vaikutuksesta kulttuurin kehitykseen perustuu kuitenkin enemmän toiveajatteluun kuin tosiasioihin. Historian tosiasiat eivät anna meille perusteita uskoa, että jälkikristillinen kulttuuri olisi matkalla kohti uutta ja parempaa maailmaa. Päinvastoin: historian tosiasiat viittaavat siihen, että maallistumisen myötä yhteiskuntamme on matkalla kohti ihmisoikeuksien loukkauksia, jotka herättävät moraalista kauhua.<br />
<br />
=== Kristinuskon sivistysvaikutus ===<br />
<br />
Länsimaista kulttuuria on mahdotonta ymmärtää irrallaan kristinuskon sivistysvaikutuksesta. Evankeliumin sanoma on vaikuttanut länsimaisen kulttuurin tiedolliseen, eettiseen, sosiaalis-yhteisölliseen, esteettiseen, juridiseen, valtionhallinnolliseen ja uskonnolliseen kehitykseen. Kristinusko on luonut pohjan tieteelliselle vallankumoukselle, lasten ihmisoikeuksille, orjuuden lakkauttamiselle, yhteiskunnan vähäosaisten raadantaa helpottavan tekniikan laajamittaiselle kehittämiselle, hyväntekeväisyyden kulttuurille, syvälliselle taiteelle ja demokraattiselle valtiojärjestykselle. Kristillinen avioliittokäsitys on tukenut perheen elinvoimaisuutta, mikä on ylläpitänyt puolisoiden ja lasten hyvinvointia sekä yhteiskunnan tasapainoa ja vaurautta. (Ks. esim. Angenendt 2009; Harrison 2008.)<br />
<br />
Vuosisatojen ajan kristinuskon opettamista on Euroopassa pidetty sivistyksen perustana. Tämä ajatus oli pitkään myös suomalaisen kasvatuksen lähtökohtana. Esimerkiksi Suomalaisen Normaalikoulun rehtorina ja myös opetusministerinä toimineen Paavo Virkkusen (1909: 24−29) mukaan inhimillinen sivistys on saanut edistyksensä parhaat edellytykset kristinuskolta. Kristinuskon sivistysvaikutus perustuu suurelta osin sen eettiseen vaikutukseen. Virkkusen mukaan kaikki todellinen eettisyyspyrkimys johtaa lopulta tunnustamaan, että Kristuksessa ovat kätketyt kaikki viisauden ja tiedon aarteet ({{rp|Kol. 2:2-3}}). Ihminen vapautuu sokeasta auktoriteettiuskosta sisäistäessään eettisyyden merkityksen omantunnon suhteena Jumalaan; ihminen saavuttaa terveen itsenäisyyden antautuessaan Jumalalle.<br />
<br />
Jo se, että kristinusko on kirjan uskonto, tuo mukanaan merkittävän sivistysvaikutuksen. Kristinuskon peruskirja ''Raamattu'' on 66 kirjan kokoelma, jossa on edustettuna monia erilaisia kirjallisuuslajeja. Raamatusta löytyy historiankirjoitusta, elämäkertoja, silminnäkijöiden kerrontaa, runoutta, sananlaskuja, aforismeja, filosofista pohdintaa, teologista selitystä ja paljon muuta. Kristinusko motivoi kehittämään kasvatus- ja koulutusjärjestelmän, joka luo edellytyksiä Raamatun lukemiseen ja ymmärtämiseen. Tämä merkitsee laajamittaisen kansanopetuksen toteuttamista.<br />
<br />
Länsimaisen koulutuksen saaneen ihmisen voi olla vaikea tiedostaa kristinuskon sivistysvaikutuksen laaja-alaisuutta ja syvyyttä, koska sille ei enää nykyisessä kouluopetuksessa tehdä oikeutta. Koululaiset oppivat lähinnä maallistuneeseen näkemykseen perustuvan kertomuksen ihmiskunnan historiasta, jossa renessanssia ja valistuksen aikaa pidetään sekä eettisyyden että tieteellisyyden lähtökohtana ja kristinuskoa pidetään osin sivistyksen vastaisena.<br />
<br />
<br />
== Kirjan sisällysluettelo ==<br />
<br />
*Esipuhe<br />
*Johdanto<br />
**Kristinuskon sivistysvaikutus<br />
**Maallistuneen ajattelun päämuodot<br />
**Miten maallistumisen vaikutusta voidaan tutkia?<br />
**Valistuksen käsitys vapaudesta<br />
**Pahuuden ongelma<br />
<br />
*'''1. Maallistuminen heikentää ihmisarvon kunnioitusta'''<br />
**1.1. Ihmisoikeuksien loukkaukset maallistuneissa diktatuureissa<br />
***Utopistisen ajattelun vaikutus<br />
***Eliitin valta<br />
***Uutta maailmaa luodaan massaterrorilla<br />
***Ihmisyyden riistäminen<br />
***Ihmisten ja eläinten välisen eron häivyttäminen<br />
***Ylioptimistinen ihmiskäsitys<br />
**1.2. Maallistuneen kulttuurin uhrit<br />
***Luonnonvalinta ihmisyhteiskunnassa<br />
***Luonnonvalinnan sovellus nyky-yhteiskuntaan<br />
**Kooste<br />
<br />
*'''2. Omantunnon paatuminen ja maallistuminen'''<br />
**2.1. Onko kristillinen syntiinlankeemusoppi ihmistä alentava?<br />
**2.2. Omantunnon paatumisen ongelma<br />
***Valikoiva tunnustus<br />
***Dostojevskin analyysi omantunnon dynamiikasta<br />
**2.3.Omantunnon vapauttamisen ongelma<br />
<br />
*'''3. Myötätunnon kulttuurin mureneminen'''<br />
**3.1. Myötätunnon kulttuurin alkuperä<br />
**3.2. Hyvinvointiyhteiskunta pienoiskoossa<br />
**3.3. Vähäosaisten raadantaa helpottava teknologia<br />
**3.4. Myötätunnon kulttuurin mureneminen<br />
***Geneettisten orpojen massatuotanto<br />
***Maallistuminen uhkaa lapsen oikeutta elämään<br />
***Abortti ja omantunnon herkkyys<br />
<br />
*'''4. Lopuksi: jälkikristillisen maailman kauhut'''<br />
*Lyhenteet<br />
*Kirjallisuus<br />
<br />
== Aiheesta muualla ==<br />
<br />
=== Apologetiikkawiki ===<br />
<br />
*[[Geneettiset orvot]]<br />
*[[Ihmisoikeudet]]<br />
*[[Lasten oikeudet]]<br />
*[[Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus (kirja)]]<br />
*[[Sijaissynnytys]]<br />
*[[Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (kirja)]]<br />
<br />
[[Luokka:Kirjat]][[Luokka:Tapio Puolimatka]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Todenn%C3%A4k%C3%B6isyysrajojen_vertailu&diff=12026Todennäköisyysrajojen vertailu2017-06-22T11:36:47Z<p>Apollos: toistaiseksi ulospäin näkymätöntä jatkokehittelyä</p>
<hr />
<div>[[Suunnitteluteoria|Suunnitteluteoreettisen]] [[tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka|tarkoituksellisuuspäättelyn]] keskeinen, [http://www.amazon.de/Design-Inference-Eliminating-Probabilities-Probability/dp/0521678676/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books-intl-de&qid=1268243999&sr=8-1 vertaisarvioitu] menetelmä on [[William Dembski]]n kehittämä, klassisen<ref>"fisheriläisen"</ref> tilastotieteen lähestymistapaa soveltava [[Suunnitteluteoria#Suunnitteluteoria pähkinänkuoressa|suunnittelusignaali]]en tunnistus. Klassisissa tilastopäättelyissä kysymys on tyypillisesti <!--[[AW:S#nollahypoteesi|-->nollahypoteesin<!--]]--><ref>"Nollahypoteesi" vastaa suunnilleen ilmausta: "se, mitä yleensä on tapana olettaa" tai "mahdollisimman mitäänsanomaton oletus". Jos esimerkiksi testataan noppakuution heittotuloksia, nollahypoteesina on se, että kaikki arvot ykkösestä kuutoseen esiintyvät samalla todennäköisyydellä, ja puoluekannatusta mitattaessa voidaan nollahypoteesina olettaa, ettei puoluekannatuksissa ole tapahtunut mitään muutoksia sitten edellisen mittauksen.</ref> uskottavuuden testaamisesta punnitsemalla sitä, miten todennäköisiä tehdyt havainnot kyseisen hypoteesin pohjalta olisivat: jos havaintotulos on hypoteesin valossa riittävän todennäköinen, hypoteesi jää päättelyssä voimaan; muussa tapauksessa se on hylättävä.<ref>Tämä muistuttaa [[wp:Karl Popper|Karl Popperin]] tieteenfilosofista ajatusta siitä, että tieteellisiä hypoteeseja ja teorioita voidaan osoittaa havainnoilla ainoastaan vääriksi muttei koskaan lopullisesti oikeiksi. Nollahypoteeseista siis pidetään kiinni niin kauan kuin niin katsotaan voitavan järkevästi tehdä &ndash; muttei kauemmin.</br>Klassisen tilastopäättelyn tulokset ovat sikäli epäsymmetrisiä, että vaikka päättelyssä nollahypoteesi jäisikin voimaan, niin tämä ei tarkoita sitä, että se olisi osoitettu todeksi. Todellisuus vain ei poikkea siitä niin paljon, että poikkeama olisi voitu mitata ja osoittaa. Niinpä esim. puoluekannatuksissa kaiken todennäköisyyden mukaan tapahtuu päivittäinkin pikkuhuojuntaa, mutta gallupeissa näkyvät vain tarpeeksi huomattavat muutokset. Samoin tuskin mikään noppa on täysin symmetrinen (ja sen muoto tarkkaan ottaen joka heitolla hieman muuttuukin), mutta hyvin pienet poikkeamat vaihtoehtojen tasaisesta jakaumasta eivät ole mikään ongelma.</ref><br />
<br />
Käytännössä tämä lähestymistapa perustuu siihen, että mahdolliset tutkimustulokset luokitellaan sen mukaan, miten todennäköisinä niitä voidaan kulloinkin testattavan hypoteesin valossa pitää. Hypoteesit ovat tyypillisesti todennäköisyysjakaumia, ja kukin todennäköisyysjakauma yleensä antaa nollasta poikkeavan todennäköisyyden mille hyvänsä tutkimusasetelman puitteissa mahdolliselle havainnolle. Siksi klassisen tilastopäättelyn toimivuus edellyttää, että hypoteesi voidaan hylätä, vaikka havaintotulos onkin sen valossa periaatteessa mahdollinen<ref>eli sen todennäköisyys on suurempi kuin 0 eli aidosti positiivinen</ref>. Muu johtaisi mielettömyyteen.<ref>Esimerkiksi gallup-tulos, jonka mukaan 1000 haastatellusta A-puoluetta kannatti 60 % ja B-puoluetta 5 %, tilanteessa, jossa kummankin puolueen väestön keskuudessa nauttima todellinen kannatus on yhtä suuri, on kyllä täysin ''mahdollinen'', joskin kovin ''epätodennäköinen''. Myös tulos, jonka mukaan ''kaikki'' vastaajat olisivat kannattaneet samaa puoluetta, olisi mahdollinen selittää oletuksella, että lähes kaikki kannattavatkin sellaista puoluetta, jota otokseen valituista ei tukenut kukaan: "otokseen nyt on vain sattunut osumaan pelkästään tämän puolueen kannattajia, vaikka niiden keskuudessa, joilta ei kysytty, kannatuslukemat saattavatkin olla millaiset hyvänsä, vaikkapa juuri päinvastaisetkin". Kyselytutkimustulosten järkevä yleistäminen koko väestön kantoja kuvaileviksi ei voikaan perustua siihen, mikä on kyselyn tulosten estämättä ''periaatteessa mahdollista'', vaan mikä niiden valossa on ''todennäköisintä''. Muuten otantatutkimukset jäisivätkin merkityksettömiksi; käytäntö on kuitenkin osoittanut ne esim. vaalitulosten ennakoijina varsin tarkoiksi.</ref><br />
<br />
Dembski siis on soveltanut tätä lähestymistapaa tunnettujen<ref>tai vain oletettujen, mutta joka tapauksessa probabilistisiin päätelmiin riittävällä tarkkuudella kuvattujen eli ''yksilöityjen''</ref> tarkoituksettomien syiden selitysvoiman ja siten niihin vetoavien syntyhypoteesien uskottavuuden mittaamiseen. Klassisen tilastotieteen keskeisen kehittäjän [http://en.wikipedia.org/wiki/Ronald_Fisher Ronald Fisherin] tavoin hänkin on määrittänyt mahdollisten havaintotulosten joukosta tutkittavan hypoteesin ''hylkäysalueen'' (engl. ''rejection region'') eli sellaisen rajan, jota epätodennäköisempiä tuloksia ei voi pitää hypoteesin uskottavuuden kannalta hyväksyttävinä. Kaikki hylkäysaluemääritykset edellyttävät ''jonkin'' todennäköisyysalarajan määräämistä tutkittavista hypoteeseista johdettaville havaintoaineistotodennäköisyyksille.<br />
<br />
Oheisesta taulukosta näemme sekä klassisen tilastotieteen omaksumat että Dembskin suunnittelupäättelyä varten määrittämät yleispätevän hylkäysalueen rajat<ref>Suunnittelupäättelyssä tarkoituksettomiin syihin rajoittuvat selitykset ovat oletusarvona eli nollahypoteesin asemassa.</ref>. Mitä pienempi todennäköisyys määrätään, sitä tiukemmin hypoteeseista pidetään kiinni<ref>eli sitä epätodennäköisemmiksi käyvät väärät positiiviset tulokset eli nollahypoteesin hylkäys tilanteessa, jossa se tosiasiassa olikin (ainakin suurin piirtein) voimassa &ndash; väärät negatiiviset tulokset tulevat tällöin vastaavasti yhä mahdollisemmiksi</ref>. Vertailun ja havainnollisuuden vuoksi tässä taulukossa on mukana monia muitakin kiinnostaviksi katsottuja todennäköisyyksiä ja todennäköisyysrajoja kuin klassisen tilastotieteen mukaiset ja Dembskin yleispäteväksi<ref>Julkisuudessa varsin vähälle huomiolle näkyy jääneen, että Dembski on samalta teoreettiselta pohjalta esittänyt myös erityistilanteisiin soveltuvien rajojen yleisen määrittämistavan. Ks. tästä ''The Design Inference'', s. 199-203.</ref> esittämä.<br />
<br />
<br />
{| {{prettytable}}<br />
|-<br />
!{{hl2}} | Todennäköisyys<ref>likiarvo lähimpään desimaaliin pyöristettynä, ellei toisin todeta</ref><br />
!{{hl2}} | Todennäköisyyden 2-kantaisen logaritmin vastaluku eli informaatioarvo<ref>Dembskin käyttämä informaatiokäsite samaistuu tähän arvoon. On muitakin informaatiokäsitteitä, joilla on oma merkityksensä ja käyttötapansa.</ref> bitteinä<ref>lähimpään desimaaliin pyöristettynä, ellei toisin todeta</ref><br />
!{{hl2}} | Tapahtuman aihepiiri<br />
!{{hl2}} | Tapahtuman kuvaus<br />
!{{hl2}} | Tapahtuman merkitys<ref>Klassisen tilastotieteen osalta nämä kuvaukset ovat suuntaa-antavia: tutkijoilla on käytettävissään muutakin tietoa kuin tehtyjen havaintojen tilastolliset todennäköisyydet, joten johtopäätöksiin vaikuttavat muutkin tekijät kuin tilastollinen päättely. &ndash; Osaltaan tutkimustulosten tulkintaan ja raportointiin vaikuttaa käytännössä myös kulloisenkin tutkijan vapaaseen harkintaan pohjautuva oma arviointi, joka puolestaan on sidoksissa hänen perususkomuksiinsa.</ref><br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-1</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-10</sup>'''.<ref>Koska taulukossa todennäköisyydet on esitetty suuremmasta pienempään, myös osavälirajat on esitetty siten, että alkuraja (siis suurempi arvo) on ensimmäisenä ja loppuraja (pienempi arvo) jälkimmäisenä.</ref><br />
<br />
|-<br />
| 0,166'666'666'7<br />
| 2,6<br />
| Nopanheitto<ref>Kaikissa tämän taulukon nopanheittoesimerkeissä on käytetty tavallisia kuutionoppia.</ref><br />
| Kuutonen yhdellä heitolla<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,05<br />
(alitettava tn-raja)<br />
| 4,3<br />
| Klassinen tilastotiede<br />
| Tätä epätodennäköisempiä tapahtumia pidetään klassisessa tilastotieteessä nollahypoteesin hylkäämiseksi ''melkein merkitsevinä''.<ref name="Dpc">Dembski on todennut nämä rajat mielivaltaisiksi ja ehdottanut tilalle omaa teoreettisesti perusteltua hypoteesinhylkäysaluerajojen määritystapaansa; ks. ''The Design Inference'', s. 201.</ref><br />
| On syytä epäillä, että oletettu selitys (todennäköisyysjakauma) on väärä. Sitä ei ole osoitettu vääräksi, mutta sen selitysvoima on kyseenalainen.<br />
<br />
|-<br />
| 0,027'777'777'8<br />
| 5,2<br />
| Nopanheitto<br />
| Kaksi noppaa, yksi heitto, kaksi kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,01<br />
(alitettava tn-raja)<br />
| 6,6<br />
| Klassinen tilastotiede<br />
| Tätä epätodennäköisempiä tapahtumia pidetään klassisessa tilastotieteessä nollahypoteesin hylkäämiseksi ''merkitsevinä''.<ref name="Dpc" /><br />
| On syytä pitää oletettua selitystä virheellisenä ja pyrkiä etsimään sen tilalle jotakin uskottavampaa.<br />
<br />
|-<br />
| 0,004'629'629'6<br />
| 7,8<br />
| Nopanheitto<br />
| Kolme noppaa, yksi heitto, kolme kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,001<br />
(alitettava tn-raja)<br />
| 9,97<br />
| Klassinen tilastotiede<br />
| Tätä epätodennäköisempiä tapahtumia pidetään klassisessa tilastotieteessä nollahypoteesin hylkäämiseksi ''erittäin merkitsevinä''.<ref name="Dpc" /><br />
| Oletettu selitys on ilman muuta hylättävä. Ellei uskottavampaa selitystä ole tarjolla, on rehellisyyden nimissä myönnettävä, ettei tutkimuskohteelle tunneta toimivaa selitystä. Sellaista tietenkin sitäkin aktiivisemmin haetaan.<br />
<br />
|-<br />
| 0,000'976'562'5<br />
| 10 (tasan)<br />
| Lantinheitto<br />
| 10 lanttia, yksi yritys, tulos 10 kruunaa<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'771'604'9<br />
| 10,3<br />
| Nopanheitto<br />
| Neljä noppaa, yksi heitto, neljä kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'128'600'8<br />
| 12,9<br />
| Nopanheitto<br />
| Viisi noppaa, yksi heitto, viisi kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'021'433'5<br />
| 15,5<br />
| Nopanheitto<br />
| Kuusi noppaa, yksi heitto, kuusi kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'003'572'2<br />
| 18,1<br />
| Nopanheitto<br />
| Seitsemän noppaa, yksi heitto, seitsemän kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'001'539'1<br />
| 19,3<br />
| Pokeri<br />
| Hyvin sekoitettu pakka, yksi yritys, sokkona valitut 5 korttia muodostavat kuningasvärisarjan<ref name = "rf">''Kuningasvärisarja'' (l. "kuningasvärisuora", engl. ''royal flush'') on paras pokerikäsi; sen muodostavat ässä, kuvakortit ja kymppi, jotka ovat kaikki samaa maata.</ref>.<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'000'595'4<br />
| 20,7<br />
| Nopanheitto<br />
| Kahdeksan noppaa, yksi heitto, kahdeksan kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'000'099'2<br />
| 23,3<br />
| Nopanheitto<br />
| Yhdeksän noppaa, yksi heitto, yhdeksän kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'000'065'0<br />
| 23,9<br />
| Lottoarvonta<ref>7 oikein 39 mahdollisesta ([http://www.finlex.fi/data/normit/38381/VeikkausOyRahapelienSaannotSMDno2011_2027_010112.pdf Sisäministeriö: Sisäasiainministeriön asetus Veikkaus Oy:n rahapelien pelisäännöistä 22.12.2011] mukaan), rehellinen arvonta</ref><br />
| Sama voittorivi ''kahdella'' peräkkäisellä kierroksella<ref>Koska joku rivi arvotaan joka kierroksella ja edellisen kierroksen tulos saa olla millainen hyvänsä, seuranta aloitetaan tässä vasta toisesta kierroksesta.</ref><br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 0,000'000'016'5<br />
| 25,8<br />
| Nopanheitto<br />
| 10 noppaa, yksi yritys, 10 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-11</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-20</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 4,227 &middot; 10<sup>-15</sup><br />
| 47,7<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''kolmella'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 3,517 &middot; 10<sup>-20</sup><br />
| 64,6<br />
| Nopanheitto<br />
| 25 noppaa, yksi heitto, 25 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-20</sup><br />
(tn-raja)<br />
| 66,4<br />
| Evoluutiobiologia<br />
| 1 ''CCC''<br />
| Biokemisti [[Michael Behe]]n [[The Edge of Evolution|mukaan]] tämä on probabilistinen vaativuusaste, jonka ohjaamaton mutaatio-luonnonvalintamekanismi voi vielä ylittää melko usein, jos lajin populaatiokoko ja mutaatiotaajuus ovat riittävän suuria.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-21</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-30</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 5,862 &middot; 10<sup>-21</sup><br />
| 67,2<br />
| Nopanheitto<br />
| 26 noppaa, yksi heitto, 26 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,748 &middot; 10<sup>-22</sup><br />
| 71,6<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''neljällä'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,787 &middot; 10<sup>-29</sup><br />
| 95,5<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''viidellä'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-31</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-40</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 7,889 &middot; 10<sup>-31</sup><br />
| 100 (tasan)<br />
| Lantinheitto<br />
| 100 lanttia, yksi yritys, tulos 100 kruunaa<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,162 &middot; 10<sup>-36</sup><br />
| 119,4<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''kuudella'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,062 &middot; 10<sup>-40</sup><br />
| 131,8<br />
| Nopanheitto<br />
| 51 noppaa, yksi heitto, 51 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-40</sup><br />
(tn-raja)<br />
| 132,9<br />
| Evoluutiobiologia<br />
| 2 ''CCC''<br />
| Biokemisti [[Michael Behe]]n [[The Edge of Evolution|mukaan]] tämä on probabilistinen vaativuusaste, jota ohjaamaton mutaatio-luonnonvalintamekanismi todennäköisesti ''ei ole kyennyt ylittämään'' teoreettisen tarkastelun sen enempää kuin käytännön havaintojenkaan mukaan ''kertaakaan elämän historian aikana''.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-41</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-50</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 3,437 &middot; 10<sup>-41</sup><br />
| 134,4<br />
| Nopanheitto<br />
| 52 noppaa, yksi heitto, 52 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 7,553 &middot; 10<sup>-44</sup><br />
| 143,2<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''seitsemällä'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,579 &middot; 10<sup>-50</sup><br />
| 165,4<br />
| Nopanheitto<br />
| 64 noppaa, yksi heitto, 64 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-50</sup><br />
(alitettava tn-raja)<br />
| 166,1<br />
| Sovellettu probabilistiikka<br />
| Matemaatikko [http://en.wikipedia.org/wiki/Emile_Borel ''Emile Borelin''] ehdotus yleiseksi todennäköisyysrajaksi<br />
| Borelin mukaan tätä epätodennäköisemmät ilmiöt ovat käytännössä mahdottomia.<ref>Dembski katsoo tältä osin täydentäneensä Borelin aloittaman työn (''The Design Inference'', s. 213, alaviite 18).</ref><br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-51</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-60</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 4,910 &middot; 10<sup>-51</sup><br />
| 167,1<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''kahdeksalla'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,631 &middot; 10<sup>-51</sup><br />
| 168,0<br />
| Nopanheitto<br />
| 65 noppaa, yksi heitto, 65 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 3,193 &middot; 10<sup>-58</sup><br />
| 191,0 (190,997)<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''yhdeksällä'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-61</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-70</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 2,076 &middot; 10<sup>-65</sup><br />
| 214,9<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''10'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-71</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-80</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 1,349 &middot; 10<sup>-72</sup><br />
| 238,7<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''11'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,531 &middot; 10<sup>-78</sup><br />
| 258,5<br />
| Nopanheitto<br />
| 100 noppaa, yksi yritys, 100 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 8,774 &middot; 10<sup>-80</sup><br />
| 262,6<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''12'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-81</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-90</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 5,704 &middot; 10<sup>-87</sup><br />
| 286,5<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''13'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-91</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-100</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 3,709 &middot; 10<sup>-94</sup><br />
| 310,4<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''14'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,493 &middot; 10<sup>-100</sup><br />
| 330,9<br />
| Nopanheitto<br />
| 128 noppaa, yksi heitto, 128 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-100</sup> (tasan)<br />
| 332,2<br />
| Matematiikan opetus<br />
| Yksi mahdollisuus [[wp:googol|googolista]]<br />
| "Googol" on otettu käyttöön havainnollistamaan "käsittämättömän suuren luvun" ideaa (erotuksena ''äärettömästä''). Niinpä näin epätodennäköisen tapahtuman voi katsoa havainnollistavan "käytännössä mahdottoman" ideaa (erotuksena eksaktista nollatodennäköisyydestä, jota voi pitää ''äärettömän käänteislukuna'').<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-101</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-110</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 4,154 &middot; 10<sup>-101</sup><br />
| 333,5<br />
| Nopanheitto<br />
| 129 noppaa, yksi heitto, 129 kuutosta<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 2,411 &middot; 10<sup>-101</sup><br />
| 334,2<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''15'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 1,568 &middot; 10<sup>-108</sup><br />
| 358,1<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''16'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-111</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-120</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 1,019 &middot; 10<sup>-115</sup><br />
| 382,0 (381,994)<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''17'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-121</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-130</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 6,627 &middot; 10<sup>-123</sup><br />
| 405,9<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''18'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| 4,308 &middot; 10<sup>-130</sup><br />
| 429,7<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''19'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-131</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-140</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 2,801 &middot; 10<sup>-137</sup><br />
| 453,6<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''20'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| <br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-141</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-150</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 1,821 &middot; 10<sup>-144</sup><br />
| 477,5<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''21'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| Tulos ei vielä yllä Dembskin universaaliin todennäköisyysrajaan.<br />
<br />
|-<br />
| 4,803 &middot; 10<sup>-146</sup><br />
| 482,7<br />
| Pokeri<br />
| 25 hyvin sekoitettua pakkaa, sokkona valitaan kertaalleen 5 korttia pakastaan, saadaan kuningasvärisarja pakkaa kohti, yhteensä siis 25 kuningasvärisarjaa<ref name = "rf" />.<br />
| Tulos ei vielä yllä Dembskin universaaliin todennäköisyysrajaan.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-151</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-160</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 6,559 &middot; 10<sup>-151</sup><br />
| 498,9<br />
| Nopanheitto<br />
| 193 noppaa, yksi heitto, 193 kuutosta<br />
| Tulos ei vielä yllä Dembskin universaaliin todennäköisyysrajaan.<br />
<br />
|-<br />
| <math>\frac{1}{2} \cdot 10^{-150}</math><br />
(alitettava tn-raja)<br />
| <math>\textstyle500</math><br />
(saavutettava tai ylitettävä informaatioraja)<br />
| Dembskin tarkoituksellisuuspäättely<br />
| Yleinen todennäköisyysraja (engl. ''universal probability bound'')<br />
| Dembskin mukaan tätä epätodennäköisemmät ''määrittyneet'' (engl. ''specified'', suomennettu m. "täsmennetyt") ilmiöt ovat käytännössä mahdottomia.<br />
Tämä tarkoittaa klassisen tilastotieteellisen päättelyn logiikan mukaan sitä, että käytetty selitysmalli, tässä tapauksessa oletus ohjaamattomasta, tarkoituksettomasta syntyhistoriasta, on hylättävä. Tällöin siis ilmiö on pääteltävä tarkoituksellisesti aiheutetuksi.<br />
<br />
|-<br />
| 1,184 &middot; 10<sup>-151</sup><br />
| 501,4<br />
| Lottoarvonta<br />
| Sama voittorivi ''22'' peräkkäisellä kierroksella<br />
| Dembskin yleinen todennäköisyysraja alittuu (eli vastaava informaatioraja ylittyy) lottoarvontojen osalta; ilmiö on määrittynyt (saman voittorivin ensimmäinen esiintymä antaa määrityksen muille).</br>On pääteltävä, että tällainen lottoarvonnan voittorivin toistuminen viikosta toiseen ei voi olla sattumanvaraista.<ref name = "di">Koska tällainen ilmiö ei selity ohjaamattomalla sattumalla, mahdollisiksi selityksiksi jää vain '''tarkoituksellisen aiheuttamisen''' (l. "älyllisen suunnittelun") mukaisia vaihtoehtoja: ''joko'' <br />
* satunnaistamismenettely ei olekaan ollut rehellistä (joko <br />
**koko tulosta koskeva väite on täysin perätön tai <br />
**tulos on arvonta- tms. väitteistä huolimatta tosiasiassa suoraan valittu tai sitten <br />
**tulos on satunnaiseksi väitetyn mutta tosiasiassa olennaisesti deterministiseksi "rukatun" prosessin aiheuttama; <br />
:esim. monet huijaukset ja "taikatemput" perustuvat tällaisiin järjestelyihin) ''tai'' <br />
* tulosta on jotenkin ohjattu ihmisten pystymättä vaikuttamaan asiaan. &ndash; Yliluonnolliset ihmeet ja inhimillisesti katsoen äärimmäisen epätodennäköiset mutta silti toteutuneet ennustukset sijoittuvat tähän kategoriaan; tällaisia tapauksia on kaikkiaan raportoitu (eri puolilta maailmaa ja eri kulttuurien piiristä) lukuisia (joskin naturalistit perususkomustensa nojalla suoralta kädeltä väittävät niitä kaikkia joko keksityiksi tai jotenkin luonnollisesti selittyviksi). Raamattukin kertoo tällaisista tapahtumista: esim. {{rp|1Sam. 6:1-18}} ja {{rp|2Aik. 18:18-34}}.</ref><br />
<br />
|-<br />
| 1,093 &middot; 10<sup>-151</sup><br />
| 501,5<br />
| Nopanheitto<br />
| 194 noppaa, yksi heitto, 194 kuutosta<br />
| Dembskin universaali todennäköisyysraja alittuu (eli vastaava informaatioraja ylittyy) nopanheiton osalta; ilmiö on määrittynyt.</br>On pääteltävä, ettei tällaista nopanheittotulosta voi syntyä sattumalta.<ref name = "di" /><br />
<br />
|-<br />
| 7,392 &middot; 10<sup>-152</sup><br />
| 502,0<br />
| Pokeri<br />
| 26 hyvin sekoitettua pakkaa, sokkona valitaan kertaalleen 5 korttia pakastaan, saadaan kuningasvärisarja pakkaa kohti, yhteensä siis 26 kuningasvärisarjaa<ref name = "rf" />.<br />
| Dembskin universaali todennäköisyysraja alittuu (eli vastaava informaatioraja ylittyy) pokerikäsien osalta; ilmiö on määrittynyt.</br>On pääteltävä, ettei tällaista kortinvetotulosta voi saada sattumalta.<ref name = "di" /><br />
<br />
<!-- -- ><br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-161</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-160</sup>'''.<br />
<br />
|-<br />
| 10<sup>-10<sup>100</sup></sup><br />
| noin 3321936 &middot; 10<sup>94</sup> eli noin 33.219,36 &middot; 10<sup>36</sup> eli yli 33.219 [[wp:Suurten_lukujen_nimet#Nimijärjestelmät|sedekiljoonaa]]<br />
| Matematiikan opetus<br />
| Yksi mahdollisuus 10<sup>[[wp:googol|]]</sup>:sta eli yksi mahdollisuus [[wp:googolplex|]]ista<br />
| "Googolplex" on otettu käyttöön havainnollistamaan "aukikirjoitettavaksikin ylivoimaisen suuren luvun" ideaa.<br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| ''Tästä alkavan jakson tapahtumien todennäköisyys sijoittuu välille''</br> '''9,999... &middot; 10<sup>-161</sup> <math>\dots</math> 10<sup>-160</sup>'''.<br />
<br />
--><br />
<br />
|-<br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
| <br />
<br />
|}<ref>Tarkastuslaskuja varten tässä vielä eräiden taulukoitujen todennäköisyyksien tarkemmat likiarvot:<br />
: '''Lottoarvonta'''<br />
: 2 peräkkäiskierrosta: 0,000'000'065'015'544'892<br />
: 3 peräkkäiskierrosta: 4,227'021'077'565 * 10<sup>-15</sup><br />
: 4 peräkkäiskierrosta: 2,748'220'786'266 * 10<sup>-22</sup><br />
: 5 peräkkäiskierrosta: 1,786'770'719'018 * 10<sup>-29</sup><br />
<!--<br />
: 6 peräkkäiskierrosta:<br />
: 7 peräkkäiskierrosta:<br />
: 8 peräkkäiskierrosta:<br />
: 9 peräkkäiskierrosta:<br />
:10 peräkkäiskierrosta:<br />
:11 peräkkäiskierrosta:<br />
:12 peräkkäiskierrosta:<br />
:13 peräkkäiskierrosta:<br />
:14 peräkkäiskierrosta:<br />
:15 peräkkäiskierrosta:<br />
:16 peräkkäiskierrosta:<br />
:17 peräkkäiskierrosta:<br />
:18 peräkkäiskierrosta:<br />
:19 peräkkäiskierrosta:<br />
:20 peräkkäiskierrosta:<br />
:21 peräkkäiskierrosta:<br />
:22 peräkkäiskierrosta:--><br />
<br />
:'''Nopanheitto''':<br />
: 10 kuutosta yhdellä yrittämällä: 1,653'817'168'792 * 10<sup>-8</sup><br />
:100 kuutosta yhdellä yrittämällä: 1,530'646'707'487 * 10<sup>-78</sup><br />
:193 kuutosta yhdellä yrittämällä: 6,558'562'718'010 * 10<sup>-151</sup><br />
:194 kuutosta yhdellä yrittämällä: 1,093'093'786'335 * 10<sup>-151</sup><br />
<br />
:'''Sadan lantin heitto''': 7,888'609'052'210 * 10<sup>-31</sup><br />
<br />
:'''Kuningasvärisarja''': 0,000'001'539'077'169'329<br />
</ref><br />
<br />
<br />
==Viitteet==<br />
{{Viitteet|sarakkeet}}<br />
<br />
{{Tarkoituksellisuuspäättely}}<br />
[[Luokka:Suunnitteluteoria]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Leninistinen_uskonnonvastainen_propaganda&diff=11989Leninistinen uskonnonvastainen propaganda2017-06-17T18:29:53Z<p>Apollos: lähinnä lyöntivirhekorjauksia, hieman kh</p>
<hr />
<div>'''Vladimir Iljitš Lenin''' (yleensä '''V. I. Lenin'''), alkuperäiseltä nimeltään '''Vladimir Iljitš Uljanov''', (22. huhtikuuta 1870 [[wp:Simbirsk|Simbirsk]] – 21. tammikuuta 1924 [[wp:Nižni Novgorod|Gorki]]) oli venäläinen [[wp:vallankumous|vallankumouksellinen]], [[wp:bolševikit|bolševikkipuolueen]] johtaja ja [[wp:leninismi|leninistisen ideologian]] perustaja.<br />
<br />
Nimi Lenin oli alkujaan yksi Vladimir Uljanovin vallankumouksellisista salanimistä<ref name="mitä-sanoi-9">Mitä Lenin todella sanoi, s. 9</ref>, joka on erään selityksen mukaan muunnos Siperian [[wp:Lena|Lena]]-joesta<ref>{{Verkkoviite| Osoite = https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_historia|Nimeke = Venäjän historia}}</ref>.<br />
<br />
== Ateistisen propagandan ei tule vedota järkiperusteisiin == <br />
<br />
Leninin mukaan ei ole mielekästä ottaa uskontoa älyllisen argumentoinnin kohteeksi, koska älylliset argumentit ovat hänen mielestään tehottomia. Lisäksi uskonnon ottaminen älyllisten argumenttien kohteeksi vaatisi jumalauskon puolesta esitettyjen järkiperusteiden käsittelyä. Tämä heikentäisi ateistisen propagandan luomaa mielikuvaa, jonka mukaan uskonto on olemukseltaan järjen ja tieteen vastaista.<br />
<br />
Leninillä oli hyvin vähän sanottavaa uskonnollisista kysymyksistä. Ja vaikka hän usein vetosi ”tieteelliseen auktoriteettiin”, suurin osa hänen sanomastaan oli tuskin enempää kuin yksinkertaisia ennakkoluuloja, joiden pätevyyttä hän ei koskaan vaivautunut todentamaan.<br />
<br />
== Solvauksia järkiperusteiden sijaan ==<br />
<br />
Joissakin tapauksissa Leninin uskontoa koskevat lausumat ovat vain pelkkää solvausta. Lenin omaksui yksinkertaistetussa muodossa kypsän Marxin olennaisen näkemyksen – – johon hänellä ei ollut mitään merkittävää lisättävää lukuun ottamatta oman vihansa ja kaunansa merkittävää määrää. (Gottlieb 2003: 32)<br />
<br />
Esimerkkinä Leninin solvauksiin perustuvasta uskonnonvastaisesta propagandasta on Pravdassa 1924 julkaistu kirjoitus, jonka mukaan ”kaikki jumaluuden palvonta”, olipa se millaista tahansa – ”se on kaikki yhtä ja samaa” – määritellään ”ideologiseksi nekrofiliaksi [kuolleisiin ruumiisiin kohdistuvaksi eroottiseksi mieltymykseksi]”, ”haisevaksi poroporvarillisuudeksi”, tai ”sanoin kuvaamattomaksi pahuudeksi” (Lenin; sit. Gottlieb 2003: 32, viite 14). <br />
<br />
Lenin ei nähnyt tarpeelliseksi esittää mitään järkiperusteita näiden väitteidensä tueksi. Hän luotti voimakkaiden tunnesanojen luomien mielikuvien voimaan. Leninin mukaan bolševikkien ei ollut tarkoituksenmukaista kehitellä järkiperusteita ateismin puolustukseksi, vaan massoihin oli pyrittävä vaikuttamaan tunteisiin vetoavan propagandan avulla, joka on merkittävästi argumentteja tehokkaampaa.<br />
<br />
== Asiakeskustelun kieltäminen ==<br />
<br />
Lenin onnistui saamaan oman näkemyksensä läpi bolševikkipuolueessa, minkä seurauksena edes kristillisen opin eksistentiaalisista tai sosiaalisista (puhumattakaan teologisista) kysymyksistä ei koskaan vakavasti keskusteltu puolueen piirissä. Niinpä leninistinen näkemys kristinuskosta oli parhaimmillaan pinnallista ja useimmiten hyvin vääristynyttä. Kun tämä käsitys puettiin kansantajuisen ateistisen propagandan muotoon kirjallisuudessa, jota jaettiin vallankumoushallituksen ensimmäisistä vuosista alkaen samalla kun kristittyjä aktiivisesti vainottiin, käsityksen teoreettinen köyhyys johti useimmissa tapauksissa äärimmäisen karkeaan ja harhaanjohtavaan kuvaan kristinuskosta. (Gottlieb 2003: 34)<br />
<br />
Jotta tällainen vääristelevä ja yksinkertaistettu kuva olisi saanut minkäänlaista uskottavuutta, oli välttämätöntä kieltää asiallinen uskontoa koskeva keskustelu Neuvostoliitossa. Tällainen perimmäisiä kysymyksiä koskevan asiallisen keskustelun tukahduttaminen ei tietenkään voinut olla vaikuttamatta kielteisesti koko Neuvostoliiton älylliseen ja tieteelliseen keskusteluun. Niinpä ei olekaan ihme, että Neuvostoliiton tieteen taso koki monessa suhteessa romahduksen ja että Neuvostoliitossa toteutettiin maailmanhistorian mittavimmat ja verisimmät tiedevainot. Tieteellisen keskustelun vapauden rajoittaminen heikensi omalta osaltaan Neuvostoliiton kykyä pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa, mikä lopulta vaikutti koko kommunistisen järjestelmän romahdukseen. (Gottlieb 2003: 35)<br />
<br />
Leninistiseltä uskonnonvastaiselta propagandalta puuttui siis teoreettinen perusta. Näin syntyi ammottava kuilu laaja-alaisen uskonnonvastaisen propagandan kiihkeän raivon ja esitettyjen teoreettisten argumenttien heikkouden välille. Bolševikit eivät koskaan kehittäneet varteenotettavaa teoreettista argumenttia kristinuskoa vastaan: heidän ateistinen propagandansa toimi teoreettisessa tyhjiössä. (Gottlieb 2003: 36) Bolševikeilla ei itse asiassa ollut älyllistä perustelua pyrkimykselleen vapauttaa koko maailma jumalauskosta. <br />
<br />
== Leninistisen ja uusateistisen propagandan yhtenevyyksiä ==<br />
<br />
Leninistinen uskonnonvastainen propaganda vannoo tieteen nimeen ja luo vastakkainasettelun uskonnon ja tieteen välille. Leninistisen uskonnonvastaisuuden oma tieteellisyys on kuitenkin näennäistä, ja lähestymistapa on perustavasti epä-älyllinen. Tässä suhteessa uusateismi on lähempänä leninististä uskonnonvastaista propagandaa kuin viime vuosisadan analyyttista ateismia, jota edustivat esimerkiksi Bertrand Russell, Alfred J. Ayer ja Antony Flew.<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (kirja)|Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Ateismi]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Thomas_Nagel&diff=11836Thomas Nagel2017-06-10T17:25:14Z<p>Apollos: /* Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? */ lisätty väliotsikko</p>
<hr />
<div>'''Thomas Nagel''' (s. 4. heinäkuuta 1937) on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.<br />
<br />
<br />
== Tietoisuuden ongelma ==<br />
<br />
<br />
Nagel kritisoi pelkistävää näkökulmaa tietoisuuteen esseessään ”Millaista on olla lepakko” (''What Is it Like to Be a Bat?'', 1974). Nagelin mukaan tietoisuus on todellisuuden ulottuvuus, jota ei voida pelkistää luonnontieteelliseen kuvaukseen organismista. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksista ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, se ei kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. <br />
<br />
Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.<br />
<br />
''Mieli ja kosmos'' -teoksessaan Nagel sanoo, että luonnontieteen näkökulma on rajoittunut sikäli, että luonnontieteen yritys selittää tietoisuutta, järkeä ja arvoja on vajavainen.<br />
<br />
== Dialoginen pluralismi ==<br />
<br />
Nagelin ajattelu on osa dialogisen pluralismin mukaista tiedekäsitystä, jonka mukaan erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa tieteen kentällä kehittämällä teorioita ja malleja todellisuuden kuvaamiseksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuutta arvioidaan teorioiden selitysvoimalla ja johdonmukaisuudella. Tieteen lähtökohtana on tutkijan näkemys todellisuuden alkuperästä ja perimmäisestä järjestyksestä, ja tieteellisen keskustelun tarkoituksena on haastaa tutkijan usko kehittämällä sille kumoajia eli vasta-argumentteja. Tutkija voi puolustaa uskoaan pyrkimällä kumoamaan uskoaan vastaan esitettyjä vasta-argumentteja, eli kehittämällä kumoajan kumoajia.<br />
<br />
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voida todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa. Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi. Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
Nagelin perusargumentit ovat seuraavat:<br />
<br />
(1) Kilpailevien tulkintavaihtoehtojen sulkeminen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
(2) Sekä ateismi että teismi ovat välittömään kokemukseen perustuvia uskonnollisia vakaumuksia, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin tosiasioista.<br />
<br />
(3) Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että opetuksessa pitäisi huomioida peruslähtökohtien vaikutus tosiasioiden tulkintaan.<br />
<br />
== Tosiasioiden tulkinta ==<br />
<br />
Nagelin muikaan ”empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten oletusten pohjalta sitä tulkitaan” (Nagel 2008: 201). Tämä on yksi dialogisen pluralismin perusväitteistä. Dialoginen pluralismi tunnustaa, että ”ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena” ja ”mikä todennäköisyys sille tulisi antaa” (Nagel 2008: 201). Koska uskonnolliset lähtökohdat vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan, tiedekeskustelussa on erilaiset tulkinnat alistettava syväluotaavalle analyysille, joka paljastaa niihin kätkeytyvät uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perususkomukset. Tällainen syväluotaava analyysi toteutuu vain avoimessa keskustelussa, jossa perustavat lähtökohdat tuodaan esille ja alistetaan monipuoliselle kritiikille vaihtoehtoisista lähtökohdista.<br />
<br />
Tosiasiat ovat kieltämättömiä, mutta ne saavat erilaisen merkityksen riippuen siitä, minkälaisen kokonaisuuden osaksi ne liitetään. Jos tosiasioille annettujen tulkintojen taustalla olevia oletuksia ei tiedosteta, tiettyä tulkintaa aletaan pitää itsestään selvyytenä, puhtaana tosiasiana. Näin tapahtuu erityisesti, jos oletetaan tutkimuksen olevan luonteeltaan neutraalia ja ennakko-oletuksista vapaata. <br />
<br />
Jos tietty tosiasioille annettu tulkinta suojataan kritiikiltä, tieteen itsekriittisyys vaarantuu. Vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä tai toistensa kanssa kilpailevia tulkintoja ei tällöin kyetä edes tunnistamaan varteenotettaviksi käsitteellisiksi vaihtoehdoiksi. Tieteellisen keskustelun ominaisluonteeseen kuuluu, että erilaiset tulkintahorisontit ja perususkomukset kilpailevat toistensa kanssa selitysvoiman ja johdonmukaisuuden osalta.<br />
<br />
<br />
== Nagelin ateismi ==<br />
<br />
Ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisee monille ihmisille yhteisen toiveen, ettei mitään Jumalaa olisi olemassa:<br />
<br />
Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua Jumalan olevan olemassa! En halua maailmankaikkeuden olevan sellainen – –. Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista. (Nagel 1997: 130)<br />
<br />
<br />
== Darwinismin kritiikki ==<br />
<br />
Nagelin mukaan kehittyneitä älyllisiä kykyjä on hyvin vaikea selittää ohjaamattoman evoluution pohjalta. <br />
<br />
Kyky muodostaa teorioita kosmologiasta ja atomia pienemmistä hiukkasista on niin kaukana olosuhteista, joissa ajattelukykymme on täytynyt läpäistä evoluution asettamia kokeita, ettei meillä ole mitään evoluutioteoriasta nousevaa syytä luottaa tähän kykyyn noiden asioiden osalta. Jos tosiaankin päätyisimme siihen mahdottomaan uskomukseen, että kykymme objektiivisen teorian muodostamiseen olisi luonnonvalinnan seurausta, se antaisi syyn vakavasti epäillä teoreettisen ajattelun tuloksia siltä osin kuin ne ylittävät hyvin rajoitetun ja tutun alueen. Evoluutioteoreettinen selitys teoreettiselle kyvyllemme ei antaisi mitään vahvistusta sen mahdollisuudelle saavuttaa totuutta. (Nagel 1986: 78–79.)<br />
<br />
Nagel kirjoittaa:<br />
<br />
Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä. (Nagel 2008: 191.)<br />
<br />
== Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==<br />
<br />
Naturalistisesta näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olettaa koko todellisuuden kehittyneen fysikaalisista tekijöistä ohjaamattoman prosessin välityksellä. Naturalistit olettavat tavallisesti, että elämän synnylle täytyy olla olemassa puhtaasti kemiallinen selitys. <br />
<br />
Tämän käsityksen mukaan elämä syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa pelkästään kemian lakien ja perimmältään hiukkasfysiikan lakien pohjalta. Vallitsevassa naturalistisessa maailmankatsomuksessa evoluutioteorian tärkeänä tehtävänä on osoittaa, kuinka fysiikka voi olla kokonaisteoria. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Pyrkimys pelkistää koko todellisuus fysikaalisiin perustekijöihin on ongelmallinen siksi, ettei se tee oikeutta todellisuuden ei-fysikaalisille ulottuvuuksille. Inhimillisen kokemuksemme kautta olemme välittömässä kosketuksessa esimerkiksi sellaisiin ei-fysikaalisiin ulottuvuuksiin kuin loogisuuteen, hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kauneuteen. Aikamme evoluutiokeskustelussa tällainen terveen järjen vastainen pelkistävä lähestymistapa on kuitenkin korotettu epäilyksettömän tosiasian asemaan.<br />
<br />
Aikamme kulttuurin oppineet jäsenet on niin läpikotaisin indoktrinoitu, että he helposti kadottavat näkyvistään sen tosiasian, että evoluutioteoreettinen reduktionismi on terveen järjen vastainen. Terveen järjen vastainen teoria voi olla tosi, mutta sen totuuteen kohdistuvat epäilykset pitäisi tukahduttaa ainoastaan, jos todistusaineisto on poikkeuksellisen vahva. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että evolutionistisen naturalismin pohjalta on vaikea tehdä oikeutta ihmisen järjellisyydelle:<br />
<br />
Ongelma ei ole se, miten järkiperäinen ajattelu voi olla pätevää meidän sitä harjoittaessamme, vaan kuinka pystymme sitä harjoittamaan, jos järkiperäinen ajattelu on yleispätevää. Tähän kysymykseen ei ole monia mahdollisia vastauksia. Todennäköisesti kaikkein suosituin ei-subjektiivinen vastaus nykyään on evolutionaarinen naturalismi: Ihmiset pystyvät yleispätevään päättelyyn, koska se on seuraus alkukantaisemmasta tavasta muodostaa uskomuksia, jolla oli eloonjäämisarvoa aikana, jolloin ihmisaivot kehittyivät. Tämä selitys on aina tuntunut minusta naurettavan riittämättömältä – – Toinen tunnettu vastaus on uskonnollinen. Maailmankaikkeus on meille ymmärrettävä, koska se ja järkemme on tehty toisiaan varten. (Nagel 1997: 75)<br />
<br />
== Johtaako teismi tieteen kuolemaan? ==<br />
<br />
Väärinkäsitys, jonka mukaan sattuma olisi jotenkin tieteellisempi lähtökohta kuin ajatus kaiken Järjestäjästä, on saanut vankan jalansijan yleisessä tietoisuudessa. Myös tuomari John E. Jones vetosi siihen oikeuden päätöksessä, jossa käsiteltiin älykkään suunnitelman opettamista. Tämä julkisuudessa paljon huomiota saanut oikeudenkäynti Kitzmiller vastaan Doverin koulun lautakunta koski kysymystä, voidaanko luomisteorian yhtä muunnelmaa, älykkään suunnitelman teoriaa (intelligent design, ID) opettaa koulussa. Tämänkin kiistan osalta ratkaisevaksi nousi kysymys siitä, miten tieteen luonne ja sen mukana rajanveto-ongelma olisi tulkittava. Joulukuussa 2005 julkaistun oikeuden päätöksen mukaan älykkään suunnitelman teoria ei ole tiedettä. Tuomari Jones tukeutui tältä osin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan älykkään suunnittelijan poissulkeminen tieteestä on yksi tieteen perussäännöistä:<br />
<br />
Tiukka pitäytyminen ”luonnollisiin” selityksiin on määritelmän mukaan tieteen olennainen piirre. Olemme samaa mieltä kantajan asiantuntijatodistajan tri Millerin kanssa siitä, että käytännölliseltä kannalta luonnon ratkaisemattomien ongelmien lukeminen sellaisten syiden ja voimien syyksi, jotka ovat luonnollisen maailman ulkopuolella, merkitsee tieteen loppua. Kuten tri Miller selitti, kun pidät syynä yliluonnollista voimaa, jota ei voida testata, väitettä, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei ole mitään syytä jatkaa luonnollisten selitysten etsimistä, koska olemme jo saaneet vastauksen. (Kitzmiller, s. 736; sit. Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Nagel pitää tätä ajattelutapaa perusteettomana. Hänen mielestään ei ole mitään tietoteoreettisia tai historiallisia syitä olettaa, että sellainen, joka uskoo todellisuuden olevan älykkään olennon suunnittelema, ei enää pyrkisi etsimään luonnonlakeihin perustuvia selityksiä. Päinvastoin, tieteen historiassa usko Jumalaan todellisuuden lainsäätäjänä on ollut inspiroimassa pyrkimystä löytää luonnonlakeja. Useimmat modernin kokeellisen luonnontieteen kehittäjistä uskoivat luomisteoriaan. Luomisuskon ohjaamina he pyrkivät hahmottamaan luonnon lainomaista järjestystä. Luonnonlakien etsiminen on mielekästä, jos oletetaan luonnon olevan älykkäästi suunniteltu: <br />
<br />
On sekä tietoteoreettisesti että historiallisesti täysin perusteetonta väittää, että älykkään suunnittelun mahdollisuuden ottaminen selitysperustaksi veisi perusteen etsiä luonnonlainomaisia selityksiä. Newtonista alkaen Jumalaan uskovat tieteentekijät ovat aina olleet yhtä innokkaita kuin kuka muu tahansa löytämään yleispäteviä luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusperäisesti. (Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Tieteen historiasta näemme, että usko kaikkitietävän ja äärettömän älykkään Luojan luomistyöhön on inspiroinut luonnon tutkimista, koska sen avulla voidaan ymmärtää Luojan ajatuksia. Miten sitten voimme selittää tieteentekijöiden parissa yleisen käsityksen, jonka mukaan usko luomiseen johtaa tieteen kuolemaan? Yhtenä mahdollisena selityksenä lienee tieteellisen uran vaatima erikoistumisen tarve ja siitä seuraava perehtymättömyys laajempiin kysymyksiin. Tieteentekijät keskittyvät omaan erikoisalaansa niin kokonaisvaltaisesti, että yleisempien kysymysten osalta he nojautuvat tiedeyhteisössä vallitseviin ennakkoluuloihin. Sitä paitsi kyseinen ennakkoluulo on sellainen, että sen julistaminen on edullista naturalistien hallitsemassa tiedeyhteisössä.<br />
<br />
Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan joskus sillä, että Jumalaa ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi: ”Jumalaa ei voida laittaa koeputkeen”. On totta, että Jumalaa ei tässä mielessä voida kokeellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voida käyttää selitysperusteena tieteessä. Jumalan sulkeminen tieteen ulkopuolelle perustuu pätevään lähtökohtaoletukseen, josta tehdään väärä johtopäätös: <br />
<br />
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.<br />
<br />
Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys. (Nagel 2008: 189–190.) <br />
<br />
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan. (Nagel 2008: 189.)<br />
<br />
Vaikka Jumalan tahtoa ei voida tieteellisesti tutkia, voi olla olemassa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala on luonut elämän moninaisuuden. Tieteen piirissä on mahdollista mielekkäästi keskustella kysymyksestä, onko luonnon järjestyksen alkuperä jokin sellainen tekijä tai toimija, joka ei ole luonnonlakien hallitsema. On mielekästä etsiä tieteellistä todistusaineistoa tämän käsityksen puolesta tai sitä vastaan. (Nagel 2008: 189–190.)<br />
<br />
Nagel arvostelee sitä, että monet naturalistit esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samanaikaisesti mahdottomana ajatella, että pelkistävässä naturalistisessa lähestymistavassa voisi olla perustavia ongelmia. Tällaisen asenteen taustalla näyttäisi olevan puutteellinen käsitys siitä, miten suuria aukkoja elämän syntyä ja kehitystä koskevissa tiedoissamme on ja kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme tältä osin itse asiassa on. Naturalistien fysikalistisesti ja biologisesti pelkistävä selitys esittää laaja-alaisia väitteitä sellaisista prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita. Sitä ei voida pitää itsestään selvänä totuutena – on mahdollista, että sitä vastaan löytyy todistusaineistoa. Jos tällaisen vastakkaisen todistusaineiston olemassaoloa ei pidetä edes mahdollisena, herää epäilys, onko se itse ollenkaan tieteellinen teoria. (Nagel 2008: 190.)<br />
<br />
Useat naturalistit pitävät luomisteoriaa luonteeltaan epätieteellisenä, koska luomisteorian kannattajat pitävät Jumalan olemassaoloa mahdollisena, todennäköisenä tai varmana sellaisen uskon perusteella, joka ei ensisijaisesti nojaudu tieteelliseen todistusaineistoon. Nagelin mukaan tämä sama perustelu asettaa kuitenkin yhtä lailla kyseenalaiseksi naturalistisesti pelkistävän todellisuuskäsityksen ja sen varaan rakennetun evoluutioteorian tieteellisyyden. Ne, jotka eivät katso minkään määrän naturalismin vastaista todistusaineistoa olevan todistusaineistoa teismin puolesta, näyttävät olettavan, ettei Jumalan olemassaolo ja luomistyö ole edes mahdollisuus. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Se näyttää olevan ilman perusteluja omaksuttu perusoletus siitä, miten maailma toimii, eräänlainen muoto naturalistista uskoa. Jos se toimii empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle, se asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi niiden teorioiden tieteellisyyden, jotka riippuvat siitä. (Nagel 2008: 194–195.)<br />
<br />
Usein sanotaan, että tieteen rajojen vetäminen niin, että Jumala kuuluu tieteen ulkopuolelle, on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan tämä väite kuitenkin perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Joka tapauksessa tietyn hypoteesin tai sen kiellon semanttinen luokittelu joko tieteelliseksi tai ei-tieteelliseksi on vain vähän kiinnostava sellaiselle, joka haluaa tietää, onko hypoteesi tosi vai epätosi. Totuutta etsivä ihminen on kiinnostunut sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan esitetystä todistusaineistosta. (Nagel 2008: 195.) <br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Tästä uskonnollisesta uskomuksesta riippuu sekä näkemys, jonka mukaan teistisestä lähtökohdasta toteutettu tieteellinen tutkimus on huonoa tiedettä että näkemys, että teistinen näkemys ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan Jumalan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta järkevän tieteentekemisen kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. (Nagel 2008: 198–199.)<br />
<br />
<br />
== Tulisiko älykkään suunnitelman idea sulkea tieteen ulkopuolelle? ==<br />
<br />
Nagel kritisoi aikamme naturalismiin sitoutuneiden luonnontieteilijöiden pyrkimystä siirtää teistinen lähestymistapa eli niin sanottu älykkään suunnitelman teoria kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu – se ilmentää perimmältään uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys ja tietoteoria sulkevat pois Jumalan olemassaolon tai ainakin sulkevat Jumalan kokonaan luonnollisen maailmankaikkeuden ulkopuolelle.<br />
<br />
Pitäessään ohjaamatonta biologista evoluutiota selityksenä kaikille ihmiselämän ulottuvuuksille ja pyrkiessään sulkemaan kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme naturalistiset tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan ”toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon”, joka merkitsee perimmältään sitoutumista ateismiin tai agnostismiin. Tätä oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoa ”tuetaan huonoilla argumenteilla” (Nagel 2008: 187).<br />
<br />
Usein ajatus Jumalan luomistyöstä suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Tällöin naturalismia käytetään empiirisesti (kokemusperäisesti) perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle. Tällainen tieteen rajaus tekee siitä riippuvien teorioiden tieteellisyyden kyseenalaiseksi. Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan, ettei pystytä avoimesti käsittelemään keskeisiä kysymyksiä evoluutioteorian suhteesta tutkimuksen perustana oleviin perususkomuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näiden kysymysten kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen puolesta esitettävää tieteellistä todistusaineistoa. Jos näitä keskeisiä kysymyksiä vältellään, evoluutioteoriaan ei voida tieteessä ottaa kantaa älyllisesti perustellulla tavalla.<br />
<br />
Kun naturalistit sulkevat teistisen lähtökohdan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, he samalla suojaavat kritiikiltä oman naturalistisen näkemyksensä, jonka mukaan koko todellisuus on seurausta ohjaamattomasta evoluutiosta eli sellaisesta evoluutioprosessista, joka ei ole Jumalan suunnittelema ja ohjaama. Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle, naturalistisilla tieteentekijöillä on taipumus liioitella niiden väitteiden todistusvoimaa, joiden avulla pyritään osoittamaan, ettei luomakunta tarvitse selityksekseen äärettömän, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä. Tällä tavalla ohjaamattoman evoluution ajatus pyritään esittämään ikään kuin tieteellisesti todistettuna tosiasiana, jota ei ole mahdollista mielekkäästi kyseenalaistaa tieteen piirissä. Näin on syntynyt ”älyllisesti epäterve tilanne”, jossa ei olla valmiita koettelemaan ohjaamattoman evoluution ajatusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta. Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät sen, että voitaisiin mielekkäästi kiistää ohjaamattoman evoluution perusteesi, jonka mukaan elämän monimuotoisuus on kehittynyt sellaisen prosessin tuloksena, johon ei sisälly mitään älykästä suunnitelmaa tai tarkoitusta.<br />
<br />
Darwin kehitti evoluutioteoriansa alun perin vaihtoehdoksi luomisnäkemykselle, jonka mukaan kaikkivaltias, kaikkitietävä ja äärettömän älykäs Olento on luonut biologisten organismien moninaisuuden. Darwinin evoluutioteorian puolesta puhuvan todistusaineiston on siksi katsottu olevan todistusaineistoa luomisteoriaa vastaan. Darwinin perustava väite oli, että biologisten lajien kehitys on tapahtunut ohjaamattoman, sattumanvaraisen ja tarkoituksettoman muuntelun ja luonnonvalinnan seurauksena. (Nagel 2008: 188) <br />
Kukaan tuskin väittää, ettei Darwinin teoria olisi tieteellinen, vaikka se kuvaa prosessia, jota ei ole mahdollista suoranaisesti havainnoida vaan joka täytyy johtaa nykyisin havaittavan tosiasia-aineiston pohjalta. Nagel pitää siksi ongelmallisena, että nykyään yleisesti pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle älykkään suunnitelman teorian väite, joka kyseenalaistaa tämän Darwinin päättelyn ja väittää, ettei evoluutioteorian tueksi tarjottu tosiasia-aineisto tue sen ehdottamaa selitystä ja ettei Darwinin teoria siten ole onnistunut korvaamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty ja kehitys on älykkään olennon suunnittelema ja ohjaama prosessi. Oletuksen mukaan tiede pystyy todistamaan älykkään suunnitelman teorian epätotuuden, mutta tätä todistusta vastaan olevan tosiasia-aineiston ei katsota tarjoavan tieteellistä tukea älykkään suunnitelman teorialle. Ainoastaan väite älykkään suunnitelman teorian epätotuudesta kelpaa tieteelliseksi väitteeksi. Sen sijaan väite älykkään suunnitelman teorian totuudesta suljetaan tieteen ulkopuolelle. (Nagel 2008: 188–189)<br />
<br />
Nagelin mukaan tutkijat usein kokevat naturalistisen mielikuvamaailman jumaluskoista ”tieteellisemmäksi”, koska naturalismi kuvaa maailmankaikkeuden persoonattomaksi, ja persoonattomuuden katsotaan luonnehtivan tieteellistä asennetta. Kulttuuria hallitseva kokemus maailmankaikkeuden persoonattomuudesta ja tyhjyydestä synnyttää voimakkaan tunteenomaisen vastavoiman näkemykselle, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on siinä persoonallisesti läsnä. Vaikka ratkaisu tapahtuu mielikuvien ja tunteen tasolla, se kuvataan virallisen kulttuurisen kertomuksen mukaisesti tosiasioiden ja järjen voittona uskonnollisesta toiveajattelusta.<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että kiisteltäessä älykkään suunnitelman teorian kuulumisesta tieteen piiriin tai sen ulkopuolelle otetaan samalla kantaa siihen, mikä on totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Jos tieteen on tarkoitus olla rajoittamatonta pyrkimystä totuuden löytämiseen, tieteen ulkopuolelle ei voida mielekkäästi siirtää näkemystä, joka on mahdollisesti tosi kuvaus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Niinpä älykkään suunnitelman tieteellisyyden kieltävä kohtaa seuraavankaltaisen ongelman: Joko hän pitää mahdollisena, että älykäs suunnittelija on voinut ohjata elämän kehitystä tai hän kieltää tällaisen mahdollisuuden. Jos hän kieltää tällaisen mahdollisuuden, hänen täytyy selittää, miksi tämä Jumalan mahdollisuuden kieltävä usko olisi tieteellisempi kuin usko, että älykkään suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen. Jos hän taas pitää älykkään suunnittelijan olemassaoloa mahdollisena, hän voi korkeintaan argumentoida, että todistusaineisto tällaisen älykkään suunnittelijan toimintaa vastaan on valtava. Hän ei kuitenkaan voi väittää, että älykkään suunnittelun puolesta todistusaineistoa esittävä tutkija tekee jotakin perustavasti erilaista kuin mitä hän itse tekee tieteellisessä tutkimustyössään. Hän voi vain sanoa, että tällaisen henkilön tieteellinen käsitys on epätosi. (Nagel 2008: 195.)<br />
<br />
== Voiko välitön kokemus Jumalasta toimia tieteen lähtökohtana? ==<br />
<br />
Nagelin mukaan tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi voidaan perustellusti ottaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa. Tämän vakaumuksen pohjalta luonnon tosiasiat tulkitaan eri tavalla kuin jos lähtökohtana on vakaumus, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei hänestä voida tietää mitään. Sekä usko Jumalan olemassaoloon että ateistinen vakaumus ovat luonteeltaan välittömään kokemukseen perustuvia vakaumuksia, jotka ohjaavat kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. (Nagel 2008: 188.)<br />
Välittömän kokemuksen perustava asema tieteellisessä ajattelussa voi kuulostaa hätkähdyttävältä. Asian ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa, mitä tieteenfilosofiassa tarkoitetaan välittömällä kokemuksella. Kyseessä on peruskokemus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.<br />
<br />
Nagelin mukaan älykkään suunnitelman teoria on mielekkäintä tulkita siten, että se eroaa perinteisistä jumalatodistuksista, joissa Jumalan olemassaolo pyritään loogisesti johtamaan maailman järjestyksestä ja hienosäädöstä. Älykkään suunnitelman teorian lähtökohdaksi on mielekästä olettaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa.<br />
<br />
Älykkään suunnitelman idea on mielekkäintä ymmärtää väitteeksi siitä, mitä on järkevää uskoa biologisesta evoluutiosta, jos riippumattomalla tavalla uskotaan Jumalaan tavalla, joka on yhteensopiva sekä havainnon pohjalta todennettujen luontoa koskevien empiiristen tosiasioiden että tieteellistä todistamista koskevien yleisten periaatteiden hyväksymisen kanssa. (Nagel 2008: 188.) <br />
<br />
Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan aivan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä mahdollisena, että Jumala olisi ohjannut maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä, vaikka hän myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä.<br />
<br />
Olen itse sellaisen ateistin tilanteessa, joka oltuaan kansanomaisen tieteen innokas lukija, on pitkän aikaa ollut epäilevä sen väitteen suhteen, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta. Teoria ei väitä selittävänsä elämän alkuperää, joka on edelleen täydellinen tieteellinen mysteeri. (Nagel 2008: 2002.)<br />
<br />
Nagel kuitenkin myöntää, että luomisteorian torjuminen johtuu hänen maailmankatsomuksensa sellaisesta puolesta, joka ei perustu kokemusperäisille tosiasioille tai järkiperusteille. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.<br />
<br />
En itse pidä Jumalan interventiota mahdollisuutena, vaikka minulla ei olekaan muita vaihtoehtoja. Myönnän kuitenkin että tämä johtuu yleisen maailmankatsomukseni sellaisesta puolesta, joka ei perustu empiiriselle perustalle tai millekään muulle järjelliselle perustalle. En usko, että olisi mahdollista todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti. Jos perustelut evoluutioteorian riittävyyden epäilemiselle voidaan oikeutetusti ottaa osaksi opetussuunnitelmaa, on vaikea nähdä, miksei niitä voitaisi oikeutetusti kuvata perusteiksi, jotka tukevat älykkään suunnitelman teoriaa niille, jotka uskovat Jumalaan. Niille taas, jotka eivät usko Jumalaan, samat epäilykset ovat perusteita uskoa, että jokin vielä tuntematon puhtaasti naturalistinen teoria selittää kyseisen todistusaineiston. Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne. (Nagel 2008: 202–203.)<br />
<br />
Tieteellisen argumentaation taustalla vaikuttaa aina uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) taustaoletus, koska ihminen ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Suhde Jumalaan määrää olennaisesti ihmisen näkökulmaa todellisuuteen. Näiden näkökulmien ja taustaoletusten pohjalta rakennettuja hypoteeseja pyritään tieteessä systemaattisesti ja kokemusperäisesti koettelemaan. Vaikka lähtökohtaoletukset vaikuttavat kokemusten tulkintaan, kaikki ihmiset ovat kosketuksissa samaan todellisuuteen.<br />
<br />
== Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? ==<br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Näkemys, jonka mukaan älykkään suunnitelman teoria on huonoa tiedettä, on riippuvainen tästä uskonnollisesta uskomuksesta lähes yhtä paljon kuin näkemys, että älykkään suunnitelman teoria ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta tieteelle ominaisen järkiperäisen lähestymistavan kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. Tällainen kiistaton poissulkeminen edellyttäisi, että koko kehitysprosessi pystyttäisiin selittämään nykyisin tunnettujen evoluutiomekanismien pohjalta. ”Huolimatta vastakkaisesta retoriikasta, minusta näyttää, ettei tässä läheskään olla onnistuttu.” (Nagel 2008: 198–199.)<br />
Joitakin perustavia tieteellisiä erimielisyyksiä voi olla vaikea ratkaista pelkästään tieteellisillä argumenteilla. Tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla jne.) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tulkitsee tieteellistä todistusaineistoa. Uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat erityisesti siihen, uskooko tutkija monimutkaisten biologisten järjestelmien kehityksen olevan selitettävissä perinteisen evoluutioteorian pohjalta riippumatta siitä, pystymmekö tieteellisen tutkimuksen avulla löytämään kyseisiä mekanismeja. (Nagel 2008: 197.)<br />
<br />
Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että sen opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta. Joko Jumalan luomistyö suljetaan pois edeltä tai ei. Jos Jumalan luomistyö suljetaan pois, älykkään suunnitelman teoria voidaan jättää huomiotta. Jos sitä ei suljeta pois edeltä, älykkään suunnitelman teoriaa voidaan käsitellä. Molemmat oletukset ovat luonteeltaan uskonnollisia. On vaikea perustella sitä, että biologian tunneilla on luvallista käsitellä vain sellaisia teorioita, jotka perustuvat yhdenlaiseen uskonnolliseen olettamukseen, mutta on kiellettyä käsitellä teorioita, jotka perustuvat sen kanssa kilpailevaan uskonnolliseen oletukseen. (Nagel 2008: 200.)<br />
<br />
Kuten jo todettiin, darwinistisen evoluutioteorian kehittäminen ei perustunut oletukselle, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Päinvastoin, se kehittyi vaihtoehtona älykkään suunnitelman teorialle: sen tarkoituksena oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista ja sen mielekkyyden ymmärtämistä. On melkein epäjohdonmukaista pitää järkevän tieteentekemisen edellytyksenä naturalistista uskoa älykkään suunnitelman teorian epätotuuteen. (Nagel 2008: 200–201.)<br />
<br />
Älykkään suunnitelman teorian opettamista voidaan perustella sillä, että se auttaa saamaan paremman ymmärryksen evoluutioteoriasta ja sitä tukevasta ja sitä vastustavasta todistusaineistosta. Nagelin käsityksen mukaan lukion opetuksessa tulisi jossakin vaiheessa avoimesti käsitellä evoluutioteorian suhdetta uskontoon eli sitä, miten evoluutioteoria hahmottuu eri tavalla ateistin, agnostikon ja teistin näkökulmasta. (Nagel 2008: 204.) <br />
<br />
Kaikkein vaikeinta monien on ollut hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja että se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisten perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Älykkään suunnitelman teorian opettamisen kieltäminen on ristiriidassa uskonnollisen neutraalisuuden periaatteen kanssa, koska tällainen kielto perustuu uskonnolliseen vakaumukseen: joko ateismiin tai sellaiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala ei alkuperäisen luomisen jälkeen enää puutu luomakunnan kulkuun. <br />
<br />
Mitä opetettaisiin biologian kurssilla, jos tarkoituksena olisi pysyä neutraalina sen kysymyksen osalta, onko Jumala voinut puuttua elämän kehityksen prosesseihin, ja jos samalla tunnustetaan, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena, tai mikä todennäköisyys sille tulisi antaa, ja että tällä hetkellä ei ole mitään tapaa ratkaista tätä erimielisyyttä tieteellisesti? Käsitykseni mukaan ainoa tapa olla tekemättä mitään uskonnollista oletusta olisi myöntää, että empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten uskomusten pohjalta niitä lähdetään tarkastelemaan, ja että todistusaineisto ei itsessään ratkaise sitä, mikä noista uskomuksista on tosi. (Nagel 2008: 201.)<br />
<br />
Tässä kohdassa Nagel kiteyttää artikkelinsa pohjana olevan maltillisen perustusteorian ja dialogisen pluralismin perusajatuksen, jonka mukaan vaihtoehtoiset perususkomukset johtavat erilaisiin tapoihin tulkita tosiasioita. Yhden tulkintavaihtoehdon sulkeminen keskustelun ulkopuolelle on luonteeltaan epäkriittistä. Vaikka kaikki ihmiset ovat välittömän kokemuksensa välityksellä kosketuksissa samoihin todellisuuden asiaintiloihin, he tulkitsevat niitä eri tavoilla. Erilaisten tulkintojen totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta asiaintiloille, vaikkakin tätä arviointia vaikeuttaa se, että asiaintilat tulkitaan eri tavoin eri lähtökohdista.<br />
<br />
<br />
== Muu tutkimustoiminta ==<br />
<br />
Nagel on tutkinut myös eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa ''The Possibility of Altruism'' -teoksessaan Nagel puolustaa altruismia.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
Nagel, Thomas (1986) The View from Nowhere. London: Oxford University Press. <br />
<br />
– (1997) The Last Word. New York: Oxford University Press. <br />
<br />
– (2008) ”Public Education and Intelligent Design”, Philosophy & Public Affairs 36, no 2: 187–205. <br />
<br />
Teoksia<br />
<br />
Englanniksi<br />
<br />
The Possibility of Altruism (1970)<br />
<br />
Mortal Questions. Cambridge: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-22360-1.<br />
<br />
The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-503668-9.<br />
<br />
What Does It All Mean? A Very Short Introduction to Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1987. ISBN 0-19-505292-7.<br />
<br />
Equality and Partiality (1991)<br />
<br />
Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)<br />
<br />
The Last Word (1997)<br />
<br />
The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)<br />
<br />
Concealment and Exposure and Other Essays (2002)<br />
<br />
Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False (2012)<br />
<br />
Suomeksi<br />
<br />
Artikkeleita<br />
<br />
Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat? 1974. Suomentanut Jukka Partanen.) Niin & näin, 2010, nro 1, s. 31–40.<br />
<br />
Kirjoja<br />
<br />
Mieli ja kosmos: Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi. (Mind and Cosmos, 2012.). Suom. ja esipuhe Lauri Snellman. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-291-6.<br />
<br />
Lähteet<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Thomas_Nagel&diff=11835Thomas Nagel2017-06-10T17:20:02Z<p>Apollos: /* Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? */ teosnimikursivointi, kh</p>
<hr />
<div>'''Thomas Nagel''' (s. 4. heinäkuuta 1937) on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.<br />
<br />
<br />
== Tietoisuuden ongelma ==<br />
<br />
<br />
Nagel kritisoi pelkistävää näkökulmaa tietoisuuteen esseessään ”Millaista on olla lepakko” (''What Is it Like to Be a Bat?'', 1974). Nagelin mukaan tietoisuus on todellisuuden ulottuvuus, jota ei voida pelkistää luonnontieteelliseen kuvaukseen organismista. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksista ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, se ei kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. <br />
<br />
Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.<br />
<br />
''Mieli ja kosmos'' -teoksessaan Nagel sanoo, että luonnontieteen näkökulma on rajoittunut sikäli, että luonnontieteen yritys selittää tietoisuutta, järkeä ja arvoja on vajavainen.<br />
<br />
== Dialoginen pluralismi ==<br />
<br />
Nagelin ajattelu on osa dialogisen pluralismin mukaista tiedekäsitystä, jonka mukaan erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa tieteen kentällä kehittämällä teorioita ja malleja todellisuuden kuvaamiseksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuutta arvioidaan teorioiden selitysvoimalla ja johdonmukaisuudella. Tieteen lähtökohtana on tutkijan näkemys todellisuuden alkuperästä ja perimmäisestä järjestyksestä, ja tieteellisen keskustelun tarkoituksena on haastaa tutkijan usko kehittämällä sille kumoajia eli vasta-argumentteja. Tutkija voi puolustaa uskoaan pyrkimällä kumoamaan uskoaan vastaan esitettyjä vasta-argumentteja, eli kehittämällä kumoajan kumoajia.<br />
<br />
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voida todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa. Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi. Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
Nagelin perusargumentit ovat seuraavat:<br />
<br />
(1) Kilpailevien tulkintavaihtoehtojen sulkeminen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
(2) Sekä ateismi että teismi ovat välittömään kokemukseen perustuvia uskonnollisia vakaumuksia, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin tosiasioista.<br />
<br />
(3) Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että opetuksessa pitäisi huomioida peruslähtökohtien vaikutus tosiasioiden tulkintaan.<br />
<br />
== Tosiasioiden tulkinta ==<br />
<br />
Nagelin muikaan ”empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten oletusten pohjalta sitä tulkitaan” (Nagel 2008: 201). Tämä on yksi dialogisen pluralismin perusväitteistä. Dialoginen pluralismi tunnustaa, että ”ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena” ja ”mikä todennäköisyys sille tulisi antaa” (Nagel 2008: 201). Koska uskonnolliset lähtökohdat vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan, tiedekeskustelussa on erilaiset tulkinnat alistettava syväluotaavalle analyysille, joka paljastaa niihin kätkeytyvät uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perususkomukset. Tällainen syväluotaava analyysi toteutuu vain avoimessa keskustelussa, jossa perustavat lähtökohdat tuodaan esille ja alistetaan monipuoliselle kritiikille vaihtoehtoisista lähtökohdista.<br />
<br />
Tosiasiat ovat kieltämättömiä, mutta ne saavat erilaisen merkityksen riippuen siitä, minkälaisen kokonaisuuden osaksi ne liitetään. Jos tosiasioille annettujen tulkintojen taustalla olevia oletuksia ei tiedosteta, tiettyä tulkintaa aletaan pitää itsestään selvyytenä, puhtaana tosiasiana. Näin tapahtuu erityisesti, jos oletetaan tutkimuksen olevan luonteeltaan neutraalia ja ennakko-oletuksista vapaata. <br />
<br />
Jos tietty tosiasioille annettu tulkinta suojataan kritiikiltä, tieteen itsekriittisyys vaarantuu. Vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä tai toistensa kanssa kilpailevia tulkintoja ei tällöin kyetä edes tunnistamaan varteenotettaviksi käsitteellisiksi vaihtoehdoiksi. Tieteellisen keskustelun ominaisluonteeseen kuuluu, että erilaiset tulkintahorisontit ja perususkomukset kilpailevat toistensa kanssa selitysvoiman ja johdonmukaisuuden osalta.<br />
<br />
<br />
== Nagelin ateismi ==<br />
<br />
Ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisee monille ihmisille yhteisen toiveen, ettei mitään Jumalaa olisi olemassa:<br />
<br />
Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua Jumalan olevan olemassa! En halua maailmankaikkeuden olevan sellainen – –. Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista. (Nagel 1997: 130)<br />
<br />
<br />
== Darwinismin kritiikki ==<br />
<br />
Nagelin mukaan kehittyneitä älyllisiä kykyjä on hyvin vaikea selittää ohjaamattoman evoluution pohjalta. <br />
<br />
Kyky muodostaa teorioita kosmologiasta ja atomia pienemmistä hiukkasista on niin kaukana olosuhteista, joissa ajattelukykymme on täytynyt läpäistä evoluution asettamia kokeita, ettei meillä ole mitään evoluutioteoriasta nousevaa syytä luottaa tähän kykyyn noiden asioiden osalta. Jos tosiaankin päätyisimme siihen mahdottomaan uskomukseen, että kykymme objektiivisen teorian muodostamiseen olisi luonnonvalinnan seurausta, se antaisi syyn vakavasti epäillä teoreettisen ajattelun tuloksia siltä osin kuin ne ylittävät hyvin rajoitetun ja tutun alueen. Evoluutioteoreettinen selitys teoreettiselle kyvyllemme ei antaisi mitään vahvistusta sen mahdollisuudelle saavuttaa totuutta. (Nagel 1986: 78–79.)<br />
<br />
Nagel kirjoittaa:<br />
<br />
Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä. (Nagel 2008: 191.)<br />
<br />
== Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==<br />
<br />
Naturalistisesta näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olettaa koko todellisuuden kehittyneen fysikaalisista tekijöistä ohjaamattoman prosessin välityksellä. Naturalistit olettavat tavallisesti, että elämän synnylle täytyy olla olemassa puhtaasti kemiallinen selitys. <br />
<br />
Tämän käsityksen mukaan elämä syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa pelkästään kemian lakien ja perimmältään hiukkasfysiikan lakien pohjalta. Vallitsevassa naturalistisessa maailmankatsomuksessa evoluutioteorian tärkeänä tehtävänä on osoittaa, kuinka fysiikka voi olla kokonaisteoria. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Pyrkimys pelkistää koko todellisuus fysikaalisiin perustekijöihin on ongelmallinen siksi, ettei se tee oikeutta todellisuuden ei-fysikaalisille ulottuvuuksille. Inhimillisen kokemuksemme kautta olemme välittömässä kosketuksessa esimerkiksi sellaisiin ei-fysikaalisiin ulottuvuuksiin kuin loogisuuteen, hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kauneuteen. Aikamme evoluutiokeskustelussa tällainen terveen järjen vastainen pelkistävä lähestymistapa on kuitenkin korotettu epäilyksettömän tosiasian asemaan.<br />
<br />
Aikamme kulttuurin oppineet jäsenet on niin läpikotaisin indoktrinoitu, että he helposti kadottavat näkyvistään sen tosiasian, että evoluutioteoreettinen reduktionismi on terveen järjen vastainen. Terveen järjen vastainen teoria voi olla tosi, mutta sen totuuteen kohdistuvat epäilykset pitäisi tukahduttaa ainoastaan, jos todistusaineisto on poikkeuksellisen vahva. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että evolutionistisen naturalismin pohjalta on vaikea tehdä oikeutta ihmisen järjellisyydelle:<br />
<br />
Ongelma ei ole se, miten järkiperäinen ajattelu voi olla pätevää meidän sitä harjoittaessamme, vaan kuinka pystymme sitä harjoittamaan, jos järkiperäinen ajattelu on yleispätevää. Tähän kysymykseen ei ole monia mahdollisia vastauksia. Todennäköisesti kaikkein suosituin ei-subjektiivinen vastaus nykyään on evolutionaarinen naturalismi: Ihmiset pystyvät yleispätevään päättelyyn, koska se on seuraus alkukantaisemmasta tavasta muodostaa uskomuksia, jolla oli eloonjäämisarvoa aikana, jolloin ihmisaivot kehittyivät. Tämä selitys on aina tuntunut minusta naurettavan riittämättömältä – – Toinen tunnettu vastaus on uskonnollinen. Maailmankaikkeus on meille ymmärrettävä, koska se ja järkemme on tehty toisiaan varten. (Nagel 1997: 75)<br />
<br />
== Johtaako teismi tieteen kuolemaan? ==<br />
<br />
Väärinkäsitys, jonka mukaan sattuma olisi jotenkin tieteellisempi lähtökohta kuin ajatus kaiken Järjestäjästä, on saanut vankan jalansijan yleisessä tietoisuudessa. Myös tuomari John E. Jones vetosi siihen oikeuden päätöksessä, jossa käsiteltiin älykkään suunnitelman opettamista. Tämä julkisuudessa paljon huomiota saanut oikeudenkäynti Kitzmiller vastaan Doverin koulun lautakunta koski kysymystä, voidaanko luomisteorian yhtä muunnelmaa, älykkään suunnitelman teoriaa (intelligent design, ID) opettaa koulussa. Tämänkin kiistan osalta ratkaisevaksi nousi kysymys siitä, miten tieteen luonne ja sen mukana rajanveto-ongelma olisi tulkittava. Joulukuussa 2005 julkaistun oikeuden päätöksen mukaan älykkään suunnitelman teoria ei ole tiedettä. Tuomari Jones tukeutui tältä osin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan älykkään suunnittelijan poissulkeminen tieteestä on yksi tieteen perussäännöistä:<br />
<br />
Tiukka pitäytyminen ”luonnollisiin” selityksiin on määritelmän mukaan tieteen olennainen piirre. Olemme samaa mieltä kantajan asiantuntijatodistajan tri Millerin kanssa siitä, että käytännölliseltä kannalta luonnon ratkaisemattomien ongelmien lukeminen sellaisten syiden ja voimien syyksi, jotka ovat luonnollisen maailman ulkopuolella, merkitsee tieteen loppua. Kuten tri Miller selitti, kun pidät syynä yliluonnollista voimaa, jota ei voida testata, väitettä, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei ole mitään syytä jatkaa luonnollisten selitysten etsimistä, koska olemme jo saaneet vastauksen. (Kitzmiller, s. 736; sit. Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Nagel pitää tätä ajattelutapaa perusteettomana. Hänen mielestään ei ole mitään tietoteoreettisia tai historiallisia syitä olettaa, että sellainen, joka uskoo todellisuuden olevan älykkään olennon suunnittelema, ei enää pyrkisi etsimään luonnonlakeihin perustuvia selityksiä. Päinvastoin, tieteen historiassa usko Jumalaan todellisuuden lainsäätäjänä on ollut inspiroimassa pyrkimystä löytää luonnonlakeja. Useimmat modernin kokeellisen luonnontieteen kehittäjistä uskoivat luomisteoriaan. Luomisuskon ohjaamina he pyrkivät hahmottamaan luonnon lainomaista järjestystä. Luonnonlakien etsiminen on mielekästä, jos oletetaan luonnon olevan älykkäästi suunniteltu: <br />
<br />
On sekä tietoteoreettisesti että historiallisesti täysin perusteetonta väittää, että älykkään suunnittelun mahdollisuuden ottaminen selitysperustaksi veisi perusteen etsiä luonnonlainomaisia selityksiä. Newtonista alkaen Jumalaan uskovat tieteentekijät ovat aina olleet yhtä innokkaita kuin kuka muu tahansa löytämään yleispäteviä luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusperäisesti. (Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Tieteen historiasta näemme, että usko kaikkitietävän ja äärettömän älykkään Luojan luomistyöhön on inspiroinut luonnon tutkimista, koska sen avulla voidaan ymmärtää Luojan ajatuksia. Miten sitten voimme selittää tieteentekijöiden parissa yleisen käsityksen, jonka mukaan usko luomiseen johtaa tieteen kuolemaan? Yhtenä mahdollisena selityksenä lienee tieteellisen uran vaatima erikoistumisen tarve ja siitä seuraava perehtymättömyys laajempiin kysymyksiin. Tieteentekijät keskittyvät omaan erikoisalaansa niin kokonaisvaltaisesti, että yleisempien kysymysten osalta he nojautuvat tiedeyhteisössä vallitseviin ennakkoluuloihin. Sitä paitsi kyseinen ennakkoluulo on sellainen, että sen julistaminen on edullista naturalistien hallitsemassa tiedeyhteisössä.<br />
<br />
Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan joskus sillä, että Jumalaa ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi: ”Jumalaa ei voida laittaa koeputkeen”. On totta, että Jumalaa ei tässä mielessä voida kokeellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voida käyttää selitysperusteena tieteessä. Jumalan sulkeminen tieteen ulkopuolelle perustuu pätevään lähtökohtaoletukseen, josta tehdään väärä johtopäätös: <br />
<br />
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.<br />
<br />
Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys. (Nagel 2008: 189–190.) <br />
<br />
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan. (Nagel 2008: 189.)<br />
<br />
Vaikka Jumalan tahtoa ei voida tieteellisesti tutkia, voi olla olemassa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala on luonut elämän moninaisuuden. Tieteen piirissä on mahdollista mielekkäästi keskustella kysymyksestä, onko luonnon järjestyksen alkuperä jokin sellainen tekijä tai toimija, joka ei ole luonnonlakien hallitsema. On mielekästä etsiä tieteellistä todistusaineistoa tämän käsityksen puolesta tai sitä vastaan. (Nagel 2008: 189–190.)<br />
<br />
Nagel arvostelee sitä, että monet naturalistit esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samanaikaisesti mahdottomana ajatella, että pelkistävässä naturalistisessa lähestymistavassa voisi olla perustavia ongelmia. Tällaisen asenteen taustalla näyttäisi olevan puutteellinen käsitys siitä, miten suuria aukkoja elämän syntyä ja kehitystä koskevissa tiedoissamme on ja kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme tältä osin itse asiassa on. Naturalistien fysikalistisesti ja biologisesti pelkistävä selitys esittää laaja-alaisia väitteitä sellaisista prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita. Sitä ei voida pitää itsestään selvänä totuutena – on mahdollista, että sitä vastaan löytyy todistusaineistoa. Jos tällaisen vastakkaisen todistusaineiston olemassaoloa ei pidetä edes mahdollisena, herää epäilys, onko se itse ollenkaan tieteellinen teoria. (Nagel 2008: 190.)<br />
<br />
Useat naturalistit pitävät luomisteoriaa luonteeltaan epätieteellisenä, koska luomisteorian kannattajat pitävät Jumalan olemassaoloa mahdollisena, todennäköisenä tai varmana sellaisen uskon perusteella, joka ei ensisijaisesti nojaudu tieteelliseen todistusaineistoon. Nagelin mukaan tämä sama perustelu asettaa kuitenkin yhtä lailla kyseenalaiseksi naturalistisesti pelkistävän todellisuuskäsityksen ja sen varaan rakennetun evoluutioteorian tieteellisyyden. Ne, jotka eivät katso minkään määrän naturalismin vastaista todistusaineistoa olevan todistusaineistoa teismin puolesta, näyttävät olettavan, ettei Jumalan olemassaolo ja luomistyö ole edes mahdollisuus. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Se näyttää olevan ilman perusteluja omaksuttu perusoletus siitä, miten maailma toimii, eräänlainen muoto naturalistista uskoa. Jos se toimii empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle, se asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi niiden teorioiden tieteellisyyden, jotka riippuvat siitä. (Nagel 2008: 194–195.)<br />
<br />
Usein sanotaan, että tieteen rajojen vetäminen niin, että Jumala kuuluu tieteen ulkopuolelle, on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan tämä väite kuitenkin perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Joka tapauksessa tietyn hypoteesin tai sen kiellon semanttinen luokittelu joko tieteelliseksi tai ei-tieteelliseksi on vain vähän kiinnostava sellaiselle, joka haluaa tietää, onko hypoteesi tosi vai epätosi. Totuutta etsivä ihminen on kiinnostunut sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan esitetystä todistusaineistosta. (Nagel 2008: 195.) <br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Tästä uskonnollisesta uskomuksesta riippuu sekä näkemys, jonka mukaan teistisestä lähtökohdasta toteutettu tieteellinen tutkimus on huonoa tiedettä että näkemys, että teistinen näkemys ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan Jumalan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta järkevän tieteentekemisen kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. (Nagel 2008: 198–199.)<br />
<br />
<br />
== Tulisiko älykkään suunnitelman idea sulkea tieteen ulkopuolelle? ==<br />
<br />
Nagel kritisoi aikamme naturalismiin sitoutuneiden luonnontieteilijöiden pyrkimystä siirtää teistinen lähestymistapa eli niin sanottu älykkään suunnitelman teoria kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu – se ilmentää perimmältään uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys ja tietoteoria sulkevat pois Jumalan olemassaolon tai ainakin sulkevat Jumalan kokonaan luonnollisen maailmankaikkeuden ulkopuolelle.<br />
<br />
Pitäessään ohjaamatonta biologista evoluutiota selityksenä kaikille ihmiselämän ulottuvuuksille ja pyrkiessään sulkemaan kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme naturalistiset tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan ”toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon”, joka merkitsee perimmältään sitoutumista ateismiin tai agnostismiin. Tätä oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoa ”tuetaan huonoilla argumenteilla” (Nagel 2008: 187).<br />
<br />
Usein ajatus Jumalan luomistyöstä suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Tällöin naturalismia käytetään empiirisesti (kokemusperäisesti) perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle. Tällainen tieteen rajaus tekee siitä riippuvien teorioiden tieteellisyyden kyseenalaiseksi. Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan, ettei pystytä avoimesti käsittelemään keskeisiä kysymyksiä evoluutioteorian suhteesta tutkimuksen perustana oleviin perususkomuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näiden kysymysten kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen puolesta esitettävää tieteellistä todistusaineistoa. Jos näitä keskeisiä kysymyksiä vältellään, evoluutioteoriaan ei voida tieteessä ottaa kantaa älyllisesti perustellulla tavalla.<br />
<br />
Kun naturalistit sulkevat teistisen lähtökohdan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, he samalla suojaavat kritiikiltä oman naturalistisen näkemyksensä, jonka mukaan koko todellisuus on seurausta ohjaamattomasta evoluutiosta eli sellaisesta evoluutioprosessista, joka ei ole Jumalan suunnittelema ja ohjaama. Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle, naturalistisilla tieteentekijöillä on taipumus liioitella niiden väitteiden todistusvoimaa, joiden avulla pyritään osoittamaan, ettei luomakunta tarvitse selityksekseen äärettömän, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä. Tällä tavalla ohjaamattoman evoluution ajatus pyritään esittämään ikään kuin tieteellisesti todistettuna tosiasiana, jota ei ole mahdollista mielekkäästi kyseenalaistaa tieteen piirissä. Näin on syntynyt ”älyllisesti epäterve tilanne”, jossa ei olla valmiita koettelemaan ohjaamattoman evoluution ajatusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta. Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät sen, että voitaisiin mielekkäästi kiistää ohjaamattoman evoluution perusteesi, jonka mukaan elämän monimuotoisuus on kehittynyt sellaisen prosessin tuloksena, johon ei sisälly mitään älykästä suunnitelmaa tai tarkoitusta.<br />
<br />
Darwin kehitti evoluutioteoriansa alun perin vaihtoehdoksi luomisnäkemykselle, jonka mukaan kaikkivaltias, kaikkitietävä ja äärettömän älykäs Olento on luonut biologisten organismien moninaisuuden. Darwinin evoluutioteorian puolesta puhuvan todistusaineiston on siksi katsottu olevan todistusaineistoa luomisteoriaa vastaan. Darwinin perustava väite oli, että biologisten lajien kehitys on tapahtunut ohjaamattoman, sattumanvaraisen ja tarkoituksettoman muuntelun ja luonnonvalinnan seurauksena. (Nagel 2008: 188) <br />
Kukaan tuskin väittää, ettei Darwinin teoria olisi tieteellinen, vaikka se kuvaa prosessia, jota ei ole mahdollista suoranaisesti havainnoida vaan joka täytyy johtaa nykyisin havaittavan tosiasia-aineiston pohjalta. Nagel pitää siksi ongelmallisena, että nykyään yleisesti pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle älykkään suunnitelman teorian väite, joka kyseenalaistaa tämän Darwinin päättelyn ja väittää, ettei evoluutioteorian tueksi tarjottu tosiasia-aineisto tue sen ehdottamaa selitystä ja ettei Darwinin teoria siten ole onnistunut korvaamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty ja kehitys on älykkään olennon suunnittelema ja ohjaama prosessi. Oletuksen mukaan tiede pystyy todistamaan älykkään suunnitelman teorian epätotuuden, mutta tätä todistusta vastaan olevan tosiasia-aineiston ei katsota tarjoavan tieteellistä tukea älykkään suunnitelman teorialle. Ainoastaan väite älykkään suunnitelman teorian epätotuudesta kelpaa tieteelliseksi väitteeksi. Sen sijaan väite älykkään suunnitelman teorian totuudesta suljetaan tieteen ulkopuolelle. (Nagel 2008: 188–189)<br />
<br />
Nagelin mukaan tutkijat usein kokevat naturalistisen mielikuvamaailman jumaluskoista ”tieteellisemmäksi”, koska naturalismi kuvaa maailmankaikkeuden persoonattomaksi, ja persoonattomuuden katsotaan luonnehtivan tieteellistä asennetta. Kulttuuria hallitseva kokemus maailmankaikkeuden persoonattomuudesta ja tyhjyydestä synnyttää voimakkaan tunteenomaisen vastavoiman näkemykselle, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on siinä persoonallisesti läsnä. Vaikka ratkaisu tapahtuu mielikuvien ja tunteen tasolla, se kuvataan virallisen kulttuurisen kertomuksen mukaisesti tosiasioiden ja järjen voittona uskonnollisesta toiveajattelusta.<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että kiisteltäessä älykkään suunnitelman teorian kuulumisesta tieteen piiriin tai sen ulkopuolelle otetaan samalla kantaa siihen, mikä on totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Jos tieteen on tarkoitus olla rajoittamatonta pyrkimystä totuuden löytämiseen, tieteen ulkopuolelle ei voida mielekkäästi siirtää näkemystä, joka on mahdollisesti tosi kuvaus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Niinpä älykkään suunnitelman tieteellisyyden kieltävä kohtaa seuraavankaltaisen ongelman: Joko hän pitää mahdollisena, että älykäs suunnittelija on voinut ohjata elämän kehitystä tai hän kieltää tällaisen mahdollisuuden. Jos hän kieltää tällaisen mahdollisuuden, hänen täytyy selittää, miksi tämä Jumalan mahdollisuuden kieltävä usko olisi tieteellisempi kuin usko, että älykkään suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen. Jos hän taas pitää älykkään suunnittelijan olemassaoloa mahdollisena, hän voi korkeintaan argumentoida, että todistusaineisto tällaisen älykkään suunnittelijan toimintaa vastaan on valtava. Hän ei kuitenkaan voi väittää, että älykkään suunnittelun puolesta todistusaineistoa esittävä tutkija tekee jotakin perustavasti erilaista kuin mitä hän itse tekee tieteellisessä tutkimustyössään. Hän voi vain sanoa, että tällaisen henkilön tieteellinen käsitys on epätosi. (Nagel 2008: 195.)<br />
<br />
== Voiko välitön kokemus Jumalasta toimia tieteen lähtökohtana? ==<br />
<br />
Nagelin mukaan tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi voidaan perustellusti ottaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa. Tämän vakaumuksen pohjalta luonnon tosiasiat tulkitaan eri tavalla kuin jos lähtökohtana on vakaumus, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei hänestä voida tietää mitään. Sekä usko Jumalan olemassaoloon että ateistinen vakaumus ovat luonteeltaan välittömään kokemukseen perustuvia vakaumuksia, jotka ohjaavat kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. (Nagel 2008: 188.)<br />
Välittömän kokemuksen perustava asema tieteellisessä ajattelussa voi kuulostaa hätkähdyttävältä. Asian ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa, mitä tieteenfilosofiassa tarkoitetaan välittömällä kokemuksella. Kyseessä on peruskokemus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.<br />
<br />
Nagelin mukaan älykkään suunnitelman teoria on mielekkäintä tulkita siten, että se eroaa perinteisistä jumalatodistuksista, joissa Jumalan olemassaolo pyritään loogisesti johtamaan maailman järjestyksestä ja hienosäädöstä. Älykkään suunnitelman teorian lähtökohdaksi on mielekästä olettaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa.<br />
<br />
Älykkään suunnitelman idea on mielekkäintä ymmärtää väitteeksi siitä, mitä on järkevää uskoa biologisesta evoluutiosta, jos riippumattomalla tavalla uskotaan Jumalaan tavalla, joka on yhteensopiva sekä havainnon pohjalta todennettujen luontoa koskevien empiiristen tosiasioiden että tieteellistä todistamista koskevien yleisten periaatteiden hyväksymisen kanssa. (Nagel 2008: 188.) <br />
<br />
Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan aivan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä mahdollisena, että Jumala olisi ohjannut maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä, vaikka hän myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä.<br />
<br />
Olen itse sellaisen ateistin tilanteessa, joka oltuaan kansanomaisen tieteen innokas lukija, on pitkän aikaa ollut epäilevä sen väitteen suhteen, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta. Teoria ei väitä selittävänsä elämän alkuperää, joka on edelleen täydellinen tieteellinen mysteeri. (Nagel 2008: 2002.)<br />
<br />
Nagel kuitenkin myöntää, että luomisteorian torjuminen johtuu hänen maailmankatsomuksensa sellaisesta puolesta, joka ei perustu kokemusperäisille tosiasioille tai järkiperusteille. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.<br />
<br />
En itse pidä Jumalan interventiota mahdollisuutena, vaikka minulla ei olekaan muita vaihtoehtoja. Myönnän kuitenkin että tämä johtuu yleisen maailmankatsomukseni sellaisesta puolesta, joka ei perustu empiiriselle perustalle tai millekään muulle järjelliselle perustalle. En usko, että olisi mahdollista todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti. Jos perustelut evoluutioteorian riittävyyden epäilemiselle voidaan oikeutetusti ottaa osaksi opetussuunnitelmaa, on vaikea nähdä, miksei niitä voitaisi oikeutetusti kuvata perusteiksi, jotka tukevat älykkään suunnitelman teoriaa niille, jotka uskovat Jumalaan. Niille taas, jotka eivät usko Jumalaan, samat epäilykset ovat perusteita uskoa, että jokin vielä tuntematon puhtaasti naturalistinen teoria selittää kyseisen todistusaineiston. Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne. (Nagel 2008: 202–203.)<br />
<br />
Tieteellisen argumentaation taustalla vaikuttaa aina uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) taustaoletus, koska ihminen ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Suhde Jumalaan määrää olennaisesti ihmisen näkökulmaa todellisuuteen. Näiden näkökulmien ja taustaoletusten pohjalta rakennettuja hypoteeseja pyritään tieteessä systemaattisesti ja kokemusperäisesti koettelemaan. Vaikka lähtökohtaoletukset vaikuttavat kokemusten tulkintaan, kaikki ihmiset ovat kosketuksissa samaan todellisuuteen.<br />
<br />
== Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? ==<br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Näkemys, jonka mukaan älykkään suunnitelman teoria on huonoa tiedettä, on riippuvainen tästä uskonnollisesta uskomuksesta lähes yhtä paljon kuin näkemys, että älykkään suunnitelman teoria ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta tieteelle ominaisen järkiperäisen lähestymistavan kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. Tällainen kiistaton poissulkeminen edellyttäisi, että koko kehitysprosessi pystyttäisiin selittämään nykyisin tunnettujen evoluutiomekanismien pohjalta. ”Huolimatta vastakkaisesta retoriikasta, minusta näyttää, ettei tässä läheskään olla onnistuttu.” (Nagel 2008: 198–199.)<br />
Joitakin perustavia tieteellisiä erimielisyyksiä voi olla vaikea ratkaista pelkästään tieteellisillä argumenteilla. Tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla jne.) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tulkitsee tieteellistä todistusaineistoa. Uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat erityisesti siihen, uskooko tutkija monimutkaisten biologisten järjestelmien kehityksen olevan selitettävissä perinteisen evoluutioteorian pohjalta riippumatta siitä, pystymmekö tieteellisen tutkimuksen avulla löytämään kyseisiä mekanismeja. (Nagel 2008: 197.)<br />
<br />
Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että sen opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta. Joko Jumalan luomistyö suljetaan pois edeltä tai ei. Jos Jumalan luomistyö suljetaan pois, älykkään suunnitelman teoria voidaan jättää huomiotta. Jos sitä ei suljeta pois edeltä, älykkään suunnitelman teoriaa voidaan käsitellä. Molemmat oletukset ovat luonteeltaan uskonnollisia. On vaikea perustella sitä, että biologian tunneilla on luvallista käsitellä vain sellaisia teorioita, jotka perustuvat yhdenlaiseen uskonnolliseen olettamukseen, mutta on kiellettyä käsitellä teorioita, jotka perustuvat sen kanssa kilpailevaan uskonnolliseen oletukseen. (Nagel 2008: 200.)<br />
<br />
Kuten jo todettiin, darwinistisen evoluutioteorian kehittäminen ei perustunut oletukselle, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Päinvastoin, se kehittyi vaihtoehtona älykkään suunnitelman teorialle: sen tarkoituksena oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista ja sen mielekkyyden ymmärtämistä. On melkein epäjohdonmukaista pitää järkevän tieteentekemisen edellytyksenä naturalistista uskoa älykkään suunnitelman teorian epätotuuteen. (Nagel 2008: 200–201.)<br />
<br />
Älykkään suunnitelman teorian opettamista voidaan perustella sillä, että se auttaa saamaan paremman ymmärryksen evoluutioteoriasta ja sitä tukevasta ja sitä vastustavasta todistusaineistosta. Nagelin käsityksen mukaan lukion opetuksessa tulisi jossakin vaiheessa avoimesti käsitellä evoluutioteorian suhdetta uskontoon eli sitä, miten evoluutioteoria hahmottuu eri tavalla ateistin, agnostikon ja teistin näkökulmasta. (Nagel 2008: 204.) <br />
<br />
Kaikkein vaikeinta monien on ollut hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja että se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisten perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Älykkään suunnitelman teorian opettamisen kieltäminen on ristiriidassa uskonnollisen neutraalisuuden periaatteen kanssa, koska tällainen kielto perustuu uskonnolliseen vakaumukseen: joko ateismiin tai sellaiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala ei alkuperäisen luomisen jälkeen enää puutu luomakunnan kulkuun. <br />
<br />
Mitä opetettaisiin biologian kurssilla, jos tarkoituksena olisi pysyä neutraalina sen kysymyksen osalta, onko Jumala voinut puuttua elämän kehityksen prosesseihin, ja jos samalla tunnustetaan, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena, tai mikä todennäköisyys sille tulisi antaa, ja että tällä hetkellä ei ole mitään tapaa ratkaista tätä erimielisyyttä tieteellisesti? Käsitykseni mukaan ainoa tapa olla tekemättä mitään uskonnollista oletusta olisi myöntää, että empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten uskomusten pohjalta niitä lähdetään tarkastelemaan, ja että todistusaineisto ei itsessään ratkaise sitä, mikä noista uskomuksista on tosi. (Nagel 2008: 201.)<br />
<br />
Tässä kohdassa Nagel kiteyttää artikkelinsa pohjana olevan maltillisen perustusteorian ja dialogisen pluralismin perusajatuksen, jonka mukaan vaihtoehtoiset perususkomukset johtavat erilaisiin tapoihin tulkita tosiasioita. Yhden tulkintavaihtoehdon sulkeminen keskustelun ulkopuolelle on luonteeltaan epäkriittistä. Vaikka kaikki ihmiset ovat välittömän kokemuksensa välityksellä kosketuksissa samoihin todellisuuden asiaintiloihin, he tulkitsevat niitä eri tavoilla. Erilaisten tulkintojen totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta asiaintiloille, vaikkakin tätä arviointia vaikeuttaa se, että asiaintilat tulkitaan eri tavoin eri lähtökohdista. <br />
<br />
<br />
Nagel on tutkinut myös eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa ''The Possibility of Altruism'' -teoksessaan Nagel puolustaa altruismia.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
Nagel, Thomas (1986) The View from Nowhere. London: Oxford University Press. <br />
<br />
– (1997) The Last Word. New York: Oxford University Press. <br />
<br />
– (2008) ”Public Education and Intelligent Design”, Philosophy & Public Affairs 36, no 2: 187–205. <br />
<br />
Teoksia<br />
<br />
Englanniksi<br />
<br />
The Possibility of Altruism (1970)<br />
<br />
Mortal Questions. Cambridge: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-22360-1.<br />
<br />
The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-503668-9.<br />
<br />
What Does It All Mean? A Very Short Introduction to Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1987. ISBN 0-19-505292-7.<br />
<br />
Equality and Partiality (1991)<br />
<br />
Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)<br />
<br />
The Last Word (1997)<br />
<br />
The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)<br />
<br />
Concealment and Exposure and Other Essays (2002)<br />
<br />
Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False (2012)<br />
<br />
Suomeksi<br />
<br />
Artikkeleita<br />
<br />
Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat? 1974. Suomentanut Jukka Partanen.) Niin & näin, 2010, nro 1, s. 31–40.<br />
<br />
Kirjoja<br />
<br />
Mieli ja kosmos: Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi. (Mind and Cosmos, 2012.). Suom. ja esipuhe Lauri Snellman. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-291-6.<br />
<br />
Lähteet<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Thomas_Nagel&diff=11834Thomas Nagel2017-06-10T16:27:59Z<p>Apollos: /* Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä */ sanatoiston poisto</p>
<hr />
<div>'''Thomas Nagel''' (s. 4. heinäkuuta 1937) on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.<br />
<br />
<br />
== Tietoisuuden ongelma ==<br />
<br />
<br />
Nagel kritisoi pelkistävää näkökulmaa tietoisuuteen esseessään ”Millaista on olla lepakko” (''What Is it Like to Be a Bat?'', 1974). Nagelin mukaan tietoisuus on todellisuuden ulottuvuus, jota ei voida pelkistää luonnontieteelliseen kuvaukseen organismista. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksista ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, se ei kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. <br />
<br />
Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.<br />
<br />
''Mieli ja kosmos'' -teoksessaan Nagel sanoo, että luonnontieteen näkökulma on rajoittunut sikäli, että luonnontieteen yritys selittää tietoisuutta, järkeä ja arvoja on vajavainen.<br />
<br />
== Dialoginen pluralismi ==<br />
<br />
Nagelin ajattelu on osa dialogisen pluralismin mukaista tiedekäsitystä, jonka mukaan erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa tieteen kentällä kehittämällä teorioita ja malleja todellisuuden kuvaamiseksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuutta arvioidaan teorioiden selitysvoimalla ja johdonmukaisuudella. Tieteen lähtökohtana on tutkijan näkemys todellisuuden alkuperästä ja perimmäisestä järjestyksestä, ja tieteellisen keskustelun tarkoituksena on haastaa tutkijan usko kehittämällä sille kumoajia eli vasta-argumentteja. Tutkija voi puolustaa uskoaan pyrkimällä kumoamaan uskoaan vastaan esitettyjä vasta-argumentteja, eli kehittämällä kumoajan kumoajia.<br />
<br />
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voida todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa. Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi. Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
Nagelin perusargumentit ovat seuraavat:<br />
<br />
(1) Kilpailevien tulkintavaihtoehtojen sulkeminen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
(2) Sekä ateismi että teismi ovat välittömään kokemukseen perustuvia uskonnollisia vakaumuksia, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin tosiasioista.<br />
<br />
(3) Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että opetuksessa pitäisi huomioida peruslähtökohtien vaikutus tosiasioiden tulkintaan.<br />
<br />
== Tosiasioiden tulkinta ==<br />
<br />
Nagelin muikaan ”empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten oletusten pohjalta sitä tulkitaan” (Nagel 2008: 201). Tämä on yksi dialogisen pluralismin perusväitteistä. Dialoginen pluralismi tunnustaa, että ”ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena” ja ”mikä todennäköisyys sille tulisi antaa” (Nagel 2008: 201). Koska uskonnolliset lähtökohdat vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan, tiedekeskustelussa on erilaiset tulkinnat alistettava syväluotaavalle analyysille, joka paljastaa niihin kätkeytyvät uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perususkomukset. Tällainen syväluotaava analyysi toteutuu vain avoimessa keskustelussa, jossa perustavat lähtökohdat tuodaan esille ja alistetaan monipuoliselle kritiikille vaihtoehtoisista lähtökohdista.<br />
<br />
Tosiasiat ovat kieltämättömiä, mutta ne saavat erilaisen merkityksen riippuen siitä, minkälaisen kokonaisuuden osaksi ne liitetään. Jos tosiasioille annettujen tulkintojen taustalla olevia oletuksia ei tiedosteta, tiettyä tulkintaa aletaan pitää itsestään selvyytenä, puhtaana tosiasiana. Näin tapahtuu erityisesti, jos oletetaan tutkimuksen olevan luonteeltaan neutraalia ja ennakko-oletuksista vapaata. <br />
<br />
Jos tietty tosiasioille annettu tulkinta suojataan kritiikiltä, tieteen itsekriittisyys vaarantuu. Vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä tai toistensa kanssa kilpailevia tulkintoja ei tällöin kyetä edes tunnistamaan varteenotettaviksi käsitteellisiksi vaihtoehdoiksi. Tieteellisen keskustelun ominaisluonteeseen kuuluu, että erilaiset tulkintahorisontit ja perususkomukset kilpailevat toistensa kanssa selitysvoiman ja johdonmukaisuuden osalta.<br />
<br />
<br />
== Nagelin ateismi ==<br />
<br />
Ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisee monille ihmisille yhteisen toiveen, ettei mitään Jumalaa olisi olemassa:<br />
<br />
Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua Jumalan olevan olemassa! En halua maailmankaikkeuden olevan sellainen – –. Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista. (Nagel 1997: 130)<br />
<br />
<br />
== Darwinismin kritiikki ==<br />
<br />
Nagelin mukaan kehittyneitä älyllisiä kykyjä on hyvin vaikea selittää ohjaamattoman evoluution pohjalta. <br />
<br />
Kyky muodostaa teorioita kosmologiasta ja atomia pienemmistä hiukkasista on niin kaukana olosuhteista, joissa ajattelukykymme on täytynyt läpäistä evoluution asettamia kokeita, ettei meillä ole mitään evoluutioteoriasta nousevaa syytä luottaa tähän kykyyn noiden asioiden osalta. Jos tosiaankin päätyisimme siihen mahdottomaan uskomukseen, että kykymme objektiivisen teorian muodostamiseen olisi luonnonvalinnan seurausta, se antaisi syyn vakavasti epäillä teoreettisen ajattelun tuloksia siltä osin kuin ne ylittävät hyvin rajoitetun ja tutun alueen. Evoluutioteoreettinen selitys teoreettiselle kyvyllemme ei antaisi mitään vahvistusta sen mahdollisuudelle saavuttaa totuutta. (Nagel 1986: 78–79.)<br />
<br />
Nagel kirjoittaa:<br />
<br />
Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä. (Nagel 2008: 191.)<br />
<br />
== Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==<br />
<br />
Naturalistisesta näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olettaa koko todellisuuden kehittyneen fysikaalisista tekijöistä ohjaamattoman prosessin välityksellä. Naturalistit olettavat tavallisesti, että elämän synnylle täytyy olla olemassa puhtaasti kemiallinen selitys. <br />
<br />
Tämän käsityksen mukaan elämä syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa pelkästään kemian lakien ja perimmältään hiukkasfysiikan lakien pohjalta. Vallitsevassa naturalistisessa maailmankatsomuksessa evoluutioteorian tärkeänä tehtävänä on osoittaa, kuinka fysiikka voi olla kokonaisteoria. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Pyrkimys pelkistää koko todellisuus fysikaalisiin perustekijöihin on ongelmallinen siksi, ettei se tee oikeutta todellisuuden ei-fysikaalisille ulottuvuuksille. Inhimillisen kokemuksemme kautta olemme välittömässä kosketuksessa esimerkiksi sellaisiin ei-fysikaalisiin ulottuvuuksiin kuin loogisuuteen, hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kauneuteen. Aikamme evoluutiokeskustelussa tällainen terveen järjen vastainen pelkistävä lähestymistapa on kuitenkin korotettu epäilyksettömän tosiasian asemaan.<br />
<br />
Aikamme kulttuurin oppineet jäsenet on niin läpikotaisin indoktrinoitu, että he helposti kadottavat näkyvistään sen tosiasian, että evoluutioteoreettinen reduktionismi on terveen järjen vastainen. Terveen järjen vastainen teoria voi olla tosi, mutta sen totuuteen kohdistuvat epäilykset pitäisi tukahduttaa ainoastaan, jos todistusaineisto on poikkeuksellisen vahva. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että evolutionistisen naturalismin pohjalta on vaikea tehdä oikeutta ihmisen järjellisyydelle:<br />
<br />
Ongelma ei ole se, miten järkiperäinen ajattelu voi olla pätevää meidän sitä harjoittaessamme, vaan kuinka pystymme sitä harjoittamaan, jos järkiperäinen ajattelu on yleispätevää. Tähän kysymykseen ei ole monia mahdollisia vastauksia. Todennäköisesti kaikkein suosituin ei-subjektiivinen vastaus nykyään on evolutionaarinen naturalismi: Ihmiset pystyvät yleispätevään päättelyyn, koska se on seuraus alkukantaisemmasta tavasta muodostaa uskomuksia, jolla oli eloonjäämisarvoa aikana, jolloin ihmisaivot kehittyivät. Tämä selitys on aina tuntunut minusta naurettavan riittämättömältä – – Toinen tunnettu vastaus on uskonnollinen. Maailmankaikkeus on meille ymmärrettävä, koska se ja järkemme on tehty toisiaan varten. (Nagel 1997: 75)<br />
<br />
== Johtaako teismi tieteen kuolemaan? ==<br />
<br />
Väärinkäsitys, jonka mukaan sattuma olisi jotenkin tieteellisempi lähtökohta kuin ajatus kaiken Järjestäjästä, on saanut vankan jalansijan yleisessä tietoisuudessa. Myös tuomari John E. Jones vetosi siihen oikeuden päätöksessä, jossa käsiteltiin älykkään suunnitelman opettamista. Tämä julkisuudessa paljon huomiota saanut oikeudenkäynti Kitzmiller vastaan Doverin koulun lautakunta koski kysymystä, voidaanko luomisteorian yhtä muunnelmaa, älykkään suunnitelman teoriaa (intelligent design, ID) opettaa koulussa. Tämänkin kiistan osalta ratkaisevaksi nousi kysymys siitä, miten tieteen luonne ja sen mukana rajanveto-ongelma olisi tulkittava. Joulukuussa 2005 julkaistun oikeuden päätöksen mukaan älykkään suunnitelman teoria ei ole tiedettä. Tuomari Jones tukeutui tältä osin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan älykkään suunnittelijan poissulkeminen tieteestä on yksi tieteen perussäännöistä:<br />
<br />
Tiukka pitäytyminen ”luonnollisiin” selityksiin on määritelmän mukaan tieteen olennainen piirre. Olemme samaa mieltä kantajan asiantuntijatodistajan tri Millerin kanssa siitä, että käytännölliseltä kannalta luonnon ratkaisemattomien ongelmien lukeminen sellaisten syiden ja voimien syyksi, jotka ovat luonnollisen maailman ulkopuolella, merkitsee tieteen loppua. Kuten tri Miller selitti, kun pidät syynä yliluonnollista voimaa, jota ei voida testata, väitettä, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei ole mitään syytä jatkaa luonnollisten selitysten etsimistä, koska olemme jo saaneet vastauksen. (Kitzmiller, s. 736; sit. Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Nagel pitää tätä ajattelutapaa perusteettomana. Hänen mielestään ei ole mitään tietoteoreettisia tai historiallisia syitä olettaa, että sellainen, joka uskoo todellisuuden olevan älykkään olennon suunnittelema, ei enää pyrkisi etsimään luonnonlakeihin perustuvia selityksiä. Päinvastoin, tieteen historiassa usko Jumalaan todellisuuden lainsäätäjänä on ollut inspiroimassa pyrkimystä löytää luonnonlakeja. Useimmat modernin kokeellisen luonnontieteen kehittäjistä uskoivat luomisteoriaan. Luomisuskon ohjaamina he pyrkivät hahmottamaan luonnon lainomaista järjestystä. Luonnonlakien etsiminen on mielekästä, jos oletetaan luonnon olevan älykkäästi suunniteltu: <br />
<br />
On sekä tietoteoreettisesti että historiallisesti täysin perusteetonta väittää, että älykkään suunnittelun mahdollisuuden ottaminen selitysperustaksi veisi perusteen etsiä luonnonlainomaisia selityksiä. Newtonista alkaen Jumalaan uskovat tieteentekijät ovat aina olleet yhtä innokkaita kuin kuka muu tahansa löytämään yleispäteviä luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusperäisesti. (Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Tieteen historiasta näemme, että usko kaikkitietävän ja äärettömän älykkään Luojan luomistyöhön on inspiroinut luonnon tutkimista, koska sen avulla voidaan ymmärtää Luojan ajatuksia. Miten sitten voimme selittää tieteentekijöiden parissa yleisen käsityksen, jonka mukaan usko luomiseen johtaa tieteen kuolemaan? Yhtenä mahdollisena selityksenä lienee tieteellisen uran vaatima erikoistumisen tarve ja siitä seuraava perehtymättömyys laajempiin kysymyksiin. Tieteentekijät keskittyvät omaan erikoisalaansa niin kokonaisvaltaisesti, että yleisempien kysymysten osalta he nojautuvat tiedeyhteisössä vallitseviin ennakkoluuloihin. Sitä paitsi kyseinen ennakkoluulo on sellainen, että sen julistaminen on edullista naturalistien hallitsemassa tiedeyhteisössä.<br />
<br />
Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan joskus sillä, että Jumalaa ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi: ”Jumalaa ei voida laittaa koeputkeen”. On totta, että Jumalaa ei tässä mielessä voida kokeellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voida käyttää selitysperusteena tieteessä. Jumalan sulkeminen tieteen ulkopuolelle perustuu pätevään lähtökohtaoletukseen, josta tehdään väärä johtopäätös: <br />
<br />
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.<br />
<br />
Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys. (Nagel 2008: 189–190.) <br />
<br />
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan. (Nagel 2008: 189.)<br />
<br />
Vaikka Jumalan tahtoa ei voida tieteellisesti tutkia, voi olla olemassa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala on luonut elämän moninaisuuden. Tieteen piirissä on mahdollista mielekkäästi keskustella kysymyksestä, onko luonnon järjestyksen alkuperä jokin sellainen tekijä tai toimija, joka ei ole luonnonlakien hallitsema. On mielekästä etsiä tieteellistä todistusaineistoa tämän käsityksen puolesta tai sitä vastaan. (Nagel 2008: 189–190.)<br />
<br />
Nagel arvostelee sitä, että monet naturalistit esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samanaikaisesti mahdottomana ajatella, että pelkistävässä naturalistisessa lähestymistavassa voisi olla perustavia ongelmia. Tällaisen asenteen taustalla näyttäisi olevan puutteellinen käsitys siitä, miten suuria aukkoja elämän syntyä ja kehitystä koskevissa tiedoissamme on ja kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme tältä osin itse asiassa on. Naturalistien fysikalistisesti ja biologisesti pelkistävä selitys esittää laaja-alaisia väitteitä sellaisista prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita. Sitä ei voida pitää itsestään selvänä totuutena – on mahdollista, että sitä vastaan löytyy todistusaineistoa. Jos tällaisen vastakkaisen todistusaineiston olemassaoloa ei pidetä edes mahdollisena, herää epäilys, onko se itse ollenkaan tieteellinen teoria. (Nagel 2008: 190.)<br />
<br />
Useat naturalistit pitävät luomisteoriaa luonteeltaan epätieteellisenä, koska luomisteorian kannattajat pitävät Jumalan olemassaoloa mahdollisena, todennäköisenä tai varmana sellaisen uskon perusteella, joka ei ensisijaisesti nojaudu tieteelliseen todistusaineistoon. Nagelin mukaan tämä sama perustelu asettaa kuitenkin yhtä lailla kyseenalaiseksi naturalistisesti pelkistävän todellisuuskäsityksen ja sen varaan rakennetun evoluutioteorian tieteellisyyden. Ne, jotka eivät katso minkään määrän naturalismin vastaista todistusaineistoa olevan todistusaineistoa teismin puolesta, näyttävät olettavan, ettei Jumalan olemassaolo ja luomistyö ole edes mahdollisuus. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Se näyttää olevan ilman perusteluja omaksuttu perusoletus siitä, miten maailma toimii, eräänlainen muoto naturalistista uskoa. Jos se toimii empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle, se asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi niiden teorioiden tieteellisyyden, jotka riippuvat siitä. (Nagel 2008: 194–195.)<br />
<br />
Usein sanotaan, että tieteen rajojen vetäminen niin, että Jumala kuuluu tieteen ulkopuolelle, on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan tämä väite kuitenkin perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Joka tapauksessa tietyn hypoteesin tai sen kiellon semanttinen luokittelu joko tieteelliseksi tai ei-tieteelliseksi on vain vähän kiinnostava sellaiselle, joka haluaa tietää, onko hypoteesi tosi vai epätosi. Totuutta etsivä ihminen on kiinnostunut sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan esitetystä todistusaineistosta. (Nagel 2008: 195.) <br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Tästä uskonnollisesta uskomuksesta riippuu sekä näkemys, jonka mukaan teistisestä lähtökohdasta toteutettu tieteellinen tutkimus on huonoa tiedettä että näkemys, että teistinen näkemys ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan Jumalan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta järkevän tieteentekemisen kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. (Nagel 2008: 198–199.)<br />
<br />
<br />
== Tulisiko älykkään suunnitelman idea sulkea tieteen ulkopuolelle? ==<br />
<br />
Nagel kritisoi aikamme naturalismiin sitoutuneiden luonnontieteilijöiden pyrkimystä siirtää teistinen lähestymistapa eli niin sanottu älykkään suunnitelman teoria kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu – se ilmentää perimmältään uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys ja tietoteoria sulkevat pois Jumalan olemassaolon tai ainakin sulkevat Jumalan kokonaan luonnollisen maailmankaikkeuden ulkopuolelle.<br />
<br />
Pitäessään ohjaamatonta biologista evoluutiota selityksenä kaikille ihmiselämän ulottuvuuksille ja pyrkiessään sulkemaan kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme naturalistiset tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan ”toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon”, joka merkitsee perimmältään sitoutumista ateismiin tai agnostismiin. Tätä oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoa ”tuetaan huonoilla argumenteilla” (Nagel 2008: 187).<br />
<br />
Usein ajatus Jumalan luomistyöstä suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Tällöin naturalismia käytetään empiirisesti (kokemusperäisesti) perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle. Tällainen tieteen rajaus tekee siitä riippuvien teorioiden tieteellisyyden kyseenalaiseksi. Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan, ettei pystytä avoimesti käsittelemään keskeisiä kysymyksiä evoluutioteorian suhteesta tutkimuksen perustana oleviin perususkomuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näiden kysymysten kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen puolesta esitettävää tieteellistä todistusaineistoa. Jos näitä keskeisiä kysymyksiä vältellään, evoluutioteoriaan ei voida tieteessä ottaa kantaa älyllisesti perustellulla tavalla.<br />
<br />
Kun naturalistit sulkevat teistisen lähtökohdan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, he samalla suojaavat kritiikiltä oman naturalistisen näkemyksensä, jonka mukaan koko todellisuus on seurausta ohjaamattomasta evoluutiosta eli sellaisesta evoluutioprosessista, joka ei ole Jumalan suunnittelema ja ohjaama. Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle, naturalistisilla tieteentekijöillä on taipumus liioitella niiden väitteiden todistusvoimaa, joiden avulla pyritään osoittamaan, ettei luomakunta tarvitse selityksekseen äärettömän, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä. Tällä tavalla ohjaamattoman evoluution ajatus pyritään esittämään ikään kuin tieteellisesti todistettuna tosiasiana, jota ei ole mahdollista mielekkäästi kyseenalaistaa tieteen piirissä. Näin on syntynyt ”älyllisesti epäterve tilanne”, jossa ei olla valmiita koettelemaan ohjaamattoman evoluution ajatusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta. Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät sen, että voitaisiin mielekkäästi kiistää ohjaamattoman evoluution perusteesi, jonka mukaan elämän monimuotoisuus on kehittynyt sellaisen prosessin tuloksena, johon ei sisälly mitään älykästä suunnitelmaa tai tarkoitusta.<br />
<br />
Darwin kehitti evoluutioteoriansa alun perin vaihtoehdoksi luomisnäkemykselle, jonka mukaan kaikkivaltias, kaikkitietävä ja äärettömän älykäs Olento on luonut biologisten organismien moninaisuuden. Darwinin evoluutioteorian puolesta puhuvan todistusaineiston on siksi katsottu olevan todistusaineistoa luomisteoriaa vastaan. Darwinin perustava väite oli, että biologisten lajien kehitys on tapahtunut ohjaamattoman, sattumanvaraisen ja tarkoituksettoman muuntelun ja luonnonvalinnan seurauksena. (Nagel 2008: 188) <br />
Kukaan tuskin väittää, ettei Darwinin teoria olisi tieteellinen, vaikka se kuvaa prosessia, jota ei ole mahdollista suoranaisesti havainnoida vaan joka täytyy johtaa nykyisin havaittavan tosiasia-aineiston pohjalta. Nagel pitää siksi ongelmallisena, että nykyään yleisesti pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle älykkään suunnitelman teorian väite, joka kyseenalaistaa tämän Darwinin päättelyn ja väittää, ettei evoluutioteorian tueksi tarjottu tosiasia-aineisto tue sen ehdottamaa selitystä ja ettei Darwinin teoria siten ole onnistunut korvaamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty ja kehitys on älykkään olennon suunnittelema ja ohjaama prosessi. Oletuksen mukaan tiede pystyy todistamaan älykkään suunnitelman teorian epätotuuden, mutta tätä todistusta vastaan olevan tosiasia-aineiston ei katsota tarjoavan tieteellistä tukea älykkään suunnitelman teorialle. Ainoastaan väite älykkään suunnitelman teorian epätotuudesta kelpaa tieteelliseksi väitteeksi. Sen sijaan väite älykkään suunnitelman teorian totuudesta suljetaan tieteen ulkopuolelle. (Nagel 2008: 188–189)<br />
<br />
Nagelin mukaan tutkijat usein kokevat naturalistisen mielikuvamaailman jumaluskoista ”tieteellisemmäksi”, koska naturalismi kuvaa maailmankaikkeuden persoonattomaksi, ja persoonattomuuden katsotaan luonnehtivan tieteellistä asennetta. Kulttuuria hallitseva kokemus maailmankaikkeuden persoonattomuudesta ja tyhjyydestä synnyttää voimakkaan tunteenomaisen vastavoiman näkemykselle, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on siinä persoonallisesti läsnä. Vaikka ratkaisu tapahtuu mielikuvien ja tunteen tasolla, se kuvataan virallisen kulttuurisen kertomuksen mukaisesti tosiasioiden ja järjen voittona uskonnollisesta toiveajattelusta.<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että kiisteltäessä älykkään suunnitelman teorian kuulumisesta tieteen piiriin tai sen ulkopuolelle otetaan samalla kantaa siihen, mikä on totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Jos tieteen on tarkoitus olla rajoittamatonta pyrkimystä totuuden löytämiseen, tieteen ulkopuolelle ei voida mielekkäästi siirtää näkemystä, joka on mahdollisesti tosi kuvaus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Niinpä älykkään suunnitelman tieteellisyyden kieltävä kohtaa seuraavankaltaisen ongelman: Joko hän pitää mahdollisena, että älykäs suunnittelija on voinut ohjata elämän kehitystä tai hän kieltää tällaisen mahdollisuuden. Jos hän kieltää tällaisen mahdollisuuden, hänen täytyy selittää, miksi tämä Jumalan mahdollisuuden kieltävä usko olisi tieteellisempi kuin usko, että älykkään suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen. Jos hän taas pitää älykkään suunnittelijan olemassaoloa mahdollisena, hän voi korkeintaan argumentoida, että todistusaineisto tällaisen älykkään suunnittelijan toimintaa vastaan on valtava. Hän ei kuitenkaan voi väittää, että älykkään suunnittelun puolesta todistusaineistoa esittävä tutkija tekee jotakin perustavasti erilaista kuin mitä hän itse tekee tieteellisessä tutkimustyössään. Hän voi vain sanoa, että tällaisen henkilön tieteellinen käsitys on epätosi. (Nagel 2008: 195.)<br />
<br />
== Voiko välitön kokemus Jumalasta toimia tieteen lähtökohtana? ==<br />
<br />
Nagelin mukaan tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi voidaan perustellusti ottaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa. Tämän vakaumuksen pohjalta luonnon tosiasiat tulkitaan eri tavalla kuin jos lähtökohtana on vakaumus, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei hänestä voida tietää mitään. Sekä usko Jumalan olemassaoloon että ateistinen vakaumus ovat luonteeltaan välittömään kokemukseen perustuvia vakaumuksia, jotka ohjaavat kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. (Nagel 2008: 188.)<br />
Välittömän kokemuksen perustava asema tieteellisessä ajattelussa voi kuulostaa hätkähdyttävältä. Asian ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa, mitä tieteenfilosofiassa tarkoitetaan välittömällä kokemuksella. Kyseessä on peruskokemus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.<br />
<br />
Nagelin mukaan älykkään suunnitelman teoria on mielekkäintä tulkita siten, että se eroaa perinteisistä jumalatodistuksista, joissa Jumalan olemassaolo pyritään loogisesti johtamaan maailman järjestyksestä ja hienosäädöstä. Älykkään suunnitelman teorian lähtökohdaksi on mielekästä olettaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa.<br />
<br />
Älykkään suunnitelman idea on mielekkäintä ymmärtää väitteeksi siitä, mitä on järkevää uskoa biologisesta evoluutiosta, jos riippumattomalla tavalla uskotaan Jumalaan tavalla, joka on yhteensopiva sekä havainnon pohjalta todennettujen luontoa koskevien empiiristen tosiasioiden että tieteellistä todistamista koskevien yleisten periaatteiden hyväksymisen kanssa. (Nagel 2008: 188.) <br />
<br />
Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan aivan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä mahdollisena, että Jumala olisi ohjannut maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä, vaikka hän myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä.<br />
<br />
Olen itse sellaisen ateistin tilanteessa, joka oltuaan kansanomaisen tieteen innokas lukija, on pitkän aikaa ollut epäilevä sen väitteen suhteen, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta. Teoria ei väitä selittävänsä elämän alkuperää, joka on edelleen täydellinen tieteellinen mysteeri. (Nagel 2008: 2002.)<br />
<br />
Nagel kuitenkin myöntää, että luomisteorian torjuminen johtuu hänen maailmankatsomuksensa sellaisesta puolesta, joka ei perustu kokemusperäisille tosiasioille tai järkiperusteille. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.<br />
<br />
En itse pidä Jumalan interventiota mahdollisuutena, vaikka minulla ei olekaan muita vaihtoehtoja. Myönnän kuitenkin että tämä johtuu yleisen maailmankatsomukseni sellaisesta puolesta, joka ei perustu empiiriselle perustalle tai millekään muulle järjelliselle perustalle. En usko, että olisi mahdollista todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti. Jos perustelut evoluutioteorian riittävyyden epäilemiselle voidaan oikeutetusti ottaa osaksi opetussuunnitelmaa, on vaikea nähdä, miksei niitä voitaisi oikeutetusti kuvata perusteiksi, jotka tukevat älykkään suunnitelman teoriaa niille, jotka uskovat Jumalaan. Niille taas, jotka eivät usko Jumalaan, samat epäilykset ovat perusteita uskoa, että jokin vielä tuntematon puhtaasti naturalistinen teoria selittää kyseisen todistusaineiston. Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne. (Nagel 2008: 202–203.)<br />
<br />
Tieteellisen argumentaation taustalla vaikuttaa aina uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) taustaoletus, koska ihminen ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Suhde Jumalaan määrää olennaisesti ihmisen näkökulmaa todellisuuteen. Näiden näkökulmien ja taustaoletusten pohjalta rakennettuja hypoteeseja pyritään tieteessä systemaattisesti ja kokemusperäisesti koettelemaan. Vaikka lähtökohtaoletukset vaikuttavat kokemusten tulkintaan, kaikki ihmiset ovat kosketuksissa samaan todellisuuteen.<br />
<br />
== Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? ==<br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Näkemys, jonka mukaan älykkään suunnitelman teoria on huonoa tiedettä, on riippuvainen tästä uskonnollisesta uskomuksesta lähes yhtä paljon kuin näkemys, että älykkään suunnitelman teoria ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta tieteelle ominaisen järkiperäisen lähestymistavan kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. Tällainen kiistaton poissulkeminen edellyttäisi, että koko kehitysprosessi pystyttäisiin selittämään nykyisin tunnettujen evoluutiomekanismien pohjalta. ”Huolimatta vastakkaisesta retoriikasta, minusta näyttää, ettei tässä läheskään olla onnistuttu.” (Nagel 2008: 198–199.)<br />
Joitakin perustavia tieteellisiä erimielisyyksiä voi olla vaikea ratkaista pelkästään tieteellisillä argumenteilla. Tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla jne.) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tulkitsee tieteellistä todistusaineistoa. Uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat erityisesti siihen, uskooko tutkija monimutkaisten biologisten järjestelmien kehityksen olevan selitettävissä perinteisen evoluutioteorian pohjalta riippumatta siitä, pystymmekö tieteellisen tutkimuksen avulla löytämään kyseisiä mekanismeja. (Nagel 2008: 197.)<br />
<br />
Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että sen opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta. Joko Jumalan luomistyö suljetaan pois edeltä tai ei. Jos Jumalan luomistyö suljetaan pois, älykkään suunnitelman teoria voidaan jättää huomiotta. Jos sitä ei suljeta pois edeltä, älykkään suunnitelman teoriaa voidaan käsitellä. Molemmat oletukset ovat luonteeltaan uskonnollisia. On vaikea perustella sitä, että biologian tunneilla on luvallista käsitellä vain sellaisia teorioita, jotka perustuvat yhdenlaiseen uskonnolliseen olettamukseen, mutta on kiellettyä käsitellä teorioita, jotka perustuvat sen kanssa kilpailevaan uskonnolliseen oletukseen. (Nagel 2008: 200.)<br />
<br />
Kuten jo todettiin, darwinistisen evoluutioteorian kehittäminen ei perustunut oletukselle, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Päinvastoin, se kehittyi vaihtoehtona älykkään suunnitelman teorialle: sen tarkoituksena oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista ja sen mielekkyyden ymmärtämistä. On melkein epäjohdonmukaista pitää järkevän tieteentekemisen edellytyksenä naturalistista uskoa älykkään suunnitelman teorian epätotuuteen. (Nagel 2008: 200–201.)<br />
<br />
Älykkään suunnitelman teorian opettamista voidaan perustella sillä, että se auttaa saamaan paremman ymmärryksen evoluutioteoriasta ja sitä tukevasta ja sitä vastustavasta todistusaineistosta. Nagelin käsityksen mukaan lukion opetuksessa tulisi jossakin vaiheessa avoimesti käsitellä evoluutioteorian suhdetta uskontoon eli sitä, miten evoluutioteoria hahmottuu eri tavalla ateistin, agnostikon ja teistin näkökulmasta. (Nagel 2008: 204.) <br />
<br />
Kaikkein vaikeinta monien on ollut hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja että se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisten perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Älykkään suunnitelman teorian opettamisen kieltäminen on ristiriidassa uskonnollisen neutraalisuuden periaatteen kanssa, koska tällainen kielto perustuu uskonnolliseen vakaumukseen: joko ateismiin tai sellaiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala ei alkuperäisen luomisen jälkeen enää puutu luomakunnan kulkuun. <br />
<br />
Mitä opetettaisiin biologian kurssilla, jos tarkoituksena olisi pysyä neutraalina sen kysymyksen osalta, onko Jumala voinut puuttua elämän kehityksen prosesseihin, ja jos samalla tunnustetaan, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena, tai mikä todennäköisyys sille tulisi antaa, ja että tällä hetkellä ei ole mitään tapaa ratkaista tätä erimielisyyttä tieteellisesti? Käsitykseni mukaan ainoa tapa olla tekemättä mitään uskonnollista oletusta olisi myöntää, että empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten uskomusten pohjalta niitä lähdetään tarkastelemaan, ja että todistusaineisto ei itsessään ratkaise sitä, mikä noista uskomuksista on tosi. (Nagel 2008: 201.)<br />
<br />
Tässä kohdassa Nagel kiteyttää artikkelinsa pohjana olevan maltillisen perustusteorian ja dialogisen pluralismin perusajatuksen, jonka mukaan vaihtoehtoiset perususkomukset johtavat erilaisiin tapoihin tulkita tosiasioita. Yhden tulkintavaihtoehdon sulkeminen keskustelun ulkopuolelle on luonteeltaan epäkriittistä. Vaikka kaikki ihmiset ovat välittömän kokemuksensa välityksellä kosketuksissa samoihin todellisuuden asiaintiloihin, he tulkitsevat niitä eri tavoilla. Erilaisten tulkintojen totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta asiaintiloille, vaikkakin tätä arviointia vaikeuttaa se, että asiaintilat tulkitaan eri tavoin eri lähtökohdista. <br />
<br />
<br />
Nagel on tutkinut myös eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa teoksessaan The Possibility of Altruism Nagel puolustaa altruismia.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
Nagel, Thomas (1986) The View from Nowhere. London: Oxford University Press. <br />
<br />
– (1997) The Last Word. New York: Oxford University Press. <br />
<br />
– (2008) ”Public Education and Intelligent Design”, Philosophy & Public Affairs 36, no 2: 187–205. <br />
<br />
Teoksia<br />
<br />
Englanniksi<br />
<br />
The Possibility of Altruism (1970)<br />
<br />
Mortal Questions. Cambridge: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-22360-1.<br />
<br />
The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-503668-9.<br />
<br />
What Does It All Mean? A Very Short Introduction to Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1987. ISBN 0-19-505292-7.<br />
<br />
Equality and Partiality (1991)<br />
<br />
Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)<br />
<br />
The Last Word (1997)<br />
<br />
The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)<br />
<br />
Concealment and Exposure and Other Essays (2002)<br />
<br />
Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False (2012)<br />
<br />
Suomeksi<br />
<br />
Artikkeleita<br />
<br />
Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat? 1974. Suomentanut Jukka Partanen.) Niin & näin, 2010, nro 1, s. 31–40.<br />
<br />
Kirjoja<br />
<br />
Mieli ja kosmos: Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi. (Mind and Cosmos, 2012.). Suom. ja esipuhe Lauri Snellman. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-291-6.<br />
<br />
Lähteet<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Thomas_Nagel&diff=11833Thomas Nagel2017-06-10T16:24:38Z<p>Apollos: /* Darwinismin kritiikki */ lisätty kaksoispiste</p>
<hr />
<div>'''Thomas Nagel''' (s. 4. heinäkuuta 1937) on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.<br />
<br />
<br />
== Tietoisuuden ongelma ==<br />
<br />
<br />
Nagel kritisoi pelkistävää näkökulmaa tietoisuuteen esseessään ”Millaista on olla lepakko” (''What Is it Like to Be a Bat?'', 1974). Nagelin mukaan tietoisuus on todellisuuden ulottuvuus, jota ei voida pelkistää luonnontieteelliseen kuvaukseen organismista. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksista ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, se ei kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. <br />
<br />
Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.<br />
<br />
''Mieli ja kosmos'' -teoksessaan Nagel sanoo, että luonnontieteen näkökulma on rajoittunut sikäli, että luonnontieteen yritys selittää tietoisuutta, järkeä ja arvoja on vajavainen.<br />
<br />
== Dialoginen pluralismi ==<br />
<br />
Nagelin ajattelu on osa dialogisen pluralismin mukaista tiedekäsitystä, jonka mukaan erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa tieteen kentällä kehittämällä teorioita ja malleja todellisuuden kuvaamiseksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuutta arvioidaan teorioiden selitysvoimalla ja johdonmukaisuudella. Tieteen lähtökohtana on tutkijan näkemys todellisuuden alkuperästä ja perimmäisestä järjestyksestä, ja tieteellisen keskustelun tarkoituksena on haastaa tutkijan usko kehittämällä sille kumoajia eli vasta-argumentteja. Tutkija voi puolustaa uskoaan pyrkimällä kumoamaan uskoaan vastaan esitettyjä vasta-argumentteja, eli kehittämällä kumoajan kumoajia.<br />
<br />
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voida todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa. Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi. Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
Nagelin perusargumentit ovat seuraavat:<br />
<br />
(1) Kilpailevien tulkintavaihtoehtojen sulkeminen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
(2) Sekä ateismi että teismi ovat välittömään kokemukseen perustuvia uskonnollisia vakaumuksia, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin tosiasioista.<br />
<br />
(3) Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että opetuksessa pitäisi huomioida peruslähtökohtien vaikutus tosiasioiden tulkintaan.<br />
<br />
== Tosiasioiden tulkinta ==<br />
<br />
Nagelin muikaan ”empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten oletusten pohjalta sitä tulkitaan” (Nagel 2008: 201). Tämä on yksi dialogisen pluralismin perusväitteistä. Dialoginen pluralismi tunnustaa, että ”ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena” ja ”mikä todennäköisyys sille tulisi antaa” (Nagel 2008: 201). Koska uskonnolliset lähtökohdat vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan, tiedekeskustelussa on erilaiset tulkinnat alistettava syväluotaavalle analyysille, joka paljastaa niihin kätkeytyvät uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perususkomukset. Tällainen syväluotaava analyysi toteutuu vain avoimessa keskustelussa, jossa perustavat lähtökohdat tuodaan esille ja alistetaan monipuoliselle kritiikille vaihtoehtoisista lähtökohdista.<br />
<br />
Tosiasiat ovat kieltämättömiä, mutta ne saavat erilaisen merkityksen riippuen siitä, minkälaisen kokonaisuuden osaksi ne liitetään. Jos tosiasioille annettujen tulkintojen taustalla olevia oletuksia ei tiedosteta, tiettyä tulkintaa aletaan pitää itsestään selvyytenä, puhtaana tosiasiana. Näin tapahtuu erityisesti, jos oletetaan tutkimuksen olevan luonteeltaan neutraalia ja ennakko-oletuksista vapaata. <br />
<br />
Jos tietty tosiasioille annettu tulkinta suojataan kritiikiltä, tieteen itsekriittisyys vaarantuu. Vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä tai toistensa kanssa kilpailevia tulkintoja ei tällöin kyetä edes tunnistamaan varteenotettaviksi käsitteellisiksi vaihtoehdoiksi. Tieteellisen keskustelun ominaisluonteeseen kuuluu, että erilaiset tulkintahorisontit ja perususkomukset kilpailevat toistensa kanssa selitysvoiman ja johdonmukaisuuden osalta.<br />
<br />
<br />
== Nagelin ateismi ==<br />
<br />
Ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisee monille ihmisille yhteisen toiveen, ettei mitään Jumalaa olisi olemassa:<br />
<br />
Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua Jumalan olevan olemassa! En halua maailmankaikkeuden olevan sellainen – –. Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista. (Nagel 1997: 130)<br />
<br />
<br />
== Darwinismin kritiikki ==<br />
<br />
Nagelin mukaan kehittyneitä älyllisiä kykyjä on hyvin vaikea selittää ohjaamattoman evoluution pohjalta. <br />
<br />
Kyky muodostaa teorioita kosmologiasta ja atomia pienemmistä hiukkasista on niin kaukana olosuhteista, joissa ajattelukykymme on täytynyt läpäistä evoluution asettamia kokeita, ettei meillä ole mitään evoluutioteoriasta nousevaa syytä luottaa tähän kykyyn noiden asioiden osalta. Jos tosiaankin päätyisimme siihen mahdottomaan uskomukseen, että kykymme objektiivisen teorian muodostamiseen olisi luonnonvalinnan seurausta, se antaisi syyn vakavasti epäillä teoreettisen ajattelun tuloksia siltä osin kuin ne ylittävät hyvin rajoitetun ja tutun alueen. Evoluutioteoreettinen selitys teoreettiselle kyvyllemme ei antaisi mitään vahvistusta sen mahdollisuudelle saavuttaa totuutta. (Nagel 1986: 78–79.)<br />
<br />
Nagel kirjoittaa:<br />
<br />
Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä. (Nagel 2008: 191.)<br />
<br />
== Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==<br />
<br />
Naturalistisesta näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olettaa koko todellisuuden kehittyneen fysikaalisista tekijöistä ohjaamattoman prosessin välityksellä. Naturalistit olettavat tavallisesti, että elämän synnylle täytyy olla olemassa puhtaasti kemiallinen selitys. <br />
<br />
Tämän käsityksen mukaan elämä syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa pelkästään kemian lakien ja perimmältään hiukkasfysiikan lakien pohjalta. Vallitsevassa naturalistisessa maailmankatsomuksessa evoluutioteorian tärkeänä tehtävänä on osoittaa, kuinka fysiikka voi olla kokonaisteoria. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Pyrkimys pelkistää koko todellisuus fysikaalisiin perustekijöihin on ongelmallinen siksi, ettei se tee oikeutta todellisuuden ei-fysikaalisille ulottuvuuksille. Inhimillisen kokemuksemme kautta olemme välittömässä kosketuksessa esimerkiksi sellaisiin ei-fysikaalisiin ulottuvuuksiin kuin loogisuuteen, hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kauneuteen. Kuitenkin aikamme evoluutiokeskustelussa tällainen terveen järjen vastainen pelkistävä lähestymistapa on kuitenkin korotettu epäilyksettömän tosiasian asemaan.<br />
<br />
Aikamme kulttuurin oppineet jäsenet on niin läpikotaisin indoktrinoitu, että he helposti kadottavat näkyvistään sen tosiasian, että evoluutioteoreettinen reduktionismi on terveen järjen vastainen. Terveen järjen vastainen teoria voi olla tosi, mutta sen totuuteen kohdistuvat epäilykset pitäisi tukahduttaa ainoastaan, jos todistusaineisto on poikkeuksellisen vahva. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että evolutionistisen naturalismin pohjalta on vaikea tehdä oikeutta ihmisen järjellisyydelle:<br />
<br />
Ongelma ei ole se, miten järkiperäinen ajattelu voi olla pätevää meidän sitä harjoittaessamme, vaan kuinka pystymme sitä harjoittamaan, jos järkiperäinen ajattelu on yleispätevää. Tähän kysymykseen ei ole monia mahdollisia vastauksia. Todennäköisesti kaikkein suosituin ei-subjektiivinen vastaus nykyään on evolutionaarinen naturalismi: Ihmiset pystyvät yleispätevään päättelyyn, koska se on seuraus alkukantaisemmasta tavasta muodostaa uskomuksia, jolla oli eloonjäämisarvoa aikana, jolloin ihmisaivot kehittyivät. Tämä selitys on aina tuntunut minusta naurettavan riittämättömältä – – Toinen tunnettu vastaus on uskonnollinen. Maailmankaikkeus on meille ymmärrettävä, koska se ja järkemme on tehty toisiaan varten. (Nagel 1997: 75)<br />
<br />
== Johtaako teismi tieteen kuolemaan? ==<br />
<br />
Väärinkäsitys, jonka mukaan sattuma olisi jotenkin tieteellisempi lähtökohta kuin ajatus kaiken Järjestäjästä, on saanut vankan jalansijan yleisessä tietoisuudessa. Myös tuomari John E. Jones vetosi siihen oikeuden päätöksessä, jossa käsiteltiin älykkään suunnitelman opettamista. Tämä julkisuudessa paljon huomiota saanut oikeudenkäynti Kitzmiller vastaan Doverin koulun lautakunta koski kysymystä, voidaanko luomisteorian yhtä muunnelmaa, älykkään suunnitelman teoriaa (intelligent design, ID) opettaa koulussa. Tämänkin kiistan osalta ratkaisevaksi nousi kysymys siitä, miten tieteen luonne ja sen mukana rajanveto-ongelma olisi tulkittava. Joulukuussa 2005 julkaistun oikeuden päätöksen mukaan älykkään suunnitelman teoria ei ole tiedettä. Tuomari Jones tukeutui tältä osin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan älykkään suunnittelijan poissulkeminen tieteestä on yksi tieteen perussäännöistä:<br />
<br />
Tiukka pitäytyminen ”luonnollisiin” selityksiin on määritelmän mukaan tieteen olennainen piirre. Olemme samaa mieltä kantajan asiantuntijatodistajan tri Millerin kanssa siitä, että käytännölliseltä kannalta luonnon ratkaisemattomien ongelmien lukeminen sellaisten syiden ja voimien syyksi, jotka ovat luonnollisen maailman ulkopuolella, merkitsee tieteen loppua. Kuten tri Miller selitti, kun pidät syynä yliluonnollista voimaa, jota ei voida testata, väitettä, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei ole mitään syytä jatkaa luonnollisten selitysten etsimistä, koska olemme jo saaneet vastauksen. (Kitzmiller, s. 736; sit. Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Nagel pitää tätä ajattelutapaa perusteettomana. Hänen mielestään ei ole mitään tietoteoreettisia tai historiallisia syitä olettaa, että sellainen, joka uskoo todellisuuden olevan älykkään olennon suunnittelema, ei enää pyrkisi etsimään luonnonlakeihin perustuvia selityksiä. Päinvastoin, tieteen historiassa usko Jumalaan todellisuuden lainsäätäjänä on ollut inspiroimassa pyrkimystä löytää luonnonlakeja. Useimmat modernin kokeellisen luonnontieteen kehittäjistä uskoivat luomisteoriaan. Luomisuskon ohjaamina he pyrkivät hahmottamaan luonnon lainomaista järjestystä. Luonnonlakien etsiminen on mielekästä, jos oletetaan luonnon olevan älykkäästi suunniteltu: <br />
<br />
On sekä tietoteoreettisesti että historiallisesti täysin perusteetonta väittää, että älykkään suunnittelun mahdollisuuden ottaminen selitysperustaksi veisi perusteen etsiä luonnonlainomaisia selityksiä. Newtonista alkaen Jumalaan uskovat tieteentekijät ovat aina olleet yhtä innokkaita kuin kuka muu tahansa löytämään yleispäteviä luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusperäisesti. (Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Tieteen historiasta näemme, että usko kaikkitietävän ja äärettömän älykkään Luojan luomistyöhön on inspiroinut luonnon tutkimista, koska sen avulla voidaan ymmärtää Luojan ajatuksia. Miten sitten voimme selittää tieteentekijöiden parissa yleisen käsityksen, jonka mukaan usko luomiseen johtaa tieteen kuolemaan? Yhtenä mahdollisena selityksenä lienee tieteellisen uran vaatima erikoistumisen tarve ja siitä seuraava perehtymättömyys laajempiin kysymyksiin. Tieteentekijät keskittyvät omaan erikoisalaansa niin kokonaisvaltaisesti, että yleisempien kysymysten osalta he nojautuvat tiedeyhteisössä vallitseviin ennakkoluuloihin. Sitä paitsi kyseinen ennakkoluulo on sellainen, että sen julistaminen on edullista naturalistien hallitsemassa tiedeyhteisössä.<br />
<br />
Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan joskus sillä, että Jumalaa ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi: ”Jumalaa ei voida laittaa koeputkeen”. On totta, että Jumalaa ei tässä mielessä voida kokeellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voida käyttää selitysperusteena tieteessä. Jumalan sulkeminen tieteen ulkopuolelle perustuu pätevään lähtökohtaoletukseen, josta tehdään väärä johtopäätös: <br />
<br />
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.<br />
<br />
Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys. (Nagel 2008: 189–190.) <br />
<br />
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan. (Nagel 2008: 189.)<br />
<br />
Vaikka Jumalan tahtoa ei voida tieteellisesti tutkia, voi olla olemassa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala on luonut elämän moninaisuuden. Tieteen piirissä on mahdollista mielekkäästi keskustella kysymyksestä, onko luonnon järjestyksen alkuperä jokin sellainen tekijä tai toimija, joka ei ole luonnonlakien hallitsema. On mielekästä etsiä tieteellistä todistusaineistoa tämän käsityksen puolesta tai sitä vastaan. (Nagel 2008: 189–190.)<br />
<br />
Nagel arvostelee sitä, että monet naturalistit esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samanaikaisesti mahdottomana ajatella, että pelkistävässä naturalistisessa lähestymistavassa voisi olla perustavia ongelmia. Tällaisen asenteen taustalla näyttäisi olevan puutteellinen käsitys siitä, miten suuria aukkoja elämän syntyä ja kehitystä koskevissa tiedoissamme on ja kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme tältä osin itse asiassa on. Naturalistien fysikalistisesti ja biologisesti pelkistävä selitys esittää laaja-alaisia väitteitä sellaisista prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita. Sitä ei voida pitää itsestään selvänä totuutena – on mahdollista, että sitä vastaan löytyy todistusaineistoa. Jos tällaisen vastakkaisen todistusaineiston olemassaoloa ei pidetä edes mahdollisena, herää epäilys, onko se itse ollenkaan tieteellinen teoria. (Nagel 2008: 190.)<br />
<br />
Useat naturalistit pitävät luomisteoriaa luonteeltaan epätieteellisenä, koska luomisteorian kannattajat pitävät Jumalan olemassaoloa mahdollisena, todennäköisenä tai varmana sellaisen uskon perusteella, joka ei ensisijaisesti nojaudu tieteelliseen todistusaineistoon. Nagelin mukaan tämä sama perustelu asettaa kuitenkin yhtä lailla kyseenalaiseksi naturalistisesti pelkistävän todellisuuskäsityksen ja sen varaan rakennetun evoluutioteorian tieteellisyyden. Ne, jotka eivät katso minkään määrän naturalismin vastaista todistusaineistoa olevan todistusaineistoa teismin puolesta, näyttävät olettavan, ettei Jumalan olemassaolo ja luomistyö ole edes mahdollisuus. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Se näyttää olevan ilman perusteluja omaksuttu perusoletus siitä, miten maailma toimii, eräänlainen muoto naturalistista uskoa. Jos se toimii empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle, se asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi niiden teorioiden tieteellisyyden, jotka riippuvat siitä. (Nagel 2008: 194–195.)<br />
<br />
Usein sanotaan, että tieteen rajojen vetäminen niin, että Jumala kuuluu tieteen ulkopuolelle, on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan tämä väite kuitenkin perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Joka tapauksessa tietyn hypoteesin tai sen kiellon semanttinen luokittelu joko tieteelliseksi tai ei-tieteelliseksi on vain vähän kiinnostava sellaiselle, joka haluaa tietää, onko hypoteesi tosi vai epätosi. Totuutta etsivä ihminen on kiinnostunut sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan esitetystä todistusaineistosta. (Nagel 2008: 195.) <br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Tästä uskonnollisesta uskomuksesta riippuu sekä näkemys, jonka mukaan teistisestä lähtökohdasta toteutettu tieteellinen tutkimus on huonoa tiedettä että näkemys, että teistinen näkemys ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan Jumalan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta järkevän tieteentekemisen kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. (Nagel 2008: 198–199.)<br />
<br />
<br />
== Tulisiko älykkään suunnitelman idea sulkea tieteen ulkopuolelle? ==<br />
<br />
Nagel kritisoi aikamme naturalismiin sitoutuneiden luonnontieteilijöiden pyrkimystä siirtää teistinen lähestymistapa eli niin sanottu älykkään suunnitelman teoria kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu – se ilmentää perimmältään uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys ja tietoteoria sulkevat pois Jumalan olemassaolon tai ainakin sulkevat Jumalan kokonaan luonnollisen maailmankaikkeuden ulkopuolelle.<br />
<br />
Pitäessään ohjaamatonta biologista evoluutiota selityksenä kaikille ihmiselämän ulottuvuuksille ja pyrkiessään sulkemaan kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme naturalistiset tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan ”toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon”, joka merkitsee perimmältään sitoutumista ateismiin tai agnostismiin. Tätä oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoa ”tuetaan huonoilla argumenteilla” (Nagel 2008: 187).<br />
<br />
Usein ajatus Jumalan luomistyöstä suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Tällöin naturalismia käytetään empiirisesti (kokemusperäisesti) perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle. Tällainen tieteen rajaus tekee siitä riippuvien teorioiden tieteellisyyden kyseenalaiseksi. Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan, ettei pystytä avoimesti käsittelemään keskeisiä kysymyksiä evoluutioteorian suhteesta tutkimuksen perustana oleviin perususkomuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näiden kysymysten kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen puolesta esitettävää tieteellistä todistusaineistoa. Jos näitä keskeisiä kysymyksiä vältellään, evoluutioteoriaan ei voida tieteessä ottaa kantaa älyllisesti perustellulla tavalla.<br />
<br />
Kun naturalistit sulkevat teistisen lähtökohdan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, he samalla suojaavat kritiikiltä oman naturalistisen näkemyksensä, jonka mukaan koko todellisuus on seurausta ohjaamattomasta evoluutiosta eli sellaisesta evoluutioprosessista, joka ei ole Jumalan suunnittelema ja ohjaama. Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle, naturalistisilla tieteentekijöillä on taipumus liioitella niiden väitteiden todistusvoimaa, joiden avulla pyritään osoittamaan, ettei luomakunta tarvitse selityksekseen äärettömän, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä. Tällä tavalla ohjaamattoman evoluution ajatus pyritään esittämään ikään kuin tieteellisesti todistettuna tosiasiana, jota ei ole mahdollista mielekkäästi kyseenalaistaa tieteen piirissä. Näin on syntynyt ”älyllisesti epäterve tilanne”, jossa ei olla valmiita koettelemaan ohjaamattoman evoluution ajatusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta. Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät sen, että voitaisiin mielekkäästi kiistää ohjaamattoman evoluution perusteesi, jonka mukaan elämän monimuotoisuus on kehittynyt sellaisen prosessin tuloksena, johon ei sisälly mitään älykästä suunnitelmaa tai tarkoitusta.<br />
<br />
Darwin kehitti evoluutioteoriansa alun perin vaihtoehdoksi luomisnäkemykselle, jonka mukaan kaikkivaltias, kaikkitietävä ja äärettömän älykäs Olento on luonut biologisten organismien moninaisuuden. Darwinin evoluutioteorian puolesta puhuvan todistusaineiston on siksi katsottu olevan todistusaineistoa luomisteoriaa vastaan. Darwinin perustava väite oli, että biologisten lajien kehitys on tapahtunut ohjaamattoman, sattumanvaraisen ja tarkoituksettoman muuntelun ja luonnonvalinnan seurauksena. (Nagel 2008: 188) <br />
Kukaan tuskin väittää, ettei Darwinin teoria olisi tieteellinen, vaikka se kuvaa prosessia, jota ei ole mahdollista suoranaisesti havainnoida vaan joka täytyy johtaa nykyisin havaittavan tosiasia-aineiston pohjalta. Nagel pitää siksi ongelmallisena, että nykyään yleisesti pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle älykkään suunnitelman teorian väite, joka kyseenalaistaa tämän Darwinin päättelyn ja väittää, ettei evoluutioteorian tueksi tarjottu tosiasia-aineisto tue sen ehdottamaa selitystä ja ettei Darwinin teoria siten ole onnistunut korvaamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty ja kehitys on älykkään olennon suunnittelema ja ohjaama prosessi. Oletuksen mukaan tiede pystyy todistamaan älykkään suunnitelman teorian epätotuuden, mutta tätä todistusta vastaan olevan tosiasia-aineiston ei katsota tarjoavan tieteellistä tukea älykkään suunnitelman teorialle. Ainoastaan väite älykkään suunnitelman teorian epätotuudesta kelpaa tieteelliseksi väitteeksi. Sen sijaan väite älykkään suunnitelman teorian totuudesta suljetaan tieteen ulkopuolelle. (Nagel 2008: 188–189)<br />
<br />
Nagelin mukaan tutkijat usein kokevat naturalistisen mielikuvamaailman jumaluskoista ”tieteellisemmäksi”, koska naturalismi kuvaa maailmankaikkeuden persoonattomaksi, ja persoonattomuuden katsotaan luonnehtivan tieteellistä asennetta. Kulttuuria hallitseva kokemus maailmankaikkeuden persoonattomuudesta ja tyhjyydestä synnyttää voimakkaan tunteenomaisen vastavoiman näkemykselle, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on siinä persoonallisesti läsnä. Vaikka ratkaisu tapahtuu mielikuvien ja tunteen tasolla, se kuvataan virallisen kulttuurisen kertomuksen mukaisesti tosiasioiden ja järjen voittona uskonnollisesta toiveajattelusta.<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että kiisteltäessä älykkään suunnitelman teorian kuulumisesta tieteen piiriin tai sen ulkopuolelle otetaan samalla kantaa siihen, mikä on totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Jos tieteen on tarkoitus olla rajoittamatonta pyrkimystä totuuden löytämiseen, tieteen ulkopuolelle ei voida mielekkäästi siirtää näkemystä, joka on mahdollisesti tosi kuvaus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Niinpä älykkään suunnitelman tieteellisyyden kieltävä kohtaa seuraavankaltaisen ongelman: Joko hän pitää mahdollisena, että älykäs suunnittelija on voinut ohjata elämän kehitystä tai hän kieltää tällaisen mahdollisuuden. Jos hän kieltää tällaisen mahdollisuuden, hänen täytyy selittää, miksi tämä Jumalan mahdollisuuden kieltävä usko olisi tieteellisempi kuin usko, että älykkään suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen. Jos hän taas pitää älykkään suunnittelijan olemassaoloa mahdollisena, hän voi korkeintaan argumentoida, että todistusaineisto tällaisen älykkään suunnittelijan toimintaa vastaan on valtava. Hän ei kuitenkaan voi väittää, että älykkään suunnittelun puolesta todistusaineistoa esittävä tutkija tekee jotakin perustavasti erilaista kuin mitä hän itse tekee tieteellisessä tutkimustyössään. Hän voi vain sanoa, että tällaisen henkilön tieteellinen käsitys on epätosi. (Nagel 2008: 195.)<br />
<br />
== Voiko välitön kokemus Jumalasta toimia tieteen lähtökohtana? ==<br />
<br />
Nagelin mukaan tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi voidaan perustellusti ottaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa. Tämän vakaumuksen pohjalta luonnon tosiasiat tulkitaan eri tavalla kuin jos lähtökohtana on vakaumus, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei hänestä voida tietää mitään. Sekä usko Jumalan olemassaoloon että ateistinen vakaumus ovat luonteeltaan välittömään kokemukseen perustuvia vakaumuksia, jotka ohjaavat kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. (Nagel 2008: 188.)<br />
Välittömän kokemuksen perustava asema tieteellisessä ajattelussa voi kuulostaa hätkähdyttävältä. Asian ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa, mitä tieteenfilosofiassa tarkoitetaan välittömällä kokemuksella. Kyseessä on peruskokemus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.<br />
<br />
Nagelin mukaan älykkään suunnitelman teoria on mielekkäintä tulkita siten, että se eroaa perinteisistä jumalatodistuksista, joissa Jumalan olemassaolo pyritään loogisesti johtamaan maailman järjestyksestä ja hienosäädöstä. Älykkään suunnitelman teorian lähtökohdaksi on mielekästä olettaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa.<br />
<br />
Älykkään suunnitelman idea on mielekkäintä ymmärtää väitteeksi siitä, mitä on järkevää uskoa biologisesta evoluutiosta, jos riippumattomalla tavalla uskotaan Jumalaan tavalla, joka on yhteensopiva sekä havainnon pohjalta todennettujen luontoa koskevien empiiristen tosiasioiden että tieteellistä todistamista koskevien yleisten periaatteiden hyväksymisen kanssa. (Nagel 2008: 188.) <br />
<br />
Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan aivan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä mahdollisena, että Jumala olisi ohjannut maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä, vaikka hän myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä.<br />
<br />
Olen itse sellaisen ateistin tilanteessa, joka oltuaan kansanomaisen tieteen innokas lukija, on pitkän aikaa ollut epäilevä sen väitteen suhteen, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta. Teoria ei väitä selittävänsä elämän alkuperää, joka on edelleen täydellinen tieteellinen mysteeri. (Nagel 2008: 2002.)<br />
<br />
Nagel kuitenkin myöntää, että luomisteorian torjuminen johtuu hänen maailmankatsomuksensa sellaisesta puolesta, joka ei perustu kokemusperäisille tosiasioille tai järkiperusteille. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.<br />
<br />
En itse pidä Jumalan interventiota mahdollisuutena, vaikka minulla ei olekaan muita vaihtoehtoja. Myönnän kuitenkin että tämä johtuu yleisen maailmankatsomukseni sellaisesta puolesta, joka ei perustu empiiriselle perustalle tai millekään muulle järjelliselle perustalle. En usko, että olisi mahdollista todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti. Jos perustelut evoluutioteorian riittävyyden epäilemiselle voidaan oikeutetusti ottaa osaksi opetussuunnitelmaa, on vaikea nähdä, miksei niitä voitaisi oikeutetusti kuvata perusteiksi, jotka tukevat älykkään suunnitelman teoriaa niille, jotka uskovat Jumalaan. Niille taas, jotka eivät usko Jumalaan, samat epäilykset ovat perusteita uskoa, että jokin vielä tuntematon puhtaasti naturalistinen teoria selittää kyseisen todistusaineiston. Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne. (Nagel 2008: 202–203.)<br />
<br />
Tieteellisen argumentaation taustalla vaikuttaa aina uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) taustaoletus, koska ihminen ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Suhde Jumalaan määrää olennaisesti ihmisen näkökulmaa todellisuuteen. Näiden näkökulmien ja taustaoletusten pohjalta rakennettuja hypoteeseja pyritään tieteessä systemaattisesti ja kokemusperäisesti koettelemaan. Vaikka lähtökohtaoletukset vaikuttavat kokemusten tulkintaan, kaikki ihmiset ovat kosketuksissa samaan todellisuuteen.<br />
<br />
== Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? ==<br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Näkemys, jonka mukaan älykkään suunnitelman teoria on huonoa tiedettä, on riippuvainen tästä uskonnollisesta uskomuksesta lähes yhtä paljon kuin näkemys, että älykkään suunnitelman teoria ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta tieteelle ominaisen järkiperäisen lähestymistavan kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. Tällainen kiistaton poissulkeminen edellyttäisi, että koko kehitysprosessi pystyttäisiin selittämään nykyisin tunnettujen evoluutiomekanismien pohjalta. ”Huolimatta vastakkaisesta retoriikasta, minusta näyttää, ettei tässä läheskään olla onnistuttu.” (Nagel 2008: 198–199.)<br />
Joitakin perustavia tieteellisiä erimielisyyksiä voi olla vaikea ratkaista pelkästään tieteellisillä argumenteilla. Tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla jne.) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tulkitsee tieteellistä todistusaineistoa. Uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat erityisesti siihen, uskooko tutkija monimutkaisten biologisten järjestelmien kehityksen olevan selitettävissä perinteisen evoluutioteorian pohjalta riippumatta siitä, pystymmekö tieteellisen tutkimuksen avulla löytämään kyseisiä mekanismeja. (Nagel 2008: 197.)<br />
<br />
Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että sen opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta. Joko Jumalan luomistyö suljetaan pois edeltä tai ei. Jos Jumalan luomistyö suljetaan pois, älykkään suunnitelman teoria voidaan jättää huomiotta. Jos sitä ei suljeta pois edeltä, älykkään suunnitelman teoriaa voidaan käsitellä. Molemmat oletukset ovat luonteeltaan uskonnollisia. On vaikea perustella sitä, että biologian tunneilla on luvallista käsitellä vain sellaisia teorioita, jotka perustuvat yhdenlaiseen uskonnolliseen olettamukseen, mutta on kiellettyä käsitellä teorioita, jotka perustuvat sen kanssa kilpailevaan uskonnolliseen oletukseen. (Nagel 2008: 200.)<br />
<br />
Kuten jo todettiin, darwinistisen evoluutioteorian kehittäminen ei perustunut oletukselle, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Päinvastoin, se kehittyi vaihtoehtona älykkään suunnitelman teorialle: sen tarkoituksena oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista ja sen mielekkyyden ymmärtämistä. On melkein epäjohdonmukaista pitää järkevän tieteentekemisen edellytyksenä naturalistista uskoa älykkään suunnitelman teorian epätotuuteen. (Nagel 2008: 200–201.)<br />
<br />
Älykkään suunnitelman teorian opettamista voidaan perustella sillä, että se auttaa saamaan paremman ymmärryksen evoluutioteoriasta ja sitä tukevasta ja sitä vastustavasta todistusaineistosta. Nagelin käsityksen mukaan lukion opetuksessa tulisi jossakin vaiheessa avoimesti käsitellä evoluutioteorian suhdetta uskontoon eli sitä, miten evoluutioteoria hahmottuu eri tavalla ateistin, agnostikon ja teistin näkökulmasta. (Nagel 2008: 204.) <br />
<br />
Kaikkein vaikeinta monien on ollut hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja että se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisten perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Älykkään suunnitelman teorian opettamisen kieltäminen on ristiriidassa uskonnollisen neutraalisuuden periaatteen kanssa, koska tällainen kielto perustuu uskonnolliseen vakaumukseen: joko ateismiin tai sellaiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala ei alkuperäisen luomisen jälkeen enää puutu luomakunnan kulkuun. <br />
<br />
Mitä opetettaisiin biologian kurssilla, jos tarkoituksena olisi pysyä neutraalina sen kysymyksen osalta, onko Jumala voinut puuttua elämän kehityksen prosesseihin, ja jos samalla tunnustetaan, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena, tai mikä todennäköisyys sille tulisi antaa, ja että tällä hetkellä ei ole mitään tapaa ratkaista tätä erimielisyyttä tieteellisesti? Käsitykseni mukaan ainoa tapa olla tekemättä mitään uskonnollista oletusta olisi myöntää, että empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten uskomusten pohjalta niitä lähdetään tarkastelemaan, ja että todistusaineisto ei itsessään ratkaise sitä, mikä noista uskomuksista on tosi. (Nagel 2008: 201.)<br />
<br />
Tässä kohdassa Nagel kiteyttää artikkelinsa pohjana olevan maltillisen perustusteorian ja dialogisen pluralismin perusajatuksen, jonka mukaan vaihtoehtoiset perususkomukset johtavat erilaisiin tapoihin tulkita tosiasioita. Yhden tulkintavaihtoehdon sulkeminen keskustelun ulkopuolelle on luonteeltaan epäkriittistä. Vaikka kaikki ihmiset ovat välittömän kokemuksensa välityksellä kosketuksissa samoihin todellisuuden asiaintiloihin, he tulkitsevat niitä eri tavoilla. Erilaisten tulkintojen totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta asiaintiloille, vaikkakin tätä arviointia vaikeuttaa se, että asiaintilat tulkitaan eri tavoin eri lähtökohdista. <br />
<br />
<br />
Nagel on tutkinut myös eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa teoksessaan The Possibility of Altruism Nagel puolustaa altruismia.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
Nagel, Thomas (1986) The View from Nowhere. London: Oxford University Press. <br />
<br />
– (1997) The Last Word. New York: Oxford University Press. <br />
<br />
– (2008) ”Public Education and Intelligent Design”, Philosophy & Public Affairs 36, no 2: 187–205. <br />
<br />
Teoksia<br />
<br />
Englanniksi<br />
<br />
The Possibility of Altruism (1970)<br />
<br />
Mortal Questions. Cambridge: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-22360-1.<br />
<br />
The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-503668-9.<br />
<br />
What Does It All Mean? A Very Short Introduction to Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1987. ISBN 0-19-505292-7.<br />
<br />
Equality and Partiality (1991)<br />
<br />
Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)<br />
<br />
The Last Word (1997)<br />
<br />
The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)<br />
<br />
Concealment and Exposure and Other Essays (2002)<br />
<br />
Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False (2012)<br />
<br />
Suomeksi<br />
<br />
Artikkeleita<br />
<br />
Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat? 1974. Suomentanut Jukka Partanen.) Niin & näin, 2010, nro 1, s. 31–40.<br />
<br />
Kirjoja<br />
<br />
Mieli ja kosmos: Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi. (Mind and Cosmos, 2012.). Suom. ja esipuhe Lauri Snellman. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-291-6.<br />
<br />
Lähteet<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Thomas_Nagel&diff=11832Thomas Nagel2017-06-10T16:21:01Z<p>Apollos: /* Dialoginen pluralismi */ rivinvaihto lisätty</p>
<hr />
<div>'''Thomas Nagel''' (s. 4. heinäkuuta 1937) on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.<br />
<br />
<br />
== Tietoisuuden ongelma ==<br />
<br />
<br />
Nagel kritisoi pelkistävää näkökulmaa tietoisuuteen esseessään ”Millaista on olla lepakko” (''What Is it Like to Be a Bat?'', 1974). Nagelin mukaan tietoisuus on todellisuuden ulottuvuus, jota ei voida pelkistää luonnontieteelliseen kuvaukseen organismista. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksista ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, se ei kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. <br />
<br />
Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.<br />
<br />
''Mieli ja kosmos'' -teoksessaan Nagel sanoo, että luonnontieteen näkökulma on rajoittunut sikäli, että luonnontieteen yritys selittää tietoisuutta, järkeä ja arvoja on vajavainen.<br />
<br />
== Dialoginen pluralismi ==<br />
<br />
Nagelin ajattelu on osa dialogisen pluralismin mukaista tiedekäsitystä, jonka mukaan erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa tieteen kentällä kehittämällä teorioita ja malleja todellisuuden kuvaamiseksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuutta arvioidaan teorioiden selitysvoimalla ja johdonmukaisuudella. Tieteen lähtökohtana on tutkijan näkemys todellisuuden alkuperästä ja perimmäisestä järjestyksestä, ja tieteellisen keskustelun tarkoituksena on haastaa tutkijan usko kehittämällä sille kumoajia eli vasta-argumentteja. Tutkija voi puolustaa uskoaan pyrkimällä kumoamaan uskoaan vastaan esitettyjä vasta-argumentteja, eli kehittämällä kumoajan kumoajia.<br />
<br />
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voida todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa. Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi. Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
Nagelin perusargumentit ovat seuraavat:<br />
<br />
(1) Kilpailevien tulkintavaihtoehtojen sulkeminen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
(2) Sekä ateismi että teismi ovat välittömään kokemukseen perustuvia uskonnollisia vakaumuksia, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin tosiasioista.<br />
<br />
(3) Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että opetuksessa pitäisi huomioida peruslähtökohtien vaikutus tosiasioiden tulkintaan.<br />
<br />
== Tosiasioiden tulkinta ==<br />
<br />
Nagelin muikaan ”empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten oletusten pohjalta sitä tulkitaan” (Nagel 2008: 201). Tämä on yksi dialogisen pluralismin perusväitteistä. Dialoginen pluralismi tunnustaa, että ”ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena” ja ”mikä todennäköisyys sille tulisi antaa” (Nagel 2008: 201). Koska uskonnolliset lähtökohdat vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan, tiedekeskustelussa on erilaiset tulkinnat alistettava syväluotaavalle analyysille, joka paljastaa niihin kätkeytyvät uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perususkomukset. Tällainen syväluotaava analyysi toteutuu vain avoimessa keskustelussa, jossa perustavat lähtökohdat tuodaan esille ja alistetaan monipuoliselle kritiikille vaihtoehtoisista lähtökohdista.<br />
<br />
Tosiasiat ovat kieltämättömiä, mutta ne saavat erilaisen merkityksen riippuen siitä, minkälaisen kokonaisuuden osaksi ne liitetään. Jos tosiasioille annettujen tulkintojen taustalla olevia oletuksia ei tiedosteta, tiettyä tulkintaa aletaan pitää itsestään selvyytenä, puhtaana tosiasiana. Näin tapahtuu erityisesti, jos oletetaan tutkimuksen olevan luonteeltaan neutraalia ja ennakko-oletuksista vapaata. <br />
<br />
Jos tietty tosiasioille annettu tulkinta suojataan kritiikiltä, tieteen itsekriittisyys vaarantuu. Vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä tai toistensa kanssa kilpailevia tulkintoja ei tällöin kyetä edes tunnistamaan varteenotettaviksi käsitteellisiksi vaihtoehdoiksi. Tieteellisen keskustelun ominaisluonteeseen kuuluu, että erilaiset tulkintahorisontit ja perususkomukset kilpailevat toistensa kanssa selitysvoiman ja johdonmukaisuuden osalta.<br />
<br />
<br />
== Nagelin ateismi ==<br />
<br />
Ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisee monille ihmisille yhteisen toiveen, ettei mitään Jumalaa olisi olemassa:<br />
<br />
Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua Jumalan olevan olemassa! En halua maailmankaikkeuden olevan sellainen – –. Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista. (Nagel 1997: 130)<br />
<br />
<br />
== Darwinismin kritiikki ==<br />
<br />
Nagelin mukaan kehittyneitä älyllisiä kykyjä on hyvin vaikea selittää ohjaamattoman evoluution pohjalta. <br />
<br />
Kyky muodostaa teorioita kosmologiasta ja atomia pienemmistä hiukkasista on niin kaukana olosuhteista, joissa ajattelukykymme on täytynyt läpäistä evoluution asettamia kokeita, ettei meillä ole mitään evoluutioteoriasta nousevaa syytä luottaa tähän kykyyn noiden asioiden osalta. Jos tosiaankin päätyisimme siihen mahdottomaan uskomukseen, että kykymme objektiivisen teorian muodostamiseen olisi luonnonvalinnan seurausta, se antaisi syyn vakavasti epäillä teoreettisen ajattelun tuloksia siltä osin kuin ne ylittävät hyvin rajoitetun ja tutun alueen. Evoluutioteoreettinen selitys teoreettiselle kyvyllemme ei antaisi mitään vahvistusta sen mahdollisuudelle saavuttaa totuutta. (Nagel 1986: 78–79.)<br />
<br />
Nagel kirjoittaa<br />
<br />
Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä. (Nagel 2008: 191.)<br />
<br />
== Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==<br />
<br />
Naturalistisesta näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olettaa koko todellisuuden kehittyneen fysikaalisista tekijöistä ohjaamattoman prosessin välityksellä. Naturalistit olettavat tavallisesti, että elämän synnylle täytyy olla olemassa puhtaasti kemiallinen selitys. <br />
<br />
Tämän käsityksen mukaan elämä syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa pelkästään kemian lakien ja perimmältään hiukkasfysiikan lakien pohjalta. Vallitsevassa naturalistisessa maailmankatsomuksessa evoluutioteorian tärkeänä tehtävänä on osoittaa, kuinka fysiikka voi olla kokonaisteoria. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Pyrkimys pelkistää koko todellisuus fysikaalisiin perustekijöihin on ongelmallinen siksi, ettei se tee oikeutta todellisuuden ei-fysikaalisille ulottuvuuksille. Inhimillisen kokemuksemme kautta olemme välittömässä kosketuksessa esimerkiksi sellaisiin ei-fysikaalisiin ulottuvuuksiin kuin loogisuuteen, hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kauneuteen. Kuitenkin aikamme evoluutiokeskustelussa tällainen terveen järjen vastainen pelkistävä lähestymistapa on kuitenkin korotettu epäilyksettömän tosiasian asemaan.<br />
<br />
Aikamme kulttuurin oppineet jäsenet on niin läpikotaisin indoktrinoitu, että he helposti kadottavat näkyvistään sen tosiasian, että evoluutioteoreettinen reduktionismi on terveen järjen vastainen. Terveen järjen vastainen teoria voi olla tosi, mutta sen totuuteen kohdistuvat epäilykset pitäisi tukahduttaa ainoastaan, jos todistusaineisto on poikkeuksellisen vahva. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että evolutionistisen naturalismin pohjalta on vaikea tehdä oikeutta ihmisen järjellisyydelle:<br />
<br />
Ongelma ei ole se, miten järkiperäinen ajattelu voi olla pätevää meidän sitä harjoittaessamme, vaan kuinka pystymme sitä harjoittamaan, jos järkiperäinen ajattelu on yleispätevää. Tähän kysymykseen ei ole monia mahdollisia vastauksia. Todennäköisesti kaikkein suosituin ei-subjektiivinen vastaus nykyään on evolutionaarinen naturalismi: Ihmiset pystyvät yleispätevään päättelyyn, koska se on seuraus alkukantaisemmasta tavasta muodostaa uskomuksia, jolla oli eloonjäämisarvoa aikana, jolloin ihmisaivot kehittyivät. Tämä selitys on aina tuntunut minusta naurettavan riittämättömältä – – Toinen tunnettu vastaus on uskonnollinen. Maailmankaikkeus on meille ymmärrettävä, koska se ja järkemme on tehty toisiaan varten. (Nagel 1997: 75)<br />
<br />
== Johtaako teismi tieteen kuolemaan? ==<br />
<br />
Väärinkäsitys, jonka mukaan sattuma olisi jotenkin tieteellisempi lähtökohta kuin ajatus kaiken Järjestäjästä, on saanut vankan jalansijan yleisessä tietoisuudessa. Myös tuomari John E. Jones vetosi siihen oikeuden päätöksessä, jossa käsiteltiin älykkään suunnitelman opettamista. Tämä julkisuudessa paljon huomiota saanut oikeudenkäynti Kitzmiller vastaan Doverin koulun lautakunta koski kysymystä, voidaanko luomisteorian yhtä muunnelmaa, älykkään suunnitelman teoriaa (intelligent design, ID) opettaa koulussa. Tämänkin kiistan osalta ratkaisevaksi nousi kysymys siitä, miten tieteen luonne ja sen mukana rajanveto-ongelma olisi tulkittava. Joulukuussa 2005 julkaistun oikeuden päätöksen mukaan älykkään suunnitelman teoria ei ole tiedettä. Tuomari Jones tukeutui tältä osin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan älykkään suunnittelijan poissulkeminen tieteestä on yksi tieteen perussäännöistä:<br />
<br />
Tiukka pitäytyminen ”luonnollisiin” selityksiin on määritelmän mukaan tieteen olennainen piirre. Olemme samaa mieltä kantajan asiantuntijatodistajan tri Millerin kanssa siitä, että käytännölliseltä kannalta luonnon ratkaisemattomien ongelmien lukeminen sellaisten syiden ja voimien syyksi, jotka ovat luonnollisen maailman ulkopuolella, merkitsee tieteen loppua. Kuten tri Miller selitti, kun pidät syynä yliluonnollista voimaa, jota ei voida testata, väitettä, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei ole mitään syytä jatkaa luonnollisten selitysten etsimistä, koska olemme jo saaneet vastauksen. (Kitzmiller, s. 736; sit. Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Nagel pitää tätä ajattelutapaa perusteettomana. Hänen mielestään ei ole mitään tietoteoreettisia tai historiallisia syitä olettaa, että sellainen, joka uskoo todellisuuden olevan älykkään olennon suunnittelema, ei enää pyrkisi etsimään luonnonlakeihin perustuvia selityksiä. Päinvastoin, tieteen historiassa usko Jumalaan todellisuuden lainsäätäjänä on ollut inspiroimassa pyrkimystä löytää luonnonlakeja. Useimmat modernin kokeellisen luonnontieteen kehittäjistä uskoivat luomisteoriaan. Luomisuskon ohjaamina he pyrkivät hahmottamaan luonnon lainomaista järjestystä. Luonnonlakien etsiminen on mielekästä, jos oletetaan luonnon olevan älykkäästi suunniteltu: <br />
<br />
On sekä tietoteoreettisesti että historiallisesti täysin perusteetonta väittää, että älykkään suunnittelun mahdollisuuden ottaminen selitysperustaksi veisi perusteen etsiä luonnonlainomaisia selityksiä. Newtonista alkaen Jumalaan uskovat tieteentekijät ovat aina olleet yhtä innokkaita kuin kuka muu tahansa löytämään yleispäteviä luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusperäisesti. (Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Tieteen historiasta näemme, että usko kaikkitietävän ja äärettömän älykkään Luojan luomistyöhön on inspiroinut luonnon tutkimista, koska sen avulla voidaan ymmärtää Luojan ajatuksia. Miten sitten voimme selittää tieteentekijöiden parissa yleisen käsityksen, jonka mukaan usko luomiseen johtaa tieteen kuolemaan? Yhtenä mahdollisena selityksenä lienee tieteellisen uran vaatima erikoistumisen tarve ja siitä seuraava perehtymättömyys laajempiin kysymyksiin. Tieteentekijät keskittyvät omaan erikoisalaansa niin kokonaisvaltaisesti, että yleisempien kysymysten osalta he nojautuvat tiedeyhteisössä vallitseviin ennakkoluuloihin. Sitä paitsi kyseinen ennakkoluulo on sellainen, että sen julistaminen on edullista naturalistien hallitsemassa tiedeyhteisössä.<br />
<br />
Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan joskus sillä, että Jumalaa ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi: ”Jumalaa ei voida laittaa koeputkeen”. On totta, että Jumalaa ei tässä mielessä voida kokeellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voida käyttää selitysperusteena tieteessä. Jumalan sulkeminen tieteen ulkopuolelle perustuu pätevään lähtökohtaoletukseen, josta tehdään väärä johtopäätös: <br />
<br />
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.<br />
<br />
Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys. (Nagel 2008: 189–190.) <br />
<br />
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan. (Nagel 2008: 189.)<br />
<br />
Vaikka Jumalan tahtoa ei voida tieteellisesti tutkia, voi olla olemassa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala on luonut elämän moninaisuuden. Tieteen piirissä on mahdollista mielekkäästi keskustella kysymyksestä, onko luonnon järjestyksen alkuperä jokin sellainen tekijä tai toimija, joka ei ole luonnonlakien hallitsema. On mielekästä etsiä tieteellistä todistusaineistoa tämän käsityksen puolesta tai sitä vastaan. (Nagel 2008: 189–190.)<br />
<br />
Nagel arvostelee sitä, että monet naturalistit esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samanaikaisesti mahdottomana ajatella, että pelkistävässä naturalistisessa lähestymistavassa voisi olla perustavia ongelmia. Tällaisen asenteen taustalla näyttäisi olevan puutteellinen käsitys siitä, miten suuria aukkoja elämän syntyä ja kehitystä koskevissa tiedoissamme on ja kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme tältä osin itse asiassa on. Naturalistien fysikalistisesti ja biologisesti pelkistävä selitys esittää laaja-alaisia väitteitä sellaisista prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita. Sitä ei voida pitää itsestään selvänä totuutena – on mahdollista, että sitä vastaan löytyy todistusaineistoa. Jos tällaisen vastakkaisen todistusaineiston olemassaoloa ei pidetä edes mahdollisena, herää epäilys, onko se itse ollenkaan tieteellinen teoria. (Nagel 2008: 190.)<br />
<br />
Useat naturalistit pitävät luomisteoriaa luonteeltaan epätieteellisenä, koska luomisteorian kannattajat pitävät Jumalan olemassaoloa mahdollisena, todennäköisenä tai varmana sellaisen uskon perusteella, joka ei ensisijaisesti nojaudu tieteelliseen todistusaineistoon. Nagelin mukaan tämä sama perustelu asettaa kuitenkin yhtä lailla kyseenalaiseksi naturalistisesti pelkistävän todellisuuskäsityksen ja sen varaan rakennetun evoluutioteorian tieteellisyyden. Ne, jotka eivät katso minkään määrän naturalismin vastaista todistusaineistoa olevan todistusaineistoa teismin puolesta, näyttävät olettavan, ettei Jumalan olemassaolo ja luomistyö ole edes mahdollisuus. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Se näyttää olevan ilman perusteluja omaksuttu perusoletus siitä, miten maailma toimii, eräänlainen muoto naturalistista uskoa. Jos se toimii empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle, se asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi niiden teorioiden tieteellisyyden, jotka riippuvat siitä. (Nagel 2008: 194–195.)<br />
<br />
Usein sanotaan, että tieteen rajojen vetäminen niin, että Jumala kuuluu tieteen ulkopuolelle, on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan tämä väite kuitenkin perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Joka tapauksessa tietyn hypoteesin tai sen kiellon semanttinen luokittelu joko tieteelliseksi tai ei-tieteelliseksi on vain vähän kiinnostava sellaiselle, joka haluaa tietää, onko hypoteesi tosi vai epätosi. Totuutta etsivä ihminen on kiinnostunut sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan esitetystä todistusaineistosta. (Nagel 2008: 195.) <br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Tästä uskonnollisesta uskomuksesta riippuu sekä näkemys, jonka mukaan teistisestä lähtökohdasta toteutettu tieteellinen tutkimus on huonoa tiedettä että näkemys, että teistinen näkemys ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan Jumalan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta järkevän tieteentekemisen kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. (Nagel 2008: 198–199.)<br />
<br />
<br />
== Tulisiko älykkään suunnitelman idea sulkea tieteen ulkopuolelle? ==<br />
<br />
Nagel kritisoi aikamme naturalismiin sitoutuneiden luonnontieteilijöiden pyrkimystä siirtää teistinen lähestymistapa eli niin sanottu älykkään suunnitelman teoria kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu – se ilmentää perimmältään uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys ja tietoteoria sulkevat pois Jumalan olemassaolon tai ainakin sulkevat Jumalan kokonaan luonnollisen maailmankaikkeuden ulkopuolelle.<br />
<br />
Pitäessään ohjaamatonta biologista evoluutiota selityksenä kaikille ihmiselämän ulottuvuuksille ja pyrkiessään sulkemaan kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme naturalistiset tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan ”toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon”, joka merkitsee perimmältään sitoutumista ateismiin tai agnostismiin. Tätä oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoa ”tuetaan huonoilla argumenteilla” (Nagel 2008: 187).<br />
<br />
Usein ajatus Jumalan luomistyöstä suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Tällöin naturalismia käytetään empiirisesti (kokemusperäisesti) perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle. Tällainen tieteen rajaus tekee siitä riippuvien teorioiden tieteellisyyden kyseenalaiseksi. Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan, ettei pystytä avoimesti käsittelemään keskeisiä kysymyksiä evoluutioteorian suhteesta tutkimuksen perustana oleviin perususkomuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näiden kysymysten kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen puolesta esitettävää tieteellistä todistusaineistoa. Jos näitä keskeisiä kysymyksiä vältellään, evoluutioteoriaan ei voida tieteessä ottaa kantaa älyllisesti perustellulla tavalla.<br />
<br />
Kun naturalistit sulkevat teistisen lähtökohdan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, he samalla suojaavat kritiikiltä oman naturalistisen näkemyksensä, jonka mukaan koko todellisuus on seurausta ohjaamattomasta evoluutiosta eli sellaisesta evoluutioprosessista, joka ei ole Jumalan suunnittelema ja ohjaama. Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle, naturalistisilla tieteentekijöillä on taipumus liioitella niiden väitteiden todistusvoimaa, joiden avulla pyritään osoittamaan, ettei luomakunta tarvitse selityksekseen äärettömän, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä. Tällä tavalla ohjaamattoman evoluution ajatus pyritään esittämään ikään kuin tieteellisesti todistettuna tosiasiana, jota ei ole mahdollista mielekkäästi kyseenalaistaa tieteen piirissä. Näin on syntynyt ”älyllisesti epäterve tilanne”, jossa ei olla valmiita koettelemaan ohjaamattoman evoluution ajatusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta. Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät sen, että voitaisiin mielekkäästi kiistää ohjaamattoman evoluution perusteesi, jonka mukaan elämän monimuotoisuus on kehittynyt sellaisen prosessin tuloksena, johon ei sisälly mitään älykästä suunnitelmaa tai tarkoitusta.<br />
<br />
Darwin kehitti evoluutioteoriansa alun perin vaihtoehdoksi luomisnäkemykselle, jonka mukaan kaikkivaltias, kaikkitietävä ja äärettömän älykäs Olento on luonut biologisten organismien moninaisuuden. Darwinin evoluutioteorian puolesta puhuvan todistusaineiston on siksi katsottu olevan todistusaineistoa luomisteoriaa vastaan. Darwinin perustava väite oli, että biologisten lajien kehitys on tapahtunut ohjaamattoman, sattumanvaraisen ja tarkoituksettoman muuntelun ja luonnonvalinnan seurauksena. (Nagel 2008: 188) <br />
Kukaan tuskin väittää, ettei Darwinin teoria olisi tieteellinen, vaikka se kuvaa prosessia, jota ei ole mahdollista suoranaisesti havainnoida vaan joka täytyy johtaa nykyisin havaittavan tosiasia-aineiston pohjalta. Nagel pitää siksi ongelmallisena, että nykyään yleisesti pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle älykkään suunnitelman teorian väite, joka kyseenalaistaa tämän Darwinin päättelyn ja väittää, ettei evoluutioteorian tueksi tarjottu tosiasia-aineisto tue sen ehdottamaa selitystä ja ettei Darwinin teoria siten ole onnistunut korvaamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty ja kehitys on älykkään olennon suunnittelema ja ohjaama prosessi. Oletuksen mukaan tiede pystyy todistamaan älykkään suunnitelman teorian epätotuuden, mutta tätä todistusta vastaan olevan tosiasia-aineiston ei katsota tarjoavan tieteellistä tukea älykkään suunnitelman teorialle. Ainoastaan väite älykkään suunnitelman teorian epätotuudesta kelpaa tieteelliseksi väitteeksi. Sen sijaan väite älykkään suunnitelman teorian totuudesta suljetaan tieteen ulkopuolelle. (Nagel 2008: 188–189)<br />
<br />
Nagelin mukaan tutkijat usein kokevat naturalistisen mielikuvamaailman jumaluskoista ”tieteellisemmäksi”, koska naturalismi kuvaa maailmankaikkeuden persoonattomaksi, ja persoonattomuuden katsotaan luonnehtivan tieteellistä asennetta. Kulttuuria hallitseva kokemus maailmankaikkeuden persoonattomuudesta ja tyhjyydestä synnyttää voimakkaan tunteenomaisen vastavoiman näkemykselle, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on siinä persoonallisesti läsnä. Vaikka ratkaisu tapahtuu mielikuvien ja tunteen tasolla, se kuvataan virallisen kulttuurisen kertomuksen mukaisesti tosiasioiden ja järjen voittona uskonnollisesta toiveajattelusta.<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että kiisteltäessä älykkään suunnitelman teorian kuulumisesta tieteen piiriin tai sen ulkopuolelle otetaan samalla kantaa siihen, mikä on totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Jos tieteen on tarkoitus olla rajoittamatonta pyrkimystä totuuden löytämiseen, tieteen ulkopuolelle ei voida mielekkäästi siirtää näkemystä, joka on mahdollisesti tosi kuvaus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Niinpä älykkään suunnitelman tieteellisyyden kieltävä kohtaa seuraavankaltaisen ongelman: Joko hän pitää mahdollisena, että älykäs suunnittelija on voinut ohjata elämän kehitystä tai hän kieltää tällaisen mahdollisuuden. Jos hän kieltää tällaisen mahdollisuuden, hänen täytyy selittää, miksi tämä Jumalan mahdollisuuden kieltävä usko olisi tieteellisempi kuin usko, että älykkään suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen. Jos hän taas pitää älykkään suunnittelijan olemassaoloa mahdollisena, hän voi korkeintaan argumentoida, että todistusaineisto tällaisen älykkään suunnittelijan toimintaa vastaan on valtava. Hän ei kuitenkaan voi väittää, että älykkään suunnittelun puolesta todistusaineistoa esittävä tutkija tekee jotakin perustavasti erilaista kuin mitä hän itse tekee tieteellisessä tutkimustyössään. Hän voi vain sanoa, että tällaisen henkilön tieteellinen käsitys on epätosi. (Nagel 2008: 195.)<br />
<br />
== Voiko välitön kokemus Jumalasta toimia tieteen lähtökohtana? ==<br />
<br />
Nagelin mukaan tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi voidaan perustellusti ottaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa. Tämän vakaumuksen pohjalta luonnon tosiasiat tulkitaan eri tavalla kuin jos lähtökohtana on vakaumus, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei hänestä voida tietää mitään. Sekä usko Jumalan olemassaoloon että ateistinen vakaumus ovat luonteeltaan välittömään kokemukseen perustuvia vakaumuksia, jotka ohjaavat kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. (Nagel 2008: 188.)<br />
Välittömän kokemuksen perustava asema tieteellisessä ajattelussa voi kuulostaa hätkähdyttävältä. Asian ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa, mitä tieteenfilosofiassa tarkoitetaan välittömällä kokemuksella. Kyseessä on peruskokemus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.<br />
<br />
Nagelin mukaan älykkään suunnitelman teoria on mielekkäintä tulkita siten, että se eroaa perinteisistä jumalatodistuksista, joissa Jumalan olemassaolo pyritään loogisesti johtamaan maailman järjestyksestä ja hienosäädöstä. Älykkään suunnitelman teorian lähtökohdaksi on mielekästä olettaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa.<br />
<br />
Älykkään suunnitelman idea on mielekkäintä ymmärtää väitteeksi siitä, mitä on järkevää uskoa biologisesta evoluutiosta, jos riippumattomalla tavalla uskotaan Jumalaan tavalla, joka on yhteensopiva sekä havainnon pohjalta todennettujen luontoa koskevien empiiristen tosiasioiden että tieteellistä todistamista koskevien yleisten periaatteiden hyväksymisen kanssa. (Nagel 2008: 188.) <br />
<br />
Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan aivan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä mahdollisena, että Jumala olisi ohjannut maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä, vaikka hän myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä.<br />
<br />
Olen itse sellaisen ateistin tilanteessa, joka oltuaan kansanomaisen tieteen innokas lukija, on pitkän aikaa ollut epäilevä sen väitteen suhteen, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta. Teoria ei väitä selittävänsä elämän alkuperää, joka on edelleen täydellinen tieteellinen mysteeri. (Nagel 2008: 2002.)<br />
<br />
Nagel kuitenkin myöntää, että luomisteorian torjuminen johtuu hänen maailmankatsomuksensa sellaisesta puolesta, joka ei perustu kokemusperäisille tosiasioille tai järkiperusteille. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.<br />
<br />
En itse pidä Jumalan interventiota mahdollisuutena, vaikka minulla ei olekaan muita vaihtoehtoja. Myönnän kuitenkin että tämä johtuu yleisen maailmankatsomukseni sellaisesta puolesta, joka ei perustu empiiriselle perustalle tai millekään muulle järjelliselle perustalle. En usko, että olisi mahdollista todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti. Jos perustelut evoluutioteorian riittävyyden epäilemiselle voidaan oikeutetusti ottaa osaksi opetussuunnitelmaa, on vaikea nähdä, miksei niitä voitaisi oikeutetusti kuvata perusteiksi, jotka tukevat älykkään suunnitelman teoriaa niille, jotka uskovat Jumalaan. Niille taas, jotka eivät usko Jumalaan, samat epäilykset ovat perusteita uskoa, että jokin vielä tuntematon puhtaasti naturalistinen teoria selittää kyseisen todistusaineiston. Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne. (Nagel 2008: 202–203.)<br />
<br />
Tieteellisen argumentaation taustalla vaikuttaa aina uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) taustaoletus, koska ihminen ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Suhde Jumalaan määrää olennaisesti ihmisen näkökulmaa todellisuuteen. Näiden näkökulmien ja taustaoletusten pohjalta rakennettuja hypoteeseja pyritään tieteessä systemaattisesti ja kokemusperäisesti koettelemaan. Vaikka lähtökohtaoletukset vaikuttavat kokemusten tulkintaan, kaikki ihmiset ovat kosketuksissa samaan todellisuuteen.<br />
<br />
== Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? ==<br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Näkemys, jonka mukaan älykkään suunnitelman teoria on huonoa tiedettä, on riippuvainen tästä uskonnollisesta uskomuksesta lähes yhtä paljon kuin näkemys, että älykkään suunnitelman teoria ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta tieteelle ominaisen järkiperäisen lähestymistavan kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. Tällainen kiistaton poissulkeminen edellyttäisi, että koko kehitysprosessi pystyttäisiin selittämään nykyisin tunnettujen evoluutiomekanismien pohjalta. ”Huolimatta vastakkaisesta retoriikasta, minusta näyttää, ettei tässä läheskään olla onnistuttu.” (Nagel 2008: 198–199.)<br />
Joitakin perustavia tieteellisiä erimielisyyksiä voi olla vaikea ratkaista pelkästään tieteellisillä argumenteilla. Tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla jne.) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tulkitsee tieteellistä todistusaineistoa. Uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat erityisesti siihen, uskooko tutkija monimutkaisten biologisten järjestelmien kehityksen olevan selitettävissä perinteisen evoluutioteorian pohjalta riippumatta siitä, pystymmekö tieteellisen tutkimuksen avulla löytämään kyseisiä mekanismeja. (Nagel 2008: 197.)<br />
<br />
Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että sen opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta. Joko Jumalan luomistyö suljetaan pois edeltä tai ei. Jos Jumalan luomistyö suljetaan pois, älykkään suunnitelman teoria voidaan jättää huomiotta. Jos sitä ei suljeta pois edeltä, älykkään suunnitelman teoriaa voidaan käsitellä. Molemmat oletukset ovat luonteeltaan uskonnollisia. On vaikea perustella sitä, että biologian tunneilla on luvallista käsitellä vain sellaisia teorioita, jotka perustuvat yhdenlaiseen uskonnolliseen olettamukseen, mutta on kiellettyä käsitellä teorioita, jotka perustuvat sen kanssa kilpailevaan uskonnolliseen oletukseen. (Nagel 2008: 200.)<br />
<br />
Kuten jo todettiin, darwinistisen evoluutioteorian kehittäminen ei perustunut oletukselle, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Päinvastoin, se kehittyi vaihtoehtona älykkään suunnitelman teorialle: sen tarkoituksena oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista ja sen mielekkyyden ymmärtämistä. On melkein epäjohdonmukaista pitää järkevän tieteentekemisen edellytyksenä naturalistista uskoa älykkään suunnitelman teorian epätotuuteen. (Nagel 2008: 200–201.)<br />
<br />
Älykkään suunnitelman teorian opettamista voidaan perustella sillä, että se auttaa saamaan paremman ymmärryksen evoluutioteoriasta ja sitä tukevasta ja sitä vastustavasta todistusaineistosta. Nagelin käsityksen mukaan lukion opetuksessa tulisi jossakin vaiheessa avoimesti käsitellä evoluutioteorian suhdetta uskontoon eli sitä, miten evoluutioteoria hahmottuu eri tavalla ateistin, agnostikon ja teistin näkökulmasta. (Nagel 2008: 204.) <br />
<br />
Kaikkein vaikeinta monien on ollut hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja että se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisten perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Älykkään suunnitelman teorian opettamisen kieltäminen on ristiriidassa uskonnollisen neutraalisuuden periaatteen kanssa, koska tällainen kielto perustuu uskonnolliseen vakaumukseen: joko ateismiin tai sellaiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala ei alkuperäisen luomisen jälkeen enää puutu luomakunnan kulkuun. <br />
<br />
Mitä opetettaisiin biologian kurssilla, jos tarkoituksena olisi pysyä neutraalina sen kysymyksen osalta, onko Jumala voinut puuttua elämän kehityksen prosesseihin, ja jos samalla tunnustetaan, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena, tai mikä todennäköisyys sille tulisi antaa, ja että tällä hetkellä ei ole mitään tapaa ratkaista tätä erimielisyyttä tieteellisesti? Käsitykseni mukaan ainoa tapa olla tekemättä mitään uskonnollista oletusta olisi myöntää, että empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten uskomusten pohjalta niitä lähdetään tarkastelemaan, ja että todistusaineisto ei itsessään ratkaise sitä, mikä noista uskomuksista on tosi. (Nagel 2008: 201.)<br />
<br />
Tässä kohdassa Nagel kiteyttää artikkelinsa pohjana olevan maltillisen perustusteorian ja dialogisen pluralismin perusajatuksen, jonka mukaan vaihtoehtoiset perususkomukset johtavat erilaisiin tapoihin tulkita tosiasioita. Yhden tulkintavaihtoehdon sulkeminen keskustelun ulkopuolelle on luonteeltaan epäkriittistä. Vaikka kaikki ihmiset ovat välittömän kokemuksensa välityksellä kosketuksissa samoihin todellisuuden asiaintiloihin, he tulkitsevat niitä eri tavoilla. Erilaisten tulkintojen totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta asiaintiloille, vaikkakin tätä arviointia vaikeuttaa se, että asiaintilat tulkitaan eri tavoin eri lähtökohdista. <br />
<br />
<br />
Nagel on tutkinut myös eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa teoksessaan The Possibility of Altruism Nagel puolustaa altruismia.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
Nagel, Thomas (1986) The View from Nowhere. London: Oxford University Press. <br />
<br />
– (1997) The Last Word. New York: Oxford University Press. <br />
<br />
– (2008) ”Public Education and Intelligent Design”, Philosophy & Public Affairs 36, no 2: 187–205. <br />
<br />
Teoksia<br />
<br />
Englanniksi<br />
<br />
The Possibility of Altruism (1970)<br />
<br />
Mortal Questions. Cambridge: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-22360-1.<br />
<br />
The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-503668-9.<br />
<br />
What Does It All Mean? A Very Short Introduction to Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1987. ISBN 0-19-505292-7.<br />
<br />
Equality and Partiality (1991)<br />
<br />
Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)<br />
<br />
The Last Word (1997)<br />
<br />
The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)<br />
<br />
Concealment and Exposure and Other Essays (2002)<br />
<br />
Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False (2012)<br />
<br />
Suomeksi<br />
<br />
Artikkeleita<br />
<br />
Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat? 1974. Suomentanut Jukka Partanen.) Niin & näin, 2010, nro 1, s. 31–40.<br />
<br />
Kirjoja<br />
<br />
Mieli ja kosmos: Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi. (Mind and Cosmos, 2012.). Suom. ja esipuhe Lauri Snellman. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-291-6.<br />
<br />
Lähteet<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Thomas_Nagel&diff=11831Thomas Nagel2017-06-10T16:16:44Z<p>Apollos: /* Tietoisuuden ongelma */ Nigel -> Nagel</p>
<hr />
<div>'''Thomas Nagel''' (s. 4. heinäkuuta 1937) on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.<br />
<br />
<br />
== Tietoisuuden ongelma ==<br />
<br />
<br />
Nagel kritisoi pelkistävää näkökulmaa tietoisuuteen esseessään ”Millaista on olla lepakko” (''What Is it Like to Be a Bat?'', 1974). Nagelin mukaan tietoisuus on todellisuuden ulottuvuus, jota ei voida pelkistää luonnontieteelliseen kuvaukseen organismista. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksista ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, se ei kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. <br />
<br />
Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.<br />
<br />
''Mieli ja kosmos'' -teoksessaan Nagel sanoo, että luonnontieteen näkökulma on rajoittunut sikäli, että luonnontieteen yritys selittää tietoisuutta, järkeä ja arvoja on vajavainen.<br />
<br />
== Dialoginen pluralismi ==<br />
<br />
Nagelin ajattelu on osa dialogisen pluralismin mukaista tiedekäsitystä, jonka mukaan erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa tieteen kentällä kehittämällä teorioita ja malleja todellisuuden kuvaamiseksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuutta arvioidaan teorioiden selitysvoimalla ja johdonmukaisuudella. Tieteen lähtökohtana on tutkijan näkemys todellisuuden alkuperästä ja perimmäisestä järjestyksestä, ja tieteellisen keskustelun tarkoituksena on haastaa tutkijan usko kehittämällä sille kumoajia eli vasta-argumentteja. Tutkija voi puolustaa uskoaan pyrkimällä kumoamaan uskoaan vastaan esitettyjä vasta-argumentteja, eli kehittämällä kumoajan kumoajia.<br />
<br />
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voida todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa. Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi. Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
Nagelin perusargumentit ovat seuraavat:<br />
<br />
(1) Kilpailevien tulkintavaihtoehtojen sulkeminen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle on tieteen itsekriittisyyden vastaista. <br />
<br />
(2) Sekä ateismi että teismi ovat välittömään kokemukseen perustuvia uskonnollisia vakaumuksia, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin tosiasioista. <br />
(3) Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että opetuksessa pitäisi huomioida peruslähtökohtien vaikutus tosiasioiden tulkintaan.<br />
<br />
== Tosiasioiden tulkinta ==<br />
<br />
Nagelin muikaan ”empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten oletusten pohjalta sitä tulkitaan” (Nagel 2008: 201). Tämä on yksi dialogisen pluralismin perusväitteistä. Dialoginen pluralismi tunnustaa, että ”ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena” ja ”mikä todennäköisyys sille tulisi antaa” (Nagel 2008: 201). Koska uskonnolliset lähtökohdat vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan, tiedekeskustelussa on erilaiset tulkinnat alistettava syväluotaavalle analyysille, joka paljastaa niihin kätkeytyvät uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perususkomukset. Tällainen syväluotaava analyysi toteutuu vain avoimessa keskustelussa, jossa perustavat lähtökohdat tuodaan esille ja alistetaan monipuoliselle kritiikille vaihtoehtoisista lähtökohdista.<br />
<br />
Tosiasiat ovat kieltämättömiä, mutta ne saavat erilaisen merkityksen riippuen siitä, minkälaisen kokonaisuuden osaksi ne liitetään. Jos tosiasioille annettujen tulkintojen taustalla olevia oletuksia ei tiedosteta, tiettyä tulkintaa aletaan pitää itsestään selvyytenä, puhtaana tosiasiana. Näin tapahtuu erityisesti, jos oletetaan tutkimuksen olevan luonteeltaan neutraalia ja ennakko-oletuksista vapaata. <br />
<br />
Jos tietty tosiasioille annettu tulkinta suojataan kritiikiltä, tieteen itsekriittisyys vaarantuu. Vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä tai toistensa kanssa kilpailevia tulkintoja ei tällöin kyetä edes tunnistamaan varteenotettaviksi käsitteellisiksi vaihtoehdoiksi. Tieteellisen keskustelun ominaisluonteeseen kuuluu, että erilaiset tulkintahorisontit ja perususkomukset kilpailevat toistensa kanssa selitysvoiman ja johdonmukaisuuden osalta.<br />
<br />
<br />
== Nagelin ateismi ==<br />
<br />
Ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisee monille ihmisille yhteisen toiveen, ettei mitään Jumalaa olisi olemassa:<br />
<br />
Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua Jumalan olevan olemassa! En halua maailmankaikkeuden olevan sellainen – –. Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista. (Nagel 1997: 130)<br />
<br />
<br />
== Darwinismin kritiikki ==<br />
<br />
Nagelin mukaan kehittyneitä älyllisiä kykyjä on hyvin vaikea selittää ohjaamattoman evoluution pohjalta. <br />
<br />
Kyky muodostaa teorioita kosmologiasta ja atomia pienemmistä hiukkasista on niin kaukana olosuhteista, joissa ajattelukykymme on täytynyt läpäistä evoluution asettamia kokeita, ettei meillä ole mitään evoluutioteoriasta nousevaa syytä luottaa tähän kykyyn noiden asioiden osalta. Jos tosiaankin päätyisimme siihen mahdottomaan uskomukseen, että kykymme objektiivisen teorian muodostamiseen olisi luonnonvalinnan seurausta, se antaisi syyn vakavasti epäillä teoreettisen ajattelun tuloksia siltä osin kuin ne ylittävät hyvin rajoitetun ja tutun alueen. Evoluutioteoreettinen selitys teoreettiselle kyvyllemme ei antaisi mitään vahvistusta sen mahdollisuudelle saavuttaa totuutta. (Nagel 1986: 78–79.)<br />
<br />
Nagel kirjoittaa<br />
<br />
Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä. (Nagel 2008: 191.)<br />
<br />
== Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==<br />
<br />
Naturalistisesta näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olettaa koko todellisuuden kehittyneen fysikaalisista tekijöistä ohjaamattoman prosessin välityksellä. Naturalistit olettavat tavallisesti, että elämän synnylle täytyy olla olemassa puhtaasti kemiallinen selitys. <br />
<br />
Tämän käsityksen mukaan elämä syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa pelkästään kemian lakien ja perimmältään hiukkasfysiikan lakien pohjalta. Vallitsevassa naturalistisessa maailmankatsomuksessa evoluutioteorian tärkeänä tehtävänä on osoittaa, kuinka fysiikka voi olla kokonaisteoria. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Pyrkimys pelkistää koko todellisuus fysikaalisiin perustekijöihin on ongelmallinen siksi, ettei se tee oikeutta todellisuuden ei-fysikaalisille ulottuvuuksille. Inhimillisen kokemuksemme kautta olemme välittömässä kosketuksessa esimerkiksi sellaisiin ei-fysikaalisiin ulottuvuuksiin kuin loogisuuteen, hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kauneuteen. Kuitenkin aikamme evoluutiokeskustelussa tällainen terveen järjen vastainen pelkistävä lähestymistapa on kuitenkin korotettu epäilyksettömän tosiasian asemaan.<br />
<br />
Aikamme kulttuurin oppineet jäsenet on niin läpikotaisin indoktrinoitu, että he helposti kadottavat näkyvistään sen tosiasian, että evoluutioteoreettinen reduktionismi on terveen järjen vastainen. Terveen järjen vastainen teoria voi olla tosi, mutta sen totuuteen kohdistuvat epäilykset pitäisi tukahduttaa ainoastaan, jos todistusaineisto on poikkeuksellisen vahva. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että evolutionistisen naturalismin pohjalta on vaikea tehdä oikeutta ihmisen järjellisyydelle:<br />
<br />
Ongelma ei ole se, miten järkiperäinen ajattelu voi olla pätevää meidän sitä harjoittaessamme, vaan kuinka pystymme sitä harjoittamaan, jos järkiperäinen ajattelu on yleispätevää. Tähän kysymykseen ei ole monia mahdollisia vastauksia. Todennäköisesti kaikkein suosituin ei-subjektiivinen vastaus nykyään on evolutionaarinen naturalismi: Ihmiset pystyvät yleispätevään päättelyyn, koska se on seuraus alkukantaisemmasta tavasta muodostaa uskomuksia, jolla oli eloonjäämisarvoa aikana, jolloin ihmisaivot kehittyivät. Tämä selitys on aina tuntunut minusta naurettavan riittämättömältä – – Toinen tunnettu vastaus on uskonnollinen. Maailmankaikkeus on meille ymmärrettävä, koska se ja järkemme on tehty toisiaan varten. (Nagel 1997: 75)<br />
<br />
== Johtaako teismi tieteen kuolemaan? ==<br />
<br />
Väärinkäsitys, jonka mukaan sattuma olisi jotenkin tieteellisempi lähtökohta kuin ajatus kaiken Järjestäjästä, on saanut vankan jalansijan yleisessä tietoisuudessa. Myös tuomari John E. Jones vetosi siihen oikeuden päätöksessä, jossa käsiteltiin älykkään suunnitelman opettamista. Tämä julkisuudessa paljon huomiota saanut oikeudenkäynti Kitzmiller vastaan Doverin koulun lautakunta koski kysymystä, voidaanko luomisteorian yhtä muunnelmaa, älykkään suunnitelman teoriaa (intelligent design, ID) opettaa koulussa. Tämänkin kiistan osalta ratkaisevaksi nousi kysymys siitä, miten tieteen luonne ja sen mukana rajanveto-ongelma olisi tulkittava. Joulukuussa 2005 julkaistun oikeuden päätöksen mukaan älykkään suunnitelman teoria ei ole tiedettä. Tuomari Jones tukeutui tältä osin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan älykkään suunnittelijan poissulkeminen tieteestä on yksi tieteen perussäännöistä:<br />
<br />
Tiukka pitäytyminen ”luonnollisiin” selityksiin on määritelmän mukaan tieteen olennainen piirre. Olemme samaa mieltä kantajan asiantuntijatodistajan tri Millerin kanssa siitä, että käytännölliseltä kannalta luonnon ratkaisemattomien ongelmien lukeminen sellaisten syiden ja voimien syyksi, jotka ovat luonnollisen maailman ulkopuolella, merkitsee tieteen loppua. Kuten tri Miller selitti, kun pidät syynä yliluonnollista voimaa, jota ei voida testata, väitettä, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei ole mitään syytä jatkaa luonnollisten selitysten etsimistä, koska olemme jo saaneet vastauksen. (Kitzmiller, s. 736; sit. Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Nagel pitää tätä ajattelutapaa perusteettomana. Hänen mielestään ei ole mitään tietoteoreettisia tai historiallisia syitä olettaa, että sellainen, joka uskoo todellisuuden olevan älykkään olennon suunnittelema, ei enää pyrkisi etsimään luonnonlakeihin perustuvia selityksiä. Päinvastoin, tieteen historiassa usko Jumalaan todellisuuden lainsäätäjänä on ollut inspiroimassa pyrkimystä löytää luonnonlakeja. Useimmat modernin kokeellisen luonnontieteen kehittäjistä uskoivat luomisteoriaan. Luomisuskon ohjaamina he pyrkivät hahmottamaan luonnon lainomaista järjestystä. Luonnonlakien etsiminen on mielekästä, jos oletetaan luonnon olevan älykkäästi suunniteltu: <br />
<br />
On sekä tietoteoreettisesti että historiallisesti täysin perusteetonta väittää, että älykkään suunnittelun mahdollisuuden ottaminen selitysperustaksi veisi perusteen etsiä luonnonlainomaisia selityksiä. Newtonista alkaen Jumalaan uskovat tieteentekijät ovat aina olleet yhtä innokkaita kuin kuka muu tahansa löytämään yleispäteviä luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusperäisesti. (Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Tieteen historiasta näemme, että usko kaikkitietävän ja äärettömän älykkään Luojan luomistyöhön on inspiroinut luonnon tutkimista, koska sen avulla voidaan ymmärtää Luojan ajatuksia. Miten sitten voimme selittää tieteentekijöiden parissa yleisen käsityksen, jonka mukaan usko luomiseen johtaa tieteen kuolemaan? Yhtenä mahdollisena selityksenä lienee tieteellisen uran vaatima erikoistumisen tarve ja siitä seuraava perehtymättömyys laajempiin kysymyksiin. Tieteentekijät keskittyvät omaan erikoisalaansa niin kokonaisvaltaisesti, että yleisempien kysymysten osalta he nojautuvat tiedeyhteisössä vallitseviin ennakkoluuloihin. Sitä paitsi kyseinen ennakkoluulo on sellainen, että sen julistaminen on edullista naturalistien hallitsemassa tiedeyhteisössä.<br />
<br />
Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan joskus sillä, että Jumalaa ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi: ”Jumalaa ei voida laittaa koeputkeen”. On totta, että Jumalaa ei tässä mielessä voida kokeellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voida käyttää selitysperusteena tieteessä. Jumalan sulkeminen tieteen ulkopuolelle perustuu pätevään lähtökohtaoletukseen, josta tehdään väärä johtopäätös: <br />
<br />
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.<br />
<br />
Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys. (Nagel 2008: 189–190.) <br />
<br />
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan. (Nagel 2008: 189.)<br />
<br />
Vaikka Jumalan tahtoa ei voida tieteellisesti tutkia, voi olla olemassa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala on luonut elämän moninaisuuden. Tieteen piirissä on mahdollista mielekkäästi keskustella kysymyksestä, onko luonnon järjestyksen alkuperä jokin sellainen tekijä tai toimija, joka ei ole luonnonlakien hallitsema. On mielekästä etsiä tieteellistä todistusaineistoa tämän käsityksen puolesta tai sitä vastaan. (Nagel 2008: 189–190.)<br />
<br />
Nagel arvostelee sitä, että monet naturalistit esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samanaikaisesti mahdottomana ajatella, että pelkistävässä naturalistisessa lähestymistavassa voisi olla perustavia ongelmia. Tällaisen asenteen taustalla näyttäisi olevan puutteellinen käsitys siitä, miten suuria aukkoja elämän syntyä ja kehitystä koskevissa tiedoissamme on ja kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme tältä osin itse asiassa on. Naturalistien fysikalistisesti ja biologisesti pelkistävä selitys esittää laaja-alaisia väitteitä sellaisista prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita. Sitä ei voida pitää itsestään selvänä totuutena – on mahdollista, että sitä vastaan löytyy todistusaineistoa. Jos tällaisen vastakkaisen todistusaineiston olemassaoloa ei pidetä edes mahdollisena, herää epäilys, onko se itse ollenkaan tieteellinen teoria. (Nagel 2008: 190.)<br />
<br />
Useat naturalistit pitävät luomisteoriaa luonteeltaan epätieteellisenä, koska luomisteorian kannattajat pitävät Jumalan olemassaoloa mahdollisena, todennäköisenä tai varmana sellaisen uskon perusteella, joka ei ensisijaisesti nojaudu tieteelliseen todistusaineistoon. Nagelin mukaan tämä sama perustelu asettaa kuitenkin yhtä lailla kyseenalaiseksi naturalistisesti pelkistävän todellisuuskäsityksen ja sen varaan rakennetun evoluutioteorian tieteellisyyden. Ne, jotka eivät katso minkään määrän naturalismin vastaista todistusaineistoa olevan todistusaineistoa teismin puolesta, näyttävät olettavan, ettei Jumalan olemassaolo ja luomistyö ole edes mahdollisuus. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Se näyttää olevan ilman perusteluja omaksuttu perusoletus siitä, miten maailma toimii, eräänlainen muoto naturalistista uskoa. Jos se toimii empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle, se asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi niiden teorioiden tieteellisyyden, jotka riippuvat siitä. (Nagel 2008: 194–195.)<br />
<br />
Usein sanotaan, että tieteen rajojen vetäminen niin, että Jumala kuuluu tieteen ulkopuolelle, on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan tämä väite kuitenkin perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Joka tapauksessa tietyn hypoteesin tai sen kiellon semanttinen luokittelu joko tieteelliseksi tai ei-tieteelliseksi on vain vähän kiinnostava sellaiselle, joka haluaa tietää, onko hypoteesi tosi vai epätosi. Totuutta etsivä ihminen on kiinnostunut sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan esitetystä todistusaineistosta. (Nagel 2008: 195.) <br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Tästä uskonnollisesta uskomuksesta riippuu sekä näkemys, jonka mukaan teistisestä lähtökohdasta toteutettu tieteellinen tutkimus on huonoa tiedettä että näkemys, että teistinen näkemys ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan Jumalan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta järkevän tieteentekemisen kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. (Nagel 2008: 198–199.)<br />
<br />
<br />
== Tulisiko älykkään suunnitelman idea sulkea tieteen ulkopuolelle? ==<br />
<br />
Nagel kritisoi aikamme naturalismiin sitoutuneiden luonnontieteilijöiden pyrkimystä siirtää teistinen lähestymistapa eli niin sanottu älykkään suunnitelman teoria kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu – se ilmentää perimmältään uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys ja tietoteoria sulkevat pois Jumalan olemassaolon tai ainakin sulkevat Jumalan kokonaan luonnollisen maailmankaikkeuden ulkopuolelle.<br />
<br />
Pitäessään ohjaamatonta biologista evoluutiota selityksenä kaikille ihmiselämän ulottuvuuksille ja pyrkiessään sulkemaan kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme naturalistiset tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan ”toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon”, joka merkitsee perimmältään sitoutumista ateismiin tai agnostismiin. Tätä oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoa ”tuetaan huonoilla argumenteilla” (Nagel 2008: 187).<br />
<br />
Usein ajatus Jumalan luomistyöstä suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Tällöin naturalismia käytetään empiirisesti (kokemusperäisesti) perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle. Tällainen tieteen rajaus tekee siitä riippuvien teorioiden tieteellisyyden kyseenalaiseksi. Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan, ettei pystytä avoimesti käsittelemään keskeisiä kysymyksiä evoluutioteorian suhteesta tutkimuksen perustana oleviin perususkomuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näiden kysymysten kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen puolesta esitettävää tieteellistä todistusaineistoa. Jos näitä keskeisiä kysymyksiä vältellään, evoluutioteoriaan ei voida tieteessä ottaa kantaa älyllisesti perustellulla tavalla.<br />
<br />
Kun naturalistit sulkevat teistisen lähtökohdan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, he samalla suojaavat kritiikiltä oman naturalistisen näkemyksensä, jonka mukaan koko todellisuus on seurausta ohjaamattomasta evoluutiosta eli sellaisesta evoluutioprosessista, joka ei ole Jumalan suunnittelema ja ohjaama. Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle, naturalistisilla tieteentekijöillä on taipumus liioitella niiden väitteiden todistusvoimaa, joiden avulla pyritään osoittamaan, ettei luomakunta tarvitse selityksekseen äärettömän, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä. Tällä tavalla ohjaamattoman evoluution ajatus pyritään esittämään ikään kuin tieteellisesti todistettuna tosiasiana, jota ei ole mahdollista mielekkäästi kyseenalaistaa tieteen piirissä. Näin on syntynyt ”älyllisesti epäterve tilanne”, jossa ei olla valmiita koettelemaan ohjaamattoman evoluution ajatusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta. Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät sen, että voitaisiin mielekkäästi kiistää ohjaamattoman evoluution perusteesi, jonka mukaan elämän monimuotoisuus on kehittynyt sellaisen prosessin tuloksena, johon ei sisälly mitään älykästä suunnitelmaa tai tarkoitusta.<br />
<br />
Darwin kehitti evoluutioteoriansa alun perin vaihtoehdoksi luomisnäkemykselle, jonka mukaan kaikkivaltias, kaikkitietävä ja äärettömän älykäs Olento on luonut biologisten organismien moninaisuuden. Darwinin evoluutioteorian puolesta puhuvan todistusaineiston on siksi katsottu olevan todistusaineistoa luomisteoriaa vastaan. Darwinin perustava väite oli, että biologisten lajien kehitys on tapahtunut ohjaamattoman, sattumanvaraisen ja tarkoituksettoman muuntelun ja luonnonvalinnan seurauksena. (Nagel 2008: 188) <br />
Kukaan tuskin väittää, ettei Darwinin teoria olisi tieteellinen, vaikka se kuvaa prosessia, jota ei ole mahdollista suoranaisesti havainnoida vaan joka täytyy johtaa nykyisin havaittavan tosiasia-aineiston pohjalta. Nagel pitää siksi ongelmallisena, että nykyään yleisesti pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle älykkään suunnitelman teorian väite, joka kyseenalaistaa tämän Darwinin päättelyn ja väittää, ettei evoluutioteorian tueksi tarjottu tosiasia-aineisto tue sen ehdottamaa selitystä ja ettei Darwinin teoria siten ole onnistunut korvaamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty ja kehitys on älykkään olennon suunnittelema ja ohjaama prosessi. Oletuksen mukaan tiede pystyy todistamaan älykkään suunnitelman teorian epätotuuden, mutta tätä todistusta vastaan olevan tosiasia-aineiston ei katsota tarjoavan tieteellistä tukea älykkään suunnitelman teorialle. Ainoastaan väite älykkään suunnitelman teorian epätotuudesta kelpaa tieteelliseksi väitteeksi. Sen sijaan väite älykkään suunnitelman teorian totuudesta suljetaan tieteen ulkopuolelle. (Nagel 2008: 188–189)<br />
<br />
Nagelin mukaan tutkijat usein kokevat naturalistisen mielikuvamaailman jumaluskoista ”tieteellisemmäksi”, koska naturalismi kuvaa maailmankaikkeuden persoonattomaksi, ja persoonattomuuden katsotaan luonnehtivan tieteellistä asennetta. Kulttuuria hallitseva kokemus maailmankaikkeuden persoonattomuudesta ja tyhjyydestä synnyttää voimakkaan tunteenomaisen vastavoiman näkemykselle, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on siinä persoonallisesti läsnä. Vaikka ratkaisu tapahtuu mielikuvien ja tunteen tasolla, se kuvataan virallisen kulttuurisen kertomuksen mukaisesti tosiasioiden ja järjen voittona uskonnollisesta toiveajattelusta.<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että kiisteltäessä älykkään suunnitelman teorian kuulumisesta tieteen piiriin tai sen ulkopuolelle otetaan samalla kantaa siihen, mikä on totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Jos tieteen on tarkoitus olla rajoittamatonta pyrkimystä totuuden löytämiseen, tieteen ulkopuolelle ei voida mielekkäästi siirtää näkemystä, joka on mahdollisesti tosi kuvaus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Niinpä älykkään suunnitelman tieteellisyyden kieltävä kohtaa seuraavankaltaisen ongelman: Joko hän pitää mahdollisena, että älykäs suunnittelija on voinut ohjata elämän kehitystä tai hän kieltää tällaisen mahdollisuuden. Jos hän kieltää tällaisen mahdollisuuden, hänen täytyy selittää, miksi tämä Jumalan mahdollisuuden kieltävä usko olisi tieteellisempi kuin usko, että älykkään suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen. Jos hän taas pitää älykkään suunnittelijan olemassaoloa mahdollisena, hän voi korkeintaan argumentoida, että todistusaineisto tällaisen älykkään suunnittelijan toimintaa vastaan on valtava. Hän ei kuitenkaan voi väittää, että älykkään suunnittelun puolesta todistusaineistoa esittävä tutkija tekee jotakin perustavasti erilaista kuin mitä hän itse tekee tieteellisessä tutkimustyössään. Hän voi vain sanoa, että tällaisen henkilön tieteellinen käsitys on epätosi. (Nagel 2008: 195.)<br />
<br />
== Voiko välitön kokemus Jumalasta toimia tieteen lähtökohtana? ==<br />
<br />
Nagelin mukaan tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi voidaan perustellusti ottaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa. Tämän vakaumuksen pohjalta luonnon tosiasiat tulkitaan eri tavalla kuin jos lähtökohtana on vakaumus, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei hänestä voida tietää mitään. Sekä usko Jumalan olemassaoloon että ateistinen vakaumus ovat luonteeltaan välittömään kokemukseen perustuvia vakaumuksia, jotka ohjaavat kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. (Nagel 2008: 188.)<br />
Välittömän kokemuksen perustava asema tieteellisessä ajattelussa voi kuulostaa hätkähdyttävältä. Asian ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa, mitä tieteenfilosofiassa tarkoitetaan välittömällä kokemuksella. Kyseessä on peruskokemus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.<br />
<br />
Nagelin mukaan älykkään suunnitelman teoria on mielekkäintä tulkita siten, että se eroaa perinteisistä jumalatodistuksista, joissa Jumalan olemassaolo pyritään loogisesti johtamaan maailman järjestyksestä ja hienosäädöstä. Älykkään suunnitelman teorian lähtökohdaksi on mielekästä olettaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa.<br />
<br />
Älykkään suunnitelman idea on mielekkäintä ymmärtää väitteeksi siitä, mitä on järkevää uskoa biologisesta evoluutiosta, jos riippumattomalla tavalla uskotaan Jumalaan tavalla, joka on yhteensopiva sekä havainnon pohjalta todennettujen luontoa koskevien empiiristen tosiasioiden että tieteellistä todistamista koskevien yleisten periaatteiden hyväksymisen kanssa. (Nagel 2008: 188.) <br />
<br />
Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan aivan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä mahdollisena, että Jumala olisi ohjannut maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä, vaikka hän myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä.<br />
<br />
Olen itse sellaisen ateistin tilanteessa, joka oltuaan kansanomaisen tieteen innokas lukija, on pitkän aikaa ollut epäilevä sen väitteen suhteen, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta. Teoria ei väitä selittävänsä elämän alkuperää, joka on edelleen täydellinen tieteellinen mysteeri. (Nagel 2008: 2002.)<br />
<br />
Nagel kuitenkin myöntää, että luomisteorian torjuminen johtuu hänen maailmankatsomuksensa sellaisesta puolesta, joka ei perustu kokemusperäisille tosiasioille tai järkiperusteille. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.<br />
<br />
En itse pidä Jumalan interventiota mahdollisuutena, vaikka minulla ei olekaan muita vaihtoehtoja. Myönnän kuitenkin että tämä johtuu yleisen maailmankatsomukseni sellaisesta puolesta, joka ei perustu empiiriselle perustalle tai millekään muulle järjelliselle perustalle. En usko, että olisi mahdollista todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti. Jos perustelut evoluutioteorian riittävyyden epäilemiselle voidaan oikeutetusti ottaa osaksi opetussuunnitelmaa, on vaikea nähdä, miksei niitä voitaisi oikeutetusti kuvata perusteiksi, jotka tukevat älykkään suunnitelman teoriaa niille, jotka uskovat Jumalaan. Niille taas, jotka eivät usko Jumalaan, samat epäilykset ovat perusteita uskoa, että jokin vielä tuntematon puhtaasti naturalistinen teoria selittää kyseisen todistusaineiston. Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne. (Nagel 2008: 202–203.)<br />
<br />
Tieteellisen argumentaation taustalla vaikuttaa aina uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) taustaoletus, koska ihminen ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Suhde Jumalaan määrää olennaisesti ihmisen näkökulmaa todellisuuteen. Näiden näkökulmien ja taustaoletusten pohjalta rakennettuja hypoteeseja pyritään tieteessä systemaattisesti ja kokemusperäisesti koettelemaan. Vaikka lähtökohtaoletukset vaikuttavat kokemusten tulkintaan, kaikki ihmiset ovat kosketuksissa samaan todellisuuteen.<br />
<br />
== Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? ==<br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Näkemys, jonka mukaan älykkään suunnitelman teoria on huonoa tiedettä, on riippuvainen tästä uskonnollisesta uskomuksesta lähes yhtä paljon kuin näkemys, että älykkään suunnitelman teoria ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta tieteelle ominaisen järkiperäisen lähestymistavan kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. Tällainen kiistaton poissulkeminen edellyttäisi, että koko kehitysprosessi pystyttäisiin selittämään nykyisin tunnettujen evoluutiomekanismien pohjalta. ”Huolimatta vastakkaisesta retoriikasta, minusta näyttää, ettei tässä läheskään olla onnistuttu.” (Nagel 2008: 198–199.)<br />
Joitakin perustavia tieteellisiä erimielisyyksiä voi olla vaikea ratkaista pelkästään tieteellisillä argumenteilla. Tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla jne.) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tulkitsee tieteellistä todistusaineistoa. Uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat erityisesti siihen, uskooko tutkija monimutkaisten biologisten järjestelmien kehityksen olevan selitettävissä perinteisen evoluutioteorian pohjalta riippumatta siitä, pystymmekö tieteellisen tutkimuksen avulla löytämään kyseisiä mekanismeja. (Nagel 2008: 197.)<br />
<br />
Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että sen opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta. Joko Jumalan luomistyö suljetaan pois edeltä tai ei. Jos Jumalan luomistyö suljetaan pois, älykkään suunnitelman teoria voidaan jättää huomiotta. Jos sitä ei suljeta pois edeltä, älykkään suunnitelman teoriaa voidaan käsitellä. Molemmat oletukset ovat luonteeltaan uskonnollisia. On vaikea perustella sitä, että biologian tunneilla on luvallista käsitellä vain sellaisia teorioita, jotka perustuvat yhdenlaiseen uskonnolliseen olettamukseen, mutta on kiellettyä käsitellä teorioita, jotka perustuvat sen kanssa kilpailevaan uskonnolliseen oletukseen. (Nagel 2008: 200.)<br />
<br />
Kuten jo todettiin, darwinistisen evoluutioteorian kehittäminen ei perustunut oletukselle, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Päinvastoin, se kehittyi vaihtoehtona älykkään suunnitelman teorialle: sen tarkoituksena oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista ja sen mielekkyyden ymmärtämistä. On melkein epäjohdonmukaista pitää järkevän tieteentekemisen edellytyksenä naturalistista uskoa älykkään suunnitelman teorian epätotuuteen. (Nagel 2008: 200–201.)<br />
<br />
Älykkään suunnitelman teorian opettamista voidaan perustella sillä, että se auttaa saamaan paremman ymmärryksen evoluutioteoriasta ja sitä tukevasta ja sitä vastustavasta todistusaineistosta. Nagelin käsityksen mukaan lukion opetuksessa tulisi jossakin vaiheessa avoimesti käsitellä evoluutioteorian suhdetta uskontoon eli sitä, miten evoluutioteoria hahmottuu eri tavalla ateistin, agnostikon ja teistin näkökulmasta. (Nagel 2008: 204.) <br />
<br />
Kaikkein vaikeinta monien on ollut hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja että se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisten perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Älykkään suunnitelman teorian opettamisen kieltäminen on ristiriidassa uskonnollisen neutraalisuuden periaatteen kanssa, koska tällainen kielto perustuu uskonnolliseen vakaumukseen: joko ateismiin tai sellaiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala ei alkuperäisen luomisen jälkeen enää puutu luomakunnan kulkuun. <br />
<br />
Mitä opetettaisiin biologian kurssilla, jos tarkoituksena olisi pysyä neutraalina sen kysymyksen osalta, onko Jumala voinut puuttua elämän kehityksen prosesseihin, ja jos samalla tunnustetaan, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena, tai mikä todennäköisyys sille tulisi antaa, ja että tällä hetkellä ei ole mitään tapaa ratkaista tätä erimielisyyttä tieteellisesti? Käsitykseni mukaan ainoa tapa olla tekemättä mitään uskonnollista oletusta olisi myöntää, että empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten uskomusten pohjalta niitä lähdetään tarkastelemaan, ja että todistusaineisto ei itsessään ratkaise sitä, mikä noista uskomuksista on tosi. (Nagel 2008: 201.)<br />
<br />
Tässä kohdassa Nagel kiteyttää artikkelinsa pohjana olevan maltillisen perustusteorian ja dialogisen pluralismin perusajatuksen, jonka mukaan vaihtoehtoiset perususkomukset johtavat erilaisiin tapoihin tulkita tosiasioita. Yhden tulkintavaihtoehdon sulkeminen keskustelun ulkopuolelle on luonteeltaan epäkriittistä. Vaikka kaikki ihmiset ovat välittömän kokemuksensa välityksellä kosketuksissa samoihin todellisuuden asiaintiloihin, he tulkitsevat niitä eri tavoilla. Erilaisten tulkintojen totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta asiaintiloille, vaikkakin tätä arviointia vaikeuttaa se, että asiaintilat tulkitaan eri tavoin eri lähtökohdista. <br />
<br />
<br />
Nagel on tutkinut myös eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa teoksessaan The Possibility of Altruism Nagel puolustaa altruismia.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
Nagel, Thomas (1986) The View from Nowhere. London: Oxford University Press. <br />
<br />
– (1997) The Last Word. New York: Oxford University Press. <br />
<br />
– (2008) ”Public Education and Intelligent Design”, Philosophy & Public Affairs 36, no 2: 187–205. <br />
<br />
Teoksia<br />
<br />
Englanniksi<br />
<br />
The Possibility of Altruism (1970)<br />
<br />
Mortal Questions. Cambridge: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-22360-1.<br />
<br />
The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-503668-9.<br />
<br />
What Does It All Mean? A Very Short Introduction to Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1987. ISBN 0-19-505292-7.<br />
<br />
Equality and Partiality (1991)<br />
<br />
Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)<br />
<br />
The Last Word (1997)<br />
<br />
The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)<br />
<br />
Concealment and Exposure and Other Essays (2002)<br />
<br />
Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False (2012)<br />
<br />
Suomeksi<br />
<br />
Artikkeleita<br />
<br />
Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat? 1974. Suomentanut Jukka Partanen.) Niin & näin, 2010, nro 1, s. 31–40.<br />
<br />
Kirjoja<br />
<br />
Mieli ja kosmos: Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi. (Mind and Cosmos, 2012.). Suom. ja esipuhe Lauri Snellman. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-291-6.<br />
<br />
Lähteet<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Thomas_Nagel&diff=11830Thomas Nagel2017-06-10T16:15:52Z<p>Apollos: kursivointeja, hieman kielenhuoltoa</p>
<hr />
<div>'''Thomas Nagel''' (s. 4. heinäkuuta 1937) on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.<br />
<br />
<br />
== Tietoisuuden ongelma ==<br />
<br />
<br />
Nagel kritisoi pelkistävää näkökulmaa tietoisuuteen esseessään ”Millaista on olla lepakko” (''What Is it Like to Be a Bat?'', 1974). Nagelin mukaan tietoisuus on todellisuuden ulottuvuus, jota ei voida pelkistää luonnontieteelliseen kuvaukseen organismista. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksista ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, se ei kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. <br />
<br />
Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.<br />
<br />
''Mieli ja kosmos'' -teoksessaan Nigel sanoo, että luonnontieteen näkökulma on rajoittunut sikäli, että luonnontieteen yritys selittää tietoisuutta, järkeä ja arvoja on vajavainen.<br />
<br />
== Dialoginen pluralismi ==<br />
<br />
Nagelin ajattelu on osa dialogisen pluralismin mukaista tiedekäsitystä, jonka mukaan erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa tieteen kentällä kehittämällä teorioita ja malleja todellisuuden kuvaamiseksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuutta arvioidaan teorioiden selitysvoimalla ja johdonmukaisuudella. Tieteen lähtökohtana on tutkijan näkemys todellisuuden alkuperästä ja perimmäisestä järjestyksestä, ja tieteellisen keskustelun tarkoituksena on haastaa tutkijan usko kehittämällä sille kumoajia eli vasta-argumentteja. Tutkija voi puolustaa uskoaan pyrkimällä kumoamaan uskoaan vastaan esitettyjä vasta-argumentteja, eli kehittämällä kumoajan kumoajia.<br />
<br />
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voida todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa. Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi. Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
Nagelin perusargumentit ovat seuraavat:<br />
<br />
(1) Kilpailevien tulkintavaihtoehtojen sulkeminen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle on tieteen itsekriittisyyden vastaista. <br />
<br />
(2) Sekä ateismi että teismi ovat välittömään kokemukseen perustuvia uskonnollisia vakaumuksia, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin tosiasioista. <br />
(3) Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että opetuksessa pitäisi huomioida peruslähtökohtien vaikutus tosiasioiden tulkintaan.<br />
<br />
== Tosiasioiden tulkinta ==<br />
<br />
Nagelin muikaan ”empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten oletusten pohjalta sitä tulkitaan” (Nagel 2008: 201). Tämä on yksi dialogisen pluralismin perusväitteistä. Dialoginen pluralismi tunnustaa, että ”ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena” ja ”mikä todennäköisyys sille tulisi antaa” (Nagel 2008: 201). Koska uskonnolliset lähtökohdat vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan, tiedekeskustelussa on erilaiset tulkinnat alistettava syväluotaavalle analyysille, joka paljastaa niihin kätkeytyvät uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perususkomukset. Tällainen syväluotaava analyysi toteutuu vain avoimessa keskustelussa, jossa perustavat lähtökohdat tuodaan esille ja alistetaan monipuoliselle kritiikille vaihtoehtoisista lähtökohdista.<br />
<br />
Tosiasiat ovat kieltämättömiä, mutta ne saavat erilaisen merkityksen riippuen siitä, minkälaisen kokonaisuuden osaksi ne liitetään. Jos tosiasioille annettujen tulkintojen taustalla olevia oletuksia ei tiedosteta, tiettyä tulkintaa aletaan pitää itsestään selvyytenä, puhtaana tosiasiana. Näin tapahtuu erityisesti, jos oletetaan tutkimuksen olevan luonteeltaan neutraalia ja ennakko-oletuksista vapaata. <br />
<br />
Jos tietty tosiasioille annettu tulkinta suojataan kritiikiltä, tieteen itsekriittisyys vaarantuu. Vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä tai toistensa kanssa kilpailevia tulkintoja ei tällöin kyetä edes tunnistamaan varteenotettaviksi käsitteellisiksi vaihtoehdoiksi. Tieteellisen keskustelun ominaisluonteeseen kuuluu, että erilaiset tulkintahorisontit ja perususkomukset kilpailevat toistensa kanssa selitysvoiman ja johdonmukaisuuden osalta.<br />
<br />
<br />
== Nagelin ateismi ==<br />
<br />
Ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisee monille ihmisille yhteisen toiveen, ettei mitään Jumalaa olisi olemassa:<br />
<br />
Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua Jumalan olevan olemassa! En halua maailmankaikkeuden olevan sellainen – –. Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista. (Nagel 1997: 130)<br />
<br />
<br />
== Darwinismin kritiikki ==<br />
<br />
Nagelin mukaan kehittyneitä älyllisiä kykyjä on hyvin vaikea selittää ohjaamattoman evoluution pohjalta. <br />
<br />
Kyky muodostaa teorioita kosmologiasta ja atomia pienemmistä hiukkasista on niin kaukana olosuhteista, joissa ajattelukykymme on täytynyt läpäistä evoluution asettamia kokeita, ettei meillä ole mitään evoluutioteoriasta nousevaa syytä luottaa tähän kykyyn noiden asioiden osalta. Jos tosiaankin päätyisimme siihen mahdottomaan uskomukseen, että kykymme objektiivisen teorian muodostamiseen olisi luonnonvalinnan seurausta, se antaisi syyn vakavasti epäillä teoreettisen ajattelun tuloksia siltä osin kuin ne ylittävät hyvin rajoitetun ja tutun alueen. Evoluutioteoreettinen selitys teoreettiselle kyvyllemme ei antaisi mitään vahvistusta sen mahdollisuudelle saavuttaa totuutta. (Nagel 1986: 78–79.)<br />
<br />
Nagel kirjoittaa<br />
<br />
Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä. (Nagel 2008: 191.)<br />
<br />
== Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==<br />
<br />
Naturalistisesta näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olettaa koko todellisuuden kehittyneen fysikaalisista tekijöistä ohjaamattoman prosessin välityksellä. Naturalistit olettavat tavallisesti, että elämän synnylle täytyy olla olemassa puhtaasti kemiallinen selitys. <br />
<br />
Tämän käsityksen mukaan elämä syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa pelkästään kemian lakien ja perimmältään hiukkasfysiikan lakien pohjalta. Vallitsevassa naturalistisessa maailmankatsomuksessa evoluutioteorian tärkeänä tehtävänä on osoittaa, kuinka fysiikka voi olla kokonaisteoria. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Pyrkimys pelkistää koko todellisuus fysikaalisiin perustekijöihin on ongelmallinen siksi, ettei se tee oikeutta todellisuuden ei-fysikaalisille ulottuvuuksille. Inhimillisen kokemuksemme kautta olemme välittömässä kosketuksessa esimerkiksi sellaisiin ei-fysikaalisiin ulottuvuuksiin kuin loogisuuteen, hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kauneuteen. Kuitenkin aikamme evoluutiokeskustelussa tällainen terveen järjen vastainen pelkistävä lähestymistapa on kuitenkin korotettu epäilyksettömän tosiasian asemaan.<br />
<br />
Aikamme kulttuurin oppineet jäsenet on niin läpikotaisin indoktrinoitu, että he helposti kadottavat näkyvistään sen tosiasian, että evoluutioteoreettinen reduktionismi on terveen järjen vastainen. Terveen järjen vastainen teoria voi olla tosi, mutta sen totuuteen kohdistuvat epäilykset pitäisi tukahduttaa ainoastaan, jos todistusaineisto on poikkeuksellisen vahva. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että evolutionistisen naturalismin pohjalta on vaikea tehdä oikeutta ihmisen järjellisyydelle:<br />
<br />
Ongelma ei ole se, miten järkiperäinen ajattelu voi olla pätevää meidän sitä harjoittaessamme, vaan kuinka pystymme sitä harjoittamaan, jos järkiperäinen ajattelu on yleispätevää. Tähän kysymykseen ei ole monia mahdollisia vastauksia. Todennäköisesti kaikkein suosituin ei-subjektiivinen vastaus nykyään on evolutionaarinen naturalismi: Ihmiset pystyvät yleispätevään päättelyyn, koska se on seuraus alkukantaisemmasta tavasta muodostaa uskomuksia, jolla oli eloonjäämisarvoa aikana, jolloin ihmisaivot kehittyivät. Tämä selitys on aina tuntunut minusta naurettavan riittämättömältä – – Toinen tunnettu vastaus on uskonnollinen. Maailmankaikkeus on meille ymmärrettävä, koska se ja järkemme on tehty toisiaan varten. (Nagel 1997: 75)<br />
<br />
== Johtaako teismi tieteen kuolemaan? ==<br />
<br />
Väärinkäsitys, jonka mukaan sattuma olisi jotenkin tieteellisempi lähtökohta kuin ajatus kaiken Järjestäjästä, on saanut vankan jalansijan yleisessä tietoisuudessa. Myös tuomari John E. Jones vetosi siihen oikeuden päätöksessä, jossa käsiteltiin älykkään suunnitelman opettamista. Tämä julkisuudessa paljon huomiota saanut oikeudenkäynti Kitzmiller vastaan Doverin koulun lautakunta koski kysymystä, voidaanko luomisteorian yhtä muunnelmaa, älykkään suunnitelman teoriaa (intelligent design, ID) opettaa koulussa. Tämänkin kiistan osalta ratkaisevaksi nousi kysymys siitä, miten tieteen luonne ja sen mukana rajanveto-ongelma olisi tulkittava. Joulukuussa 2005 julkaistun oikeuden päätöksen mukaan älykkään suunnitelman teoria ei ole tiedettä. Tuomari Jones tukeutui tältä osin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan älykkään suunnittelijan poissulkeminen tieteestä on yksi tieteen perussäännöistä:<br />
<br />
Tiukka pitäytyminen ”luonnollisiin” selityksiin on määritelmän mukaan tieteen olennainen piirre. Olemme samaa mieltä kantajan asiantuntijatodistajan tri Millerin kanssa siitä, että käytännölliseltä kannalta luonnon ratkaisemattomien ongelmien lukeminen sellaisten syiden ja voimien syyksi, jotka ovat luonnollisen maailman ulkopuolella, merkitsee tieteen loppua. Kuten tri Miller selitti, kun pidät syynä yliluonnollista voimaa, jota ei voida testata, väitettä, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei ole mitään syytä jatkaa luonnollisten selitysten etsimistä, koska olemme jo saaneet vastauksen. (Kitzmiller, s. 736; sit. Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Nagel pitää tätä ajattelutapaa perusteettomana. Hänen mielestään ei ole mitään tietoteoreettisia tai historiallisia syitä olettaa, että sellainen, joka uskoo todellisuuden olevan älykkään olennon suunnittelema, ei enää pyrkisi etsimään luonnonlakeihin perustuvia selityksiä. Päinvastoin, tieteen historiassa usko Jumalaan todellisuuden lainsäätäjänä on ollut inspiroimassa pyrkimystä löytää luonnonlakeja. Useimmat modernin kokeellisen luonnontieteen kehittäjistä uskoivat luomisteoriaan. Luomisuskon ohjaamina he pyrkivät hahmottamaan luonnon lainomaista järjestystä. Luonnonlakien etsiminen on mielekästä, jos oletetaan luonnon olevan älykkäästi suunniteltu: <br />
<br />
On sekä tietoteoreettisesti että historiallisesti täysin perusteetonta väittää, että älykkään suunnittelun mahdollisuuden ottaminen selitysperustaksi veisi perusteen etsiä luonnonlainomaisia selityksiä. Newtonista alkaen Jumalaan uskovat tieteentekijät ovat aina olleet yhtä innokkaita kuin kuka muu tahansa löytämään yleispäteviä luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusperäisesti. (Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Tieteen historiasta näemme, että usko kaikkitietävän ja äärettömän älykkään Luojan luomistyöhön on inspiroinut luonnon tutkimista, koska sen avulla voidaan ymmärtää Luojan ajatuksia. Miten sitten voimme selittää tieteentekijöiden parissa yleisen käsityksen, jonka mukaan usko luomiseen johtaa tieteen kuolemaan? Yhtenä mahdollisena selityksenä lienee tieteellisen uran vaatima erikoistumisen tarve ja siitä seuraava perehtymättömyys laajempiin kysymyksiin. Tieteentekijät keskittyvät omaan erikoisalaansa niin kokonaisvaltaisesti, että yleisempien kysymysten osalta he nojautuvat tiedeyhteisössä vallitseviin ennakkoluuloihin. Sitä paitsi kyseinen ennakkoluulo on sellainen, että sen julistaminen on edullista naturalistien hallitsemassa tiedeyhteisössä.<br />
<br />
Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan joskus sillä, että Jumalaa ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi: ”Jumalaa ei voida laittaa koeputkeen”. On totta, että Jumalaa ei tässä mielessä voida kokeellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voida käyttää selitysperusteena tieteessä. Jumalan sulkeminen tieteen ulkopuolelle perustuu pätevään lähtökohtaoletukseen, josta tehdään väärä johtopäätös: <br />
<br />
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.<br />
<br />
Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys. (Nagel 2008: 189–190.) <br />
<br />
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan. (Nagel 2008: 189.)<br />
<br />
Vaikka Jumalan tahtoa ei voida tieteellisesti tutkia, voi olla olemassa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala on luonut elämän moninaisuuden. Tieteen piirissä on mahdollista mielekkäästi keskustella kysymyksestä, onko luonnon järjestyksen alkuperä jokin sellainen tekijä tai toimija, joka ei ole luonnonlakien hallitsema. On mielekästä etsiä tieteellistä todistusaineistoa tämän käsityksen puolesta tai sitä vastaan. (Nagel 2008: 189–190.)<br />
<br />
Nagel arvostelee sitä, että monet naturalistit esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samanaikaisesti mahdottomana ajatella, että pelkistävässä naturalistisessa lähestymistavassa voisi olla perustavia ongelmia. Tällaisen asenteen taustalla näyttäisi olevan puutteellinen käsitys siitä, miten suuria aukkoja elämän syntyä ja kehitystä koskevissa tiedoissamme on ja kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme tältä osin itse asiassa on. Naturalistien fysikalistisesti ja biologisesti pelkistävä selitys esittää laaja-alaisia väitteitä sellaisista prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita. Sitä ei voida pitää itsestään selvänä totuutena – on mahdollista, että sitä vastaan löytyy todistusaineistoa. Jos tällaisen vastakkaisen todistusaineiston olemassaoloa ei pidetä edes mahdollisena, herää epäilys, onko se itse ollenkaan tieteellinen teoria. (Nagel 2008: 190.)<br />
<br />
Useat naturalistit pitävät luomisteoriaa luonteeltaan epätieteellisenä, koska luomisteorian kannattajat pitävät Jumalan olemassaoloa mahdollisena, todennäköisenä tai varmana sellaisen uskon perusteella, joka ei ensisijaisesti nojaudu tieteelliseen todistusaineistoon. Nagelin mukaan tämä sama perustelu asettaa kuitenkin yhtä lailla kyseenalaiseksi naturalistisesti pelkistävän todellisuuskäsityksen ja sen varaan rakennetun evoluutioteorian tieteellisyyden. Ne, jotka eivät katso minkään määrän naturalismin vastaista todistusaineistoa olevan todistusaineistoa teismin puolesta, näyttävät olettavan, ettei Jumalan olemassaolo ja luomistyö ole edes mahdollisuus. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Se näyttää olevan ilman perusteluja omaksuttu perusoletus siitä, miten maailma toimii, eräänlainen muoto naturalistista uskoa. Jos se toimii empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle, se asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi niiden teorioiden tieteellisyyden, jotka riippuvat siitä. (Nagel 2008: 194–195.)<br />
<br />
Usein sanotaan, että tieteen rajojen vetäminen niin, että Jumala kuuluu tieteen ulkopuolelle, on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan tämä väite kuitenkin perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Joka tapauksessa tietyn hypoteesin tai sen kiellon semanttinen luokittelu joko tieteelliseksi tai ei-tieteelliseksi on vain vähän kiinnostava sellaiselle, joka haluaa tietää, onko hypoteesi tosi vai epätosi. Totuutta etsivä ihminen on kiinnostunut sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan esitetystä todistusaineistosta. (Nagel 2008: 195.) <br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Tästä uskonnollisesta uskomuksesta riippuu sekä näkemys, jonka mukaan teistisestä lähtökohdasta toteutettu tieteellinen tutkimus on huonoa tiedettä että näkemys, että teistinen näkemys ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan Jumalan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta järkevän tieteentekemisen kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. (Nagel 2008: 198–199.)<br />
<br />
<br />
== Tulisiko älykkään suunnitelman idea sulkea tieteen ulkopuolelle? ==<br />
<br />
Nagel kritisoi aikamme naturalismiin sitoutuneiden luonnontieteilijöiden pyrkimystä siirtää teistinen lähestymistapa eli niin sanottu älykkään suunnitelman teoria kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu – se ilmentää perimmältään uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys ja tietoteoria sulkevat pois Jumalan olemassaolon tai ainakin sulkevat Jumalan kokonaan luonnollisen maailmankaikkeuden ulkopuolelle.<br />
<br />
Pitäessään ohjaamatonta biologista evoluutiota selityksenä kaikille ihmiselämän ulottuvuuksille ja pyrkiessään sulkemaan kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme naturalistiset tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan ”toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon”, joka merkitsee perimmältään sitoutumista ateismiin tai agnostismiin. Tätä oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoa ”tuetaan huonoilla argumenteilla” (Nagel 2008: 187).<br />
<br />
Usein ajatus Jumalan luomistyöstä suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Tällöin naturalismia käytetään empiirisesti (kokemusperäisesti) perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle. Tällainen tieteen rajaus tekee siitä riippuvien teorioiden tieteellisyyden kyseenalaiseksi. Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan, ettei pystytä avoimesti käsittelemään keskeisiä kysymyksiä evoluutioteorian suhteesta tutkimuksen perustana oleviin perususkomuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näiden kysymysten kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen puolesta esitettävää tieteellistä todistusaineistoa. Jos näitä keskeisiä kysymyksiä vältellään, evoluutioteoriaan ei voida tieteessä ottaa kantaa älyllisesti perustellulla tavalla.<br />
<br />
Kun naturalistit sulkevat teistisen lähtökohdan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, he samalla suojaavat kritiikiltä oman naturalistisen näkemyksensä, jonka mukaan koko todellisuus on seurausta ohjaamattomasta evoluutiosta eli sellaisesta evoluutioprosessista, joka ei ole Jumalan suunnittelema ja ohjaama. Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle, naturalistisilla tieteentekijöillä on taipumus liioitella niiden väitteiden todistusvoimaa, joiden avulla pyritään osoittamaan, ettei luomakunta tarvitse selityksekseen äärettömän, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä. Tällä tavalla ohjaamattoman evoluution ajatus pyritään esittämään ikään kuin tieteellisesti todistettuna tosiasiana, jota ei ole mahdollista mielekkäästi kyseenalaistaa tieteen piirissä. Näin on syntynyt ”älyllisesti epäterve tilanne”, jossa ei olla valmiita koettelemaan ohjaamattoman evoluution ajatusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta. Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät sen, että voitaisiin mielekkäästi kiistää ohjaamattoman evoluution perusteesi, jonka mukaan elämän monimuotoisuus on kehittynyt sellaisen prosessin tuloksena, johon ei sisälly mitään älykästä suunnitelmaa tai tarkoitusta.<br />
<br />
Darwin kehitti evoluutioteoriansa alun perin vaihtoehdoksi luomisnäkemykselle, jonka mukaan kaikkivaltias, kaikkitietävä ja äärettömän älykäs Olento on luonut biologisten organismien moninaisuuden. Darwinin evoluutioteorian puolesta puhuvan todistusaineiston on siksi katsottu olevan todistusaineistoa luomisteoriaa vastaan. Darwinin perustava väite oli, että biologisten lajien kehitys on tapahtunut ohjaamattoman, sattumanvaraisen ja tarkoituksettoman muuntelun ja luonnonvalinnan seurauksena. (Nagel 2008: 188) <br />
Kukaan tuskin väittää, ettei Darwinin teoria olisi tieteellinen, vaikka se kuvaa prosessia, jota ei ole mahdollista suoranaisesti havainnoida vaan joka täytyy johtaa nykyisin havaittavan tosiasia-aineiston pohjalta. Nagel pitää siksi ongelmallisena, että nykyään yleisesti pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle älykkään suunnitelman teorian väite, joka kyseenalaistaa tämän Darwinin päättelyn ja väittää, ettei evoluutioteorian tueksi tarjottu tosiasia-aineisto tue sen ehdottamaa selitystä ja ettei Darwinin teoria siten ole onnistunut korvaamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty ja kehitys on älykkään olennon suunnittelema ja ohjaama prosessi. Oletuksen mukaan tiede pystyy todistamaan älykkään suunnitelman teorian epätotuuden, mutta tätä todistusta vastaan olevan tosiasia-aineiston ei katsota tarjoavan tieteellistä tukea älykkään suunnitelman teorialle. Ainoastaan väite älykkään suunnitelman teorian epätotuudesta kelpaa tieteelliseksi väitteeksi. Sen sijaan väite älykkään suunnitelman teorian totuudesta suljetaan tieteen ulkopuolelle. (Nagel 2008: 188–189)<br />
<br />
Nagelin mukaan tutkijat usein kokevat naturalistisen mielikuvamaailman jumaluskoista ”tieteellisemmäksi”, koska naturalismi kuvaa maailmankaikkeuden persoonattomaksi, ja persoonattomuuden katsotaan luonnehtivan tieteellistä asennetta. Kulttuuria hallitseva kokemus maailmankaikkeuden persoonattomuudesta ja tyhjyydestä synnyttää voimakkaan tunteenomaisen vastavoiman näkemykselle, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on siinä persoonallisesti läsnä. Vaikka ratkaisu tapahtuu mielikuvien ja tunteen tasolla, se kuvataan virallisen kulttuurisen kertomuksen mukaisesti tosiasioiden ja järjen voittona uskonnollisesta toiveajattelusta.<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että kiisteltäessä älykkään suunnitelman teorian kuulumisesta tieteen piiriin tai sen ulkopuolelle otetaan samalla kantaa siihen, mikä on totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Jos tieteen on tarkoitus olla rajoittamatonta pyrkimystä totuuden löytämiseen, tieteen ulkopuolelle ei voida mielekkäästi siirtää näkemystä, joka on mahdollisesti tosi kuvaus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Niinpä älykkään suunnitelman tieteellisyyden kieltävä kohtaa seuraavankaltaisen ongelman: Joko hän pitää mahdollisena, että älykäs suunnittelija on voinut ohjata elämän kehitystä tai hän kieltää tällaisen mahdollisuuden. Jos hän kieltää tällaisen mahdollisuuden, hänen täytyy selittää, miksi tämä Jumalan mahdollisuuden kieltävä usko olisi tieteellisempi kuin usko, että älykkään suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen. Jos hän taas pitää älykkään suunnittelijan olemassaoloa mahdollisena, hän voi korkeintaan argumentoida, että todistusaineisto tällaisen älykkään suunnittelijan toimintaa vastaan on valtava. Hän ei kuitenkaan voi väittää, että älykkään suunnittelun puolesta todistusaineistoa esittävä tutkija tekee jotakin perustavasti erilaista kuin mitä hän itse tekee tieteellisessä tutkimustyössään. Hän voi vain sanoa, että tällaisen henkilön tieteellinen käsitys on epätosi. (Nagel 2008: 195.)<br />
<br />
== Voiko välitön kokemus Jumalasta toimia tieteen lähtökohtana? ==<br />
<br />
Nagelin mukaan tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi voidaan perustellusti ottaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa. Tämän vakaumuksen pohjalta luonnon tosiasiat tulkitaan eri tavalla kuin jos lähtökohtana on vakaumus, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei hänestä voida tietää mitään. Sekä usko Jumalan olemassaoloon että ateistinen vakaumus ovat luonteeltaan välittömään kokemukseen perustuvia vakaumuksia, jotka ohjaavat kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. (Nagel 2008: 188.)<br />
Välittömän kokemuksen perustava asema tieteellisessä ajattelussa voi kuulostaa hätkähdyttävältä. Asian ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa, mitä tieteenfilosofiassa tarkoitetaan välittömällä kokemuksella. Kyseessä on peruskokemus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.<br />
<br />
Nagelin mukaan älykkään suunnitelman teoria on mielekkäintä tulkita siten, että se eroaa perinteisistä jumalatodistuksista, joissa Jumalan olemassaolo pyritään loogisesti johtamaan maailman järjestyksestä ja hienosäädöstä. Älykkään suunnitelman teorian lähtökohdaksi on mielekästä olettaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa.<br />
<br />
Älykkään suunnitelman idea on mielekkäintä ymmärtää väitteeksi siitä, mitä on järkevää uskoa biologisesta evoluutiosta, jos riippumattomalla tavalla uskotaan Jumalaan tavalla, joka on yhteensopiva sekä havainnon pohjalta todennettujen luontoa koskevien empiiristen tosiasioiden että tieteellistä todistamista koskevien yleisten periaatteiden hyväksymisen kanssa. (Nagel 2008: 188.) <br />
<br />
Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan aivan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä mahdollisena, että Jumala olisi ohjannut maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä, vaikka hän myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä.<br />
<br />
Olen itse sellaisen ateistin tilanteessa, joka oltuaan kansanomaisen tieteen innokas lukija, on pitkän aikaa ollut epäilevä sen väitteen suhteen, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta. Teoria ei väitä selittävänsä elämän alkuperää, joka on edelleen täydellinen tieteellinen mysteeri. (Nagel 2008: 2002.)<br />
<br />
Nagel kuitenkin myöntää, että luomisteorian torjuminen johtuu hänen maailmankatsomuksensa sellaisesta puolesta, joka ei perustu kokemusperäisille tosiasioille tai järkiperusteille. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.<br />
<br />
En itse pidä Jumalan interventiota mahdollisuutena, vaikka minulla ei olekaan muita vaihtoehtoja. Myönnän kuitenkin että tämä johtuu yleisen maailmankatsomukseni sellaisesta puolesta, joka ei perustu empiiriselle perustalle tai millekään muulle järjelliselle perustalle. En usko, että olisi mahdollista todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti. Jos perustelut evoluutioteorian riittävyyden epäilemiselle voidaan oikeutetusti ottaa osaksi opetussuunnitelmaa, on vaikea nähdä, miksei niitä voitaisi oikeutetusti kuvata perusteiksi, jotka tukevat älykkään suunnitelman teoriaa niille, jotka uskovat Jumalaan. Niille taas, jotka eivät usko Jumalaan, samat epäilykset ovat perusteita uskoa, että jokin vielä tuntematon puhtaasti naturalistinen teoria selittää kyseisen todistusaineiston. Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne. (Nagel 2008: 202–203.)<br />
<br />
Tieteellisen argumentaation taustalla vaikuttaa aina uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) taustaoletus, koska ihminen ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Suhde Jumalaan määrää olennaisesti ihmisen näkökulmaa todellisuuteen. Näiden näkökulmien ja taustaoletusten pohjalta rakennettuja hypoteeseja pyritään tieteessä systemaattisesti ja kokemusperäisesti koettelemaan. Vaikka lähtökohtaoletukset vaikuttavat kokemusten tulkintaan, kaikki ihmiset ovat kosketuksissa samaan todellisuuteen.<br />
<br />
== Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? ==<br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Näkemys, jonka mukaan älykkään suunnitelman teoria on huonoa tiedettä, on riippuvainen tästä uskonnollisesta uskomuksesta lähes yhtä paljon kuin näkemys, että älykkään suunnitelman teoria ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta tieteelle ominaisen järkiperäisen lähestymistavan kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. Tällainen kiistaton poissulkeminen edellyttäisi, että koko kehitysprosessi pystyttäisiin selittämään nykyisin tunnettujen evoluutiomekanismien pohjalta. ”Huolimatta vastakkaisesta retoriikasta, minusta näyttää, ettei tässä läheskään olla onnistuttu.” (Nagel 2008: 198–199.)<br />
Joitakin perustavia tieteellisiä erimielisyyksiä voi olla vaikea ratkaista pelkästään tieteellisillä argumenteilla. Tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla jne.) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tulkitsee tieteellistä todistusaineistoa. Uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat erityisesti siihen, uskooko tutkija monimutkaisten biologisten järjestelmien kehityksen olevan selitettävissä perinteisen evoluutioteorian pohjalta riippumatta siitä, pystymmekö tieteellisen tutkimuksen avulla löytämään kyseisiä mekanismeja. (Nagel 2008: 197.)<br />
<br />
Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että sen opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta. Joko Jumalan luomistyö suljetaan pois edeltä tai ei. Jos Jumalan luomistyö suljetaan pois, älykkään suunnitelman teoria voidaan jättää huomiotta. Jos sitä ei suljeta pois edeltä, älykkään suunnitelman teoriaa voidaan käsitellä. Molemmat oletukset ovat luonteeltaan uskonnollisia. On vaikea perustella sitä, että biologian tunneilla on luvallista käsitellä vain sellaisia teorioita, jotka perustuvat yhdenlaiseen uskonnolliseen olettamukseen, mutta on kiellettyä käsitellä teorioita, jotka perustuvat sen kanssa kilpailevaan uskonnolliseen oletukseen. (Nagel 2008: 200.)<br />
<br />
Kuten jo todettiin, darwinistisen evoluutioteorian kehittäminen ei perustunut oletukselle, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Päinvastoin, se kehittyi vaihtoehtona älykkään suunnitelman teorialle: sen tarkoituksena oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista ja sen mielekkyyden ymmärtämistä. On melkein epäjohdonmukaista pitää järkevän tieteentekemisen edellytyksenä naturalistista uskoa älykkään suunnitelman teorian epätotuuteen. (Nagel 2008: 200–201.)<br />
<br />
Älykkään suunnitelman teorian opettamista voidaan perustella sillä, että se auttaa saamaan paremman ymmärryksen evoluutioteoriasta ja sitä tukevasta ja sitä vastustavasta todistusaineistosta. Nagelin käsityksen mukaan lukion opetuksessa tulisi jossakin vaiheessa avoimesti käsitellä evoluutioteorian suhdetta uskontoon eli sitä, miten evoluutioteoria hahmottuu eri tavalla ateistin, agnostikon ja teistin näkökulmasta. (Nagel 2008: 204.) <br />
<br />
Kaikkein vaikeinta monien on ollut hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja että se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisten perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Älykkään suunnitelman teorian opettamisen kieltäminen on ristiriidassa uskonnollisen neutraalisuuden periaatteen kanssa, koska tällainen kielto perustuu uskonnolliseen vakaumukseen: joko ateismiin tai sellaiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala ei alkuperäisen luomisen jälkeen enää puutu luomakunnan kulkuun. <br />
<br />
Mitä opetettaisiin biologian kurssilla, jos tarkoituksena olisi pysyä neutraalina sen kysymyksen osalta, onko Jumala voinut puuttua elämän kehityksen prosesseihin, ja jos samalla tunnustetaan, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena, tai mikä todennäköisyys sille tulisi antaa, ja että tällä hetkellä ei ole mitään tapaa ratkaista tätä erimielisyyttä tieteellisesti? Käsitykseni mukaan ainoa tapa olla tekemättä mitään uskonnollista oletusta olisi myöntää, että empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten uskomusten pohjalta niitä lähdetään tarkastelemaan, ja että todistusaineisto ei itsessään ratkaise sitä, mikä noista uskomuksista on tosi. (Nagel 2008: 201.)<br />
<br />
Tässä kohdassa Nagel kiteyttää artikkelinsa pohjana olevan maltillisen perustusteorian ja dialogisen pluralismin perusajatuksen, jonka mukaan vaihtoehtoiset perususkomukset johtavat erilaisiin tapoihin tulkita tosiasioita. Yhden tulkintavaihtoehdon sulkeminen keskustelun ulkopuolelle on luonteeltaan epäkriittistä. Vaikka kaikki ihmiset ovat välittömän kokemuksensa välityksellä kosketuksissa samoihin todellisuuden asiaintiloihin, he tulkitsevat niitä eri tavoilla. Erilaisten tulkintojen totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta asiaintiloille, vaikkakin tätä arviointia vaikeuttaa se, että asiaintilat tulkitaan eri tavoin eri lähtökohdista. <br />
<br />
<br />
Nagel on tutkinut myös eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa teoksessaan The Possibility of Altruism Nagel puolustaa altruismia.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
Nagel, Thomas (1986) The View from Nowhere. London: Oxford University Press. <br />
<br />
– (1997) The Last Word. New York: Oxford University Press. <br />
<br />
– (2008) ”Public Education and Intelligent Design”, Philosophy & Public Affairs 36, no 2: 187–205. <br />
<br />
Teoksia<br />
<br />
Englanniksi<br />
<br />
The Possibility of Altruism (1970)<br />
<br />
Mortal Questions. Cambridge: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-22360-1.<br />
<br />
The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-503668-9.<br />
<br />
What Does It All Mean? A Very Short Introduction to Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1987. ISBN 0-19-505292-7.<br />
<br />
Equality and Partiality (1991)<br />
<br />
Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)<br />
<br />
The Last Word (1997)<br />
<br />
The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)<br />
<br />
Concealment and Exposure and Other Essays (2002)<br />
<br />
Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False (2012)<br />
<br />
Suomeksi<br />
<br />
Artikkeleita<br />
<br />
Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat? 1974. Suomentanut Jukka Partanen.) Niin & näin, 2010, nro 1, s. 31–40.<br />
<br />
Kirjoja<br />
<br />
Mieli ja kosmos: Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi. (Mind and Cosmos, 2012.). Suom. ja esipuhe Lauri Snellman. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-291-6.<br />
<br />
Lähteet<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Thomas_Nagel&diff=11829Thomas Nagel2017-06-10T15:54:20Z<p>Apollos: nimen lihavointi</p>
<hr />
<div>'''Thomas Nagel''' (s. 4. heinäkuuta 1937) on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.<br />
<br />
<br />
== Tietoisuuden ongelma ==<br />
<br />
<br />
Nagel kritisoi pelkistävää näkökulmaa tietoisuuteen esseessään ”Millaista on olla lepakko” (”What Is it Like to Be a Bat?”, 1974). Nagelin mukaan tietoisuus on todellisuuden ulottuvuus, jota ei voida pelkistää luonnontieteelliseen kuvaukseen organismista. Vaikka objektiivinen tietoisuuden tutkimus voi tarkastikin kertoa esimerkiksi värin aallonpituuksista ja niiden vaikutuksista hermosoluissa ja aivoissa, se ei kerro vielä mitään subjektiivisesta kokemuksesta. <br />
<br />
Nagel tiivisti kantansa esittämällä, että vain lepakko tietää, millaista on olla lepakko, eikä ihminen voi tätä subjektiivista kokemusta objektiivisesti tietää. Koska objektiivisuus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta näkökulmista, ei objektiivisuus voi kuvata subjektiivisuutta, joka Nagelin näkökannassa on tietoisuuden olennaisin puoli. Tarkinkaan neurologinen kuvaus ei siten kykene selittämään sitä, miksi meillä on tietoisia, elämyksellisiä, kokemuksia.<br />
<br />
Teoksessa Mieli ja kosmos Nigel sanoo, että luonnontieteen näkökulma on rajoittunut sikäli, että luonnontieteen yritys selittää tietoisuutta, järkeä ja arvoja on vajavainen.<br />
<br />
== Dialoginen pluralismi ==<br />
<br />
Nagelin ajattelu on osa dialogisen pluralismin mukaista tiedekäsitystä, jonka mukaan erilaiset maailmankatsomukset, todellisuus- ja tietokäsitykset kilpailevat toistensa kanssa tieteen kentällä kehittämällä teorioita ja malleja todellisuuden kuvaamiseksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien paremmuutta arvioidaan teorioiden selitysvoimalla ja johdonmukaisuudella. Tieteen lähtökohtana on tutkijan näkemys todellisuuden alkuperästä ja perimmäisestä järjestyksestä, ja tieteellisen keskustelun tarkoituksena on haastaa tutkijan usko kehittämällä sille kumoajia eli vasta-argumentteja. Tutkija voi puolustaa uskoaan pyrkimällä kumoamaan uskoaan vastaan esitettyjä vasta-argumentteja, eli kehittämällä kumoajan kumoajia.<br />
<br />
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voida todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa. Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi. Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.<br />
<br />
Nagelin perusargumentit ovat seuraavat:<br />
<br />
(1) Kilpailevien tulkintavaihtoehtojen sulkeminen tieteellisen keskustelun ulkopuolelle on tieteen itsekriittisyyden vastaista. <br />
<br />
(2) Sekä ateismi että teismi ovat välittömään kokemukseen perustuvia uskonnollisia vakaumuksia, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin tosiasioista. <br />
(3) Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että opetuksessa pitäisi huomioida peruslähtökohtien vaikutus tosiasioiden tulkintaan.<br />
<br />
== Tosiasioiden tulkinta ==<br />
<br />
Nagelin muikaan ”empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten oletusten pohjalta sitä tulkitaan” (Nagel 2008: 201). Tämä on yksi dialogisen pluralismin perusväitteistä. Dialoginen pluralismi tunnustaa, että ”ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena” ja ”mikä todennäköisyys sille tulisi antaa” (Nagel 2008: 201). Koska uskonnolliset lähtökohdat vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan, tiedekeskustelussa on erilaiset tulkinnat alistettava syväluotaavalle analyysille, joka paljastaa niihin kätkeytyvät uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perususkomukset. Tällainen syväluotaava analyysi toteutuu vain avoimessa keskustelussa, jossa perustavat lähtökohdat tuodaan esille ja alistetaan monipuoliselle kritiikille vaihtoehtoisista lähtökohdista.<br />
<br />
Tosiasiat ovat kieltämättömiä, mutta ne saavat erilaisen merkityksen riippuen siitä, minkälaisen kokonaisuuden osaksi ne liitetään. Jos tosiasioille annettujen tulkintojen taustalla olevia oletuksia ei tiedosteta, tiettyä tulkintaa aletaan pitää itsestään selvyytenä, puhtaana tosiasiana. Näin tapahtuu erityisesti, jos oletetaan tutkimuksen olevan luonteeltaan neutraalia ja ennakko-oletuksista vapaata. <br />
<br />
Jos tietty tosiasioille annettu tulkinta suojataan kritiikiltä, tieteen itsekriittisyys vaarantuu. Vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä tai toistensa kanssa kilpailevia tulkintoja ei tällöin kyetä edes tunnistamaan varteenotettaviksi käsitteellisiksi vaihtoehdoiksi. Tieteellisen keskustelun ominaisluonteeseen kuuluu, että erilaiset tulkintahorisontit ja perususkomukset kilpailevat toistensa kanssa selitysvoiman ja johdonmukaisuuden osalta.<br />
<br />
<br />
== Nagelin ateismi ==<br />
<br />
Ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisee monille ihmisille yhteisen toiveen, ettei mitään Jumalaa olisi olemassa:<br />
<br />
Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua Jumalan olevan olemassa! En halua maailmankaikkeuden olevan sellainen – –. Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista. (Nagel 1997: 130)<br />
<br />
<br />
== Darwinismin kritiikki ==<br />
<br />
Nagelin mukaan kehittyneitä älyllisiä kykyjä on hyvin vaikea selittää ohjaamattoman evoluution pohjalta. <br />
<br />
Kyky muodostaa teorioita kosmologiasta ja atomia pienemmistä hiukkasista on niin kaukana olosuhteista, joissa ajattelukykymme on täytynyt läpäistä evoluution asettamia kokeita, ettei meillä ole mitään evoluutioteoriasta nousevaa syytä luottaa tähän kykyyn noiden asioiden osalta. Jos tosiaankin päätyisimme siihen mahdottomaan uskomukseen, että kykymme objektiivisen teorian muodostamiseen olisi luonnonvalinnan seurausta, se antaisi syyn vakavasti epäillä teoreettisen ajattelun tuloksia siltä osin kuin ne ylittävät hyvin rajoitetun ja tutun alueen. Evoluutioteoreettinen selitys teoreettiselle kyvyllemme ei antaisi mitään vahvistusta sen mahdollisuudelle saavuttaa totuutta. (Nagel 1986: 78–79.)<br />
<br />
Nagel kirjoittaa<br />
<br />
Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä. (Nagel 2008: 191.)<br />
<br />
== Evolutionistinen naturalismi ei selitä järjellisyyttä ==<br />
<br />
Naturalistisesta näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olettaa koko todellisuuden kehittyneen fysikaalisista tekijöistä ohjaamattoman prosessin välityksellä. Naturalistit olettavat tavallisesti, että elämän synnylle täytyy olla olemassa puhtaasti kemiallinen selitys. <br />
<br />
Tämän käsityksen mukaan elämä syntyi ja kehittyi nykyiseen muotoonsa pelkästään kemian lakien ja perimmältään hiukkasfysiikan lakien pohjalta. Vallitsevassa naturalistisessa maailmankatsomuksessa evoluutioteorian tärkeänä tehtävänä on osoittaa, kuinka fysiikka voi olla kokonaisteoria. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Pyrkimys pelkistää koko todellisuus fysikaalisiin perustekijöihin on ongelmallinen siksi, ettei se tee oikeutta todellisuuden ei-fysikaalisille ulottuvuuksille. Inhimillisen kokemuksemme kautta olemme välittömässä kosketuksessa esimerkiksi sellaisiin ei-fysikaalisiin ulottuvuuksiin kuin loogisuuteen, hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja kauneuteen. Kuitenkin aikamme evoluutiokeskustelussa tällainen terveen järjen vastainen pelkistävä lähestymistapa on kuitenkin korotettu epäilyksettömän tosiasian asemaan.<br />
<br />
Aikamme kulttuurin oppineet jäsenet on niin läpikotaisin indoktrinoitu, että he helposti kadottavat näkyvistään sen tosiasian, että evoluutioteoreettinen reduktionismi on terveen järjen vastainen. Terveen järjen vastainen teoria voi olla tosi, mutta sen totuuteen kohdistuvat epäilykset pitäisi tukahduttaa ainoastaan, jos todistusaineisto on poikkeuksellisen vahva. (Nagel 2008: 202)<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että evolutionistisen naturalismin pohjalta on vaikea tehdä oikeutta ihmisen järjellisyydelle:<br />
<br />
Ongelma ei ole se, miten järkiperäinen ajattelu voi olla pätevää meidän sitä harjoittaessamme, vaan kuinka pystymme sitä harjoittamaan, jos järkiperäinen ajattelu on yleispätevää. Tähän kysymykseen ei ole monia mahdollisia vastauksia. Todennäköisesti kaikkein suosituin ei-subjektiivinen vastaus nykyään on evolutionaarinen naturalismi: Ihmiset pystyvät yleispätevään päättelyyn, koska se on seuraus alkukantaisemmasta tavasta muodostaa uskomuksia, jolla oli eloonjäämisarvoa aikana, jolloin ihmisaivot kehittyivät. Tämä selitys on aina tuntunut minusta naurettavan riittämättömältä – – Toinen tunnettu vastaus on uskonnollinen. Maailmankaikkeus on meille ymmärrettävä, koska se ja järkemme on tehty toisiaan varten. (Nagel 1997: 75)<br />
<br />
== Johtaako teismi tieteen kuolemaan? ==<br />
<br />
Väärinkäsitys, jonka mukaan sattuma olisi jotenkin tieteellisempi lähtökohta kuin ajatus kaiken Järjestäjästä, on saanut vankan jalansijan yleisessä tietoisuudessa. Myös tuomari John E. Jones vetosi siihen oikeuden päätöksessä, jossa käsiteltiin älykkään suunnitelman opettamista. Tämä julkisuudessa paljon huomiota saanut oikeudenkäynti Kitzmiller vastaan Doverin koulun lautakunta koski kysymystä, voidaanko luomisteorian yhtä muunnelmaa, älykkään suunnitelman teoriaa (intelligent design, ID) opettaa koulussa. Tämänkin kiistan osalta ratkaisevaksi nousi kysymys siitä, miten tieteen luonne ja sen mukana rajanveto-ongelma olisi tulkittava. Joulukuussa 2005 julkaistun oikeuden päätöksen mukaan älykkään suunnitelman teoria ei ole tiedettä. Tuomari Jones tukeutui tältä osin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan älykkään suunnittelijan poissulkeminen tieteestä on yksi tieteen perussäännöistä:<br />
<br />
Tiukka pitäytyminen ”luonnollisiin” selityksiin on määritelmän mukaan tieteen olennainen piirre. Olemme samaa mieltä kantajan asiantuntijatodistajan tri Millerin kanssa siitä, että käytännölliseltä kannalta luonnon ratkaisemattomien ongelmien lukeminen sellaisten syiden ja voimien syyksi, jotka ovat luonnollisen maailman ulkopuolella, merkitsee tieteen loppua. Kuten tri Miller selitti, kun pidät syynä yliluonnollista voimaa, jota ei voida testata, väitettä, jota ei voida osoittaa vääräksi, ei ole mitään syytä jatkaa luonnollisten selitysten etsimistä, koska olemme jo saaneet vastauksen. (Kitzmiller, s. 736; sit. Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Nagel pitää tätä ajattelutapaa perusteettomana. Hänen mielestään ei ole mitään tietoteoreettisia tai historiallisia syitä olettaa, että sellainen, joka uskoo todellisuuden olevan älykkään olennon suunnittelema, ei enää pyrkisi etsimään luonnonlakeihin perustuvia selityksiä. Päinvastoin, tieteen historiassa usko Jumalaan todellisuuden lainsäätäjänä on ollut inspiroimassa pyrkimystä löytää luonnonlakeja. Useimmat modernin kokeellisen luonnontieteen kehittäjistä uskoivat luomisteoriaan. Luomisuskon ohjaamina he pyrkivät hahmottamaan luonnon lainomaista järjestystä. Luonnonlakien etsiminen on mielekästä, jos oletetaan luonnon olevan älykkäästi suunniteltu: <br />
<br />
On sekä tietoteoreettisesti että historiallisesti täysin perusteetonta väittää, että älykkään suunnittelun mahdollisuuden ottaminen selitysperustaksi veisi perusteen etsiä luonnonlainomaisia selityksiä. Newtonista alkaen Jumalaan uskovat tieteentekijät ovat aina olleet yhtä innokkaita kuin kuka muu tahansa löytämään yleispäteviä luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusperäisesti. (Nagel 2008: 196, viite 7.) <br />
<br />
Tieteen historiasta näemme, että usko kaikkitietävän ja äärettömän älykkään Luojan luomistyöhön on inspiroinut luonnon tutkimista, koska sen avulla voidaan ymmärtää Luojan ajatuksia. Miten sitten voimme selittää tieteentekijöiden parissa yleisen käsityksen, jonka mukaan usko luomiseen johtaa tieteen kuolemaan? Yhtenä mahdollisena selityksenä lienee tieteellisen uran vaatima erikoistumisen tarve ja siitä seuraava perehtymättömyys laajempiin kysymyksiin. Tieteentekijät keskittyvät omaan erikoisalaansa niin kokonaisvaltaisesti, että yleisempien kysymysten osalta he nojautuvat tiedeyhteisössä vallitseviin ennakkoluuloihin. Sitä paitsi kyseinen ennakkoluulo on sellainen, että sen julistaminen on edullista naturalistien hallitsemassa tiedeyhteisössä.<br />
<br />
Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan joskus sillä, että Jumalaa ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi: ”Jumalaa ei voida laittaa koeputkeen”. On totta, että Jumalaa ei tässä mielessä voida kokeellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voida käyttää selitysperusteena tieteessä. Jumalan sulkeminen tieteen ulkopuolelle perustuu pätevään lähtökohtaoletukseen, josta tehdään väärä johtopäätös: <br />
<br />
Lähtökohtaoletus on se, että Jumalan tarkoitukset ja toiminnat (jos jumala on olemassa) eivät itse voi olla tieteellisen teorian kohteena siten kuin perinnöllisyyden mekanismit ovat tulleet tieteellisen teorian kohteeksi Darwinin jälkeen. Meillä ei ole paljoakaan tieteellistä ymmärrystä luovasta prosessista edes silloin, kun luoja on inhimillinen olento. Ehkä ihmisenkin luovuus on tieteen tavoittamattomissa. Idea jumalallisesta luojasta tai suunnittelijasta on selvästi idea olennosta, jonka toimintaa ja päätöksiä ei voida selittää luonnonlakien pohjalta. Jumalallinen psykologia ei ole tieteen haara.<br />
<br />
Niinpä Jumalan tarkoitukset, jos jumala on olemassa, ja hänen tahtonsa luonne eivät ole tieteellisen teorian tai tieteellisen selityksen mahdollisia kohteita. Mutta tästä ei seuraa, ettei voisi olla tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta tai sitä vastaan, että tällainen luonnonlakien hallinnan ulkopuolella oleva syy olisi puuttunut luonnollisen järjestyksen kulkuun. Se tosiasia, ettei voi olla tieteellistä teoriaa Jumalan mielen sisäisistä prosesseista, sopii yhteen sen kanssa, että voi olla suurelta osin tieteellinen kysymys, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys kokemusperäiselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysikaalisiin lakeihin tukeutuva selitys. (Nagel 2008: 189–190.) <br />
<br />
Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan luomistyö todennäköisempi selitys empiiriselle tosiasia-aineistolle kuin pelkästään fysiikan lakeihin perustuva selitys. Naturalistinen teoria tarkoituksettomista ja sattumanvaraisista mutaatioista ei ole yhtään täsmällisempi kuin teoria Jumalan luomisteoista, eikä naturalistista teoriaa ole onnistuttu kokeellisesti todentamaan. (Nagel 2008: 189.)<br />
<br />
Vaikka Jumalan tahtoa ei voida tieteellisesti tutkia, voi olla olemassa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että Jumala on luonut elämän moninaisuuden. Tieteen piirissä on mahdollista mielekkäästi keskustella kysymyksestä, onko luonnon järjestyksen alkuperä jokin sellainen tekijä tai toimija, joka ei ole luonnonlakien hallitsema. On mielekästä etsiä tieteellistä todistusaineistoa tämän käsityksen puolesta tai sitä vastaan. (Nagel 2008: 189–190.)<br />
<br />
Nagel arvostelee sitä, että monet naturalistit esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samanaikaisesti mahdottomana ajatella, että pelkistävässä naturalistisessa lähestymistavassa voisi olla perustavia ongelmia. Tällaisen asenteen taustalla näyttäisi olevan puutteellinen käsitys siitä, miten suuria aukkoja elämän syntyä ja kehitystä koskevissa tiedoissamme on ja kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme tältä osin itse asiassa on. Naturalistien fysikalistisesti ja biologisesti pelkistävä selitys esittää laaja-alaisia väitteitä sellaisista prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita. Sitä ei voida pitää itsestään selvänä totuutena – on mahdollista, että sitä vastaan löytyy todistusaineistoa. Jos tällaisen vastakkaisen todistusaineiston olemassaoloa ei pidetä edes mahdollisena, herää epäilys, onko se itse ollenkaan tieteellinen teoria. (Nagel 2008: 190.)<br />
<br />
Useat naturalistit pitävät luomisteoriaa luonteeltaan epätieteellisenä, koska luomisteorian kannattajat pitävät Jumalan olemassaoloa mahdollisena, todennäköisenä tai varmana sellaisen uskon perusteella, joka ei ensisijaisesti nojaudu tieteelliseen todistusaineistoon. Nagelin mukaan tämä sama perustelu asettaa kuitenkin yhtä lailla kyseenalaiseksi naturalistisesti pelkistävän todellisuuskäsityksen ja sen varaan rakennetun evoluutioteorian tieteellisyyden. Ne, jotka eivät katso minkään määrän naturalismin vastaista todistusaineistoa olevan todistusaineistoa teismin puolesta, näyttävät olettavan, ettei Jumalan olemassaolo ja luomistyö ole edes mahdollisuus. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Se näyttää olevan ilman perusteluja omaksuttu perusoletus siitä, miten maailma toimii, eräänlainen muoto naturalistista uskoa. Jos se toimii empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle, se asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi niiden teorioiden tieteellisyyden, jotka riippuvat siitä. (Nagel 2008: 194–195.)<br />
<br />
Usein sanotaan, että tieteen rajojen vetäminen niin, että Jumala kuuluu tieteen ulkopuolelle, on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan tämä väite kuitenkin perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Joka tapauksessa tietyn hypoteesin tai sen kiellon semanttinen luokittelu joko tieteelliseksi tai ei-tieteelliseksi on vain vähän kiinnostava sellaiselle, joka haluaa tietää, onko hypoteesi tosi vai epätosi. Totuutta etsivä ihminen on kiinnostunut sekä hypoteesin puolesta että sitä vastaan esitetystä todistusaineistosta. (Nagel 2008: 195.) <br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Tästä uskonnollisesta uskomuksesta riippuu sekä näkemys, jonka mukaan teistisestä lähtökohdasta toteutettu tieteellinen tutkimus on huonoa tiedettä että näkemys, että teistinen näkemys ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan Jumalan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta järkevän tieteentekemisen kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. (Nagel 2008: 198–199.)<br />
<br />
<br />
== Tulisiko älykkään suunnitelman idea sulkea tieteen ulkopuolelle? ==<br />
<br />
Nagel kritisoi aikamme naturalismiin sitoutuneiden luonnontieteilijöiden pyrkimystä siirtää teistinen lähestymistapa eli niin sanottu älykkään suunnitelman teoria kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu – se ilmentää perimmältään uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan. Naturalistinen todellisuuskäsitys ja tietoteoria sulkevat pois Jumalan olemassaolon tai ainakin sulkevat Jumalan kokonaan luonnollisen maailmankaikkeuden ulkopuolelle.<br />
<br />
Pitäessään ohjaamatonta biologista evoluutiota selityksenä kaikille ihmiselämän ulottuvuuksille ja pyrkiessään sulkemaan kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme naturalistiset tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan ”toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon”, joka merkitsee perimmältään sitoutumista ateismiin tai agnostismiin. Tätä oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoa ”tuetaan huonoilla argumenteilla” (Nagel 2008: 187).<br />
<br />
Usein ajatus Jumalan luomistyöstä suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Tällöin naturalismia käytetään empiirisesti (kokemusperäisesti) perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan yleensä ottaa huomioon etsittäessä selityksiä havaittavalle todellisuudelle. Tällainen tieteen rajaus tekee siitä riippuvien teorioiden tieteellisyyden kyseenalaiseksi. Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan, ettei pystytä avoimesti käsittelemään keskeisiä kysymyksiä evoluutioteorian suhteesta tutkimuksen perustana oleviin perususkomuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näiden kysymysten kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen puolesta esitettävää tieteellistä todistusaineistoa. Jos näitä keskeisiä kysymyksiä vältellään, evoluutioteoriaan ei voida tieteessä ottaa kantaa älyllisesti perustellulla tavalla.<br />
<br />
Kun naturalistit sulkevat teistisen lähtökohdan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, he samalla suojaavat kritiikiltä oman naturalistisen näkemyksensä, jonka mukaan koko todellisuus on seurausta ohjaamattomasta evoluutiosta eli sellaisesta evoluutioprosessista, joka ei ole Jumalan suunnittelema ja ohjaama. Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle, naturalistisilla tieteentekijöillä on taipumus liioitella niiden väitteiden todistusvoimaa, joiden avulla pyritään osoittamaan, ettei luomakunta tarvitse selityksekseen äärettömän, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomistyötä. Tällä tavalla ohjaamattoman evoluution ajatus pyritään esittämään ikään kuin tieteellisesti todistettuna tosiasiana, jota ei ole mahdollista mielekkäästi kyseenalaistaa tieteen piirissä. Näin on syntynyt ”älyllisesti epäterve tilanne”, jossa ei olla valmiita koettelemaan ohjaamattoman evoluution ajatusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta. Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät sen, että voitaisiin mielekkäästi kiistää ohjaamattoman evoluution perusteesi, jonka mukaan elämän monimuotoisuus on kehittynyt sellaisen prosessin tuloksena, johon ei sisälly mitään älykästä suunnitelmaa tai tarkoitusta.<br />
<br />
Darwin kehitti evoluutioteoriansa alun perin vaihtoehdoksi luomisnäkemykselle, jonka mukaan kaikkivaltias, kaikkitietävä ja äärettömän älykäs Olento on luonut biologisten organismien moninaisuuden. Darwinin evoluutioteorian puolesta puhuvan todistusaineiston on siksi katsottu olevan todistusaineistoa luomisteoriaa vastaan. Darwinin perustava väite oli, että biologisten lajien kehitys on tapahtunut ohjaamattoman, sattumanvaraisen ja tarkoituksettoman muuntelun ja luonnonvalinnan seurauksena. (Nagel 2008: 188) <br />
Kukaan tuskin väittää, ettei Darwinin teoria olisi tieteellinen, vaikka se kuvaa prosessia, jota ei ole mahdollista suoranaisesti havainnoida vaan joka täytyy johtaa nykyisin havaittavan tosiasia-aineiston pohjalta. Nagel pitää siksi ongelmallisena, että nykyään yleisesti pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle älykkään suunnitelman teorian väite, joka kyseenalaistaa tämän Darwinin päättelyn ja väittää, ettei evoluutioteorian tueksi tarjottu tosiasia-aineisto tue sen ehdottamaa selitystä ja ettei Darwinin teoria siten ole onnistunut korvaamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty ja kehitys on älykkään olennon suunnittelema ja ohjaama prosessi. Oletuksen mukaan tiede pystyy todistamaan älykkään suunnitelman teorian epätotuuden, mutta tätä todistusta vastaan olevan tosiasia-aineiston ei katsota tarjoavan tieteellistä tukea älykkään suunnitelman teorialle. Ainoastaan väite älykkään suunnitelman teorian epätotuudesta kelpaa tieteelliseksi väitteeksi. Sen sijaan väite älykkään suunnitelman teorian totuudesta suljetaan tieteen ulkopuolelle. (Nagel 2008: 188–189)<br />
<br />
Nagelin mukaan tutkijat usein kokevat naturalistisen mielikuvamaailman jumaluskoista ”tieteellisemmäksi”, koska naturalismi kuvaa maailmankaikkeuden persoonattomaksi, ja persoonattomuuden katsotaan luonnehtivan tieteellistä asennetta. Kulttuuria hallitseva kokemus maailmankaikkeuden persoonattomuudesta ja tyhjyydestä synnyttää voimakkaan tunteenomaisen vastavoiman näkemykselle, jonka mukaan Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja on siinä persoonallisesti läsnä. Vaikka ratkaisu tapahtuu mielikuvien ja tunteen tasolla, se kuvataan virallisen kulttuurisen kertomuksen mukaisesti tosiasioiden ja järjen voittona uskonnollisesta toiveajattelusta.<br />
<br />
Nagel kiinnittää huomiota siihen, että kiisteltäessä älykkään suunnitelman teorian kuulumisesta tieteen piiriin tai sen ulkopuolelle otetaan samalla kantaa siihen, mikä on totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Jos tieteen on tarkoitus olla rajoittamatonta pyrkimystä totuuden löytämiseen, tieteen ulkopuolelle ei voida mielekkäästi siirtää näkemystä, joka on mahdollisesti tosi kuvaus todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Niinpä älykkään suunnitelman tieteellisyyden kieltävä kohtaa seuraavankaltaisen ongelman: Joko hän pitää mahdollisena, että älykäs suunnittelija on voinut ohjata elämän kehitystä tai hän kieltää tällaisen mahdollisuuden. Jos hän kieltää tällaisen mahdollisuuden, hänen täytyy selittää, miksi tämä Jumalan mahdollisuuden kieltävä usko olisi tieteellisempi kuin usko, että älykkään suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen. Jos hän taas pitää älykkään suunnittelijan olemassaoloa mahdollisena, hän voi korkeintaan argumentoida, että todistusaineisto tällaisen älykkään suunnittelijan toimintaa vastaan on valtava. Hän ei kuitenkaan voi väittää, että älykkään suunnittelun puolesta todistusaineistoa esittävä tutkija tekee jotakin perustavasti erilaista kuin mitä hän itse tekee tieteellisessä tutkimustyössään. Hän voi vain sanoa, että tällaisen henkilön tieteellinen käsitys on epätosi. (Nagel 2008: 195.)<br />
<br />
== Voiko välitön kokemus Jumalasta toimia tieteen lähtökohtana? ==<br />
<br />
Nagelin mukaan tieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi voidaan perustellusti ottaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa. Tämän vakaumuksen pohjalta luonnon tosiasiat tulkitaan eri tavalla kuin jos lähtökohtana on vakaumus, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei hänestä voida tietää mitään. Sekä usko Jumalan olemassaoloon että ateistinen vakaumus ovat luonteeltaan välittömään kokemukseen perustuvia vakaumuksia, jotka ohjaavat kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. (Nagel 2008: 188.)<br />
Välittömän kokemuksen perustava asema tieteellisessä ajattelussa voi kuulostaa hätkähdyttävältä. Asian ymmärtämiseksi täytyy tiedostaa, mitä tieteenfilosofiassa tarkoitetaan välittömällä kokemuksella. Kyseessä on peruskokemus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.<br />
<br />
Nagelin mukaan älykkään suunnitelman teoria on mielekkäintä tulkita siten, että se eroaa perinteisistä jumalatodistuksista, joissa Jumalan olemassaolo pyritään loogisesti johtamaan maailman järjestyksestä ja hienosäädöstä. Älykkään suunnitelman teorian lähtökohdaksi on mielekästä olettaa itsenäisesti, välittömän kokemuksen pohjalta omaksuttu vakaumus, että Jumala on olemassa.<br />
<br />
Älykkään suunnitelman idea on mielekkäintä ymmärtää väitteeksi siitä, mitä on järkevää uskoa biologisesta evoluutiosta, jos riippumattomalla tavalla uskotaan Jumalaan tavalla, joka on yhteensopiva sekä havainnon pohjalta todennettujen luontoa koskevien empiiristen tosiasioiden että tieteellistä todistamista koskevien yleisten periaatteiden hyväksymisen kanssa. (Nagel 2008: 188.) <br />
<br />
Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan aivan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä mahdollisena, että Jumala olisi ohjannut maailmankaikkeuden syntyä tai kehitystä, vaikka hän myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä.<br />
<br />
Olen itse sellaisen ateistin tilanteessa, joka oltuaan kansanomaisen tieteen innokas lukija, on pitkän aikaa ollut epäilevä sen väitteen suhteen, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta. Teoria ei väitä selittävänsä elämän alkuperää, joka on edelleen täydellinen tieteellinen mysteeri. (Nagel 2008: 2002.)<br />
<br />
Nagel kuitenkin myöntää, että luomisteorian torjuminen johtuu hänen maailmankatsomuksensa sellaisesta puolesta, joka ei perustu kokemusperäisille tosiasioille tai järkiperusteille. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.<br />
<br />
En itse pidä Jumalan interventiota mahdollisuutena, vaikka minulla ei olekaan muita vaihtoehtoja. Myönnän kuitenkin että tämä johtuu yleisen maailmankatsomukseni sellaisesta puolesta, joka ei perustu empiiriselle perustalle tai millekään muulle järjelliselle perustalle. En usko, että olisi mahdollista todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti. Jos perustelut evoluutioteorian riittävyyden epäilemiselle voidaan oikeutetusti ottaa osaksi opetussuunnitelmaa, on vaikea nähdä, miksei niitä voitaisi oikeutetusti kuvata perusteiksi, jotka tukevat älykkään suunnitelman teoriaa niille, jotka uskovat Jumalaan. Niille taas, jotka eivät usko Jumalaan, samat epäilykset ovat perusteita uskoa, että jokin vielä tuntematon puhtaasti naturalistinen teoria selittää kyseisen todistusaineiston. Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne. (Nagel 2008: 202–203.)<br />
<br />
Tieteellisen argumentaation taustalla vaikuttaa aina uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) taustaoletus, koska ihminen ei voi olla ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon. Suhde Jumalaan määrää olennaisesti ihmisen näkökulmaa todellisuuteen. Näiden näkökulmien ja taustaoletusten pohjalta rakennettuja hypoteeseja pyritään tieteessä systemaattisesti ja kokemusperäisesti koettelemaan. Vaikka lähtökohtaoletukset vaikuttavat kokemusten tulkintaan, kaikki ihmiset ovat kosketuksissa samaan todellisuuteen.<br />
<br />
== Mitä Nagelin näkemyksistä seuraa kouluopetukselle? ==<br />
<br />
Näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei siis ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että jos Jumala onkin olemassa, hän ei vaikuta luonnon järjestykseen eikä ohjaa maailman kulkua. Näkemys, jonka mukaan älykkään suunnitelman teoria on huonoa tiedettä, on riippuvainen tästä uskonnollisesta uskomuksesta lähes yhtä paljon kuin näkemys, että älykkään suunnitelman teoria ei ollenkaan kuulu tieteen piiriin. On kuitenkin vaikea perustella näkemystä, jonka mukaan älykkään suunnittelun mahdollisuuden olettaminen olisi jotenkin yhteensopimatonta tieteelle ominaisen järkiperäisen lähestymistavan kanssa. Kun kerran luonnon älykkään suunnittelun mahdollisuus on myönnetty, on vaikea perustella näkemystä, että nykyään saatavilla oleva empiirinen todistusaineisto sulkee sen kiistattomasti pois. Tällainen kiistaton poissulkeminen edellyttäisi, että koko kehitysprosessi pystyttäisiin selittämään nykyisin tunnettujen evoluutiomekanismien pohjalta. ”Huolimatta vastakkaisesta retoriikasta, minusta näyttää, ettei tässä läheskään olla onnistuttu.” (Nagel 2008: 198–199.)<br />
Joitakin perustavia tieteellisiä erimielisyyksiä voi olla vaikea ratkaista pelkästään tieteellisillä argumenteilla. Tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla jne.) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tulkitsee tieteellistä todistusaineistoa. Uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat erityisesti siihen, uskooko tutkija monimutkaisten biologisten järjestelmien kehityksen olevan selitettävissä perinteisen evoluutioteorian pohjalta riippumatta siitä, pystymmekö tieteellisen tutkimuksen avulla löytämään kyseisiä mekanismeja. (Nagel 2008: 197.)<br />
<br />
Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että sen opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta. Joko Jumalan luomistyö suljetaan pois edeltä tai ei. Jos Jumalan luomistyö suljetaan pois, älykkään suunnitelman teoria voidaan jättää huomiotta. Jos sitä ei suljeta pois edeltä, älykkään suunnitelman teoriaa voidaan käsitellä. Molemmat oletukset ovat luonteeltaan uskonnollisia. On vaikea perustella sitä, että biologian tunneilla on luvallista käsitellä vain sellaisia teorioita, jotka perustuvat yhdenlaiseen uskonnolliseen olettamukseen, mutta on kiellettyä käsitellä teorioita, jotka perustuvat sen kanssa kilpailevaan uskonnolliseen oletukseen. (Nagel 2008: 200.)<br />
<br />
Kuten jo todettiin, darwinistisen evoluutioteorian kehittäminen ei perustunut oletukselle, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Päinvastoin, se kehittyi vaihtoehtona älykkään suunnitelman teorialle: sen tarkoituksena oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista ja sen mielekkyyden ymmärtämistä. On melkein epäjohdonmukaista pitää järkevän tieteentekemisen edellytyksenä naturalistista uskoa älykkään suunnitelman teorian epätotuuteen. (Nagel 2008: 200–201.)<br />
<br />
Älykkään suunnitelman teorian opettamista voidaan perustella sillä, että se auttaa saamaan paremman ymmärryksen evoluutioteoriasta ja sitä tukevasta ja sitä vastustavasta todistusaineistosta. Nagelin käsityksen mukaan lukion opetuksessa tulisi jossakin vaiheessa avoimesti käsitellä evoluutioteorian suhdetta uskontoon eli sitä, miten evoluutioteoria hahmottuu eri tavalla ateistin, agnostikon ja teistin näkökulmasta. (Nagel 2008: 204.) <br />
<br />
Kaikkein vaikeinta monien on ollut hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja että se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisten perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Älykkään suunnitelman teorian opettamisen kieltäminen on ristiriidassa uskonnollisen neutraalisuuden periaatteen kanssa, koska tällainen kielto perustuu uskonnolliseen vakaumukseen: joko ateismiin tai sellaiseen teistiseen näkemykseen, jonka mukaan Jumala ei alkuperäisen luomisen jälkeen enää puutu luomakunnan kulkuun. <br />
<br />
Mitä opetettaisiin biologian kurssilla, jos tarkoituksena olisi pysyä neutraalina sen kysymyksen osalta, onko Jumala voinut puuttua elämän kehityksen prosesseihin, ja jos samalla tunnustetaan, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, tulisiko Jumalan asioihin puuttumista ollenkaan pitää mahdollisuutena, tai mikä todennäköisyys sille tulisi antaa, ja että tällä hetkellä ei ole mitään tapaa ratkaista tätä erimielisyyttä tieteellisesti? Käsitykseni mukaan ainoa tapa olla tekemättä mitään uskonnollista oletusta olisi myöntää, että empiirinen todistusaineisto voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin riippuen siitä, minkälaisten uskonnollisten uskomusten pohjalta niitä lähdetään tarkastelemaan, ja että todistusaineisto ei itsessään ratkaise sitä, mikä noista uskomuksista on tosi. (Nagel 2008: 201.)<br />
<br />
Tässä kohdassa Nagel kiteyttää artikkelinsa pohjana olevan maltillisen perustusteorian ja dialogisen pluralismin perusajatuksen, jonka mukaan vaihtoehtoiset perususkomukset johtavat erilaisiin tapoihin tulkita tosiasioita. Yhden tulkintavaihtoehdon sulkeminen keskustelun ulkopuolelle on luonteeltaan epäkriittistä. Vaikka kaikki ihmiset ovat välittömän kokemuksensa välityksellä kosketuksissa samoihin todellisuuden asiaintiloihin, he tulkitsevat niitä eri tavoilla. Erilaisten tulkintojen totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta asiaintiloille, vaikkakin tätä arviointia vaikeuttaa se, että asiaintilat tulkitaan eri tavoin eri lähtökohdista. <br />
<br />
<br />
Nagel on tutkinut myös eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa teoksessaan The Possibility of Altruism Nagel puolustaa altruismia.<br />
<br />
== Kirjallisuus ==<br />
<br />
Nagel, Thomas (1986) The View from Nowhere. London: Oxford University Press. <br />
<br />
– (1997) The Last Word. New York: Oxford University Press. <br />
<br />
– (2008) ”Public Education and Intelligent Design”, Philosophy & Public Affairs 36, no 2: 187–205. <br />
<br />
Teoksia<br />
<br />
Englanniksi<br />
<br />
The Possibility of Altruism (1970)<br />
<br />
Mortal Questions. Cambridge: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-22360-1.<br />
<br />
The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-503668-9.<br />
<br />
What Does It All Mean? A Very Short Introduction to Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1987. ISBN 0-19-505292-7.<br />
<br />
Equality and Partiality (1991)<br />
<br />
Other Minds: Critical Essays, 1969–1994 (1995)<br />
<br />
The Last Word (1997)<br />
<br />
The Myth of Ownership: Taxes and Justice (Liam Murphyn kanssa) (2002)<br />
<br />
Concealment and Exposure and Other Essays (2002)<br />
<br />
Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature Is Almost Certainly False (2012)<br />
<br />
Suomeksi<br />
<br />
Artikkeleita<br />
<br />
Millaista on olla lepakko? (What Is It Like to Be a Bat? 1974. Suomentanut Jukka Partanen.) Niin & näin, 2010, nro 1, s. 31–40.<br />
<br />
Kirjoja<br />
<br />
Mieli ja kosmos: Miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi. (Mind and Cosmos, 2012.). Suom. ja esipuhe Lauri Snellman. Helsinki: Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-291-6.<br />
<br />
Lähteet<br />
<br />
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Tiedekeskustelun avoimuuskoe.jpg|30px]]<br />
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Norjan_iskut_2011&diff=11828Norjan iskut 20112017-06-10T15:51:41Z<p>Apollos: uusi ohjaussivu aihetta käsittelevän fi-Wikipedian artikkelinimen mukaan</p>
<hr />
<div>#OHJAUS [[Oslon-Utøyan verilöyly 2011]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Oslon-Ut%C3%B8yan_veril%C3%B6yly_2011&diff=11827Oslon-Utøyan verilöyly 20112017-06-10T15:48:34Z<p>Apollos: kevyehköä alkuosan editointia artikkelin nimenmuutoksen ja sen aiheuttaneen tekijän nimenmuutoksen auttavaksi huomioon ottamiseksi</p>
<hr />
<div>Norjalainen '''Anders Behring Breivik''' nousi yleiseen tietoisuuteen surmaamalla 22.7.2011 [[wp:Oslo|Oslo]]ssa ja vajaat 40 km siitä luoteeseen sijaitsevalla [[wp:Utøya|Utøya]]n saarella tarkoitushakuisen suunnitelmallisesti ja kylmäverisesti 77 ihmistä, joista räjähtein<ref>Hän oli itse valmistanut räjähteitä tilaamistaan lannoitteista ja virittänyt niistä autopommin.</ref> kahdeksan ja tuliasein<ref>Suurin osa surmatöistä tapahtui siis ampumalla.</ref> 69. Murhatuista useimmat olivat teini-ikäisiä<ref>http://en.wikipedia.org/wiki/Anders_Behring_Breivik, katsottu 2011-08-02</ref>; lisäksi hän haavoitti useita. Hän on tiettävästi myös jälkikäteen, pidätettynä ja vangittuna, käyttäytynyt täysin katumattomasti ja antanut ymmärtää pitävänsä toimintaansa oikeutettuna ja sellaisena, josta ei tulisi rangaista.<ref>Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olettaisi välttyvänsä rangaistukselta, vaan hän on toisaalta väittänyt valmistautuneensa viettämään loppuikänsä vankilassa.</ref> [https://yle.fi/uutiset/3-9661393 Kesäkuussa 2017 saadun tiedon] mukaan Breivik on muuttanut sekä etu- että sukunimensä ja uusi nimi on '''Fjotolf Hansen'''.<br />
<br />
Tämän artikkelin tarkoituksena on lähinnä valottaa Breivikin/Hansenin (jatkossa käytetään vain tekoaikaista Breivik-nimeä) ideologista suuntautumista ja arvioida, missä suhteessa sen keskeiset elementit ovat hänen toimintaansa ja miten ne ovat mahdollisesti voineet olla mahdollistamassa sitä tai myötävaikuttamassa siihen. Erityisenä kysymyksenasetteluna on Breivikin suhde kristinuskoon. Perimmäisenä lähteenä on Breivikin etukäteen Internetissä julkaisema laaja tekstimateriaali, toissijaisena siitä aiemmin laaditut ja netissä julkaistut luonnehdinnat sekä muu relevantti sähköinen informaatio.<br />
<br />
== Aatteellinen identiteetti ja toimintalogiikka ==<br />
<br />
=== Itseymmärrys ===<br />
<br />
Nettiopuksensa alkusanoissa Breivik luonnehtii itseään ja aatetovereitaan "patriooteiksi"<ref>engl. ''"patriot"'' – "Patriootti" merkitsee 'isänmaanystävää' ja laajemmin omaan, valmiina perittyyn identiteettiin (tässä tapauksessa eurooppalaisuus, länsimaisuus jne.) liittyvän jonkin ulottuvuuden tai joidenkin ulottuvuuksien antaumuksellista kannattajaa. Termi on sinänsä avoin sekä myönteiselle että kielteiselle arvotukselle: "nurkkapatriotismi" viittaa oman pienen elämänpiirin ympärille jämähtäneeseen ahdaskatseisuuteen.<br />Jo ennen varsinaisen tekstinsä alkua Breivik tahtoo kiinnittää lukijan huomion aatteensa puolesta tekemiinsä uhrauksiin arvioimalla kirjallisen toimintansa kustannukset yli 300.000 €:ksi, mihin sisältyvät myös kirjoittamiseen keskittymisen aiheuttamat tulonmenetykset.</ref>. Muita hänen käyttämiään luonnehdintoja ovat "kulttuurikonservatiivi"<ref>engl. ''"cultural conservative"''; merkitsee jotakuinkin: 'tähän mennessä vallinneen aatteellis-yhteiskunnallisen olotilan kannattaja'</ref> ja "nationalisti"<ref>engl. ''"nationalist"''; 'kansallismielinen'</ref>. Yksityiskohtaisin ja siten täsmällisin käytetty ilmaus lienee "Euroopan isänmaalliset poliittiset aktivistit"<ref>engl. ''"patriotic European political activists"''</ref>. Hänen viitekehyksenään eivät siis ole kristinusko tai kristityt vaan muuhun vakaumukseen katsomatta kaikki<ref>tai ainakin kaikki syntyperäiset ja "patrioottiset"</ref> eurooppalaiset, joille hän tekstinsä omistaakin<ref>''"Consider it my personal gift and contribution to all Europeans."''</ref>.<br />
<br />
Teoksensa pääaiheiksi Breivik nimeää<ref>''"It covers the following main topics:<br />
1. ''The rise of cultural Marxism/multiculturalism in Western Europe<br />
2. ''Why the Islamic colonization and Islamisation of Western Europe began<br />
3. ''The current state of the Western European Resistance Movements (anti-Marxist/anti-Jihad movements)<br />
4. ''Solutions for Western Europe and how we, the resistance, should move forward in the coming decades<br />
5. + ''Covering all, highly relevant topics including solutions and strategies for all of the 8 different political fronts"''</ref> seuraavat:<br />
<br />
# "Kulttuurimarksilaisuuden eli monikultturismin" nousu Länsi-Euroopassa<br />
# Mikä aiheutti Länsi-Euroopan joutumisen islamilaisten asutusalueeksi ja islamisoituvaksi alueeksi<br />
# "Länsi-Euroopan vastarintaliikkeiden eli marksismin ja jihadismin vastaliikkeiden"<ref>Breivik tarkoittaa tällä omaa poliittis-toiminnallista viitekehystään. Hän on myös kuulusteluissa antanut ymmärtää olevansa osa laajempaa kokonaisuutta.</ref> nykytila<br />
# Länsi-Euroopan tarvitsemat ratkaisut, ja miten "meidän, vastarintaliikkeen" tulisi edetä tulevina vuosikymmeninä<br />
# Lisäksi teksti "kattaa kaikki olennaisimmat aihepiirit", mm. "kaikkien kahdeksan erilaisen poliittisen rintaman tarvitsemat ratkaisut ja strategiat"<br />
<br />
Kuten jo tästäkin nähdään, hänellä ei ole toiminnalleen varsinaista kristilliseksi väitettyäkään, hengellistä tai ylipäänsä uskonnollista motiivia.<ref>Kyse ei siis ole Jumalan (oletetunkaan) tahdon toteutuspyrkimyksestä eikä liioin kristillissävyisestä sielunpelastamistavoitteesta.</ref> Sen sijaan hänen selvästi lausuttu motivaatiopohjansa on poliittinen: kysymys on siitä, millaisiksi ja kenen ehdoilla länsieurooppalaiset yhteiskunnat olisi järjestettävä.<ref>Uskonto ja politiikka kyllä aina vuorovaikuttavat, mutta olennaista on vaikutuksen suunta: muokkaako uskonnollinen motiivi politiikkaa vaiko poliittinen motiivi uskontoa? – Breivikin kohdalla kyse on selvästi viimemainitusta: hän voi kyllä olla kiinnostunut uskonnosta, mutta nimenomaan tahtomansa ja kaavailemansa politiikan ulottuvuutena.</ref> Breivik ei liioin ole "kuullut ääniä", jotka olisivat vaatineet häntä ryhtymään väkivaltaisiin tekoihin tms. – hän ei siis ole toiminut "ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla", vaan kaiken takana ovat hänen poliittiset pyrkimyksensä ja oma tarkoituksenmukaisuusharkintansa: hän oli suunnitellut ja valmistellut tekojaan vuosikaudet etukäteen.<br />
<br />
Saadun tiedon mukaan Breivik näkee itsensä "rankaisevana ritarina" ja "ristiretkeläisenä". Nämäkin ilmaisut osoittavat hänen toimintansa poliittista luonnetta: hän edustaa tietynlaista käsitystä vallan legitimiteetistä<ref>"Vallan legitimiteetti" tarkoittaa kysymystä siitä, keillä on "legitiimi" eli "laillinen", siis asiaperustein hyväksyttävä, oikeus yhteiskunnalliseen vallankäyttöön ja siihen liittyviin voimatoimiin ryhtymiseen. Kyseessä on siis yhteiskuntafilosofialle perustava aihepiiri: keiden käsissä yhteiskunnallisen vallan tulisi olla ja millä perusteilla tämä asia olisi ratkaistava?</ref> ja katsoo edustavansa voimia, joilla on legitiimi oikeus käyttää väkivaltaa oman harkintansa mukaan.<br />
<br />
=== Aatehistoriallinen tausta-arvio ===<br />
<br />
Systemaattinen ja laaja-alainen poliittinen väkivalta on Euroopan ja maailman historiassa saanut monia muotoja. Eurooppalaisista esimerkeistä käyvät mm. Ranskan vallankumous giljotiineineen, anarkismi, mm. Venäjän nihilistit attentaatteineen, bolševismi ja kommunistiset liikkeet ylipäänsä, fasismi ja falangismi, kansallissosialismi sekä 1900-luvun loppupuolen "Punaiset prikaatit", Baader-Meinhof-ryhmä ja muut poliittiset terroristiorganisaatiot.<br />
<br />
Kaikissa tapauksissa on ollut kyse mm. systemaattisesta väkivallan käytöstä yhteiskunnallisen vallan havittelemiseksi. Yhteistä on myös se, että poliittinen väkivalta on kaikissa näissä tapauksissa saavuttanut laajaa julkisuutta jo tuoreeltaan ja että sikäli kuin valtapyrkimykset ovat onnistuneet, väkivaltaisia menetelmiä on uuden hallitsemistavan mukaisina jatkettu sekä ylipäänsä vallan pönkitykseen että erityisesti uusien vallanpitäjien keskinäisten valtataistelujen ratkaisutapoina; sitä paitsi niitä on ainakin kyseisten yhteiskuntien virallisessa julkisuudessa yleensä pidetty täysin asianmukaisina ja hyväksyttävinä. Silloinkin, kun väkivaltaiset kumouspyrkimykset eivät ole onnistuneet, ne ovat yleensä saavuttaneet ainakin jonkinasteista vastakaikua ja kannatusta kyseisten yhteiskuntien joissain kansanosissa.<br />
<br />
Breivik vaikuttaisikin tavoitelleen jokseenkin samantapaista päämäärää: käsiteltyään teoksensa laatimisen vaatimia taloudellisia uhrauksia hän jatkaa: "Tuo kaikkihan on silti tuskin mitään verrattuna niihin uhrauksiin, jotka liittyvät tämän kirjan levittämiseen, sen varsinaiseen markkinointioperaatioon;)"<ref>engl. ''"All that, however, is barely noticeable compared to the sacrifices made in relation to the distribution of this book, the actual marketing operation;)"''</ref>, mikä hymiöineen lienee varsin suora, joskin käytännön syistä tietenkin epämääräiseksi jätetty viittaus hänen suunnittelemiinsa terrori-iskuihin ja niiden odotettavissa oleviin seuraamuksiin miehelle itselleen. Myös hänen vaatimuksensa oikeusprosessin julkisuudesta on hyvin linjassa tämän tulkinnan kanssa: hän tahtoi teoillaan ja niiden jälkipuinnilla saada ajamilleen poliittisille tavoitteille mahdollisimman laajaa huomiota ja siten maksimaalisen yleisön, jonka joukosta löytyisi myös uutta kannatuspohjaa, mikä saattaisi ajan mittaan johtaa tavoitteiden toteutumiseen ja miehen itsensä nousuun jälkipolvien mielessä jonkinlaiseksi "uuden eurooppalaisuuden edelläkävijäksi".<br />
<br />
=== Tapahtumadynamiikan analyysi ===<br />
<br />
Jotta tapahtunutta voisi mahdollisimman hyvin ymmärtää, on tärkeää erottaa analyysissä toisistaan Breivikin todellisuuskäsitys<ref>Millaisessa todellisuudessa Breivik uskoi elävänsä? Mikä siis hänen käsityksensä mukaan on todellisuuden perimmäinen luonne?</ref>, tilannearvio<ref>Millaisessa tilassa hän katsoi lähitodellisuutensa (Euroopassa vallitsevat poliittiset realiteetit) nyt olevan? Miten hän arvioi tätä tilaa? Mistä hän uskoi sen johtuvan? Mihin suuntaan hän arvioi sen olevan muuttumassa?</ref>, tavoitteet<ref>Millaista tilaa kohti hän tahtoi lähitodellisuuttaan (Euroopan poliittista tilannetta) viedä ja miksi? Millaisena hän näki oman roolinsa asioihin vaikuttajana?</ref> ja keinot<ref>Miten hän toimi pyrkimystensä toteuttamiseksi? Mitä muita toimintamalleja olisi ollut tarjona? Miten ja miksi hän päätyi juuri tällaiseen toimintaan?</ref>. Koska keinot riippuvat loogisesti kaikista kolmesta edellisestä kategoriasta, on luontevaa kysyä, mikä tai mitkä niistä olivat tässä tapauksessa mahdollistamassa tai suorastaan edesauttamassa tällaiseen toimintamalliin päätymistä.<ref>Oletettavasti kaikki kolme tekijää (todellisuuskäsitys, tilannearvio ja päämäärä) olivat jossain määrin mahdollistamassa tapahtumia, koskapa mikään ei niitä ehkäissytkään, mutta olennaista on joka tapauksessa pyrkiä hahmottamaan, mikä oli minkin tekijän osuus tässä mahdollistamisessa.</ref><br />
<br />
=== Hengelliset johtopäätökset ===<br />
<br />
Kristillisestä näkökulmasta katsoen kaikki Raamatun todellisuuskäsityksestä irtautunut poliittinen fanatismi on yhtä kaikki periaatteellisimmillaankin viime kädessä pelkkää "turhuutta ja tuulen tavoittelua", maailmanmielistä "turhan kunnian pyyntöä" ja hengellisen sokeuden hedelmää, johon sopivat Jeesuksen sanat: ''"Sillä mitä se ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielullensa vahingon? Tai mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?"'' Toisin sanoen Breivikin toiminnan logiikka on kyllä hahmotettavissa ja hänen toimintaansa voi siitä näkökulmasta pitää johdonmukaisena, jopa vakaumuksellisenakin<ref>Breivik olisi voinut valita puhtaasti oman mukavuutensa kannalta helpomman tien, mutta päätti sen sijaan toimia tavalla, jota piti "suurempien päämäärien" edistämisenä.</ref> – ja käytännössäkin varsin toimivana<ref>Tämäkin artikkeli on kirjoitettu juuri siksi, että Breivik todella onnistui herättämään julkista huomiota ja saamaan ihmiset yrittämään ymmärtää, mistä oikein on kyse.</ref> – mutta kukaan kristitty ei Raamattuun sidotun omantuntonsa vuoksi voisi toimia Breivikin tavoin.<br />
<br />
Itse asiassa kaikille em. poliittisille väkivaltaryhmittymille onkin ollut ominaista korottautuminen itsetarkoitukselliseksi "elämää suuremmaksi" aatteeksi ja liikkeeksi sekä siihen liittyen joko avoin ateismi tai ainakin voimakas pyrkimys valjastaa kirkkokin oman politiikkansa alaiseksi, siis "palvelemaan luotua enemmän kuin Luojaa". Tämä juuri on aatesuunnan kuin aatesuunnan "pedon merkki", josta jumalaton politiikka on helposti tunnistettavissa: se ei koskaan voi jättää kristillistä kirkkoa vapaasti palvomaan ja palvelemaan yksin Herraansa vaan tahtoo aina vähintäänkin käydä väen väkisin "neuvomaan, miten kirkon tehtävä olisi nykyaikana parhaiten toteutettava".<br />
<br />
== Muiden käyttämät luonnehdinnat ==<br />
<br />
Breivikiä on julkisuudessa luonnehdittu ”''äärioikeistolaiseksi''”, ”''konservatiiviksi''”, ”''[[fundamentalismi|fundamentalistiksi]]''” ja ”''vakaumukselliseksi kristityksi''”. Hänen on sanottu halunneen puolustaa länsimaisia kristillisiä arvoja kulttuurimarxismia ja islamia vastaan.<br />
<br />
Millaisia hyvänsä tämänsuuntaisia pyrkimyksiä hänellä lieneekään ollut, syyllistyi Breivik rikoksillaan ihmisyyttä vastaan täysin päinvastaisiin. Breivik näyttää olleen kulttuuriltaan kristitty mutta agnostikko ja liberaalipuolueen jäsen <ref>{{Verkkoviite | Nimeke = EXPOSED!! NORWAY SHOOTER - Right-wing Christian or Media FAIRY TALE? Media Bias - Pro Muslim? | Osoite = http://www.youtube.com/watch?v=Pi3yn33s308&sns=fb | Viitattu = | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = ppsimmons | Ajankohta = 23.07.2011 }}</ref>.<br />
<br />
Terroristisella massamurhaamisella ei ole eikä ole ollut mitään tekemistä sen paremmin oikeistolaisuuden, konservatismin, länsimaisten arvojen kuin kristillisyydenkään kanssa.<br />
<br />
== "Breivikismi": omaa ja lainattua ==<br />
<br />
Breivik on avannut kieroutunutta ajatusmaailmaansa hieman ennen veritekojaan internetissä julkaisemassaan 1500-sivuisessa kirjan kaltaisessa ''2083 – A European Declaration of Independence'' -julistuksessaan, kirjailijanimellä Andrew Berwick. Nettikirja koostuu suurelta osin toisilta otetuista pitkistä lainauksista. Kulttuurimarxismin ja islamin lännenvastaisuuden aatehistoriaa kuvatessaan Breivik siteeraa sinänsä päteviä ja sellaisten todellisten akateemisten asiantuntijoiden kuten William Lindin, Bat Ye’orin, Robert Spencerin, Daniel Pipesin ja Bernard Lewisin kirjoituksia.<br />
<br />
Mutta itse tuottamassaan tekstissä Breivik ajautuu oudoille harhateille opastaessaan lukijaansa al-Qaida -tyyppisten terroritekojen tekniseen toteuttamiseen ja joukkotuhoaseiden käyttöön. Hän kaavailee, miten eurooppalaiset nykyhallitukset tullaan tulevaisuudessa kaatamaan tukeutumalla Venäjän apuun. Hän pitää, käsittämätöntä kyllä, mahdollisena jopa yhteistyötä islamilaisten jihadistiterroristien kanssa. USA:ta Breivik ei pidä luotettavana eikä hän lopulta suhtaudu myönteisesti vapaaseen markkinatalouteenkaan, vaan kannattaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion kevennettyä versiota. Kansallismielisiksi poliitikkoesikuvikseen ja oikeistolaisiksi roolimalleiksi Breivik mainitsee Churchillin ja von Bismarckin mutta myös Kiinan verisen diktaattorin Maon, jonka kommunistisuuden Breivik kyseenalaistaa. Nämä ajatukset eivät vaikuta kovin oikeistokonservatiivisilta. Breivik suosittelee maapallon väestömäärän pienentämistä erityisesti kehitysmaissa, kannattaa aborttia sairaiden sikiöiden kohdalla ja kaavailee jonkinlaista geneettistä manipulaatiota. Tällaiset eivät ole fundamentalistisen kristityn ajatuksia.<br />
<br />
Vapaamuuraritaustainen Breivik onkin sen sijaan haaveillut jonkinlaisesta temppeliherrojen ritarikunnan innoittamasta ritariaatteesta, joka yhdistäisi Euroopan. Breivik on kokenut itsensä ”tuomiovaltaa hoitavaksi ritariksi” (justiciar knight). Breivik katsoo, että protestanttiset kirkot pitäisi lakkauttaa ja tulisi muodostaa yksi ristiretkihenkisen paavin johtama kirkko. Breivik siis tavallaan ihailee roomalaiskatolista kirkkoa. Mutta vain ulkonaisesti, rituaalis-esteettisesti. 1500-sivuisessa kirjassaan Breivik ei lausu mitään kristinuskon sisällöstä uskonopillisista kysymyksistä puhumattakaan. Tämä johtuu siitä, kuten Breivik suoraan useaan otteeseen sanoo, että hän ei itse ole kristitty missään uskonnollisessa mielessä, vaan vain kulttuurillisessa. <br />
<br />
Breivik pitää tärkeänä erottaa kulttuurillinen kristillisyys uskonnollisesta kristillisyydestä. Kirjansa PDF -printtiversion sivulla 1307 hän kirjoittaa näin:<br />
<br />
{{Quotation|Suurin osa niin sanotuista agnostikoista ja ateisteista Euroopassa ovat tietämättään kulttuurillisia konservatiivisia kristittyjä. Mikä siis erottaa kulttuurikristityt uskonnollisista? Jos sinulla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan, olet uskonnollinen kristitty. Minulla itselläni ja monella kaltaisellani ei välttämättä ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan. Me uskomme kuitenkin kristillisyyteen kulttuurillisena ja sosiaalisena identiteettinä ja moraalisena ohjelmana. Tämä tekee meistä kristittyjä.}}<br />
<br />
Breivik itse ei siis lainkaan väitä olevansa henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen Kristukseen.<br />
<br />
Sivuilla 1344–1345 Breivik kirjoittaa:<br />
<br />
{{Quotation|En aio teeskennellä olevani kovin uskonnollinen ihminen, sillä se olisi valetta. Olen aina ollut erittäin pragmaattinen ja saanut vaikutteita sekulaarista ympäristöstäni. Muistan, miten minulla oli tapana ajatella näin: ’uskonto on vain heikkojen ihmisten tuki…’. Ehkä tämä pätee monissa tapauksissa. Uskonto on tuki monelle heikolle ihmiselle ja monet ovat uskonnollisia itsekkäistä syistä kuten siitä, että uskonto on mielenvoiman lähde (ruokkimaan heidän heikkoa tunnetilaansa esimerkiksi sairaudessa, kuolemanläheisyydessä, köyhyydessä jne.). Koska en ole tekopyhä, sanon suoraan, että näin minäkin ajattelen…Jos rukoilemisesta saa mentaalista lisävoimaa, rukoilua on käytännöllistä harjoittaa. Kai se minulle selviää…Jos Jumala on olemassa, minun sallitaan päästä taivaaseen kuten muutkin kirkon marttyyrit ovat aiemmin päässeet. Noudatan uskontoa juuri tästä nimenomaisesta syystä ja kaikkien muiden tulisi myös näin tehdä, olettaen että se antaa sinulle mentaalista voimaa.}}<br />
<br />
Sivulla 1361 Breivik kysyy ja vastaa:<br />
<br />
{{Quotation|Pitääkö uskoa Jumalaan tai Jeesukseen tullakseen tuomiovaltaa hoitavaksi ritariksi? Koska tämä on kulttuurillinen sota, kristityn määritelmämme ei välttämättä merkitse sitä, että sinulla edellytetään olevan henkilökohtainen suhde Jumalaan tai Jeesukseen…Riittää, että olet kristitty agnostikko tai kristitty ateisti…}}<br />
<br />
On siis selvää, että Breivikin sairaalloisen terroristinen ja rikollinen usko omaan marttyyriuteensa ja taivaaseen pääsemiseen sen avulla ei ole noussut raamatullisesta uskosta Jeesukseen Kristukseen eikä konservatiivisista kristillisistä moraalikäsityksistäkään, vaan pikemminkin muistuttaa hämmästyttävällä tavalla juuri niitä islamistiterroristien käsityksiä, joita Breivik oli kovasti vastustavinaan.<br />
<br />
== Viitteet ==<br />
{{viitteet}}<br />
<br />
==Lähteet==<br />
*http://www.kevinislaughter.com/wp-content/uploads/2083+-+A+European+Declaration+of+Independence.pdf<br />
*http://juhaahvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78887-oslon-terroristi-anders-breivik-oikeistolainen-aarikristitty<br />
<br />
==Katso myös==<br />
*[[Agentti ideologiansa indikaattorina#Agentti_ideologiansa_indikaattorina|Agentti ideologiansa indikaattorina]]<br />
<br />
[[Luokka:Henkilöt]]<br />
[[Luokka:Keskeneräiset artikkelit]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Fjotolf_Hansen&diff=11826Fjotolf Hansen2017-06-10T15:45:35Z<p>Apollos: ohjaussivu joukkomurhaa käsittelevään artikkeliin tekijän uudeltakin nimeltä</p>
<hr />
<div>#OHJAUS [[Oslon-Utøyan verilöyly 2011]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Anders_Breivik,_massamurhaaja&diff=11825Anders Breivik, massamurhaaja2017-06-10T15:27:19Z<p>Apollos: ohjausmuutos nimeltään muutetulle alkuperäissivulle</p>
<hr />
<div>#OHJAUS [[Oslon-Utøyan verilöyly 2011]]</div>Apolloshttps://apowiki.fi/index.php?title=Anders_Breivik,_terroristi&diff=11824Anders Breivik, terroristi2017-06-10T15:25:09Z<p>Apollos: ohjausmuutos nimeltään muutetulle alkuperäissivulle</p>
<hr />
<div>#OHJAUS [[Oslon-Utøyan verilöyly 2011]]</div>Apollos